JUMALAN KANSA PAKKOSIIRTOLAISUUDESSA PROFEETTOJEN VALOSSA
(2 Kuningasten kirja 25 luku; Jeremian, Danielin ja Hesekielin profeettakirjat)

 

Israelin kuningaskunta hajosi ja jakautui kahtia 930 eKr. Sen pohjoinen osa Israel murentui suurvalta Assyrian hampaisiin 722 eKr. ja kaikki 10 heimoa joutuivat pakkosiirtolaisuuteen ja pitkälti katosivat. He eivät kuunnelleet Herran lakia ja sanaa, josta profeetat heitä muistuttivat. Samalla tavalla kävi eteläiselle Juudalle 150 vuotta myöhemmin 587/586 eKr. Tuomion toteuttajana oli Assyrian perillinen Babylonia, jota johti kuningas Nebukadnesar II. Jerusalemin kaupunki ja temppeli tuhottiin. Kansan pääosa vietiin pakkosiirtolaisuuteen kaukaiseen Babyloniaan. Siellä Jumala uudisti kansansa ja antoi sille uuden alun ja mahdollisuuden palata Luvattuun maahan.

Pakkosiirtolaisuuden ajasta ei ole omaa erillistä historiallista kirjaa. Tuota ajanjaksoa valottavat kolme merkittävää profeettaa, jotka itse elivät pakkosiirtolaisuudessa. Heitä olivat Jeremia, Daniel ja Hesekiel.

 

JOHDANTO

Jerusalemin tuho ja pakkosiirtolaisuuden alku

Eteläisen Juudan tuhoutuminen oli monivaiheinen prosessi. Ensin sen kimppuun kävi Egypti 610 eKr. Pian sen jälkeen 606 eKr. uusi nouseva suurvalta Babylonia voitti Egyptin ratkaisevalla tavalla ja Juuda siirtyi sen valtaan. Tämän myötä pakkosiirtolaisuus toteutui kolmessa vaiheessa:

• Ensimmäinen pakkosiirtolaiserä marssi Babylonian vankeuteen 605 eKr. ja sen mukana profeetta Daniel.
• Toinen pakkosiirtolaiserä vietiin 597 eKr. Tässä mukana oli profeetta Hesekiel, joka sai kutsun profeetaksi viisi vuotta myöhemmin juuri pakkosiirtolaisuudessa Babylonian maassa. Sieltä käsin hän jyrähteli tuomioennustuksensa Juudan ja Jerusalemin tuhosta.
• Kolmas ja viimeinen pakkosiirto tapahtui 587/586 eKr., kun Jerusalem tuhottiin.

Juudan alueelle jäi vain vähäinen osa kansaa, joka oli hyvin peloissaan. Pian olisi heidänkin vuoronsa? Vaikka Herra lupasi siunata heidät nimenomaan tuossa Luvatussa maassa profeetta Jeremiaan ilmoittaman sanan mukaisesti, he pakenivat Egyptiin vakavista varoituksista huolimatta (Jeremian kirja 42-44 luvut – lue tämä hätkähdyttävä teksti!). Suorasanaisesti he halusivat palvella epäjumalia Egyptissä! Niinpä pelätty miekka ja nälkä saavuttivat heidät juuri Egyptissä, sillä se oli seuraavana Babylonian ja Nebukadnesarin ”ruokalistalla”. Vain pienen pieni osa palasi takaisin Luvattuun maahan. Ilmeisesti Jeremiakin kuoli Egyptissä, jonne hänet pakolla vietiin.

Voimme nähdä, kuinka Jumalan Sana on täyttynyt monin kiistattomin tavoin historian vaiheissa ja kansojen kohtaloissa. Voimme nähdä, kuinka tuo Sana on täyttymässä meidän päivinämme: saastuminen, sodat, luonnonmullistukset, teknologian kehittyminen, valtava väestönkasvu, maailmanvaltojen nykyinen kehittyminen, Israelin valtio, jne. Kaikki nämä on ennustettu tarkoin Raamatussa ja nyt ne ovat toteutumassa silmiemme edessä.

Jumala puhuttelee meitä ja kansoja monin tavoin:

• Jumalan luomistyö ja historia julistavat: katso Luojaasi, hänen Sanaansa ja tekoihinsa!
• Jumalan pyhä laki julistaa: jokainen ihminen on syntinen ja matkalla kohti tuhoa!
• Evankeliumi, Jeesus Kristus julistaa: jokainen voi kääntyä, saada syntinsä anteeksi ja uuden elämän jokapäiväisessä armossa ja parannuksessa!

