LUPAUSTEN JUMALA MEIDÄN KANSSAMME – Aabraham, Iisak, Jaakob ja Joosef (1 Moos 10-50)

Edellisessä osassa tutkimme luomista, syntiinlankeemusta, sen seurauksia ja armon ilmestymistä. Jumala loi maailman ja ihmisen omaksi kuvakseen. Ihminen lankesi syntiin ja kohtasi kuoleman voimat. Kuitenkin Jumala antoi toivon ja lupauksen vaimon siemenestä, joka tuhoasi synnin ja perkeleen. Sen esikuvana alkoi sijaisuhrikäytäntö. Ihmissuku jakautui Jumalan lapsiin ja jumalattomiin ihmisiin. Lopulta nekin sekoittuivat ja maa tuli täyteen pahuutta. Jumala tuomitsi sen vedenpaisumuksen kautta, mutta säästi Nooan ja hänen perhekuntansa.

Vanha testamentti ja varsinkin sen alkuluvut ovat alkujen, lupausten ja esikuvien kirja. 1 Mooseksen kirjan yksitoista ensimmäistä lukua antavat meille yleiskuvan maailman tärkeistä, ensimmäisistä tapahtumista. Sen loppuluvut 12–50 keskittyvät yhteen ihmiseen vuorollaan, Aabrahamiin ja hänen sukuunsa. Tapahtumien arvellaan sijoittuvan vuosiin 2000–1640 eKr. Aabraham eli vuosina 2000–1825, Iisak 1900–1720, Jaakob 1800–1700 ja Joosef 1750–1640.

1 Mooseksen kirjan kautta Jumala kertoo meille, keitä me olemme, mistä tulemme, miksi elämämme ja minne olemme matkalla. Raamattu koskettaa koko maailmaa ja kaikkia ihmisiä. Raamattu kertoo myös, kuinka yksi ihminen on Jumalalle tärkeä – kuten sinä ja minä.

 

 

KANSAT JA BAABELIN TORNI  (1 Moos 10-11 luvut)

On tärkeää tuntea juuremme ja alkuperämme. Raamattu kertoo kansojen synnyn ja jakautumisen vedenpaisumuksen jälkeen. 1 Moos 10-11 luvuissa kuvataan Nooan kolmesta pojasta polveutuvat kansat. Jaafetista polveutuivat indoeurooppalaiset kansat idästä Euroopan halki Amerikkaan asti. Siitä tuli suurin kuten Nooa ennusti Jumalan Hengessä. Siitä tuli myös juutalaisuuden perillinen hengellisesti, sillä kristinusko valtasi Jaafetin jälkeläiset. Haamista polveutuivat monet Lähi-idän ja Afrikan kansat. Heistä etenkin kanaanilaiset olivat Israelin vaivana ja samalla sen otteessa – meidän aikaamme saakka. Tämäkin tapahtui kuten Nooa ennusti: lue 10:25-27. Kolmas poika oli Seem. Hänestä polveutuivat monet muut Lähi-idän kansat ja Aabraham, Iisak, Jaakob, Joosef, Israelin kansa ja Messias.

Ennen kuin nämä kansat levisivät ympäri maailmaa ja jakaantuivat yhä uusiksi kansoiksi, he olivat yhtenäisiä. Heillä oli yksi kieli ja lopulta yksi päämäärä: rakentaa suuri kaupunki ja torni, joka ulottuisi taivaaseen. Sen tarkoituksena oli luoda heille oma nimi. Tuon paikan nimeksi tuli Baabel. Kertomus Baabelin tornista kuvaa vahvasti ihmisen pyrkimystä rakentaa maailmaa ilman Jumalaa ja nousta hänen vertaisekseen. Sen Jumala tuomitsi ja teki tyhjäksi sekoittamalla heidän kielensä. Jumala kuvasi sitä ihmisten ensimmäiseksi yritelmäksi. Monia kollektiivisia yrityksiä on sen jälkeen tullutkin.

