PARANTAVAN SANAN VOIMA (13. su helluntaista)

Ihminen on kutsuttu ylistämään Jumalan nimeä. Synti estää meitä tekemästä näin, mutta Jeesus voi antaa meille näkevät silmät, kuulevat korvat ja Jumalan tekoja ylistävän kielen. Jeesuksen teot todistavat hänen rakkaudestaan ja voimastaan auttaa hädässä olevia ihmisiä.

Pyhän teema on varsinaisesti ”Jeesus on parantajamme”. Tekstit puhuvat enemmän sydämemme ja puheidemme parantumisesta kuin fyysisestä parantumisesta.

 

EVANKELIUMI: Matt 12:33-37

Jeesus sanoi:
”Jos puu on hyvä, sen hedelmäkin on hyvä, mutta jos puu on huono, sen hedelmäkin on huono. Hedelmästään puu tunnetaan. Te käärmeen sikiöt, kuinka teidän puheenne voisi olla hyvää, kun itse olette pahoja! Mitä sydän on täynnä, sitä suu puhuu. Hyvä ihminen tuo hyvyytensä varastosta esiin hyvää, paha ihminen pahuutensa varastosta pahaa. Minä sanon teille: jokaisesta turhasta sanasta, jonka ihmiset lausuvat, heidän on tuomiopäivänä tehtävä tili. Sanojesi perusteella sinut julistetaan syyttömäksi, ja sanojesi perusteella sinut tuomitaan syylliseksi.”

 

Sananlaskut 18:4-8,21

Syvä kuin meri on harkittu puhe,
virraksi paisuu viisauden lähde. 
Ei ole oikein pitää syyllisen puolta 
ja sortaa syytöntä oikeudessa. 
Riita on lähellä, kun tyhmä puhuu, 
hän kärttää itselleen selkäsaunaa. 
Oma suu on tyhmän tuho, 
omat sanat punovat hänelle ansan.
Makealta maistuvat panettelijan puheet,
ne painuvat syvälle sisimpään. 
Kielen varassa on elämä ja kuolema –
niin kuin kieltä vaalit, niin korjaat hedelmää.

 

Jaakobin kirje 3:2-12

Sillä monessa kohden me kaikki hairahdumme. Jos joku ei hairahdu puheessa, niin hän on täydellinen mies ja kykenee hillitsemään myös koko ruumiinsa.

Kun panemme suitset hevosten suuhun, että ne meitä tottelisivat, niin voimme ohjata niiden koko ruumiin. Katso, laivatkin, vaikka ovat niin suuria ja tuimain tuulten kuljetettavia, ohjataan varsin pienellä peräsimellä, minne perämiehen mieli tekee.

Samoin myös kieli on pieni jäsen ja voi kuitenkin kerskata suurista asioista. Katso, kuinka pieni tuli, ja kuinka suuren metsän se sytyttää! Myös kieli on tuli, on vääryyden maailma; kieli on se meidän jäsenistämme, joka tahraa koko ruumiin, sytyttää tuleen elämän pyörän, itse syttyen helvetistä.

Sillä kaiken luonnon, sekä petojen että lintujen, sekä matelijain että merieläinten luonnon, voi ihmisluonto kesyttää ja onkin kesyttänyt; mutta kieltä ei kukaan ihminen voi kesyttää; se on levoton ja paha, täynnä kuolettavaa myrkkyä.

Kielellä me kiitämme Herraa ja Isää, ja sillä me kiroamme ihmisiä, Jumalan kaltaisiksi luotuja;
samasta suusta lähtee kiitos ja kirous. Näin ei saa olla, veljeni. Uhkuuko lähde samasta silmästä makeaa ja karvasta vettä? Eihän, veljeni, viikunapuu voi tuottaa öljymarjoja eikä viinipuu viikunoita? Eikä myöskään suolainen lähde voi antaa makeata vettä.

