ETSIKKOAIKOJA (11. su helluntaista)

Tämä sunnuntai on lähellä juutalaisen perimätiedon mukaista Jerusalemin temppelin hävityspäivää (av-kuun 9. päivä). Tähän tapahtumaan viittaa päivän perinteinen evankeliumi.

Jumalan oman kansan historia osoittaa, että elämässä on aikoja, jolloin ihminen ja ihmisyhteisöt erityisesti joutuvat ratkaisujen ja valintojen eteen. Omiin kykyihin, ihmisviisauteen ja omaan erikoisasemaan luottaminen estävät usein näissä tilanteissa kuulemasta Jumalan ääntä ja noudattamasta hänen kutsuaan. Etsikkoaikaan pätee sana: ”Jos te tänä päivänä kuulette hänen äänensä, älkää paaduttako sydäntänne” (Hepr. 3:15).

 

EVANKELIUMI: Luuk 4:23-30

Jeesus sanoi:

    ”Kohta te kaiketi tarjoatte minulle sananlaskua ’Lääkäri, paranna itsesi!’ ja sanotte: ’Tee täälläkin, omassa kaupungissasi, kaikkea sitä, mitä sinun kerrotaan tehneen Kapernaumissa.’”

Ja hän jatkoi: ”Totisesti: kukaan ei ole profeetta omalla maallaan. Uskokaa minua: Israelissa oli monta leskeä Elian aikana, silloin kun taivas ei antanut vettä kolmeen ja puoleen vuoteen ja koko maahan tuli kova nälänhätä. Silti Eliaa ei lähetetty heidän luokseen, vaan Sidonin maahan, Sarpatissa asuvan leskivaimon luo. Samoin Israelissa oli monta spitaalista profeetta Elisan aikana, mutta yhtäkään heistä ei puhdistettu, ainoastaan Naaman, joka oli syyrialainen.”

    Tämän kuullessaan kaikki, jotka olivat synagogassa, joutuivat raivon valtaan. He ryntäsivät paikaltaan, ajoivat Jeesuksen ulos kaupungista ja veivät hänet jyrkänteelle syöstäkseen hänet sieltä alas; kaupunki näet oli rakennettu vuorelle. Mutta Jeesus kulki väkijoukon halki ja jatkoi matkaansa.

 

SAARNA

Raivoisa vastaanotto

Jeesus oli kasvanut lapsesta alkaen ja varttunut aikuiseksi Nasaretissa, jonka synagogassa kuvattu tilanne alkoi vyöryä. Hän oli melko hiljattain astunut julkiseen tehtäväänsä vihkiydyttyään siihen Jordanin kastevedessä. Jeesus liikkui ympäri Galileaa ja nopeasti hänen maineensa kiiri laajalti, toki myös hänen kotikaupunkiinsa. Mutta vastaanotto olikin mitä hirvittävin: hänet haluttiin tappaa.

Ajattelepa, jos Salon oma poika Sauli Niinistö, presidenttimme olisi ensimmäisten vaalien juhlahumussa tullut käymään kotikaupungissaan. Hänelle olisi vastaanotto Salon torilla, jossa hän pitäisi tunteikkaan, haastavan puheen. Sitten hänet revittäisiin alas puhujalavalta ja valtavan raivon vallassa väkijoukko raahaisi häntä vieressä olevan Salojoen partaalle tarkoituksena hukuttaa hänet. Kuvittele, minkälainen tunnelma ja lataus tilanteessa olisi.

Juuri näin tapahtui Jeesuksen kohdalla. Miksi? Mitä väärää hän teki? Vaiko oliko vika kuulijoissa, joiden sydän oli täynnä ylpeyttä ja vihaa ihmisiä ja samalla Jumalaakin kohtaan? Mistä on kyse?

Nasaret – hurskaiden juutalaisten kaupunki

Nasaret oli juutalaisten asuttama kaupunki pakanoiden Galilean keskellä. Galileassa asui paljon muuta väestöä kuin juutalaisia. Syy löytyy historiasta.

