… ERILAISISSA SYNNEISSÄ

Olemme syntisiä, vaikka emme sitä haluaisi tunnustaa. Syntisyys tarkoittaa itsekkyyttä, rakkaudettomuutta, epäpyhyyttä, epäuskoa ja kapinaa, joka on osa meitä. Se on perusominaisuutemme. Siksi maailmassa tapahtuu niin paljon ikävää. Siksi myös kärsimme ja lopulta kuolemme. Syntisyys ei tarkoita, että olisimme äärimmäisen pahoja kuten saatana. Se on lähtökohtaisesti lievempää, mutta samalla se pitää pelottavan mahdollisuuden siihen, että ihmisestä tulee juuri tuollainen äärimmäisen paha hirviö.

Synnin syvin juuri ja olemus on Luojamme ja hänen hyvyytensä torjuminen. Emme halua olla tekemisessä Jumalan kanssa. Korkeintaan haluamme kerätä kermat kakun päältä. Synti on kuoleman vakavaa kapinaa Luojaamme vastaan. Kapinaan kuuluu Jumalan torjuminen, vähättely tai jopa hänen olemassaolon kieltäminen. Tämä vääristää ihmisen käsityksen Jumalasta. Samalla kapina merkitsee sanoja, tekoja ja tekemättä jättämisiä, jotka ovat Jumalan säätämiä elämänlakeja ja rakkautta vastaan.

Keskiverto suomalainen ajattelee olevansa ihan hyvä ihminen: en ole tappanut ketään. Tämä kuvastaa ihmisen sokeutta synnille. Tosiasiassa kukaan ihminen ei ole hyvä. Vain Jumala on sellainen. Kukaan ihminen ei ole kävelevä rakkaus, joka aina, kaikkialla, kaikin tavoin ja kaikkia kohtaan olisi täydellisen rakkaudellinen. Jumala sen sijaan rakastaa jokaista kapinallista ihmistä niin paljon, että hän tuli ihmiseksi, kuoli ristillä puolestamme, kärsi rangaistuksen ja sen kautta antaa meille mahdollisuuden armoon ja uuteen elämään.

Syntiset sanat ja teot nousevat syntisestä sydämestämme ja mielestämme. Saastuneesta lähteestä kumpuaa vain saastunutta vettä. Vasta Jumalan armon kohtaaminen ja hänen pelastavan läsnäolonsa hyväksyminen synnyttää meissä uutta ja puhdasta. Uskova elää näiden kahden todellisuuden jännitteessä ja taistelussa. Olemme armahdettuja syntisiä, jotka opettelemme uutta elämää Kristuksen, Pyhän Hengen ja Jumalan Sanan varassa.

Jo yksikin synti on tuomittava ja kuoleman vakava asia. Tosiasiassa koko olemuksemme on syntinen ja elämme joka hetki synnin varjostamaa elämää. Syntisinä emme pääse taivaaseen pilaamaan iankaikkisuutta samanlaiseksi kuin nykyinen maailmamme on. Vain Kristuksen ristintyö voi tuoda meille armon ja uudistumisen, joka täydellistyy ylösnousemuksessa.

Vaikka synti on jo sellaisenaan vakava ja tuomittava, yksittäisiä syntitekoja voidaan asettaa jonkinlaiseen ”pahuusjärjestykseen”: eriasteiset ajatukset, eriasteiset sanat, eriasteiset laiminlyönnit, eriasteiset teot. Pahan ajattelu on lievempää kuin sen toteuttaminen. Sanoissa on eroja: vähättely voi kasvaa julmaksi pilkaksi. Näpistäminen on eri kuin ryöstömurha.

Synnillä on tapana kasvaa. Kun viljelemme pienempiä pahoja ajatuksia, sanoja ja tekoja, ne kasvavat vakavammiksi ja niistä tulee helposti elämäntapa. Yksittäinen kiroilu voi kasvaa jatkuvaksi kiroiluksi, näpistäminen varkauksiksi, yksittäinen känni joka viikonloppuiseksi humalaksi, yksi tönäisy jatkuvaksi väkivaltaisuudeksi, jne.

Siksi on tärkeää pysähtyä huomaamaan nuo pienet alut ja lopettaa siihen. Mitä pitemmälle menemme, sitä vaikeampaa on palata takaisin.

