2 Mooseksen kirja, Exodus kertoo Jumalan kansan kokemasta orjuudesta Egyptissä, Mooseksen saamasta kutsusta ja tehtävästä, kymmenestä vitsauksesta, kansan vapautuksesta ja Punaisen meren ylityksestä. Siinain vuorella kansa saa lain, ilmestysmajan ja jumalanpalveluksen. Kansan vastaus on epäjumalanpalvelus, kultaisen vasikan palvonta. Liitto rikkoutuu alkuunsa mutta Jumala solmii sen uudelleen. Israelin kansan vaiheet alkavat Egyptissä 1700 eKr. tienoilla ja jatkuvat kansan vapautumiseen vuonna 1280 eKr. Tapahtumien ajoituksesta on erilaisia arvioita. Mooseksen arvellaan eläneen vuosina 1360-1240 eKr.

 

VAPAHTAJA OIKEAAN AIKAAN – Mooses ja Israelin vapautuminen Egyptistä (2 Moos 1-15 luvut) 

Edellisessä osassa tarkastelimme Aabrahamia, jonka kanssa Jumala teki erityisen liiton ja antoi monia lupauksia. Lupaukset ja liitto kulkevat läpi Raamatun punaisena lankana ja täyttyvät Jeesuksessa Kristuksessa. Aabraham omisti ne uskon kautta, jonka tähden Jumala luki hänet vanhurskaaksi. Aabraham oli uskosta vanhurskas; ei teoista. Uskonvanhurskaus johti uuteen elämään ja kohti Luvattua maata. Lupaukset ja liitot periytyivät Aabrahamilta Iisakille ja Jaakobille, josta tuli Israelin kansan kantaisä. Hänen 12 pojastaan Juuda oli Messiaan esi-isä sukunsa puolesta, mutta Joosef oli esikuva kärsimystien kulkijana ja ylösnousseena herrana Egyptin maassa.

Näin Aabrahamin ja perillisten matka kulki Mesopotamiasta hedelmällisen puolikuun reittiä Luvattuun maahan ja sieltä nälänhädän vuoksi Egyptiin, joka oli aikansa ylivoimainen suurvalta. Egyptin valtakunta syntyi jo 1000 vuotta ennen Aabrahamin aikaa eli 3000 eKr. Se koki kolme suuruuden kautta, joista kahden viimeisen välissä oli erityinen ”hyksojen aika”. Tuolloin Egyptiä hallitsivat ulkomaalaiset kuninkaat – seemiläiset ja kanaanilaiset. Raamatun mukaan näistä yksi oli Joosef ja toinen, egyptiläisten lähteiden mukaan oli ”Jaakob”, siis heprealainen hänkin.

 

Egypti ja Israelin heimo  (1 luku)

Tuona aikana vuosina 1700-1300 eKr. Israelin heimo asui Egyptin maassa. Ulkomaalaisten kuninkaiden aika päättyi n. 1550 eKr., jolloin valta palasi egyptiläisten faaraoiden käsiin. Yksi heistä oli faarao Tutankhamon. Myöhemmin valta siirtyi faarao Ramses II:lle, joka oli kaupunkien ja pyramidien rakentaja (2 Moos 1:11). Hänen aikanaan Egypti nousi suurimpaan loistoonsa. Rakennushankkeiden työvoimana olivat ulkomaalaiset orjat, erityisesti Israelin kansa, joka oli saanut Joosefilta koillisen Goosenin maakunnan Niilin suistolla. Egyptiläiset lähteet kutsuvat heitä nimellä ”hapirut” ja heihin liittyi nimi JHWH, Israelin Herra.

Ehkä juuri Ramses II oli Raamatun kuvaama faarao, joka ”ei Joosefista mitään tiennyt” (1:8). Egyptin historiankirjoitus oli ajalleen tyypillisesti valikoivaa. Siitä jätettiin pois vähemmän kunniakkaat vaiheet ja tapahtumat, mutta niiden sijaan kirjoitettiin kuvauksia voitokkaista taisteluista ja menestyksestä. Vrt. Raamattu, joka kertoo suoraan tappiot ja voitot. Ramses-nimi merkitsi ”Ra-jumalasta syntynyttä”. Faarao oli Egyptin pääjumalan, Ra-aurinkojumalan ruumiillistuma, hänen poikansa. Jo nimi faarao, merkitsi ”Ran poika” (faa = poika). Egypti olikin äärimmäisen uskonnollinen. Sillä oli ainakin 50 eri jumalaa moniin eri tarkoituksiin ja elämänvaiheisiin. Niili oli Egyptille elämänlähde ja sitä hallitsi Osiris-jumala. Muita tunnettuja jumalanimiä olivat Isis, Apis ja Horus. Ne esiintyivät eläinhahmoisina kuten krokotiilina, käärmeenä, haukkana, sammakkona, härkänä tai sfinksinä. Jumalat hallitsivat Egyptiä ja kansaa hallittiin jumalien avulla. Egypti oli maailman keskus kuten pyramidit ja kaupungit osoittivat.

