LAKIHENKISEN LAHKOT

 

Armo, laittomuus ja lakihenkisyys

Aito kristillisyys on selkeä armoon perustuva elämäntie. Evankeliumi on hyvä sanoma siitä, että Jeesus Kristus on täydellisesti ja kertakaikkisesti sovittanut kaikki meidän syntimme. Siihen emme voi lisätä mitään. Jeesuksen persoona, elämä, ristinkuolema ja ylösnousemus ovat täynnä Jumalan rakkautta ja pyhyyttä. Sen sijaan me ihmiset, uskovinakin olemme aina syntisiä ja vajavaisia. Meidän tekomme ansaitsevat rangaistuksen mutta Kristuksen tähden me saamme anteeksi.

Kristillinen elämäntie on selkeä ja kestävä. Sen molemmilla reunoilla on suuri kaide, joka estää meitä kulkemasta sivuun. Vasemmalla puolella on laittomuus, antinomismi, jossa ei välitetä juuri mitään Jumalan tahdosta ja käskyistä. Kristillisyyden nimissä voidaan sanoa, että Kristus täytti lain ja nyt me olemme vapaita kaikista elämänohjeista. Laittomuutta edustaa myös liberaaliteologia, joka kieltää koko Raamatun, Kristuksen ja kristillisen moraalin. Kukin voi päättää, mikä on oikein ja tehdä oman (syntisen) tahtonsa ja järkensä mukaisesti.

Kristillisen elämäntien oikealla puolella on lakihenkisyys, legalismi, jossa Kristuksen pelastustyö mitätöidään vaatimalla ihmiseltä riittäviä pelastuksen tuottavia tekoja. Lakihenkisyyttä on liukuvasti kahdentasoisena:

• Lakihenkisyys voi vaikuttaa aidossakin kristillisyydessä vaatimuksina, painostuksena, suorituskeskeisyytenä, kovuutena ja armottomuutena.
• Lakihenkisyys voi mennä niin pitkälle, että kyse ei ole enää lainkaan aidosta kristillisyydestä: teot ovat korvanneet armonevankeliumin.

 

Lakihenkisyyden ilmentymiä

Lakihenkisiä piirteitä on monessa harhaopissa – onhan harhaopin syvin tarkoitus juuri laittaa Kristus sivuun ja turmella ihmisten usko. Lakihenkisiä piirteitä on mm.

• menestysteologiassa
• yli/uuskarismaattisuudessa
• voimaevankelioinnissa ja kunnianteologiassa
• jehovantodistajien ja mormonien pelastusopissa
• joissakin herätysliikkeistä eristäytyneissä ryhmissä
• monissa pienissä, irrallisissa, itseensä käpertyneissä miniseurakunnissa tai yksittäisen voimakkaan persoonan ympärille järjestäytyneissä pienryhmissä: tällaisia löytyy Suomestakin kymmeniä erilaisia (ks. esim. Heino: Mihin Suomi uskoo)
• monet uskonnot ovat puhtaasti lakihenkisiä: ihmisen pitää pelastaa itsensä erilaisilla teoilla ja rituaaleilla

Suurissa kristillisissä herätyksissä on toisinaan vaara ajautua lakihenkisyyteen. Uskoon tuleminen, elämän aito muuttuminen, suuri into ja lopulta kypsyminen kovaan ”vastatuuleen” eli ei-uskovien ja joiden uskovien tahojen tuottamaan arvosteluun voi johtaa hyvin tiukkaan hengelliseen linjaan. On helpompi eristäytyä ja alkaa vaalia juuri sitä omaa herätyskokemusta ja siihen liittyviä ilmiöitä ja tapoja. Muut ovat väärässä ja vain me olemme oikeassa. Jos ihmiset eivät noudata juuri meidän hengellisiä sanontoja, ulkonaisia tapoja ja laula meidän lauluja, he ovat joko huonoja kristittyjä tai ei lainkaan uskovia. Hiljalleen omankin ryhmän ihmisten uskon aitoutta mitataan juuri näillä tietyillä merkeillä ja ahkeralla osallistumisella.

Näin omista perinteistä tulee evankeliumia ja Jumalan sanaa tärkeämpiä. Lakihenkisyydessä painotetaan usein myös aivan tiettyjä raamatunkohtia ja -opetuksia. Esimerkiksi sapatti pitäisi olla lauantaina ja silloin lähes kaikki normaalikin elämä on kiellettyä. Tällaisen prosessin myötä hyvä, Jumalan antama herätys voi kapeutua ja kangistua lakihenkisyydeksi.

