LOHDUTUSTA SURUN KESKELLE

 

Vuodenajat

Elämme keskellä syksyä. Vuoden sato on korjattu ja syksyn kaunis väriloisto on vaihtumassa pimeneviin iltoihin ja savunharmaisiin sateisiin. Käymme hiljalleen kohti talvea, jolloin luonto uinuu valkoisen lumipeitteen alla ja odottaa herättävän auringon lämpöä, kevään puhkeamista ja kesän riemua.

Näin on ihmiselämässäkin. Saamme kokea elämän syntymisen kevään, kasvun vuodet, kesäistä kukoistusta. Sitten, hieman vastentahtoisestikin viimeisen kypsymisen ja sadonkorjuun aikaa, ennen talven koittamista.

Usein meillä voi olla montakin erilaista vuodenaikaa elämässämme. Jotain uutta on syntymässä. Jotain täyteläistä on juuri nyt. Jonkin luopumisen edessä kipuilemme. Jotakin, mitä kaipaamme, meillä ei ole tällä hetkellä läsnä.

Kaiken me saamme jakaa yhdessä, toinen toistemme ja ennen kaikkea Jumalan kanssa.

 

Elämä on yhteinen lahja

Kun meille läheinen ihminen kokee onnea, saamme jakaa tuon ilon. Kun läheisemme kärsii, kärsimme mekin. Kun hän nukkuu pois, menetämme jotain mittaamattoman, sanomattoman arvokasta. Joudumme keskelle surutyötä.

Elämme ilon ja surun, elämän ja kuoleman maailmassa. Meillä monilla on kokemuksia läheisen menettämisestä.

Elämä on lahja. Kristittyinä, Jumalaan uskovina me tiedämme, että Jumala on elämän antaja. On tärkeää, että meillä on tämä perusluottamus kaiken koettavan keskellä. Silloin voimme elää turvallisin mielin ja ottaa vastaan elämän lahjat. Silloin voimme luopua, kun on tullut sellaisen aika.

Joskus läheisen menettäminen kulkee luonnollista polkua. Kun ikää kertyy jo kovin paljon ja voimat hiipuvat ja sairaudet vievät elämän edellytykset, läheisen lähtöön on ehtinyt valmistautua jo pitkään ja kun se sitten tapahtuu, sen voi jotenkin hyväksyä.

Toisinaan läheisen menetys tulee aivan liian nopeasti. Toivoa on pidetty yllä aivan viimeisille hetkille. Tuntuu, että elämä jäi kesken. Olisi ollut vielä paljon yhdessä jaettavaa ja koettavaa. On vaikea ymmärtää, miksi tapahtui näin.

Kaikki tämä vie meidät Jumalan, Luojamme eteen.

 

Uskon haaste

Kristillinen usko, suhde Jumalaan on sekä voimavara että haaste. Tiedämme, että elämämme on Jumalan kädessä. Hänellä on valta antaa elämä ja ottaa se pois. Hänellä on valta parantaa sairaita. Jumalalle se olisi helppoa.

Monta rukouskamppailua on käyty Jumalan kanssa sairauksien keskellä. Toisinaan, monestikin Jumala kyllä parantaa. Mutta toisinaan näin ei käy. Vastaus on silloin meille hyvin vaikea.

Saako Jumalaa vastaan protestoida? Raamatun mukaan kyllä saa ja oikeastaan niin pitääkin tehdä. Kristillisessä uskossa keskeistä on rehellisyys ja aitous. Meidän ei tarvitse tyynesti hyväksyä kaikkea ja padota sisimpäämme raskaita tuntemuksia.

Siksi Raamatussa on monia esimerkkejä ja rohkaisua siihen, että meidän tulee olla aitoja, tuntevia ihmisiä Jumalan edessä. Raamatun Psalmit ovat täynnä tunteiden vuodatusta. Lisäksi Vanhan testamentin Jobin kertomus rohkaisee samaan. Job menetti kaiken. Hän kävi oman kamppailunsa nimenomaan Jumalan kasvojen edessä.

Jumala on antanut meille tunteet. Saamme käyttää niitä. On tärkeää purkaa sydäntä ja mieltä. Vain siten paha olo ja suru nousevat sisimmästämme ulos. Vain siten voimme saada jotain uutta tilalle.

 

Surun valtameri ja tehtävä

Menetyksen suru on usein kuin valtameri. Emme edes käsitä sen suuruutta, laajuutta ja syvyyttä. Kun tuomme itsemme ja surumme Jumalan eteen, hän mittaa meille kullekin päivälle sen osan surusta, jonka voimme kunakin päivänä kantaa ja kestää.

Näin surun valtameri tyhjenee hitaasti, mutta varmasti. Ilman Jumalan läsnäoloa ja lohduttavaa hoitoa, suru voi jäädä surematta ja paha olo purkamatta. Silloin ihminen kantaa niitä loppuelämänsä, monella tavalla lamaantuneena ja tukahtuneena.

Surulla on positiivinen tehtävä. Sureva saa kokea ihmisyyden syvimpiä ulottuvuuksia. Jumala antaa herkkyyttä, syvyyttä ja näkökulmaa elämään. Se ei tee tyhjäksi menetyksen suuruutta, mutta antaa merkitystä.

Suru työstää sydäntä ja elämänkaarta. Se jäsentää koetun osaksi meitä ja elämän-matkaamme. Surun kautta se, mitä olemme kokeneet ja mutta sitten menettäneet, saa täydemmän merkityksen. Surun läpi käyminen avaa tilaa tulevaisuudelle.

