KRISTILLINEN PALVELU JA ARMOLAHJAT: Erityiset palvelulahjat, osa II.
– henkien erottaminen ja riivaajien ulosajaminen

Erityiset palvelulahjat tuovat Jumalan yliluonnollisen voiman ihmisten lähelle ja avuksi. Osa niistä on seurakunnan arkipäivää, mutta osa kuuluu erityisiin aikoihin ja tilanteisiin. Jumalan Sana osoittaa armolahjojen ja ihmeiden aitouden ja alkuperän.

Erityisiä palvelulahjoja ovat uskon lahja, voimalliset teot, henkien erottaminen, riivaajien ulosajaminen, parantaminen ja esirukous.

 

 

HENKIEN EROTTAMINEN

 

Kyky arvioida
Henkien erottamisen lahja (1 Kor 12:10) antaa ihmiselle kyvyn arvioida, onko jokin toiminta, vaikutus tai sanoma Jumalan Hengestä vai ei.  Maailmassa vaikuttaa erilaisia henkitodellisuuksia, jotka kristillisen seurakunnan ja uskovien on tunnistettava. Jumala on Henki, enkelit ovat henkiolentoja – toiset pyhiä ja toiset langenneita – ja ihmisessä on henki-sielu-ulottuvuus. Ihminen on synnin vaikutuksesta turmeltunut, mutta uudestisyntymisessä häneen on luotu uusi sisin. Näistä kaikista lähtee omanlaisensa ”ääni” ja jättävät niille ominaisen ”jäljen”.

Kaikille kuuluva velvollisuus
Jumalan Henki käskee seurakuntaa ja uskovia arvioimaan kaikkea, mitä tapahtuu seurakunnassa, uskovien elämässä ja maailmassa. Tämä on ehdoton käsky, jonka laiminlyömisestä seuraa vakavia ongelmia ja vaaroja.

• Koetelkaa kaikki, pitäkää se, mikä hyvää on”(1 Tess 5:21)
• Profeetat puhukoot, muut arvostelkoot (1 Kor 14:29)
• Älkää jokaista henkeä uskoko, vaan koetelkaa henget, ovatko ne Jumalasta; sillä monta väärää profeettaa on lähtenyt maailmaan” (1 Joh 4:1)
• Mutta Henki sanoo selvästi, että tulevina aikoina monet luopuvat uskosta ja noudattavat villitseviä henkiä ja riivaajien oppeja” (1 Tim 4:1)
• (tarjoavat) toista Jeesusta… toisen hengen… ja toisen evankeliumin… Eikä ihme, sillä itse saatana tekeytyy valkeuden enkeliksi” (2 Kor 11:4,14)
• Älkää mukautuko tämän maailman mukaan, vaan muuttukaa mielenne uudistuksen kautta, tutkiaksenne, mikä on Jumalan tahto, mikä hyvää ja täydellistä (Room 12:2)
• joiden aistit ovat harjaantuneet erottamaan hyvän pahasta (Hebr 5:14).

 

Hyvän ja pahan jännitteessä

Seurakunta ja uskovat elävät hyvän ja pahan jännitteessä. Jopa paratiisissa oli käärme, joka petti Aatamin ja Eevan luopumaan Jumalasta ja Sanasta. Jumalan valittu kansa Israel vilisi vääriä profeettoja. Seurakunta on aina alttiina väärille vaikutuksille. Kaikki, mikä kulkee Jumalan, Jeesuksen tai Pyhän Hengen nimellä, ei ole aitoa. Sinisilmäinen herkkäuskoisuus ei ole raamatullista uskoa. Väärässä hengessä toimivat henkilöt uhkailevat ja kieltävät arvostelun ja syyttävät ”Pyhän Hengen pilkasta”. Mikäli seurakunta ja ihmiset uskovat Jumalaa ja Sanaa, he ovat turvassa rakastavan Isän suojissa.

Pyhän Hengen pilkka

Koska Pyhä Henki käskee arvioimaan kaikkea ”Hengen” työksi väitettyä, se ei ole Hengen pilkkaamista vaan tottelemista. Pyhän Hengen pilkka ei ole Hengen tai henkien vaikutusten arviointia, vaan Hengen pilkkaa on Jumalan pelastavan työn kokonaisvaltainen, tietoinen ja lopullinen hylkääminen.

