JUMALAN KANSA PALAA KOTIIN:  Uusi temppeli ja uudistettu Jerusalem

(Esran, Haggain, Sakarjan, Malakian, Esterin ja Nehemian kirjat, 1-2 Aikakirjat)

 

Jumalan kansa koki dramaattiset, mutta ennalta tiedetyt tuomiot. Jerusalemin ja temppelin tuho, sekä pakkosiirtolaisuus Babyloniassa kaukana kotimaasta olivat pyhän Jumalan puhdistavia tuomioita. Ne olivat oikeudenmukaisia ja välttämättömiä seurauksia kansan synneistä.

Jumala oli myös armollinen ja rakastava. Tuomiokin oli puhdistusta pahasta ja sen seurauksista. Herra lupasi kansalleen, että se palaisi takaisin kotiin ja saisi kokea suuren siunauksen, ennallistamisen ja arvostuksen. Näin pakkosiirron kokemus kääntyi ainakin osan kansan parhaaksi ja se koki sisäisen uudistumisen ahdistuksen keskellä:

• Kansa palasi Herran yhteyteen.
• Jumalan kansa kokosi pyhät Kirjoitukset ja viimeisteli ne kaanoniksi (Vanha testamentti).
• Tätä tehtävää ja Sanan opettamista varten syntyi kirjanoppineiden luokka. Pappeuden merkitys väheni, koska ei ollut enää temppeliä.
• Kansa kokoontui viikoittain synagogaan, rukoushuoneeseen kuulemaan Kirjoitusten lukemista ja niiden selitystä, sekä rukoilemaan. Tämä korvasi temppelipalveluksen.
• Kansan herättäjiksi nousi monia tärkeitä profeettoja kuten Jeremia, Hesekiel ja Daniel, sekä Haggai, Sakarja ja Malakia.
• Israelin, Jerusalemin ja toisen temppelin kansaksi vahvistui ja valikoitui rohkea, uuttera ja Herraan turvautuva sukupolvi.

Jumalan kansan kokemukset kertovat, että Jumala hallitsee koko maailmaa. Historian suuret tapahtumat ja kansojen käänteet ovat Jumalan käsissä ja palvelevat hänen tuomioitaan, armoaan ja iankaikkista pelastustahtoa.

 

 

JOHDANTO

 

Paluu Jerusalemiin ja uusi temppeli

Jumalan lupaus pakkosiirtolaisuuden päättymisestä täyttyi 539 eKr., kun Babylonian mahti romahti ja Persia nousi sen tilalle. Persian kuninkaana oli Kyyros / Koores, jonka tulemista Raamattu ennusti jo vuosisatoja aikaisemmin. Kyyros esiintyi kansojen vapauttajana, joka päästi alistetut kansat takaisin vapauteen. Niinpä juutalaisetkin saivat seuraavana vuonna luvan ja käskykirjeen palata takaisin Jerusalemiin ja rakentaa sinne temppeli. Vain pienehkö osa kansasta oli valmis lähtemään takaisin vaikeisiin, monille aivan vieraisiin olosuhteisiin, sillä olihan pakkosiirtolaisuus kestänyt osalle jo 50 vuotta ja joillekin jopa 70 vuotta. Matkaan lähti 50 000 halukasta käskynhaltija Serubbaabelin ja ylipappi Jeesuan johdolla.

Paluu Jerusalemiin ja temppelin rakentaminen ei ollut helppo tehtävä. Kotiin palannut kansa kohtasi monia vaikeuksia ja temppelin rakentamishanke pysähtyi 15 vuodeksi. Avuksi tulivat profeetat Haggai ja Sakarja, jotka Herran Sanan voimalla innoittivat rakentamaan temppelin valmiiksi. Se valmistuikin vuonna 516 eKr. eli tarkalleen 70 vuotta edellisen temppelin tuhoutumisen jälkeen.

Temppelin jälkeen vuorossa oli Jerusalemin kaupungin uudelleen rakentaminen, mutta sekin pysähtyi alueen kansojen ankarassa vastustuksessa. Tämä masensi kansan ja se alkoi luopua Herran tahdon mukaisesta elämästä. Erityisesti avioliitot pakanoiden kanssa sulauttivat juutalaisia paikalliseen väestöön, heidän tapoihinsa ja epäjumalanpalvelukseen. Itsekkyys, riisto ja avio-ongelmat yleistyivät nopeasti. Parantavaa lääkettä toi profeetta Malakia (480 eKr.), joka oli viimeinen tunnettu vanhan liiton profeetoista.

Persiaan jäänyt kansa ja herätys

Kun osa kansasta lähti Jerusalemiin, pääosa jäi Persian hoitoon. Tämäkään ei ollut helppo tie, vaikka se ensin siltä tuntuikin. Jerusalemin tuho ja pakkosiirtolaisuus olivat tuoneet häpeän kansan ylle ja lisäksi kansojen vihamielisyys heitä kohtaan aiheuttivat, että nyt vapaaehtoiseen siirtolaisuuteen jäänyt kansa alkoi salata kansallista identiteettiään. Taustalla oli myös vieraantuminen Israelin Jumalasta. Kun yhteys Herraan hiipuu, samalla oma identiteetti Jumalan lapsena hämärtyy.

Tässä tilanteessa Jumala ei hylännyt kansaansa vaan antoi sille kansallisen herätyksen. Herra johdatti juutalaisen Esterin Persian kuninkaan vaimoksi 480 eKr. ja salli antisemitistisen Hamanin nousta asemaan, jossa hän antoi mahtikäskyn kaikkien juutalaisten tappamiseksi. Tämä kauhunhetki pakotti kansan polvilleen etsimään uudelleen Herraa ja yhtenäistymään. Lopulta Jumala säästi kansansa ja teki siitä kunnioitetun ja pelätynkin Persian valtakunnassa.

