JEESUKSEN VERTAUKSIA:
Sulhanen, kangaspaikka, viini ja viinileilit

 

Markuksen evankeliumi 2:18-22

Johanneksen opetuslapset ja fariseukset paastosivat. Jeesukselta tultiin kysymään: ”Miksi sinun opetuslapsesi eivät paastoa, kun kerran Johanneksen opetuslapset ja fariseusten opetuslapset paastoavat?”

Jeesus vastasi:
  ”Eivät kai häävieraat voi paastota silloin, kun sulhanen vielä on heidän kanssaan! Niin kauan kuin sulhanen on heidän joukossaan, he eivät voi paastota. Vielä tulee sekin aika, jolloin sulhanen on poissa, ja silloin, sinä päivänä he paastoavat.
Ei kukaan ompele kutistamattomasta kankaasta paikkaa vanhaan viittaan. Silloinhan vanha vaate repeää uuden paikan vieressä ja reikä on entistä pahempi.
Eikä kukaan laske uutta viiniä vanhoihin leileihin. Silloinhan viini rikkoo ne ja sekä viini että leilit menevät hukkaan. Ei, uusi viini on laskettava uusiin leileihin.”

 

OPETUS

Jeesus kertoi vertauksen, joka ilmoittaa uuden, messiaanisen ajan koittamisen. Messias tuo juhlan ihmisten sydämiin. Jeesuksen ensimmäisessä tulemuksessa Israelissa saatiin kokea uuden ajan ensihedelmiä, alkupaloja. Jeesus opetti, paransi, vapautti riivaajista, teki tunnustekoja ym.

Kuitenkin Jeesuksen tie vei ristille, josta avautui Jumalan syvin rakkaus ja ihmeellinen pelastussuunnitelma. Opetuslasten inhimillinen unelma romahti, mutta sitten he saivat uuden voiman Vapahtajan ylösnousemuksen, Pyhän Hengen vuodatuksen, lähetyskäskyn ja seurakunnan maailmanlaajuisen mission myötä.

Vapahtajan fyysinen läsnäolo vaihtui hänen läsnäoloonsa Pyhässä Hengessä. Varsinainen ja lopullinen messiaanisen ajan täyttymys on vielä edessä Messiaan toisessa tulemuksessa, mutta jo nyt juhlaa valmisteltiin Sulhasen läsnäolon ja hänen seurueensa ilojuhlan myötä. Siksi juuri tuossa hetkessä ei ollut paastoamisen eikä surun aika.

Juuri tätä valaistakseen Jeesus kertoi vertauksen, joka oli välitön vastaus paastoamiseen, mutta samalla paljon syvällisempi ja laajempi vastaus liittyen Jumalan valtakunnan tulemiseen ja luonteeseen.

Paastoamisesta

Harva meistä nykyään paastoaa, jotta meistä tulisi hurskaampia. Terveyspaastoja sen sijaan moni saattaa pitää silloin tällöin. Joku saattaa olla pitemmänkin linjan karppaaja tai kalorien laskija.

Jeesuksen aikana paastoaminen oli arkinen, uskonnollinen tapa. Hurskas juutalainen tapasi paastota kaksi päivää viikossa. Niin tekivät Johannes Kastajan opetuslapset ja etenkin fariseukset, jotka olivat aikansa tärkein uskonnollinen puolue ja vaikuttajaryhmä.

Mutta Jeesus ja hänen opetuslapsensa eivät paastonneet. Se olikin hyvin tavatonta, monien mielestä jopa syntiä. Paastoamisesta oli tullut uskonnollisen hurskauden yksi mittari. Jeesus ymmärsi paastoamisen syvimmän luonteen ja tarkoituksen. Sen aika ei ollut nyt.

Jeesus sanoi tai teki paljon muutakin, mikä oli vastoin tuon ajan perinteisiä käsityksiä ja tapoja, jotka olivat vääristäneet Jumalan alkuperäisen tarkoituksen. Jeesus ymmärsi täydesti vanhan liiton ja sen sääntöjen merkityksen, mutta tiesi sen myös olevan ensisijassa esikuvaa tulevasta – siitä uudesta, joka on kaiken täyttymys. Jeesus täytti yksinomaan Jumalan tahdon eikä mielistellyt ihmisiä. Se ärsytti monia ihmisiä, joiden ihmistekoisiin malleihin Jeesus, hänen sanansa ja toiminta eivät sopineet.