Kun Jeesus toimi maan päällä, hän toi pelastuksen kaikille ihmisille, teki vastaansanomattomia ihmeitä ja hyviä, rakkaudellisia tekoja Pyhässä Hengessä. Jotkut fariseukset halusivat kokonaan kieltää sen, mitä Jeesus oli, sanoi ja teki. He torjuivat Jumalan pelastavan Pyhän Hengen työn. He ymmärsivät, että Jeesuksen toiminta Hengessä oli hyvää ja oikeaa, mutta silti he torjuivat sen ja väittivät sitä saatanan työksi. Tällöin Jeesus varoitti heitä Pyhän Hengen pilkasta. Teksti ei kerro, syyllistyivätkö he siihen lopullisesti vai olivatko he vasta tulossa siihen (Matt 12:22-32).

Kun ihminen tuntee syyllisyyttä ja kyselee Jumalan armon perään Jeesuksen kautta, hän on turvassa. Vain täysin katumaton ja paatunut on hylännyt Jumalan Hengen pelastavan työn. Synnin tunto, armon kaipuu ja pyytäminen ovat varmoja merkkejä Pyhän Hengen pelastavasta työstä ja armollisesta läsnäolosta.

Jumalan Sanan varassa ja valossa
Jumalan Sana on ainoa varma ja luotettava arviointiväline. Raamattu on Jumalan ilmoitus kaikesta olennaisesta. Hän tietää kaiken: ”Sillä Jumalan Sana on elävä ja voimallinen ja terävämpi kuin mikään kaksiteräinen miekka ja tunkee lävitse, kunnes se erottaa sielun ja hengen, nivelet sekä ytimet, ja on sydämen ajatusten ja aivoitusten tuomitsija; eikä mikään luotu ole hänelle näkymätön, vaan kaikki on alastonta ja paljastettua hänen silmiensä edessä, jolle meidän on tehtävä tili” (Hebr 4:12-13).

Ihmisen viisaus on rajallinen ja jopa armolahjat ovat rajallisia. Edes henkien erottamisen lahja ei ole täysin luotettava arviointiväline siten kuin Jumalan Sana. Raamattu ei saa jäädä teoriaksi vaan sitä pitää soveltaa käytäntöön. Kristillinen perusopetus – Jumalasta, kristillisestä moraalista, synnistä, täydellisestä armosta Jeesuksen pelastusteossa, Pyhän Hengen luonteesta ja toimintaperiaatteista, ihmisestä syntisenä ja armahdettuna, saatanasta, tuomiosta ja iankaikkisesta elämästä – on arvioinnin kulmakivi.

Yhteisvastuullista toimintaa

Hengellisen toiminnan arviointi kuuluu yhteisvastuullisesti koko seurakunnalle, vanhemmistolle, johtajille ja jäsenille. Kysymys ei ole vain tietyistä armolahjan omaavista henkilöistä. Henkien erottamisen armolahja on arviointitehtävää auttava lahja. Se herättää kysymään, pohtimaan ja keskustelemaan. Lopulliset kriteerit löytyvät Raamatusta. Arvioinnin pohjalta tehty ratkaisu ei saa jäädä yhden henkilön varaan. Keskeisen vastuun kantavat pastorit, vanhemmisto ja johtajat. Koska hekin voivat tehdä virheitä, olla liian arkoja tai jyrkkiä, on jokaisen uskovan omalla kohdallaan kannettava vastuunsa ja päätettävä suhtautumisestaan hengellisiin ilmiöihin ja opetuksiin. Vastuuhenkilöiden kanta ohjaa monissa tilanteissa koko seurakuntaa.

”Röntgenkatse”
Henkien erottamisen armolahja auttaa näkemään ulkokuorten läpi taustalla olevaan henkitodellisuuteen. Jumalallisuuden kaapuun pukeutuminen ei koskaan hämää Jumalan Henkeä, joka paljastaa väärät voimat. Armolahjan omaava henkilö voi nähdä Hengessä pahan todellisuuden kuvana tai aistia sen läsnäolon ahdistavana, puristavana, painostavana, uhkaavana tai sitovana tunteena. Hän huomaa heti, että nyt kaikki ei ole kohdalla. Tämä särähtää korvaan. Aitoa Jumalan Hengen toimintaa ilmentää rauha, vapaus, rakkaus, pyhyys ja ilo.

Lain edessä ihmiset voivat joutua syvään syyllisyyden tuntoon, mutta aina silloin on esillä evankeliumin vapauttava armo Kristuksessa Jeesuksessa. Koska ihminen on erehtyvä, henkien erottamisen armolahja ei ole täysin luotettava eikä seurakunta voi jäädä yksin sen varaan. Siksi armolahjan käyttäjän tulisi tuntea Jumalan Sana mahdollisimman hyvin.