Tässä maassa kasvoi Israelin kansa. Aluksi heitä oli noin 70 henkilöä, mutta kun kansa lähti 430 vuotta myöhemmin, heitä oli 1–4 miljoonaa. Ei ihme, että faarao ja kansa alkoivat pelätä heitä: lue 1:9-11. Varsinainen orjuus alkoi vasta runsaan 300 vuoden kuluttua ja sitä kesti ehkä 80-100 vuotta. Egyptiläiset pitivät israelilaisia orjuudessa väkivalloin mutta kansa lisääntyi yhä enemmän. Siksi faarao käski kätilövaimoja (1:15-21) tappamaan syntyvät poikalapset. He eivät totelleet, vaikka uhkana oli kuolemantuomio. He pelkäsivät enemmän Jumalaa. Suomessa on tehty 1970-luvulta alkaen yli puoli miljoonaa aborttia. Kiinassa ja Intiassa on tapettu miljoonia tyttölapsia. Jumala tahtoo elämää, mutta saatana tuhoa. Onko meillä rohkeutta taistella lasten puolesta? Mitä Jumala sanoo tästä silmittömästä lastenmurhasta? Koska niitämme tuomion?

 

Miksi Egypti ja miksi orjuus?

Miksi Israelin tuli kasvaa kansaksi orjuudessa ja miksi sen piti joutua orjuuteen? Syitä lienee monia. Jumala lupasi tietyn maan Israelille, mutta tuo maa ja sen kansa eivät olleet vielä valmiina. Raamatussa sanotaan, että kanaanilaisten syntimäärä ei ollut vielä noussut täyteen mittaansa. Heillä oli armonaikansa, mutta he eivät kääntyneet. Lopulta Jumala tuomitsi kanaanilaiset ja he hävisivät.

Toiseksi, Israel oli pieni ja heikko eikä se olisi selvinnyt Lähi-idän kansojen puristuksessa. Niinpä Jumala teki Egyptistä sille kehdon, jossa se voisi varttua. Niilin ympäristö oli rehevää ja Joosefin kautta Israel sai oman laillisen alueensa Egyptissä, jossa oli hyvä elää. Kansa vahvistui turvassa. Samalla ympäristö alkoi muuttua. Egypti siirtyi taas voimakkaammin epäjumalanpalvelukseen ja kunnianhimoiset tavoitteet tarvitsivat orjansa. Noin 300 vuoden hyvinvoinnin jälkeen Israelista tuli orjakansa. Jo paimenina he olivat halveksittuja (1 Moos 46:34). Vain yhden jumalan palvelijoina he olivat mitättömiä.

Jumala salli Israelin orjuuden ehkä heidän oman ”egyptiläisen” elämän vuoksi, tuomitakseen Egyptin ja irrottaakseen Israelin vääränlaisesta hyvinvoinnista. Ilman pitkää orjuutta Israel ei olisi koskaan suostunut lähtemään Egyptistä ja hiljalleen heistäkin olisi tullut epäjumalanpalvelijoita ja egyptiläisiä. Silti he kaipasivat takaisin Egyptin orjuuteen lihapatojen ääreen. Näin lupauksen sukulinja olisi sammunut, luvattu Messias ei olisi tullut ja Luvattu maa, joka on taivaan esikuva, olisi jäänyt saavuttamatta. Monet pelastushistorialliset teot ja esikuvat eivät olisi toteutuneet ja koko usko ainoaa todelliseen Jumalaan olisi ehkä sammunut. Mutta nyt Jumala piti huolen Egyptistä ja Israelista. Tuomiot puhdistivat ja uudistivat Egyptiä. Israel täytti tehtävänsä ja maailma sai kuulla Jumalan suuruudesta (2 Moos 9:16). Israelin oli noustava kehdostaan ja itsenäistyttävä.

Israelin vaiheet osoittavat, että Jumala toimii historiassa kansojen ja yksilöiden kohdalla. Hän on historian Herra – tänäänkin. Raamattu on ankkuroitu tiukasti historiaan ja maailmaan. Niinpä kansojen ja yksilöihmisten kohtalon lopulta ratkaisee se, kenen puoleen ne kääntyvät. Suomi taisteli ja rukoili – ihme tapahtui ja itsenäisyys säilyi.

 

Mooseksen alkuvaiheet  (2 luku)

Faaraon ote kiristyi äärimmilleen: kaikki syntyneet poikalapset piti heittää Niiliin Osirikselle, joka on kuoleman ja elämänjumala (1:22). Tytöistä olisi tullut egyptiläisiä. Silloin syntyi Mooses. Hän syntyi Leevin sukuun (6:20). Ennen Moosesta syntyi isoveli Aaron ja myöhemmin sisar Mirjam. Äiti salasi pojan, mutta joutui jättämään hänet kaislaveneeseen, josta faaraon tytär löysi hänet (2:1-10). Tytär otti pojan lapsekseen, mutta äiti sai toimia imettäjänä. Häneltä poika sai egyptiläisen nimensä Mooses = ”minä olen nostanut hänet ylös vedestä”. Hepreassa sillä on sama merkitys. Nimenkin puolesta Mooseksesta tuli Vapahtajan esikuva, ylösnoussut pelastaja. Mooses eli 40 vuotta faaraon hovissa ja sai aikansa huippukoulutuksen. Hän opiskeli Auringon temppelissä, yliopistossa astronomiaa, kemiaa, kirjoitustaitoa ja lakia. Hän sai egyptiläisen kasvatuksen, mutta hänen juurensa olivat Israelin heimossa.

