DAMOKLEEN MIEKKA

Damokles oli Italian Syrakusan yksinvaltiaan Dionysios nuoremman hovimies neljännellä vuosisadalla eKr. Hän sanoi Dionysiokselle, että tämä oli todella onnekas, koska tällä oli suuri käskyvalta. Dionysios tarjoutui vaihtamaan paikkaa Damokleen kanssa päivän ajaksi, jotta tämä voisi kokea haluamaansa onnea. Myöhemmin illalla pidettiin juhlaillallinen. Damokles nautti suuresti: häntä kohdeltiin kuninkaana. Vasta aterian lopulla Damokles katsoi ylös, ja huomasi terävän miekan roikkuvan ainoastaan yhden hevosen jouhen varassa kuninkaanistuimen yläpuolella. Siinä hetkessä Damokleelta katosi ruokahalu, ja hän sanoi Dionysiokselle, ettei enää halua olla niin onnekas.

Damokleen miekalla tarkoitetaan siis ensi sijassa suurta valtaa käyttävien turvattomuutta ja uhkaa siitä, että vallan voi menettää yhdessä hetkessä. Moni diktaattori, kuningas ja presidentti onkin menettänyt valtansa ja jopa henkensä äkillisesti. Sama uhka on nykyistenkin aikamme diktaattoreiden yllä.

Damokleen miekan voidaan ajatella koskevan ihmisyyttä laajemminkin. Ihmisellä on luomakunnassa suuri valta, johon liittyy vastuu. Teoilla on aina seurauksensa. Ihminen on kuolevainen ja elämä on monesti vain ”hiuskarvan varassa”.

Helposti kuitenkin unohdamme tuon Damokleen miekan. Elämme kuin eläisimme ikuisesti – vapaasti, vastuuttomasti. Mutta sittenkin…

Aamulla kuuntelin radiosta ajankohtaista ohjelmaa. Sen aiheena olivat ydinaseet ja niiden valmistamiseen tarvittava ydinmateriaali. Huoli nousi siitä, että Venäjä oli jättänyt hävittämättä 34 tonnia plutoniumia, vaikka siihen oli sopimuksissa sitouduttu.

Ohjelmassa oli kaksi yliopistojemme asiantuntijaa. He totesivat, että tuolla määrällä ei ole mitään konkreettista merkitystä. Usalla ja Venäjällä on suoraan ydinaseisiin sopivaa plutoniumia ja uraania useita satoja, jopa tuhansia tonneja. Venäjän ilmoitus hävittämättä jättämisestä on vain puhdas poliittinen viesti.

Ohjelmassa todettiin sekin fakta, että Usalla (Natolla) ja Venäjällä on yhteensä noin 17 000 ydinasetta. Lisäksi niitä uudistetaan jatkuvasti määrätietoisesti. Jo pienellä osalla niistä maapallomme voitaisiin tuhota moneen kertaan muutamassa tunnissa.

Vaikka ydinaseiden käytölle on korkea kynnys, molemmat osapuolet ovat ilmoittaneet noudattavansa ensi-iskun periaatetta. Sen mukaan valtio tai sotilasliitto on valmis käyttämään ydinaseita, mikäli strateginen tilanne niin vaatii – riippumatta siitä, onko vastapuoli käyttämässä ydinaseita.

Ohjelmassa todettiin sekin, että kauas ovat jääneet 1990-luvun liennytyksen päivät. Venäjä haluaa takaisin menetetyn suurvalta-aseman. Sen keskeisenä voimana on nimenomaan ydinaseet, joiden käytöllä Putin on jo käytännössä uhkaillut. Niiden turvin Venäjä harjoittaa aggressiivista politiikkaa, jolla se sekaantuu naapurimaiden asioihin. Parhaillaan Venäjä käy järkyttävää sotaa Syyriassa ja massamurhaa siviilejä. Miksi Usa ja Nato eivät tätä estä? Todennäköisesti siksi, että ydinasekonfliktin vaara olisi niin suuri.

Venäjä onkin ottanut otteeseensa monia entisiä neuvostotasavaltoja. Sen nälkä kasvaa syödessä, kun se huomaa, että saa tehdä mitä haluaa. Rauhan tyyssijana tunnetusta Itämerestäkin on tullut erittäin jännitteinen alue. Venäjä on nostanut valmiuksiaan ryhtyä suurmittaiseenkin sotaan jopa kahdessa vuorokaudessa. Natolla vastaavaan menisi yksi tai useampi kuukausi.