 

Sielullinen toiminta
Kaikki epäterve toiminta ei ole saatanasta vaan suuri osa nousee ihmisen synnillisestä luonnosta. Henkien erottamisen tarve ulottuu ihmisten toimintaan seurakunnassa. Lähes kaikki tapahtuu ihmisten kautta – oli kyseessä Jumalan Henki tai saatanallinen henki. Hengellisessä toiminnassa näkyy ihmisen persoona ja myös sen turmeltunut puoli. Joskus ihmisen vanha, synnillinen luonto saa vallan, jolloin se tekee työtään uskonnollisessa kaavussa. Tällöin ihminen toimii itsekkäiden motiivien ajamana, mikä vahingoittaa ihmisiä ja seurakuntaa. Hän saattaa luvata inhimilliseltä pohjalta vaikeuksissa oleville helppoja ratkaisuja ohittaen Jumalan Sanan ja todellisuuden. Näitä kuulee esimerkiksi ”profetioiden” muodossa: ”Jumala vapauttaa sinut nyt! Paranet taudistasi nyt! Sidokset katkeavat nyt!”. Usein parantuminen on pitkällinen prosessi eikä ihminen aina parane.

Torjuntavoitto
Mikä on Jumalan Sanan mukaista, on otettava vastaan; mikä on saatanasta, on ehdottomasti torjuttava; mikä on ihmisestä, on jätettävä hienovaraisesti omaan arvoonsa. Jumalan työ on hyvää, mutta saatanan vaikutukset ovat tuhoisia. Saatanalta on suljettava kaikki ovet, sillä muutoin vahingot tulevat suuriksi. Saatanan hengessä toimiva on suljettava pois vastuutehtävistä ja tarvittaessa seurakunnasta. Sen sijaan inhimillisiä erehdyksiä tapahtuu kaikille ja niistä ei tehdä numeroa eikä virheen tehnyttä saa masentaa tai leimata. Väärästä toiminnasta on keskusteltava asianosaisten kesken rakkauden hengessä. Suurin osa on valmis jatkamaan palvelutyötään oikealla tavalla. Jos henkilö jatkaa itsekästä ja vahingollista työtään, häneltä on evättävä toimilupa. Vakavissa tapauksissa on erottava seurakunnasta tai sen vastuutehtävistä.

 

Raamatun esimerkkejä pahan tunnistamisesta

• Jeesus tunnisti pahat henget, vaikka ne ylistivät Jeesusta monilla kunnioittavilla nimillä (Mark 5:7-13)
• Pyhä Henki paljasti Ananiaksen ja Safiiran petoksen Pietarille (Apt 5:3-4)
• Paavali tunnisti Elymas-noidan yhteyden paholaiseen (Apt 13:9-10)
• Filippissä Paavali ajoi tietäjähengen ulos eräästä palvelijattaresta, vaikka nainen kehui Paavalia Jumalan palvelijaksi – hämäys ei tehonnut (Apt 16:16-18).

Susia lammasten vaatteissa
Pahat henget käyttävät sujuvasti raamatullisia termejä ja nimiä. Jeesus varoitti voimakkaasti eksytyksestä:

• Kavahtakaa vääriä profeettoja, jotka tulevat teidän luoksenne lammasten vaatteissa, mutta sisältä ovat raatelevaisia susia. Heidän hedelmistään te tunnette heidät… Moni sanoo minulle sinä päivänä: ’Herra, Herra, emmekö me sinun nimesi kautta ennustaneet ja sinun nimesi kautta ajaneet ulos riivaajia ja sinun nimesi kautta tehneet monta voimallista tekoa’? Ja silloin minä lausun heille julki: ’Minä en ole koskaan teitä tuntenut; menkää pois minun tyköäni, te laittomuuden tekijät (Matt 7:15-16,22-23)
• Katsokaa, ettei kukaan teitä eksytä. Sillä monta tulee minun nimessäni sanoen: ’Minä olen Kristus’, ja he eksyttävät monta…Sillä vääriä kristuksia ja vääriä profeettoja nousee, ja he tekevät suuria tunnustekoja ja ihmeitä, niin että eksyttävät, jos mahdollista, valitutkin (Matt 24:4-5,24).

Seurakunta ja uskovat ovat alttiina eksytykselle, joka tapahtuu Jumalan, Jeesuksen ja Pyhän Hengen nimessä. Jopa ilmeisiä tunnustekoja ja ihmeitä tapahtuu. Kuitenkin henki on väärä, jos takana on saatanallinen voima. Miten on mahdollista tunnistaa ja erottaa oikea ja väärä? Se on mahdollista tuntemalla Jumalan luonne Sanan kautta, sekä muut kristilliset perusopetukset.