Mooses ”kasvoi suureksi” (2:11) ja hän ajatteli voivansa pelastaa kansansa omalla voimallaan. Hän surmasi egyptiläisen ja joutui pakenemaan kuolemanrangaistusta autiomaahan. Mooses asettui Midianin maahan (Kuolleen meren eteläpuolelle) sen papin Reguel-Jetron luokse (2:12-22). Midianilaiset olivat Aabrahamin jälkeläisiä, toisesta vaimosta Keturasta (1 Moos 25:2). Oli luonnollista, että he tunsivat ainoan tosi Jumalan. Häntä palveli pappi Jetro. Mooses sai Sipporan vaimoksi ja kaksi poikaa. He olivat Gersom (”olen muukalainen vieraalla maalla”) ja Elieser (”Jumala on apuni ja pelasti faaraon miekasta”). Mooses sai uuden ammatin 40 vuodeksi: lampaiden paimentamisen. Melkoinen kulttuurishokki ja arvonalennus!

 

Mooseksen kutsu ja tehtävä  (3-4 luvut)

40 vuotta paimenena autiomaassa oli Jumalan koulu Israelin kansan vapauttajalle. Se oli alennuksen ja riisumisen tie. Egyptin viisaus ei auttaisi mitään. 40 vuotta erämaassa harjoitti Jumalan mielenmukaiseen yksinkertaiseen elämään, oman mitättömyyden ja syntisyytensä tuntemiseen, rukouksen välttämättömyyteen, toisista huolehtimiseen ja johtamiseen, autiomaassa selviytymiseen ja Jumalan odottamiseen. Mooses oppi paljon Jetrolta ja Jumala ilmoitti itsensä Moosekselle palavassa pensaassa Hoorebin, Siinain vuorella (3:1-4). Se symbolisoi Israelin kärsimystä Egyptissä ja Kristuksen kärsimystä ristinpuussa. Tuli poltti, mutta ei tuhonnut lopullisesti. Jumala on salattu ja pyhä Jumala, jota ei voi nähdä. Vuori oli pyhä, koska Jumala oli läsnä. Mooseksen tuli riisua kengät jalasta, mikä osoitti kunnioitusta ja (orjan) alamaisuutta herralleen. (edelleenkin muslimien tapa)

Tästä alkoi ainutlaatuinen vuoropuhelu Jumalan ja valitun ihmisen, Mooseksen välillä. Vuoropuhelu jatkoi läpi Mooseksen elämän ja kuvasti Messiaan, Jumalan Pojan läheistä suhdetta Isän kanssa. Vain Mooses on näin suoraan ja paljon puhunut Jumalan kanssa. Me puhumme Jumalalle rukouksessa ja Hän vastaa pääasiassa Raamatun Sanan kautta. Itse asiassa me tiedämme Jumalasta paljon enemmän kuin Mooses, vaikka koemme Hänen voimaa ja läsnäoloa vähemmän.

Näissä keskusteluissa Jumala ilmaisi: ”Minä olen isäsi Jumala, Aabrahamin Jumala, Iisakin Jumala ja Jaakobin Jumala” (3:6). Tämä viittasi liittoihin ja Jumalan uskollisuuteen. Tämän lisäksi Jumala ilmaisi itsestään kaksi muuta, olennaista piirrettä: 1) ”Minä olen se, joka minä olen” (= JHWH = Jahweh). Jumala on Herra, joka on kaiken olemassaolon perusta (3:14; 6:1-4). Tämän nimen juutalaiset korvasivat Herra-sanalla ”Adonai”. Nimi Jehova on varmuudella väärä lukutapa ja perustuu väärään vokalisointiin. Ensimmäisten kristittyjen uskontunnustus oli lyhyesti: ”Jeesus on Herra” (= JHWH / Kyrios). Ks. 1 Kor 12:3. 2) Pyhyys (3:5). Käsite ”pyhä” tulee esille Mooseksen yhteydessä. Jumala on pyhä. Hän on erillinen luomakunnasta. Hän on moraalisesti puhdas, hyvä ja täydellinen. Jumalan tekoja ohjaa pyhyys.

Jumala ilmaisi syvän myötätuntonsa ja rakkautensa Israelia kohtaan. Hän kuuli kansan valituksen ja kärsimyksen Egyptin orjuudessa (3:7). Herra on aktiivinen pelastaja: Hän pelastaa Israelin Egyptistä ja vie Luvattuun maahan (3:8).

Mooseksen tavoin mekin saamme asettaa luottamuksemme Jumalaan, joka on meidänkin olemassaolomme perusta. Koska Hän on ikuinen, mekin hänessä olemme ikuisia. Jumala on pyhä, mutta samalla uskollinen lupauksilleen ja liitoilleen, jotka täyttyvät Jeesuksessa Kristuksessa, Herrassa. Jumala kuulee rukouksemme ja näkee elämäntilanteemme. Hän valmistaa niihin pelastuksen ja vie vapauteen ja elämään.

Lue tarkoin Jumalan ja Mooseksen välinen keskustelu (2 Moos 3:1 – 4:17).

Jumala:         Mene nyt, minä lähetän sinut faaraon tykö ja vie minun kansani israelilaiset Egyptistä!
Mooses:         Mikä minä olen menemään?

Jumala:         Minä olen sinun kanssasi. Kerran palaat tälle vuorelle koko kansan kanssa.
Mooses:         Minkä nimen minä ilmoitan kansalle?

Jumala:         ”Minä olen se, joka minä olen”. Olen isien Jumala. Pelastan kansani. He kuulevat sinua. Pyydä faaraota päästämään kansa. Faarao ei päästä, mutta minä lyön häntä vitsauksilla ja lopulta kansa lähtee omaisuutensa kanssa.