Raamattu kuvaa Ilmestyskirjassa lopunajallista Baabelia, Babyloniaa, joka mässää rikkaudella, okkultismilla ja valheellisella nimikristillisyydellä. Ihminen ei ole muuttunut vaan entistä voimakkaammin rakentaa itselleen nimeä, tavoittelee taivaita ja ikuista elämää – ilman Jumalaa. Ihminen tutkii elämän salaisuuksia ja rakentaa ennennäkemätöntä maailmankylää teknologiansa voimalla. Ihminen julistaa: Ei ole Jumalaa. Ihminen on kaiken mitta. Kiinnostus okkultismiin, mystisiin kosmisiin voimiin, jotka kuitenkin ovat pimeyden voimia, kasvaa. Kukin rakentaa vain omaa hyvinvointia, joka kuitenkin muuttuu pahoinvoinniksi, toivottomuudeksi ja päättyy mielettömyyteen.

Missä on sinun sydämesi? Kuka on sinun jumalasi? Minkä hyväksi sinä ponnistelet? Ilmestyskirja kertoo, että Baabel romahtaa. Meidän tulee rakentaa taivaallista kaupunkia, joka on iankaikkinen.

 

AABRAHAM JA LIITOT (1 Moos 12-24 luvut)

Jumalan kutsu ja lupaus

Kaiken keskellä Jumala katsoo yksittäiseen ihmiseen – sinuun, minuun, Aabrahamiin. Hän kutsuu lähtemään Babyloniasta kohti Luvattua maata, uskon varassa. Tietämättä tarkasti minne ja miten: 1 Moos 12:1. Jumala kutsuu sinua. Irrottaudu synnin valtaamasta elämästä ja lähde kohti Jumalan taivasta. Aabrahamille kutsu oli vaikea, mutta hän lähti. Tämä tapahtui 4000 vuotta sitten Babyloniassa, Urin kaupungissa. Miten sinä vastaat?

Jumalan kutsuun liittyy aina lupaus: 12:2-3. Aabraham sai aivan erityisen lupauksen. Jumala lupasi hänelle maan, suuren kansan, suuren nimen, siunauksen kaikille kansoille ja erityisen jälkeläisen, Messiaan. Nyt Israelilla on jo toistamiseen Luvattu maa; Aabrahamista ovat juutalaiset ja arabit; hän suuri uskonisä juutalaisille, kristityille ja muslimeille. Vapahtaja Jeesus Kristus on syntynyt ja tuonut pelastuksen ristintyön ja sovituskuoleman kautta. Jumalan lupaukset täyttyvät, vaikka emme niitä aina näe.

Raamatun, Jumalan lupaukset koskevat juuri sinua. Hän ei koskaan petä vaan täyttää jokaisen lupauksensa. Lupaus merkitsee Jumalan armoa. Hän täyttää omatoimisesti lupauksensa ilman ihmisen ansioita, sillä ihminenhän on syntinen. Evankeliumi on juuri sinua varten, sinä olet Kristuksessa Jeesuksessa armahdettu, Jumalan lapsi, vaikka olet syntinen. Tartu Jumalan lupauksiin ja anna niiden kantaa perille Luvattuun maahan.

”Niin Aabraham lähti”, sanoo Raamattu. Hän otti kutsun vastaan, luotti lupaukseen ja lähti liikkeelle. Usko muuttuu teoiksi. Eteen avautuu aivan uusi suunta ja maailma. Usko avartaa ja tuo tarkoituksen elämälle. Matka oli pitkä ja arvaamaton, mutta Jumala oli Aabrahamin kanssa.

Koska Aabraham oli ihminen, hän oli heikko. Usein hän epäili ja oli menettää uskonsa ja toivonsa. Silloin Jumala ilmestyi ja uudisti lupauksensa. Hän solmi erityisen liiton Aabrahamin kanssa. Se solmittiin aikansa tapojen mukaan. Eläin teurastettiin ja halkaistiin kahtia. Siihen sitoutuneet kävelivät kappaleiden läpi, joka merkitsi sitoutumista liittoon oman henkensä kautta. Kun Aabraham nukkui pimeydessä, Jumala kulki liekehtivässä tulessa uhrikappaleiden halki. Näin Jumala yksin, yksipuolisesti sitoutui liiton takuumieheksi. Se oli kuva Jeesuksesta ristillä: ”Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa”. Aabraham, ihminen rikkoi liiton, mutta Jumala maksoi siitä omalla kuolemallaan Kristuksessa Jeesuksessa ja täytti liiton. (1 Moos 15:9-18).

