Raamattu ajassamme

TAPAUS VANHEMPI VELI JA YHTEENVETO

Vanhemman veljen julkeus

Mieliimme piirtyy kuva kiukuttelevasta isoveljestä, jonka isä lepyttää muutamalla sanalla takapihan hämärässä. Mutta näin ei ole.

Vanhempi veli kuultuaan juhlasta kieltäytyi osallistumasta. Jälleen kaikki tapahtuu kaikkien silmien alla, korvien venyessä kuulemaan joka sanan ja kuiskauksen.

Vanhemman veljen käytös oli julkinen, vakava loukkaus isäänsä kohtaan. Kyse oli isän juhlista, josta poika päätti jäädä pois. Tämä niskurointi kiiri heti juhlaväen korviin.

Perijuutalainen tapa olisi seuraava. Loukattu isä käskisi palvelijoiden teljetä poika huoneeseen. Juhlien jälkeen poika pieksettäisiin. Tätä juhlaväki ja vertauksen kuulijat odottivat.

Mutta jälleen rakastava isä toimi toisin. Kun ylimielinen poika seisoi juhlatalon pihalla, loukattu isä käveli pojan luokse. Juhlaväki hiljeni, musiikki lakkasi, tanssijat pysähtyivät ja kaikki seurasivat tiiviisti tapahtumia.

Isä suostutteli poikaansa lempeästi – kuten tuhlaajapoikaansakin. Mutta mitä vanhempi poika vastasi? Sarja törkeitä loukkauksia, vieläpä julkisesti, kaikkien kuullen!

’Kaikki nämä vuodet minä olen raatanut sinun hyväksesi enkä ole kertaakaan jättänyt käskyäsi täyttämättä. Silti et ole koskaan antanut minulle edes vuohipahaista juhliakseni ystävieni kanssa. Mutta kun tämä sinun poikasi tulee, tämä, joka on hävittänyt omaisuutesi porttojen parissa, sinä teurastat hänelle syöttövasikan!’

Hän ei puhutellut isäänsä ”isänä”, mikä oli vakava loukkaus.

Hän kieltäytyi kutsumasta veljeään ”veljekseen” vaan sanoi ”tämä sinun poikasi”.

Hän väitti olevansa isänsä orja. Tosiasiassa poika oli uurastanut vain oman perintönsä kasvattamiseksi.

Hän huolestui siitä, että juhla leikkasi hänen perintöään. Lisäksi hän pelkäsi, että isä antaa tuhlaajapojalle jonkin ylimääräisen osan.

Hän väitti, että on aina noudattanut käskyjä. Tosiasiassa hän juuri rikkoi neljättä käskyä ”kunnioita isääsi ja äitiäsi”. Muutenkin hän oli ollut vuosien ajan koppava ja ylimielinen isäänsä kohtaan, mm. ottamalla julkeasti vastaan ennakkoperinnön ja torjumalla välittäjän roolin. Vertaa fariseuksen itsekkääseen rukoukseen temppelissä. Publikaani löi vain rintaansa ja pyysi, Jumala ole minulle syntiselle armollinen.

Hän irtisanoutui kotiväestään. Hän kieltäytyi perhejuhlasta ja halusi mieluummin juhlia omien ystäviensä kanssa.

Hän toivoi tosiasiassa perinnön vapaata käyttöoikeutta jo nyt ja sen myötä isänsä pikaista kuolemaa.

Hän tuomitsi veljensä haureellisesta elämästä, josta hän ei kuitenkaan varmuudella tiennyt mitään. Omaisuuden veli oli toki hävittänyt, mutta muu oli pelkkää arvailua ja syyttelyä.

Se, mikä meille näyttäytyy vain kiukutteluna, onkin Lähi-idän kulttuurisessa tilanteessa mitä räikeintä ja törkeintä julkista isän häpäisemistä. Kun isä tarjosi pojalleen täydellistä rakkautta, poika piti sen arvottomana roskana.

Vanhempi veli ymmärsi, että juhla sinetöi tuhlaajapojan paluun entiseen asemaansa. Siksi hän yritti sabotoida tämän juhlan ja päämäärän.