 

Pakkosiirtolaisuus toivon varassa

Jumalan kansan takaisinpaluu Luvattuun, Ihanaan maahan ei ollut toiveajattelun varassa. Heidän toiveensa oli täydellisesti murskattu Babylonian kourissa. He olivat pihdeissä, joista ei ollut pakoonpääsyä, tuhansien kilometrien päässä kotimaastaan vain riekaleet jäljellä. Babyloniassa he istuivat ja itkivät kohtaloaan. Lue Ps 137. He ymmärsivät kohtalonsa syyt, joka voidaan tiivistää luopumukseksi elämän antajasta, Herrasta. Vain Jumalan yhteydessä on ajallinen ja iankaikkinen elämä.

Inhimillisesti juutalaisilla ei ollut mitään toivoa, mutta heidän todellinen toivo perustui Jumalan antamiin lupauksiin. Monet profeetat ennustivat tulevan tuomion ja tuhon, mutta yhtä moni ennusti myös kansan paluun kotimaahansa Jumalan suvereenina armotekona. Tuomio ja pakkosiirtolaisuus olivat puhdistamisen aikaa, jonka jälkeen ainakin osa kansasta olisi valmis aloittamaan uudelleen elämän Ihanassa maassa, jota ilmaisua mm. Daniel käytti.

Jumalan oikeudenmukaisten tuomioiden keskellä kansa sai kuulla armolupauksia sen paluusta takaisin kotimaahansa, ennalleen saattamisesta ja ikuisesta pelastuksesta. Niiden ytimessä olisi Messias, joka toisi syntien sovituksen ja ikuisen rauhan. Hänessä Jumala tekisi Uuden liiton kaikkien siihen sitoutuvien ihmisten kanssa. Tämä kävi toteen Jeesuksen Kristuksen elämässä, ristinkuolemassa ja ruumiillisessa ylösnousemuksessa noin 2000 vuotta sitten. Babylonian pakkosiirtolaisille Messiaan esikuvaa merkitsi Persian kuningas Kyyros, joka vuonna 539 eKr. antoi juutalaisille luvan lähteä takaisin kotiin, vapauteen. Hänenkin nousunsa oli Raamatussa ennustettu. Persia kukisti Babylonian ja vapautti kansat sen pakkosiirtolaisuudesta.

 

Israelin hajaannus kaikkialle maailmaan

Vaikka Juuda sai palata Jerusalemiin, profeetat ennustivat toisen, paljon laajemman ja pitkäaikaisemman pakkosiirtolaisuuden koittamista. Tämä tapahtui Rooman valtakunnan toimesta vuosina 70 ja 135 jKr., jolloin Jerusalem ja temppeli jälleen tuhottiin ja Israelin valtio lakkautettiin. Silloin maa sai nimekseen Palestiina ja kaikki juutalaiset karkotettiin. He hajaantuivat ympäri maailmaa lähes 2000 vuoden ajaksi. Oman identiteetin ja uskonnon säilyttäminen läpi tuon ajan oli jo sinällään ihme. Suurin ihme tapahtui vuonna 1948, jolloin Israelin valtio perustettiin uudelleen. Tämä on merkittävä tapahtuma aikojen lopulla, jota mekin elämme. Jumalan Sana toteutuu ja täyttyy kirjaimellisesti. Juutalaiset elivät hajaannuksessa lupauksen varassa, joka toteutui. Sitä ilmensi tuttu sanonta: Ensi vuonna Jerusalemissa! Jo yli 6 miljoonaan juutalaista on palannut kotimaahansa ja vielä yli 10 miljoonaa on maailmalla.

Mekin joudumme yksilöinä ja ihmiskuntana ahdistuksiin ja koetuksiin, mutta meidänkin turvamme on Kristuksessa Jeesuksessa. Hänessä meille luvataan ikuinen armo ja täydellinen elämä Jumalan uudessa maailmassa, jonka hän kerran luo. Israelin kansan vaiheet todistavat, että Jumalan Sanan lupaukset pitävät paikkansa.

 

 

PROFEETTA JEREMIA

Profeetta Jeremiasta kerrottiin jo edellisessä opetusjaksossa. Hän ennusti tulevan tuhon vääjäämättömänä ja pikaisena kohtalona, mutta hän sai myös Lohdutuksen sanoman pyhältä rakkauden Jumalalta. Profeettojen ennustuksissa näkyy paluu Babyloniasta (pohjoisesta maasta) ja maailmanlaajasta hajaannuksesta (maan ääristä).

