VÄLÄHDYKSIÄ MODERNIN JUUTALAISVALTION SYNTYYN JA OLEMASSAOLOON
Lähteenä olen käyttänyt Pekka Sartolan teosta ”Kuin kotkan siivin” (Ajanteos Kustannus 2013). Teksti on pitkälti omaani, mutta aiheet nousevat kirjasta.
Osa 4: ISRAELIN ITSENÄISTYMINEN, SODAT JA HERRAN SANA
Itsenäistyminen ja itsenäisyyssota 1948-49
Brittien poistuttua alueelta Israel julistautui itsenäiseksi 14. toukokuuta 1948.
Ympäröivät arabivaltiot Egypti, Syyria, Jordania ja Libanon sekä Irak hyökkäsivät heti sen jälkeen Israeliin. Maiden sotilasoperaatiot eivät olleet keskenään koordinoituja. Taisteluja käytiin useissa lyhyissä jaksoissa, joiden välillä oli tulitaukoja.
Syttyneessä sodassa siirtomaajärjestelmää vastustanut Neuvostoliitto tuki Israelia, kun taas Britannia vanhana siirtomaaisäntänä tuki edelleen arabeja itsenäistyvää siirtomaataan vastaan.
Sodan alussa erityisesti Egyptin ja Syyrian armeijat saavuttivat merkittävää sotamenestystä. Egyptiläisten onnistui panssarijoukkojensa avulla katkaista koko Negevin autiomaa ja miehittää juutalaisvaltiolle määriteltyjä alueita. Egyptiläiset yrittivät myös valloittaa Tel Avivin, mutta israelilaisten onnistui torjua hyökkäys viime hetkellä.
Arabimaat tekivät ratkaisevan erehdyksen solmimalla kesäkuussa aselevon Israelin kanssa. Israelin onnistui uudelleen järjestellä, rekrytoida ja kouluttaa lisää sotilaita ja organisoida 60 000 miehen tehokas armeija.
Aselepo pelasti myös Jerusalemin kaupungin, joka oli nääntymäisillään Jordanian saarrettua sen. Aselevon aikana juutalaisten aseelliset ryhmät yhdistettiin Israelin puolustusvoimiksi. Arabivaltiot eivät onnistuneet käyttämään aselepoa yhtä tehokkaasti eivätkä ne halunneet kuluttaa sodassa enempää rahaa ja miehiä.
Aselevon jälkeen Israelin onnistui lyödä egyptiläiset takaisin ja vapauttaa Jerusalem. Sodan alkuvaikeuksista huolimatta Israelin onnistui voittaa sota, koska sen joukot olivat paremmin organisoituja ja sen onnistui tuomaan maahan tarvittavia aseita.
Israelin maa-alueet ja asukkaat
Sodan jälkeen Israelin haltuun jäi suurempia alueita kuin YK:n jakosuunnitelmassa oli kaavailtu. Nyt Israelin hallussa oli 78 % Jordanjoen länsipuolisista maista. Jerusalem jaettiin Israelin ja Jordanian kesken ja jäljelle jääneitä arabialueita miehittivät Egypti ja Jordania. Arabivaltiot kieltäytyivät allekirjoittamasta lopullista rauhansopimusta Israelin kanssa.
Keski-Israelissa ei käytännössä ollut enää palestiinalaisasutusta. Suuri määrä arabeja pakeni tai karkotettiin uuden juutalaisvaltion alueelta. Arviot pakolaisten määrästä vaihtelevat 600 000–900 000 välillä. Näihin päiviin asti jatkuneen Lähi-idän kriisin vuoksi on pakolaiskysymys edelleen ratkaisematta.
Entä missä ovat Karjalan evakkojen keskitysleirit? Ei missään, koska heistä ei tehty poliittisia pelinappuloita. Heidät asutettiin välittömästi, mikä oli hyvin mittava prosessi. Arabit voisivat antaa näille ihmisille vaikka minkälaiset kodit ja elinolosuhteet, jos tahtoisivat.
Israelin itsenäistymisen jälkeen alkoi Euroopasta muuttaa alueelle suurin joukoin holokaustista selviytyneitä juutalaisia, ja maan väkiluku yli kaksinkertaistui vuosien 1948–1951 aikana.