Uusi ja vanha kohtaavat

Ylipäätään vanhan ja uuden kohtaaminen voivat synnyttää ristiriitoja. Melkoisia murroksia on koettu suomalaisessakin yhteiskunnassa vuosikymmenten saatossa. Agraariyhteiskunnasta on siirrytty kaupungistumiseen, yhtenäisestä valtakulttuurista sirpaleisiin alakulttuureihin, perinteisistä arvoista liberaaliin ajatteluun, uskonnollisuudesta maallistumiseen, yhteisöllisyydestä yksilöllisyyteen, säästämisestä kuluttamiseen, työstä viihteeseen jne. jne.

Niinpä joku saattaakin tokaista, että kyllä ennen vanhaan kaikki oli niin hyvin, mutta nykynuoria en ymmärrä. Joku toinen taas saattaa ajatella, että nuo vanhemmat ovat jo kauan sitten pudonneet kehityksen kelkasta. Kukapa ymmärtäisi kaiken twiittailun, chattailun, bloggailun, surffailun jne.?

Mitä meidän tulisi ajatella kokeneempien ja nuorempien sukupolvien välisistä suhteista? Voisimme verrata tätä suhdetta kerrostaloon. Kun kerrostaloa ryhdytään rakentamaan, se aloitetaan perustuksista ja pohjakerroksesta. Sen jälkeen taloa rakennetaan kerros toisensa jälkeen. Jokainen kerros on tärkeä. Ilman edellistä ei voi olla seuraavaa. Kerrostalon rakentamista ei voi aloittaa ylimmästä kerroksesta.

Jokainen kerros on oma sukupolvensa. Jokaisessa kerroksessa on jotain hyvin hienoa, erityistä ja ainutlaatuista. Jokaisessa on myös omat rakennusvirheensä. Mikään kerros ei ole täydellinen. Uusi rakentuu aina vanhan varaan. Ne kuuluvat kiinteästi yhteen.

Mikäli uusi sukupolvi unohtaa juurensa, se jää kovin irralliseksi ja vaille tarkoitusta. Se menettää vahvan kokemusperinnön eikä osaa arvostaa sitä hyvinvointia, jonka aiemmat sukupolvet ovat rakentaneet kovillakin uhrauksilla. Siitä voi tulla itsekäs ja kiittämätön. Vain kunnioitus avaa elämän ovia.

Mikäli puolestaan vanha sukupolvi ei näe uusia, hentoja, epävarmojakin elämänversoja kohoamasta maasta, se käpertyy itseensä ja uusi sukupolvi jää vaille kokeneiden antamaa lempeää ja vahvaa elämän turvaa ja viisaita neuvoja. Vastuuta ei uskalleta eikä haluta antaa uusille.

Tätä näemme etenkin kristillisissä piireissä. Monen yhteisön tai piirin keski-ikä nousee hyvin korkeaksi. Nuoremmat eivät koe sitä omakseen. Heille ei ole aidosti tilaa. Samalla ihmetellään, missä ne nuoret ovat!

Mutta kun ajattelemme meitä ihmisiä, vanha ja uusi kuuluvat aina yhteen perheissä, seura-kunnassa ja koko yhteiskunnassa. Niissä on paljon samaa ja samalla jotain erilaista. Molemmilla on annettavaa ja opittavaa. Vasta yhdessä muodostamme täyden kokonaisuuden: Jumalan perheväen ja Suomen kansan.

Jeesuksen tarkoittama uusi ja vanha

Kun Jeesus sanoi tai teki jotain uutta, hän ei tarkoittanut asettaa ihmisiä vastakkain. Uusi oli tarkoitettu kaikille. Samalla uusi ei ollutkaan täysin uutta vaan se rakentui ikiaikaiselle hyvälle ja Jumalan tahdolle, joka vain oli peittynyt inhimillisten tapojen, sääntöjen ja säädösten pimentoon. Kullakin ajalla on omat tapansa ja perinteensä. Osa niistä on hyvää, osa kenties neutraalia, mutta osa on sellaista, joka nimenomaan estää hyvän, oikean ja kunnioitettavan toteutumisen.

On tärkeää muistaa, että Raamattu on aina elämän puolella. Sen sijaan moninaiset ihmisten keksimät säännöt kaventavat elämää – kuten EU:ssakin on koettu, varsinkin kun kiltit suomalaiset noudattavat pienintäkin pykälää, vaikka elämä ja työ menisivät kuinka hankalaksi.