Shalom

Tuhlaajapojan pelastumista kuvaa sana shalom. Se merkitsee kokonaisvaltaista eheyttä, onnellisuutta ja täyttä elämää. Shalomin ytimessä on ehyt suhde Jumalaan ja lähimmäisiin.

Synti rikkoo tämän syvimmän yhteyden. Tuhlaajapoika menetti kotiväkensä ja kyläyhteisönsä. Lopulta hän oli täysin yksin, sikojen keskellä. Vanhempi velikin sulki itsensä perheensä ulkopuolelle. Hän puhui ystävistä, mutta ei ollut raaskinut järjestää juhlia heille, joten ystävyyden laatu jää avoimeksi.

Isä kuvaa Jumalaa. Molemmat pojat torjuivat isän rakkauden ja lähtivät pois – tuhlaajapoika henkisesti ja fyysisesti, vanhempi veli pääosin henkisesti (juhlien osalta myös fyysisesti).

Ei voi olla todellista shalomia, elämää ja onnea ilman ehyttä suhdetta Jumalaan ja toisiin ihmisiin. Tämän vertauksen isä halusi korjata ja palauttaa. Hänen sydämensä oli särkynyt juuri tämän katkenneen yhteyden vuoksi.

Fariseukset ja lainopettajat

Jeesus kertoi vertauksen nimenomaan fariseuksille ja lainopettajille. He kun syyttivät Jeesusta yhdestä ja toisesta asiasta kuten kevyestä syntikäsityksestä, syntisten kanssa aterioinnista, väärästä jumalakuvasta jne.

Vertauksessa synnin sitoma ja turmelema mies palasi isän kotiin ja sai uuden elämän. Hänestä tuli jälleen täysivaltainen poika, joka eli nuhteettomasti. Syntinen pelastui.

Tämän fariseukset ja lainopettajat saattoivat hyväksyä ja ymmärtää. Isän häkellyttävä rakkaus sen sijaan jäi varmasti heitä mietityttämään.

Aluksi he samastuivat syvästi vanhempaan veljeen. Hän ei juossut syntisen veljensä hyväksi. Hän ei aterioinut syntisten kanssa. Hän oli parempi.

Mutta nyt he olivat seisomassa isän juhlatalon ulkopuolella ja jäämässä ulkopuolelle – ei vain juhlien vaan koko pelastuksen. Tämä oli katkera näkymä.

Vertaus jää tarkoituksella avoimeksi. Mitä tapahtui isän lempeän puhuttelun jälkeen? Heräsikö vanhempi veli todellisuuteen, katui, otti vastaan isän täydellisen rakkauden, tuliko mukaan juhliin ja yhteyteen isänsä, veljensä ja kyläyhteisön kanssa?

Vai jäikö hän lopullisesti ulos? Entä mitä tekevät fariseukset ja lainopettajat, kaikki omahyväisen ja ylpeän lakihenkisen tai humanistisen uskonnon edustajat? Entä sinä?

Syvä, täydellinen kuva Jumalasta

Vertaus piirtää syvän, täydellisen kuvan Jumalasta. Hän on ihmeellinen Rakkaus. Hän on Pyhä.

Vertaus paljastaa Jumalan syvimpiäkin tuntemuksia. Se kertoo, miltä Jumalasta tuntuu, kun me kapinoimme häntä vastaan ja ylimielisinä hylkäämme hänet, kuljemme turmion tietä ja tosiasiallisesti ”kuolemme” pois Isän yhteydestä. Jumala suree aidosti jokaista menettämäänsä lastaan.

Hän antaa meille vapauden astella pois hänen luotaan. Mutta hän tekee myös kaikkensa, jotta me vielä palaisimme takaisin. Hän tulee ihmiseksi alhaisuuteen, juoksee läpi Via Dolorosan ja kärsii mitä syvimmän kärsimyksen ristinpuulla, jotta me saisimme armon ja elämän.