 

 

RIIVAAJIEN ULOSAJAMINEN

 

Armolahja vai ei?
Riivaajien ulosajamisessa ihminen vapautetaan pahan hengen vallasta Jeesuksen nimen voimalla. Riivaajien ulosajamista ei mainita Raamatussa erityisenä armolahjana, mutta riivaajia ajoivat ulos vain ne, jotka Jeesus siihen valtuutti. Hän lähetti aluksi 12 opetuslasta ja myöhemmin 70 lisää (Luuk 9:1-2, 10:1-10). Apostolien teoissa vain Paavalin mainittiin karkottaneen riivaajia (Apt 16:16-18). Tehtävä on vaikea ja vaativa; se vaatii hengellistä kypsyyttä, kokemusta ja varmuutta. Tehtävä ei kuulu kaikille uskoville. Herkkämielisyys, psyykkiset ongelmat, hengellinen kypsymättömyys ja epäraittius ovat esteitä. Yksin siihen ei ole hyvä ryhtyä vaan mukana tulisi olla useampi henkilö. Toisinaan opetuslapsetkin epäonnistuivat tehtävässään (Matt 17:14-21). Tehtävän haastavuuden ja Raamatun esimerkkien pohjalta kyseessä lienee armolahja.

 

Pimeyden vallan todellisuus
On kaksi väärää suhtautumistapaa pahojen henkien eli riivaajien todellisuuteen.

• Ensimmäisessä niiden olemassaolo kielletään. Paha on ihmissydämen pahuutta ja itsekkyyttä. Jos pahoja henkiä on, niitä on korkeintaan pimeissä pakanallisissa kulttuureissa – ei meidän keskuudessamme. Näin ajattelevat asettavat painopisteen oikeaan kohtaan eli siihen, että ihmiset ovat syntisiä ja vastuullisia Jumalan edessä. Kuitenkin he altistuvat riivaajien todellisuudelle näkemyksensä tähden ja jäävät osittain suojattomiksi.
• Toisessa näkemyksessä riivaajia on kaikkialla, jopa uskovien sisimmässä, ja niitä vastaan pitää taistella jatkuvasti. Henkiä ajetaan ulos kerta toisensa jälkeen uskovista, seurakunnista, kodeista, pihapiiristä, naapureista, ja matkan varrella niitä käsketään väistymään milloin mistäkin. Taistelu on huutamista tai muminaa ja Jeesuksen nimen hokemista tehostettuna erilaisin liikkein. Tunnettujen julistajien tyylit kopioidaan nopeasti käyttöön. Henkiä on joka lähtöön – on haureuden, katkeruuden, mustasukkaisuuden, vihan, rauhattomuuden, sokeuden, kuurouden, sairauden, kuoleman henkiä. Kun uskova ilmentää synnillistä tai epäsuotavaa käytöstä, syy on selvä – hänessä on paha henki, joka pitää ajaa ulos. Mikä onkaan tuhoisampaa Jumalan lapselle kuin kyseenalaistaa koko hänen suhteensa Jumalaan? Olenko minä sittenkin paholaisen vallassa? Tämä repii ihmistä ja tuhoaa hänen luottamuksensa Jumalaan, rakkauteen, armoon ja voimaan. Tällaiset ”riivaajien ulosajamiset” tehdään yleensä alistavasti, alentavasti, häpäisten, huutaen tai fyysistä väkivaltaa käyttäen. Kukaan ei kestä sellaista. Tämä on saatanan innoittama tapa tuhota uskovia ja seurakuntia. Riivaaja-keskeinen näkemys lähentelee okkultismia ja johtaa sairaaseen, saatana-keskeiseen kristillisyyteen.

Raamatusta ei ole löydy tukea edellä mainituille näkemyksille. Raamatun mukaan pahat henget ovat todellisuutta eikä niitä tule vähätellä tai aliarvioida. Saatana ja sen joukot ovat todellisuutta: se houkutteli ihmisen syntiinlankeemukseen, aiheuttaa jatkuvasti pahaa maailmassa ja hyökkää uskovien, seurakunnan ja Israelin kimppuun. Se on epäkristillisten maailmankuvien, filosofioiden ja uskontojen synnyttäjä ja voima. Saatana toimii kaikkialla. Sen valtapiiri on pimeyden ja pahuuden valtakunta. Mutta siellä missä turvaudutaan ja pitäydytään Jumalan Sanaan, Kristuksen Jeesuksen sovitustyöhön ja sen voimaan, saatana on sidottu ja aseeton. Paholaiseen tulee suhtautua vakavasti, mutta terveen raamatullisesti.

 

Turvassa Jumalan sylissä
Jumalan lapsi on turvassa. Vain erityisestä syystä hän käskee henkiä väistymään. Raamatusta emme löydä jatkuvaa, näkyvää taistelua pimeyden voimia vastaan. Paha on taustalla, mutta Jumalan ihmiset ja kansa eivät elä jatkuvassa riivaajien ulos- ja poisajamisessa. He elävät suhteessa Jumalaan – synneissään ja pyhyydessään.

