ITSENÄISYYSPÄIVÄ 6.12.2019

Itsenäisyyspäivä (6.12.) on kansallinen juhlapäivä. Itsenäisyytemme alkuajoista lähtien on silloin valtiovallan määräyksestä pidetty jumalanpalvelus. Myös kirkkojärjestys edellyttää, että ”jumalanpalvelus pidetään itsenäisyyspäivänä ja valtiollisten tilaisuuksien yhteydessä, niin kuin siitä on säädetty tai erityisiä tilaisuuksia varten määrätty” (KJ 2: 2). Jumalanpalveluksessa kiitetään maamme vapaudesta ja itsenäisyydestä sekä rukoillaan isänmaan ja kansan puolesta.

 

EVANKELIUMI: Matt 20:25-28

Jeesus kutsui opetuslapset luokseen ja sanoi:
Te tiedätte, että hallitsijat ovat kansojensa herroja ja maan mahtavat pitävät kansoja valtansa alla. Niin ei saa olla teidän keskuudessanne. Joka tahtoo teidän joukossanne tulla suureksi, se olkoon toisten palvelija, ja joka tahtoo teidän joukossanne ensimmäiseksi, se olkoon toisten orja. Ei Ihmisen Poikakaan tullut palveltavaksi, vaan palvelemaan ja antamaan henkensä lunnaiksi kaikkien puolesta.

 

SAARNA

Valta ja vastuu historiassa

Valta ja vastuu kuuluvat aina yhteen. Ihmiskunnan historia tarjoaa kuitenkin hyvin erilaisia esimerkkejä näiden toteutumisesta. Kuljemme kuin vuoristorataa. Välillä meno on tasaisempaa, välillä elämme hyvinvoinnin noususuhdannetta, kunnes äkisti edessä onkin jyrkkä alamäki, taloudellinen romahdus, kriisejä, jopa sotia.

1900-luvun alussa Euroopassa vallitsi ajatus, että sodat ovat ohitse ja ihmisen hyvyys ja viisaus tuovat tuhatvuotisen paratiisin maan päälle. Tosin kävi. Vallan ottikin ihmiskunnan pahuus. Ensimmäinen maailmansota, 30-luvun lamavuodet, toinen maailmansota, monenlaiset kriisit ympäri maailmaa. 1900-luvulla on käyty enemmän sotia kuin koskaan aiemmin, yhteensä.

Jeesuksen sanat ovat kuin toisesta maailmasta. Tässä maailmassa, varsinkin näin yksilökeskeisyyden aikana ihanteena on, että jokainen tavoittelee ensi sijassa omaa onneaan. Nöyrä toisten palvelu on sille vieras ajatus.

Entä jos Jeesuksen sanat olisikin otettu vakavasti? Taloudellisen, poliittisen, sotilaallisen valtataistelun sijasta olisikin vilpittömästi palveltu toisia ja asetettu toisen etu edelle tai ainakin oman edun rinnalle. 1900-luku olisi ollut kovin toisenlainen.

Jeesuksen sanat ovat tänäänkin voimassa. Jumala tarjoaa vaihtoehtoa. Palvelussa on kysymys kunnioituksesta ja rakkaudesta.

Kahden maailman keskellä

Elämme kahden todellisuuden keskellä. Toisaalta ihmiskunta elää luonnollisten taipumustensa mukaisesti, usein itsekkäästi. Toisaalta läsnä on Jumalan valtakunta, joka kutsuu ja haastaa meitä vilpittömään, puhtaaseen, pyyteettömään rakkauteen.

Näiden kahden todellisuuden keskellä elää myös Suomen kansa. Se sai kasvaa ja vahvistua ensin Ruotsin, sitten Venäjän vallan alla. Näissä vuosisadoissa oli paljon hyvääkin. Pieni lapsi tarvitsee turvallisen kehdon. Mutta kun aika kypsyy ja lapsi kasvaa, on aika astua aikuisuuteen ja vastuuseen. Kehtoon ei voi jäädä.

Israel ja sen johtajat

Saman koki Israelin kansa. Se varttui Egyptissä, mutta sitten sen tuli itsenäistyä ja ottaa vastaan se tehtävä ja vastuu, jonka kansojen Herra oli sille tarkoittanut.