 

 

Rohkaisua ja varoituksia Raamatusta!

Ota Raamattu käsiisi ja lue seuraavia tekstejä, joissa Jumala haluaa neuvoa ja varoittaa sinua. Merkitse itsellesi ylös kohdat, jotka koskettavat ja puhuttelevat sinua. Pysähdy ja pohdi niitä. Rukoile.

 

Synti

Luuk. 18:11-14

Joh. 8:34-36 ja 16:8-11

Room. 3:9-20,23

 

Riippuvuudet

Mitä enemmän synti saa meissä sijaa, sitä enemmän se näkyy syntitapoina, jotka ovat mielen ja ruumiin riippuvuutta erilaisista tavoista, asioista, nautinnoista. Esimerkiksi tupakointi tai jatkuva alkoholin käyttö ovat psyykeen ja fyysisen ruumiin riippuvuutta. Lisäksi se on sosiaalinen tapa toimia eri tilanteissa. Kyseessä on kokonaisvaltainen vyyhti.

Siitä vapautuminen on vaikeaa. Jotta todella vapautuisi, tarvitaan Jumalan armahtavaa apua. Jumala voi antaa avun välittömänä ihmeenä tai pitemmän prosessin kautta, mikäli ihminen siihen suostuu. Väkisin Jumala ei auta eikä muuta ihmistä. Olennaista on juuri ihmisen syvä suostuminen. Ilman sitä ei kukaan voi auttaa riippuvuudesta kärsivää ihmistä.

Usein Jumala auttaa toisten ihmisten, ystävien ja asiantuntijoiden avulla. Toisinaan tarvitsemme lääkitystä, mutta siihenkin syntyy helposti riippuvuus.

Riippuvuudet kasvavat usein moniongelmaiseksi vyyhdiksi. Päihteiden käyttö tuo vakavia ongelmia talouteen, työllistymiseen, ihmissuhteisiin, perheisiin, terveyteen ja johtaa rikollisuuteen jne. Vasta päihteistä vapautuminen avaa mahdollisuuden muidenkin ongelmien ratkaisemiseen.

Riippuvuuksien taustalla on moninaisia syitä. Elämälle on voinut olla erittäin huonot lähtökohdat, väärä seura on voinut viedä väärään suuntaan, kohdalle on voinut osua vakava kriisi, joku on saattanut murtaa psyykeen tai fyysisen terveyden, joku on ollut kevytmielinen ja huoleton ja kokeillut huvikseen asioita jotka ovat johtaneet riippuvuuteen, joku on masentunut tai katkeroitunut, jne.

Niiden syntymisen ja niistä vapautumisen suhteen olennaista on oikea seura. Parasta seuraa ovat Jumala, luotettavat ja kunnolliset ystävät, valmius ottaa vastaan asiantuntevaa apua. Yksin ei kukaan selviä tässä maailmassa.

Riippuvuus voi kohdistua vääriin ja vahingollisiin asioihin, mutta myös aivan hyviin asioihin niin, että kohtuuden rajat ylittyvät ja niitä käytetään väärin. Joku voi olla esimerkiksi läheisriippuvainen. Me tarvitsemme lähimmäisyyttä, mutta se ei saa olla toisia määräävää ja orjuuttavaa. Joku saattaa vaatia säännöllisiä tapaamisia aina tiettyyn aikaan tai tiettyjä suorituksia. Lähimmäisyyden ja ystävyyden tulee perustua aina molemminpuoliseen vapaaehtoisuuteen ja olla joustavaa. Vaatiminen, pakottaminen, kiristäminen, turvattomuus ja pelot eivät kuulu sellaiseen.

Sananl. 14:12

Joh. 8:34-36

Jaak.1:13-15

Jaak. 4:7

 

Aviorikos

Avioliitto perustuu ehdottomaan luottamukseen ja rakkauteen. Avioliittoon perustuva perhe on lasten paras turva- ja kasvupaikka sekä yhteiskunnan perusyksikkö. Aviorikos on vaikutuksiltaan erittäin vakava. Se rikkoo avioliiton ja sen perusedellytykset. Se rikkoo aviopuolison sydämen. Se paaduttaa oman sydämen ja tuhoaa ihmisyyttä. Se rikkoo lasten kodin ja lasten sydämet. Se rikkoo yhteiskunnan toimivuuden. Sen vaikutukset voivat olla elämänmittaisia.