Raamatun keskeinen suhde on Jumalan ja ihmisen välillä. Epäterve kristillisyys tekee ihmisen ja saatanan suhteesta keskeisen. Suoranaista ja välitöntä taistelua paholaista ja riivaajahenkiä vastaan ilmenee Raamatussa, Israelin ja seurakunnan vaiheissa vain satunnaisesti. Se ei ole päivittäistä todellisuutta. Saatanaa ei ajeta pois ikään kuin ”varmuuden vuoksi”, sillä se siirtää uskovien huomion Jumalasta saatanaan, joka mielellään on huomion keskipisteenä. Saatanaa ei tule etsiä. Ihminen, joka asioi paljon riivaajien kanssa, altistuu niiden vaikutuksille. Ei ole mitään syytä kiivetä nyrkkeilykehään eikä osoittaakseen voimantuntoaan. Usein takana on epäterve pelko tai uho. Pahaa käsketään väistymään vain, kun sen läsnäolo on ilmeinen. Seurakunta on Jumalan läsnäolon paikka, jossa ei tarvitse jatkuvasti taistella saatanaa vastaan.

Keskity Jumalaan!
Keskittyminen Jumalaan tekee saatanan läsnäolon vaikeaksi ja epämukavaksi. Tämä on paras ase saatanaa vastaan: ”Olkaa siis Jumalalle alamaiset; mutta vastustakaa perkelettä, niin se teistä pakenee” (Jaak 4:7). Kun kumarramme Jumalaa, pyllistämme saatanalle, ja silloin se pakenee. Pahat henget eivät ole takiaisia, jotka tarttuvat uskovan kulkiessa kylillä ja kujilla; jatkuva Jeesuksen nimen hokeminen ja pahan karkottaminen ovat epätervettä saatana-keskeisyyttä. Synnin hallintavaltaa varomalla sekä Kristuksen ja Sanan voimaan luottamalla Jumalan lapsi saa kulkea turvallisella ja iloisella mielellä.

 

Riivaukset vielä harvinaisia
Riivaustapaukset ovat harvinaisia. Kristillinen arvopohja, kaste ja seurakunnan läsnäolo ovat varjelleet länsimaisia yhteiskuntia ja ihmisiä. Vasta viime aikoina uuspakanallisuuden kasvaessa ja kristillisen arvopohjan murentuessa altistuminen riivaajille on suurempi vaara. Tulevaisuudessa se on vakavasti otettava haaste ja ongelma. Perinteisissä pakanallisissa kulttuureissa ja uskonnoissa riivaukset ovat yleisempiä. Vain saatanan salaoppeihin ja voimaan vihkiytyneet ovat tulleet riivatuiksi. Muut ihmiset ovat ennemminkin riivaajien ahdistamia. Riivatuksi tulemista ei tapahdu vahingossa, puolihuomaamattomasti, vaan tietoisen valinnan seurauksena. Ihminen tahtoo saatanallisen elämänkatsomuksen, voiman ja hengen. Hän tahtoo palvella pahaa eikä Jumalaa. Taustalla on prosessi, jossa ihminen luopuu Jumalasta, sekä tutustuu ja mieltyy saatanaan.

Riivattu on alistettu
Riivattu ihminen on pahan hengen valtaama niin, ettei hän voi kontrolloida itseään ja toimii saatanan intressien mukaisesti.  Riivaaja valtaa ihmisen ja alistaa hänen persoonallisuutensa, jolloin hän muuttuu toisenlaiseksi. Riivauskohtauksissa henki voi vaikuttaa niin voimakkaasti, että ihminen menettää kokonaan itsehallinnan ja tietoisuuden ympäristöstään. Fyysisesti ihminen voi kouristella, täristä, kaatuilla, menettää tajunnan, vahingoittaa itseään tai toisia, tulla mykäksi, kuuroksi tai sokeaksi. Saatanallinen henki voi puhua ihmisen kautta ihmisen omalla tai vieraalla äänellä. Erityisiä voimavaikutuksia voi tapahtua riivatun toiminnan vaikutuksesta.

Pahan hengen alaisuudessa riivatun ihmisen olemus, toiminta, puheet ja vaikutukset ovat selvästi erilaisia kuin Jumalan Hengen vaikutukset, vaikka riivattu toimisikin näennäisesti ”Jeesuksen nimessä”. Riivattu julistaa väärää Jumala-kuvaa, väärää sovitusoppia, väärää syntikäsitystä, väärää rakkautta, väärää pyhitystä, väärää seurakuntamallia, väärää Hengen vapautta ja voimaa.