30:3: ”Katso, tulee aika, sanoo Herra, jolloin minä käännän kansani Israelin ja Juudan kohtalon, sanoo Herra, ja palautan heidät maahan, jonka olen antanut heidän isillensä, ja he saavat periä sen”.

 30:7,9: ”Voi! Suuri on se päivä, ei ole sen kaltaista. Se on Jaakobille ahdistuksen aika, mutta hän on pelastuva siitä… he saavat palvella Herraa, Jumalaansa, ja Daavidia, kuningasta, jonka minä heille herätän” (ks. myös 30:10-11, 31:3-4)

31:8-9,13: ”Katso, minä tuon heidät pohjoisesta maasta, kokoan heidät maan perimmäisiltä ääriltä… Itkien he tulevat, ja minä johdatan heitä, kun he kulkevat rukoillen… Silloin neitsyt iloitsee karkelossa ja nuorukaiset ja vanhukset yhdessä”

 31:31-34: ”Katso, päivät tulevat, sanoo Herra… minä teen heidän kanssa uuden liiton… Minä panen lakini heidän sisimpäänsä… sillä minä annan anteeksi heidän rikoksensa enkä enää muista heidän syntejänsä”

 32:37-40: ”Katso, minä kokoan heidät jälleen kaikista maista… Minä annan heille yhden sydämen ja yhden tien… ja minä teen heidän kanssaan iankaikkisen liiton”

 33:14-16: ”Minä täytän sen hyvän lupauksen… siihen aikaan minä kasvatan Daavidille vanhurskauden vesan… niinä päivinä Juuda pelastetaan… Herra on meidän vanhurskautemme”

Näin Jumala näki hyväksi antaa kansalleen uuden alun ja palauttaa heidät kotimaahansa.

 

Jeremia ei ainoastaan ennustanut paluuta vaan jopa sen ajankohdan: Israelin Jumala oli säätänyt kansalleen 70 vuoden mittaisen pakkosiirtolaisuuden ajan. Se oli vastaava kuin 40 vuoden sakkokierros erämaassa Mooseksen aikana. Se merkitsi vanhan sukupolven katoamista ja uusien nousua. Ehkä sanonta ”vanhaa koiraa ei voi opettaa uusille tavoille” piti tässäkin paikkansa.

25:11-12: ”Koko tämä maa tulee raunioiksi, autioksi, ja nämä kansat palvelevat Baabelin kuningasta 70 vuotta… mutta kun tämä aika on täyttynyt, minä kostan Baabelin kuninkaalle ja kansalle heidän pahat tekonsa, sanoo Herra”

Jeremia lähetti myös kirjeen Babyloniassa oleville juutalaisille tästä samasta asiasta (koska eräs väärä profeetta yritti innoittaa kansaa laiskuuteen ja odottamaan pikaista paluuta): lue Jer 29:1-14! Se on tärkeä kirje ja siinä on monia meitäkin koskevia periaatteita ja lupauksia!

Ennustettu 70 vuoden aika pakkosiirtolaisuudessa täyttyi tarkasti kahdellakin tavalla:

• Ensimmäinen siirtolaiserä lähti Babyloniaan v. 605 ja ensimmäinen joukko palasi 537 eKr.
• Jerusalemin temppeli tuhoutui 587/586 eKr. ja uusi temppeli vihittiin käyttöön 517 eKr.

 

 

PROFEETTA HESEKIEL

Hesekielin elämä ja toiminta

Profeetta Hesekiel oli Jeremian aikalainen. Kun Jeremia ei joutunut Babyloniaan, Hesekiel sen sijaan joutui – jo ennen kuin hänen profeettakutsumuksensa alkoi:

• syntymä: n. 622 eKr.
• pakkosiirtolaisuuteen 597 eKr. (25-vuotiaana)
• kutsu profeetaksi 593 eKr. Babyloniassa
• tuomioprofetiat Juudalle, Jerusalemille ja naapurikansoille (4-32 luvut)
• Jerusalemin ja temppelin tuhoutuminen 587/586 eKr.
• näkyjä Juudan ja Israelin ennalleen saattamisesta, lopunajoista, temppelistä ja pelastuksesta
• tehtävän päättyminen 571 eKr.