Tämä kansallinen herätys siirtolaisten keskuudessa nosti esiin uusia johtajia. Pappi Esra tutki Kirjoituksia ja laati Aikakirjat hengellisen herätyksen perustaksi. Hän lähti pienen paluuryhmän kanssa Jerusalemiin vuonna 458 eKr., jolloin hän opetti Jumalan lakia ja uudisti kansaa ja sen jumalanpalveluksen. Muutamaa vuotta myöhemmin 445 eKr. vuorossa oli Nehemia, joka rakennutti Jerusalemin muurit suojattoman kaupungin turvaksi vaikeissa olosuhteissa. Näin Jumalan kansan elpyminen Luvatussa maassa alkoi, vaikka se ei itsenäisyyttä Persian vallan alla saanutkaan.

Kreikan ja hellenismin nousu

Runsaat sata vuotta myöhemmin Persian valtakunta jäi nousevan Kreikan ja sen sankarikuninkaan Aleksanteri Suuren jalkoihin vuonna 331 eKr. Aleksanteri Suuren valtakunta levittäytyi muutamassa vuodessa Intiaan asti. Samalla se aukaisi hellenismille tien ympäri maailmaa. Hellenismi oli kreikankielen, kreikkalaisen kulttuurin ja filosofian yhdistelmä, joka nousi ihanteeksi aina meidän aikaamme saakka. Kreikan suurvalta kuitenkin romahti jo 10 vuoden sisällä ja jakautui neljään valtapiiriin. Kaksi merkittävintä Israelin kannalta olivat Egypti ja Syyria. Aluksi Egyptin Ptolemaios-suku hallitsi pyhää maata, mutta sitten valta siirtyi Syyrian Seleukideille. Molemmat näistä olivat omaksuneet hellenismin niin syvästi, että yrittivät käännyttää siihen myös juutalaiset. Egyptin Aleksadriassa syntyikin hellenistinen juutalaiskulttuuri, jonka ansioksi tuli Kirjoitusten kääntäminen kreikankielelle 300-luvulla eKr. Silloin syntyi Septuaginta (Vanha testamentti kreikaksi), mikä edisti Kirjoitusten leviämistä ja tuntemusta kansojen keskuudessa.

Syyrian sortokausi ja makkabealaiskapina

Luvatussa maassa juutalaiset joutuivat Syyrian ja sen kuninkaiden raskaan ikeen alle. Pahimpana heistä oli Antiokhos IV Epifanes, joka saastutti Jerusalemin temppelin tuomalla sinne Zeuksen alttarin ja sikauhrit vuonna 168 eKr. kuten Daniel ennusti. Äärimmäisen vainon aika (3,5 vuotta) ja kansan johdon hellenistisyys nostattivat juutalaisen kansan taistelemaan alkuperäisen uskonsa ja kansallisen identiteettinsä puolesta. Pappi Mattatias ja hänen poikansa aloittivat kapinan, puhdistivat temppelin ja toivat kansalle itsenäisyyden. Tästä käynnistyi makkabealais-aika.

Menestys kuitenkin hiipui hiljalleen sisäisiin valtataisteluihin ja uuden johdon kääntymiseen hellenisteiksi. Kiistelevät osapuolet pyysivät avuksi Syyriaan edennyttä Rooman armeijaa, joka mielellään ”auttoi” ja valloitti Juudan ja Jerusalemin 63 eKr. sotapäällikkö Pompeiuksen johdolla. Tänä luopumuksen aikana syntyivät fariseusten ryhmä, joka halusi ”erottautua” (fariseus) luopumuksesta, sekä saddukeukset, jotka olivat kreikkalaisen filosofian mädättämiä ylipappeja ja kirkollista kermaa. Paikallista valtaa piti käsissään Herodes Suuri – omalla irvokkaalla tavallaan.

Kaiken kaaoksen keskellä kansa alkoi yhä kiihkeämmin odottaa Messiasta, joka iskisi miehittäjävallan mereen ja nostaisi Israelin tulevan 1000-vuotisen valtakunnan loistoon.

 

 

PAKKOSIIRTOLAISUUDEN JÄLKEISEN AJAN TAPAHTUMAT JA KIRJOITUKSET

 

Aikakirjat 

Jumalan kansan uudistumisen ja herätyksen vuoksi kirjoitettiin Aikakirjat, joka on rinnakkainen teos Kuninkaiden kirjoille. Aikakirjoissa luodaan katsaus Jumalan kansan syntyyn ja sen nousuun daavidilaiseen loistoon. Jumala teki pienestä suuren. Sen jälkeen alkoi jyrkkä alamäki kohti tuhoa ja pakkosiirtolaisuutta. Suuresta tuli jälleen pieni – ilman Jumalaa. Aikakirjoihin koottiin monia rohkaisevia muistoja ja näkökulmia, jotka rohkaisivat pientä, uuden alun edessä olevaa kansaa. Samalla siinä käydään läpi ne syyt, jotka johtivat rappioon ja tuhoon – jotta samaa ei enää koskaan tapahtuisi uudelleen.

Aikakirjojen sanomaa käsiteltiin tarkemmin omassa opetusosassaan, ks. Aikakirjat.

 

 

Esran kirja

Pappi Esran nimeä kantava kirja kertoo pakkosiirrosta paluun olennaiset tapahtumat. Kirja jakautuu kahteen osaan:

(1) Ensimmäiset kuusi lukua kertovat ensimmäisen paluuryhmän vaiheista Jerusalemissa ja temppelin rakentamisesta 538-516 eKr. Tällöin Esra ei ollut vielä syntynyt tai oli vasta lapsi.

