Erityiset palvelulahjat, osa I

KRISTILLINEN PALVELU JA ARMOLAHJAT: Erityiset palvelulahjat, osa I.
– uskon lahja ja voimalliset teot

Erityiset palvelulahjat tuovat Jumalan yliluonnollisen voiman ihmisten lähelle ja avuksi. Osa niistä on seurakunnan arkipäivää, mutta osa kuuluu erityisiin aikoihin ja tilanteisiin. Jumalan Sana osoittaa armolahjojen ja ihmeiden aitouden ja alkuperän.

Erityisiä palvelulahjoja ovat uskon lahja, voimalliset teot, henkien erottaminen, riivaajien ulosajaminen, parantaminen ja esirukous. Ne ovat luonteeltaan vahvasti yliluonnollisia (esirukousta lukuun ottamatta) ja eroavat selvästi käytännöllisistä palvelulahjoista. Erityiset palvelulahjat tuovat Jumalan yliluonnollisen voiman ihmisten lähelle ja avuksi.

Sanan perustalla
Yliluonnolliset, erityiset palvelulahjat kuuluvat seurakunnan perusvarustukseen, mutta ne on arvioitava Jumalan Sanalla. Lahjat kiinnostavat ja niitä tavoitellaan. Parhaimmillaan lahjat tuovat Jumalan yliluonnollisen avun vaikeisiin elämäntilanteisiin ja haasteisiin. Pahimmillaan lahjojen nimissä alistetaan ja käytetään ihmisiä hyväksi, sekä avataan saatanalle avoin tie seurakunnan keskelle ja ihmisten sisimpään. Armolahjaksi väitetty toiminta ja sen taustat on aina selvitettävä Raamatun Sanalla! Tälle ei ole vaihtoehtoa. Usein ihmiset arkailevat arviointia, mutta se on seurakunnan, vastuuhenkilöiden ja jokaisen uskovan velvollisuus ja tehtävä Hengen käskynä. Terve armolahjatoiminta ja sen vaikutukset kestävät arvioinnin.

Epäterveessä kristillisyydessä yliluonnollisista ilmiöistä, oudoista kokemuksista ja voimavaikutuksista tehdään keskus ja hengellisyyden mitta: Jumala toimii vain näkyvissä yliluonnollisissa, voimaa ja kunniaa korottavissa teoissa ja vaikutelmissa. Missä näitä ilmenee, siellä Jumala on läsnä. Kuka näitä harjoittaa, on hengen mies tai nainen. Kaikki muu on vähäpätöistä tai halveksittavaa. Kristuksen ristillä ja Jumalan Sanalla ei ole todellista, syvää merkitystä. Käsitys synnistä jää pinnalliseksi ja elämästä tulee vain Jumalan ja saatanan voimien mittelöä. Tällainen käsitys on kapea ja epäraamatullinen.

Kristus-keskeistä
Kristillisen elämän ja palvelutyön keskipisteenä ovat ristiinnaulittu, ylösnoussut Jeesus Kristus ja Jumalan Sana. Muodollinen vetoaminen näihin ilman todellista sisältöä ei tee väitetyistä Hengen vaikutuksista oikeita, hyväksyttäviä ja raamatullisia. Erityisten palvelulahjojen tulee jatkuvasti ilmentää Jumalan olemusta, päämääriä ja toimintatapoja. Niissäkin tulee ymmärtää seurakunnan ja uskovien vajavainen ja syntinen olemus, joka tekee armolahjatoiminnoista vajavaisia.

Aina ja erityisinä aikoina
Erityisistä palvelulahjoista muutamat toimivat jatkuvasti, mutta osa niistä ilmenee vain satunnaisesti tai erityisinä aikoina.