Hesekielille tyypillistä oli sanoman tehostaminen draamalla ja vertauskuvallisilla teoilla. Hän näki ja koki hyvin ihmeellisiä ja yliluonnollisia asioita Herrasta ja tulevaisuudesta. Niin kuin tuomiosanomat toteutuivat Babylonian kautta, armonlupaukset tulisivat täyttymään kirjaimellisesti. Vaikka Israel ja Juuda kokivat ansaitun tuhon, he saivat tarttua todelliseen toivoon. Tuomion perustana olivat kansan synnit ja Herran pyhyys, oikeudenmukaisuus. Armon perustana oli Jumalan rakkaus, täydellisen uhrin, Kristuksen kautta. Tuomiossa dramaattisinta oli, että Herran kirkkaus, läsnäolo poistui Jerusalemin temppelistä (Hes 10 luku ja 11:23). Armo merkitsi Jumalan läsnäolon palaamista uuteen temppeliin (43 luku).

 

Luopumus johtaa tuhoon mutta uskonkuuliaisuus elämään

Moni suomalainen kuuluu luterilaiseen kirkkoon. He pitävät itseään kristittyinä. Haastattelujen ja kyselyjen mukaan kuitenkin vain noin 20 % uskoo kristinuskon sanomaan sellaisenaan. Jumalaan moni sanoo uskovansa, mutta toisella tavalla kuin Raamattu ilmoittaa. Itse kirkkokin on osittain luopunut Raamatusta: sana rakkaus irrotetaan Raamatun sisällöstä ja sille antaa sen kanssa ristiriitainen sisältö; silläkään ei tunnu olevan väliä, oliko Jeesus oikeasti Jumalan Poika ja sovittiko hän todella meidän syntimme ristillä tai nousiko hän aidosti kuolleista. Kirkko ja sen sanoma on ristiriitainen. Sellaisena se ei voi menestyä vaan se sortuu. Ihmiset eroavatkin kiivaasti kirkosta.

Samalla tavalla Juudan kansa ja sen uskonnollinen johto luopui Herrasta ja hänen Sanastaan. He erehtyivät dramaattisesti siinä, että ajattelivat voivansa hylätä Sanan ja pitää Herran lupaamat siunaukset. Kuitenkin Herra on elävä Sana, koska juuri Sanassaan Jumala ilmoittaa itsensä. Joka hylkää Sanan, hylkää itse Herran. Joku voi sanoa pitävänsä sinusta, mutta onkin kaikessa eri mieltä kanssasi ja rikkoo sinua vastaan toistuvasti. Eikö hän silloin olisikin käytännössä hylännyt sinut sellaisena kuin sinä todella olet?

Kun ihminen tai kansa luopuu Herrasta, hänen kirkkautensa ja läsnäolonsa väistyy. Sen lisäksi Herra tuomitsee luopuneen. Tämä toteutui Israelin kohdalla ja yhtä lailla se tulee toteutumaan meidänkin aikanamme: yksilöiden, kirkkojen ja yhteiskuntien kohdalla. Se on jumalallinen luonnonlaki. Vastavuoroisesti palaaminen Herran yhteyteen ja hänen Sanansa alle taipuminen tuo aina armon ja elämän. Sekin on jumalallinen luonnonlaki.

Meidän tulee siis valvoa ensin omaa sydäntämme ja Herran rakkaudessa ja voimassa myös puolustaa kristillistä uskoa ja rakkautta kirkossa ja yhteiskunnassamme. Sinisilmäisyys ja välinpitämättömyys ovat luopumuksen tai ainakin heikkouden merkkejä. Vastuu kuuluu jokaiselle, ei vain kirkon työntekijöille, kirkkoherroille ja piispoille. Ja jos me emme toimi, Herra toimii samoin kuin Israelin kohdalla, jonka kotimaa, temppeli ja luopunut sukupolvi tuhottiin.

 

Jumala armahtaa katuvan ja antaa uuden alun

Valitettavasti me ihmiset taivumme lähinnä vain äärimmäisen uhan ja kärsimyksen keskellä. Juutalaiset kypsyivät parannukseen vasta pakkosiirtolaisuudessa. Mekin saatamme joutua kokemaan henkilökohtaisia, kirkollisia ja yhteiskunnallisia kriisejä, jopa sodan. Näiden tuomioiden keskellä Jumala tarjoaa ihmeellistä rakkauttaan meidän iankaikkiseksi parhaaksi. Särkyneen hän tahtoo korjata ja masentuneen virvoittaa. Siksi Jumala antaa armolupauksia, joihin voimme tarttua:

11:17-20: ”Minä kokoan teidät kansojen seasta… ja annan teille Israelin maan. Ja minä annan heille yhden sydämen, ja uuden hengen minä annan teidän sisimpäänne, ja minä poistan kivisydämen ja annan heille lihasydämen, niin että he vaeltavat minun käskyjeni mukaan…ja he ovat minun kansani ja minä olen heidän Jumalansa”. Samasta kertoo Hes 36:24-29.

