IHMEELLINEN ARVOMME – OSA II

 

Arvon arvailua ja puutetta

Mikä on sinun arvosi? Millä ihmisen arvo mitataan? Onko pieni, avuton vauva yhtä arvokas kuin miljoonia tahkoava yritysjohtaja? Entä mikä on sairauksien tai vanhuuden heikentämän ihmisen arvo?

Tässä maailmassa ihmisiä mitataan suorituksilla, rahalla, maineella, valta-asemalla, voimakkuudella, kauneudella, rohkeudella jne. Heitä kadehditaan ja heistä kirjoitetaan lööpeissä. Valtaosa ihmisistä jää tällaista huomiota ja arvostusta vaille. Monet poljetaan maan tomuun.

Jo lapsuudesta alkaen kasvamme tiettyyn rooliin ja elämänosaan. Joku läheinen ihminen voi rohkaista ja arvostaa meitä. Toinen taas mitätöi, painostaa ja alistaa. Itsetuntomme voi romahtaa. Joku taas kasvaa kultalusikka suussa ja pitää itseään Euroopan kuninkaana. Sopivissa olosuhteissa itsetuntomme voi olla melko kohdillaan.

Maailmassa on monenlaisia aatevirtauksia, katsomuksia ja uskontoja, jotka kukin määrittelevät ihmisarvoa. Itämaisessa ajattelussa yksilöllä ei juuri ole arvoa. Hän on yhteisön osa ja perimmäisenä päämääränä on sulautua persoonattomaan maailmansieluun. Humanismissa ihminen asetetaan kaiken keskipisteeksi, lähes jumalaksi, mutta samalla ihminen ripustetaan tyhjyyden varaan. Tämä tekee ihmisen käytännössä arvottomaksi, sattumanvaraisen olemassaolon hetkelliseksi pilkahdukseksi, joka pian sammuu ikuisiksi ajoiksi. Suuret sanat jäävät vaille katetta.

Kristittyinäkin arvotamme itseämme ja toisiamme. Parrasvaloissa paistattelevat julistajat ja johtohahmot nauttivat suurta ihailua. Samanaikaisesti – ainakin suomalainen rivikristitty – saattaa kokea: olen mitätön, pelkkä syntinen, vailla mitään arvoa.

 

Arvomme Jumalan silmissä

Mikä siis on arvomme? Minkä vastauksen kristillinen usko tuo tähän?

Jos katsomme ihmistä mittaamattoman maailmankaikkeuden osana – ilman Jumalaa, ihminen on kovin arvoton. Olemme purnukallinen tomua ja muutama litra vettä, joka muodostaa ihmeellisen elävän olennon hyvin pieneksi hetkeksi ikuisuuksien välissä. Lisäksi ihminen toimii epärationaalisesti ja moraalittomasti, mikä oikeastaan nollaa ihmisen arvon, ellei tee siitä jopa miinusmerkkistä.

Todellisuudessa meillä ei ole mainittavaa arvoa – ellei sitten joku hyvin merkittävä taho arvosta meitä arvokkaiksi. Ajattele vaikka huutokaupassa myytävää taulua, josta maksetaan miljoonia. Eihän tuo taulu materiaalina ole mitenkään arvokas. Mutta siinä oleva kuva ja sen taidokas tekijä, sekä ostaja, joka arvostaa taulua ja joka haluaa maksaa siitä maltaita, tekevät taulusta hurjan arvokkaan. Taulun hintalapuksi voidaan laittaa vaikkapa 30 miljoonaa. Silloin sen arvo on tuo käsittämätön 30 miljoonaa.

Ihmisen tekee arvokkaaksi vain Jumala. Se, että hän on taidokas Luojamme. Se, että hän on luonut tomumajastamme Jumalan ihmeellisen kuvan. Se, että hän on ostanut tämän taideteoksen, joka matkalla turmeltui, huikean kalliilla hinnalla: antamalla Poikansa kuolla ristillä meidän tähtemme.

Minkä arvoiseksi sinä hinnoittelisit oman lapsesi? Antaisitko lapsesi kuolla vaikkapa ilkeän naapurisi rikosten puolesta, jos tämä tuomittaisiin kuolemanrangaistukseen? Eikö tällainen rikollinen ole aika arvoton? Mutta jos antaisit oman lapsesi hänen sijastaan, eikö naapurisi olisi silloin ainakin yhtä arvokas kuin lapsesi? Eikö tämä osoittaisi aivan käsittämätöntä rakkautta ilkeää naapuriasi kohtaan!