60 välivuotta

(2) Luvut 7-10 puolestaan kuvaavat Esran omaa matkaa Jerusalemiin vuonna 458 eKr. Eräänlaisena siltana kahden jakson välillä on kirjan 4. luvussa oleva kirje, joka liittyy 60 välivuoteen (4:6-23). Lukiessa on vaikea huomata, että kirje ei puhukaan temppelin rakentamisesta vaan Jerusalemin kaupungin korjaamisesta ja kuuluu myöhempään aikakauteen.

 

Esran kirja 1-6 luvut

Esran kirjan alkuosa kuvaa ensimmäisen paluuryhmän elämää Jerusalemissa ja temppelin rakentamista. Vaikka vapaus koitti pakkosiirtolaisille, vain pieni osa (50 000) oli valmis palaamaan Herran tarkoittamalle paikalle Juudaan ja Jerusalemiin. Matkanjohtajina toimivat käskynhaltija Serubbaabel, joka oli kansanjohtaja, ja ylipappi Jeesua / Joosua. He olivat Herran kutsumia ja voideltuja, voimakkaita ja hyviä johtajia, työpari. Heillä oli kuningas Kyyroksen käskykirje, jonka mukaan heidän tuli rakentaa Herran temppeli.

Työ alkoi alttarin rakentamisella ja uhritoimitusten aloittamisella. Kansa sai uhrata syntiuhrit Herran edessä 70 vuoden tauon jälkeen. Hetki oli merkittävä. Oli vain yksi laillinen paikka ja tapa lähestyä pyhää Jumalaa. Se ei ollut ihmisten määriteltävissä vaan Herran. Nykyään moni ajattelee voivansa miellyttää mielikuvitustensa jumalaa millä tavalla tahansa. Kuitenkin Jumala asettaa ehdot. Hän itse on se ainoa riittävä syntiuhri Jeesuksessa Kristuksessa. Näin on vain yksi nimi ja yksi tie pyhän ja rakastavan Jumalan luokse.

Rakennustyö jatkui temppelin perustan laskemisella. Toisissa se aiheutti suurta iloa, mutta vanhoissa konkareissa suurta surua. He olivat nähneet Salomon temppelin loiston ja nyt tämä uusi temppeli tuntui aivan mitättömältä. Tämä vääränlainen vanhaan takertuminen lannisti myös iloitsevia, mistä Herra nuhteli profeettojen kautta.

Sisäisten vaikeuksien ohella oli luonnollista, että kansa kohtasi myös ulkoisia vihollisia. Alueen muut kansat halusivat tehdä koko hankkeen tyhjäksi – ensin petollisella liittoutumisella ja sitten avoimella vihamielisyydellä. Niinpä työ keskeytyikin 15 vuodeksi.

Jerusalemin temppeli oli esikuva todellisesta temppelistä, Kristuksesta. Hän rakentaa nyt seurakunta-aikana yhdessä omiensa kanssa näkymätöntä Pyhän Hengen valtaamaa temppeliä maailman keskelle. Sen perustana on Kristus, joka on laskettu Golgatan ristillä, ylösnousemuksessa, Hengen vuodatuksessa ja seurakunnan syntymässä (1 Kor 3:10-11). Seurakuntatemppeli näyttää maailman silmissä mitättömältä, mutta kerran sen loisto ja kirkkaus tulee olemaan valtava. Sen perusta on laskettu ja valmis, mutta muu rakennustyö on pahasti kesken ja välillä jopa pysähdyksissä. Vihollinen yrittää lamaannuttaa ja tuhota seurakunnan sisältä ja ulkoa päin tulevilla iskuilla. Silti sen perusta kestää ja seisoo horjumatta ajasta aikaan. Sen varaan saamme rakentaa oman elämämme ja seurakunnan. Kristus on kallio, joka ei horju. Lepää, elä ja tee työtä sen varassa. Aikanaan kunkin rakennelma tutkitaan ja koetellaan kuten Paavali opetti (1 Kor 3:12-15).

Koska olosuhteet kävivät pienelle joukolle ylivoimaisiksi, työ pysähtyi ja kansa masentui. Sen näky sammui ja sille jäi vain maallinen elämä. Kun uskova elää vain maallisten tavoitteiden mukaan, siihen kietoutuu nopeasti itsekkyys, synti ja etääntyminen Herrasta. Näin kävi juutalaisille Jerusalemissa. Tarvittiin Sanaa, joka herättäisi, uudistaisi, puhdistaisi ja vahvistaisi kansaa.

 

Profeetta Haggain kirja

Tarvittava rohkaisun ja herätyksen Sana tuli profeetta Haggain kautta vuonna 520 eKr. Hän sai neljä sanomaa, joissa Herra antoi hyvin käytännöllisiä, konkreettisia varoituksia, ohjeita ja rohkaisuja. Kun kansa sanoi, että nyt ei ole aika rakentaa temppeliä, Herra kysyi, onko sitten heidän aika asua paneloiduissa kodeissa? Ja vaikka kansa uurasti oman onnensa eteen, sen tuotto hävisi katovuosiin ja reikäisiin kukkaroihin. Eikö ole tuttua? Sen sijaan – jos kansa uurastaisi Herran töissä, siunaukset vuotaisivat sen ylitse.

Näin Haggai kehotti kansaa tarttumaan toimeen ja jatkamaan temppelin rakentamista. Sana herätti kansan ja sen johtajien hengen ja työ edistyi jälleen. Herra lupasi, että tämän mitättömältä näyttävän temppelin kunnia olisi paljon suurempi kuin Salomon temppelin. Tämä täyttyi, kun Herra itse, Jeesus Kristus astui sinne 500 vuotta myöhemmin.