Yhteiskunnassa näpistämisestä säädetään rangaistus, mutta aviorikoksesta ei. Tämä on täysin kohtuutonta. Aviorikos on hirvittävän paljon vakavampi asia kuin näpistäminen. Toki aviorikosten selvittäminen on usein repivää, mutta se olisi erittäin tehokas keino suojella avioliittoja ja perheitä. Ajattele, jos aviorikoksesta joutuisi vankilaan vaikkapa 10 vuodeksi! Eikö se olisi kohtuullista, jos ajatellaan aviorikoksen tuhoavaa vaikutusta vanhempien, lasten ja yhteiskunnan elämään. Aviorikosten määrä laskisi huimasti ja sen myötä niiden aiheuttamat vahingot.

Koska yhteiskunta ei tosiasiallisesti tuomitse aviorikosta, se on salliva. Mutta Jumala näkee jokaisen aviorikoksen ja sen tuomat kärsimykset. Jumalan edessä se on aina vakava rikos. Vanhassa testamentissa siitä säädettiin jopa kuolemanrangaistus. Sitä toteutettiin hyvin vaihtelevasti ja toisinaan vain naisiin kohdistuvasti. Säädetty kuolemanuhka alleviivaa avioliiton ja perheen arvoa ja pyhyyttä.

Jeesus armahti aviorikoksesta tavatun naisen, koska hän itse kantoi tuon kuolemanrangaistuksen ristillä. Armo toi anteeksiannon ja uuden elämän alun.

Vaikka avioliitto olisi miten vaikea ja huono tahansa, aviorikos ei koskaan ole sallittua. Se on aina vakava rikos Jumalaa ja ihmisyyttä vastaan. Mikäli avioliitto on yhtä helvettiä eikä mikään sitä enää korjaa, on parempi avoimesti erota. Tässäkin tarvitaan melkoista Jumalan edessä prosessointia, armoa ja pyrkimystä kohti parempaan, kenties toisen ihmisen kanssa. On käytävä läpi aiempi epäonnistuminen, jotta väärät mallit ja haavat eivät seuraa uuteen ihmissuhteeseen.

On erittäin kunnioitettavaa, jos puolisot voivat käsitellä jopa aviorikoksen, antaa aidosti anteeksi ja lujittaa suhteensa. Tähän tarvitaan Jumalan ihmeellistä armoa ja voimaa. Aviorikos vie luottamuksen pitkäksi aikaa. Se on todellakin ansaittava takaisin, vaikka sen perustana onkin anteeksianto. On syvästi murruttava, kaduttava ja elettävä uskollisesti.

Avioerosta ja uudelleen avioitumisen mahdollisuudesta katso sivuston kohdasta Kristillinen elämä kyseinen alakohta.

Älä siis koskaan tee aviorikosta! Se on aina kaikkein huonoin ja tuhoisin vaihtoehto.

Aviorikokseen rinnastuu kaikki avioliiton ulkopuoliset seksisuhteet. Seksuaalisuus on hyvä Jumalan lahja, mutta se on tarkoitettu ihmisten välisissä suhteissa vain avioliittoon, jossa molemmat ovat sitoutuneet toisiinsa. Se antaa pysyvän turvan opetella läheisyyttä ja kodin, johon lasten on hyvä syntyä. Tämä varjelee myös kaikilta sukupuolitaudeilta. Avioliitto on elinikäinen kumppanuus, joten sitä on hyvä harjoitella niin, että ei hypi kukasta kukkaan.

Matt.5:27-28,31-32

Joh. 8:1-11

1 Kor. 6:18 ja 7:2-5

Hepr. 13:4

 

Juoppous ja alkoholismi

Raamattu on alkoholimyönteinen – kohtuuden rajoissa. Kuumissa maissa harva juoma säilyi terveellisenä ilman jonkinlaista alkoholipitoisuutta. Viinin nauttiminen ruoka- ja juhlajuomana oli aivan tavallista Jeesuksenkin aikana. Niinpä Jeesus muutti veden viiniksi Kaanaan häissä. Paavali kehotti Timoteusta nauttimaan viiniä pelkän veden lisäksi, jotta hänen vatsansa pysyisi kunnossa. Ehtoollisellakin nautimme tilkan viiniä.