Vanhaan sisältyy Mooseksen kautta solmittu lakiliitto. Se oli kuitenkin vasta tulevan valmistelua ja sen esikuvaa. Uusi täyttymys koitti Vapahtajassa, joka toi sovituksen ja ylösnousemuksen riemun. Hänessä alkoi uuden liiton aikakausi. Se täyttyy lopullisesti Herran toisessa tulemuksessa, yleisessä kaikkien ylösnousemuksessa ja uuden taivaan ja maan luomisessa. Siitä saisivat nauttia yhdessä Israelin kansa ja kaikki kansat. Tämän uuden murroksessa elettiin, kun Jeesus palveli maan päällä.

Vanhan ja uuden liiton yhtä aikainen voimassa pitäminen ei ollut tarkoitus eikä mahdollista. Se olisi yhtä luonnotonta kuten uuden ja vanhan kankaan tai uuden viinin ja vanhojen leilien yhdistäminen. Silti vanhan ja uuden liiton välillä on syvä yhteys ja tarkoitus.

Vanhassa liitossa oli kätkettynä uusi liitto ja uusi liitto on vanhan täyttymys. Kummallakin on siis tärkeä tarkoituksensa kuten talon rakennuspiirustuksilla ja valmiilla talolla.

Uuden talon rakentaminen edellyttää monenlaisia valmistelutöitä. Ilman niitä taloa ei voi rakentaa. Mutta kun talo on valmis, emme jää katselemaan piirustuksia vaan muutamme uuteen taloon. Vanhoilla piirustuksilla on silti yhä tärkeä tehtävänsä. Niistä selviää moni rakenteisiin kätkeytyvä rakennustekninen seikka – kuten sähkö- ja putkilinjaukset. Uuden talon piirustukset ja asiapaperit säilytetään talokirjassa, joka on hyvin tärkeä. Ja niin on Vanha testamenttikin Uuden testamentin rinnalla.

Vielä paastoamisesta

Vanhaan lakiliittoon kuului katumus synnin tähden ja tulevan sovituksen odotus, mutta uudessa eletään vahvasti jo ylösnousemuksen, täyttymyksen riemussa.

Vaikka elettiin vanhan liiton aikaa, uuden kynnyksellä, Jeesuksen aikalaisten tapa paastota kaksi kertaa viikossa ei perustunut Jumalan käskyihin. Vanhan testamentin ohjeiden mukaan vuodessa oli vain yksi virallinen paastopäivä – Suuri sovituspäivä. Lisäksi oli syytä paastota silloin, kun oli tapahtunut suuri kansallinen tai henkilökohtainen tragedia. Paasto kuului aitoon katumukseen.

Kun Jeesus ja hänen ystävänsä eivät paastonneet kahdesti viikossa, se oli Jumalan mielenmukaista. Olisi se myös ollut äärimmäisen kummallista ja epäsopivaa.

Hääjuhlassa ei paastota

Jeesus oli Jumalan lähettämä Messias-kuningas ja koko maailman Vapahtaja. Hän oli kuin Sulhanen, joka oli tullut lunastamaan morsiamen, ts. kansansa omakseen. Sulhanen oli tullut ja juhlaseurue kulki iloiten ja riemuiten matkassa kuten oli tapana hääjuhlan alkajaisissa.

Entä oletko sinä ollut häissä, joissa paastotaan, heitetään tuhkaa pään päälle, kuljetaan vaatteet repäistynä ja ollaan oikein surkeina? En ainakaan minä ole ollut. Hääjuhlassa paastoaminen olisi ollut yhtä kummallista kuin Jeesuksen kertomat kaksi muuta arkielämän esimerkkiä:

• Vanha viitta, johon on laitettu paikka uudesta, vanuttamattomasta kankaasta.
• Uusi viini, joka rikkoo vanhan viinileilin.

Kun Vapahtaja on keskellämme, se on suuren juhlan ja ilon aihe. Mutta kun sulhanen murhataan kesken häiden, kohtaakin valtava järkytys ja suru, todellisen paaston aihe. Näinhän Jeesus ennusti:
”Vielä tulee sekin aika, jolloin sulhanen on poissa, ja silloin, sinä päivänä he paastoavat.”

Meidän aikanammekin on tapahtunut muslimimaissa kuten Afganistanissa, että shiiat tai sunnit ovat tehneet pommi-iskuja toistensa hääjuhliin. Kymmeniä ihmisiä on kuollut kesken hääjuhlan. Järkytys on ollut valtava. Syömingit ovat vaihtuneet itkuun ja paastoon.