Seurakunta tarvitsee jatkuvasti uskon lahjaa haasteiden ja vaikeuksien voittamiseen.
Henkien erottaminen on aina tärkeää, sillä ihmisen syntisyys ja saatanan hyökkäykset pyrkivät toistuvasti suistamaan seurakunnan sivuraiteelle.
Esirukous on seurakunnan perustehtävä ja siihen tarvitaan sitoutuneita ihmisiä.
Sairaudet ovat osa elämää eikä selkeitä ihmeparanemisia aina tapahdu. Lääketiede antaa suuren avun länsimaissa ja siksi ihmeparanemiset ovat kehitysmaissa tarpeellisempia.
Riivattuja ei juuri ole kristillisen arvopohjan omaavissa maissa, vaikka suuntaus on huolestuttava. Uusilla kristillisillä alueilla ja ei-tavoittamattomien kansojen keskellä riivattuja on enemmän, joten siellä armolahja on tarpeen.
Voimallisia tekoja ilmenee, kun kristinusko murtautuu uusille alueille vaikeissa taistelutilanteissa.

Ihme on poikkeus
Ihmeenomainen Jumalan yliluonnollinen toiminta on aina poikkeus Jumalan itsensä säätämistä luonnonlaeista. Ihmeet pysyvät poikkeuksina eikä niistä koskaan tule pääsääntöä tai normaalia kristillistä elämää. Tästä todisteena ovat Jumalan luomistyö ja sen tarkoitus, historia ja Jumalan Sana. Ihmeet ja voimalliset teot kuuluvat erityisiin aikoihin ihmisten ja seurakuntien vaiheissa. Väärä julistus pyrkii tekemään niistä Jumalan keskeisen ja yleisen tavan toimia, sekä ohjaamaan väärään Jumala- ja todellisuuskuvaan. Tie johtaa pettymyksiin ja altistaa sielunviholliselle. Jumalan ihmeet ja voimateot ovat suuri siunaus, joita tulee pyytää, mutta jättää ne Hänen käsiinsä.

USKON LAHJA

Usko näyn toteutumiseen
Uskon lahja merkitsee erityistä kykyä luottaa Jumalan antamiin lupauksiin, kutsuun ja työnäkyyn vaikeissa ja haastavissa tilanteissa. Uskon lahja vie ”vaikka läpi harmaan kiven”, siirtää vuoria ja kantaa kunnes päämäärä on saavutettu (Matt 21:21-22). Se on tavoitekeskeistä, vaikeuksia pelkäämätöntä ja peräänantamatonta. Jumala vie suunnitelmansa läpi tahtomallaan tavalla eikä mikään voi estää sitä. Uskon lahja liittyy palvelutyöhön ja seurakunnan päämääriin eikä tarkoita pelastavaa uskoa tai tavanomaista luottamusta Jumalan Sanaan, mikä on kaikilla uskovilla. Pelastava, raamatullinen usko on tärkein uskon ”laji” mutta uskon lahja liittyy vain palvelutyöhön eikä henkilökohtaiseen Jumala-suhteeseen.

Raamatullisia esimerkkejä
Uskon lahjan omaavia henkilöitä olivat mm. Nooa, Mooses, Joosua, Kaaleb, Elia ja Paavali.

Nooa rakensi valtavaa ja inhimillisesti katsoen täysin järjetöntä arkkia vuosikymmenten ajan ihmisten pilkan ja teknisten ongelmien keskellä, sekä kesti vaikean vedenpaisumuksen ajan (1 Moos 6-7).
Mooses johdatti Israelin kansan Egyptin orjuudesta Luvatun maan kynnykselle.
Joosua ja Kaaleb uskoivat Jumalan ylivertaiseen voimaan, joka toisi voiton Luvatun maan väkevistä kansoista (4 Moos 13:31-32, 14:8-9).
Elia rukoili uskossa ja Jumala antoi pitkän kuivuuden ajan ja sitä seuraavan sateen (1 Kun 17:1; Jaak 5:18).
Paavali lähti toteuttamaan aivan mahdotonta lähetystehtävää Roomaan asti ja (osittain) sen hedelmänä kristinusko on nyt maailman valtauskonto.
Pietari otti uskon askeleita veden päällä kunnes sortui katselemaan aaltojen pauhinaa ja vajosi veteen (Matt 14:28-31).

Uskon lahjan voimaa kuvaava lause on: ”Uskon kautta he kukistivat valtakuntia, pitivät vanhurskautta voimassa, saivat kokea lupauksien toteutumista, tukkivat jalopeurojen kidat” (Hepr 11:33). Jeesus Kristus on uskomme ja uskonlahjan kantava voima ja perusta.