Aikoinaan Israel oli yhtenäinen kuningaskunta Daavidin ja Salomonin aikana. Sitten valtakunta jakautui kahtia: pohjoiseen Israeliin (10 heimoa) ja eteläiseen Juudaan (2 heimoa). Hyvin nopeasti pohjoinen Israel ajautui syvään epäjumalanpalvelukseen ja sen tuomaan moraalittomuuteen. Sen sijaan eteläinen Juuda eli lähellä Jumalaa ja sijaitsihan Jerusalem ja pyhä temppeli sen alueella.

Jumala sieti pohjoisten heimojen luopumusta noin 250 vuoden ajan, kunnes sitten antoi suurvalta Assyrian tuhota sen. Nuo heimot vietiin pakkosiirtolaisuuteen eivätkä enää koskaan palanneet. Muutamia pakeni eteläisen Juudan puolelle. Tilalle tuotiin muita kansoja, jotta maa ei jäisi tyhjäksi. Näistä kansoista tunnemme mm. samarialaiset, joita juutalaiset halveksivat syvästi Jeesuksen aikana. Jossain vaiheessa juutalaisia muutti Galilean alueelle ja sinne syntyi paikallisia juutalaisia keskittymiä. Nasaret oli yksi niistä.

Nasaretissa juutalaiset vaalivat erityisellä huolella uskoa ja isien perinnäissääntöjä. Heistä muodostettiin yksi Jerusalemin temppelin osasto, joka vuorollaan hoiti temppelin jumalanpalvelusta. Näitä osastoja oli 24 ympäri maata.

Sapattina kokoonnuttiin synagogaan ja usein arki-iltaisin kokoontui Tooran tutkimisen piirejä, joissa keskusteltiin Jumalan laista ja sen soveltamisesta arkielämään. Todennäköisesti nuori Jeesus kuului tällaiseen opintopiiriin, jossa harjoitettiin myös rabbiinista väittelytaitoa. Nasaretissa elettiin harjoittaen perinteisiä ammatteja ja maataloutta. Asukkaat olivat perijuutalaiseen tapaan ylpeitä juutalaisuudestaan. He ja vain he olivat Jumalan valittu kansa.

Jeesus Nasaretin synagogassa

Kun Jeesus aloitti julkisen toimintansa, hän oli muuttanut asumaan Kapernaumiin. Kun hän tuli käymään kotikaupunkiinsa Nasaretiin, hän meni tutun tapansa mukaan synagogaan. Koska hän oli jo tunnettu nouseva saarnamies, hän sai tuona sapattina lukea pyhiä kirjoituksia ja lausua opetuksen sanoja.

Jeesus luki Jesajan kirjaa, jossa oli messiaaninen profetia: Herran Henki on minun päälläni, hän on voidellut minut julistamaan evankeliumia köyhille jne. (Luuk 4:18-19).

Tarkkasilmäinen raamatunlukija voi huomata, että Jeesuksen sanat ja Jesajan profetia osittain poikkesivat toisistaan. Miksi? Jeesus luki Jesajan kirjaa valikoiden. Juutalaisten tapana näet oli, että Tooraa eli Mooseksen kirjoja piti lukea sanatarkasti, mutta profeettoja oli lupa lukea valikoiden ja soveltaen. Jeesus teki juuri näin.

Sitten Jeesus antoi ymmärtää, että hän oli tuon ennustuksen täyttymys. Se oli tietysti äärimmäisen voimakas väite.

Mutta minkälaisella mielellä kuulijat olivat tilanteen alussa? Tavanomainen käännös sanoo 4:22 jakeessa, että ihmiset ”kiittelivät ja antoivat hänestä hyvän todistuksen”.

Kuitenkin Lähi-idän asiantuntija Kenneth Bailey sanoo, että tuo käännös on täysin väärä. Itse sana emartyroun auto tarkoittaa, että he puhuivat / todistivat joko hänen puolesta tai häntä vastaan. Sana on siis joko hyvin positiivinen tai hyvin negatiivinen. Sen edessä kääntäjä joutuu tulkitsemaan ja valitsemaan niistä jommankumman. Baileyn mukaan pitäisi valita negatiivinen käännös: häntä vastaan. Juuri niinhän tuossa tekstissä sitten tapahtuukin.