Kansat tarvitsevat vilpittömiä, palvelevia johtajia. Israelille sellaisia olivat Mooses, Joosua, Daavid, Salomo ja myöhemmin esimerkiksi Nehemia, joka johti Jerusalemin jälleenrakentamista pakkosiirtolaisuuden jälkeen. He toimivat pitkälti kuten Jeesus opetti.

Suomi-neito

Pari vuotta sitten Suomi-neito täytti juhlalliset 100 vuotta ja tänään 102 vuotta. Etenkin satavuotisjuhlan aikana saimme palautella mieliimme itsenäistymisemme alkuvaiheita.

On hyvä muistaa, kuinka sekasortoinen maailma oli tuolloin. Vuonna 1914 alkoi maailmansota, jonka myötä Venäjän keisarikunta luhistui helmikuussa 1917. Vallankumous alkoi lokakuussa samaisena vuonna. Suomessa oli siihen aikaan 100 000 venäläistä sotilasta, oli suurtyöttömyyttä, syvää lamaa, ruoka alkoi loppua, poliittinen vastakkainasettelu oli kärjistymässä sisällissodaksi.

On valtava ihme, että tuon kaiken keskellä Suomi kykeni itsenäistymään. Tarvittiin johtajia, joilla oli näky paremmasta. Sellainen johtaja oli esimerkiksi Ukko-Pekka Svinhufvud, joka toimi itsenäisyyssenaatin puheenjohtajana. Kaiken sekasorron keskellä Suomen eduskunta vahvisti itsenäisyysjulistuksen joulukuun 6. päivänä, vuonna 1917.

Siitä alkoi vaikeat kasvunvuodet kohti sitä hyvinvointia ja vakautta, jota me olemme saaneet nauttia viimeiset vuosikymmenet. Kansamme isät ja äidit ovat näinä vuosikymmeninä rakentaneet ja puolustaneet maatamme tavalla, josta saamme olla kiitollisia. Jumalan valtakunta, Jumalan hyvä käsi on ollut kansamme yllä. Jeesuksen sanat vilpittömästä, uhrautuvasta palvelusta ovat tulleet todeksi.

Mutta Suomen rakentaminen on yhä kesken. On jopa otettu taka-askeleita. Hyvinvointia puretaan, koska väestörakenteemme on hyvin vinoutunut. Koko maailmamme on muuttumassa hyvin epävakaaksi. Haasteita on monenlaisia. Miten voimme ratkaista ongelmat?

Nehemian esimerkki

Haluan tässä kertoa jotain siitä, miten aiemmin mainitsemani Nehemia jälleenrakensi Jerusalemia, vuoden 450 eKr. paikkeilla pakkosiirtolaisuuden jälkeen. Voimmeko oppia mitään vanhoista juutalaisista kirjoituksista kahden ja puolen vuosituhannen takaa? Moni ajattelee, että ei varmasti, ei yhtään mitään! Katsotaanpa…

Nehemia toimi Persian hovissa ja nautti ylellisestä elämästä. Hän oli kasvanut pakkosiirtolaisuudessa eikä ollut koskaan käynyt Jerusalemissa. Silti hän oli syvästi juutalainen, Jumalaan uskova ja isänmaallinen. Kaipuu päästä kotimaahan oli suuri. Meillekin kotimaamme on rakas. Se tulee pintaan varsinkin silloin, jos olemme
pitempään poissa Suomesta.

Sitä kaipuuta ja kaihoa kuvaa osuvasti Sakari Topeliuksen tuttu Sylvian joululaulu. Siinä sanotaan: Sen vertaista toista en mistään mä saa, on armain ja kallein mu’ll ain Suomenmaa!

Kauniilla laululla on surullinen tausta. Sitä lauloi mustapääkerttu, joka oli suljettu häkkiin. Sen silmät oli puhkaistu. Se lauloi kaipuutaan päästä vapauteen. Samaa kaipuuta koki pakkosiirtolaisuudessa oleva Nehemia. Kenties mekin koemme toisinaan jotain samaa oman elämämme vaikeuksien keskellä.