Tämä sama järkyttävä tragedia tapahtui Messiaan, Sulhasen kohdalla, kun Jeesus vangittiin, ruoskittiin ja naulittiin ristille. Silloin hääjuhla vaihtui kärsimysnäytelmäksi. Silloin opetuslapset järkyttyivät syvästi ja heidän maailmansa romahti. Silloin he todella paastosivat.

Jeesuksen ennustus tulevasta kärsimyksestä piti paikkansa. Samoin hänen lupauksensa ylösnousemuksesta. Kaikki Jumalan lupaukset ovat pettämättömiä. Ne toteutuvat kirjaimellisesti.

Oman aikamme perinnäissäännöt

Jeesus kumosi aikansa ihmisten perinnäissäännöt, jotka rikkoivat Jumalan hyvän tahdon. Hän oli myös uuden, täyttymyksen ajan merkki. Oli aika herätä uuteen. Siksi meidänkin on pysähdyttävä ja arvioitava, millaisia perinnäissääntöjä ja tapoja on kullakin sukupolvella meidän aikanamme. Joku saattaa elää vielä vanhan liiton tai humanismin vallassa.

Millä tavoin me rajoitamme elämää tai jopa vahingoitamme sitä omilla ihmistekoisilla säännöillä, käskyillä ja rajoituksilla? Ne voivat olla kirjoitettuja lakeja ja normeja, median ja yleisen mielipiteen luomaa painetta, tai kirjoittamattomia kulttuurillisia tapoja.

Vaikka olemme päässeet pitkälle rakentaessamme hyvinvointia ja korkeaa sosiaaliturvaa, onko siinä lopulta menty liian pitkälle? Pitäisikö olla enemmän keskinäistä rakkautta ja huolenpitoa kuin viranomaisten varaan jättäytymistä? Jäävätkö vanhukset ja sairaat vaille inhimillistä turvaa ja huolenpitoa? Lähimmäisen rakkauden ohella toki tarvitaan yhteiskunnan vahvaa tukea ja apua.

Entä, käytämmekö liikaa aikaa ja varojamme viihteeseen ja harrastuksiin, jopa siinä määrin, että lähimmäistä ei huomata eikä heille ole aikaa? Eikö kaikkein syvin ilo ja onni tulekin siitä, kun saanut auttaa lähimmäistään tai on osallistunut yhteisen hyvän tekemiseen? Elämän parhaat asiat ovat usein ilmaisia ja aivan nenän edessä, jos vain otamme ne vastaan ja tartumme lukemattomiin mahdollisuuksiin.

Entä aivan käsittämätön väkivallan ja sotien kierteen voimistuminen, jota seuraamme päivittäin? Mitä tämä kertoo ihmisyydestä?

On muistettava sekin, että aito hyvinvointi perustuu kristilliseen uskoon ja arvoihin. Siinä on tasapainossa vastuullinen työnteko ja lähimmäisistä huolehtiminen. Siksi kristillisen uskon hylkääminen johtaa hyvinvointiyhteiskunnan romahtamiseen. Sitä koemme juuri nyt.

Sydämen paasto ja vapauttava armo

Monenlaisia erittäin vakavia ja lievempiä epäkohtia voisimme löytää, vaikka kuinka paljon. Niitä löydämme helposti toisista ihmisistä mutta eikö niitä ole yhtä lailla omassa itsessämme?

Siinä olisi paljonkin aihetta katumukseen ja paastoon, Herran kasvojen etsimiseen. Silloin voimme löytää armon ja elämän. Uudessa liitossa elämme vielä aikaa, jolloin on toisinaan syytä paastota. Lopullinen täyttymys on vielä edessäpäin. Vasta silloin vapaudumme synnin taakasta.

Jumalan tarkoitus ei ole tuomita ihmistä vaan vapauttaa syvästäkin syyllisyydestä niin, että voisimme kohdata torjutunkin syyllisyytemme avoimesti ja rehellisesti, sekä käsitellä asian sen oikeilla nimillä, vailla selityksiä. Kun teemme niin, silloin voimme myös saada anteeksi ja vapautua elämään uudella tavalla, Jumalan mielenmukaisesti.