Liitto Jumalan kanssa

Liitto on Raamatun keskeinen käsite. Jumala solmi ihmisen kanssa kuusi perusliittoa – Aadamin, Nooan, Aabrahamin, Mooseksen ja Daavidin kanssa. Kuudes liitto oli uusi liitto Kristuksen veressä: ”Tämä on uusi liitto minun veressäni”, sanoi Jeesus opetuslapsille ehtoollista asettaessaan. Kolme liittoa perustui ensisijassa Jumalan armoon. Kolme muuta sisälsivät velvoitteita ihmiselle.  Laki ja armo olivat niissä läsnä. Laki johtaisi oikean ja väärän tuntemiseen, sekä synnintuntoon. Armo toisi pelastuksen Jumalan suvereenina tekona.

Liitto merkitsee yhteyttä Jumalan kanssa. Avioliitto on sen vertauskuva. Liitto tuo elämän, siunauksia ja rauhan, jota kuvaa sana shalom. Liittoon kuuluivat sen näkyvät merkit: elämänpuu, sateenkaari, ympärileikkaus, sapatti, kaste ja ehtoollinen. Jumalan pelastussuunnitelma on etenevä ja syvenevä. Siksi uusi liitto Kristuksessa on niiden kaikkien täyttymys: Jeesus Kristus täytti elämällään liittojen vaatimuksen ja sovitti ristinkuolemallaan meidän rikkomuksemme. Kristuksessa liitto on ikuisesti voimassa. Sinä olet kutsuttu tähän ikuiseen armoliittoon Jeesuksen nimessä. Oletko jo ottanut sen vastaan? Luota siihen ja anna kasteen, ehtoollisen ja lupauksen Sanan vahvistaa uskoasi. Niiden kautta olet liitossa Luojasi kanssa, joka rakastaa sinua kuten täydellinen aviopuoliso.

Vanhurskautus

Aabraham uskoi Jumalan lupauksiin ja Jumala luki hänet vanhurskaaksi – lue 15:1-6. Tämä on Vanhan testamentin ja koko Raamatunkin keskeisiä jakeita. Aabraham tuli uskosta vanhurskaaksi. Se merkitsi, että hän ei voinut tulla omilla teoillaan hurskaaksi, Jumalalle kelvolliseksi. Hän oli syntinen ihminen. Hän luotti Jumalaan, joka pitäisi hänestä huolen. Jumala on vanhurskas, uskollinen ja oikeudenmukainen. Tähän Jumalaan Aabraham luotti. Näin tästä Jumalasta siirtyi lahjavanhurskaus Aabrahamin hyväksi. Tämä on Raamatun ja luterilaisuuden perususko – Jumala vanhurskauttaa syntisen ihmisen, sillä me emme itse siihen kykene.

Vanhurskauttaminen ei ollut sitä, että Jumala katsoisi syntiämme läpi sormien. Sen perustana oli liitto ja sovitus. Synti sai rangaistuksen, mutta ihminen armon. Syntien anteeksiantamus ja yhteys Jumalaan toi myös elämänvanhurskautta, pyhää elämää. Liiton merkiksi tuli ympärileikkaus. Siinä Aabraham sai uuden nimen, sillä alun perin hän oli Abram. Nyt hänestä tuli kansojen isä. Hän sai uuden, suuremman identiteetin Jumalan yhteydessä.

Kun sinä uskot Jumalan Sanaan ja evankeliumiin, saat syntisi anteeksi, uudenlaisen elämän ja Jumalan lapsen nimen. Kaste antaa tämän kaiken lahjaksi ja usko ottaa sen vastaan, ilmaiseksi. Ehtoollinen on uuden liiton ateria, jossa Kristus antaa syntimme anteeksi ja uudistaa osallisuutemme häneen. Sinä olet uskosta vanhurskas!