Temppelin rakentaminen ja valmistuminen vuonna 516 eKr. oli suuri juhlahetki. Jumalan kansan sydän sykki jälleen – Herra oli jälleen sen keskellä hyvin konkreettisella tavalla. Ulkoisen puitteen lisäksi oli tärkeää, että kansa eli Herran tahdon ja armon mukaan. Siksi kansan tuli puhdistua kaikesta saastaisuudesta ja pyhittää itsensä. Kaiken päämääränä oli tulevan Messiaan ilmestyminen, josta käskynhaltija Serubbaabel oli esikuvana ja takeena (2:20-23).

 

Profeetta Sakarjan kirja

Kun profeetta Haggai valoi kansaan intoa hyvin käytännöllisellä tasolla, toimi nuorempi profeetta Sakarja hengellisenä innoittajana voimakkaiden näkyjen kautta. Sakarja näki kahdeksan lyhyttä näkyä, jotka liittyivät temppelin hengelliseen perustaan ja taivaalliseen tarkoitukseen. Samalla nämä näyt viittasivat tulevaisuuteen: Messiaaseen, seurakunta-aikaan ja viimeisiin tapahtumiin.

Maailma ja elämä ei olekaan vain sitä, mitä näemme fyysisillä silmillämme. Elämä onkin paljon suurempi ja syvällisempi todellisuus. Hengellinen ja maallinen liittyvät yhteen – kumpikin on tärkeä. On Jumala, joka hallitsee maailman tapahtumia; on Messias, joka ennallistaa Jerusalemin ja Israelin; on syntien täydellinen sovitus Kristuksen ristinkuoleman kautta, mikä tekee meistä kelvollisia palvelemaan Herraa; on johtajia ja Pyhä Henki, joiden kanssa voimme rakentaa seurakuntaa ja parempaa maailmaa; on pahuutta, joka saa valtaa, mutta joka lopulta tuomitaan; on lopullinen voitto, jolloin maailman voimat taipuvat Herran suvereenin käden alle ja kruunattu Messias-kuningas hallitsee koko maailmankaikkeutta.

Tämän rohkaisun ja innoituksen saamme Pyhä Hengen ja Sanan kautta. Tähän innoitukseen kuuluu sydämestä nouseva halu elää oikein. Ulkokohtaiset muodolliset menot ja riitit eivät riitä vaan uskon tulee ottaa muotoa käytännössä laupeuden ja oikeudenmukaisuuden muodossa.

Israelin kansa ja monet meistä odottavat parempaa huomista ja onnellisuutta maan päällä. Sakarja osittain romuttaa tämän ajallisen toivon: vaikka meidän tulee elää lähellä Herraa ja tehdä oikein, silti pitkällä juoksulla maailma pimenee.

Sakarja ennusti erityisesti Israelin kohtalosta (Sak 11-14). Kansat kokoontuvat Israelin ympärille tuhotakseen sen lopullisesti. Sen ahdistuksen aikana Herra saapuu ja pelastaa kansansa, joka vasta silloin taipuu tunnustamaan todellisen Messiaansa, Jeesuksen Kristuksen, jonka he ovat lävistäneet ja jota he surevat nyt kuin ainokaista poikaa surraan. Silloin aukeaa kansalle pelastuksen lähde, joka puhdistaa kaikesta synnistä. Ja lopulta Messias seisoo jälleen Öljymäellä ja tuo luvatun rauhanvaltakunnan, 1000-vuotisen valtakunnan – ennen uutta luomista ja paratiisia. Näin meidänkin tie kulkee monen ahdistuksen kautta Jumalan valtakuntaan.

Haggain ja Sakarjan julistuksen herättämänä ja vahvistamana Serubbaabel ja Jeesua saivat temppelin valmiiksi ja yksi merkittävä askel otettiin Israelin kansan historiassa.

 

Profeetta Malakian kirja

Temppeli valmistui ja seuraavana työlistalla oli Jerusalemin muurien korjaus. Tämä muodostui vielä vaikeammaksi kuin temppelin rakentaminen. Alueen sekakansat valittivat juutalaisten hankkeista Persian kuninkaille valheellisilla perusteilla (Esra 4:6-23): juutalaiset muka nousisivat kapinaan Persiaa vastaan ja veisivät sen verotulot ja maat. Ajan henki oli juutalaisia vastaan ja propaganda puri tehokkaasti. Rakennuskielto astui voimaan, jolloin papisto ja kansa masentuivat.

Jälleen toistui sama lamaannus kuin aiemmin: näky sammui, kansa etääntyi Herrasta ja elämästä tuli itsekkäiden pyrkimysten täyttämistä. Monet avioituivat paikallisten asukkaiden kanssa ja omaksuivat Jumalan lain vastaisia tapoja. Kansa väsyi kymmenysten maksamiseen, jolloin pappien ja leeviläisten palkat jäivät maksamatta. Osa heistä lähti peltotöihin saadakseen leipää ja osa jatkoi temppelipalvelusta keräten itselleen provisiota hyväksymällä epäkelpoja uhreja. Papit opettivat kansan korvasyyhyn mukaan lepsusti ja väärin. Kansan mielistely oli synnin siunaamista ja siihen tuudittamista. Synti ja luopumus johtavat tyytymättömyyteen ja napinaan:

• missä sinä olet osoittanut rakkautta meitä kohtaan? (1:2)
• Herran pöytä on halpa-arvoinen! (1:7)
• mikä vaiva ja turhuus on palvella Herraa ja uhrata mitään! (1:13, 3:14)
• miten me väsytämme Herran puheillamme ja teoillamme? (2:17)
• jokainen, joka tekee pahaa, onkin hyvä Herran edessä! (2:17)
• missä on tuomion Jumala? (2:17)
• missä asiassa meidän on käännyttävä? (3:7)
• missä me riistämme mitään Jumalan omaa? (3:8)
• mitä me olemme puhuneet sinua vastaan?… (3:13)

Ei siis ihme, että viimeinen profeetta, Malakia (480-460 eKr.), joutui ankarasti palauttamaan niin pappeja kuin kansaa takaisin Herran tahdon ja siunausten tielle. Syntielämä oli tuonut tuhon avioliittoihin, perheisiin ja koko kansalle; Herran alttari oli täynnä petettyjen ja pettyneiden kyyneleitä. Isä Jumalan rakastava sydän vuoti verta kansansa puolesta ja siksi asiaan oli puututtava ennen kuin olisi liian myöhäistä: ”Sillä katso: se päivä on tuleva, joka palaa kuin pätsi. Ja kaikki julkeat, kaikki, jotka tekevät sitä, mikä on jumalatonta, ovat oljenkorsia; ja heidät polttaa se päivä, joka tuleva on” (4:1).