Seuraavan vuosikymmenen aikana 600 000 juutalaista pakeni tai karkotettiin ympäröivistä arabimaista ja Iranista Israeliin.
Nykyään juutalaisia asuu eniten Yhdysvalloissa (6,5 miljoonaa), Israelissa (5,9 miljoonaa) ja Euroopassa (1,5 miljoonaa). Ennen toista maailmansotaa vuonna 1939 juutalaisia oli noin 17 miljoonaa, mutta holokaustin seurauksena vuonna 1945 määrä oli pudonnut 11 miljoonaan. Nyt juutalaisia on yhteensä noin 15 miljoonaa.
Israelin myöhemmät sodat
Näissä sodissa toistui jälleen nuoren Daavidin ja jättimäisen Goljatin välinen taistelu. Herran voimalla pieni Israel yhä uudestaan kukisti murskaavan ylivoimaisen vihollisen. Hämmästyttäviä voittoja ja hämmästyttäviä profeetallisia täyttymyksiä!
- Kuuden päivän sota 1967
Egypti, Jordania, Syyria, Irak, Kuwait, Saudi-Arabia, Sudan ja Algeria > Israel valloitti Siinain - Suezin kanavasota 1967-1970
Israelin ja Egyptin välinen asemasota - Jom Kippur sota 1973
Yllätyshyökkäys suurena sovituspäivänä; Egypti, Syyria, Irak, Jordania ja Marokko; esim. Syyriasta vyöryi 1400 panssarivaunua Israelin 188 panssarivaunua vastaan; Neuvostoliitto aseisti hyökkääjät > Israel valloitti Siinain, Länsirannan, Itä-Jerusalemin ja Golanin
Israelin painostaminen, väärä rauha, Googin sota ja Herran tulemus
Israel on ollut jatkuvan vakavan painostuksen ja uhan edessä horjumaton. Esimerkiksi YK:ssa annettiin vuonna 2013 yhteensä 26 tuomiolauselmaa, joista 22 oli Israelia vastaan. Tämä kertoo äärimmäisestä yksipuolisuudesta ja vainosta. Eikö maailmassa ollut muuta pahaa kuin Israel!
Lähi-idän rauhanneuvotteluissa Israelin valtio halutaan pirstaloida niin, että sillä ei ole enää realistisia mahdollisuuksia puolustaa itseään. Niinpä rauhanneuvottelut ovat junnanneet paikoillaan vuosikymmeniä.
Lopulta tullee käymään niin, että Israel suostuu hyvin epäedulliseen rauhansopimukseen, koska sille luvataan oikeus rakentaa kolmas temppeli. Tällä hetkellä temppelivuorella on moskeija. Tämä kaikki tulee johtamaan muslimimaailman täydelliseen raivoon Israelia vastaan. Tällöin syttyy ns. Googin sota, josta Hesekiel ennustaa 38-39 luvuissa. Sen johtajaksi nousee Goog, joka on Roosin valtias. Roos on varmuudella Venäjä. Kuka lieneekään tsaari Goog?
Tämä hyökkäys päättyy Googin ja sen liittolaisten järisyttävään tuhoon. Miten se tapahtuu, emme tiedä tarkoin. Hesekiel kuvaa tapahtumia, jotka voivat liittyä voimakkaaseen luonnonkatastrofiin tai ydinaseiden käyttöön. Israel on ydinasevaltio ja sillä on lukuisia miniydinpommeja, joita se voi käyttää rajoitetulla, täsmällisellä tavalla. Esimerkiksi Operaatio Simson on Israelin viimeinen keino torjua massiivinen hyökkäys epätoivoisessa tilanteessa.
Näihin tapahtumiin liittynee myös ns. Antikristuksen toiminta, josta etenkin Ilmestyskirja kertoo. Tästä voit lukea tarkemmin sivuston kohdasta Ilmestyskirja.
Israelin ympärille kytkeytyy Raamatun kuvaama Herran päivä, johon liittyy viimeinen järisyttävä, Harmagedonin sota. Siitä on monia ennustuksia. Vanhassa testamentissa on monia kuvauksia tästä Herran päivästä, joka merkitsee monille tuomion kohtaamista ja joillekin pelastumista Herran tulemuksessa.