Aabrahamia kutsutaan uskonsankariksi. Usko ei ollut kuollut kirjain hänen sydämessään ja elämässään. Usko näkyi ja vaikutti Jumalan tahdon mukaista elämää. Hän lähti kohti tuntematonta ja jätti taakseen synnin hallitseman elämän. Aabraham oppi hiljalleen tuntemaan Jumalaa kulkiessa uskon tietä. Hän antoi monissa tilanteissa etusijan hyville ihmissuhteille ja oli valmis luopumaan eduistaan, vaikka oli sukunsa päämies. Aabraham oli valmis jopa riskeeraamaan henkensä pelastaakseen omaisiaan kuten nulikkamaisen Lootin vihollisen käsistä. Hän rukoili Sodoman ja Gomorran puolesta ja toivoi niiden kääntymystä. Minkälaista hedelmää meidän uskomme kantaa? Onko uskomme kuollutta vai elävää?

Koetuksia

Kovin koetus oli kosketti kuitenkin luvattua poikaa. Vasta kun Aabraham oli 100- ja Saara 90-vuotias, he saivat Iisakin. Tämä oli mahdotonta enää tuossa iässä, mutta Jumala on elämänruhtinas. Oli selvää, että Iisakista tuli äärettömän rakas Aabrahamille. Kun Iisak oli nuorukainen, Jumala käski Aabrahamia uhraamaan Iisakin hänelle alttarilla. Käsittämätön ja hirvittävä shokki! Silti Aabraham totteli ja lopulta uhrasi Iisakin – sydämessään, sillä Jumala esti häntä aivan viime hetkellä. Sijaisuhriksi ilmestyi oinas. Tapahtumapaikkana oli Moorian vuori, eli Golgatan kukkula Jerusalemin kupeessa. Isä Jumala uhraa ainokaisen Poikansa meidän sijastamme ristinpuulla, uhrialttarilla. Veri vuotaa, uhri kuolee ja synti sovitetaan. Mikä tuska Isälle ja Pojalle!

Kuinka kauhea asia uhri onkaan tekopyhälle maailmalle! Kuinka Jumala voi sellaista vaatia? Jumala on verenhimoinen. Samalla ihminen tappaa, riistää ja tuhoaa, minkä ehtii. Mikään vähempi kuin kuolema ei voi riittää rangaistukseksi. Syntiuhri on ainoa mahdollinen tapa sovittaa ihmisen synti. Onneksi Jumala valmisti meille sovituksen taivaasta tulleen Pojan kautta.

Aabraham oli valtava uskonsankari, mutta samalla hän oli epäilijä, pelkuri ja tyhmästi itseensä luottava. Toistuvasti hän epäili Jumalan lupausten edessä. Aika kului eikä poikaa kuulunut, miten sitten kansoja ja muutakaan? Avuksi otettiin orjatar, josta näppärästi saisi sen luvatun pojan. Syntyi Ismael. Saara joutui heti riitoihin orjatar Haagarin kanssa. Ismael uhkasi lopulta syntyneen Iisakin asemaa, joten Haagar ja Ismael oli karkoitettava. Perhe hajosi ja alkoi läpi vuosituhansien jatkunut vihanpito juutalaisten, sittemmin myös kristittyjen, ja muslimien välillä. Ei mikään pikku seuraus omapäisen suunnitelman tuloksena.

Vain Iisakin kautta Jumalan lupaukset täyttyisivät. Iisak edusti uskoon, eli Jumalaan perustuvaa pelastusta. Ismaelista tuli ihmisen omiin tekoihin perustuvan uskonnon esikuva. Näin Paavali selittää Galatalaiskirjeessä. Ismaelilainen järjestys johtaisi vain orjuuteen, mutta Iisakin mukainen usko vapauteen. Tämä on kristinuskon ja islamin perusero: yhteys Jumalaan perustuu armoon ja uskoon, ei rituaaleihin. Silti Ismael oli Jumalalle rakas yksilönä. Hänen nimensä merkitsee ”Jumala kuulee”. Näin Jumala kuulee muslimienkin tarpeet. Hekin ovat kutsuttuja pelastukseen Iisakin kautta, Kristuksen kautta, uskossa.