Samalla Raamattu varottaa päihtymyksestä ja juoppoudesta ja niiden tuomista muista synneistä. Liiallinen alkoholin käyttö sumentaa terveen harkinnan ja omantunnon. Siitä voi tulla elämäntapa, joka orjuuttaa ihmisen. Turhaan sitä ei kutsuta Kuningas Alkoholiksi. Joillakin on myös perinnöllinen taipumus alkoholisoitua nopeastikin.

Päihteiden runsas käyttö on pilannut monen elämän: avioliiton, suhteet lapsiin, ihmissuhteet laajemminkin, työteon mahdollisuudet, varallisuuden, terveyden jne. Se voi johtaa myös huumeisiin ja lääkkeiden väärinkäyttöön.

Alkoholismin vahva tunnusmerkki on sen kieltäminen. Vaikka ulkopuolisille henkilön alkoholisoituminen on ilmeinen, tuo henkilö sanoo kaiken olevan hallinnassa. Ennemminkin hän syyttää toisia. Alkoholisti on myös mestari keksimään loppumattomasti selityksiä ja valheita juomisen ja kaikenlaisen holtittomuuden peittämiseksi. Tällä hän pettää korkeintaan itseään. Olen usein miettinyt, uskooko alkoholisti itse todellakin kaikki nuo valheensa. Eikö hän syvällä sydämessään tiedä ongelmansa vakavuuden?

Suomessa juomiskulttuuri on usein päihtymyshakuinen. Päämääränä on tulla känniin. Monet tekevät todella ahkerasti arkipäivät töitä ja sitten rankan työnteon vastineeksi juodaan kunnolla joka viikonloppu. Tässäkö on elämän tarkoitus? Painaa ankarasti töitä ja sitten vetää pää täyteen?

Alkoholismi voi hiipiä myös kotoisena kaappijuoppoutena. Ulos ei mennä kekkuloimaan vaan alkoholia nautitaan pikkuhiljaa illan mittaan päivästä toiseen. Aamulla saatetaan jopa lähteä työhön riskirajoilla.

Ihmiset kestävät alkoholinkäyttöä hyvin eri tavoin. Jotkut rankat alkoholistit ovat vetäneet viinaa koko ikänsä ja ovat kohtuullisen hyvässä kunnossa, jopa maksa-arvoiltaan. Jotkut tulevat aina todella kipeäksi ja jossain vaiheessa maksa pettää. Maksakirroosi on erittäin salakavala tauti. Se etenee hiljakseen eikä sitä huomaa. Maksa toimii kohtuullisesti vaikka siitä olisi tuhoutunut jopa 70 %. Mutta kun kriittinen raja saavutetaan, romahdus on nopea ja johtaa kuolemaan. Jos alkoholisti raitistuu, osalla kirroosi pysähtyy siihen mutta osalla se jatkuu yhä.

Syvä kysymys on tässäkin, mikä on elämän tarkoitus? Miksi paetaan todellisuutta. Eikö Jumalan antama rakkaus ja elämä olisi paljon parempaa?

Onneksi ainakin jotkut raitistuvat kokonaan. Useimmiten alkoholistin tilanne on se, että raitistuttuaan hän ei voi juoda pisaraakaan, koska se räjäyttäisi juomishimon valloilleen. Heistä muutamat raitistuvat kertaheitolla. Osa ratkeaa välillä ryyppäämään pitkiksikin ajoiksi vaikka olisivat uskovia. Riippuvuus on niin voimakas, että pienikin virhe kostautuu. Helposti tuomitsemme tällaisen lankeavan ihmisen ja emme voi pitää häntä uskovana. Kuitenkin Jumalan armo on aina ja ehdottomasti voimassa Jeesuksessa Kristuksessa. Niin usein kuin ihminen tähän armoon turvautuu haluten parempaa elämää, niin usein armo on voimassa.

Alkoholismista ja muista päihteistä vapautuminen edellyttää juuri sitä ihmisen omaa syvää suostumista ja haluamista. Kun tällaisen luvan antaa Jumalalle, alkoholisti vapautuu jatkuvasta juomisesta.