Pyhä Henki kunnioittaa ihmistä
Jumalan Henki ei alista ihmistä, ei muuta persoonallisuutta, ei kourista, tärisytä tai kaada ihmistä väkivaltaisesti vaan toimii rakkaudellisesti ja kunnioittavasti. Saatana pukeutuu mielellään kristillisyyden kaapuun ja väittää alistavaa ja tuhoavaa työtänsä todelliseksi ”Hengen” työksi. Kuitenkin ero on selvä ja todettavissa oleva. Alistaminen ja käytöksen manipuloiminen eivät kuulu Jumalan Hengen toimintatapoihin, koska ne ovat vastoin Jumalan luonnetta.

Normaali vai epänormaali
Kun Jumala vapauttaa riivatun, hänestä tulee normaali. Kun saatana riivaa ihmisen, hänestä tulee epänormaali. Jumala loi ihmiselle järjen, mielen, tunteet ja fyysisen ruumiin, jotka toimivat tasapainoisesti ja tarkoituksenmukaisesti Jumalan Hengen läsnäolossa ja Sanan ohjauksessa. Jumalan luoma, lunastama ja pyhittämä ihminen toimii järjellisesti ja sopusointuisesti.

 

Sidottuna
Riivattuna oleminen on eri asia kuin ”sidottuna” tai hyökkäyksen kohteena oleminen. Kun uskova ihminen hyväksyy syntitavan kuten alkoholin päihdyttävän käytön, huumeet, aviorikokset, varastelun, kiroilun yms., hän tarjoaa saatanalle vaikutusvaltaa elämäänsä. Synti on sopusoinnussa saatanan luonteen kanssa. Jatkuva syntitapa on liittoutumista saatanan kanssa ja vaikutusvallan antamista sille. Tällöin voi syntyä orjuuttava sidos. Silti uskovan sisimmässä on Jumalan Henki niin kauan kuin ihminen haluaa pysyä Jumalan yhteydessä. Uskosta luopuminen ei tapahdu syntitottumuksen seurauksena vaan kokonaisvaltaisena ja tietoisena päätöksenä hylätä Jumala.

Jumala antaa ihmiselle päätösvallan ja vastuun pyhityselämästä. Uskova tekee syntiä ja toisinaan syntitottumukset saavat valtaa. Uskova on yhtä aikaa syntinen, armahdettu ja uusi luomus Kristuksessa Jeesuksessa. Saatanan hyökkäykset ovat yrityksiä johtaa uskovat syntiin, vieraannuttaa heitä Jumalasta ja Sanasta. Hyökkäyksiä voi tulla ajatusten, mielikuvien, ihmisten puheiden ja käytösmallien kautta, epäkristillisen kirjallisuuden ja ohjelmien välityksellä, vääränä uskonnollisuutena, painajaisunina, alkoholin ja huumeiden käytön kautta. Nämä on torjuttava päättäväisesti Sanan mukaisesti Kristukseen turvautumalla.

Synnintunnustus vapauttaa sidoksesta
Syntitottumuksen tuomasta sidoksesta ei vapauduta riivaajan ulosajamisen kautta vaan synnintunnustuksen kautta! Tähän voi liittää pyynnön, että paha ei enää kiusaa ihmistä. Uskova ei voi olla riivattu, sillä Jumalan Henki asuu hänessä. Synnintunnustuksessa nimetään kyseinen synti, pyydetään armahdusta ja vapautusta Jeesuksen nimessä. Synnintunnustusta tulee seurata synninpäästö. Siksi tarvitaan seurakunnan vastuunkantajaa tai luotettavaa uskonveljeä tai -sisarta, jotka ottavat vastaan tunnustuksen ja julistavat synninpäästön.

 

Riivaajan ulos ajaminen
Varsinaisesta riivauksesta vapauttaminen tapahtuu yksinkertaisesti Jeesuksen nimessä käskemällä. Jeesuksen ja apostolien toiminnassa riivaajat väistyivät yksinkertaisella, yhden kerran lausutulla käskyllä, joka pohjautui Jeesuksen arvovaltaan ja nimeen. Yhtään esimerkkiä ei löydy, jossa Jeesus tai apostolit olisivat useasti tai pitkään hokeneet, huutaneet käskyjä tai tehneet muita temppuja.