Mitä opimme Nehemiasta ja palvelevasta rakkaudesta?

Nehemia seurasi aikaansa herkällä sydämellä. Kun hän kuuli uutisia Jerusalemin rappiosta, hän itki ja paastosi useita päiviä. Nehemia rakasti kansaansa ja armasta kotimaataan. Onko meillä syvä sydämen rakkaus lähimmäisiä, kotiseutuamme ja kotimaatamme kohtaan? Ilman rakkautta ei tapahdu mitään hyvää ja rakentavaa. Kaikki alkaa rakkaudesta.

Nehemia rukoili Herraa. Hän rehellisesti tunnusti kaikki epäkohdat, kaikki synnit. Hän ymmärsi ihmisen mahdottomuuden ja turvautui häneen, joka yksin on rakkauden ja elämän lähde. Suomi nousee vain polvistumalla Luojan eteen. Vain Jumala voi siunata hankkeemme.

Sydämen huolen ja rukouksen kautta Nehemialle kiteytyi näky siitä, mitä piti tehdä.
Tuo näky, visio oli niin polttava, että se ei jättänyt rauhaan. Onko meillä kirkas, polttava näky siitä, miten kotimaatamme on rakennettava? Onko sinulla näky siitä, mikä on sinun tehtäväsi omassa elämänpiirissäsi?

Nehemia ymmärsi oikean hetken tulleen. Ukko-Pekkakin tarttui rohkeasti oikeaan hetkeen ja Suomi itsenäistyi. Jumala avaa meille monia mahdollisuuksia. Kun hetki tulee, niihin on tartuttava rohkeasti. Arkielämän rakkauden teoille joka päivä on oikea hetki.

Nehemia oli realisti. Hän pyysi kuninkaalta käskykirjeen, joka avasi kaikki ovet. Hän varustautui huolella ja otti huomioon myös uhat. Meille kristityille Herramme on antanut universaalin käskykirjeen. Se on lähetyskäsky. Meillä on Jumalan antama missio rakentaa tätä maailmaa ja elämää – kuten Jeesus opasti, julistaen ja palvellen rakkauden teoin.

Nehemia lähti vaikealle matkalle, 2000 km jalkaisin. Edessä oli Jerusalemin rauniokaupunki ja olosuhteisiinsa alistunut, turtunut kansa. Hän lähti mukavuuksien keskeltä todelliselle epämukavuusalueelle, uhrauksia säästelemättä. Entä me? Täytämmekö oman elämämme kaikilla mahdollisilla mukavuuksilla ja sitten ihmettelemme, kuinka elämä tuntuu niin tyhjältä? Entä jos laitammekin itsemme likoon, lähimmäistemme, isänmaamme puolesta? Juuri palveleva rakkaus tuo syvää mielekkyyttä, tarkoitusta elämään. Sitä ei voi ostaa rahalla.

Jerusalemissa Nehemia teki tarkan diagnoosin tilanteesta ja olosuhteista. Minkälaisen diagnoosin Jumala tekee sinusta ja minusta, Suomen kansasta? Mitä hyvää ja mitä pahaa hän näkee? Miksi kansamme ei enää kunnioita Jumalaa? Miksi kristillisiä arvoja suorastaan pilkataan, vaikka juuri niiden hengessä maamme hyvinvointi on rakennettu?

Nehemia oli innostava johtaja. Hän jakoi näkynsä Jerusalemin asukkaille. Lamaannus vaihtui innostukseen, jota ei oltu koettu vuosikymmeniin.

Hän oli myös taitava organisaattori. Jokainen Jerusalemin asukas kutsuttiin rakennustöihin. Paikalle ei tilattu virolaista rakennusporukkaa. Kaikki tehtiin itse, omin käsin, rinta rinnan.  Jokainen rakensi kaupunkia ja sen turvamuuria oman kotinsa kohdalla. Mitä tapahtui?