Tärkeää on olla rehellinen ja tunnustaa tosiasiat: olen alkoholisti enkä yksin voi siitä vapautua. Tämän tunnustaminen on hirveän vaikeaa, koska ihminen ei halua tunnustaa olevansa huono, epäonnistunut ihminen. Hän ajattelee, että olisi huonompi kuin toiset. Tosiasiassa jokainen on syntinen. Olemme kaikki huonoja. Samalla meillä on ihmeellinen arvo, jonka Jumala antaa meille luomisen ja lunastuksen kautta – kaikille tasapuolisesti. Vain Jumalan armossa ja rakkaudessa ihminen uskaltaa kohdata totuuden, koska silloin hän voi luottaa siihen, että häntä ei hylätä.

Varsinkin suomalaisessa kulttuurissa on varottava säännöllistä, päihdyttävää juomista. Sellaiseen ei tule lähteä kertaakaan. Jos emme kykene hallitsemaan juomista, on viisainta elää absolutistina. Tällöin ei kuitenkaan tule tuomita heitä, jotka juovat aivan kohtuuden rajoissa, hallitusti.

Joh. 2:1-11

Room. 13:12-14 ja 14:21-23

1 Kor. 5:9-11

Ef. 5:15-18

1 Tim. 3:8 ja 5:23

Tit. 2:3

 

Laiskuus

Meillä voi olla erilaisia taipumuksia. Jotkut ovat työnarkomaaneja ja jotkut taas välttelevät työtä. Työttömyys sinällään ei ole laiskuutta eikä syntiä. Mikäli työttömyys johtuu omista huonoista motiiveista tai väärinkäytöksistä, se on toinen juttu.

Kristittyinä meidät on luotu rakentamaan maailmaa. Siinä riittää sarkaa jokaiselle. Jumalan valtakunnassa ei ole työttömyyttä. Kun Jumalan rakkaus täyttää sydämen, se etsii aina uusia tapoja palvella Jumalaa ja lähimmäisiä.

Ahkeruus on hyve ja laiskuus on sen vastakohta. Lähtökohtaisesti jokaisen aikuisen on ansaittava oma leipänsä. Samalla Jumala kehottaa huolehtimaan niistä, joilla ei ole mahdollisuutta riittävään toimeentuloon.

Tarpeellinen lepo ei ole laiskuutta. Yksi aikamme ongelmista on valtava kiire ja se moninaisuus, jolla täytämme päivämme. Tiivis työtahti, ylikuormitus, ylimitoitetut harrastukset ja kyvyttömyys pysähtyä ja levätä riittävästi johtavat uupumukseen ja burnoutiin. Jos uupumusta kertyy, lepoa tarvitaan jopa useita kuukausia normaalia enemmän. Joskus on viisautta pitää sapattivuosi – niin että pyytää Herran sen pyhittämään ja johdattamaan. Se voi olla vanhojen kuormien purkamista, levähdystä ja hiljalleen akkujen lataamista ja uuteen suuntautumista.

Varsinkin perheiden arki on tiivistä. Työ, kotityöt, lastenhoito, harrastukset, huonosti nukutut yöt, taloushuolet jne. ovat monen todellisuutta. Tällöin tärkeää on jakaa kotityöt ja vastuut tasaisesti ja opettaa lapsetkin osallistumaan. Toisinaan tarvitaan isovanhempien tai muiden luottoläheisten apua. Mikäli toinen puolisoista laiminlyö vastuunsa kodissa, se on vakavaa laiskuutta ja rakkaudettomuutta. Hän itse ei saa siitä siunausta eikä onnea. Lisäksi toinen uupuu vakavalla tavalla. On selvää, että tällaisessa tilanteessa myös riidellään paljon ja vakavasti.

Seurakunnassakin kaivataan tasapuolista aktiivisuutta. Onko niin, että useimmat tulevat vain saamaan siunauksia itselleen? Onko niin, että pienempi ydinjoukko ahkeroi muiden edestä? Ja kun seurakunnassa toivotaan enemmän aktiivisuutta, tämä pieni joukko syyllistyy ja yrittää yhä enemmän, samalla kun muut eivät välitä vaan ovat laiskoja?