Jumalan Sanassa ja Jeesuksen nimessä on riittävä voima; sitä ei tarvitse tehostaa inhimillisin suorituksin. Hokeminen ja temppuilu kuuluvat okkultismiin. Vain yhdessä evankeliumitekstin kohdassa todetaan, että ”tätä lajia ei saa lähtemään ulos muulla kuin rukouksella ja paastolla” (Mark 9:29). Rukouksen kohteena on Jumala eikä riivaajat. Paasto auttaa keskittymään Jumalaan, koska vatsa ei ole jatkuvasti täynnä ja aikaakin jää enemmän. Paasto ei ole riivaajien karkottamista. Matteus kertoi, että syynä epäonnistumiseen riivaajan karkottamisessa oli epäusko (Matt 17:20). Koska rukous ja paasto ovat Jumala-yhteyttä varten, rukous ja paasto vahvistavat opetuslasten suhdetta eli uskoa Jumalaan. Tämän myötä epäuskon ote heikkenee ja riivaajankin ulosajaminen onnistuu paremmin. Usko on luottamusta Jumalaan, Jeesukseen ja Raamatun Sanaan. Sen sijaan hokeminen ja temppuilu ovat merkkejä epäuskosta.

Käsky – ei keskustelu
Riivaajien kanssa ei neuvotella, keskustella tai väitellä, mutta niitä käsketään lähtemään. Käsky on ainoa riivaajien puhuttelumuoto. Joskus Jeesus kysyi riivaajan nimeä, mutta meille se ei ole tarpeen. Jumalana Jeesus loi kaikki enkelit ja hän tuntee ne luomistyönään. Luojana hänellä on valta puhutella langenneita enkeleitä. Opetuslasten osalta Raamatussa ei ole esimerkkiä, että he olisivat kysyneet riivaajan nimeä; he käskivät niitä lähtemään. Riivaajat keskustelevat ja väittelevät mielellään uskovien kanssa, koska silloin ne voivat hämmentää heidät. Riivaajia tulee käskeä vaikenemaan, lähtemään ja pysymään poissa (Mark 9:25; Luuk 4:35). Käskysana kohdistuu riivaajaan, ei riivattuun ihmiseen.

Rajuja reaktioita
Vapautustilanteessa riivattu ihminen voi reagoida voimakkaasti kouristaen, heittelehtien, kaatuillen, huitoen tai huutaen. Riivaaja taistelee epätoivoisesti vastaan ja yrittää vielä tuhota riivaamansa ihmisen. Se joutuu väistymään Jumalan Hengen voiman edessä, sillä Jumalan ja pahan voima eivät ole edes verrattavissa toisiinsa. Tilanteessa tulee säilyttää rauhallisuus ja usko Jeesuksen nimen ehdottomaan voimaan. Useamman auttajan läsnäolo on tarpeen. Voimakkaat ja rajut reaktiot ovat saatanan aiheuttamia; ne eivät ole Jumalan Hengen työtä.

 

Elintärkeä jälkihoito
Vapautetun jälkihoito on yhtä tärkeää kuin itse vapauttaminen.  Riivaaja on saattanut pitkään tuhota ihmisen persoonallisuutta, sielua ja fyysistä olemusta. Moni sairastuu psyykkisesti ja fyysisesti saatanan kourissa. Sokeus, kuurous, epämuodostumat yms. voivat joskus liittyä riivaukseen. Saatana lupaa paljon, mutta antaa vähän ja tuhoaa ihmisen.

Vapautetun hengellisen, psyykkisen ja fyysisen terveyden puolesta pitää rukoilla. Hän tarvitsee paljon rakkautta ja käytännöllistä apua selviytyäkseen arjen elämästä. Seurakunnan tulee ottaa hänet avosylin vastaan ja tarjota hänelle hoitava kotiympäristö. Vapautetulle tulee opettaa Jumalan armoa ja rakkautta Jeesuksessa Kristuksessa. Hänen orastavaa pyhityselämää tulee tukea. Häntä ei saa jättää yksin. Pahalle altistavat kaverisuhteet ja tilanteet on jätettävä. On annettava paljon aikaa, jotta luottamus voi syntyä suhteessa Jumalaan, uskoviin ja seurakuntaan.

Jeesuksen omaksi
Vapautettu ei saa jäädä hengelliseen tyhjiöön – ainoa kestävä suoja on Jeesuksen vastaanottaminen Vapahtajana ja Herrana. Ihminen ei kestä saatanan voiman ja houkutusten edessä. Vain Jumala voi suojella hänet. Ainoa tapa tulla Jumalan suojiin on tunnustaa syntisyytensä, pyytää Jumalan armoa Jeesuksen sovitustyön kautta, ottaa vastaan uusi elämä ja Hengen läsnäolo Jeesuksen ja kasteen kautta. Vapautetulle pitää julistaa lakia ja evankeliumia. Hänen kanssaan tulee keskustella ja rukoilla pitkään. Tilanteen vakavuus on kerrottava, jotta hän turvautuisi Jeesukseen koko elämänsä ratkaisuna.

