RAKKAUDEN KOHTEENA

Mielessäni on tänään ajatus oman itsemme hoitamisesta ja huolenpidosta. Muistammeko muita hoivatessamme ja palvellessamme olevamme itse yhtä lailla hoivan ja huolen tarpeessa ja sen arvoisia.

Pysähdymmekö katsomaan itseämme ja kiittämään siitä kaikesta, mitä Jumala meihin ja meissä on antanut. Näemmekö miten mielenkiintoisia ja monia taitoja osaavia olemme ja osaammeko arvostaa ja kehittää sitä kaikkea hyvää, jota me olemme lahjaksi saaneet, elääksemme kunniaksi Jumalan nimelle.

Ajattelen, että oman itsemme katsomisen lisäksi tarvitaan myös taito katsoa kumppaniamme, niin kuin katsomme itseämme. Ehkä silloin näemme itsemmekin hellemmin ja rakastavammin. Vähemmän vaativasti.

Uskon, että katsoessamme kumppaniamme uusin silmin, oikeasti häntä katsoen, ihaillen, arvostaen, iloiten siitä, että hän on kanssamme tukenamme ja vierellämme, antaa se kaikki runsain mitoin hyvää meille itsellemme ja meidän kauttamme heille, jotka kanssamme ovat.

Olemmehan saaneet paljon lahjaksi, löytäneet toisissamme, voimmehan siis antaa eteenkin päin katseella, eleillä, sanoin ja läsnä olemalla, elämällä toisen kanssa.

Mistä otamme sen taidon, ilon ja vahvuuden hoitaaksemme omaa itseämme, henkeämme, kehoamme, mieltämme, taitojamme, siis kokonaista itseämme?

Uskon, että Jeesus kuolemallaan ja ylösnousemuksellaan avasi meille täydellisesti tien Isän Jumalan yhteyteen. Me saamme lähestyä Häntä ja kaikessa pyytää Häneltä viisautta ja neuvoa, oikeaa mieltä ja hyväksyntää niin itsellemme kuin toinen toisiamme kohtaan.

Ei niin, etteikö Jumala meitä muuten kutsuisi ja lähestyisi, vaan haluammeko kohdata Jumalan, voidaksemme kohdata itsemme ja toisemme. Haluammeko sanoa Jumalalle: ” Tässä olen, tee niin kuin tahdot!”

Matt 22; 37-39: ”Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi. Tämä on käskyistä suurin ja tärkein. Toinen yhtä tärkeä on tämä: Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.”

Olemme saaneet lahjaksi Jumalan Sanan, Raamatun ja rukouksen ja vielä, olemme saaneet Jeesuksen lähettämänä auttajan, Pyhän Hengen, jolle saamme antaa tilaa itsessämme, että oppisimme tuntemaan Jeesuksen Herranamme ja rakastamaan toisiamme kuten itseämme ja Herraamme ylitse kaiken.

 

Lastenohjaaja Merja Palokankare