ARMAHTAKAA! (5. su helluntaista)

Ihmisen asia ei ole tuomita lähimmäistään, sillä tuomiovalta kuuluu yksin Jumalalle. Meitä kehotetaan armahtamaan toisiamme ja edistämään oikeuden ja hyvyyden toteutumista. Kuulumme syntisten seurakuntaan, joka elää Jumalan anteeksiantamuksesta.

 

EVANKELIUMI: Joh 8:2-11

Varhain aamulla Jeesus tuli taas temppeliin. Hänen luokseen kerääntyi ihmisiä suurin joukoin, ja hän istuutui ja opetti heitä.

Kesken kaiken toivat lainopettajat ja fariseukset paikalle naisen, joka oli joutunut kiinni aviorikoksesta. He asettivat hänet Jeesuksen eteen ja sanoivat: ”Opettaja, tämä nainen on avionrikkoja, hänet tavattiin itse teossa. Mooses on laissa antanut meille määräyksen, että tällaiset on kivitettävä. Mitä sinä sanot?” He puhuivat näin pannakseen Jeesuksen koetukselle ja saadakseen sitten aiheen syyttää häntä.

Mutta Jeesus kumartui ja kirjoitti sormellaan maahan. Kun he tiukkasivat häneltä vastausta, hän suoristautui ja sanoi: ”Se teistä, joka ei ole tehnyt syntiä, heittäköön ensimmäisen kiven.” Hän kumartui taas ja kirjoitti maahan. Jeesuksen sanat kuultuaan he lähtivät pois yksi toisensa jälkeen, vanhimmat ensimmäisinä.

Kansan keskelle jäi vain Jeesus ja nainen. Jeesus kohotti päänsä ja kysyi: ”Nainen, missä ne kaikki ovat? Eikö kukaan tuominnut sinua?” ”Ei, herra”, nainen vastasi. Jeesus sanoi: ”En tuomitse minäkään. Mene, äläkä enää tee syntiä.”

 

SAARNA

Ansa

Ansa on jälleen viritetty! Näyttämönä on temppelin pylväikköalue. Sitä vartioivat roomalaiset sotilaat, jotka pitivät yllä yleistä järjestystä ja estivät kapinoitsijoiden nousun. Paikalla oli myös runsaasti kansanjoukkoa, jota Jeesus opetti. Yllättäen paikalle tuli lainopettajia ja fariseuksia, jotka raahasivat mukanaan avutonta naista ja paiskasivat hänet Jeesuksen eteen.

Syyttäjien mukaan nainen oli jäänyt kiinni aviorikoksesta. Mitä pitäisi tehdä? Mooseksen lain mukaan tuomiona oli kuolema. Nyt vastausta tivattiin Jeesukselta – mutta miksi? Eihän se ollut hänen tehtävä tuomita tuota naista. Entä missä oli rikoskumppani eli mies? Kyseessä oli puhdas näytös, jonka tarkoituksena oli tuhota Jeesuksen maine. Nainen oli vain välikappale.

Kaiken kansan ja roomalaisten ja fariseusten edessä Jeesukselta tivattiin selkeää kannanottoa ja tuomionsanan lausumista: Mooseksen lain mukaan nainen on kivitettävä. Mitäs sinä sanot?

Jos Jeesus lausuisi tuomion, roomalaiset ottaisivat hänet heti kiinni, sillä valta tuomita kuolemaan kuului vain miehittäjälle eli roomalaisille. Lisäksi se sotisi kovasti Jeesuksen armahtavaa ja syntisiä ”syleilevää” linjaa vastaan.

Jos taas Jeesus päästäisi naisen pälkähästä ilman lain vaatimaa tuomiota, hän kumoaisi Mooseksen lain ja olisi väärä opettaja, väärä profeetta ja väärä messiaskandidaatti. Silloin Jeesus menettäisi kansan arvostuksen, sillä Mooseksen laki oli kaikille pyhä.

Vapahtajan vastaus

Jeesuksen toiminta oli jälleen äärimmäisen syvällistä ja strategisesti viisasta. Hän kirjoitti hiekkaan vastauksensa. Isien perinnäissääntöjen mukaan sapattina ei saanut kirjoittaa alustaan, johon jäisi pysyvä jälki. Sen sijaan tomuun sai kirjoittaa.