Jeesus sanoi: ”Kun saastainen henki lähtee ihmisestä, se kuljeksii… etsii… sanoo: ’Minä palaan huoneeseeni, josta lähdin’… Ja silloin se menee ja ottaa mukaansa seitsemän muuta henkeä, pahempaa kuin se itse, ja ne tulevat sisään ja asuvat siellä. Ja sen ihmisen viimeiset päivät tulevat pahemmiksi kuin ensimmäiset” (Matt 12:43-45).

 

Älä etsi pahaa
Riivattuja ei tule etsiä eikä heitä tule vapauttaa vastoin heidän omaa tahtoaan. Monet okkultistit ovat niin innoissaan uudesta voimasta ja kokemuksista, joita saatana tarjoaa, että eivät ole lainkaan kiinnostuneita Jeesuksesta; he tahtovat taistella Jumalaa ja uskovia vastaan. Vasta kun riivattu on saanut kylliksi pahan riepotuksesta ja edes jollakin tavalla ilmaisee halunsa vapautua, siihen voidaan ryhtyä. Joskus riivattu voi olla niin alistettu ja tuhottu, ettei hän kykene tekemään päätöksiä; tällöin häntä voidaan yrittää auttaa ja katsoa, mitä tapahtuu.

 

Jeesus on suvereeni voittaja!
Jeesus on täydellisesti voittanut saatanan joukkoineen ja lunastanut verellään kaikki ihmiset vapaiksi. Jeesuksen pelastustyö ristillä kohdistui ihmisen ja Jumalan väliseen suhteeseen. Synnillään ihminen on torjunut Jumalan, tehnyt pahaa ja ansainnut ikuisen rangaistuksen, eron Jumalasta. Jeesuksen sovitustyö ja uhriveri tulivat syntien anteeksisaamiseksi ja yhteyden palauttamiseksi Jumalan ja ihmisen välille. Saatanalla ei ole pienintäkään osaa. Vääristyneessä, saatana-keskeisessä kristillisyydessä väitetään, että Jeesus lunasti ihmisen saatanalta maksamalla sille jotakin. Käsitykselle ei löydy pienintäkään tukea Raamatusta. Jeesus ja Jumala eivät ole mitään velkaa saatanalle, joka on paha, Jumalan ja ihmisten vihollinen.

Jeesuksen sovitus- ja lunastustyön sivutuotteena saatanan ote ihmisestä kirposi: synti on saatanan käsivarsi, jolla se sitoo ihmistä itseensä. Jeesuksen sovituskuolema eliminoi synnin vallan ja sen tuomion. Jeesuksessa syntiongelma on tehty tyhjäksi. Katkennut yhteys Jumalaan palautui ja ihminen siirtyi pahan vallan alta Jumalan valtakuntaan. Saatanan herruus päättyi. Saatana ei voi enää esittää syytöksiä ihmisiä vastaan heidän syntiensä tähden, koska Jeesus sovitti ne. Jumalan edessä Kristuksessa syntiä ei ole enää olemassa. Jeesus on riistänyt kaikki saatanan aseet ja tehnyt sen julkisen häpeän alaiseksi (Kol 2:15). Ihminen saa valita, kuuluuko Jumalan vai saatanan alaisuuteen. Jumala on jokaisen ihmisen Luoja ja Lunastaja.

 

Loppuvaroitus
Riivaajien ulosajamiseen tulee ryhtyä vain kun asiasta ollaan aivan varmoja. Mikäli riivaajia ajetaan henkilöstä, joka ei oikeasti ole riivattu, tehdään suurta vahinkoa ja tuhoa. Ihminen kokee sen syvänä loukkauksena, alistamisena ja epäterveenä hengellisenä vallankäyttönä. Seurauksena ihminen kokee vihamielisyyttä kristinuskoa, sen Jumalaa ja Jeesusta kohtaan. Uskova ihminen kokee uskonsa murentuvan ja ahdistuu syvästi – olenko minä Jumalan vai saatanan käsissä, olenko pelastettu vai kadotettu? Hän saattaa jättää paikallisseurakunnan.

Jotkut psyykkiset sairaudet voivat ilmetä samantyyppisinä kuin riivaus. Heidän persoonallisuutensa on muuttunut, he tekevät pakkoliikkeitä, käyttäytyvät oudosti, kuulevat ehkä ääniä ja saattavat vahingoittaa itseään tai toisia. Heistä ei ajeta riivaajia. He tarvitsevat kokonaisvaltaista rakkautta, hyväksyntää, terapiaa ja lääkitystä.

Tärkeää on selvittää oireiden tausta: onko henkilöllä ollut okkultistisia kontakteja, onko hänen asenteensa kristinuskoa vastaan hyvin kielteinen ja pahaa suosivaa, onko todisteita riivauksesta!