 

SAARNA

Sanoissa, Sanassa on voimaa

Sanalla Jumala loi maailman tyhjästä. Sanalla rakentuvat ihminen ja kaikki eliöt soluineen, sillä niiden kasvua ohjaa nimenomaan sana, informaatio, joka on geeneissä. Jumala on kirjoittanut luomissanallaan ajallisen elämän koodin jokaiseen soluun.

Sana – puhe ja sen perustana oleva ajattelu, ymmärrys ja tietoisuus – on ihmisyyden perusta ja olemus. Ihminen on luotu Jumalan kuvaksi, joka on Sana.

On todella erikoista, että liberaalit kristityt haluavat mitätöidä Jumalan Sanan. Niin tekemällä katoaa elämän, ihmisyyden ja aidon kristinuskon mieli ja olemus.

Sanalla rakentuvat yhteiskunnat lakeineen, sääntöineen ja ohjeineen

Sanoilla rakennetaan ihmissuhteita ja tuhotaan niitä. Rakkauden sanoilla luodaan ja rakennetaan avioliittoja, vihan ja katkeruuden sanoilla tuhotaan niitä. Rohkaisun sanoilla vahvistetaan lapsien itsetuntoa, negatiivisilla sanoilla vahingoitetaan.

Hyvillä ja viisailla sanoilla parannetaan ihmisiä ja maailmaa. Vihan sanoilla synnytetään sotia ja tapetaan ihmisiä. Propagandalla avataan ovet sodalle ja valheellisesti oikeutetaan hirmuteot.

Hyvillä sanoilla ohjataan ihmisiä ja yhteiskuntia vastuulliseen ja moraalisesti kestävään elämään, mutta pahoilla, valheellisilla, eksyttävillä sanoilla itsekkyydestä ja pahuudesta tehdään ihanne.

Etenkin median vastuu on suuri. Kun median pitäisi olla puolueeton tiedonvälittäjä, sitä määrittääkin ultraliberaalit arvot ja tarkoitushakuiset päämäärät. Valitettavan usein medialla on antikristillinen, elämää tuhoava missio, kun se edistää abortteja, vääristynyttä seksuaalisuutta ja jopa kieltää ihmisen sukupuolisuuden.

Millaisia ovat sinun sanasi?

Entä millaisia ovat sinun sanasi? Edistävätkö sinun sanasi aitoa rakkautta ja välittämistä? Miten puhut läheisillesi, ystävillesi, työtovereille, naapureille ja muille ihmisille? Entä mitä puhut heistä selän takana? Ovatko sanasi miekan pistoja vai balsamia haavoihin?

Entä ajattelemmeko, että emme ole vastuussa sanoistamme? Vain harvoin ketään tuomitaan pelkästään sanojen takia maallisessa oikeusistuimessa. Lähes jokainen ajattelee, että voi sanoa mitä tahansa ilman perimmäistä vastuuta.

Mutta Jumalan edessä on toisin: ”Sanojesi perusteella sinut julistetaan syyttömäksi, ja sanojesi perusteella sinut tuomitaan syylliseksi”, sanoi Jeesus.

Sanamme vaikuttavat. Niillä on aina omat seurauksensa. Siksi me aina vastaamme sanoistamme ihmisille ja Jumalalle – täysin riippumatta siitä, me ajattelemme vastuustamme. Kaikkivaltiaan Jumalan edessä mitkään verukkeet tai venkoilut eivät auta.

Kunnianloukkauksesta tai väärästä todistajanlausumasta ihminen joutuu oikeuteen tuomittavaksi. Mutta Jumalan seula on paljon tarkempi: ”Jokaisesta turhasta / väärästä sanasta, jonka ihmiset lausuvat, heidän on tuomiopäivänä tehtävä tili”.

Jumala on pyhä Jumala. Hän tietää ja tuntee kaiken. Jumala tietää sanojemme motiivit ja tarkoitukset. Heprealaiskirjeessä sanotaan: ”Jumalan Sana on elävä ja väkevä. Se paljastaa sisimmät aikeemme ja ajatuksemme. Jumalalta ei voi salata mitään. Kaikki, mikä on luotu, on avointa ja alastonta hänelle, jolle meidän on tehtävä tili” (Hepr 4:12-13).