Hankkeesta tuli yhteinen, meidän juttu. Siihen sitouduttiin. Se oli meidän kaupunki, meidän maamme. Ja se, mikä itse rakennettiin, siitä haluttiin pitää myös huolta. Ja vielä enemmän. Rakennustöihin osallistui hyvin erilaisia ihmisiä, miehiä ja naisia, köyhiä ja rikkaita, vahvoja ja vähemmän vahvoja. Rinta rinnan rakentaessa sydämet sulivat yhteen. Jotain samaa koettiin talvi- ja jatkosodan vuosina. Sydämet sulivat.

Todellinen elämä ei ole ulkonaisissa puitteissa vaan siinä, mitä tapahtuu meidän sydämissä ja keskinäisissä suhteissamme. Siksi hyvin arkinen, maallinen hanke voikin olla samalla syvästi hengellinen ja rakkauden henkeä luova. Maallinen ja hengellinen yhdistyy, kun rakennamme yhdessä Jumalan kanssa.

Tätä sydänten sulamisen ihmettä kuvaa syvästi se, että rakennushankkeen keskellä tapahtui merkittävä velkojen anteeksiantaminen ja tasajako. Jerusalemin köyhät olivat velkaantuneet niin pahasti, että edessä oli jopa omien lasten myyminen orjiksi. Kun Nehemia kuuli tästä, hän nuhteli rikkaita. Hän itsekin oli antanut näille köyhille lainaa. Mutta nyt hän päätti antaa velat anteeksi ja kehotti Jerusalemin rikkaita tekemään samoin. Samanlaista esimerkkiä on monessa asiassa tarjonnut meidän presidenttimmekin.

Velat annettiin anteeksi. Valtava taakka kirposi ihmisten harteilta. Syntyi syvä, horjumaton yhteys kaupungin asukkaiden välille. Rakkaus tekee ihmeitä.

Projekti oli valtava. Monenlaisia uusia uhkia vyöryi esille. Käytiin propaganda- ja mediasotaa Nehemiaa ja Jumalan kansaa vastaan. Uhattiin sodalla. Tehtiin salajuonia. Oli monenlaista uskonnollistakin eksytystä. Tätä samaa koemme Suomessakin. Kristittyjä, jotka puolustavat elämää, ristiinnaulitaan julkisuudessa. Paha haluaa tuhota kansamme syntymättömät lapset, rikkoa kristillisen avioliiton. Vieläpä se tahtoo saada laillisen oikeuden eutanasiaan. Ja auta armias, jos joku uskaltaa pihahtaakin sitä vastaan.

Nehemia käänsi kaikki haasteet mahdollisuuksiksi. Hän oli päättäväinen ja pysyi Herrassa ja Sanassa. Hän rukoili ja pyysi viisautta Jumalalta. Onko meillä nöyryyttä rukoilla apua ja viisautta Jumalalta? Onko kertynyt kokemusta siitä, kun olemme yrittäneet itse, omalla viisaudella ratkaista ongelmia ja olemmekin kietoutuneet siihen entistä pahemmin? Ja kun sitten olemme rukoilleet, asia on alkanut purkautua ja sille on löytynyt järkevä, sovinnollinen ratkaisu.

Nehemia onnistui, koska hän rukoili, turvautui Jumalaan. Raamatun selkeä, yksinkertainen, mustavalkoinen viesti meille on tämä:

• Ihminen, kansakunta, ihmiskunta ilman Jumalaa tuhoutuu omaan itsekkyyteensä. Sitä me koemme ja näemme saastumisen, jatkuvien kriisien ja sotien keskellä.
• Ihminen, kansakunta, ihmiskunta, joka turvautuu Jumalaan, pelastuu. Synnin, kuoleman ja pahan valta kirpoaa. Jeesuksen tuoma rakkaus tuo hyvyyden ja elämän vallankumouksen.

Entä me? Entä Jumala?

Haluammeko me olla mukana tässä, turvautua Jumalaan, elää Jeesuksen rakkaudessa ja kulkea Nehemian askeleissa itsemme, lähimmäistemme, kotiseutumme ja isänmaamme parhaaksi?

Itse emme siihen kuitenkaan pysty. Olemme sidottuja itsekkyyden ja kuoleman voimiin. Olemme kuin Sylvian joululaulun mustakerttu – suljettuina häkkeihimme, sokeina, todellista elämää ja vapautta kaipaavia, hiljaa sydämissämme vaikeroivia.

