UUSI VAI VANHA MAAILMANJÄRJESTYS?

Donald Trumpin valinta Usan presidentiksi on länsimaisessa mediassa julistettu vanhan maailmanjärjestyksen paluuksi.

 

Mikä se uusi maailmanjärjestys sitten on?

Se on länsimaisen liberaalisuuden ja globalisaation maailmanjärjestys. Sen unelmana on suuri maailmankylä, jossa kaikki ovat tasa-arvoisia ja jossa kaikki saavat toteuttaa omia mielihalujaan vapaasti. Sen ykkösaiheena on seksuaalinen vallankumous, jossa kaikki seksuaalivähemmistöt saavat laillisen aseman ja vielä enemmän: kaikkea seksuaalista poikkeavuutta suorastaan ihaillaan. Ihmisen salonkikelpoisuus mitataan juuri sillä, hyväksyykö hän nämä vai ei.

Tähän maailmanjärjestykseen kuuluvat luonnollisena osana abortti, eutanasia ja ainakin miedompien huumeiden laillistaminen. Moraalisen vapauden ohella tärkeää on globaali taloudellinen vapaus, jota valtiot eivät rajoita. Tällöin todellinen valta keskittyy muutamien superrikkaiden käsiin, jotka vaurastuvat joka päivä miljardeilla.

Samanaikaisesti korostetaan vihreitä arvoja. Äiti maa on pelastettava.

Uuden maailmanjärjestyksen ihanteeseen kuuluu myös rauha, peace. Asevarustelusta on luovuttava, vaikka yksipuolisesti.

Uskonnollisesti uusi maailmanjärjestys ammentaa energiansa itämaisesta uskonnollisuudesta, joka on muokattu sopivaan länsimaiseen, yksilöä korostavaan muotoon. Ihminen saa sisäisen rauhan ja voiman joogaamalla, terapioilla, meditoimalla jne.

Raamatullinen kristillisyys on uuden maailmanjärjestyksen perimmäinen vihollinen. Raamattu ja perinteinen kristillisyys on vanhanaikaista, aikansa elänyttä, ahdasmielistä. Ihminen on jumala. Mitään muuta ei tarvita. Koska hyppäys kristinuskosta pakanallisuuteen olisi liian suuri, tarvitaan sopiva välivaihe. Niinpä liberaaliteologia kannattaa uuden maailmanjärjestyksen kaikkia arvoja ja tavoitteita, mutta kuorruttaa sen näennäisellä kristillisellä kaavulla. Raamatusta leikataan irti sanat Jumala, Kristus ja rakkaus ja uudelleen tulkittuina niistä tehdään uuden maailmanjärjestyksen siunaajia.

 

Mistä on perimmältään kysymys? 1960-luvun hippiliikkeestä!

Kaikki uuden järjestyksen ihanteet puhkesivat voimakkaasti esiin juuri tuolloin. Seksi, huumeet, itämaisuus ja rauha olivat hippiliikkeen henki ja olemus. Silloin 16-25-vuotiaat nuoret aikuiset ovat 2000-luvun alussa tulleet noin 60-vuotiaiksi ja saavuttaneet keskeisen aseman politiikassa. Hillary Clinton on tästä oiva esimerkki. Tästä asemasta käsin he ovat kaikella politiikan ja median voimalla ajaneet uuden maailmanjärjestyksen tuloa.

Nyt tuo uusi maailmanjärjestys on saanut rajun vastaiskun. Niinpä Usan presidentin vaalien shokissa on sanottu, että Trumpia äänestäneet olivat katoavan vanhan järjestyksen viimeisiä kannattajia: vihaisia valkoisia miehiä, huonosti koulutettuja, työttömiä, sisäänpäin lämpiäviä, kirkossa käyviä – ts. kaikin tavoin tyhmiä! Niinhän eliitti on aina ajatellut: kirottu olkoon typerä kansa, joka ei ymmärrä mitään.

 

Entä sitten vanha maailmanjärjestys? Olisiko se parempi?

Vanhassa maailmanjärjestyksessä pidetään vahvasti kiinni omista eduista, kansallisvaltioista ja asevoimista. Globaali maailmanjärjestys on uhka, vaikka siinä on myös mahdollisuuksia sopivasti hyödynnettynä. Ensin tulevat työ, raha ja valta.

Vanhassa järjestyksessä maailma on jaettu etupiireihin muutaman suurvallan välillä. Niiden välillä on syviä jännitteitä. Rauha säilyy vain riittävällä sotilaallisella pelotteella.

Vanhassa järjestyksessä Raamattua kunnioitetaan Jumalan sanana. Perinteiset perhearvot ja kirkossa käyminen ovat kunniassa. Elämässä on oikea ja väärä. Ihmisellä on vastuu esivallan ja Jumalan edessä. Samalla on kuitenkin kallistuttu menestysteologiaan. Jumala siunaa niitä, jotka ovat hyväosaisia. Tee-se-itse amerikkalainen unelma on omissa käsissä. Jumala on taustalla jakaen rikkauksia parhaille tyypeille. Menestyksestä paitsi jääneet jäävät oman onnensa nojaan. Oma vika! Jumala siunatkoon Amerikkaa!