Jotta ihmiset valitsisivat armon tuomion sijaan, Jumala lupasi: ”Katso, minä lähetän teille profeetta Elian, ennen kuin Herran päivä tulee. Hän on kääntävä jälleen isien sydämet lasten puoleen ja lasten sydämet isien puoleen, etten minä tulisi ja löisi maata, vihkisi sitä tuhon omaksi” (4:5-6).

Nämä ovat vanhan liiton viimeisen profeetan ja Vanhan testamentin viimeiset sanat. Ne ovat samalla suora sillanpää Uuteen testamenttiin, joka kertoo luvatun Elian eli Johannes Kastajan syntymästä ja tehtävästä, joka valmisti Messiaan tuloa. Silloin toteutuisi tämä lupaus ja ennustus: ”Mutta teille, jotka minun nimeäni pelkäätte, on koittava vanhurskauden aurinko ja parantuminen sen siipien alla ja suuri ilo” (4:2)

Malakian tuoma sanoma valmisti Juudassa ja Jerusalemissa olevien paluumuuttajien sydämet Esran ja Nehemian saapumiselle ja uudistustyöhön. He tulivat Jerusalemiin 450 eKr. aikoihin Persiasta.

 

Esterin kirja

Ennen Esran ja Nehemian saapumista palaamme Persian valtakunnan ydinalueille, joissa juutalaisten pääjoukko asui. Tuona aikana Persian valtakunta käsitti 127 kansaa, kansanryhmää ja kieltä. Osa juutalaisista asui melko laajallakin alueella. Olivathan ensimmäiset pakkosiirtolaiset tulleet jo Assyrian aikana 722 eKr., kun pohjoinen Israel (10 heimoa) kukistui.

Vuosikymmenten siirtolaisuuden myötä juutalainen kansa oli menettämässä identiteettinsä Jumalan valittuna kansana. He jopa salasivat syntyperänsä kuten juutalainen Ester. Hän oli saanut puhtaasti persialaisen nimen (Ester = tähti). Lisäksi hänen kasvatti-isä Mordokai käski häntä salaamaan juutalaiset juurensa. Syynä olivat häpeä, pelko ja hengellinen kylmyys. Tätä kuvastaa se yllättävä piirre, että Esterin kirjassa ei mainita kertaakaan Jumalaa, lakia, temppeliä, pyhyyttä, rukousta yms.

Tilanne oli äärimmäisen kriittinen ja siksi Jumala käytti äärimmäisen kovaa keinoa. Herra salli hitlerimäisen Hamanin nousta Persian kakkosmieheksi. Hän vihastui juutalaisille, koska Mordokai ei kumartanut häntä. Tuomioksi riitti mielipuolisen Hamanin mielestä vain koko juutalaisen kansan täystuho, pienimmästä vauvasta iäkkäimpään vanhukseen asti. Haman heitti arvalla (purim) tuomiopäivän ja sääti tuhokäskyn peruuttamattomalla kuninkaan lailla ja sinetillä. Sen perusteella kansat seulottaisiin ja juutalaiset kaivettaisiin esiin. Tässä tilanteessa juutalaisella kansalla oli vain tie pelastukseen: kääntyminen Herransa puoleen.

Jumala ei tahtonut tuhota kansaansa vaan pelastaa sen yhden kaikkien aikojen jännittävimmän tapahtumasarjan kautta. Ester nousi jo ennen tuota kriittistä vaihetta Jumalan kaitsennassa (Esterin kirjan pääteema) Persian kuninkaan ensimmäiseksi vaimoksi, kuningattareksi n. 480 eKr. Lopulta Haman lankesi omaan hirsipuuhunsa ja Mordokai korotettiin Messiaan esikuvana Persian pääministeriksi. Lisäksi säädettiin uusi kuninkaallinen laki, jonka mukaan juutalaisilla oli täysi oikeus puolustaa itseään arvan langettamana tuomiopäivänä ja tuhota sen viholliset. Tuo päivä koitti ja Herran kansa varjeltui ja voitti viholliset. Kansa löysi Herransa, yhtenäisyytensä ja identiteettinsä. Oli herätyksen aika. Esterin kirjan pääteemana on Jumalan salattu toiminta ja kaitsenta kansansa parhaaksi. Näiden tapahtumien muistoksi juutalaiset viettävät Purim-juhlaa.

Entä millaisen herätyksen Suomen kansa ja sen uskovat tarvitsevat? Olemme matkalla kohti viimeisiä tapahtumia, jolloin nousee Hamanin kaltainen Antikristus, jonka rinnalla Hitler ja muut diktaattorit ovat kuin aloittelijoita. Onneksemme silloin nousee Mordokai, Kristus Jeesus, joka ahdistuksen keskellä tuo pelastuksen seurakunnalle ja Israelille – niille, jotka turvautuvat Herraansa.