 Kun Israelin johtajat eivät pitäneet kansasta huolta, Herra itse lupasi olla heille hyvä Paimen:

Hes 34 luku: ”Voi Israelin paimenia…te ette ole vahvistaneet heikkoja, ette ole parantaneet sairaita, sitoneet haavoittuneita, tuoneet takaisin eksyneitä, etsineet kadonneita… Minun lampaani harhailevat kaikilla vuorilla… eikä kukaan välitä niistä. Katso, minä itse etsin lampaani ja pidän niistä huolen… pelastan ne… vien ne pois kansojen seasta… lepäämään… ja herätän heille yhden paimenen heitä kaitsemaan, palvelijani Daavidin… ja minä teen heidän kanssaan rauhanliiton”

 

Kuolleet luut tulevat eläviksi ihmisiksi

Voimakkain näky oli ehkä Hesekielin kokemus laaksossa, joka oli täynnä luita. Herran Sanan ja Hengen voimasta niistä muotoutui taas ihmisiä. Samalla Herra yhdisti Israelin (10 heimoa) ja Juudan (2 heimoa) yhdeksi kansaksi (kaksi sauvaa). Tämä tapahtuisi yhden kuninkaan, daavidilaisen Messiaan johdolla. Se merkitsi myös iankaikkista liittoa. Lue Hes 37 luku!

Tämä merkillinen ennustus toteutuisi kahdessa vaiheessa ja kahdella tasolla:

• Yhteiskunnallinen henkiin herääminen tarkoitti Israelin valtion syntyä ja Jerusalemin jälleenrakentamista.
• Hengellinen herääminen tapahtuisi, kun luopuneesta kansasta tulisi jälleen aito Jumalan kansa ja se rakentaisi Herran temppelin uudelleen.

Babylonian pakkosiirtolaisuudessa tapahtui ensin tuo hengellinen herääminen, jota seurasi yhteiskunnallinen herääminen.

Nyt maailmanlaajan juutalaisten hajaannuksen kohdalla nämä tapahtuvat päinvastaisessa järjestyksessä: vuonna 1948 perustettiin Israelin valtio, jonne juutalaiset ovat palaamassa. Heidän hengellinen herääminen on vielä edessäpäin, mikä tapahtuu – valitettavasti – vain äärimmäisen ahdistuksen kautta. Juuri siitä puhuu Hesekielin näky Googin sodasta (38-39 luvut) sekä profeetta Sakarjan ennustukset, joissa puhutaan kansojen hyökkäyksistä, armolähteen puhkeamisesta ja kansan valittajaisista ristiinnaulitun Pojan tähden (Sak 12 – 14 luvut). Silloin he sanovat sanat, joita Jeesus edellytti: ”Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimessä, Jeesus Kristus”.

Raamattu on äärettömän realistinen kirja, joka tarkoin kuvaa juuri meidän maailmamme ja ihmisen tilaa ja pyrkimyksiä kipeän realistisesti. Ilman Jumalaa ihminen ja ihmiskunta tuhoutuu, mutta Jumalan yhteydessä saamme pelastua. Ihminen haluaisi elää ikuisesti syntisenä mutta synti vääristää ja turmelee elämän ja ihmisen. Jumala tarjoaa meille täydellistä elämää ja rakkautta, jolloin kaikilla on tasapuolisesti hyvä olla.

 

Näky temppelistä

Hesekielin lohduttavat ennustukset huipentuivat tulevaan temppeliin ja uuteen Israeliin (40-48 luvut). Poissa olisivat kaaos, itsekkyys, kuolema ja tuho – tilalla eheys, järjestys, elämä ja ilo. Tulevan, täydellisen temppelin ensimmäisenä täyttymyksenä oli pakkosiirtolaisuudesta palanneiden rakentama ns. toinen temppeli. Se valmistui 517 eKr., mutta tuhoutui jälleen vuonna 70 jKr. roomalaisten käsissä, eli lähes 600 vuotta myöhemmin. Nyt juutalaiset ovat eläneet ilman temppeliä lähes 2000 vuoden ajan, minkä he ovat korvanneet synagolaitoksella ja sen rituaaleilla.