Mooses:         Eivät he usko minua!
Jumala:         Heitä sauvasi maahan. (Sauva muuttui käärmeeksi, mutta palautui sauvaksi, kun Mooses tarttui siihen). Pistä kätesi poveen. (Mooseksen käsi muuttui spitaaliseksi, mutta parani). Kolmas merkki on veden muuttuminen vereksi. Silloin he uskovat.

Mooses:         En osaa puhua!
Jumala:         Minä olen tehnyt suun.

Mooses:         Lähetä kuka muu tahansa!
Jumala:         (vihastuneena) Annan veljesi Aaronin suuksesi. Minä puhun sinulle ja sinä puhut Aaronille ja Aaron kansalle. Ota sauvasi!

 

Mooses oli menettänyt ”suuruutensa” ja pelkäsi faaraota ja Israelin kansaa. Näin hän olikin otollinen Jumalalle. Vain omasta voimasta riisuttu voi palvella Herraa. Mooses oli nuoruudessaan nojannut Egyptin viisauteen ja okkultismiin. Ehkä siksi sauva muuttui käärmeeksi. Kun Mooses tarttui siihen henkensä uhalla, se muuttui uskon sauvaksi, joka liittäisi hänet Herraan ja toisi voiton faaraosta, saatanasta. Mooseksen käsi muuttui spitaaliseksi osoituksena siitä, että hän oli syntinen. Käsi parani, koska Herra antaa synnit anteeksi ja vanhurskauttaa ihmisen. Veri on sovituksen ja pelastuksen merkki. Näin Mooses oli käynyt Jumalan koulun: Egypti, Midianin autiomaa, paimenen tehtävä ja Herran kohtaaminen. Mooseksella oli kokemusta ja Herra itse oli hänen kanssaan. Hän oli asunut 40 vuotta Egyptissä, faaraon hovissa ja 40 vuotta erämaassa, jossa Israelin kansa tulisi kulkemaan tuon 40 vuoden ajan. Hänet oli valmistettu tehtävään. Silti hän taisteli epäuskon ja epäilysten kanssa – olihan tehtävä historian suurin! Mooses oli nyt 80-vuotias. Hän eli kaikkiaan 120 vuotta.

Jumala antaa meille paljon pienempiä, mutta silti tärkeitä tehtäviä. Miten me vastaamme Jumalan kutsuun ja Raamatun opetuksiin? En osaa! Lähetä joku muu! Ota uskonsauvasi ja mene!

Herra rohkaisi Moosesta kertomalla, että Ramses II oli kuollut (4:19). Mooses sopi lähdöstä Jetron kanssa ja lähti vaimonsa ja poikiensa kera matkaan (4:18-23). Faarao ei taipuisi, mutta Herra lopulta tekisi tahtonsa. Matkalla pyhä Herra puhdisti Mooseksen tehtävää varten. Hän uhkasi surmata Mooseksen, koska hän ei ollut noudattanut Herran määräystä ympärileikata jälkeläisensä. Vaimo Sippora korjasi tilanteen ja näin Mooseksen oma elämä oli liitonmukaisessa kunnossa tehtävää varten (4:24-26). Mooses oli poikiensa ”veriylkä”, kuten Kristus on seurakunnan veriylkä. Matkalla Mooses tapasi veljensä Aaronin Hoorebin, Siionin vuorella. Yhdessä he toivat sanoman pelastuksesta kansalle ja tekivät tunnusteot, jolloin kansa uskoi.

 

Tehtävän alku ja 10 vitsausta  (5-11 luvut)

6:5-8: ”Minä olen kuullut israelilaisten vaikeroimisen, kun egyptiläiset pitävät heitä orjatyössä, ja olen muistanut liittoni. Sano israelilaisille: ’Minä olen Herra, ja minä vien teidät pois egyptiläisten sorron alta ja vapautan teidät orjuudesta ja pelastan teidät ojennetulla käsivarrella ja suurilla rangaistustuomioilla. Minä otan teidät kansakseni ja olen teidän Jumalanne; ja te tulette tietämään, että minä olen Herra, teidän Jumalanne, joka vien teidät pois egyptiläisten sorron alta. Ja minä johdatan teidät siihen maahan, jonka olen luvannut antaa Aabrahamille, Iisakille ja Jaakobille; ja sen minä annan teille omaksi. Minä olen Herra.’”

7:5: ”Ja egyptiläiset tulevat tuntemaan, että minä olen Herra, kun minä ojennan käteni Egyptin yli ja vien pois israelilaiset heidän keskeltänsä”.

9:16: ”Olen antanut sinun (Egyptin ja faaraon) säilyä, että näyttäisin sinulle voimani ja että minun nimeni julistettaisiin kaiken maan päällä”.

Nämä Jumalan sanat kertovat hänen uskollisuudesta, oikeudenmukaisuudesta, pitkämielisyydestä, säälistä ja rakkaudesta. Saatamme (syntisinä ihmisinä) jopa ajatella, että miksi Jumala niin ankarasti löi Egyptiä! On tärkeää muistaa, että on vain yksi Jumala, Luoja, joka voi antaa todellisen, ikuisen elämän. Egypti oli siirtynyt palvelemaan epäjumalia eli saatanallisia demoneita. Sen hedelmänä oli halu hallita maailmaa, rakentaa maailmallista loistoa ja orjuuttaa toisia. Egypti oli kulkemassa kohti syvää pimeyttä ja lopullista tuhoa. Vain kääntyminen elävän Jumalan puoleen voisi tuoda sille todellisen elämän.