Väärä käsitys uskon voimasta
Vääristynyt käsitys uskon voimasta vaikuttaa ylikarismaattisuudessa, ”voittoisassa kristillisyydessä” ja menestyksen teologiassa. Niissä usko ei ole luottamusta vaan Jumalan käskemistä: ”Kaikki, mitä te rukoilette ja anotte (= käskette…), uskokaa saaneenne, niin se on teille tuleva” (Mark 11:24). Uskova voi vaatia itselleen terveyden, menestyksen, rikkauden, voiman tai mitä tahansa: ”Nimeä asia ja vaadi se uskossa!”. Näkemykseen liittyy voimakas taistelu saatanaa vastaan sanallisesti ja fyysisin elein. Jos jokin menee pieleen elämässä tai pyhityksessä, syy on saatanan tai toisen ihmisen uskon puutteen; todellista syntisyyttä uskovassa ei enää ole. Armoa ja sovitusta ei tarvita. Kristus on voimapersoona, joka antaa suuren näkyvän voiman. Kärsimys, häpeä, vaikeudet ja synti eivät ole enää kristillisen elämän todellisuutta. Vääristyneessä uskon voimassa yritetään tehdä mielettömiä asioita, eletään irti Jumalan ja maailman todellisuudesta, ajetaan omia etuja, särjetään ihmisiä ja seurakuntia, pilataan kristillisyyden maine, luodaan voimakkaita illuusioita ja avataan ovi saatanan tuhoisalle temppuvoimalle.

Jumalan tahdon toteuttamiseksi
Todellinen usko ja uskon lahja perustuvat Jumalan Sanan periaatteille ja ovat täydellisessä sopusoinnussa Jumalan olemuksen, toiminnan ja päämäärien kanssa. Ihminen on aina Jumalan varassa ja auktoriteetin alla. Jumalaa ei voida koskaan käskeä. Häntä voidaan rukoilla, Häneltä voidaan anoa ja pyytää asioita, ja Häntä voidaan ”muistuttaa” Sanan lupauksista. Kaikki kuuluu Jumalalle – Hän päättää milloin ja miten vastaa. Jumala pysyy Sanassaan ja lupauksissaan täydellisesti, mutta niiden täyttymisen ajankohtaa ei kerrota. Jeesuksen ”anokaa, niin saatte” -periaate on totta, mutta sen toteutustapa ja -aika jäävät Jumalalle.

Rukoukset, pyynnöt ja usko tulee olla sidottuna Jumalan tahtoon. Raamattu ei lupaa mitä tahansa ja milloin tahansa. Yhtäkään tekstikohtaa tai lupausta ei saa irrottaa asiayhteydestä ja Raamatun kokonaissanomasta. ”Jos te pysytte minussa ja minun sanani pysyvät teissä, niin anokaa, mitä ikinä tahdotte, ja te saatte sen” (Joh 15:7) on ehdollinen lupaus. Kun uskova elää Jeesuksen yhteydessä ja Sana täyttää ihmisen mielen, sydämen, olemuksen ja elämän, silloin Hän rukoilee ja pyytää Jumalan tahdon mukaisia asioita. Näihin Jumala vastaa myönteisesti – ajallaan. Pyynnöt, jotka nousevat ihmisen itsekkäästä luonnosta Raamatun vastaisesti, torjutaan. Jumalan käskeminen herättää Hänen vihansa, mutta uskossa luottaminen ilahduttaa Taivaallisen Isän.