Kolmas temppeli on nykyjuutalaisten suurin haave. Koska sen ainoa laillinen paikka on Jerusalemin temppelivuorella siinä, missä muslimien kalliomoskeija seisoo, sitä ei ole voitu rakentaa. Kaikki piirustukset, rakennusaineet ja välineet ovat olleet jo olemassa useiden vuosien ajan. Vuosittain asiaa ajava ryhmä marssii kohti kalliomoskeijaa mukanaan symbolinen peruskivi. Tämän muslimit tietysti torjuvat. Raamatusta voidaan päätellä, että jossain vaiheessa tuo temppeli rakennetaan, mikä olisi Hesekielin ennustuksen toinen täyttymys.

Varsinainen Hesekielin kuvaama temppeli rakennetaan kirjaimellisella tarkkuudella vasta 1000-vuotisen valtakunnan alussa, jos ja kun tällainen aikakausi koittaa. Silloin Herra uudistaa saastuneen maanpiirin temppelistä vuotavan ihmeellisen vesivirran kautta. Kaikki aseet hävitetään, saatana sidotaan ja ihmiset elävät rauhassa. Synti on kuitenkin yhä läsnä, vaikka sen voima on heikompi. Kansat virtaavat Jerusalemin temppelivuorelle kuulemaan Herran Sanan opetusta.

Temppeli on Herran kohtaamisen, armon, puhdistuksen, vahvistumisen ja yhteyden paikka. Syvimmässä mielessä todellinen temppeli on Jeesus Kristus, joka ristiinnaulittiin ja nousi kuolleista. Hän vertasi itseään temppeliin, jonka hän rakentaisi uudelleen kolmessa päivässä. Maallinen temppeli oli vain esikuva todellisesta Temppelistä eli Kristuksesta. Tämän Temppelin ruumiina tai rakennuksena on kristillisen seurakunta, jonka kiviä ovat kastetut uskovat jäsenet, sinä ja minä!

Tuhatvuotisen valtakunnan ja viimeisen tuomion jälkeen Jumala luo uuden maailman, johon uusi Jerusalem laskeutuu. Tässä uudessa ei ole enää kivistä temppeliä, sillä sen temppelinä on itse Karitsa (Ilm 21:22-23).

 

 

PROFEETTA DANIEL

Danielin vaiheet pakkosiirtolaisuudessa

Profeetta Daniel oli pitkäaikaisin kaikista profeetoista. Hänen palveluaikansa oli yli 70 vuotta. Daniel joutui nuorukaisena ensimmäisen pakkosiirtolaiserän mukana Babyloniaan 605 eKr. Siellä hän pääsi kuningas Nebukadnessarin hovin palvelukseen erinomaisen viisautensa ja Jumalan antamien armolahjojen vuoksi – kuten hänen kolme ystäväänsäkin. He palvelivat juutalaisen kansan lähes tuhonnutta pakanakuningasta, mutta säilyttivät puhtaan uskonsa Israelin Jumalaan – henkensä uhallakin. Kolme ystävää joutuivat tuliseen pätsiin ja Daniel leijonien luolaan.

Entä miten me voimme elää nyky-yhteiskunnassa, jonka kristillisyys on murenemassa? Meidän tulee palvella Suomea sen parhaaksi kaikissa mahdollisissa tehtävissä, mutta raamatullisen uskomme säilyttäen. Tämä on Raamatun malli meille kristityille.

Daniel koki koko pakkosiirtolaisuuden ajan vuodesta 605 eKr. aina vuoteen 530 eKr. saakka,
jolloin juutalaiset olivat jo saaneet palata takaisin Jerusalemiin. Hän näki Babylonian nousun, suurvaltavuodet ja tuhon, sekä Persian nousun uudeksi maailmanvallaksi kuningas Kyyroksen johdolla 539 eKr. Persian kausi olikin todella merkittävä juutalaisille, sillä sen suopea politiikka (Jumalan vaikuttamana) mahdollisti Jerusalemin temppelin ja kaupungin jälleenrakentamisen.

Pakkosiirtolaisuuden aika oli merkittävä ja tärkeä juutalaisille. Sinä aikana kansa kypsyi parannukseen, synagogalaitos syntyi (paikalliset rukoushuoneet temppelin korvikkeena) ja uusi kirjanoppineiden luokka aloitti pyhien Kirjoitusten kokoamisen ja viimeistelyn.