Jumalan rakkaus ja pitkämielisyys näkyi jokaisen vitsauksen edellä. Hän pyysi faaraota päästämään israelilaiset pois nöyryyttävästä orjuudesta. Kun faarao kieltäytyi, Jumala varoitti häntä seuraavasta vitsauksesta. Näin faaraolla oli aina mahdollisuus valita nöyrtymisen ja armon tie, mutta hän valitsi tuomion. Näissä tuomioissa ilmeni Jumalan pyhyys. Hänen oli pakko rangaista Egyptiä synnistä, koska se ei piitannut armosta ja parannuksesta. Jumala toimi oikeudenmukaisesti ja pitkämielisesti. Kovien tuomioiden tarkoitus oli varjella egyptiläiset kaikkein kovimmasta tuomiosta, ikuisesta kadotuksesta. Egyptin selkäranka murtui Jumalan käsissä ja sen kolmas suuruudenvaihe kääntyi kohti sammumista.

Kaikki Mooseksen ja Aaron tekemät tunnusteot ja julistamat vitsaukset olivat suoria iskuja Egyptin epäjumalia vastaan. Kerta toisensa jälkeen ne osoittautuivat avuttomiksi ja petollisiksi. Niili ja sitä hallitseva Osiris-jumala, sammakkopäinen hedelmällisyyden jumala Heka, maan jumalatar Isis, härkäjumala Apis ja pääjumala Ra, auringonjumala eivät kyenneet vastustamaan Herran voimaa. Niilin vesi muuttui vereksi; sammakot, sääsket ja paarmat täyttivät maan; karja sairastui ruttoon ja ihmiset märkäpaiseisiin; lopulta rakeet ja heinäsirkat tuhosivat maan kasvuston. Pimeys verhosi maan kolmeksi päiväksi ja auringonjumala Ra oli hävinnyt. Hänen poikansa faarao oli hävinnyt.

Kaiken keskellä faarao osoitti jonkin verran pehmentymistä, mutta aina lopulta hän paatui. Raamattu kertoo, että ”Jumala paadutti faaraon sydämen”. Tekikö siis Jumala faaraosta pahan? Vastaus on ”ei”. Faarao oli paha jo ennen tätä. Hän palvoi epäjumalia, rakensi omalle nimelleen valtakuntaa, käytti raa’asti orjatyövoimaa ja surmautti vastasyntyneitä lapsia. Faarao oli paha. Jumalan väkevä läsnäolo pakotti faaraon tekemään myönnytyksiä. Kuitenkaan faarao ei aidosti tehnyt parannusta. Hän kävi vain kauppaa. Kun tuomio päättyi, faarao oli taas oma paha itsensä. Savi kovettuu, kun vesi haihtuu siitä auringon helteessä. Faaraon sydän kovettui, paatui, kun Jumala veti läsnäolonsa pois. Faarao ei takertunut Jumalaan kuten Jaakob omassa painissaan. Faarao ei sanonut: Minä en päästä sinua, ellet siunaa minua! Jumala voi murtaa ihmisen kovuuden, mutta lopulta Jumala ei pakota yhteyteensä, armon alle. Ihminen saa valita. Omassa ”Jaakobin painissaan” faarao valitsi ylpeyden ja tuomiot.

Egyptin kohtaamia 10 vitsausta on pohdittu monelta kannalta. Niille on löydettävissä myös melko luonnollisia selityksiä. Niili tulvi voimakkaasti ja tulvavedet toivat mukanaan punaista maa-ainesta ja paljon bakteereja. Kalat kuolivat ja sammakot siirtyivät pois saastuneesta vedestä. Tulvien alkuvaiheessa sääsket ja paarmat olivat siinneet hyvin. Mädäntyneet kalat ja sammakot olivat tautipesäkkeitä, sillä ne kuolivat ja haisivat voimakkaasti. Sääsket ja paarmat iskivät karjaeläimiin ja lopulta myös ihmisiin. Taudit puhkesivat. Taivas kertyi pilveen ja poikkeuksellisen raju ukkosmyrsky iski rakeiden voimalla. Valtava heinäsirkkaparvi oli vaelluksella Etiopiasta kohti pohjoista, jolloin itätuuli painoi ne Egyptiin. Valtava hiekkamyrsky nosti kuivuneen tulvalietteen ja hiekan ilmaan kolmen päivän ajaksi, jolloin kaikki pimeni. Näin kyseessä oli ketjureaktio. Jumala ei ilmesty näkyvässä kirkkaudessaan vaan käyttää luomansa maailman asioita ja tapahtumia hyväkseen. Ihme oli niiden voimassa ja ajoituksessa. Toki myös ilmeisiä, selittämättömiä ihmeitä tapahtui – kuten sauvan muuttuminen käärmeeksi, esikoisten kuolema ja meren jakaantuminen. Jumalalle kaikki on mahdollista. Hän on Herra Jumala. Jumalan voi nähdä uskon kautta, mutta epäusko voi sokaista silmämme. Kukin vitsaus toteutui Sanan voimalla ja siihen liittyvän symbolisen teon välityksellä.