Jumalan Sanan edessä ihminen tutkitaan ja punnitaan perusteellisesti. Jumalan Sana kertoo meille oikean ja väärän. Sana tuomitsee tai armahtaa meidät. Se on erehtymätön ja täydellinen mittari.

Me olemme vastuussa jokaisesta sanastamme, myös siitä, mitä jätämme sanomatta. Saatamme olla hiljaa silloin, kun pitäisi puhua vääryyttä vastaan ja puolustaa heikompia. Saatamme salailla vääryyttä ja rikoksia.

Sana on Jumala

Sana on syvimmiltään paljon enemmän kuin ”vain sanoja”. Sana on Jumala. Sana on koko elämän ja olemassaolon perusta ja syvärakenne.

Moderni ihminen syvimmiltään pitää itseään jumalana, joka määrittää kaiken. Siksi hän kieltää persoonallisen Luojansa ja vastuunsa hänen edessä. Moderni ihminen rakentaa oman mielikuvitusjumalan, ”minun jumalani”, joka on täysin voimaton. Se ei voita pahuutta, kärsimystä eikä kuolemaa – kuin vain mielikuvituksessa. Todellisuuden voimat lyövät vasten kasvoja ja murskaavat lopulta mielikuvitusjumalat.

Siksi tarvitsemme todellista, elävää Jumalaa, joka ilmoittaa itsensä ja tahtonsa Sanassaan. Jumalaa ja hänen tuntemista ei voi irrottaa Sanasta, Raamatusta. Aina kun niin tehdään, eletään luopumuksessa ja taistellaan elämän lakeja vastaan. Sana on Jumalan syvä olemus ja ominaispiirre. Jos kiellämme Sanan, kiellämme Jumalan.

Johanneksen evankeliumin alussa kerrotaan: ”Alussa oli Sana. Sana oli Jumalan luona ja Sana oli Jumala” (Joh 1:1). Jumala on Sana ja siksi hän ilmoittaa itsensä pyhässä Sanassaan. Hän kertoo itsestään ja tahdostaan, ihmisestä ja maailmasta, menneisyydestä ja tulevasta. Jumalan voi tuntea vain hänen Sanansa kautta. Jumala on Sana ja siksi hän aina toimii Sanansa kautta ja mukaisesti.

Kuunteletko Jumalan vai langenneen ihmiskunnan ääniä?

Mikä on sinun suhteesi Jumalaan, joka ilmoittaa itsensä Sanassa, Raamatussa? Luetko ja kuunteletko Raamattua, Jumalan Sanaa, Jumalan ääntä? Kunnioitatko ja pidätkö sitä pyhänä? Saako Pyhä Henki synnyttää sisimmässäsi levollista luottamusta ja uskoa Sanaan? Saako Jumala ohjata sinua ja elämääsi Sanansa mukaan?

Päivän evankeliumitekstissä tapaamme ihmisiä, jotka torjuivat Sanan Jumalan ja mieltyivät pahuuden sanoihin. Siksi Jeesus puhui hyvästä puusta ja sen hyvästä hedelmästä sekä huonosta puusta ja huonosta hedelmästä.

Mutta kenelle Jeesus puhui? ”Te käärmeen sikiöt, kuinka teidän puheenne voisi olla hyvää, kun itse olette pahoja!” Kyseinen tilanne alkoi jo aiemmin (jakeet 22-24), kun Jeesuksen luo tuotiin sairas, jonka hän paransi. Jeesus paransi muitakin. Hän teki monenlaista hyvää ja puhui elämänsanoja.

Kaikki eivät pitäneet Jeesuksesta, vaikka hän oli hyvä ja teki paljon hyvää. Fariseukset jopa väittivät, että Jeesus toimi saatanan voimalla. Sanoilla iskettiin rajusti. Mutta miksi fariseukset tahtoivat torjua Jeesuksen? Keitä he olivat?