Hiljaisuuden ja syrjässä olemisen vuosilla on aina tärkeä tehtävänsä ihmisen elämässä, kun se on tullut Herralta. Moni asia on kypsynyt ja uusi näky on syntynyt. Tästä on monia hyviä esimerkkejä:

• Paavali pian kääntymyksensä jälkeen oli toistakymmentä vuotta syrjäisessä paikassa syventämässä elämänsä kokemuksia ja käännettä, sekä tutkimassa Kirjoituksia, jotka – nyt – niin selvästi julistivat Jeesusta Kristusta Messiaana ja koko maailman Vapahtajana.
• Apostoli Johannes sai Ilmestyskirjan sisältämän näyn Patmos-saarella vankeudessa.
• Uskonpuhdistaja Luther paetessaan kirkonkirousta ja tappouhkaa vietti salaisessa linnantornissa vuoden verran; tuloksena oli ensimmäinen kansankielinen Raamattu. Tämä mullisti koko kristillisen maailman.

Mekin tarvitsemme tällaisia kokemuksia ja vaiheita. Siksi Danielin elämä pakkosiirtolaisuudessa oli erityisen merkittävä Jumalan kansalle ja koko maailmalle.

Kun 70 pakkosiirtolaisuuden vuotta olivat täyttymässä, yli 80-vuotias Daniel ymmärsi kansan olevan uuden tärkeän vaiheen edessä. Niinpä hän paastosi ja rukoili hartaasti kansansa, Jerusalemin ja temppelin puolesta (Dan 9:3-19). Onkin tärkeää rukoilla Sanan ohjaamana koko kansan puolesta!

 

Danielin kirja on Vanhan testamentin Ilmestyskirja

Se kuvaa maailmanhistorian vaiheita, sen suurvaltoja, Jumalan kansan kokemuksia ja nykyhistorian päätöstä. Puolet sen sanomasta on kaikille kansoille ja puolet on Israelille. Kristillinen seurakunta korvaa Israelin vain väliaikaisesti ja osittain. Israel on maailmanhistorian kello, joka osoittaa, mitä aikaa me elämämme. Israel on myös Jumalan työväline. Meidän tulee siunata ja arvostaa sitä, vaikka emme hyväksykään sen luopumusta ja virheitä.

Danielin kirjan merkittäviä ennustuksia ovat:

• uni suuresta kuvapatsaasta, joka koostuu neljästä osasta, ja sen tuhoava kivi – neljä suurta maailmanvaltaa ja Messias, joka tuo ikuisen Jumalan valtakunnan; Hän on Ihmisen Poika
• näky neljästä pedosta, jotka hallitsevat maailmaa, ja pienestä sarvesta, joka on antikristus; lopulta Jumalan valtakunta ottaa täydellisen hallintavallan yli koko maanpiirin
• oinas, kauris ja pieni sarvi (pässi ja vuohipukki / uusi käännös)
• Israelin kansan 70 vuosiviikkoa (490 vuotta) ja Voideltu Messias
• ylösnousemus ja viimeinen tuomio

Danielin kuvaamat keskeiset maailmanvallat ovat: Babylonia > Persia > Kreikka > Syyria ja Egypti > Rooma joka kaatuu mutta nousee jälleen > Jumalan valtakunta ja Messias.

Danielin kirjan ja Ilmestyskirjan merkitys on äärimmäisen tärkeä. Raamatun ennustukset kertovat, että maailmanhistoria on Jumalan käsissä ja sillä on selkeä päätös. Pahuuden aika loppuu viimeiseen tuomioon mutta jokainen voi saada armon ja uuden elämän Vapahtajassa. Jumala sanoo viimeisen, hyvän sanansa kaikelle. Tuo sana on ”ikuinen elämä”.

Raamattu muistuttaa historiasta ja ihmiskunnan nykytilasta äärimmäisen karusti ja kipeästi. Se on realistinen ja luottava elämän mittari. Samalla se antaa ihmiskunnalle suurimman mahdollisen toivon ja tarkoituksen. Emme ole yksin. Suuri Luoja on kanssamme. Hän pitää meistä huolen, jos siihen vain suostumme. Tähän suostumiseen kuuluu se, että Jumala saa olla armahtajamme ja Herramme. Silloin aito rakkaus ja elämä puhkeavat meissä esiin – nyt vajavaisesti ja kerran täydellisesti. Turvaudu siis Jumalaan, näe realistisesti edessä oleva lyhyt elämä täällä maan päällä ja luota kaikessa Herraan ja hänen Sanaansa, vaikka pimeys peittäisikin maan – hetkeksi.