Kaiken lisäksi roomalaiset eivät voineet kuulla Jeesuksen vastausta, koska hän ei sanonut sitä ääneen. Lisäksi kirjoittaminen loi henkeä salpaavan hiljaisuuden ja intensiteetin tilanteeseen.

Mitä Jeesus sitten kirjoitti? Sitä emme varmuudella tiedä. Siitä on monia arvailuja.

Joku on arvellut, että Jeesus kirjoitti jotain, mikä kosketti syyttäjien omaatuntoa. Kenties hän kirjoitti jonkun naisen nimen, jonka kanssa itse syyttäjät olivat tehneet aviorikoksen, tai jonkin muun käskyn, jonka läsnäolijat olivat rikkoneet.

Kaikkein vakuuttavin ja varmasti monelle lukijalle yllättävin arvaus, on se, että Jeesus kirjoitti tomuun yksinkertaisesti sanan ”kuolemantuomio”. Mooseksen laki oli Jumalan antama säädös eikä Jeesus tullut sitä kumoamaan. Näin Jeesus osoitti olevansa Jumalan lähettämä opettaja, profeetta, jopa Messias. Ja koska hän kirjoitti tuon sanan, roomalaiset eivät saaneet häntä siitä kiinni.

Syyttäjät tosin yrittivät epätoivoisesti saada Jeesuksen sanomaan tuon sanan ääneen tiukatessaan uudelleen vastausta. Siihen Jeesus ei langennut. Tuomio oli kirjoitettu tomuun. Mooseksen lakikin oli kirjallinen ja niin oli myös tuomio.

Tuomion toteutus

Seuraavaksi kyse oli enää tuomion toteuttamisesta. Nainen oli todella avionrikkoja ja laki määräsi siitä kuolemantuomion.

Tosiasiassa jokainen meistä on tuomittu kuolemaan syntiemme tähden. Jumalan laki on tässä ehdoton ja horjumaton. Me kaikki kuolemme, koska olemme syntisiä ja koska Jumala on säätänyt meille kuolemanrangaistuksen.

Jo nyt kannamme kuoleman siementä soluissamme, jotka uusiutuvat koko elämämme aikana vain noin 40-50 kertaa, suunnilleen kerran vuodessa. Soluissamme on siten kuin helminauha. Kun solu jakautuu, yksi helmi katoaa. Kun jäljellä ei ole enää yhtään helmeä, solut eivät enää uusiudu vaan alkaa lopullinen vanhentuminen ja hiipuminen kohti kuolemaa.

Tuomio oli selvä, mutta kuka panisi sen täytäntöön? Roomalaiset sotilaat seurasivat tilannetta intensiivisesti. Nousisivatko juutalaiset Rooman lakia vastaan. Juutalaisen lain mukaan juuri todistajien ja vanhinten tuli heittää ensimmäiset kivet, mutta heillä ei ollut siihen oikeutta miehitysvallan alaisena.

Kun paine asetettiin ensin Jeesukselle, nyt se laskeutui raskaana syyttäjien ylle. He olivat aivan varmoja, ettei tilanne mene kivitykseen asti, vaan Jeesus vetäytyy, vesittää lain ja menettää kasvonsa. Niin ei tapahtunut. Jeesus (todennäköisesti) vahvisti lain ja nyt sen täyttämisestä olivat vastuussa juuri nämä syyttäjät eli kansan vanhimmat ja todistajat.

Kansan katse kääntyi näihin syyttäjiin. Roomalaiset seurasivat tilannetta kiinteästi ja olivat valmiita ottamaan kiinni jokaisen, joka uhmasi Rooman arvovaltaa ja määräyksiä. Tilanne oli piinallinen.

Koska Jeesus tunsi syntisen ihmisen sydämen, hän tiesi, että nainen saattaisi tulla todella kivitetyksi paineen alaisessa tilanteessa. Niinpä hän ohjeisti syyttäjiä kuuluvalla äänellä: ”Se, joka on teistä synnitön, heittäköön ensimmäisen kiven”.