Sinä päivänä on Herra suojaava Jerusalemin asukkaita; ja kompastuvainen heidän seassansa on sinä päivänä oleva niin kuin Daavid, ja Daavidin suku on oleva niin kuin jumal’olento, niin kuin Herran enkeli heidän edessänsä. Mutta sinä päivänä minä tahdon hävittää kaikki pakanakansat, jotka hyökkäävät Jerusalemia vastaan. Ja minä vuodatan Daavidin suvun päälle ja Jerusalemin asukasten päälle armon ja rukouksen hengen. He katsovat minuun, jonka he ovat lävistäneet. Ja he valittavat häntä, niin kuin valitetaan ainokaista, murehtivat häntä katkerasti, niin kuin murehditaan katkerasti esikoista. (Sak 12:8-10)
Herra on lähtevä liikkeelle ja sotiva näitä pakanoita vastaan, niin kuin taistelun päivänä. Hänen jalkansa seisovat sinä päivänä Öljymäellä, joka on Jerusalemin edustalla itää kohti. Ja Öljymäki halkeaa kahtia idästä länteen suureksi laaksoksi: toinen puoli mäkeä siirtyy pohjoiseen ja toinen puoli etelään päin. Ja te pakenette mäkieni väliseen laaksoon. Ja Herra, minun Jumalani, tulee; kaikki pyhät sinun kanssasi. Sinä päivänä ei ole valoa: loistavat tähdet sammuvat. (Sak 14:3-6)
Israelin täyttymys
Vanhassa testamentissa on monia erityisiä lupauksia Israelille, jotka eivät ole vielä käyneet toteen. Niissä luvataan Israelille suuria ajallisia siunauksia, runsautta, keskeistä asemaa kansojen keskellä ja pitkää ikää kaikille ihmisille. Silti ihmiset ovat yhä syntisiä ja kuolevaisia. Nuorin kuolee vasta satavuotiaana. Herran kunnioittaminen tuo kansoille sateita ja siunauksia. Nämä lupaukset täyttyvät kirjaimellisesti Herran tulemusta seuraavassa tuhatvuotisessa valtakunnassa.
Vanhan testamentin ennustusten mukaan tuhatvuotinen valtakunta tulee olemaan Israelille ja sen kautta kaikille kansoille:
- Rauhan, oikeudenmukaisuuden ja parantumisen aikaa: Miika 4:1-8, Jes 32:15-18 ja 40:1-2, Aamos 9:9-15
- Ilon ja runsauden aikaa: Jes 61:2-9, Joel 2:21-27 ja 4:17-20
- Israelin ja Jerusalemin kunnian aikaa: Sefanja 3:14-20, Sak 8:2-8,20-23 ja 9:9-10 ja 14:10-11,16-21, Jes 11:6-10 ja 65:18-25
- Temppelin ja jumalanpalveluselämän aikaa: Hes 40 – 48 luvut
Aikojen lopussa on Herran temppelin vuori seisova vahvana, ylimmäisenä vuorista, ja se on oleva korkein kukkuloista, ja sinne virtaavat kansat. Monet pakanakansat lähtevät liikkeelle sanoen: ”Tulkaa, nouskaamme Herran vuorelle, Jumalan temppeliin, että hän opettaisi meille teitänsä ja me vaeltaisimme hänen polkujansa; sillä Siionista lähtee laki, Jerusalemista Herran sana.” Hän tuomitsee monien kansojen kesken, säätää oikeutta väkeville pakana-kansoille, kaukaisiin maihin saakka. Niin he takovat miekkansa vantaiksi ja keihäänsä vesureiksi; kansa ei nosta miekkaa kansaa vastaan, eivätkä he enää opettele sotimaan. (Miika 4:1-3)
Jumala toteuttaa Sanansa ja siunaa israelia
Jumala lupasi profeettojensa kautta karkottaa omaisuuskansansa Israelin maailmanlaajuiseen diasporaan. Näin hän teki. Jumala piti sanansa.