Armahdettu syntinen

Näin Aabraham oli uskonsankari mutta myös epäilevä, itsekäs pelkuri. Hän oli vanhurskas ja syntinen, yhtä aikaa – kuten sinä ja minä. Uskomme, teemme hyvää, mutta myös epäilemme ja lankeamme. Silti Jumalan armo riittää ja liitto kestää Kristuksessa Jeesuksessa. Olemme matkalla kohti Luvattua maata. Täydellisyys on vasta edessäpäin.

Kun luemme Vanhaa testamenttia, näemme kummallisia asioita uskonsankarien elämässä: moniavioisuutta, orjuutta, kateutta, petoksia, juonia, vihaa, taisteluja, epäilyksiä, toisinaan jopa epäuskoa. Muslimit syyttävätkin Raamattua pyhien miesten häväistyskirjaksi. Eiväthän pyhät elä tuolla tavoin! Monet kristitytkin ovat oudoksuneet vanhan liiton aikaista elämää. Mutta näin ajattelevat eivät tunne pyhää Jumalaa, jonka edessä jokainen ihminen on syntinen. Raamattu paljastaa tämän vaikean asian aivan suoraan. Usein Vanha testamentti kuvaa uskovien lankeemuksia, mutta ei juurikaan kommentoi tai arvostele. Kertomuksissa näkyy kuitenkin lankeemusten karut seuraamukset. Toiseksi laki on väline, jonka avulla voimme tulkita Raamatun sankareiden edesottamuksia. Näin Vanha testamentti haastaa mielenkiintoisella tavalla pohtimaan asioita ja peilaamaan niitä omaan elämäämme.

On lohdullista nähdä Aabrahamin ja kumppanien kaiken voittava usko, mutta myös heidän raadollisuutensa, sillä juuri sellaisia me olemme. Näemme kuinka Jumala armo ja liittouskollisuus kestää ja sovittaa kaiken. Se haastaa meitä myös jatkuvaan, jokapäiväiseen parannukseen ja uudistukseen.

Aabraham ja Kristus

Aabraham kohtasi Kristuksen matkallaan monin tavoin – uhreissa, liitossa, lupauksissa, Herran ilmestymisissä, Saalemin kuninkaassa Melkisedekissä, joka antoi hänelle leipää ja viiniä, ehtoollisen. Mekin saamme kohdata Jeesuksen ja saada voimaa matkaamme varten, tänäänkin. Raamattu on huikea kirja – täynnä rikkautta ja voimaa.

 

IISAK JA JAAKOB  (1 Moos 21-35 luvut)

Aabrahamin poika Iisak seurasi monessa isänsä jalanjälkiä. Hän peri lupaukset ja liitot, mutta myös toisti isältä opittuja syntitapoja. Iisakille syntyi kaksi poikaa, Eesau ja Jaakob. Iisak suosi Eesauta, vaikka Jumala kertoi, että valittu suku jatkuu Jaakobin kautta. Äiti Rebekka puolestaan suosi Jaakobia. Eesau oli aikansa machomies, joka ei piitannut mitään Israelin Jumalasta vaan piti halpana esikoisoikeuttaan ja luopui siitä. Jaakob oli juonikas ja petti äitinsä kanssa Iisakin antamaan erityissiunauksen juuri Jaakobille. Jaakob-nimen eräs merkitys on ”pettää, pettäjä”. Iisakista kertoo 1 Moos 21-26 luvut.

Jaakob joutui kovaan elämänkouluun petoksensa vuoksi. Hän joutui pakenemaan henkensä edestä Eesauta ja lähti kohti Harrania sukulaistensa luokse. Jaakob oli menettänyt kaiken – perheen, omaisuuden, kunniansa. Edessä oli vain yksinäisyys autiomaassa ja hyvin epävarma tulevaisuus. Tällä matkalla isien Jumala ilmestyi hänelle henkilökohtaisesti: lue 1 Moos 28:10-16. Mikä valtava Jumalan armo ja rakkaus kohtasi syntistä Jaakobia! Jumala vahvisti lupaukset ja liiton Jaakobin kanssa. Sen varassa Jaakob sai jatkaa matkaa – ei enää yksin, pelon vallassa vaan elävän Jumalan kanssa, ihmetellen ja hämmästellen.

