ATEISTINEN MATERIALISMI – järjetön uskomus

 

Käsityksiä perimmäisestä todellisuudesta

Kolme perinteistä ilmoitususkontoa (juutalaisuus, kristinusko ja islam) julistavat, että perimmäinen todellisuus on persoonallinen Jumala. Sen sijaan länsimainen naturalismi (ateistinen materialismi) ja itämainen uskonnollisuus katsovat, että perimmäinen todellisuus on persoonaton. Naturalismin mukaan se on vain energiaa ja materiaa; itämaisen käsityksen mukaan kyseessä on hengellinen, persoonaton olemassaolon muoto.

 

Ateistisen materialismin suhde tietoon ja tieteeseen

Tämän katsomuksen mukaan maailmankaikkeus on suljettu. Sen energian ja materian ulkopuolelle ei ole mitään muuta. Tämä johtaa välittömään ristiriitaan ja ylittämättömään ongelmaan: tyhjästä ei voi syntyä mitään – ei energiaa, ei materiaa, ei elämää. Yhtä vaikeaa on selittää luonnonlakien syntyä ja olemassaoloa.

Näin ollen, vaikka katsomus kehuu torjuvansa kaiken ”huuhaan”, sen antama perusta tieteelle romahtaa. Kaikki on lopulta pelkkää energiaa ja materiaa, jolloin ei ole perimmäistä totuutta. Maailma ja ihminen on puhtaan ”sattuman” tulos. Ihminen on mekaaninen kone, jonka järkeen ja aisteihin ei voi luottaa. Kaikki tämä riistää aidon motivaation tutkia elämää ja olemassaoloa. Lopulta kaikki tieto, tieteen hapuilu ja tietoisuus sammuvat ikuiseen kuoleman yöhön.

 

Ateistisen materialismin suhde moraaliin – oikeaan ja väärään

Koska kaikki todellisuus on vain persoonatonta energiaa ja materiaa, ei ole olemassa mitään oikeaa ja väärää. Ei ole mitään todellisia arvoja. Sähkövirta ei kerro mitään elämän oikeasta ja väärästä. Ei myöskään kivi tai vesi. Tämä romahduttaa ihmisten välisen kanssakäymisen ja yhteiskunnan perusteet. Ei ole oikeaa eikä väärää. Ei ole myöskään rakkautta eikä pahuutta. Ei ole perustetta oikeaksi koetun palkitsemiseen eikä vääryyden korjaamiseen ja siitä rankaisemiseen. Perimmiltään ihminen on persoonatonta materiaa ja energiaa ja siksi hän ei voi valita aidosti persoonana vaan toimii mekaanisesti tiettyjen lainalaisuuksien mukaisesti.

 

Ateistisen materialismin suhde ihmisarvoon ja koettuun kärsimykseen

Ihminen on vain käsittämättömien sattumien summa. Hän on pelkkää energiaa ja materiaa. Hän on olemassa äärettömän lyhyen hetken – kuin pienen valonpilkahduksen verran ikuisessa kuoleman yössä. Aiemmin häntä ei ollut eikä koskaan enää tule olemaan. Mikä on tällaisen ihmisen ja hänen elämänsä todellinen arvo? Se lähentelee nollaa. Sanallisesti voidaan sanoa mitä tahansa, mutta tämän näkemyksen mukaan ihmisen arvo on tosiasiassa lähes nolla.

Kärsimys on sekin vain sattuman seurausta kuten ihminen. Sille ei ole varsinaisesti selitystä eikä tarkoitusta. Kaikki on vain energiaa ja materiaa. Kärsimys päättyy kun ihmisen olemassaolo lakkaa.

 

Ateistisen materialismin suhde uskonnollisuuteen

Katsomuksen mukaan ei ole mitään jumalaa tai jumaluutta. Kaikki on vain energiaa ja materiaa. Siksi kaikki uskonnot ovat pelkästään ihmisen harhakäsitystä ja toiveajattelua. Kritiikki: voidakseen väittää näin perustellusti ja syvällä varmuuden rintaäänellä, ateistien pitäisi tutkia koko maailmankaikkeus ja varoiksi myös etsiä sen takanaolevaa todellisuutta. Vasta näin tehtyään olisi edes pieniä perusteita väittää jotain näin perimmäistä. Tosiasiassa ihminen tuntee varmuudella vain hyvin pienen osan maailmankaikkeudesta. Lisäksi Jumalasta ja yliluonnollisesta maailmasta on paljonkin kokemuksia ja todisteita, joista opetuksen loppupuolella.

 

Ateistisen materialismin suhde ihmisen arkielämään ja kokemukseen

Ihminen on syvästi uskonnollinen olento. Ateisteja on virallisesti vain noin 2 %. Lähes kaikilla muilla ihmisillä on jonkinlaatuinen uskonnollinen käsitys ja vakaumus. Ateisteillakin voi olla uskonnollisia kokemuksia, mutta he selittävät ne oman katsomuksensa avulla toisin. Ateismi on hyvin vieras ihmisen kokemusmaailmalle. Hyvin monilla on kokemuksia Jumalasta, henkiolennoista yms. yliluonnollisesta.