 

 

Esran kirja jatkuu…

Esran kirjan 7-10 luvut

Esran kirjan kuusi ensimmäistä lukua kuvasivat ensimmäisen ryhmän saapumista ja työtä Jerusalemissa. Sitten kerrontaan tuli 60 vuoden tauko, jonka aikana koettiin Esterin kirjan ja profeettojen kuvaamia asioita. Nyt Esran kirjan kuvaus jatkuu hänen oman toimintansa myötä.

Näiden lukujen taustana on edellä kerrottu: Persiassa asuvat juutalaiset kokivat välttämättömän herätyksen Esterin aikaisissa tapahtumissa. Tämä herätys oli pohjana ja sytykkeenä seuraavien voideltujen astua esiin Jumalan kansan ja Jerusalemin hyväksi. Esra oli kirjanoppinut pappi, joka teki merkittävän elämäntyön jo pelkästään Kirjoitusten äärellä. Hän kokosi ja viimeisteli pyhät Kirjoitukset, sekä kirjoitti mm. Aikakirjat, Esran kirjan ja Nehemian kirjan – ”Sillä Esra oli kiinnittänyt sydämensä Herran lain tutkimiseen, seuratakseen sitä ja opettaakseen Israelissa lakia ja oikeutta” (7:10). Esran kanssa työskenteli varmasti monia kirjanoppineita ja pappeja.

Raamatun tutkimista ja opiskelua ei ole tarkoitettu harrasteluksi vaan elämäksi. Jumala rakentaa meitä Sanan kautta. Se on hengellistä ravintoa, joka koituu lopulta koko olemuksemme ja elämämme parhaaksi. Se syvämuuttaa meitä ja antaa meille tarkoituksen ja suunnan. Sana rohkaisee, lohduttaa, neuvoo, varjelee, nuhtelee, puhdistaa, parantaa, kantaa läpi elämän kaikissa tilanteissa ja vaiheissa. Sanan mukaan meidän tulee rakentaa seurakuntamme ja yhteiskuntamme.

Esra ei ollut temppelin, talojen tai muurien rakentaja vaan sydänten rakentaja. Hän matkasi Jerusalemiin tukeakseen Jumalan kansan ja kaupungin elpymistä ja uudistumista Sanan voimalla. Hän lähti Persiasta matkalle n. 458 eKr. ja ilmeisesti jäi loppuelämäkseen Jerusalemiin. Esra oli pappi ja siksi hän tunsi erityisen hyvin Mooseksen lain ja temppelin jumalanpalveluselämän.

Jo Malakia oli pohjustanut kansan sydämiä ja varoittanut seka-avioliitoista pakanoiden kanssa. Avioliitto oli niin tiivis ihmisten ja sukujen liitto, että se väistämättä johti synkretismiin ja uskon hiipumiseen. Todettuaan tilanteen Esra oli äärimmäisen tyrmistynyt (9 luku). Silti hän ei lamaantunut vaan ryhtyi mittavaan urakkaan, johon kukaan ei ole koskaan ennen ja ehkä sen jälkeenkään pystynyt: kaikki seka-avioliitot selvitettiin ja purettiin. Muukalaisten tuli lähteä syntyneiden lasten kera! Tämä oli varmasti äärimmäisen vaikeaa kaikille osapuolille. Kuitenkin siinä oli Jumalan siunaus: kysymyksessä oli valittu kansa ja Messiaan sukulinja, sekä kansan iankaikkisuuskohtalo.

Nykyäänkin avioliitto uskovan ja ei-uskovan välillä johtaa kahden erilaisen elämänkatsomuksen ja uskon törmäyskurssille. Ihastus häviää ja kova arki tulee vastaan. Silloin tämä vastakkaisuus puhkeaa esiin ja yleensä uskovan on taivuttava. Uuden testamentin mukaan tällaisia liittoja ei tule tieten tahtoen solmia, mutta niitä ei tule myöskään purkaa – uskovan toimesta. Jos ei-uskova lähtee, uskova on vapaa alkamaan alusta (1 Kor 7 luku).

Esra uudisti temppelin jumalanpalveluksen ja kansan elämän Kirjoitusten mukaisiksi. Uudistus ei ollut Sanasta luopumista – kuten nykyään – vaan Sanaan palaamista. Sellaista herätystä mekin tarvitsemme. Sitä ei löydetä Pensacolasta, Torontosta tai edes Jerusalemista. Herätys löytyy Raamatusta. Sana on käsissäsi ja toivottavasti myös sydämessäsi: Laki opettaa oikeasta ja väärästä, tuo synnintunnon, ilmoittaa pyhän Jumalan ja ajaa meidät etsimään armahdusta ja voimaa Kristuksen ristin juurelta, evankeliumista.

 

Nehemian kirja

Nehemian kirja on pappi Esran kirjoittama. Alun perin se oli kiinteä osa Esran kirjaa. Myöhemmin ne on eriytetty omiksi kirjoikseen. Kirja on nimetty sen päähenkilön eli Nehemian mukaan. Kun Esra rakensi kansan jumalanpalveluselämää ja arkielämää Herran edessä, Nehemia oli käytännöllinen johtaja, joka organisoi tehokkaasti Jerusalemin muurin rakentamisen ja kaupungin puolustuksen. Noina aikoina kaupungin muuri oli elinehto kansan säilymiselle vihamielisten voimien keskellä.

Nehemia oli huippujohtaja, joka ei juossut optiomiljoonien perässä. Hänellä oli mukava asema Persian hovissa. Silti hän uhrasi itsensä, aikansa, varansa, taitonsa, elämänsä ja sydämensä Jumalan asialle ja Jumalan kansan puolesta. Nehemian kokosydämisyys ja käytännöllinen taito etsivät vertaistaan. Hänen esimerkkinsä valossa on kirjoitettu monta kristillistä johtajuusopasta. Jumalan kansan johtamiseen ei sovi bisnesmaailman kovat ja rahakeskeiset toimintatavat.