• Fariseukset olivat merkittävä uskonnollinen puolue ja ryhmä, joilla oli valtaa tavallisen kansan keskuudessa. Perinnäissäännöt olivat heille hyvin tärkeitä. Jeesus loukkasi fariseuksia väittämällä, että he tekivät tyhjäksi Jumalan tahdon perinnäissäännöillään. Oli paljon helpompi keskittyä pikkutarkkoihin kulttuurisäädöksiin kuin rakastamiseen, laupeuteen ja oikeudenmukaisuuteen – ja kuvitella, että näpertelyllä voisi välttää vastuun. Aivan samoin on tänäänkin.
• Jeesus antoi ymmärtää, että fariseukset olivat ulkokultaisia, muotojumalisia, tekopyhiä, ihmiskunnian perässä juoksijoita. Heidän uskonnollisuutensa ja hyvyytensä oli vain näennäistä. Uskonto oli valjastettu pyhittämään heidän itsekkäät, syntiset tarkoitusperänsä. He orjuuttivat itsensä ja samaan orjuuteen he vetivät muitakin.

Mutta Jeesus ei koskaan sortunut tekopyhään mielistelyyn. Hän paljasti ihmissydämen: ”Te käärmeen sikiöt, kuinka teidän puheenne voisi olla hyvää, kun itse olette pahoja”.

Jeesuksen tarkoitus ei ollut tuhota ihmistä vaan pelastaa. Jotta ihminen voisi pelastua, tämän piti tajuta oma perinpohjainen syntinen tila ja tuomionalaisuus. Vasta silloin kelpaisi armo, jonka myötä alkaisi syvä muutostyö ihmisen sydämessä.

Mutta monet fariseukset olivat taipumattomia (kuten liberaalit saddukeuksetkin). Heidän maine ja asema horjuivat kansan edessä. Jotain oli tehtävä. Jeesus oli torjuttava – ensin sanallisten väitteiden muodossa ja myöhemmin tappokäskyllä.

Miksi ihminen tahtoo vaientaa hyvän ja ihannoida pahaa?

Mutta miksi ihmeessä ihminen nauttii valheista, petoksesta, väkivallasta, murhista, sodista, pimeydestä – jopa jokapäiväisenä viihteenä? Jokainen meistä katsoo, ajattelee ja kylvää vääryyttä. Ihan jokainen meistä. Mitä se kertoo meistä ihmisinä ja ihmiskuntana?

Jeesus sanoi, ”Mitä sydän on täynnä, sitä suu puhuu. Hyvä ihminen tuo hyvyytensä varastosta esiin hyvää, paha ihminen pahuutensa varastosta pahaa.”

Jumalan edessä ihminen on kuin läpinäkyvä, lasinen malja, jonka sisältö näkyy, maistuu ja haisee selvästi. Sanamme, tekomme ja tekemättä jättämisemme paljastavat meidät. Me olemme syntisiä.

Koska olemme syntisiä, me toimimme syntisesti. Synti ei ole vain joitakin satunnaisia yksittäisiä sanoja ja tekoja vaan syvä olemuksemme ja tilamme. Me tarvitsemme kipeästi parantajaa.

Kun pappi (tässä minä) sanoo näitä totuuksia, monet syyttävät pappia ahdasmieliseksi tuomitsijaksi. Siksi Raamattukin torjutaan joko kokonaan tai sitten sen sanoma tulkitaan uudelleen niin, että se tukeekin ihmisen syntistä käyttäytymistä. Sanaa ja sen julistajaa ei siedetä.

Mutta kun Juice Leskinen laulaa ”Viidestoista yö taas saapuu painajaisineen… Aina oikein uskoa ei jaksa ihmiseen, kun ihmiskunta tekee itsemurhaa.”, se on hienoa ja ihailtavaa. Tai kun tiedemies kertoo ihmiskunnan uhista tai kun Chicagossa oleva tuomiopäivän kello osoittaa minuuttia vailla keskiyötä (lopullista tuhoa), ne ovat varteenotettavia viestejä. Tosin nekään eivät herätä ihmistä syvämuutokseen – korkeintaan siihen, mitä saisi syödä tai ei saisi syödä. Sisintään ihminen ei voi muuttaa.