Näin ryhmä voi ”lahkoutua” irti kristillisyyden pääuomista tai koko kristillisyydestä. Lahkoja eivät ole ns. vapaat kristilliset suunnat, vaikka sellaisiksi niitä täällä Suomessa jotkut ovat kutsuneet. Maailmanlaajasta näkökulmasta katsoen luterilaisuus on verraten pieni ryhmä em. rinnalla.

Tiettyä rajanvetoa ja kamppailua suhteessa lakihenkisyyteen voimme havaita mm. lestadiolaisuudessa, viidennen herätysliikkeen piirissä ja vapaissa kristillisissä suuntauksissa. Silti samalla on sanottava, että näissä Jeesus ja risti on hyvin vahvasti kaiken uskon ja elämän perustana.

Lakihenkisyys ja laittomuus molemmat ovat ihmisen syntisen luonnon taipumuksia ja ilmentymiä. Meissä jokaisessa on näitä. Vain Kristus voi pitää meidät kultaisella keskitiellä niiden välissä, vaikka nämä taipumukset riippuvat meissä kiinni. Kristuksen ansiosta ne toivottavasti eivät valtaa meitä.

 

Lain, pyhyyden ja lakihenkisyyden suhde

Lakihenkisyys tekee ihmisistä hengellisesti ylpeitä, kovia ja tuomiomielisiä. Siinä sokaistutaan omalle syntisyydelle. Vaikka kyse on lain korostamisesta, se tehdään vain erittäin valikoivasti ja pinnallisesti. Tosiasiassa lakihenkisyydessä lain syvyys ja voima torjutaan ja madalletaan sellaiseksi, jonka uskova saattaisi juuri ja juuri saavuttaa.

Esimerkiksi juutalaisuudessa ja farisealaisuudessa lakia ja tekoja pidettiin pelastustienä. Vuorisaarnassa Jeesus romutti tämän näkemyksen täydellisesti. Hän korotti lain takaisin sen ehdottomuuteen ja täydellisyyteen: Olkaa täydellisiä, niin kuin minun taivaallinen Isänikin on! Jos silmäsi, kätesi tai jalkasi viettelevät sinua, repäise ne pois, ettet joutuisi kadotukseen.

Lakihenkisyydessä Jumalaa ja hänen pyhyyttään korotetaan näennäisesti, mutta kuvitellessaan, että ihminen voisi täyttää lain, Jumala ja hänen pyhyytensä tosiasiassa pidetään halpana. Jos ihminen todella on lähellä Jumalaa ja ymmärtää hänen tahtonsa, hän varmasti tuntee oman syntisyytensä, köyhyytensä ja avuttomuutensa. Silloin ainoaksi pelastustieksi jää Kristus ja risti.

Lakihenkisyys uuvuttaa ja näännyttää ihmisen. Kaikki pitää puristaa omasta itsestä. Mikään ei riitä. Ainainen epävarmuus. Pelko. Ahdistus. Ihminen joko paatuu piinkovaksi tai sitten hän pettyy ja jää pois taikka pahimmillaan romahtaa kokonaan.

Lakihenkisyys voi olla myös pilkkakirves, joka äkkiä heilahtaa Raamattuun pitäytyvien uskovien päähän. Jos joku peräänkuuluttaa ja pyrkii noudattamaan – armon varassa ja voimalla – kristillistä moraalia, häntä voidaan syyttää lakihenkiseksi. Se pitää kestää ja jos mahdollista, oikaista. Tällaisten syytösten ja paineiden edessä saamme iloiten julistaa Jumalan hyvää tahtoa ja pyytää sen toteutumista elämässämme – Jeesuksen täytetyn työn perustuksella. Jeesushan pelastaa meidät synnistä ja vaikuttaa meissä uutta elämää Pyhän Hengen, Sanan ja armovälineiden kautta. Näin meissä on jotain uutta ja hyvää, vaikka samalla olemme syntisiä.

Kulkekaamme siis armon tietä Kristuksessa lakihenkisyyden ja laittomuuden välissä. Kristus täyttää lain meidän hyväksemme ja meissä.