Bailey ajattelee, että nasaretilaiset eivät yhtäkkiä käänny häntä vastaan, vaan olivat jo valmiiksi kriittisiä. Heillehän Jeesus oli vain puusepän poika: Eikö tämä ole Joosefin poika? Eikö tämä ole tavallisen kouluttamattoman maalaisen käsityöläisen yhtä kouluttamaton poika!

Mutta nyt tämä tuttu, vaatimaton puuseppä julistaa itsensä messiaaksi! Messiaaksi julistautuminen oli tuon ajan Israelissa voimakkain mahdollinen teko, joka joko herätti kannatusta tai vastustusta. Yleensä Jeesus varoi tällaista suoraa julistautumista ja antoi tunnustekojen ja Jumalan Sanan puhua puolestaan. Mutta nyt hän toimi toisin.

Nasaretin juutalaiset ja suhde pakanoihin

Erittäin tärkeä yksityiskohta on se, että Jeesus jätti Jesajan profetiasta lukematta kohdan, jossa Jumala tuomitsee pakanat, sekä kohdan (61:8-10), jossa kerrotaan siitä kuinka pakanat palvelevat juutalaisia, jotka ovat Herran pappeja. Nasaretilaisethan olivat hurskaita juutalaisia pakanoiden keskellä ja kuuluivat temppeliosastoon. Tämä ärsytti kuulijoita entistä enemmän.

Jeesus oli herättänyt jo paljon pohdintaa Nasaretissa, koska hänestä oli tullut kuuluisa. Hän teki jotain hyvin ainutlaatuista ja puhuttelevaa. Silti kaupungin asukkaat olivat varmoja, että tämä tuttu maalaispoika ei voi olla Messias, tuskin edes profeetta. Ja koska tämä toimi tavallisten ihmisten ja pakanoidenkin parissa, hän saattoi olla jopa väärä profeetta.

Kun Jeesus tuli Nasaretiin, oli tullut mahdollisuus ottaa hänestä tarkemmin selkoa. Ennakkoasenne oli jo epäilevällä kannalla. Kun Jeesus julisti itsensä Messiaaksi ja jätti lukematta tuomion sanat, reaktiot alkoivat muuttua kylmääviksi.

Tulemme päivän evankeliumin alkusanoihin, jotka voimme ymmärtää aivan uudessa, todellisessa valossa: ”Kohta te kaiketi tarjoatte minulle sananlaskua ’Lääkäri, paranna itsesi!’ ja sanotte: ’Tee täälläkin, omassa kaupungissasi, kaikkea sitä, mitä sinun kerrotaan tehneen Kapernaumissa.’”

Jeesukselta vaadittiin vahvoja todisteita siitä, että hän oli Messias tai edes Jumalan lähettämä profeetta. Toisin sanoen Jeesuksen olisi pitänyt tehdä muutama ihmeteko. Mutta sekään ei olisi riittänyt. Hänen olisi pitänyt puhua tavalla, joka sopi kuulijoiden arvoihin ja mittoihin. Hänen olisi pitänyt kehua hurskaita juutalaisia ja tuomita jumalattomat pakanat helvettiin.

Mutta nytpä Jeesus teki juuri päinvastoin! Hän puhuikin kahdesta pakanasta, joita Jumala auttoi – nimittäin Sarpatin leskestä ja syyrialaisesta Naamanista.

Tosiasiassa Jeesus teki näistä kahdesta pakanasta oikean uskon esikuvia juutalaisille. Se oli täysin käsittämätöntä, suorastaan veret seisauttavaa puhetta.

Eivätkö salolaisetkin toivoisi kuulevansa kaupungin omalta pojalta Niinistöltä kehujen virran siitä, kuinka hyviä ja esimerkillisiä ihmisiä he ovat! Ja onhan Nokia maailman johtavia firmoja! Mutta nytpä Niinistö kertoisikin, että tosiasiassa, kiistattomien faktojen mukaan Samsung on paljon parempi puhelin ja korealaiset ovat paljon fiksumpia ja innovatiivisempia. Itseasiassa Nokia tulisi romahtamaan aivan pian… Ottakaapa lakki nöyrästi käteen ja menkää ottamaan oppia Koreasta…

Nasaretin juutalaiset olivat luokitelleet itsensä maailman hurskaimmiksi ihmisiksi. He tulisivat perimään Jumalan valtakunnan ja perinnäisen käsityksen mukaan kävelemään tuomittujen pakanoiden raatojen yli messiaaniseen juhlaan parhaille paikoille.