Jumalan armo ja Jaakobin usko eivät kuitenkaan taanneet täydellistä menestystä ja onnea maan päällä. Perillä Jaakob kohtasi sukulaisensa Laabanin, joka oli vielä ovelampi ja petollisempi kuin Jaakob. Niinpä Jaakob joutui palvelemaan Laabania 3 x 7 vuotta saadakseen vaimon ja omaisuuden. Ensin hän joutui ottamaan vanhemman sisaren Lean, ja vasta sen jälkeen hän sai Raakelin. Kaikki 21 vuotta nöyryyskoulua olivat kuitenkin tarpeen. Kaiken keskellä Jumala siunasi Jaakobin työn ja oli hänen kanssaan.

Jaakobin elämänkoulu huipentui pakomatkaan, jossa hän pakeni Laabania ja samalla joutui kulkemaan kohti kostonhimoista Eesauta. Jaakob lähetti edellään monia lepytyslahjoja Eesaulle. Sitten hän laittoi naiset ja lapset edelleen ja pakeni yksin joen rannalle. Me voimme ehkä paeta ihmisiä, mutta emme Jumalaa. Jaakob kohtasi väkevämpänsä: lue 1 Moos 33:22-29.

Jokainen ihminen käy ratkaisevan kamppailunsa Jumalan kanssa. Jumala vetää ihmistä puoleensa, puhuttelee ja tarjoaa rakkauttaan ja armoaan. Moni torjuu sen kuten Jaakob. Silloin Jumala joutuu murtamaan ihmisen, mutta ei siinäkään pakota yhteyteensä. Oletko sinä kamppaillut Jumalan kanssa? Pyristellyt vastaan, juossut pakoon?

Jaakob voitti. Hän takertui Jumalaan: ”En päästä sinua, ellet siunaa minua!”. Jaakob tajusi oman toivottoman tilanteensa ihmisenä. Hän tunnusti: ”Olen Jaakob, pettäjä”. Silloin Jumala armahti hänet ja antoi uuden nimen, voittajan nimen: ”hän taisteli Jumalan kanssa”, Israel. Jaakob sai armon, elämän ja siunauksen. Hän lähti ontuen kohtaamaan Eesauta Jumalan siunauksen varassa. Mekin voimme kohdata omat Eesaumme ja pelottavatkin tilanteet yhdessä Jumalan kanssa. Takerru Jumalaan ja vaadi armoa. Hän mielellään armahtaa ja uudistaa meitä.

Nöyrtyminen ja yhteys Jumalaan johtivat sovintoon ihmisten kanssa. Jaakob pyysi anteeksi ja sai anteeksi. Jaakobista tuli Israelin kansan kantaisä. Hän oli Israel ja hänestä polveutui 12 sukukuntaa, heimoa. Jaakob sai kaikkiaan 12 poikaa ja 1 tyttären kahden vaimon ja kahden sivuvaimon kautta. He olivat Ruuben, Simeon, Leevi, Juuda, Dan, Naftali, Gad, Asser, Isaskar, Sebulon, Joosef ja Benjamin, sekä tytär Diina. (1 Moos 29:31 – 30:24, 35:16-20). Näistä lapsista Juuda nousi esikoisasemaan ja siten lupausten ja liittojen perijäksi. Joosefista tuli mahtavin veljeksistä, sillä hänestä tuli Egyptin pääministeri, joka pelasti kansoja nälänhädältä.

 

JOOSEF  (1 Moos 37-50)

Joosefin tarina on maailman upeimpia ja koskettavampia. Isän lellikkipoika joutuu veljiensä vihan kohteeksi. He myyvät hänet Egyptiin orjaksi ja valehtelevat Jaakobille, että villieläin tappoi hänet. Isän sydän murtui täydellisesti ja veljet joutuivat kantamaan raastavaa syyllisyyttä läpi elämänsä.