VOIMALLISET TEOT

Yliluonnollisia ihmeitä
Voimalliset teot ovat Jumalan suoria, yliluonnollisia ja ihmeenomaisia väliintuloja, joissa kumotaan luonnonlakien vaikutus. Jumala on Luoja ja luomakunnan Herra, joka hallitsee maailmaa voimallaan. Pääsääntöisesti Jumala toimii luomiensa lakien ja periaatteiden mukaisesti. Fyysisellä maailmalla, psyykkisillä toiminnoilla ja hengellisellä ulottuvuudella on omat Jumalan asettamat lait ja periaatteet, joita niiden Luoja kunnioittaa. Vain harvoin ja vain erityisestä syystä Hän poikkeaa niistä. Voimalliset teot ja ihmeet ovat poikkeuksia eikä niistä koskaan tule Jumalan normaali toimintatapa. Tämä on perusteltavissa luomistyöllä, historialla ja Sanan todistuksella. Ihminen haluaisi nähdä ja kokea ihmeitä paljon useammin. Jos ihminen ei tyydy Jumalan tahtoon ja arkiseen toimintaan, hän saattaa langeta saatanan voimaan, joka lupaa nopeita pikavoittaja (2 Tess 2:8-12). Jos etsit voimaa, löydät saatanan. Jos etsit Herraa, löydät voiman – joka ei tee sinusta suurta ja mahtavaa, vaan rakastavan ja nöyrän Jumalan lapsen.

Pioneerityössä ja murrosvaiheissa
Voimallisia tekoja ilmenee lähinnä pioneeri- ja murrosvaiheissa. Luominen, vedenpaisumus, Baabelin kielten hajaannus, Israelin vapautus Egyptistä ja muutamat tilanteet erämaavaelluksessa, parin profeetan ihmeteot, Jeesuksen toiminta ja ylösnousemus, apostolien toiminta, seurakunnan historian jotkut tilanteet ja lopunaikojen viimeiset vaiheet ovat osoituksia Jumalan voimallisista teoista. Näiden välillä ja lomassa on ollut satojenkin vuosien hiljaiseloa.

Pioneeri- ja murrosaikojen tapahtumilla on aina ollut erityinen rooli Jumalan suunnitelmissa ja pelastusteoissa. Luomisessa syntyi maailma, tuomioissa synnin tuhoava vaikutus minimoitiin; Israelin vaiheissa syntyi valittu kansa, jonka kautta Jumala antoi ilmoituksen; profeetat taistelivat kansan puhdistumisen ja säilymisen puolesta; Jeesuksen toiminta, kuolema ja ylösnousemus olivat koko historian käännekohta ja pelastuksen perusta; apostolien kautta Jumala levitti evankeliumia ja synnytti seurakuntia (Apt 5:12,16, 19:11-12; 2 Kor 12:12; Hebr 2:3-4); lopunaikojen päättyessä Herra osoittaa tuomionsa ja armonsa suvereenilla tavalla ja vastustamattomalla voimalla.

Ilmenemismuodot
Voimallisten tekojen lahjan (1 Kor 12:10,28) toimintaa on koettu monin tavoin: luonnon hallinnassa, kuolleiden herättämisessä, ruokkimisihmeissä, tuomioissa ja muutamissa erityisissä teoissa. Jumala on historian saatossa tehnyt väkeviä tunnustekoja: vedenpaisumus ja siinä maapallon uudelleen muokkaaminen, Egyptin kymmenen vitsausta, Punaisen meren jakaminen, maanjäristykset, vesilähteet kalliosta, maapallon pyörimisen pysäyttäminen kahdesti, Elian toiminta, kuivuudet ja sateet, myrskyn tyynnyttäminen, viikunapuun kuivettuminen ovat esimerkkejä Jumalan voimasta luonnonvoimien ja -lakien yli. Usein ne liittyivät pelastustekoihin.

Muutamat Vanhan testamentin profeetat, Jeesus ja apostolit herättivät kuolleita. Jeesus nousi kuolleista esikoisena kuolemaan nukkuneista ja todistuksena tulevasta yleisestä, kaikkia koskevasta ylösnousemuksesta. Kuoleman voittaminen on voimallinen Jumalan teko. Erikoisia voimavaikutuksia ovat olleet mm. Elisan toiminnassa kirveen nostattaminen pohjasta veden pinnalle, noidan sokeutuminen (Apt 13:11), Paavalin kääntymys Damaskon tiellä (Apt 9:3-9), varjeltuminen käärmeen puremassa (Apt 28:3-6) ja hikiliinojen käyttö sairaiden parantumisessa.