Nehemia johti paljon esimerkillään. Sellaisena hän oli esikuva parhaimmasta johtajasta eli Kristuksesta. Jeesus palveli kärsien, Isän tahdon ja suunnitelman mukaan – ei ihmisten mielitekojen mukaan. Hänen motiivinsa oli puhdas rakkaus Taivaallista Isää ja meitä ihmisiä kohtaan. Suurin palvelutehtävä täyttyi Golgatan ristillä, jossa hän katsoi sinuun äärettömällä rakkaudellaan ja jossa hän otti pois sinun syntisi kärsien niistä ikuisen kadotustuomio ja eron Isästä Jumalasta. Jeesusta eivät pitäneet mitkään naulat ristillä vaan rakkaus Isää ja sinua kohtaan.

Nehemian kirjasta voimme oppia kymmeniä eri asioita hyvästä johtajuudesta. Kirja ei kuitenkaan puhu vain johtajista ja johtajuudesta vaan jokaisesta Jumalan kansan jäsenestä. Jerusalemin muurin rakennusurakka oli valtava eikä Nehemia olisi voinut tehdä siitä omin avuin kuin pari metriä. Muurin rakentaminen oli yhteinen tehtävä. Niinpä kirja kertookin hyvin yksityiskohtaisesti, kuka rakensi mitäkin ja missä kohden. Monet rakensivat muuria juuri oman kotinsa lähistöllä. Tämä kertoo siitä, että jokaisella on oma paikkansa ja tärkeä tehtävänsä Jumalan valtakunnan työssä, seurakunnan rakentamisessa. Se ei olekaan vain pappien, diakonien, nuorisotyöntekijöiden, suntioiden jne. tehtävä vaan jokaisen uskovan – kotona, työssä, paikallisessa seurakunnassa jne. Jokaisella on oma luonteva vaikutusalue. Oma sarka ei ole koskaan mitätön. Meidän ei tule kilpailla toistemme kanssa. Jokaisen rukoukset, sanat ja teot ovat arvokkaita. Jumalan valtakunta rakentuu niistä palasista, joita me rakennamme. Pienistä puroista kasvaa suuri meri.

Valitettavasti meidän luterilainen kirkkomme on tässä suhteessa liikaa väärillä urilla. On tehty jyrkkä ero työntekijöiden ja kuulijoiden välillä. Olo on kuin jalkapallo-ottelussa, jossa 20 ukkoa tai akkaa juoksee pallon perässä ja 10 000 hurraa katsomossa. Raamatun mukaan näiden 20 tehtävä olisikin valmentaa nämä 10 000 pelaajiksi, kukin oman lahjansa, tehtävänsä ja paikkansa mukaisesti. Tässä mielessä vapaat kristilliset seurakunnat ovat paljon lähempänä seurakunnan todellista elämää. Onneksi etenkin herätysliikkeemme paikkaavat epäkohtia kirkossamme, jonka temppeli ja muurit ovat huonossa kunnossa – ei fyysisesti vaan hengellisesti. Tarvitsemme oman aikamme Esraa, Nehemiaa ja Malakiaa, sekä jokaista uskovaa.

Nehemia luotti Herraan ja täytti tehtävänsä. Muuri valmistui ennätyksellisessä 52 päivässä. Kansa sai suojan muurien sisällä. Samalla Nehemia ratkoi monia elämän arkisia ongelmia ja toi niihin Jumalan sydämen mukaisia ratkaisuja. Köyhien velat annettiin anteeksi, sorto lopetettiin, jne. Kansa tarvitsi kaupungin muurien ohella Sanan muurin oman elämän suojaksi ja siunaukseksi. Silloin kaupungin sydämessä oleva Herran temppeli täyttyisi Jumalan läsnäolosta, rauhasta ja siunauksista. Näitä tarvitsemme mekin.

Nehemian kirja päättää Vanhan testamentin historiallisen kerronnan suunnilleen 440-luvulle eKr. Se sisältää viimeisimmät Raamatun kuvaamat historialliset tapahtumat.

 

 

MESSIAAN ODOTUS JA TAIVASKOTI

 

Vanha testamentti päättyy siis noin vuoden 400 paikkeille ennen Kristuksen, Vapahtajan syntymää. Kaikki on melkein valmiina Hänen tulemukselleen, suurelle Adventille! Alkaa erityinen odotuksen aika. Milloin Messias saapuu? Minkälainen Hän on? Minkälainen aika koittaa Jumalan kansalle ja maailmalle? Odotuksesta muodostuu yllättävän pitkä. Neljäsataa vuotta kuluu ”profeetallisessa hiljaisuudessa”. Tuosta ajasta kerrotaan mm. Makkabealaiskirjoissa, jotka eivät kuulu varsinaiseen Raamatun kaanoniin.

Vanhan testamentin kuvaama maisema Israelissa on muuttunut paljon sen loiston päivistä. Vuosisatojen aikana on tapahtunut paljon hyvää, mutta myös paljon ikäviä asioita:

• Jumalan kansa on jälleen omassa maassaan, mutta Samariassa asuu sekakansoja
• kansa on rakentanut uuden temppelin Jerusalemin kaupunkiin ja temppeli on käytössä
• Kirjoitukset on koottu yhteen (Vanha testamentti) ja käännetty myös kreikaksi
• kreikkalainen kulttuuri vaikuttaa etenkin ylhäisön elämään Israelissa
• kirjanoppineet, fariseukset ja saddukeukset ovat nousseet esille
• Rooma hallitsee Israelia pakanakuningas Herodes Suuren avustuksella
• kapinaliikkeitä kuten selootteja ja messiaskandidaatteja nousee tiheästi
• kansa odottaa Messiasta, Daavidin veroista sotapäällikköä, joka kukistaa Rooman vallan ja nostaa Israelin sen luvattuun, täyteen loistoon

Näin maailman näyttämö asetellaan valmiiksi, tähti syttyy ja Vapahtaja syntyy. Minkälaista Vapahtajaa me odotamme saapuvaksi? Kelpaako meille Jumalan lähettämä Vapahtaja Jeesus Kristus vai odotammeko jotain muuta – kuten Israelin kansa yhä tänään ja monet maailman ihmiset?

