RAAMATUN AUKTORITEETTI

 

Auktoriteettien tarve

Hyvin toimiva yhteiskunta rakentuu kunnioittamisen, yhteistoiminnan ja tehtäväjaon periaatteelle. Tarvitsemme toistemme kunnioittamista ja sellaisia auktoriteetteja, jotka suojelevat elämää ja johtavat koko yhteisön rakentumiseen.

Auktoriteettien tervettä kunnioittamista opimme jo lapsuudesta alkaen. Vanhempien kunnioittaminen on luonnollista. Samalla vanhempien tulee pitää lapsistaan huolta rakastaen ja vastuullisesti rajoja asettaen. Perinteisesti kunnioitus on ollut korkeaa etenkin vanhempia ihmisiä kohtaan. Oikea kunnioitus luo perustan koko elämälle ja kaikille tuleville ihmissuhteille ja toiminnalle yhteiskunnan osana.

Koulussa on ehdottoman välttämätöntä, että lapset ja nuoret kunnioittavat opettajia. Mikäli näin ei olisi, opiskelusta tulisi jatkuvaa kaaosta. Kaikki kärsisivät. Opettajien tulee olla reiluja ja tasapuolisia oppilaita kohtaan.

Työelämässä työnantaja ja työnjohtajat kantavat vastuuta kokonaisuuden hyvästä toiminnasta. He antavat työtehtävät ja huolehtivat hyvistä työolosuhteista. Työntekijän velvollisuutena on tehdä annetut työtehtävät laadukkaasti. Ilman keskinäistä kunnioitusta työyhteisön ilmapiiri ja moraali rikkoutuvat.

Koko yhteiskunta toimii auktoriteettien ohjauksessa. Presidentti, hallitus, eduskunta, viranomaiset, poliisi, puolustusvoimat, palokunta jne. omaavat lain nojalla auktoriteettiaseman, joka on tarkoin määritelty. Lain kunnioitus takaa yhteisten pelisääntöjen noudattamisen ja elämän sujumisen. Diktatuuri ja anarkia ovat terveen yhteiskunnan vastakohtia.

Kaikki tämä on lähtöisin Jumalasta ja luomisjärjestyksestä. Luomakunta ja ihmiskunta heijastavat itse Jumalaa, joka on asettanut turvallisen järjestyksen ja kunnioituksen elämän perusedellytykseksi.

Syvimmiltään jokainen ihminen, perhe, koulu, työyhteisö ja yhteiskunta on vastuussa Luojansa edessä. Kun ihminen tiedostaa realistisesti asemansa ja roolinsa maailmassa ja Jumalan edessä, hän ymmärtää auktoriteetin arvon, koska se suojelee ja rakentaa elämää. Terve Jumalan kunnioitus synnyttää aitoa ihmisten ja elämän kunnioitusta.

Koska Jumala on itse rakkaus ja elämä, hän on paras mahdollinen hallitsija. Hän on hyvä Kuningas, jonka valtakunnassa kaikki on hyvin. Raamattu on hänen valtakuntansa perustuslaki.

 

Raamatun auktoriteetti

Raamattu on Jumalan sana. Sen auktoriteetti on yhtä kuin Jumalan auktoriteetti. Raamattu on maailmankaikkeuden Hallitsijan antama julistus ja käskykirje.

Raamatun auktoriteetti ei perustu sen yksittäisten kirjoittajien tai henkilöiden auktoriteettiin. Raamatun auktoriteetti ei murennu esimerkiksi siinä olevien kieliopillisten virheiden vuoksi. Maailmankaikkeuden Kuningas puhuu ihmisille ihmisten kieltä, jotta he ymmärtäisivät. Mikään kieli ei ole koskaan täydellinen eikä kukaan osaa yhtäkään kieltä täydellisesti. Kieli on jatkuvassa muutoksessa. Raamattu on tavallista oman aikansa arkikieltä. Silti se on Jumalan sana.

Raamatun auktoriteetista voi vakuuttua henkilökohtaisesti kohtaamalla sen ilmoittaman Jumalan. Siitä voi vakuuttua myös sen realistisesta ajankuvauksesta ja tarkastelemalla kristillisen uskon mittavia vaikutuksia ihmisten ja yhteiskuntien elämässä. Raamattu on maailman merkittävin, suosituin ja vaikuttavin kirja. Miksi? Koska siinä on Jumalan läsnäolo ja voima.

Syntinen ihminen voi myös kapinoida Luojaansa ja hänen pyhää Sanaansa vastaan. Tämä on aivan luonnollista. Juuri siksihän maailma on täynnä rakkaudettomuutta, kärsimystä ja kuolemaa. Ihminen kapinoi jumalallista auktoriteettia vastaan yksilöinä, yhteiskuntina ja jopa uskonnollisesti. Varsinkin ns. liberaaliteologia on omistautunut kaikella voimallaan ja kaikella inhimillisellä, vääristyneellä viisaudellaan Raamatun repimiseen ja mitätöimiseen.

Kaikesta kapinoinnista, välinpitämättömyydestä ja kaikista mahdollisista hyökkäyksistä huolimatta Raamatusta ei ole poistettu kirjaintakaan eikä sen todellinen arvovalta ole vähentynyt grammaakaan. Jumala on yhä ja Raamattu on yhä hänen pyhä Sanansa, Elämänkirja. Se yhä tuottaa elämän niille, jotka siihen turvautuvat. Niille, jotka sen hylkäävät, Raamattu on todellinen Kuolemankirja.

 

Raamatun auktoriteetti kirkossa

Raamatun auktoriteetti hämärtyi vakavalla tavalla viimeistään keskiaikana. Raamattu korvattiin ihmisperäisellä teologialla ja kirkon perinnäissäännöillä ja traditioilla. Kristus korvattiin neitsyt Marialla ja pyhimysten ansioilla. Jumalan ja Raamatun sisäinen tunteminen korvattiin näyttävällä, mutta sisäisesti tyhjällä liturgialla.

Sen tähden Jumala lähetti uskonpuhdistuksen, jossa Raamattu nostettiin alkuperäiseen arvoonsa ja Jeesus Kristus ainoaksi tieksi Jumalan yhteyteen. Ainoaksi!

Uskonpuhdistuksen perusteesi onkin:
Yksin uskosta, yksin armosta, yksin Kristuksen tähden, yksin Raamatun auktoriteetin nojalla.

 

Tälle perustalle on rakennettu luterilainen kirkkommekin. Siksi kirkkolaissa ja kirkkojärjestyksessä sanotaan seuraavasti:

 

KIRKKOLAKI

1 §:  Tunnustus

Suomen evankelis-luterilainen kirkko tunnustaa sitä Raamattuun perustuvaa kristillistä uskoa, joka on lausuttu kolmessa vanhan kirkon uskontunnustuksessa sekä luterilaisissa tunnustuskirjoissa. Kirkon tunnustus ilmaistaan lähemmin kirkkojärjestyksessä.

2 §:  Tehtävä

Tunnustuksensa mukaisesti kirkko julistaa Jumalan sanaa ja jakaa sakramentteja sekä toimii muutenkin kristillisen sanoman levittämiseksi ja lähimmäisenrakkauden toteuttamiseksi.

 

KIRKKOJÄRJESTYS

1 §: Tunnustus

Suomen evankelis-luterilainen kirkko tunnustaa sitä kristillistä uskoa, joka perustuu Jumalan pyhään sanaan, Vanhan ja Uuden testamentin profeetallisiin ja apostolisiin kirjoihin, ja joka on ilmaistu kolmessa vanhan kirkon uskontunnustuksessa sekä muuttamattomassa Augsburgin tunnustuksessa ja muissa luterilaisen kirkon Yksimielisyyden kirjaan otetuissa tunnustuskirjoissa.

Kirkko pitää korkeimpana ohjeenaan sitä tunnustuskirjojen periaatetta, että kaikkea oppia kirkossa on tutkittava ja arvioitava Jumalan pyhän sanan mukaan.

 

5 luku 6 §:  Pappislupaus

Papiksi vihittävän on annettava virkaan vihittäessä seuraava lupaus:

”Minä N.N. lupaan kaikkitietävän Jumalan edessä, että toimittaessani pappisvirkaa, jonka olen valmis ottamaan vastaan,

• tahdon pysyä Jumalan pyhässä sanassa ja siihen perustuvassa evankelis-luterilaisen kirkon tunnustuksessa.
• En julkisesti julista tai levitä enkä salaisesti edistä tai suosi sitä vastaan sotivia oppeja.
• Tahdon myös oikein julistaa Jumalan sanaa ja jakaa pyhiä sakramentteja Kristuksen asetuksen mukaan.
• Tahdon noudattaa kirkon lakia ja järjestystä
  (huom: jonka tulee perustua Sanaan ja Tunnustukseen)
• sekä palvella alttiisti seurakuntaa ja sanankuulijoita.

Kaikkea tätä tahdon noudattaa niin, että voin vastata siitä Jumalan ja ihmisten edessä.
Tähän Jumala minua auttakoon.”

 

Kirkolla on siis hyvä, terve, vahva perustus Jumalan sanassa, Raamatussa. Niin kauan kuin se elää ja toimii tällä perustalla, sen elämä ja työ on siunattua. Se on kuin viisas rakentaja, joka rakensi kalliolle.

Todellisuus on kuitenkin kovin toisenlainen. Liberaaliteologia, yleinen maallistumiskehitys ja kova median paine ovat jo pitkälti murentaneet kirkon suhteen Raamattuun. Karkeasti ja aivan epätieteellisesti voisi arvioida, että kolmasosa kirkon teologeista ja työntekijöistä on pitkälti hylännyt Raamatun ja kristillisen uskon. He kyllä puhuvat tutuilla nimillä ja termeillä, mutta niiden sisältö on toinen kuin Raamatussa. Vastaavasti kolmasosa pitäytyy lujasti Raamattuun ja kirkon tunnustukseen, koska Raamatun Jumala elää heidän sydämissään Kristuksen kautta. Loppu kolmasosa häilyy epätietoisena näiden kahden välillä.

Kysymys ei ole vain ”raamatuntulkinnasta” ja erilaisista mielipiteistä. Raamattu on joko Jumalan ilmoitus tai sitten se ei ole. Raamattu joko on totuus tai sitten ei. Raamattu joko on elämänkirja tai pelkästään tyhjiä sanoja. On vain usko ja epäusko.

Tarvitsemme kipeästi uutta uskonpuhdistusta ja väkevää herätystä, joka täyttää vajavaisen järkemme ja pienet sydämemme täyteen Jumalan kirkkautta ja tuntemista.

Vuonna 2017 kirkkomme viettää uskonpuhdistuksen 500-vuotisjuhlavuotta. Mitä kirkko tekee tämän kunniaksi? Kirkkohallitus on päättänyt kieltää sanan ”uskonpuhdistus” käytön. Lisäksi, käykö niin, että järjestetään juhlatilaisuuksia, joissa todetaan, että nyt tarvitaan sellaista jatkuvaa reformaatiota, jossa karistetaan loputkin vanhat pois ja rakennetaan ihan uusi, moderni kristinusko – ilman Raamattua ja ilman Raamatun Kristusta ja Jumalaa?

Ilmestyskirjan mukaan kirkko tuleekin jakautumaan: toisaalla luopumus kasvaa yhä räikeämmäksi ja julkeammaksi niin, että kirkosta tulee sielunvihollista syleilevä portto; toisaalla sydämen kristityt joutuvat yhä ahtaammalle mutta samalla mikään ei voi estää niitä viimeisiä, maailmanlaajuisia herätyksiä, jotka Jumala suvereenissa voimassaan antaa.

 

Raamatun edessä valitsemme elämän tai kuoleman

Raamatun edessä emme voi kätkeytyä erilaisten tulkintojen ja mielipiteitten taakse. Raamatun edessä olemme Jumalan edessä. Vaikka jo heti syntiinlankeemuksessa ihminen piiloutui pusikkoon, mikään ei voinut peittää häntä Jumalan kaikkitietävältä katseelta. Niillä petämme korkeintaan itseämme, emme koskaan Jumalaa.

Raamatun edessä valitsemme joko kyllä tai ei. Valitsemme joko uskonluottamuksen tai epäuskon. Jumala kyllä todistaa Sanansa läsnäolollaan ja voimallaan. Ihmisen ei tarvitse jäädä epätietoisuuteen.

Sen tähden on jokainen, joka kuulee nämä minun sanani ja tekee niiden mukaan, verrattava ymmärtäväiseen mieheen, joka huoneensa kalliolle rakensi. Ja rankkasade lankesi, ja virrat tulvivat, ja tuulet puhalsivat ja syöksyivät sitä huonetta vastaan, mutta se ei sortunut, sillä se oli kalliolle perustettu. Ja jokainen, joka kuulee nämä minun sanani eikä tee niiden mukaan, on verrattava tyhmään mieheen, joka huoneensa hiekalle rakensi. Ja rankkasade lankesi, ja virrat tulvivat, ja tuulet puhalsivat ja syöksähtivät sitä huonetta vastaan, ja se sortui, ja sen sortuminen oli suuri.”  (Matt 7:24-27)

Tämä Jeesuksen vakava sana tarkoittaa yksilöitä, perheitä, yhteisöjä ja kirkkoa. Siinä on väistämätön elämänlaki.

Ne, jotka kuulevat Jeesuksen sanat ja rakentavat kalliolle, ts. itse Kristuksen ja Jumalan sanan varaan, saavat elämän. Heille Raamattu on ikuisen elämän kirja.

Ne, jotka hylkäävät Jeesuksen sanat ja rakentavat hiekalle, ts. ihmisen turmeltuneen järjen, syntisten halujen ja sielunvihollisen valheiden varaan, perivät kuoleman. Heille Raamatusta tulee juuri sellainen kuoleman kirja, jollaisena he sitä jo nyt pitävät.

Entä mikä on sinun valintasi lukijani, Suomen kansa ja luterilainen kirkkomme? Valitsetko elämän vai kuoleman. Rukoukseni on, että valitset elämän!