Tämäkin lause vakuuttaa siitä, että Jeesus todennäköisesti kirjoitti tuomionsanan tomuun. Jos tilanne olisi rauennut jollakin muulla tavalla, Jeesuksen ei olisi tarvinnut puhua tuomion täytäntöönpanosta mitään.

Kivet olivat syyttäjien käsissä, tunnelma oli piinaava. Syyttäjät tiesivät, että he hävisivät tämänkin taiston Jeesuksen kanssa. Lainopettajat ja fariseukset olivat nolattuja ja häpäistyjä. He eivät voineet kivittää naista. Oman maineensa pelastamiseksi he olisivat varmasti tehneet sen, jos tilanne olisi tapahtunut jossain syrjemmässä ilman roomalaisten valvovia katseita.

Nyt he, jotka esiintyivät kovin hurskaina, joutuivatkin tunnustautumaan julkisesti syntisiksi. Heidän raivonsa oli varmasti silmitöntä. Varmuus siitä, että Jeesus on raivattava pois, vain syveni ja vahvistui. Kosto elää!

Naisen armahdus

Naiselle kuului lain mukaan kuolemanrangaistus. Niin meillekin.

Mutta Jeesus kumartui toistamiseen ja kirjoitti uudelleen maan tomuun. Mitä hän kirjoitti uudelleen, emme tiedä sitäkään.

Entäpä jos Jeesus piirsi risti-kuvion sanan ”kuolemantuomio” päälle? Risti oli roomalainen teloitustapa. Nainen ansaitsi kuoleman (ja niin mekin), mutta tuon ristinkuoleman kärsisikin toinen – hänen ja meidän puolesta.

Miltä naisesta tuntui tuossa tilanteessa? Hän oli tehnyt vakavan synnin ja jäänyt siitä kiinni. Nyt hänet oli tuotu kaiken kansan ja jopa Jeesuksen eteen. Hänen elämänsä romahti. Kaikki olisi nyt ohi ja menetetty. Varmastikin hän oletti tulevansa surmatuksi – varsinkin jos ja kun Jeesuskin kirjoitti tomuun sanan ”kuolemantuomio”.

Entä minkälaisen hämmennyksen hän koki, jos ja kun Jeesus piirsi tuomion ylle ristin? Ristihän oli kauhistuttavan tuttu näky Jerusalemissakin, jossa roomalaiset ristiinnaulitsivat rikollisia ja kapinoitsijoita!

Ihmetystä lisäsi, kun hänet vapautettiin syytöksistä ja laskettiin menemään. Jeesus sanoi: Eikö kukaan tuominnut sinua? En minäkään tuomitse sinua!

Jäikö hänen muistiinsa elinikäinen kuva raivoavista, kylmäsydämisistä syyttäjistä ja lempeästä, ehkä hieman surullisesta Jeesuksesta, joka puhutteli häntä ja vapautti menemään?

Laki, kuolemanrangaistus ja risti

Entä mitä nainen ajatteli, kun hän katseli hänen armahtajaansa ristillä? Ymmärsikö nainen, että itse asiassa Jeesus otti hänelle kuuluneen rangaistuksen päälleen ja kärsi hänen syntiensä tähden?

Kuolemanrangaistuksen päälle piirrettiin risti. Syytön kuoli syyllisen puolesta. Synti sai rangaistuksensa ja Mooseksen lain vaatimus täytettiin – ei vain fyysisesti kuolemalla vaan kokemalla käsittämättömän iankaikkisen eron Jumalasta.

Aikamme henki

Aikamme liberaali henki ihannoi syntiä. Se suorastaa hekumoi siinä. Kaikki, mikä on terveen elämän ja uskon vastaista, nostetaan ihanteeksi. Kaikki perinteinen murskataan.