Jumalan pyhyys

Vertaus ei kumoa Jumalan pyhyyttä eikä tee hänestä mitään lällyä, kaiken hyväksyvää pehmo-Jumalaa. Isä ei hyväksynyt pojan syntistä elämää ja piti häntä ”kuolleena”. Poika oikeasti menetti asemansa isän kodissa, kun hän lähti. Mikäli poika ei olisi halunnut palata eikä varsinkaan ottaa vastaan isän ehdotonta armoa ja rakkautta, hän olisi kuollut ”isättömänä” kaukaisessa maassa. Hänen muistonsakin olisi kadonnut.

Jumala on todella pyhä Jumala. Jos me emme käänny ja palaa Isän yhteyteen eli suostu löydettäviksi, me emme koskaan pääse ihanaan kotiin vaan joudumme kadotukseen. Jumala ei hyväksy syntiä eikä siunaa rappiotamme.

Jumalan armahtava rakkaus Kristuksessa

Samalla Jumala on käsittämättömän hyvä, armollinen ja rakastava. Hän etsii kadonnutta ja uhraa itsensä, jotta yksikin, joka uskoo häneen, pelastuisi. Ja kun kadonnut löytyy ja kuollut herää eloon, Jumala riemuitsee ja taivaassa järjestetään suuret juhlat!

Jeesuksen ristinkuoleman kautta joka ikinen syntimme pyyhitään pois ja lopulta syntinen olemuksemmekin kirkastetaan täyteen kirkkauteen ja meidät puetaan ikuiseen puhtauteen. Meistä tulee todellisia Jumalan lapsia – kaikista kurjista synneistämme huolimatta.

Tämän kaiken me saamme täydellisenä lahjana, Kristuksen tähden. Pienintäkään osaa emme voi siitä ostaa tai ottaa omavaltaisesti. Itseämme emme kykene muuttamaan. Kaikki on Jumalasta ja kaikki tämä on ihmeellistä.

Jumalan isällinen ja äidillinen rakkaus

Jumalaa kuvataan usein isänä ja puhutellaan nimellä Isä. Sen sijaan Jumalaa ei koskaan kutsuta Raamatussa Äidiksi. Se on näin. Mutta samanaikaisesti Jumalaa voidaan verrata äitiin ja häneen liitetään ominaisuuksia ja piirteitä, jotka ovat nimenomaan ominaisia äidille ja naiselle. Niitä ovat rakkaus, myötätunto, tunneherkkyys, hellyys, lempeys jne.

Jes 66:5: Niin kuin äiti lohduttaa lastansa, niin minä lohdutan teitä.

Jumala loi miehen ja naisen kuvakseen. Molemmat yhdessä muodostavat täydellisen kuvan Luojastamme. Kumpikin erikseen kuvastaa häntä omalla ainutlaatuisella tavallaan.

Vertauksen pääteemat

Vertaus on todellinen kuningasvertaus. Se sisältää monia keskeisiä teemoja ja piirtää syvällisen kuvan Jumalasta ja ihmisestä.

Synti: Vertaus käsittelee kahdenlaista syntiä. Toinen on laittomuutta ja toinen on lakihenkisyyttä. Toinen on avointa julkisyntiä, toinen uskonnollisiin kuoriin kätkeytyvää piilosyntiä. Molemmat rikkovat suhteen Jumalaan ja lähimmäisiin. Molemmat ovat rakkauden ja pyhyyden vastaisia. Molemmat lopulta mitätöivät lain ja pelastuksen tarpeen.

Vapaus: Jumala antaa ihmiselle äärimmäisen vapauden. Ihminen voi hyväksyä tai torjua Jumalan rakkauden. Rakkauden torjuminen tuottaa Jumalalle syvää tuskaa.

Katumus: Väärä katumus on farisealaista tee-se-itse pelastumista omilla näennäisillä hyvillä teoilla. Aito katumus suostuu ottamaan vastaan täydellisen lahjan ja tulemaan löydetyksi.

Armo: Jumala tarjoaa ilmaista lahjarakkautta, joka etsii, kärsii ja pelastaa.

Ilo: Isä kokee syvää iloa, kun kadonnut löytyy. Poika iloitsee saadessaan armon ja yhteyden.