Joosef menetti kaiken: isän, perheen, kodin, kotimaan, vapauden, hyvinvoinnin ja tulevaisuuden. Miksi? Tämä oli varmasti hänen huutonsa ja tuskansa. Mutta Jumala oli hänen kanssaan ja siunasi. Joosef menestyi orjana Potifarin talossa, mutta joutui valheen vuoksi vankilaan, syyttömänä. Sielläkin Jumala siunasi häntä ja muutaman vuoden kuluttua Joosef oli faaraon edessä selittämässä unen, joka ennusti 7 vuoden runsaan sadon ja 7 vuoden täydellisen kadon koittamista. Sinä päivänä vankilan orjasta tuli Egyptin hallitsija, pääministeri. Ylösnousemuksen ihme tapahtui. Jumalan suunnitelma toteutui, vaikka kaikki näytti toivottomalta.

Joosef on valtava esikuva Jeesuksesta. Veljiensä hylkäämä ja kuolemaan myyty nuori mies laskeutuu syvimpään pimeyteen, mutta nousee ylös valtaistuimelle hallitsijaksi. Juutalainen kansa hylkäsi Jeesuksen ja tapatti hänet ristillä. Siellä Jeesus huusi tuskissaan: ”Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit?” Mutta ristin jälkeen koitti ylösnousemuksen aamu. Jeesus nousi taivaaseen Isän valtaistuimelle maailman hallitsijaksi ja pelastajaksi. Joosef antoi leipää nälänhädässä oleville. Jeesus antaa elämän leipää. Molemmat olivat pelastajia.

Joosef kohtasi veljensä, jotka tulivat hakemaan ruokaa perheilleen. Joosef itki. Veljet joutuivat nöyryyskouluun, jossa he lopulta olivat valmiita puolustamaan nuorinta veljeään, Benjaminia – isän uutta suosikkipoikaa. Silloin egyptiläiseltä näyttävä Joosef ilmaisi itsensä veljilleen: lue 1 Moos 45:1-4,14-15. Kertomuksen vaikuttavin kohta!

Samalla tavalla juutalaiset ja koko maailma eivät tunne Veljeään ja Vapahtajaansa. Mutta eräänä päivänä juutalaiset joutuvat niin suureen ahdistukseen, Jaakobin painiin, jossa he nöyrtyvät todellisen Messiaansa edessä. Silloin he itkevät häntä, jonka ovat lävistäneet. Näin profeetta Sakarja ennusti. Me pakanatkin saamme kohdata Veljemme ja Vapahtajamme ja kerran päästä Herramme ja Luojamme syliin taivaan kodissa. Lopulta Joosefkin sai kohdata vielä oman isänsä, Jaakobin. Ero olikin vain väliaikaista. Murtunut mieli parantui. Elämä voittaa!

Tämä Jumalan rakkaus ja kaipaus sinua kohtaan! Hän rakastaa sinua ja kaipaa sinua syliinsä. Hän tahtoo auttaa, lohduttaa ja kantaa. Hän antaa anteeksi, koska hän on täynnä armoa ja rakkautta. Jumalan lupaukset ja liitot, evankeliumi vakuuttavat meitä siitä. Aabrahamin kanssa tehty liitto välittää Jumalan siunaukset meillekin Vapahtajan, Jeesuksen kautta.

Ennen kuolemaan Jaakob siunasi poikansa ja Joosefin kaksi poikaa Efraimin ja Manassen. Samalla hän ennusti heidän ja heidän jälkeläistensä tulevaisuuden (1 Moos 48-49 luvut). Juudasta polveutuisi Messias, Juudan leijona. Joosef oli Jumalan erityisesti siunaama, Messiaan esikuva. Muiden poikien kohdalla ennustukset toteutuivat Luvatun maan jaossa ja sen olosuhteiden kautta. Luvattuun maahan siirrettiin niin Jaakobin kuin Joosefinkin luut, sillä he uskoivat Jumalan lupauksiin.