Paasto onkin ymmärrettävä laajasti ja syvästi. Se ei niinkään ole ruuan välttämistä vaan ylipäätään ajan ja tilan raivaamista Jumalan kohtaamiselle. Se on itsetutkiskelua Sanan valossa, armon kaipuuta ja uuden paremman pyytämistä. Elämässämme on paljon turhaa materiaa ja ajan ryöstäjiä. Syömme liikaa, väsymme ja sairastumme ns. elintasosairauksiin.

Tarvitsemme todellakin Jumalan vapauttavaa armohoitoa, puhdistavaa ja vapauttavaa työtä. Kun siihen suostumme, saamme kuulla nämä syvähoitavat, parantavat ja vapauttavat sanat:

Minä pyyhin pois sinun rikkomuksesi kuin pilven, sinun syntisi kuin pilviverhon.
Palaa minun luokseni, minä olen lunastanut sinut vapaaksi.
Riemuitkaa, taivaat, sillä Herra on tämän tehnyt,
iloitkaa ja puhjetkaa riemuun!

Vapauteen Kristus meidät vapauttaa! Hän tekee sen kuolemalla ristillä meidän puolestamme ja nousemalla ylös kuolleista, jotta mekin saisimme elää yhdessä hänen kanssaan – ei vain ajassa vaan myös iankaikkisuudessa, ei vain epätäydellisyydessä vaan kerran myös täydellisyydessä.

Uudessa Kristuksen vapaudessa eläminen

Mitä merkitseekään elää Kristuksen vapaudessa, uuden liiton siunauksen alla? Siinä Jumala lupaa meille täydellisen syntiemme anteeksiannon, rakkautensa, läsnäolonsa, johdatuksensa ja varjeluksensa. Hän lupaa antaa meille voimansa ja turvansa myös vaikeina onnettomuuksien ja sairauksien vuosina. Hän lupaa viedä meidät perille kotiin saakka.

Tämä on mahtavaa armon ihmettä ja vapautta elämää tuhoavista voimista. Mahtavaa vapautta elää rakkaudessa, ikuisesti!

Samalla tiedämme senkin, että vapautemme on tässä ajallisessa elämässä rajallista. Kaikesta hyvästä huolimatta olemme yhä syntisiä ja elämme turmeltuneen maailman keskellä.

Meissä oleva synti vie parhaimman terän rakkaudelta ja onnelta. Ympäröivä maailma muuttuu yhä pahemmaksi. Kriisit voimistuvat vääjäämättä. Joudumme huokaillen odottamaan lopullisen, täydellisen vapauden ja kirkkauden saapumista Herramme tulemuksessa sekä uuden taivaan ja maan luomisessa. Tätä kaikkea tuo Sulhanen. Tätä kaikkea merkitsee uusi viini.

Kutsu hääjuhlaan

Sulhanen on keskellämme ja hän kutsuu mukaan hääjuhlaan, todelliseen elämään ja rakkauteen. Tätä on ikiaikainen evankeliumi, hyvä sanoma!

Kun suostumme Jumalan armahtavaan, pelastavaan rakkauteen, voimme sanoa Jumalalle ja Vapahtajalle vaikkapa näin:

Tapahtukoon sinun hyvä tahtosi elämässäni, pyhä Jumala.
Tule Jeesus Kristus elämääni ja sydämeeni syntieni sovittajaksi, Vapahtajaksi ja Herraksi!
Tule Pyhä Henki vapauden, rakkauden ja todellisen elämän tuojaksi!

Kristuksessa meidät asetetaan sille paikalle, johon meidät on luotu ja tarkoitettu. Jokaisella on oma ainutlaatuinen arvo ja tehtävä sukupolvien ketjussa. Saamme rakentaa sitä, mikä on hyvää, rakastettavaa ja kunniakasta. Uusi rakentuu vanhan varaan.

Tällaisessa turvassa ja tarkoituksessa saamme elää Kristuksen antaman armon, vapauden ja rakkauden varassa kohti kaiken täyttymystä: hääjuhlat ovat jo kohta valmiina, sulhanen, Kristus on tulossa noutamaan morsiantaan. Juhlaväen sydämet täyttää riemu! Vanha vaihtuu uuteen. Epätäydellinen täydelliseen. Kuolevainen kuolemattomuuteen.

Evankeliumi, Kristus Jeesus, Sulhanen tuo ilon ja vapauden, uuden elämän ja uuden aikakauden, luvatun messiaanisen täyttymyksen Israelille, seurakunnalle ja kaikille kansoille!