He tunsivat Jumalan. He olivat oikeauskoisia ja oikeaoppisia. He olivat tosihurskaita ja noudattivat Jumalan tahtoa.

Jeesus romuttaa väärän ylpeyden ja nostaa pakanoita esikuvaksi

Mutta nytpä Jeesus romutti koko juutalaisten käsityksen ainoina tosiuskovina. Tämän Nasaretin hurskaat juutalaiset tunsivat viiltävänä pistona sydämissään. Jeesus ei ainoastaan nostanut pakanoita juutalaisten rinnalle vaan heidän yläpuolelle.

Jeesus siis tosiasiassa sanoi: menkääpä ottamaan oppia näiltä pakanoilta, jopa naiselta ja vihollisupseerilta! Se oli liikaa kuulijoille.

Sarpatin leski ja syyrialainen Naaman tiesivät Israelin Jumalan, luottivat häneen ja olivat kuuliaisia Sanalle. Sarpatin lesken luokse meni juutalainen profeetta Elia. Hän kuvasti evankeliumia, joka menee ihmisten luokse yli kaikenlaisten rajojen. Puolestaan syyrialainen upseeri Naaman tuli profeetta Elisan luokse, mikä kuvastaa evankeliumin vetävää voimaa.

On huomattava sekin, että Luukas, joka kirjoitti evankeliumikirjan, tuo esille Jeesuksen käyttämän esimerkkiparin miehestä ja naisesta, mikä julistaa sitä, että evankeliumi kuuluu tasapuolisesti miehille ja naisille. Se oli hyvin poikkeuksellista. Juutalaisessa ajattelussa miehet olivat keskiössä ja vain he kelpaavat oikeudessa todistajiksi. Jumalan valtakunnassa on toisin.

Selvää siis on, että Nasaretin juutalaiset olivat hyvin lakihenkisiä ja juutalaismielisiä ja pakanavihamielisiä. Jeesus puolestaan oli tullut koko maailman Vapahtajaksi. Lisäksi hän oli nasaretilaisille liian tuttu, jotta hänellä olisi ollut arvovaltaa heihin. Jeesus loukkasi heitä asettamalla pakanat uskon esikuviksi ja ottamalla heidät mukaan Jumalan valtakuntaan.

Miksi väärä usko?

Miksi Nasaretin juutalaisten usko oli väärää? Heillähän oli pyhät Kirjoitukset ja olihan Jumala oikeasti kutsunut Israelin valituksi pappis- ja omaisuuskansakseen!

Jumala on kautta aikojen kutsunut ja asettanut ihmisiä papillisiin tehtäviin. Olisi mieletöntä ajatella, että vain papit pelastuvat. Siihen juutalaiset sortuivat. Jumalahan asettaa papit julistamaan hänen tahtoa kaikille ihmisille ja kutsumaan kaikki ihmiset hänen yhteyteensä.

Olihan Jerusalemin temppelikin kaikkien kansojen rukoushuone ja Kirjoitukset puhuivat Jumalasta kaikkien kansojen herrana. Tämän julistustehtävän juutalaiset laiminlöivät ja siksi edessä oli uuden Jumalan kansan, seurakunnan aika. Siihen kansaan kuuluivat myös pakanat.

Juutalaisilla olisi siis jalo kutsumus ja kaikki tieto. Mikä meni vikaan? Hekin olivat syntisiä. Syntinen ihminen voi torjua Jumalan kahdella tavalla: joko hän alkaa esiintyä hyvin hurskaana ja uskonnollisena ihmisenä tai sitten julkijumalattomana, joka vähät välittää Jumalasta ja pyhyydestä.