Ratkaisevaa on se, että annamme itsemme Jumalan käsiin. Hän on se suuri savenvalaja, joka muovaa ja muokkaa meitä. Jos suljemme sydämemme ovet Jumalalta, kohdatut kriisit vain rikkovat meitä. Luottamus elämään särkyy eikä tapahdu eheytymistä eikä kasvua uuteen.

Mutta Jumala tahtoo parantaa ja tahtoo eheyttää sydämet. Se on prosessi, jonka läpi käymme. Sille on mitattu oma aikansa. Jumala räätälöi juuri meille sopivan surun tien takaisin elämään.

 

Matkalla kohti taivasta

Uskon ja ajallisen elämän perimmäinen päämäärä on taivas. Täällä olemme vasta opettelemassa elämän ja rakkauden aakkosia. Täällä me päätämme, haluammeko ylipäätään taivaaseen ja viettää ikuisuuden Jumalan kanssa. Moni ihminen ei halua Jumalaa elämäänsä edes pieneksi hetkeksi. Miksi hän sitten eläisi Jumalan kanssa ikuisesti? Sellaiseen Jumala ei ketään pakota.

Uskallan kuitenkin sanoa, että ihminen, joka ajattelee Jumalasta hyvin negatiivisesti,
ei tosiasiassa tunne häntä. Uskallan väittää, että se, mitä ihminen syvimmiltään kaipaa – rakkautta, hyväksyntää, merkityksellisyyttä – avautuu vain Jumalasta käsin, hänen yhteydessään. Ajallinen elämä on suunnaton mahdollisuus valita elämä ja rakkaus.

Olemme matkalla kohti taivasta, mutta itse matkakin on tärkeä. Kristittyinä emme vähättele ajallista elämää. Jumala on juurruttanut meidät ajalliseen. On tärkeää elää tätä päivää.

Kun sitten lähestyy aika, jolloin elämänpolkumme on kiertymässä kohti taivasta, silloin siteitämme ajalliseen elämään katkotaan. Meitä riisutaan. Joudumme hidastamaan vauhtia, terveys heikkenee, sairaudet koettelevat. Mutta kaiken sen keskellä meitä kannattelee toivo paremmasta.

Apostoli Paavali kirjoittaa 2 Korinttilaiskirjeen 5 luvussa seuraavasti:

Me tiedämme, että vaikka tämä meidän maallinen telttamajamme puretaankin, Jumalalla on taivaassa meitä varten ikuinen asunto, joka ei ole ihmiskätten työtä. Täällä ollessamme me huokailemme ja kaipaamme päästä pukeutumaan taivaalliseen asuumme, sillä sitten kun olemme pukeutuneet siihen, emme jää alastomiksi. Me, jotka vielä asumme tässä majassamme, huokailemme ahdistuneina. Emme haluaisi riisuutua vaan pukeutua uuteen asuun, niin että elämä kätkisi sisäänsä sen, mikä on kuolevaista. Juuri tähän Jumala on valmistanut meidät, ja vakuudeksi hän on antanut meille Hengen.

 

Uskon mahdollisuus

Kristillinen usko, suhde Jumalaan ja koko elämä on haaste. Monella tavalla kipuilemme. Eikö olisi helpompia reittejä?

Samalla usko Jumalaan on mittamaton mahdollisuus, perimmäinen turva. Me kuulumme Jumalalle. Hän on meidät luonut. Elämämme jokainen hetki on Jumalan kädessä.
Tulevaisuutemmekin on yksin Jumalan varassa.

Jumala on luvannut pitää meistä huolen, kun turvaudumme häneen. Hän on kanssamme ensi hetkistä alkaen. Hän tahtoo kulkea kanssamme jokaisella askeleella. Hän antaa elämän ilon hetket ja onnen käänteet. Hän johdattaa meille läheiset ja matkakumppanit. Hän antaa kaiken tarvittavan, kaiken hyvän. Jumala on läsnä elämän vaikeuksissa ja menetyksissä. Hän mittaa meille koko matkan.

Itse asiassa, Jumala on kulkenut elämän tien jo edeltä käsin, Kristuksessa Jeesuksessa. Täytenä ihmisenä Jumala on kokenut ihmisyyden ilot ja surut. Hän kulkenut Via Dolorosan kärsimystien aina ristille saakka. Hän on sovittanut meidän syntimme ja avannut portit iankaikkiseen elämään. Siksi, hänessä, me saamme olla turvassa, kun vain kuljemme tätä Jeesus-tietä kohti lopullista kirkkautta.

 

Pääsemme perille

Jeesus lupasi valmistaa meille kodin taivaaseen. Hän lupasi viedä meidät perille. Kristuksessa olemme Jumalan lapsia. Lapsilla on oikeus tulla kotiin.

Monet ovat jo päässeet perille, mutta meidän matkamme on vielä kesken. Tehtävämme ei ole vielä valmis. Sen keskellä, mitä me nyt koemme, meitä rakennetaan elämää, ihmisiä ja taivasta varten.

Lopulta mekin pääsemme perille ja kohtaamme kasvoista kasvoihin Hänet, jonka tahdosta me olemme olemassa. Rauhoittava kirkkaus ja syvä ilo täyttää sydämet. Silloin emme enää kysy mitään.

 

Rukous:

Kiitos Taivaallinen Isä rakkaistamme,
jotka ovat jo kulkeneet läpi koko ajallisen elämänsä ja päässeet kotiin.

Ole meidän kanssamme, jotka olemme vielä matkalla. Tartu käteemme Vapahtajan Jeesuksen kautta. Anna syntimme anteeksi ja johdata meitä sinun tahtosi mukaan.

Lohduta meitä ja täytä läsnäolollasi.
Ole sinä meidän iankaikkinen elämämme, rauhamme ja toivomme.
Vapahtajamme Jeesuksen nimessä. Aamen.