Vastoin ateistista materialismia ihmisillä on vahva käsitys siitä, että ihminen ja elämä on arvokas. Ihmiset pitävät luonnostaan moraalia tärkeänä ja kaikki elämä jäsentyy oikean ja väärän normien mukaisesti. Mikään yhteiskunta ei ole vailla oikeudellista järjestystä. Ihminen on persoonallinen olento, joka tekee jatkuvasti pienempiä ja suurempia valintoja. Osa valinnoista perustuu tarpeisiin mutta osa valinnoista on tutkimusten mukaan jopa irrealistisia eli ihminen ei toimi aina saman logiikan ja järkevyyden mukaisesti. Kärsimys on olotila, josta ihmiset pyrkivät pois monin eri keinoin. Kuolema koetaan pelottavaksi ja tuntemattomaksi tulevaisuudeksi, mikä usein halutaan unohtaa.

Kuten edellä jo todettiin, ateistinen materialismi vie perustan ja motivaation tieteeltä ja sen harjoittamiselta. Tosiasiassa tieteentekijät eivät syvimmiltään toimi ateistisen materialismin mukaisesti vaan todistavat toiminnallaan uskovansa perimmäiseen totuuteen ja sen varassa oleviin totuuksiin, mekanismeihin ja faktoihin.

 

Ateistinen materialismi on uskomus, jonka perusteet hajoavat tomuksi

Ateistinen materialismi on ajatusrakennelma, joka ei vastaa koko todellisuutta. Elämää ja maailmankaikkeutta voidaan vain pienessä määrin tarkastella pelkkänä energiana ja materiana. Mutta pelkästään siihen pitäytyminen vie perustan kaikelta elämältä ja tutkimukselta. Mikäli katsomuksesta tehdään maailmanselitysmalli, se ohjaa kaikkea elämää ja tiedettä väärään ja vääristyneeseen suuntaan. Kun Jumala hylätään, hylätään elämän ja tutkimuksen ja oikean, kokonaisvaltaisen ymmärtämisen perusta. Kun oikea vastaus torjutaan, jäljelle jää vain vääriä vastauksia.

Ateistinen materialismi kaatuu ajatuksen tasolla jo ennen kuin maailma syntyi. Tyhjästä ei synny mitään – varsinkaan huikeasti järjestäytynyttä elämää, joka on paljon enemmän kuin energiaa ja materiaa. Elämä on rakkautta, tunteita laidasta laitaan, kauneutta, herkkyyttä, taidetta, musiikkia, ajattelua, suunnitelmia, valintoja, moninaisia taidonnäytteitä jne.

Evoluutioteoriakin on rakennettu ateistisen materialismin varaan. Teorialla on ollut 200 vuoden ajan vankka, kyseenalaistamaton asema, joka on nykyään vahvasti murtumassa. Pelkkä eri lajien olemassaolo ei todista evoluutiota. Lajien väliin jää lukemattomia, mahdottomia ”evoluutiohyppyjä”, joista ei ole yhtään todistetta. Kärpäsestä ei kasva härkästä. Lajien sisällä on tietty, rajattu kyky muuntua ympäristön muutosten myötä. Tämä sopeutumiskyky ei veny rajattomiin. Mitä enemmän laji spesifioituu, sitä suppeammaksi ja valikoidummaksi tulee sen geenivarasto ja sitä heikommin se kykenee sopeutumaan jatkossa. Ja kun sopeutumiskyky loppuu, laji kuolee sukupuuttoon. Arkeologian mukaan maapallolla oli runsaimmat lajimäärät hyvin varhaisessa esihistoriassa. Sen jälkeen miljoonia lajeja on kuollut sukupuuttoon ja yhä kuolee. Lajien määrä vähenee eksponentiaalisesti – määrä ei kasva!

Ateistinen materialismi on pelkkä uskomus, jolla ei ole kestäviä todisteita. Se on vastoin kaikkea elämäntodellisuutta. Vaatiikin paljon enemmän uskoa, että elämä syntyy tyhjästä, kuin se, että elämä syntyy Elämästä, Jumalasta. On mahdotonta, että huikeita persoonia syntyisi persoonattomasta massasta. Sen sijaan on äärimmäisen luonnolista ja loogista, että persoonallisia olentoja syntyy Persoonallisen Luojan luomistyönä. Koko maailmankaikkeus, maapallo ja ihminen ovat täynnä Luojansa jälkiä – ja myös syntiinlankeemuksesta, joka on syvimmiltään Luojamme kieltämistä, juuri ateistien tapaan. Ateismi on mieletöntä, järjetöntä uskoa ja itsepetosta. Sillä on ”tiedon” nimi mutta sisällöllisesti se on puhdas uskomus. Se on jumalattoman ihmisen toiveajattelua ja syntistä kapinaa Luojaansa vastaan.

Kun nykyajan ateisti”aktivistit” julistavat mainoksissaan: ”Jumalaa ei ole, nauti elämästä”, me kristityt voimme levollisin ja iloisin mielin vastata: ”Jumala on, nautin elämästä!”.

On hyvä elää todellisen Jumalan varassa. Silloin tiedämme, että alkuperämme on Jumalan sydämellä. Tiedämme, että elämällämme on tarkoitus ja Jumalan kuvina ja lunastamina me olemme suunnattoman arvokkaita ja ainutlaatuisia – ikuisuusolentoja. Tiedämme myös, että olemme matkalla kotiin, jossa ei enää ole kärsimystä. Jumala tuomitsee kaiken vääryyden ja pahuuden oikeudenmukaisesti ja siksi tuleva maailma on täynnä vanhurskautta, hyvyyttä ja rakkautta. Onneksi – me jotka olemme syntisiä ja pahoja, saamme armon ja uuden elämän Jumalan rakkauden tähden Kristuksessa Jeesuksessa. Elämä on mielekästä. Sillä on tärkeä sisältö ja sillä on paras mahdollinen päämäärä. Koko luomakunta julistaa Jumalan kunniaa.