Sananl. 6:6-11, 10:4, 13:4, 15:19, 19:15,24, 26:14

Saarnaaja 10:18

Matt. 25:26

1 Tim. 5:13

 

Ahneus ja rahanhimo

Rahan ja omaisuuden himo on kaiken pahan alku ja juuri. Sinällään varallisuus ei ole syntiä vaan se tapa ja motiivi, millä sitä hankitaan, sekä se, mitä sillä lopulta tehdään. Tarvitsemme toimeentulon, kodin, mahdollisesti kulkuneuvon, vaatteita, ruokaa ym. arkista. Joillakin on taito kerryttää varallisuutta kovalla työllä ja viisaudella, joka ei ole toisten hyväksikäyttöä.

Kun ahneus sokaisee ihmisen, hänen elämänsä ja arvonsa vääristyvät. On suurta harhaa luulla, että suuri omaisuus toisi onnen. Varmastikin sellainen onnen ja huuman tunne vallitsee rikastumisen alkuvaiheita, mutta lopulta omaisuuden väärä hankinta ja käyttö vievät kaivatun onnen.

Väärät hankintatavat paaduttavat ihmisen, raha johtaa holtittomuuteen ja rehvasteluun, aidot ystävät voivat kaikota, terveys ei välttämättä kestä kovaa menoa. Samalla huoli omaisuuden säilymisestä kasvaa. Rikolliset voivat uhata yörauhaa ja monenlaiset onnenonkijat esittävät ystävää. Jotkut saattavat törsätä omaisuutensa hetkessä. Joistakin tulee armottomia kitupiikkejä, jotka eivät anna euroakaan lähimmäistensä hyväksi.

Elämän suurin onni ja rikkaus on vain yhteydessä Jumalaan. Mitä mieltä on elää rikkaana, jos on matkalla ikuiseen helvettiin? Köyhinkin uskova on mittaamattoman paljon rikkaampi kuin maailman rikkain ei-uskova. Uskova nimittäin saa taivaallisen perinnön: iankaikkisen elämän loppumattomassa runsaudessa ja onnessa. Tämän takeena on Taivaallinen Isämme, joka omistaa kaiken. Tämän maailman rikkaiden omaisuus on vain lainaa. Alastomina tulivat ja alastomina lähtevät. Itse asiassa, mekin kuulumme Jumalalle. Hän on luonut meidät ja meissä on luojamme ja lunastajamme kuva. Koko elämä on lahjaa.

Ahneudella tarkoitetaan kokonaista elämänasennetta ja -tapaa – ei niinkään yhden, yksittäisen asian haluamista.

Sananl. 11:24-25, 15:27, 23:4-5

Jes. 57:17

Matt 6:19-21

Luuk. 12:13-34

1 Kor. 5:11

Ef. 5:35

Kol. 3:5

Hepr. 13:5

1 Tim. 6:6-11

 

Epärehellisyys ja varastaminen

Epärehellinen ihminen tavoittelee itselleen hyötyä valheellisin ja rikollisin keinoin. Hän saattaa juuri ja juuri pysyä lain kirjaimessa, mutta rikkoo sen hengen ja tarkoituksen. Hän on voinut omistautua sopivien porsaanreikien löytämiseen ja käyttämiseen. Moni viekin suuren omaisuutensa veroparatiiseihin, jotta heidän ei tarvitsisi maksaa kotimaalleen sitä velkaa, että he ovat saaneet kodin, kasvatuksen, koulutuksen ja monia sosiaalietuuksia Suomessa. He ovat äärimmäisen itsekkäitä, epärehellisiä ja epäisänmaallisia.

Jotkut ovat onnistuneet hankkimaan itselleen mittavan omaisuuden vääryydellä. Monia heistä ei koskaan tuomita. Sen sijaan pienemmistä omaisuusrikoksista, voi joutua lopulta vankilaan. Omaisuusrikokset arvioidaan oikeudellisesti usein vakavammiksi kuin esimerkiksi pahoinpitelyt. Tämä on aivan väärin. Se on vain rikkaiden suojelemista. Toki näpistykset ja varkaudet ovat tuomittavia, sillä ne murentavat yhteiskunnan pelisäännöt.

Epärehellisyyden ja varastamisen juurena on ahneus, josta oli edellä puhetta. Toinen juuri voi olla laiskuus. Ihminen ei viitsi tehdä työtä tai kouluttautua sopivaan ammattiin.