Jumala näkee ahdistuksemme. Hän tekee aloitteen, koska hän rakastaa meitä, sinua ja minua. Hän tulee adventin ja joulun sanoman mukaisesti keskellemme Jeesuksessa Kristuksessa. Hän on Kirkkauden Herra, Luojamme, Kaikkivaltiaamme. Mitä evankeliumitekstimme sanoikaan?

Ei Ihmisen Poika tullut palveltavaksi, vaan palvelemaan ja antamaan henkensä lunnaiksi kaikkien puolesta.

Seimen lapsi kasvoi aikuiseksi, kantoi täyden vastuun meistä jokaisesta, koko ihmiskunnasta. Jeesus Kristus kulki karun ristintien, antoi henkensä sinun ja minun syntiemme puolesta, ja nousi riemullisesti ylös kuolleista voittajana.

Tänäänkin hän tarjoaa tätä suunnatonta mahdollisuutta sinulle ja Suomen kansalle – täydellistä armoa, rakkautta, hyvyyttä, voimaa, visiota, tarkoitusta, tehtäviä, resursseja, palvelevaa rakkauden asennetta ja iankaikkisen elämän.

Mikä on sinun vastauksesi hyvä kuulija? Mikä on sinun vastauksesi Suomen kansa?
Miksi Suomi olet levoton? Vielä turva Jumalassa on!

 

ITSENÄISYYSPÄIVÄN RUKOUS

Kaikkivaltias Jumala, kansojen hallitsija.
Tänään kiitämme sinua monin tavoin hyvästä kotimaasta,
jonka olet meille antanut.

Kiitos armosta, jolla olet johdattanut kansamme
monien vaikeuksien ja taistelujen läpi tähän päivään.

Kiitos, että tänäänkin tahdot olla juuri meidän kanssamme.
Tule sydämiimme Herraksi ja Vapahtajaksi,
syntiemme sovittajaksi ja Elämän tieksi.

Anna meille intoa, kestävyyttä ja rakkauden mieltä
pitää huolta toisistamme ja taitoa toimia yhdessä.

Ole kanssamme tavallisessa arjessa,
auta meidän elämämme haasteissa ja kamppailuissa.
Anna meidän nähdä hyvät lahjasi ja kiittää niistä.

Ohjaa meitä sanallasi, niin että pysymme tahtosi tiellä
ja pääsemme kerran perille taivaalliseen isänmaahamme.

Siunaa itsenäisyyspäivän juhlamme ja meidät kaikki.
Tätä rukoilemme Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä.
Aamen.

*

* * * * * * * * * * * * * 

*

PUHE ITSENÄISYYSPÄIVÄN JUHLASSA, työttömien ruokailussa

SINUN TURVANASI ON HERRA: kolme ratkaisevaa kamppailua

Arvoisa juhlaväki, oikein hyvää itsenäisyyspäivää teille kaikille! Elämässä tarvitsemme juhlahetkiä, joissa saamme unohtaa tavallisen arjen kiireet ja haasteet. Olkoon tämä hetki sellainen. Tähän juhlahetkeen haluan tuoda hyvän uutisen:

Sinun turvanasi on Herra, ikiaikojen Jumala: kamppailu maamme itsenäisyyden puolesta

Itsenäisyyspäivänä on tapana muistella kansamme ratkaisevia kohtalonhetkiä. Varsinkin Tuntematon sotilas on monta kertaa katsottu klassikko elokuva. Aivan äskettäin täyttyi myös 80 vuotta talvisodan syttymisestä.

Onkin niin, että Suomen kohtalonvuosia ja maamme puolesta käytyä uhrautuvaa taistelua ei voi koskaan kyllin korostaa. Maamme säilyi itsenäisenä ylivoimaisen vastustajan edessä ja sen myötä Suomi on saanut kulkea hyvin erilaisen tien kuin monet Itä-Euroopan maat.

Raskaat ponnistelut yhdistivät kansaamme ja loivat perustan nykyiselle vauraudelle. Näinä vuosina annettu uhri oli hyvin suuri. Tästä kaikesta me nuoremmat sukupolvet olemme jatkuvassa kiitollisuuden velassa.