Luvattuun maahan pääseminen kuvastaa syvästi myös taivasta. Me olemme matkalla – ja sen myötä työssä, taisteluissa ja toki myös levon hetkissä – kohti Suurta Luvattua Maata. Olemme vielä matkalla, emme perillä. Yksin emme sinne selviä, mutta Jumalan lähettämä suuri Vapahtajamme Jeesus Kristus vie meidät perille. Hän kulkee edellämme, Hän kulkee takanamme, Hän kulkee kanssamme. Hän johdattaa, varjelee, siunaa, kasvattaa ja vie varmasti perille!

 

 

LOPPUSANA VANHAN TESTAMENTIN HISTORIALLISISTA KIRJOISTA

 

Mooseksen viisi kirjaa muodostavat Vanhan testamentin ja ihmiskunnan historian lähtökohdan. Niiden sivuilla kerrotaan Jumalan kansan synnystä Aabrahamin, Iisakin, Jaakobin ja Mooseksen myötä. Näitä viittä kirjaa kutsutaan usein lainkirjoiksi, koska niissä on Jumalan antama elämänlaki.

Kun kansa astuu Luvattuun maahan, tapahtumia kuvataan Joosuan, Tuomarien, Ruutin, Samuelin ja Kuningasten kirjoissa. Israelin 12 heimoa asettuvat kukin omalle alueelleen. Niiden keskinäinen yhteys heikkenee ja ne etääntyvät Herrasta. Jumala lähettää tuomareita kansansa pelastukseksi. Vasta tuomari Samuel yhdistää kansan. Hänestä alkaa myös profeetallinen liike. Samuel voitelee Israelin kuninkaaksi Saulin ja Daavidin. Daavid rakentaa Israelille valtakunnan voimalla ja Salomo viisaudella ja kullalla. Vakavat luopumukset rikkovat yhtenäisyyden ja kuningaskunta jakautuu kahtia. Pohjoinen Israel aloittaa heti epäjumalanpalveluksen ja kaatuu Assyrian vallan alle. Eteläinen Juuda pärjää paremmin mutta lopulta sekin turmeltuu. Tuomio tulee Babylonian kädestä. Jerusalem ja sen temppeli tuhotaan ja kansa joutuu pakkosiirtolaisuuteen. Siellä kansa kokee uudistumisen ja saa armon palata Jerusalemiin ja rakentaa uudelleen sen temppelin ja muurit. Esran, Esterin ja Nehemian kirjat kuvaavat näitä viimeisiä tapahtumia. Kaikesta tehdään vielä rohkaiseva ja opettava yhteenveto Aikakirjojen muodossa.

Israelin historiaan ja historiallisiin kirjoihin nivoutuvat elimellisesti profeettojen kirjat. Neljä suurta ja kaksitoista pientä kirjaprofeettaa toimivat Israelin ja Juudan tärkeissä vaiheissa tuoden uskoa, toivoa ja rakkautta pimeyden keskelle.

Kaikki tämä on ollut vasta tulevan valmistelua. Vanha testamentti ilmoittaa juuremme ja ennakoi tulevaa. Uusi testamentti kertoo lupausten ja esikuvien täyttymyksestä Jeesuksessa Kristuksessa. Israelin pappistehtävä siirtyy kristilliselle seurakunnalle aina meidän päiviimme saakka. Jumalan lupausten valossa vielä Israelillekin koittaa luvattu kultakausi, tuhatvuotisessa valtakunnassa. Mutta sekin on vain kalpea heijastus siitä tulevasta kirkkaudesta, joka täyttäisi uuden, ikuisen luomakunnan.

Läpi Raamatun (Vanhan ja Uuden testamentin) kulkee punainen lanka. Se on Jumalan armo, rakkaus ja pyhyys Kristuksessa Jeesuksessa. Hänestä kertovat kaikki Raamatun 66 kirjaa monin eri tavoin. Jokaisella Raamatun kirjalla on tarkoituksensa ja tehtävänsä. Raamatun kuvaama historia on elävää kerrontaa Jumalan ja ihmiskunnan toiminnasta ja välisestä suhteesta. Ilman Jumalaa ihminen turmeltuu ja tuhoutuu. Jumalan kanssa ihminen saa elämän ja rakkauden.

 

 Avaimia Raamattuun ja elämään: Esran malli!

• Kiinnitä sydämesi Raamattuun ja lue, tutki ja pohdi sitä paljon!
• Sovella Sanaa itseesi ja elämääsi – noudata sitä! Laki kertoo elämän oikean ja väärään; evankeliumi tuo armon ja elämänvoiman!
• Opeta Sanaa toisille – palvele toisia Sanan voimalla sanoin ja teoin!

 

Kirjoja Raamatun ymmärtämiseen:

• Jukka Norvanto, Raamattu Elämään: Opi historiasta, 1-2 Aikakirjat (perussanoma)
• Jukka Norvanto, Raamattu Elämään: Sinä jota rakastan, Ruut, Ester ja Laulujen laulu (perussanoma)
• Jukka Norvanto, Raamattu Elämään: Rakentavat johtajat, Esran ja Nehemian kirjat (perussanoma)
• Juhani Kuosmanen, Pienten profeettojen suuri sanoma (aikamedia)
• John White, Nehemia – rakentava johtaja (aikakirjat)