Verotulojen ja -varojen pimittäminen on sekin rikos. Meidän tulee kantaa yhteisvastuumme yhteiskunnassa. Suuri osa veroista käytetään aivan järkevästi ja hyödyllisesti. Toki jossain kohdin on parantamisen varaa. Tällä verukkeella veroja ei tule vältellä. Onneksi Suomessa verot maksetaan kohtuullisen hyvin, vaikkakaan ei täydellisesti.

Epärehellisyys ja varkaudet vievät luottamuksen, jota voi olla erittäin vaikea saada takaisin. Siksi kannattaa pitää rehellistä nollalinjaa: ei yhtään näpistelyä, ei yhtään varkauksia, ei yhtään veropetoksia, ei yhtään epärehellistä varainhankintaa ja keinottelua.

Joku on saattanut luoda hyvän bisneksen Suomessa. Hän on saanut siihen yhteiskunnaltamme hyvät lähtökohdat. Sitten hän siirtää tuotannon ja toiminnan pois Suomesta, jotta tienaisi vielä enemmän. Moni jää työttömäksi ja Suomelle kuuluvat verovarat saamatta. Tämä pätee myös pörssikeinotteluun. Parhaimmillaan pörssiosakkeilla kerätään tarvittavia pääomia ja tarjotaan sopivia sijoituskohteita. Lopulta kuitenkin tulojen maksimoiseksi saatetaan hyvin kannattavakin tuotanto ja toiminta siirtää muualle, mikä kertoo ahneudesta ja on näiltä työläisiltä varastamista.

Epärehellisyys on varsin yleistä hallinnossa ja vallankäytössä. Monet maat toimivat korruption ja sukulaisten suosinnan periaatteella. Korruption avulla virkamies voi saada tuntuvaakin lisätuloa ja jopa suuria rikkauksia. Tuomioistuimet antavat vääriä tuomioita, joissa syyllinen vapautetaan vastuusta ja mahdollisesti viattomia tuomitaan, jopa kuolemaan. Tällöin köyhät jäävät vaille oikeutta ja turvaa.

Sananl. 29:24 ja 30:7-9

Jes. 1:23

Hoos. 4:2

Matt. 7:2, 19:18

1 Kor. 6:10

Ef. 4:28

1 Piet. 4:15

 

Uhkapelit

Erilaiset rahapelit ovat joka paikassa ulottuvillamme: kaupoissa ja netissä jopa oman puhelimen kautta. Veikkauksen varoilla rahoitetaan monia hyviä yhteiskuntaa palvelevia hankkeita ja toimintoja, mikä sinällään on oikein hyvä asia. Yksilöiden kohdalla pelaaminen voi muodostua vakavaksi ongelmaksi, joka tuhoaa henkilökohtaisen talouden ja muodostuu pakkomielteeksi. Peliriippuvuus on yllättävän yleistä. Veikkauksen lisäksi on mahdollista pelata netin kautta vaikka pokeria, jonka voitot käärii pelifirmat ja muutamat onnekkaat voittajat. Näissä useimmat menettävät suuriakin omaisuuksia. On erikoista, että jotkut pelaavat ”ammatikseen”. Pelaaminen on toimintaa, joka ei rakenna yhteiskuntaa vaan on pelkästään itsekästä halua rikastua ilman työn tekemistä. Sellaiseen ei tule ryhtyä, koska riskit ovat valtavia ja koska se ei ole rakentavaa.

Peliriippuvuus pitää katkaista nopeasti ennen kuin velkaantuu vakavasti. Monet nimittäin ottavat pikavippejä ja maksavat suuriakin korkoja. Lottoaminen ei liene kovin harmillista, jos pitää tiukan rajan siinä, paljonko käyttää rahaa. Kymppi kuukaudessa ei ole kovin paha, vaikka suurella todennäköisyydellä saa kunnian kuulua niihin, jotka eivät koskaan voita mitään suurempaa. Veikkauksen kautta tulot menevät hyvään tarkoitukseen. Pienituloiselle kymppikin voi olla liikaa.