Juutalaiset ja oikeastaan kaikki historian ja aikamme uskonnolliset ihmiset sortuvat juuri tähän. He verhoavat itsensä tekopyhyydellä ja muotojumalallisuudella. Niin tekivät Aadam ja Eeva heti syntiinlankeemuksen jälkeen. He pakenivat Luojaansa, piiloutuivat pensaisiin ja verhosivat alastomuutensa lehvillä. Mutta Jumalaa ei voi paeta eikä häneltä piiloutua.

Erityisesti aikamme länsimaiset ihmiset ovat kovin ei-uskonnollisia. He saattavat puhua humanismista ja liberaaleista arvoista. Heille kaikenlainen uskonnollisuus ja varsinkin kristillinen usko ja moraali ovat kauhistus. He haluavat rikkoa kaikki rajat ja hylätä kaiken perinteisen ikään kuin se olisi pelkkää pahaa.

Ei Jeesus nostanut kaikkia pakanoita esikuvaksi vaan vain kaksi pakanaa, jotka antautuivat Jumalan rakkauden edessä ja turvautuivat häneen. Ei juutalaisuus tai pakanuus ole itsearvo eikä tee kenestäkään parempaa tai pahempaa. Ratkaisevaa on kunkin sydämen asenne Jumalan edessä.

Nasaretin juutalaiset olivat siis syntisiä, katumattomia ja ylpeitä Jumalan ja ihmisten edessä. Heidän hurskautensa oli Jumalan edessä kuin saastainen vaate. Mielistyisikö Jumala siihen, että he heiluttivat Jumalan kasvojen edessä ulosteen tahrimia riepuja? Näin he luulivat, mutta erehtyivät syvästi. Tämän Jeesus teki heille tiettäväksi.

Samaan tapaan aikamme liberaalit papit elävät itse luopumuksessa ja rohkaisevat siihen toisiakin. Heillä on jumalisuuden ulkokuori, mutta he kieltävät sen voiman. Valkoiset albat, hienot stoolat, ylevät puheet lähimmäisen rakkaudesta ja Kristuksesta tekevät vaikutuksen ihmisiin, jotka eivät tunne Jumalaa ja pyhää Raamattua.

Mitä vikaa tässä sitten on? He kieltävät ihmisen syntisyyden, Jumalan ihmiseksi tulon Kristuksessa, sovituksen, ylösnousemuksen, Pyhän Hengen voiman ja Raamatun luotettavuuden. He julistavat väärää, itsekeksittyä kristusta ja julistavat rakkautta, joka usein onkin syntiä. He ovat liitossa aikamme median ja humanistien kanssa. Tosiasiassa ihminen on heidän jumalansa ja pelastajansa.

Murhanhimo

Jeesus paljasti karun totuuden Nasaretin juutalaisista ja ylipäätään vääristyneestä juutalaisuudesta. Saman hän tahtoo tehdä tänäänkin. Se käy rajusti ihmisen ylpeyden päälle.

Ei ihme, että nasaretilaiset halusivat tappaa hänet. Aivan samaan tapaan aikamme liberaalit haluavat tappaa Raamatun Jeesuksen ja ylipäätään kaiken, mistä Raamattu puhuu. Toki he tekevät sen usein hyvin kauniilla tavalla, niin että vain harva sen huomaa. He voivat lukea tuttuja raamatuntekstejä, mutta selittävät ne omalla tavallaan. He puhuvat kauniisti lähimmäisen rakkaudesta ja ihmisarvosta ja sinetöivät sen lausumalla taikasanan ”Kristus”.

Mutta ne, jotka puhuvat Raamatun täydestä luotettavuudesta, Jeesuksesta, kristillisestä moraalista, uskosta ja parannuksen teosta, joko vaietaan kuoliaaksi tai sitten viime kädessä ristiinnaulitaan julkisesti median voimalla.

Viha todellista Jumalaa, hänen pyhää Sanaansa, Jeesusta ja hänen seuraajiansa kohtaan on syvällä syntisessä ihmisessä. Jos ihminen ei taivu eikä käänny Luojansa puhuttelun edessä, hän paatuu syvemmin ja tavalla tai toisella liittoutuu itse saatanan kanssa. Näin heistä tulee saatanan opetuslapsia ja juuri viha on heidän näkyvä tunnusmerkkinsä.