Trumpin valinta oli protesti ylimielistä, elitististä arvoliberaalisuutta ja globalisaatiota vastaan – kuten Brexit Britanniassa. Samaa ilmenee monissa muissakin maissa yhä enemmän. Tälle ilmiölle on sopiva haukkumanimi: populismi. Kaikki, mikä on uutta maailmanjärjestystä vastaan, on yksinkertaisesti populismia. Poliittisessa keskustelussa ja mediassa kaikki tällainen leimataan yksioikoisesti: populismia! Mitään keskustelua ei tarvitse käydä, mitään perusteita ei tarvitse esittää. Uusi maailmanjärjestys on ainoa oikea – kaikki muu on populismia.

”Populismin” nousu kuitenkin kertoo siitä, että monet ihmiset eivät koe elitististä arvoliberalismia ja globalisaatiota omakseen. Toki on sanottava, että on aitoa populismia, jossa vain huudetaan pinnallisia iskulauseita ja ajetaan vain omaa etua. Mutta juuri sitä tekevät myös uuden maailmanjärjestyksen edustajat.

 

Entä mihin nämä johtavat?

Uusi maailmanjärjestys johtaa kaaokseen. Kaikki tekevät, mikä itsestä tuntuu oikealta. Synti ja pahuus saavat täyden hallintavallan. Vanhan maailmanjärjestyksen edustajat ja kristityt ajettaan marginaaliin, jopa vankiloihin.

Vanha maailmanjärjestys johtaa syvään eriarvoisuuteen ja diktatuuriin. Valta keskittyy niille, jotka ovat vahvimpia, röyhkeimpiä ja ovelimpia. Taloudellinen eliitti käyttää kansaa orjatyövoimana. Suurvaltojen välinen jännite johtaa lopulta suursotaan.

 

Onko vaihtoehtoja? On!

Jumalan valtakunta, joka palauttaa ja kirkastaa Jumalan alkuperäisen luomistyön ja -tarkoituksen.

Jumalan valtakunnassa kaikki on tasapainossa ja kohdallaan. Ihminen on luotu aktiiviseksi toimijaksi, joka rakentaa yhteistä hyvää. Jumala siunaa aktiivista työtä. Samalla hän pitää huolta heikoista ja syrjäytyneistä. Syntiä hän ei hyväksy vaan vapauttaa ihmisen siitä sovituksen, anteeksiannon ja uudistuksen myötä.

Jumalan armon, rakkauden ja rauhan kohtaaminen leviävät ihmissuhteisiin ja kansojen välisiin suhteisiin. Koittaa tuhatvuotinen rauhanvaltakunta ja vielä enemmän: ikuinen, täydellinen rauha uudessa luomakunnassa.

Jumalan valtakunnan hallitsijana on Kuningas, joka ei ole diktaattori. Hän on rakkaus, joka hallitsee lempeydellä ja viisaudella. Hän uhraa itsensä ristillä, jotta hänen kansalaisensa pääsisivät vapaaksi kaikesta siitä pahasta, joka turmelee ihmisyyttä ja elämää.

Tämän valtakunnan jäsenyyteen kutsutaan kaikkia. Sinuakin. Tämä valtakunta on jo nyt läsnä keskuudessamme.

Toisaalta joudumme elämään tämän karun maailman todellisuudessa, jossa ”uusi” ja ”vanha” maailmanjärjestys käyvät katkeraa kuolinkamppailuaan. Joudumme kohtaamaan ja kokemaan kaiken sen tuoman ahdistuksen ja kärsimyksen. Mutta toisaalta sydämissämme voi elää Jumalan valtakunnan todellisuus. Se, mikä täyttää sydämemme, on ratkaisevaa. Kun sydämemme on täynnä Jumalan läsnäolon tuomaa armoa, rakkautta ja hyvyyttä, olemme onnellisia ja vapaita.

Lopulta Jumalan valtakunta voittaa. Kaikki se hyvä, mitä nyt voimme kokea ja aistia vajavaisesti, tulee kerran sisäisesti ja ulkoisesti täydelliseksi.

 

Entä Trump?

Marraskuun alussa 2016 kolme näkyä Donald Trumpista, pari päivää ennen vaaleja:

(1) Trumpilla on mahtava ulkonainen ego ja rooli.

Kuva 1: Trumpilla on suuri presidentillinen silinterihattu päässä, hänen kasvonsa ovat hallitsevana keskuksessa ja taustalla liehuu värikkäänä ja suurena Amerikan lippu.

 

(2) Trump on sisäisesti yksin ja eksyksissä. Hänellä on vain vaimo ja poika. Ei ketään ystävää. Ei ketään, joka oikeasti ja vilpittömästi tukisi häntä ja seisoisi vierellä vaikealla hetkellä. Kaikki ovat valmiita uhraamaan hänet kriittisellä hetkellä oman menestyksen alttarille. Häneen suhtaudutaan juuri niin kuin hän itse suhtautuu toisiin ihmisiin. Välineellisesti.

Kuva 2: On suuri, pimeä, autio laakso. Kaukana sen keskellä seisoo pienenä ja hieman kumarana hahmona Trump, hänen vaimonsa ja poikansa. He ovat täysin yksin. Ei ketään muuta. Koko laakso on tyhjä. Kaikki on pimeää.

 

(3) Trump saattaa joutua vakaviin vaikeuksiin lain tai sitä käyttävien vastustajien kanssa. Jumalaa kukaan ei voi paeta.

Kuva 3: Hopeinen, kiiltävä virkavallan merkki loistaa pimeyden keskellä.