 

Kymmenes vitsaus ja pääsiäinen (12 luku)

Faarao surmautti israelilaisten vastasyntyneitä poikalapsia tuhotakseen koko kansan. Nyt Jumala joutui surmaamaan egyptiläisten esikoislapset (vanhimmat (poika)lapset), jotta Israel ja Egypti pelastuisivat. Näin teko näytti samankaltaiselta, mutta motiivi oli vastakkainen. Joskus vasta läheisen ihmisen kuolema tai oma vakava, jopa kuolemaan johtava sairaus riittää kääntämään ihmisen Jumalan puoleen. Uskovalle kuolema on lopulta vapautus tämän maailman kurjuudesta ja pääsy ikuiseen, täydelliseen elämään paratiisissa. Kuolema ei merkitse kadotusta vaan ainoastaan Jumalan hylkääminen vie kadotukseen. Esikoisten kuolema oli vakava onnettomuus Egyptille ja faaraolle. Kaikkia epäjumalia rukoiltiin nimenomaan esikoisten puolesta, sillä esikoislapsi oli erityisen tärkeä heidän aikanaan. Nyt kaikki Egyptin jumalat olivat kaatuneet ja esikoiset kuolleet. Jokainen talo oli täynnä valitusta.

Jumala oli suojellut israelilaisia Goosenin maakunnassa vitsausten aikana. Tälläkin kertaa Jumala tahtoi varjella heitä: ”Kukin perheenisäntä ottakoon karitsan, joka on virheetön, ja teurastakoon sen iltahämärässä. Karitsan verta siveltäköön ovien pihtipieliin ja päälliseen. Tulessa paistettu karitsa tulee syödä yöllä happamattoman leivän ja katkerien yrttien kanssa. Se pitää syödä kiiruusti, kupeet vyötettyinä, kengät jalassa ja sauva kädessä. Tämä on pääsiäinen, Herran kunniaksi. Sillä Minä kuljen sinä yönä kautta Egyptin maan ja surmaan kaikki esikoiset Egyptin maassa, ja panen toimeen rangaistustuomion kaikista Egyptin jumalista. Minä olen Herra.   Ja veri on oleva merkki, teille suojelukseksi; sillä kun Minä näen veren, Minä menen teidän ohitsenne eikä rangaistus ole tuhoava teitä. Tämä päivä olkoon muistopäivä ja viettäkää sitä Herran juhlana sukupolvesta sukupolveen ikuisena säädöksenä. Seitsemän päivää syökää happamatonta leipää ja pitäkää seitsemäntenä päivänä pyhäkokous, juhla.” (12:3-17).

Karitsan veri suojeli tuomiolta ja kuolemalta. Herran tuomio meni ohi. Sana pääsiäinen heprean-kielessä merkitsee juuri ”mennä ohi, säästyä joltakin”. Suomeksikin sen juurena on ”päästä”. Pääsiäinen on suuri kristillinen juhla. Israelin kokema pääsiäinen oli valtava ja syvällinen esikuva todellisesta pääsiäisestä, Kristuksen ristinkuolemasta ja ylösnousemuksesta. Jeesus Kristus on Jumalan Karitsa, joka verensä kautta vapauttaa tuomiosta ja synnin orjuudesta. Jeesus oli virheetön, synnitön. Hänet poltettiin Jumalan pyhässä tuomiontulessa syntiemme tähden. Hänen verensä tuo anteeksiantamuksen ja uuden elämän, vapauden. Hänet tuli ”syödä” eli ottaa vastaan uskon kautta, jolloin ihminen ja Kristus sulautuivat yhdeksi. Ehtoollinen kuvaa juuri tätä samaa: ehtoollisleipä ja -viini ovat osallisuutta Kristukseen ja sovitustyöhön. Katkerat yritit muistuttivat israelilaisten kärsimyksistä orjuudessa ja olivat osallisuutta Kristuksen kärsimyksiin ristillä ja vainoon, jota uskovat tulisivat kokemaan. Happamaton leipä kuvasi synnin hallinnan päättymistä ja kerran lopullista synnittömyyttä.

Valmius lähtöön kuvastaa irrottautumista synnillisestä, maailmallisesta elämäntavasta ja katseen kääntämistä kohti Luvattua maata ja Herraa. Samoin kuin Mooses johti kansa pois Egyptin orjuudesta Jeesus Kristus johtaa meidät pois synnin, kuoleman ja perkeleen vallasta punaisen meren, kasteen ja erämaavaelluksen läpi Luvattuun maahan. Olemmeko me tähän valmiita? Olemmeko kiitollisia? Emmekö mieluummin haluaisi elää Egyptissä? Eikö maailman ilot ole lähempänä sydämiämme? Eikö itsekkyys ole se mukavampi elämäntapa ja -asenne? Valinta on meidän ja vastuu on meidän. On vain kaksi tietä ja kaksi tulevaisuutta: Egypti tai Luvattu maa; synti, kuolema ja tuomio taikka armo ja elämä. Herra on pyhä Jumala. Herra on Rakkaus ja elämä.

 

Punaisen meren ylitys ja sotajoukkojen tuho  (13-14 luku)

Jumala säästi israelilaisten esikoiset ja senkin tähden he kuuluivat Herralle. Muistutuksena pääsiäisestä kaikki esikoiset tuli lunastaa uhrilla. Israelin kansa sai kokea ainutlaatuisia Jumalan tekoja ja ilmestymisiä. Herra kulki kansan edessä päivällä pilvenpatsaana ja yöllä tulenpatsaana. Kysymyksessä voi olla Kristuksen ennalta ilmestyminen. Jumala johdattaa, hoitaa ja varjelee kansaansa. Jumala johdatti heidät autiomaahan, sillä kansa ei olisi ollut vielä valmis moniin taisteluihin eri kansoja vastaan.