Ei tuomioita
Jeesuksen ja apostolien toiminnassa ei tapahtunut tuomioon viittaavia voimatekoja. Ainoa poikkeus oli petoksen yhteydessä Ananiaan ja Safiiran kuolema, mutta silloinkaan Pietari ei lausunut tuomiota (Apt 5:1-11). Ananias kuoli ilman mainintaa rangaistuksesta ja Safiiran osalta kyseessä oli toteamus. Tyypillisesti väärät profeetat ja voimankäyttäjät uhkailevat niitä, jotka arvostelevat heidän toimintaa. Raamatun mukaan seurakunnalle ei ole annettu valtaa tuomita eikä lausua kirouksia ihmisten ylle. Sen sijaan tehtävänä on siunata ja rakastaa vihollisia (Matt 5:43-48; Room 12:19-21). Lopullinen tuomiovalta kuuluu Jumalalle. Hän tuomitsee, kun on aika. Seurakunnassa on tietty seurakuntakuri ja yhteiskunnassa esivalta, jotka Herra on säätänyt. Voimallisten tekojen armolahja ei ole ihmisen tai seurakunnan hallinnassa oleva tuomioväline.

Suurin voima heikkoudessa
Jumalan voima ilmenee monin tavoin, mutta pääsääntöisesti se kätkeytyy heikkouteen ja mitättömyyteen kuten Jeesuksen ristintyössä, joka on todellinen Jumalan voima. Ristiinnaulittu Kristus on Jumalan voima, viisaus ja salaisuus (Room 1:16; 1 Kor 1:24, 2:2-9). Jumalan voima ei tee ihmistä voimalliseksi vaan hän pysyy heikkona, vajavaisena ja syntisenäkin (2 Kor 4:7, 12:9). Jumalattoman on vaikea nähdä ja ymmärtää Jumalan voimaa, mutta uskova voi siitä jotakin oivaltaa. Ristin kautta Pyhä Jumala pelastaa syntisen ja hauraan ihmisen, joka ei kestäisi Jumalan kaikkivaltiutta ja pyhyyttä. Toiseksi, mikäli Jumala antaisi voimansa vapaasti ihmisten käyttöön, heidän motiivinsa vääristyisivät: ihminen haluaisi supervoiman itsensä korottamiseen, mutta ei etsisi Jumalan tahtoa, rakkautta ja pyhyyttä. Saatana tarjoaa näennäistä supervoimaa, mutta pettää, turmelee ja tuhoaa ihmisen.

Emme elä ihmeiden varassa
Voimalliset teot ovat harvinaisia poikkeuksia, mutta niitä tapahtuu, kun on Jumalan aika. Uskova saa rukoilla ja pyytää niitä, mutta lopputulos on Jumalan hallinnassa. Omassa ja seurakunnan elämässä ei saa jättäytyä niiden ilmentymisen varaan vaan Jumalan Sanan ja Jumalan Hengen normaalin toiminnan varaan. Silloin seurakuntatyö menee eteenpäin ja ihmiset saavat siunauksen, jonka Jumala tahtoo antaa.

Lahjan toiminta ja tarkoitus
Armolahja ei anna ihmiselle voimavarastoa tai kanavaa käyttää Jumalan yliluonnollista voimaa, miten vain haluaa. Hänellä on ennemminkin tietoisuus siitä, mitä Jumala on tekemässä ja sen pohjalta hän voi rukoilla tai julistaa voimallisen teon tapahtumista.

Voimallisten tekojen armolahja on harvinainen ja liittyy lähinnä pioneeri- ja murrosvaiheisiin, kuten sanottu. Kun evankeliumia viedään uudelle alueelle, jossa on muuta voimakasta uskonnollista toimintaa, ihme tai tunnusteko kääntää huomioon evankeliumiin ja osoittaa Herran ylivertaisuuden. Ihmeet eivät synnytä pelastavaa uskoa vaan ainoastaan synnintunto, armon pyytäminen, Jeesukseen turvautuminen ja uuden elämän vastaanottaminen avaavat tien Jumalan luo. Usko tulee kuulemisesta ja kuuleminen Kristuksen sanan kautta (Room 10:17).

Usko ei synny, rakennu eikä kestä ihmeiden varassa, koska ne ovat harvinaisia. Vain Jumalan yhteydessä eläminen – Sanan, rukouksen ja seurakuntayhteyden kautta, Kristuksen sovitustyön varassa ja Pyhässä Hengessä – kantaa uskovaa ja seurakuntaa.