Samalla Jumala antoi syvän toivon, joka on kantanut juutalaista kansaa läpi vuosisatojen kauhujen. Profeettojensa kautta Herra lupasi koota kansansa ja antaa sille jälleen oman maan. Kaikki edellä kuvattu kertoo tämän toteutumisesta. Se ei ole tapahtunut helposti vaan kärsimyksen ja taistelujen kautta.
Israel itsenäistyi vuonna 1948, mutta se oli vasta tulevan alkua. Edessä on vielä paljon kärsimystä, taisteluja ja Israelin hengellinen herääminen. Sen myötä saapuu Messias, Herra Jeesus Kristus.
Israel saa sille luvatun kunnian ja valta-aseman maailman kansojen keskellä. Jerusalem ja luvattu maa kuuluu juutalaisille. Sinne ovat kaikki tervetulleita kumartamaan Herraa.
Israel on väkevä merkki Jumalan sanan luotettavuudesta ja siitä, mitä hetkeä me elämme tässä maailmanajassa. Loppunäytös on pian alkamassa. Se merkitsee meillekin juuri sitä samaa, mitä Israel on kokenut: kärsimystä, taisteluja, vainoa, tappioita, mutta kaiken sen ylitse voittoa, jonka tuo Herramme Jeesus Kristus – Vapahtaja ja Herrana, Israelin Pyhänä.
Suhteemme Israeliin kertoo syvällisesti suhteestamme Jumalaan ja hänen sanaansa. Jos kunnioitamme Jumalaa ja Raamattua, kunnioitamme myös Israelia – ei sen syntisyyden tähden vaan kutsumuksen, aseman ja tehtävän vuoksi.
Ja minä siunaan niitä, jotka sinua siunaavat, ja kiroan ne, jotka sinua kiroavat, ja sinussa tulevat siunatuiksi kaikki sukukunnat maan päällä. (1 Moos 12:3)
Miksi meidän tulee siunata Israelia – varsinkin kristittyinä? Siihen on monia, painavia syitä:
- Jumala käskee niin. Voimme luottaa Jumalaan, että hän ei turhaan tai vääryydellä kehota sellaiseen.
- Jumala on valinnut Israelin armosta – ei tekojen tähden. Siunaus, jota rukouksella pyydämme, ei ole palkinto vaan armoa ja oikeanlaisen elämän edellytys.
- Siunaaminen ei tarkoita Israelin väärien tekojen suosimista.
- Olemme mittaamattomasti velkaa Israelin kansalle. Sen kautta meillä on Kristus, lait, jumalanpalvelus, pappeus ja palveluvirat, temppeli ja kirkot, liitot jne. Näin Raamattu meitä opettaa.
Israelilla on oikeus omaan maahan, jonka itse Jumala on sille luvannut. Nyky-Israel on noin 1 % koko Lähi-idän pinta-alasta. Loput 99 % jää arabeille. Eikö tämä ole reilu kauppa? Ei se näytä kelpaavan arabeille. Israel pitää pirstoa niin, että sitä ei enää kyetä puolustamaan. Sitten Israel voidaan tuhota lopullisesti.
On jumalallinen ihme, että tällainen kansa on säilynyt lähes 2000 vuoden diasporan, hirvittävien vainojen ja vieläpä se on saanut takaisin sen maan, minkä Jumala on sille luvannut! Tätä ihmettä me saamme siunata!
Saamme siunata Israelin kansaa ja maata, koska se tuo jumalallista hyvää ja oikeudenmukaisuutta niin Israelille kuin sille, joka sitä siunaa.
Kristuksen rakkaus synnyttää luontaisesti rakkautta Israelia ja kaikkia kansoja kohtaan – riippumatta niiden pahoista teoista. Juuri sitä, mikä on kadonnut, Vapahtaja tuli etsimään. Tähän tehtävään on kutsuttu koko kristillinen seurakunta ja samalla itse kukin meistä.
Herra siunatkoon sinua, Israel, ja varjelkoon sinua!
Herra kirkastakoon kasvonsa sinulle ja olkoon sinulle armollinen!
Herra kääntäköön kasvonsa sinun puoleesi ja antakoon sinulle rauhan!
Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimessä.