KRISTUS ON YLÖSNOUSSUT!

Halikon kirkossa pääsiäissunnuntaina
27.3. 2016

 

EVANKELIUMI

Luuk 24:1-12

 

SAARNA

Rakkaat kristityt! Ensimmäisenä kristillisenä pääsiäisenä 2000 vuotta sitten oli Jeesuksen haudalla ryminää. Enkeli tuli taivaasta ja vieritti kiven pois Jeesuksen haudan suulta. Kummisetäni Raimo Vänskä oli lähetystyössä Tansaniassa. Hän kertoi, kuinka Afrikassa on elänyt pääsiäiskirkoissa perinne, jossa papin antaessa merkin kaikki paikallaolijat tömistelevät jaloillaan mahdollisimman nopeasti ja kovaa kirkon lattiaan. Näin siis syntyy aito ison hautakiven vierimisääni. Kokeillaanpa mekin tänä aamun samaa! Kun lasken kohta kolmeen, saatte oikein luvan kanssa tömistellä mahdollisimman nopeasti jalkojanne kirkon lattiaan. Oletteko valmiita? Yksi, kaksi, kolme! Nyt! (Töminää kirkkosalissa) Kivi on vieritetty, hauta on tyhjä, Jeesus elää!

Päivämme ilosanoma on lohdullinen meille, jotka sytymme hitaasti kristinuskoon. Ihmettely kuuluu olennaisena osana kristinuskoon. Naiset ovat menossa voitelemaan Jeesuksen ruumista. Siis tekemään viimeisen rakkauden teon. Rakkaus on väkevämpää kuin kuolema. Mutta hauta onkin auki, eikä ruumista löydy. Kun naisten sydämet lyövät tyhjää – heidän ollessaan aivan ymmällään – hautakammioon ilmestyy kaksi sädehtivän kirkasta enkelimiestä. He puhuvat naisille: -Miksi te etsitte elävää kuolleiden joukosta? Ei hän ole täällä, hän on noussut kuolleista.

Naiset eivät ilmeisesti epäilleet enää hetkeäkään: heistä tuli saman tein ylösnousemuksen julistajia. Opetuslapset olivat puolestaan osastoa made in Häme. Hitaita hämäläisiä. Opetuslapset eivät naisten puhetta uskoneet, paitsi ehkä Pietari, joka epäilyksessäänkin ehkä hiukan toivoi tai ainakin halusi ottaa kunnolla selvää asiasta. Hän lähti haudalle, näki tyhjät käärinliinat ja jäi ihmettelemään. Vähän kerrassaan opetuslapset kuitenkin vakuuttuivat: – Jeesus elää sittenkin. Hän on totisesti noussut kuolleista. Ilmestyskokemukset tuovat Jeesuksen seuraajille sekä lohtua että suurta iloa.

Jeesuksen seuraajat olivat aluksi ymmällään ja suorastaan peloissaan, mutta sitten heidät valtasi suuri ilo! Entäpä tänään? Olemmeko me päässeet aitoon pääsiäisiloon? Miten siihen iloon oikein pääsisi? Nostan esiin tässä muutamia pointteja.

Menemme Paavalin kirjeeseen kohtaan, jonka juuri kuulimme Helinän lukemana. Paavali palauttaa korinttilaisten mieliin evankeliumin, jonka hän oli julistanut. Meidän on saatava kuulla evankeliumia aina uudelleen ja uudestaan. Ilosanoma synnyttää meihin uskoa.  Paavali jatkaa kirjettään: Te olette ottaneet sen vastaan ja pidätte siitä kiinni ja sen avulla te myös pelastutte. Pelastuminen iankaikkiseen elämään on niin äärettömän iloinen asia, etteivät mitkään sanat riitä siitä kertomaan.

Evankeliumin ja Jeesuksen vastaanottaminen 2000 vuotta sitten tarkoitti sitä, että ihminen liittyi Jeesuksen seuraajaksi. Alkuseurakunnassa apostolit julistivat evankeliumia. Kuulijat vakuuttuivat kuulemastaan ja liittyivät heidän joukkoonsa ts. seurakunnan yhteyteen.

Yhä tänään pääsiäisilo tulee sen osalle, joka haluaa sanoa Jeesukselle kyllä. Se voi tapahtua monin eri tavoin. Esimerkiksi ehtoollispöydässä, Raamattua lukiessa tai vaikkapa rukouksessa. Voit rukoilla omin sanoin tai vaikkapa näin:  – Rakas Jeesus, kiitos että olet kuollut puolestani. Anna kaikki syntini anteeksi ja tule elämääni. Opeta minua elämään sinun omanasi. Aamen.

Eräs ystävämme sanoi kotonamme juuri ennen pääsiäistä: – Minusta pääsiäinen on suurempi juhla kuin joulu. Niin, jouluna meillä on vasta lupaus Vapahtajasta pienen vauvan muodossa. Pääsiäisenä Mestarimme, pääsiäisen sankari, kuolee meidän syntiemme tähden ja nousee ylös, jotta saisimme olla kerran Isän luona kirkkaudessa.

Pääsiäisen ilo tulee jakamisesta. Elämän tarkoitus toteutuu syvimmillään jakamisena ja pääsiäisilo toteutuu parhaiten läheisten ja ystävien kesken. Saamme iloita toisistamme, rakkaudesta, antaa toisillemme pieniä yllätyksiä ja saamme iloita Vapahtajastamme.