Autiomaassakin he joutuivat ahtaaseen tilanteeseen: faaraon sotajoukkojen ja meren väliin. ”Silloin israelilaiset pelästyivät kovin ja huusivat Herraa” (14:10). ”Parempi olisi palvella egyptiläisiä kuin kuolla erämaahan!” (14:12). Kansa oli nähnyt 10 vitsauksen voiman ja heti ensimmäisessä hädässä heidän uskonsa oli kadonnut. Sellainen on ihminen. Tyhmä ja epäuskoinen. Nämä olivat valitun kansan jatkuvia kokemuksia – Jumalan ilmestyminen – usko – koetus – epäusko ja toivottomuus – synti – armo ja Jumalan ilmestyminen. Mitenkä on meidän laitamme? Eikö meidänkin elämä kulje juuri tätä rataa?

Mooses uskoi ja rukoili heidän puolestaan kuten Kristus: ”Älkää pelätkö, pysykää paikoillanne, niin näette Herran valmistaman pelastuksen. Herra sotii teidän puolestanne, ja te olkaa hiljaa!” (14:13-14). Silloin Herra käski Moosesta: ”Nosta sauvasi ja ojenna kätesi meren yli ja halkaise se, niin että israelilaiset voivat käydä meren poikki kuivaa myöten” (14:16). Herra saattoi vahvalla itätuulella, joka puhalsi koko yön, meren väistymään. Ja israelilaiset kulkivat meren poikki (14:21-22). Mutta Herra sanoi Moosekselle: ”Ojenna kätesi meren yli, että vedet palautuisivat ja peittäisivät egyptiläiset”. Yksikään heistä ei pelastunut (14:26,28).

Uudessa testamentissa Paavali selittää: ”Veljet, en tahdo teidän olevan tietämättömiä siitä, että isämme olivat kaikki pilven alla ja kulkivat kaikki meren poikki. Heidät kaikki kastettiin pilvessä ja meressä.” (1 Kor 10:1-2). Tämä oli esikuva kristillisestä kasteesta, jossa ihminen kastetaan Hengessä (pilvi) ja vedessä Jumalan lapseksi, Kristuksen ja Sanan kautta. Vasta meren läpi kulkeminen ja faaraon sotajoukkojen tuhoutuminen takasivat lopullisen vapauden. Kaste on voimallinen side Jumalaan ja suoja paholaista vastaan.

Pelkkä kaste ei takaa perillepääsyä Luvattuun maahan, sillä Paavali jatkoi: ”Useimpiin heistä ei Jumala mielistynyt ja he saivat surmansa autiomaassa. Tämä tapahtui meille varoittavaksi esimerkiksi, ettemme himoitsisi pahaa niin kuin he tekivät. Älkää ruvetko epäjumalien palvelijoiksi kuten jotkut heistä. Älkäämme harjoittako haureutta älkäämme myöskään kiusatko Herraa. Jumala on uskollinen. Hän ei salli teitä kiusattavan enempää kuin kestätte vaan valmistaa siitä poispääsyn.” (1 Kor 10:6-13 tiivistetysti).

Me tarvitsemme raamatullisen uskon, jotta pääsisimme perille. Usko merkitsee luottamusta Jumalaan ja hänen armoonsa, joka päivittäin uudistaa meitä ja kantaa eteenpäin. Pelastus on Jumalan teko, mutta ihminen voi luopua siitä. Kun katsomme Jumalan rakkautta ja armoa, pelastustekoja, ristiä ja ylösnousemusta, kastetta, ehtoollista ja Sanaa, saamme olla turvallisella mielellä. Saamme puhjeta ylistämään Herraa kuten israelilaiset.

 

Israelilaisten kiitosvirsi  (15 luku)

Vasta nyt Israel alkaa ylistämään Herraa. Orjuus sitoi mielet ja voimat, eikä Jumalalle jäänyt paljoakaan sijaa. Nyt Herra oli ilmestynyt Vapahtajana. Ihmeitä oli tapahtunut ilman määrää. Maailmanvalta Egypti oli sortunut ja Israel otti ensimmäisiä horjuvia askeliaan itsenäisyytensä tiellä, Herran johdossa. Ylistyksen keskipisteenä oli Herra ja hänen voimalliset tekonsa. Lisäksi naiset virittivät oman ylistyslaulun Mooseksen sisaren, Mirjamin johdolla. Milloin sinä olet ylistänyt Herraa? Olisiko siihen aihetta? Jumalaa voi ylistää vaikeuksienkin keskellä, sillä Herra on sama ikuisesti. Lopulta hän vapahtaa kaikesta tuskasta. Ylistys hoitaa ja vahvistaa. Herra asuu kansansa kiitoksen ja ylistyksen keskellä.

 

Sovelluksia

Me elämme synnin hallitsemassa maailmassa, jossa saatana tahtoo orjuuttaa jokaisen ihmisen ja lopulta tuhota meidät iankaikkisesti. Jumala kutsuu meitä kuten Israelin kansaa ja Moosesta. Silloin on tärkeää katsoa yksin Jumalaan. On hyvä tietää oma heikkoutemme ja syntisyytemme, mutta samalla luottaa Jumalan loppumattomaan armoon, rakkauteen ja voimaan. Jumala on myös pyhä ja meidän tulee ottaa vakavasti hänen Sanansa. Jumalan tahto on elämä ja siksi Hän meitä puhuttelee, kasvattaa ja tuomitseekin. Jumala antaa meille tehtäviä, joihin valmistaa meidät. Elämämme voi olla vaikeaa. Toisinaan Jumala tahtoo irrottaa meitä itsekeskeisestä hyvinvoinnin rakentamisesta. Meidän tulee palvella Herraa ja lähimmäisiä rakkaudessa.