Todellisuudessa sinä olet äärettömän arvokkaita, koska

• Jumala on luonut sinut.
• Sinussa on Jumalan kuva.
• Sinut on lunastettu, ostettu Jumalan Pojan ristinkuoleman hinnalla.

Näin sinuun on laitettu hintalappu, jonka suuruutta ei voi edes määrittää. Se on korkein mahdollinen arvo, mitä ikinä kenellekään voidaan antaa.

Tämän arvon sinulle antaa Jumala, Luojasi. Hän on korkein mahdollinen päättäjä. Sitä arvoa, minkä Jumala sinulle antaa, kukaan ei voi kumota. Ei toiset ihmiset, et sinä itse, ei henkivallat, ei mikään aate, katsomus tai uskonto. Toki ne esittävät omia väitteitään, mutta ne ovat lopulta tyhjiä valheita.

 

Sef 3:17:

Herra, sinun Jumalasi, on sinun keskelläsi, sankari, joka auttaa. Hän ilolla iloitsee sinusta, hän on ääneti, sillä hän rakastaa sinua, hän sinusta riemulla riemuitsee.” (1933 käännös)

Herra, Jumalasi, on sinun kanssasi, hän on voimallinen, hän auttaa. Sinä olet hänen ilonsa, rakkaudessaan hän tekee sinut uudeksi, hän iloitsee, hän riemuitsee sinusta. (1992 käännös)

 

Syntisyytemme merkitys

Jokainen ihminen on syntinen, mikä merkitsee sitä, että Jumalan kuva meissä on rikkoutunut ja vääristynyt. Ihminen on kuin ”kone”, joka kyllä toimii, mutta epätäydellisesti, osin virheellisesti. Silti tämäkään ei laske arvoamme. Jumalahan on ostanut meidät juuri tällaisina syntisinä, rikkinäisinä, vajavaisina ja väärin toimivina. Juuri tällaisesta on maksettu Jumalan Pojan hinta.

Olemme siis äärimmäisen arvokkaita syntisinäkin. Samalla on todettava, että Jumalan lunastustyöllä on arvokas päämäärä. Fil 1:6: Minä luotan siihen, että Jumala, joka on teissä aloittanut hyvän työnsä, myös saattaa sen päätökseen Kristuksen Jeesuksen päivään mennessä.

Jumala ei lunasta ja pelasta meitä, jotta jäisimme ikuisiksi ajoiksi rikkinäisiksi ja syntisiksi. Hän parantaa, eheyttää ja vapauttaa meidät. Lopulta kerran taivaassa me emme enää ole syntisiä vaan täydellisen eheitä ja puhtaita. Olemme kuin pölyjen kätköistä löydetty taideteos, joka on ajan saatossa haalistunut, pölyyntynyt ja vaurioitunut, mutta joka entisöidään jopa alkuperäistä paremmaksi.

Olemme arvokkaita, armahdettuja, uudistustyön kohteena olevia syntisiä ihmisiä. Siksi meidän tulisi myös pyrkiä elämään todellisen arvomme mukaisesti. Kristuksen tähden meillä on hyvä lähtökohta ja hyvä päämäärä. Samalla realismia on se, että olemme syntisiä ja sen tähden myös elämämme sen mukaisesti. Silti realismiin kuuluu sekin, että Jumala auttaa meitä elämään niin, että synti ei enää hallitse meitä täysimittaisesti.

 

Arvomme vähättelyä

Kukaan meistä ei osaa antaa itsellemme ja toisillemme Jumalan määrittämää mittaamatonta arvoa. Emme ymmärrä arvomme suuruutta. Olemme osa maailmaamme, jossa kaikkea mitataan suorituksilla. Ratkaisevaa ei onneksi ole se, miltä meistä tuntuu tai mitä me ajattelemme. Toki se helpottaa elämää ja vahvistaa itsetuntoamme, kun edes jossain määrin hyväksymme ja ymmärrämme Jumalan meille antaman arvon.

Liian usein joudumme toisten ihmisten vähättelyn ja mitätöinnin uhreiksi. Kun joku toistuvasti ja voimakkaasti halventaa meitä, me koemme itsemme huonoiksi. Tällainen arvostelu tulisi torjua ja muistaa todellinen arvomme Jumalan silmissä. Jos itsetuntomme on vakavalla tavalla romahtanut, sen eheytyminen voi viedä pitkänkin aikaa ja vaatii moninaista prosessointia, etenkin Jumalan armon ja rakkauden sylissä.

Samalla kun torjumme väärämielistä arvostelua, meidän tulee hyväksyä kohtuullinen arvostelu, jossa meitä moititaan todellisista rikkomuksistamme. Olemme vastuullisia ja on pyrittävä korjaamaan väärät sanamme ja tekomme.