Tänä pääsiäisen seutuna minua on puhutellut opetuslasten tahmeuden ja hitauden keskellä Herran äärettömän suuri rakkaus. Rakkaus on kärsivällinen, rakkaus on lempeä. Ylösnoustuaan Jeesus ilmestyi yli 500 veljelle. Kärsivällisesti hän selitti omilleen, että näin täytyi tapahtua. Ihmisen Pojan tuli kärsiä, kuolla ja kolmantena päivänä nousta kuolleista. Jeesus ilmestyi ensin Pietarille. Pietari oli Jeesuksen suurimmassa hädässä irtisanoutunut koko hommasta, kieltänyt Mestarinsa ja lyönyt hanskat tiskiin. Mies palasi kalastajan ammattiin, mutta mitä vielä? Jeesus ilmestyi hänelle lukittujen ovien takana, sitten Gennetsaretin järven rannalla ja loppu onkin historiaa. Ylösnoussut Jeesus antoi Pietarille kaiken anteeksi ja hän sai uuden alun mahdollisuuden. Jeesus antoi hänelle täysin uuden elämän ja Pietarista tuli todellinen ihmisten kalastaja. Pietarin elämässä kääntyi kokonaan uusi lehti. Sinunkin elämässä voi tänään kääntyä uusi lehti!  Toiseksi Jeesus ilmestyi Jaakobille – Jeesuksen veljelle. Jaakob ei ollut uskonut Jeesukseen koskaan. Hän oli pitänyt veljeään hulluna. Mutta niin vain kävi, että tästä Jaakobista tuli alkuseurakunnan eräs peruspilari. Rakkaus saa tällaista aikaan. Jeesuksen todellisuus vakuutti hänet.

Ylösnousseen Jeesuksen ilmestykset jatkuivat 40 vuorokauden ajan, kunnes hänet korotettiin taivaaseen. Mutta hänen ilmestyksensä jatkuvat meidän kristittyjen elämässä yhä. Saamme liittyä jonon jatkoksi niihin ihmisiin, jotka turvautuvat Herraan päivittäin.

Jeesuksen ylösnousemuksen perusteella saan julistaa sinulle, rakas ystävä, että Golgatan täytetyn työn perusteella Jumala on antanut sinulle kaikki synnit anteeksi. Ja kun ylösnoussut koskettaa sinua rukouksessa, Sanansa, ehtoollisen tai hengellisen laulun tai virren kautta, saat jakaa ilosi toivottavasti mahdollisimman monen kanssa.

Lapsuudenkodissani oli sellainen tapa pääsiäisaamuna, että herättyämme aamulla huomasimme: – kukko oli muninut sängyn alle hattuun suklaamunia. Kyseessä oli siis pojanviikareiden maailmaan sopiva yllätys. 2000 vuotta sitten kyseessä oli myös yllätys. Kukaan ei osannut odottaa Jeesuksen ylösnousemusta. Mutta se tapahtui. Kristinuskon ydin on ylösnousemuksessa ja iankaikkisen elämän toivossa.

Historiallinen todistusaineisto Jeesuksen ylösnousemuksesta on vakuuttava. 1900- luvulla professori Edvin Linkomiestä pidettiin aikansa parhaana antiikintuntijana. Hän sanoi yliopistoluennolla kuin ohi mennen, että Jeesuksen kuolleista nousemisesta on enemmän historiallisia todisteita kuin siitä että Aleksanteri Suuri tai Julius Caesar on koskaan elänyt. Emme luota mihinkään hämärään tai väärään teoriaan, kun puhumme Jeesuksen ylösnousemuksesta. Hän elää tänäkin päivänä. Se merkitsee, että voit turvallisesti rakentaa elämäsi hänen varaansa.

Viesti ylösnousseesta Vapahtajasta sai surun murtamat naiset liikkeelle tyhjän haudan luota. Sama viesti sai myös opetuslapset nousemaan surun ja pelon keskeltä rohkeiksi julistajiksi.  Kun saa uskoa taivaaseen, tulee pienen ihmisen elämästä entistä merkityksellisempi ja tärkeä. Elämä jatkuu sitten kerran taivaassa. Jollain käsittämättömällä tavalla usko ylösnousemukseen tuo myös lohtua elämän ajoittaiseen järjettömyyteen. Koska elämä jatkuu iankaikkisuudessa, ei kenenkään elämä ole kesken katkennutta, turhaa tai merkityksetöntä. On myös jälleennäkemisen toivo.

Joskus tuntuu siltä, että liian monella kristityllä on kuvaannollisessa mielessä kivi haudan suulla. Kummallinen, ylimääräinen apeus on syönyt pääsiäisilon. Raskas kuorma synkistää mielen. Toisten tehtävä on silloin mennä symbolisesti työntämään sitä kiveä pois haudan suulta, jotta uusi elämä Kristuksessa saisi virrata meissä raikkaasti.

Jaha, siellä taitaakin olla eräs, joka kantaa yksin liian suurta taakkaa. Saanko minä vuorostani kantaa reppuasi?

Apostoli Paavali kirjoitti Galatalaisille:
Kantakaa toistenne kuormia, niin te täytätte Kristuksen lain.

Herramme sanoo meille tänään, tässä ja nyt:
Katso, koska minä elän, niin tekin saatte elää!

 

Kappalainen Erkki Kiiski