Matt. 6:19-21

1 Tim. 6:10

Hepr. 13:5

 

Juoruilu

Juoruilu on negatiivishenkistä kiinnostusta toisten asioista ja niiden eteenpäin kertomista sopivasti höystettynä. Tarkoituksena ei ole puhua hyvää vaan pahaa. Juoruilu kertoo siitä, että asianomaisen oma elämä ei ole hallinnassa. Hän on kateellinen ja tyytymätön. Pahimmillaan juoruilla voidaan tuhota toisten ihmisten maine ja elämä. Juoruiluun ei ole lupa, vaikka puhuisi tottakin. Tosiasiassa emme kuitenkaan tiedä toisten ihmisten elämästä kuin vain pintaraapaisun verran. Taustalla voi olla hyvin vaikeita kohtaloita, jotka ovat johtaneet erilaisiin asioihin.

Psalmi 15:3 ja 101:5

Sananl. 20:19

Matt. 12:34-37

Jaak. 4:11

 

Valehteleminen

Älä anna väärää todistusta lähimmäisestäsi. Sama pätee oman itsemme väärään kehumiseen. Valhe on myös ikiaikainen keino paeta syyllisyyttä: en se minä ollut! Valheilla voidaan yrittää vähätellä tekoja: se oli vahinko! Ei se nyt niin vakavaa ole… Valheilla voimme tavoitella itsellemme monenlaisia etuja.

Uskovillakin on kiusaus valehdella, syntisiä kun olemme. Peittelemme omaa pahuuttamme. Saatamme myös yrittää valheen keinoin viedä evankeliumia. Saatamme lupailla ihmisille taivasta maan päälle Jeesuksen nimessä. Saatamme kertoa, kuinka hyviä ihmisiä meistä on tullut. Saatamme laittaa hengellisiin kokemuksiin ja suorituksiin ”hyvän miehen lisää” korottaaksemme omaa arvoamme ja mainettamme. Tällainen on kuitenkin erityisen vahingollista. Se tuottaa pettymyksen Jumalaa ja Jeesusta kohtaan, kun luvattu hyvä ei toteutunutkaan – vielä: vasta taivaassa kaikki lupaukset täyttyvät. Valheet kristillisessä työssä vahingoittavat evankeliumin ja seurakunnan arvostusta. On puhuttava harkitusti ja totta.

Erityisesti väärä uskonnollisuus perustuu valheeseen. Siinä kielletään Jumala, Kristus, Raamattu ja kristilliset arvot. Varsinkin liberaaliteologia on tällaista valheen ja petoksen teologiaa jumalan nimissä.

Yhtä välttämätöntä totuudessa pysyminen on oikeusasioissa. Todistajan on puhuttava ehdottoman totta. Valehtelusta kiinni jääminen tuo melko ankarankin tuomion.

Valitettavasti kansainvälinen politiikkakin voi perustua valheisiin. Kaikki vakoilevat toisiaan. Kaikki selittelevät omia toimiaan parhain päin. Diktaattorit voivat valheellisesti sanoa kunnioittavansa kansainvälisiä lakeja ja sopimuksia, mutta samalla varustautuvat nielemään koko maailman, pala palalta.

Psalmi 4:3, 12:3, 31:19, 101:7

Sananl. 6:19, 12:19, 14:5, 19:5

Jes. 32:7

Jer. 9:3-9, 14:14

Sak. 8:16

Joh. 8:44-45

Room. 1:25

Ef. 4:25

Kol. 3:9

2 Tess. 2:9-11

 

Kiroilu ja typerät jutut

Kiroilu on täysin turhaa eikä sovi kenellekään. Se on ympäristön saastuttamista kuten paha ilma. Lisäksi tiettyjen kirosanojen lausuminen on suorastaan paholaisen kutsumista ja kunnioittamista. Se mielellään tulee paikalle, kun siitä puhutaan. On hämmästyttävää, että joidenkin suusta joka kolmas sana voi olla kiroilua. Varsinkin varhaisnuoret ja nuoriso luulevat olevansa kovastikin aikuisia kun kiroilevat. Onko aikuisuus siis kiroilua? Onko käsitys ihmisyydestä näin hakoteillä? Valitettavasti osalle tuo kiroilu jää tavaksi.

Jostain syystä hyvänä huumorina pidetään kaikenlaista ihmisten halventamista ja kaksimielisyyksiä. Vain harvoin saamme kuulla hyvää, koko perheelle sopivaa huumoria. Onko ihmisen ajattelu näin kieroutunutta. Ei ihme, sillä olemme todellakin syntisiä.

Ef. 4:29

Kol. 3:8

 

Katso myös sivuston kohta Synnintunnustuksia ja synninpäästön sanoja.