Liberaali henki sanoisi: syytetty nainen ja veräjästä päästetty mies ”rakastivat” toisiaan ja siksi heidän yhteytensä oli yksinomaan oikein. Kaiken lisäksi Jeesus piirsi hiekkaan rakkauden symbolin ”sydämen” ja siunasi heidän suhteensa…

Liberaalit hylkäävät Jumalan lain ja tekevät Vapahtajasta ja Jumalasta irvikuvan, joka siunaa synnin. Siksi aikamme on ajautumassa ennen näkemättömään moraaliseen rappioon ja kaaokseen. Tapahtuu asioita, joita emme olisi voineet edes kuvitella vielä muutama vuosikymmen sitten.

Kun ihmiset luopuvat kristillisestä uskosta, he korvaavat sen pakanallisuudella ja moraalittomuudella. Se johtaa yksilöiden ja yhteiskuntien perikatoon ja tuhoon. Olemme astuneet sellaiseen aikaan. Edes koronakriisi ei johda ihmisiä parannukseen. Edessä on kauhistuttavia aikoja. Synnin palkka on kuolema.

Joku sanoo, että tämä on juuri sitä uskovaisten naurettavaa ja elämänkielteistä pelottelua. Riippuu näkökulmasta ja todellisuuskäsityksestä. Me uskovat elämme lujasti todellisuuteen ankkuroituneina. Edessämme on koko ihmiskunnan historia, nykytila ja tulevaisuuden uhkakuvat. Kaikki se todistaa, että ihminen elää moraalittomasti ja yhä syvenevässä tuhonkierteessä.

Vaihtoehto

Kaiken pahan, aviorikosten, ylpeyden, kylmän tuomiomielen ja hyväksikäytön keskelle saapuu Vapahtaja. Hän tarjoaa toisenlaista elämää – armosta, lahjana.

Siinä katsotaan totuutta ja todellisuutta silmästä silmään ilman selityksiä – mutta kuitenkin armon varassa. Vain armo ja totuus johtavat uuteen elämään, pelastukseen.

Jumala ja Jeesus eivät koskaan hyväksy syntiä eivätkä päästä sen tuomasta vastuusta sanoen ”ei se mitään… jatka samalla tavalla”. Synti on aina syntiä, vaikka sen voissa paistaisi tai kuorruttaisi mitä herkullisimmilla koristeilla.

Jeesus sanoi naiselle: Mene, äläkä enää tee syntiä! Niin hän sanoo meillekin, yhä uudestaan ja uudestaan. Jeesus on syntisten pelastaja ja vapauttaja – ei synnin siunaaja.

Vakava valinta

Jeesus oli kiusallinen uhka aikansa ihmisille. Julkisyntisiä hän muistutti, että Jumalan laki on sittenkin voimassa. Kaikkien pitää tehdä parannus. Sama päti ulkonaisesti hurskaisiin teeskentelijöihin. Jeesus paljasti heidänkin syntinsä ja nolasi heidät katkeralla tavalla. Lisäksi Jeesus oli uhka heidän asemalleen ja rahallisille eduilleen.

Jeesus oli siis raivattava pois. Uskonnolliset johtajat juonivat Jeesuksen ristiinnaulitsemisen kansan ristiinnaulitse-huutojen saattelemana. Likaisen työn tekivät roomalaiset, pakanat.

Samalla tavalla tehdään tänäänkin. Jumalan lain ehdottomuus ja kaikkia koskettavuus on revitty alas. Jeesus on ajettu ulos sydämistä, kodeista, kouluista, työpaikoilta, yhteiskunnasta ja toisinaan kirkoistakin. Jeesus kuolkoon pois häiritsemästä mukavaa elämäämme.

Kuitenkin on aina niitäkin, jotka hiljaa ja syvästi kosketettuina ymmärtävät ihmisen itsekkyyden ja elämän lyhyyden. Tarvitsemme sittenkin syntien anteeksiantoa, ristinsovitusta, Jumalan elämänlakien seuraamista ja Jumalan Hengen voimaa elämämme jokaiseen hetkeen.

Kompastumme yhä uudelleen, mutta aina Jumalan armo nostaa meidät jälleen ylös – ristin voimassa.

Opimmeko mitään?

On varsin todennäköistä, että nainen ei enää koskaan tehnyt aviorikosta. Oppitunti oli äärimmäisen kova ja silti samalla ihmeellisen armollinen ja lempeä.