Kertomukset Aabrahamista, Iisakista, Jaakobista ja Joosefista eivät ole satua. Ne ovat täynnä aikansa historiaa. Egyptin historialliset dokumentit kertovat ajasta 1750-1550 eKr., jolloin sitä hallitsivat hyksot eli länsiseemiläinen paimenkansa, siis Joosef ja hänen sukunsa. Raamattu on totta! Luota sen sanomaan ja lupauksiin koko sydämestäsi!

Kantaisille annetut lupaukset ja liitot täyttyivät Kristuksessa. Nyt sinä saat omistaa ne. Me olemme matkalla. Meillä on alkumme ja juuremme. Meillä on päämäärä: Luvattu maa. Meillä on Jumala, joka pitää meistä, sinusta huolen. Vaikka kuljemme halki pimeän maailman ja itsekin kannamme tuota pimeyttä, Jumala on uskollinen. Hänen liittonsa kestää ikuisesti Jeesuksessa Kristuksessa. Turvaa Vapahtajaan. Siunattua matkaa!

 

AVAIMIA RAAMATTUUN JA ELÄMÄÄN

•  1 Mooseksen kirja on Raamatun toiseksi tärkein kirja evankeliumin jälkeen. Lue ja pohdi sitä. Löydä juuresi, löydä tarkoitus, löydä turva ja tulevaisuus.
• Ihmiskunta rakentaa Babylonia, mutta Jumala kutsuu meitä irti sen tarjoamasta itsekkäästä elämänmallista. Jumalan kansa perii taivasten valtakunnan, mutta Babylonia romahtaa.
• Usko niin kuin Aabraham – silloin olet uskosta vanhurskas ja olet turvassa Jumalan armoliitossa.
• Anna uskon tuottaa hyvää hedelmää elämässäsi. Silloin kun lankeat, Jumala on uskollinen ja nostaa sinut jälleen ylös. Me olemme yhtä aikaa uskonsankareita ja lankeavia.
• Älä luota omaan hurskauteesi kuten Ismaelin perilliset, mutta rakasta kaikkia ihmisiä kuten Jumala.
• Kun luet Vanhan testamentin kertomuksia, arvioi tapahtumien ja tekojen oikeellisuutta niiden seurausten ja Jumalan lain perusteella.
• Takerru Jumalaan kuten Jaakob: Minä en päästä sinua, ellet siunaa minua.
• Muista, että syvimmänkin pimeyden jälkeen koittaa kirkkaus – toivo ei koskaan sammu. Suru vaihtuu iloon ja läheisyyteen Luvatussa maassa, taivaan kodissa, jonne sinäkin olet matkalla Kristuksen kautta!

Avainjakeita

• 9:24-29 – Nooan ennustus pojista ja kansoista
• 11:4-9 – Baabelin torni
• 12:1-4 – Aabrahamin kutsu ja siunaukset
• 15 luku – liitto
• 21:1-21 – Iisakin syntymä ja Ismaelin karkoitus
• 22 luku – Iisakin uhraaminen
• 26:2-5,24-25 – lupaukset Iisakille
• 27 luku – Jaakobin petos ja pako
• 28:10-16 – Jaakobin uni ja Jumalan lupaukset
• 33:22-30 – Jaakobin paini
• 37 luku – Joosefin alennustie
• 41 luku – Joosefin ylennys
• 45 luku – Joosefin armo veljiä kohtaan
• 48-49 luvut – Jaakobin siunaus pojille

Kysymyksiä

• Mitä uskonvanhurskaus tarkoittaa? Mitä se merkitsee sinulle?
• Miten Jumala on solminut liiton kanssasi? Oletko turvassa?
• Mitä vanhurskaana ja syntisenä oleminen tarkoittaa käytännössä? Miten se vaikuttaa Jumala-suhteeseesi ja identiteettiisi?
• Miten selviät läpi pimeiden ja raskaiden vaiheiden ja vuosien?
• Vanhassa testamentissa kuvataan uskovien syntejä ja outojakin tapoja. Miten käsität niitä? Miten ne puhuttelevat omassa elämässäsi?
• Mikä on ollut elämäsi ”Jaakobin paini”?
• Odotatko Jeesuksen kohtaamista ja Luvattuun maahan pääsemistä? Osaatko samalla elää tätä päivää?
• Millainen Jumala on?