Samalla kun inhimilliset ponnistelut olivat äärimmäisiä, on usein tunnustettu, että pienen Suomen rinnalla seisoi suuri Jumala. Monien sydämet nöyrtyivät totiseen rukoukseen kansamme hädän hetkellä. Näihin koko kansan rukouksiin Jumala vastasi. Suomi säilyi itsenäisenä ja sitä me saamme juhlistaa jälleen kerran, kun Suomi-neito täyttää 102 vuotta.

Saamme oppia paljon, kun ajattelemme heitä, jotka rukouksin, monin töin ja toimin, ja uhrauksin puolustivat ja rakensivat maatamme. Samalla tavalla mekin voimme selviytyä oman elämämme haasteiden keskellä – turvautuen kaikkivaltiaaseen Jumalaan.

Tämän vuoden itsenäisyysjuhlaa vietämme hieman kireässä ilmapiirissä. Maamme hallituksen sisällä on jännitteitä ja vakavat lakot uhkaavat maatamme tulevina päivinä.

Saavutettu hyvinvointi on jakautumassa epäreilulla tavalla. Kun toiset uuvutetaan työllä, toisille ei riitä työtä eikä toimeentuloa. Sitä olen itsekin kokenut useaan otteeseen, kun olen toiminut lähinnä määräaikaisissa papin tehtävissä ja ollut välissä työttömänä, kuten tälläkin hetkellä. Perheellisenä toimeentulo on todella tiukassa. Monesta pitää tinkiä.

Toisaalta saamme silti elää monella tavalla hyvässä maassa. Olen asunut neljä vuotta Etiopiassa, yhdessä maailman köyhimmässä maassa. Siellä ihmisillä ei ole puhdasta vettä, riittävästi ruokaa, kunnollista asuntoa ja terveydenhoitoa, harrastuksia eikä juuri muuta kuin yksi vaatekerta päällä.

Toisaalta mekin kohtaamme monia haasteita täällä Suomen Salossa, mutta toisaalta meillä on sittenkin paljon hyvää, josta voimme olla kiitollisia. Elämä on Jumalan antama lahja.
Hän on turvamme Suomen kansalle yhtä lailla tänään kuin maamme kohtalon vuosina.

Sinun turvanasi on Herra, ikiaikojen Jumala: kamppailu koko ihmiskunnan puolesta

Jumalan läsnäolosta muistuttaa myös alkanut adventin ja joulun aika. Tämä aika kertoo, että emme ole yksin vaan suuri Jumala on meitä lähellä, meidän kanssamme. Häntä me saamme odottaa ja hänen antamiaan lahjoja saamme ottaa vastaan.

Herramme ja Vapahtajamme syntymästä onkin kulunut jo reilut 2000 vuotta. Hän syntyi vaatimattomaan talliin aivan tavallisen perheen keskelle. Hän haluaa nytkin laskeutua meidän kaikkien aivan tavallisen arkielämän keskelle.

Noina vuosina Vapahtaja kulki ja vaikutti monien ristiriitojen ja haasteiden keskellä. Kansakunta oli jakautunut poliittisesti, uskonnollisesti ja taloudellisesti. Sitä samaa koemme Suomessa. Ei ole maailma eikä ihminen muuttunut. Tämän kaiken keskellä Jeesus julisti Jumalan valtakunnan hyvää sanomaa. Hän kertoi Jumalan antamasta elämästä, rakkaudesta ja hyvyydestä tasaveroisesti jokaiselle ihmiselle.

Monet iloitsivat, mutta monet torjuivat hänet. Silti Jeesus ei ollut ketään vastaan. Hän oli ja on tänäänkin kaikkien puolella. Jumalan Poika syntyi maailmaan, jotta hänestä tulisi meidän kaikkien Vapahtaja. Hän kulki ristintien, nousi kuolleista ja avasi tien Jumalan yhteyteen ja elämään – kaikille kansoille, jokaiselle ihmiselle. Sinulle ja minulle. Tämän kaiken olen saanut minäkin kokea todeksi.