Niinpä Jeesus vietiin rotkon reunalle kivitettäväksi, mutta vielä ei ollut hänen aikansa. Se tapahtui vasta ristillä, pääsiäisjuhlien aikaan, Kirjoitusten mukaan.

Aikamme paatuneet ja katumattomat ihmiset

Pyhän teemana on etsikkoajat. Niitä on koettu lukemattomia historian saatossa. Välillä voimakkaasti, välillä hiljaisuudenkin keskellä.

Erityisesti 1900-luvun alussa vallitsi länsimaissa suuri eetos: ihmiskunta on nyt tullut hyväksi ja yleväksi ja rakentaa tuhatvuotisen rauhanvaltakunnan. Emme tarvitse mitään Jumalaa. Toisin kävi. Kaksi hirvittävää maailmansotaa ja ydinaseiden valmistaminen.

Ihmiskunnan yllä on monia Damokleen miekkoja. Vain hiuskarvan varassa on ihmiskunta ja aikamme ihminen. Yli 10 000 ydinasetta on valmiudessa, luonto saastuu ja ilmasto järkkyy, poliittinen ja sotilaallinen epävakaus kasvaa, koronakriisi jne.

Silti ihmiskunta ja todella moni ihminen vannoo ihmisyyden ja tieteen nimiin. Mitään Jumalaa ei tarvita. Hänestä ei enää edes puhuta. Kirkot ovat lähes tyhjillään.

Olen kantanut suurta surua sydämessäni tästä kaikesta viime kuukausien aikana. Edes koronakriisin ensimmäinen aalto ei pysäyttänyt ihmisiä Jumalan eteen. Nyt on alkamassa toinen aalto. Uusia, erilaisia, voimakkaampia aaltoja ja kriisejä on tulossa pahempina kuin koskaan ennen.

Suruni ei nouse minusta, sillä olenhan minäkin syntinen, itsekäs ihminen, joka haluasi vain käpertyä omaan mukavuuslinnoitukseen välittämättä toisista. Jumalan sydämellä on suuri suru. Hän suree ihmisten jääkylmää asennetta Luojansa ja ihmisten edessä. Hän suree, että joutuu pysäyttämään ihmisiä entistä voimakkaimmin keinoin. Hän suree, että niistä huolimatta vain harva nöyrtyy totuuden edessä ja turvautuu ihmeelliseen armoon.

Monet aikamme ihmiset ovat todella syvässä pimeydessä, vaikka he luulevat olevansa iloisesti valossa. Mutta kun elämän todelliset realiteetit vyöryvät eteen, heitä pysäytetään. Se on mahdollisuus löytää todellinen elämä kaiken Luojassa. Se on samalla vakava vaara ajautua lopulliseen luopumukseen, josta kenties ei enää ole paluuta.

Etsikkoaikansa hylkäävä ihminen menettää kaiken sen, minkä vain elämän Luoja voi antaa: elämän, rakkauden, ilon, pyhyyden, puhtauden, syvän tarkoituksen, perimmäisen onnen ja kaiken täyttymyksen tulevassa kirkkaudessa. Jäljelle jää se, minkä synti ja pimeys tarjoaa: pinnallisia korvikkeita, jotka eivät täytä eivätkä tyydytä sydäntä, sekä itsekkyyttä, ylpeyttä, vihaa, katkeruutta, ahneutta, riistoa, väkivaltaa ja murhanhimoa.

Lopunaikoina näiden kahden erilaisen joukon erilaisuus tulee korostumaan yhä selvemmin. Samalla muotojumaliset ja jumalattomat vainoavat uskovia entistä pahemmin.

Kummassa joukossa me olemme? Kumman valitsemme: elämän vai kuoleman, rakkauden vai vihan, moraalittomuuden vai pyhyyden ja puhtauden?

Vapahtaja tulee lähelle

Syntinen ihminen ei tajua omaa tilaansa. Ei hän todellisuudessa etsi Jumalaa. Toki hän kokee rikkinäisyytensä ja syntisyytensä kipua ja tuskaa. Sen hän kätkee kovan ulkokuoren alle.