Isyys: Vertaus avaa hienoimman kuvan Jumalasta armahtavana Isänä.

Lapseus: Ihminen on luotu Jumalan lapseksi, jollaisena hän saa luottaa isän rakkauteen vailla pelkoa ja ansioita.

Oppi Kristuksesta: Isä tulee kahdesti ulos talosta kohdatakseen ja pelastaakseen kadonneet kaksi poikaansa. Se on kärsimystien kulkemista ja vihan vaihtamista rakkaudeksi. Hän kutsuu ateriayhteyteen kanssaan. Tässä on inkarnaatio, sovitus ja uusi elämä Kristuksessa.

Perhe / yhteisö: Isä haluaa koota perheensä yhteen ja eheyttää rikkoutuneet suhteet.

Sovitus: Isä uhrautuu julkisesti ja kärsii syvästi pelastaakseen poikansa.

Eskatologia / lopunajat: Messiaaniset pidot ovat jo alkaneet, kun syntisiä kutsutaan pelastukseen. Lopullinen täyttymys on taivaissa Karitsan hääaterialla.

Evankeliumi kaikille: Täydellistä pelastusta yksin armosta, yksin Kristuksen tähden, yksin uskon kautta ilman tekoja tarjotaan kaikille – julkisyntisille ja omavanhurskaille, pakanoille ja juutalaisille.

Käsittämätön mahdollisuus jokaiselle

Kuka oletkin ja millainen oletkin, sinulle on avattu Kristuksessa Jeesuksessa avoin tie takaisin Isän yhteyteen. Isä jo juoksee sinua vastaan avosylin ja sulkee sinut lukemattomiin suudelmiin ja halauksiin. Sinut puetaan juhlavaatteisiin ja sormeesi laitetaan Jumalan lapsen ikisormus, jota kastekin kuvastaa syvällisellä tavalla.

Oletko tuhlaajapoika/tyttö vai kovasydäminen vanhempi veli/sisar? Kumpaan joukkoon kuulut? Vai onko sinussa näitä molempia? Elätkö toisaalta julkeasti synnissä joidenkin asioiden ja arvojen suhteen, mutta samalla pidät itseäsi toisia parempana?

Vertaus haastaa meitä katsomaan rehellisesti itseemme ja avoimesti Jumalaan. Se haastaa pohtimaan, miten suhtaudumme toisiin ihmisiin.

Saakoon Jumalan ihmeellinen armo ja rakkaus pelastaa meidät. Saakoon hän löytää, uudistaa ja muuttaa meidät. Saakoon hän herättää aitoa rakkautta ja myötätuntoa sekä halua elää moraalisesti kestävällä tavalla.

Tätä kaikkea hyvää kasvatustyötä ihmeellinen taivaallinen Isämme tekee kärsivällisesti ja uskollisesti. Isän kodissa sinä olet turvassa. Isän kodissa sinut on sovitettu Kristuksen tähden.
Isän kodista sinua ei milloinkaan heitetä ulos.

Isän kodissa sinulla on kaikki, mitä tarvitset ajallista elämää varten. Isän kodissa sinulla on iankaikkinen elämä. Isän kodissa sinua rakastetaan ikuisella, mittaamattomalla rakkaudella.
Isän kodissa sinulla todellinen, täydellinen Isä, joka pitää sinusta huolen!

Kadonnut on löytynyt!
Kuollut on herännyt eloon!

Evankeliumi kuuluu jokaiselle. Jumala rakastaa ja haluaa pelastaa jokaisen. Hänen rakkautensa sylissä suostu pelastettavaksi ja kutsu tähän syliin muitakin!

Tässä on Luukkaan evankeliumin 15. luvun vertausten yhteinen suuri sanoma.

.

RUKOUS

Kaikkien Isä,
me kiitämme ja ylistämme sinua siitä,
että kun me olimme vielä kaukana,
sinä kohtasit meidät Pojassasi
ja toit meidät kotiin.

Kuolemassa ja elämässä
hän julisti sinun rakkauttasi,
antoi meille armon
ja avasi portit kirkkauteen.

Aamen.

.