Modernille ihmiselle papin ja sananjulistajan pitäisi olla kuten Vanhan testamentin väärät profeetat, jotka vakavankin uhan edessä julistivat ”rauha, rauha, kaikki hyvin, nuku vain”. Mutta Jumalan sanantuoja ei ole sellainen, vaikka joutuisi minkälaiseen epäsuosioon tai median ristiinnaulittavaksi.

Samassa hengessä kristinusko pitäisi mukauttaa ja muuttaa humanismiksi, mutta kristinuskolla on oma luovuttamaton identiteettinsä. Se on todellinen vaihtoehto aikamme jumalattomalle menolle. Papin tehtävä ei ole vesittää Raamatun vakavia tekstikohtia vaan pysyä sille uskollisena. Moniko väistää tai muuttaa tämänkin evankeliumitekstin tiukat sanat, jotka puhuvat ihmisen sisimmän tilasta, sanoista ja teoista?

Sana läpivalaisee ja pelastaa

Me olemme vastuussa elämän Luojan edessä, koska jokainen sanamme joko rakentaa elämää ja ihmisyyttä tai tuhoaa sitä. Moderni ihminen tietysti kieltää vastuunsa ja pitää sitä ahdistavana tuomitsemisena. Moderni ihminen haluaisi elää vapaasti synnissä. Jumala ei siihen suostu.

Syntiselle ihmiselle julistetaan tinkimätöntä, ehdotonta lakia, joka paljastaa ihmisen todellisen tilan ja perussairauden. Vasta sen jälkeen on evankeliumin, parantavan ja pelastavan lääkkeen, lohdutuksen aika. Jumalan ja sananjulistajan motiivi ei ole tuomita ihmisiä vaan pelastaa.

Lääkärikin tekee aina ensin diagnoosin, jotta voi antaa parantavaa lääkettä ja hoitoa. Diagnoosin kuuleminen voi olla ahdistavaa. Siksi jotkut eivät edes mene lääkäriin. Silloin he jäävät vaille parantavaa hoitoakin. Juuri näin on hengellisestikin, Jumalan edessä.

Mutta kun ihminen taipuu totuuden edessä ja turvautuu ainoaan pelastukseen, syntisten Vapahtajaan Jeesukseen Kristukseen, Jumala aloittaa meissä hyvän, armollisen, parantavan, eheyttävän työnsä.

Täydellisyyden edessä

Olemme syntyneet syntisiksi ja siksi kaikki näyttää meistä ”normaalilta”. Samanaikaisesti tosin koemme tuskaa kaiken pahan, kärsimyksen ja kuoleman edessä. Me emme tiedä, mitä on täydellinen, hyvä, oikea ihmisyys ja elämä. Tuskin sitä mallia löydämme mediasta, viihteestä tai ihmiskunnan historiasta.

Vasta täydellisen edessä saamme häivähdyksen siitä, mikä on oikeaa ja hyvää. Siksikin Jumalan Poika tuli ihmiseksi. Hän toi täydellisyyden kuvan Jumalasta ja ihmisyydestä. Kaikki, mitä Jeesus sanoo ja tekee ja miten hän suhtautuu ihmisiin, kertoo välittömällä tavalla Jumalasta.

Jeesus on ainutlaatuinen ja täydellinen: Katso, minun palvelijani, jonka olen valinnut, minun rakkaani, johon olen mieltynyt. Minä lasken Henkeni hänen ylleen, ja hän julistaa kansoille oikeuden. Ei hän huuda eikä riitele, ei kuulla hänen ääntänsä kaduilla. Murtunutta ruokoa hän ei muserra, savuavaa lampunsydäntä hän ei sammuta. Hän on saattava oikeuden voittoon. Hänen nimeensä kansat panevat toivonsa. (Matt 12:17-21). Samaa täydellisyyttä edustaa Jumalan sana.