Mutta Jumala näkee syvälle sisimpäämme. Hän näkee avuttomuutemme ja sen, että kuljemme kohti tuhoa. Hän rakastaa syntistä, kapinallista ihmistä ja tulee heidän keskelleen.

Jumala syntyi ihmiseksi paljastaakseen rakastavan sydämensä, sovittaakseen meidät ristillä ja antaakseen meille todellisen elämän.

Luojamme altistaa itsensä ihmisten pilkalle, ruoskalle ja murhanhimolle. Hän tekee sen omaehtoisesti ja rakkaudestaan käsin. Kukaan ihminen ei voi hallita Jumalaa.

Jeesus tuli Nasaretin juutalaisten keskelle tarjoten heille Vapahtajan syliä. Hän tuli koko Israelille ja koko maailmalle, sinulle ja minulle.

Tänäänkin hän liikkuu keskellämme. Hän on läsnä Sanassa ja Sanaan perustuvassa julistuksessa ja opetuksessa, armovälineissä, jumalanpalveluksissa, uskovien kokoontumisissa, rukouksissa ja huokauksissa. Hän on salatulla tavalla läsnä arjessa ja elämämme käänteissä.

Jumalan edessä

Luojasi katsoo sinua, puhuttelee ja kuuntelee. Hän kunnioittaa valintojasi, eikä pakota yhteyteensä, mutta silti kerran teet täydesti tiliä koko elämästäsi Jumalan edessä

Ihminen ei voi paeta Luojaansa muotojumalisuuteen eikä ateismiin. Mitkään omatekoiset uskonnolliset säännöt, riitit ja ohjeet eivät suojaa sinua. Jumalan olemassa olon kieltäminen tai omatekoisen ”minun-jumalani”, joka tekee kaiken käskemäni, kyhääminen, eivät auta sinua.

Aikamme ihminen kuvittelee, että hän voi päättää, onko Jumalaa olemassa vai ei. Sehän on mieletöntä! Tosiasiassa Jumala päättää, kuka on olemassa ja kuka ei. Juuri se on Jumalan ominaisuus ja valta, ei ihmisen.

Edessämme on tilinteon päivä. Se tapahtuu joko Jeesuksen ristin juurella tai viimeisellä tuomiolla. Jeesuksen ristin juurella saamme tunnustaa totuuden itsestämme hänen ihmeellisen armon varassa. Kaikki on sovitettu. Me annamme syntimme ja Jumala antaa armonsa ja elämän. Autuas vaihtokauppa. Luojasi on ristiinnaulittu sinun sijastasi. Käsittämättömän ihmeellistä on Jumalan armo ja rakkaus jokaista kohtaan.

Mutta kaikille tämä ei kelpaa. He pitävät itseään parempana kuin Jumala. Aikojen lopulla totuus selviää. Viimeisellä tuomiolla ihminen itse vastaa jokaisesta sanastaan, teostaan ja tekemättä jättämisestään. Hän myös itse kantaa rangaistuksen. Siinäkin Jumala on armollinen. Ihminen, joka ei halua elää Luojansa kanssa hetkeäkään maan päällä, ei tarvitse tehdä sitä iankaikkisesti.

Etsikkoaika on nyt

Etsikkoaikana Jumala tulee lähelle. Hän tarjoaa ihmeellistä armoa ja rakkautta. Hän vetää puoleensa. Hän antaa synnintunnon ja sielunhädän. Hän näyttää ja vakuuttaa, kuinka kaikki on sovitettu Jeesuksessa Kristuksessa. Hän odottaa päätöstäsi ja toimii sen mukaan.

Etsikkoaikana monet löytävät elämän, mutta liian useat sen hylkäävät. Etsikkoaikamme on nyt. Ja kun elämme Jumalan omina, saamme jakaa yhteisen surun ja kivun sieluista ja toimia entistä rohkeammin, voimakkaammin ja laaja-alaisemmin aikamme keskellä.

Vielä joudumme kantamaan kipua omistakin synneistämme, mutta kerran pääsemme perille kirkkauteen, jossa on vain iloa, onnea, rakkautta ja hyvyyttä.

Etsikkoaikana on Vapahtaja on lähellä! Hän rakastaa sinua ja pelastaa sinut elämään!