Ihmiskunta kulkee kohti ajallista tuhoa. Ihminen on turmeltunut eikä lopulta hallitse viisautensa ja kykyjensä seurauksia. Ilmasto muuttuu radikaalisti. Sodat pahenevat. Ilmestyskirjan kuvaamat koettelemukset ja vitsaukset (7 sinettiä, 7 pasuunaa ja 7 vitsausta) ovat jo alkaneet. Ne muistuttavat Mooseksen julistamia vitsauksia. Pian faarao, antikristus astuu esille ja julistaa ennennäkemättömän vihan Jumalaa ja hänen kansaansa vastaan. Kristillisyys ja juutalaisuus joutuvat ahtaalle. Pedonmerkki asetetaan antikristuksen kannattajille; muut tuomitaan kuolemaan. Silloin astuu esille kaksi profeettaa, jotka julistavat viimeisten, kovien vitsausten alkamisen (Ilmestyskirja 11 luku). Äärimmäisen hädän keskellä taivaat aukeavat ja Pelastaja kuljettaa kansansa turvaan. Antikristuksen sotajoukot hukkuvat Sanan miekan voimasta. Silloin me astumme Luvattuun maahan.

Raamatun kertomus Israelin vapautumisesta Egyptin orjuudesta on tosi. Tämä elämä on tosi. Mutta meillä on toivo – pääsiäisen sanoma: tuomio menee ohi Kristuksen tähden ja me pelastumme. Kaste on siirtänyt meidät vapauteen orjuudesta ja uskon kautta saamme kulkea Elämään. Älä pelkää vaan usko! Herra on uskon arvoinen ja mittainen. Ylistys, kiitos ja kunnia Herralle, joka on ja joka on aina ollut ja joka aina tulee olemaan!

 

Avaimia Raamattuun ja elämään

• Luota Raamatun historialliseen tarkkuuteen. Tunne Jumala historian Herrana, joka vaikuttaa meidän ja kansojen vaiheissa.
• Huomaa syvä vertauskuvallisuus Egyptin ja nykyisen maailman, Israelin ja seurakunnan, sekä Mooseksen ja Jeesuksen välillä. Pääsiäiskertomus on upea esikuva varsinaisesta pääsiäisestä, jossa Kristus lunastaa ihmiskunnan vapaaksi synnin, perkeleen ja kuoleman vallasta verensä kautta. Viimeinen tuomio menee ohitsemme, kun turvaamme vereen.
• Ymmärrä synnin ja epäjumalanpalveluksen (se mikä on rakkain, on jumalamme) vakavuus ja tuhovoima. Näe Jumalan ääretön rakkaus, armo ja voima Kristuksessa.
• Arvosta kastetta ja ehtoollista armovälineinä, mutta säilytä uskosi Herraan.
• Näe Mooseksen inhimillisyys suuren tehtävän keskellä. Vastaa myöntävästi Jumalan kutsuun palvella. Herra antaa kaiken tarvittavan – suoraan tai toisten ihmisten kautta.
• Älä pelkää, vaikka maailmassamme kriisit ja katastrofit pahenevat. Näe niiden yli taivaaseen ja luota Jumalaan! Vapautuksemme päivä on varmasti tulossa.

Avainjakeita

• 1:7-8,13,22 – Israelin kasvu orjuudessa
• 2:2,10,15 – Mooseksen syntymä ja pako
• 3 luku – Mooseksen kutsu
• 3:14 – Jumalan nimi ”Minä olen”
• (7-11 luvut – vitsaukset)
• 12:1-14 – pääsiäisen asettaminen
• 12:37 – Israel lähtee Egyptistä
• 13:21 – Herra pilven- ja tulenpatsaassa
• 14:21-22,26 – Israel kulkee meren halki, mutta egyptiläiset kuolevat
• 15:1 – kiitosvirsi

Kysymyksiä

• Mitkä ovat meidän aikamme epäjumalat? Entä sinun?
• Miten meidän tulisi elää aikamme maailmassa?
• Mitä Israelin syntyhistoria voi merkitä meille suhteessa Raamattuun ja uskoomme?
• Mooses oli toisaalta Jeesuksen esikuva, mutta toisaalta heikko ihminen. Mitä voimme oppia hänen kauttaan Jeesuksesta? Entä meistä Jumalan edessä?
• Miten me voimme kasvaa Jumalan käyttöön?
• Näetkö maailmamme katastrofit ja kriisit tihentyvinä Jumalan varoituksina? Mikä on niiden viesti?
• Osaammeko nähdä yli oman elämämme ja maailmamme vaikeuksien rakastavaan ja hyvään Jumalaan? Vai näyttääkö Hän samalta kuin maailmamme?
• Pääsiäinen kertoo lunastuksesta. Mistä sinut on lunastettu ja mihin? Mikä on sinun osuutesi lunastuksessa, pelastuksessa?
• Mitä kaste merkitsee sinulle? Joskus on vaikea ymmärtää sitä, koska emme muista siitä mitään. Israelilaiset takuulla muistivat oman kasteensa meressä. Mutta siitä huolimatta kaste vakuuttaa meille jotakin tärkeää – mitä?
• Kiittäminen ja ylistäminen ovat etuoikeutemme. Miksi tekisimme niin? Mitä hyvää kiitos ja ylistäminen voivat tuoda? Miten ne voivat muuttaa näkökulmaamme elämämme iloihin ja suruihin?