12:1-3: ”Mutta siihen aikaan pelastetaan sinun kansasi, kaikki, jotka kirjaan kirjoitetut ovat. Ja monet maan tomussa makaavista heräävät, toiset iankaikkiseen elämään, toiset häpeään ja iankaikkiseen kauhistukseen. Ja taidolliset loistavat, niin kuin taivas loistaa, ja ne, jotka monta vanhurskauteen saattavat, niin kuin tähdet, aina ja iankaikkisesti”

 12:4: ”Mutta sinä Daniel, lukitse nämä sanat ja sinetöi tämä kirja lopun aikaan asti. Monet sitä tutkivat, ja ymmärrys lisääntyy”

 12:10: ”Monet puhdistetaan, kirkastetaan ja koetellaan, mutta jumalattomat pysyvät jumalattomina, eikä yksikään jumalaton ymmärrä tätä, mutta taidolliset ymmärtävät”

 12:13: ”Mutta sinä, mene, siksi kunnes loppu tulee; ja lepää, ja nouse osaasi päivien lopussa”

  

Avaimia Raamattuun ja elämään

• Raamattu ja sen ennustukset kirjat kertovat, kuinka Jumala toimii ihmiskunnan, kansojen ja yksilöiden historiassa ja vaiheissa. Jumala on kiinnostunut jokaisesta – sinustakin!
• Vanhan testamentin profeetalliset ennustukset täyttyvät useimmiten moneen kertaan – ensin osittain ja sitten täydellisesti ja kirjaimellisesti. Esitäyttymys oli sen ajan ihmisille, samankaltaisten tapahtumien toistumien välihistorian ajan ja lopullinen täyttymys ehkä meidän ajan ihmisille.
• Raamattu on täynnä realismia ja siksi se on niin luotettava ja käytännönläheinen.
• Jumala käyttää kaikki mahdolliset keinot pelastaakseen ihmisen synnin turmeluksesta. Jumala on rakkaus. Hän on armollinen ja pitkämielinen. Jumala ei pelkää toimia syntisten ihmisten keskellä.
• Jumala on pyhä ja lopulta hän aina tuomitsee synnin oikeudenmukaisesti. Synnin palkka on ikuinen kuolema, mutta Jumalan armolahja on ikuinen elämä sovituksen, Kristuksen kautta. Hänessä synti on käsitelty täysimittaisella tavalla. Israelin kohtalo on meille varoittava esimerkki, jotta varjeltuisimme viimeiseltä tuomiolta. Ajalliset vastoinkäymiset ja tuomiotkin ovat meidän parhaaksemme.
• Koska Raamatun tuomiot täyttyvät kirjaimellisesti, niin myös sen armonlupaukset täyttyvät – luota niihin täydellisesti omassa elämässäsi!

Kysymyksiä

• Miltä Raamatun tuomioennustukset tuntuvat sinusta? Otatko ne todesta? Mikä on niiden merkitys ja sanoma meille? Voiko niiden toteutumista havaita meidän päivinämme? Missä ja miten?
• Miten tulisi suhtautua ns. lopunaikojen ennustusten tarkkoihin selityksiin ja kenties vuosilukuihin? Kumpi niissä on tärkeämpää – pikkutarkat yksityiskohdat vai ennustusten päälinjat ja perusopetukset?
• Osaatko ajatella Kristuksen paluuta ja tulevaa ikuista, täydellistä elämää? Odotatko sitä vai onko elämä pelkästään tässä ja nyt? Miten tuleva ihanuus voisi vahvistaa ja rohkaista meitä jo nyt ja auttaa meitä tekemään vaikeitakin ratkaisuja, jolloin joudumme tekemään uhrauksia?
• Onko sinulla kaipuu päästä kotiin?
• Miten löytää tasapaino nykyisen ja tulevan elämän välille?
• Mikä auttaa ihmistä jaksamaan silloin, kun kaikki ajallinen sortuu tai muuttuu?

Kirjoja Raamatun ymmärtämiseen

• Jukka Norvanto, Raamattu Elämään: Murrosaikojen profeetta, Hesekielin kirja (perussanoma)
• Jukka Norvanto, Raamattu Elämään: Ketä kumarrat?, Danielin kirja (perussanoma)
• Pekka Eskelinen, Maailmanvaltojen nousu ja tuho, Danielin kirja (uusi tie)
• Maailmanhistoria, kuvitettu matka läpi historian (parragon)