Synnitöntä hänestä ei tietenkään tullut kuten ei kenestäkään, vaikka kuinka uskomme Jumalaan ja kunnioitamme hänen pyhää tahtoaan. Saattoipa nainen sydämessään ja ajatuksissaan vielä monesti tehdä aviorikoksen, mutta tuskin enää tekona. Kenties näin teet sinäkin ja paljon muuta.

Mitä kaikkea voimmekaan tästä oppia?

• Jeesus on Tuomarimme, joka itse kärsii rangaistuksemme, sovittaa syntimme ja armahtaa meidät täydellisesti.
• Jumala ei koskaan hyväksy syntiä eikä varsinkaan siunaa sellaista. Synti on aina vakavaa ja elämää tuhoavaa. Aviorikos tuhoaa avioliiton, joka on myös lasten turvapaikka. Aviorikos turmelee yhteiskunnan, rakkauden ja elämän, eikä sellaista tule suosia (filmit, media, jne.). Yhteiskunnan tulisi suhtautua siihen hyvin kielteisesti ja torjuvasti. Nykyään lähes puolet eroaa, koska elämme syntiä ihannoivassa ajassa. Avioliiton ulkopuolisia seksuaalisia suhteiden määrää on mahdotonta edes arvailla.
• Jumalan säätämä moraalilaki on aina voimassa ja ihminen on aina vastuullinen sen edessä.
• Lopullinen ja ylin tuomiovalta kuuluu yksin Jumalalle. Silti maallinenkin oikeuslaitos on välttämätön ja perustuu Jumalan antamaan valtuutukseen. Tätä oikeutta tulee harjoittaa tasapuolisesti ja oikeudenmukaisesti – ei kuten väärämieliset syyttäjät.
• Kristillisen seurakunnan tehtävä on yhä edelleen julistaa lakia ja evankeliumia. Laki ohjaa oikeaan, paljastaa synnin, tuo tuomion ja pakottaa etsimään armoa ja uudistumista Vapahtajan ristin juurelta. Evankeliumi pelastaa synnin orjuudesta ja vallasta.
• Kaikkein syntisinkin ihminen voi saada armon ja uuden elämän. Aina on toivoa. Silti armahdus ei merkitse sitä, että syntiemme muisto ja ajalliset seuraukset pyyhittäisiin pois. Kuningas Daavidkin sai anteeksi aviorikoksen ja murhan, mutta hänen tekonsa ajalliset seuraukset olivat karmeat hänen omassa perhepiirissä ja koko valtakunnassa.
• Meidän ei tule (yksityishenkilöinä) tuomita lähimmäisiämme. Me emme tiedä tapahtumien taustoja ja syy-seuraussuhteita. Meidän tehtävä on auttaa ihmisiä takaisin valoon juuri niin kuin Jeesus teki. Saamme silti opettaa elämän oikeaa ja väärää. Sekin osaltaan varjelee synnin ylivallalta ja rakentaa elämää ja rakkautta.

Kun näemme vakavaakin syntiä, meidän tulee pitää kiinni Jumalan pyhästä laista, mutta samalla meidän tulee osoittaa tietä Vapahtajan armahtavaan syliin. Siinä on meidänkin turvamme.

Jeesus Kristus on syntisten, meidän kaikkien Vapahtaja!

 

RUKOUS

Herra Jumala, taivaallinen Isä.

Sinä annat synnit anteeksi ja nostat langenneet.
Armahda meitä, jotka tuomitsemme toisen,
mutta emme näe omaa suurta velkaamme.

Varjele meitä omahyväisyydestä ja ylpeydestä.
Anna meille kykyä kohdella lähimmäisiämme
oikein ja armahtavasti.

Varjele, että emme suosi syntiä omassa elämässämme.
Suo, että pyhää elämänlakiasi kunnioitetaan ja noudatetaan
koko yhteiskunnassamme.

Herätä meidän kansalliseen parannukseen,
jotta emme tuhoutuisi lopullisesti synnin ja ylpeyden sokaisemina.

Tule meille Vapahtajaksi ja Herraksi
ajallisen ja ikuisen elämän antajaksi!

Aamen.