Valinta

Tämän täydellisyyden edessä olivat fariseukset, joiden petollinen mielikuva omasta itsestä ja sokeasta Jumalasta alkoi murentua pelottavalla tavalla. Heidän sanansa ja tekonsa eivät kestäneet, vaikka he pitivät itseään parhaimpina hurskaina mitä maan päällä koskaan oli.

Samaan tapaan aikamme moderni ihminen ajattelee olevansa hyvä ihminen, kunnon kansalainen, joka ei ole koskaan sanonut tai tehnyt mitään pahaa. Jumalan Sanan ja Jeesuksen edessä tämä kuvitelma uhkaa sortua. Mitä silloin valitsemme? Mitä sanomme?

Valitsemmeko vihan Jeesusta, Jumalan Sanaa ja sananjulistajia vastaan? Haluammeko vaientaa hinnalla millä hyvänsä ja kuunnella mieluummin synnin ja sielunvihollisen kuiskintaa? Jos meissä todetaan syöpä, tapammeko lääkärin tai leimaammeko ahdasmieliseksi elämän pilaajaksi? Mitä se auttaisi? Hetken unohdus ennen kuolemaa?

On järkyttävää, että moni kirkon viranhaltijakin kieltää Raamatun Jeesuksen ja kristillisen moraalin. Se ei ole uutta Jumalan kansan historiassa. Niin on aina ollut ja tulee olemaan loppuun saakka.

Kumpaa ääntä me seuraamme? Jumalan vai sielunvihollisen? Jumala antaa elämän, mutta sielunvihollinen tuhoaa sen.

Valitsemmeko sittenkin nöyrtymisen ja oppimisen tien? Tunnustammeko Jeesuksen ja Jumalan hyvyyden ja oman pahuutemme? Etsimmekö apua häneltä, joka yksin voi auttaa. Suostummeko murtumaan ja olemaan avoimesti ihmisiä, jotka tarvitsevat eheyttäjää, uudistajaa ja parantajaa?

”Murtunutta ruokoa hän ei muserra, savuavaa lampunsydäntä hän ei sammuta. Hän on saattava oikeuden voittoon. Hänen nimeensä kansat panevat toivonsa.”

Jeesus sovitti ristinkuolemallaan sinun ja minun pahat sanat ja sydämet. Jeesus voi antaa uuden sydämen ja uuden, rakkaudellisen tavan puhua, ajatella ja tehdä.

Mitä sanot Jumalalle? ”Sanojesi perusteella sinut julistetaan syyttömäksi, ja sanojesi perusteella sinut tuomitaan syylliseksi.”

Kun otat vastaan Kristuksen ja Jumalan Sanan, sinut on kätketty iankaikkiseen, täydelliseen elämään. Silloin olet matkalla kohti täydellisyyttä, joka alkaa taivaissa. Silloin Jumala sanoo sinun kohdallasi armahtavia, uutta luovia elämän sanoja. ”Valtaistuimella istuva sanoi: ’Uudeksi Minä teen kaiken’. Kirjoita nämä sanat muistiin. Ne ovat luotettavat ja todet.”

Ota vastaan ja puhu Jumalan eläväksi tekeviä sanoja!

 

Rukoilemme

Pyhä Jumala.
Me olemme rikkoneet sinua, lähimmäistä ja elämää vastaan ajatuksin, sanoin ja teoin.
Armahda meitä ja anna meille kaikki vääryys anteeksi.

Pese sydämemme, mielemme ja kielemme puhtaiksi
– joka päivä uudestaan ja uudestaan Kristuksen pyhällä verellä ja parantavalla Sanallasi.

Täytä meidät sinun Sanallasi ja läsnäolollasi.
Anna meidän ajatella ja puhua sinulta saatuja elämän sanoja.
Anna sanojen kasvaa hyviksi teoiksi.

Siunaa ja varjele meidät Sanallasi!
Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä.
Aamen.