Epäterve kristillisyyskin voi vääristää arvoamme. Olemme pelkästään syntisiä, kurjia, pahoja, arvottomia ihmisiä. Me emme saa edes ajatella olevamme arvokkaita. Tämä – mukamas – vaarantaisi evankeliumin. Kuitenkin juuri evankeliumi antaa meille todellisen arvomme. Toisaalta se, että olemme näin valtavan arvokkaita, ei saa himmentää käsitystämme omasta syntisyydestämme: olemme arvokkaita ja syntisiä yhtä aikaa!

Etenkin sielunvihollinen, väärämielinen syyttäjä, haluaa suistaa meidät raiteilta ja tuhota meidät. Hän voi suoraan syöttää vääriä ajatuksia meille, mutta useimmiten hän toimii ihmisten ja vääristävien ideologioiden ja uskontojen kautta. Tällaista meidän ei tule hyväksyä. Saamme torjua sielunvihollisen ja muidenkin valheet Jumalan sanalla: Jumala määrittää arvomme!

Varsinkin hengellisessä työssä kohtaamme perusteetonta kritiikkiä ja mitätöintiä, toisinaan jopa läheisen ihmisen taholta. Se on raskas taakka, mutta ei tee arvoamme ja työtämme tyhjäksi. On hyvä tietää, että Jumalan silmissä ihmisyytemme ja palvelumme on arvokasta. Siksi rohkaiseva palaute on tärkeää, sillä se auttaa jaksamaan. Rohkaisu auttaa ottamaan vastaan myös hyvin perustellun kritiikin, mikä auttaa kasvamaan ihmisenä ja työssä.

 

Lähimmäisen arvo

Minkä arvoinen on hankala lähimmäinen? Entä mukava sellainen? Tai kehitysmaan kärsivä ihminen? Taikka presidentti? Luontaisesti mittaamme lähimmäisenkin arvoa maailmallisten mittareiden ja hyödyn mukaisesti. Olisiko järjestys seuraava: presidentti, mukava lähimmäinen, kehitysmaan kärsivä ihminen ja viimeisenä hankala lähimmäinen?

Jumalan näkökulmasta jokainen on yhtä arvokas: luotuna, Jumalan kuvana ja lunastettuna. Lunastushinta on maksettu jumalattomastakin ihmisestä, ts. sellaisesta, joka ei ole (vielä) hyväksynyt omaa arvoaan ja ottanut vastaan Jumalan armoa ja rakkautta.

Mitä tämä merkitsisikään ihmissuhteille ja inhimilliselle toiminnalle, jos kaikki nähtäisiin yhtä, huikean arvokkaina? Se olisi valtava vallankumous! Kaikkia kohdeltaisiin tämän arvon mukaisesti.

Arvokkuuden hyväksyminen ei silti tarkoita vääryyden hyväksymistä. Jumala pitää meitä arvokkaina, mutta ei silti hyväksy syntejämme. Yhteiskunnassa meidän tulisi arvostaa toisiamme ja samalla välttää vääryyttä. Tapahtuneet vääryydet tulisi korjata oikeudenmukaisesti.

Jumalan ja Kristuksen rakkaus merkitsee arvovallankumousta. Jeesus kohtasi nimenomaan yhteisöjen hyljeksimiä ihmisiä ja antoi heille arvon – kohtaamalla, parantamalla, antamalla syntejä anteeksi, aterioimalla yhdessä heidän kanssaan ja kutsumalla Jumalan valtakunnan kansalaisuuteen.

Maan päällä meidän tulee vakavasti opetella arvostamaan ihmisiä ja itseämme Jumalan näkökulmasta. Täällä vasta opettelemme, mutta kerran taivaassa osaamme tämän taidon täydellisesti.

 

Arvosi ja sen seuraukset?

Mikä on siis sinun arvosi? Uskallatko hyväksyä todellisen arvon omalle kohdallesi?

Sinä olet äärettömän arvokas. Sinä olet Jumalan luoma, Jumalan kuva, Jumalan lunastama. Vastaavasti lähimmäisesi on yhtä arvokas. Siksi meidän tulee toimia ja elää ihmisarvon mukaisesti, armon varassa.

Maailma onkin täynnä ihmisiä, jotka kaipaavan arvokasta kohtelua. Varsinkin kehitysmaiden lapsia meidän tulisi muistaa varoillamme ja rukouksilla. Ehdotankin, että otat itsellesi kummilapsen, jota tuet paremman elämän alkuun kristillisen (lähetys)järjestön kautta.