Jumalan edessä jokainen ihminen on arvokas, armahdettu ja hyväksytty. Jokaiselle annetaan tulevaisuus ja toivo. Kaiken tämän hyvän lahjoittaa meille Kristuksessa, Vapahtajassa. Siinä on adventin ja joulun ajan suuri sanoma: Sinun turvanasi on Herra, ikiaikojen Jumala!

Sinun turvanasi on Herra, ikiaikojen Jumala: kamppailu meidän sydämistämme

Kaksi ratkaisevan tärkeää kamppailua on jo käyty ja voitettu. Maamme itsenäisyys turvattiin raskaiden ponnistelujen ja Jumalan varjeluksen kautta. Vapahtaja Jeesus Kristus voitti Golgatan ristillä synnin, pahuuden ja kuoleman voimat. Jäljellä on kamppailu, joka käydään meidän sydämissämme. Kenen puolelle me olemme?

Elämme voimakasta Jumalasta vieraantumisen aikaa. Se näkyy yhteiskuntamme kaikilla tasoilla. Kristillinen usko siivotaan pois julkisuudesta, mediasta, lainsäädännöstä, kouluista, kodeista ja monien sydämistä. Vaikka kristillisen uskon ja rakkauden innoittamana on tehty paljon hyvää, palstatilaa saavat pelkästään kielteiset, torjuvat uutiset. Suuri kysymys onkin: miksi ihmeessä näin? Olemmeko unohtamassa, että…

Olemme saaneet kristillisen uskon kautta Raamatun, kirjakielen, luku- ja kirjoitustaidon, ja koululaitoksen, koko sivistyksen perustan. Olemme saaneet kristillisen lähimmäisen rakkauden kautta sosiaalityön, terveyden- ja sairaanhoidon. Olemme saaneet kristillisen moraalin kautta yhteiskuntajärjestyksen ja sen peruslait, oikeudenmukaisuuden ja tasa-arvon ihanteen. Mikä on niiden arvo?

Kaiken lisäksi todella moni ihminen on saanut kristillisen uskon kautta syvän tarkoituksen elämälleen, kestävän rakkauden, jonka varassa voi elää, sekä pettämättömän toivon, joka kantaa aina taivaisiin saakka.

Yhdessä Jumalan kanssa voimme kohdata turvallisesti koko elämän, kuoleman ja iankaikkisuuden. Yhdessä Jumalan kanssa on hyvä tehdä elämänmatkaa kohti kotia, kohti taivaallista isänmaata, kohti kaiken hyvää täyttymystä.

Tämänkin vieraantumisen ajan keskellä Jumala tulee meitä lähelle ja tarjoaa ikuista rakkauttaan. Tätä hyvää kamppailua, elämän puolesta, käydään jokaisen sielussa.

Sitä kamppailua käytiin vuosia sitten minunkin sydämessäni, kun Jumala kutsui takaisin elämän puolelle, hänen suojiinsa, hänen syliinsä. Sitä kutsua vastaan pyristelin monin tavoin, koska se mitä kuvittelin Jumalasta ja elämästä hänen yhteydessään oli aivan väärä. Mutta vastoin sitä sainkin mittaamattoman hyvää. Sain syvimmän rauhan, uskon, toivon ja paljon rakkautta. Sain tarkoituksen ja suunnan elämälle. Sain iloa, uusia ystäviä, monenlaisia tehtäviä, sekä ratkaisevaa kantoapua silloin, kun elämässäni on ollut erityisen vaikeaa, silloin kun yksin ei olisi jaksanut.

Tätä kaikkea hyvää, kaikkein parasta toivon sinullekin. Jumala tulee luoksemme, koko Suomen kansan keskelle, meidän koteihimme ja sydämiimme Vapahtajassa. Kun avaamme sydämemme hänelle, saamme suurimman juhlanriemun ja syvimmän turvan ja tarkoituksen elämällemme.

Saamme kiittää hyvästä kotimaasta ja käydä kohti taivaallista isänmaata ja Herramme kohtaamista, muistaen tämän lupauksen:

Sinun turvanasi on Herra, ikiaikojen Jumala!