Ihmiskunta kokee saman kuin Damokles. Sen yläpuolella riippuu kaiken tuhoava miekka, joka on vain hevosenjouhen varassa. Yksi tekninen häiriö tutkajärjestelmissä. Yksi puolivahingossa tapahtunut yhteenotto. Yksi mielipuoli.

Olemme eläneet armollisessa ihmeessä viimeiset 70 vuotta. Hiroshiman ja Nagasagin jälkeen ei ole käyty ydinsotia. Lähellä on ollut.

Muistan lapsuus- ja nuoruusvuosiltani kuinka televisiossa näytettiin dokumenttiohjelmia siitä, mitä tapahtuu, kun ydinpommi räjähtää. Ihmisten tuli suojautua esimerkiksi pöydän alle… Olin todella ahdistunut ja pelkäsin syvästi. Sillä oli oma ikävä vaikutuksensa noina vuosina. Sittemmin pelko on lauhtunut – kiitos liennytyksen vuosien ja Jumalan todellisuuden kohtaamisen.

Pitäisikö meidän nyt alkaa uudelleen pelätä ydinsotaa? Mielestäni kyllä ja ei.

• Kyllä siinä mielessä, että suursodan ja ydinsodan vaara on kasvanut huomattavasti. On viisasta ottaa realiteetit huomioon. Se antaa oikeanlaista perspektiiviä elämään ja siihen, mikä on arvokasta.
• Ei siinä mielessä, että emme voi elää, mikäli vakavasti ja joka hetki pelkäämme ydinsotaa.

Näiden välille olisi löydettävä tasapaino ja ratkaisu. Mikä se olisi?

Ensinnäkin on todettava, että meidän ensisijainen uhkamme ei ole ydinsota vaan se, että ylipäätään kuolemme jonain päivänä. Ihminen on äärimmäisen monimutkainen olento, jonka elämä voi jo itsessään olla hiuskarvan varassa. Emme tiedä, kuinka kauan sydämemme lyö. Tämänkin tosiasian moni yrittää kaikin keinoin unohtaa.

Unohtaminen ja torjunta olisi puhdasta itsepetosta. Se vie epärealistiselle ja epätodelliselle polulle, jossa ihminen tekee vääriä ratkaisuja elämänsä suhteen. Sen sijaan kohtaaminen olisi paljon hyödyllisempää. Kuitenkaan ihminen ei yksin pysty kohtaamaan todellisuutta sen kaikessa syvyydessä, laajuudessa ja karuudessa.

Todellisuuden voi kohdata vain Jumalan kanssa. Kun saamme istua Luojamme sylissä, olemme sellaisessa turvassa, jossa näemme kaiken syvyyden, laajuuden, pahuuden ja hyvyydenkin. Jumalan sylissä moni asia kääntyy päälaelleen. Kuolema onkin voitettu Kristuksessa Jeesuksessa. Elämä voittaa kuoleman. Valo voittaa pimeyden. Hyvyys voittaa pahuuden.

Jumalan sylissä voimme kulkea läpi ajallisen todellisuuden sellaisena kuin se on. Joudumme kohtaamaan kenties hyvinkin dramaattisia henkilökohtaisia tai globaaleja katastrofeja. Hevosenjouhi katkeaa ja miekka putoaa.

Ydinsotaa emme pysty estämään yksittäisinä ihmisinä. Joku voi korkeintaan rakentaa itselleen jonkinlaisen suojan sitä vastaan. Parasta, mitä voimme tehdä, on rukoilla. Voimme rukoilla Jumalan armoa itsellemme ja koko kansalle niin, että Jumala varjelisi ydinsodan syttymiseltä. Ennen kaikkea meidän tulee rukoilla sitä, että suhteemme Jumalaan on oikea. Vain silloin pääsemme Jumalan ikuiseen turvasyliin. Se on ainoa todellinen turva. Se on mittaamattomasti parempi kuin mikään ydinsuojabunkkeri.

Jotta pääsemme Jumalan turvasyliin, meidän tulee yksilöinä, kansana ja koko ihmiskuntana tunnustaa ihmisen raadollisuus, pyytää anteeksi ja rukoilla Jumalan rakkauden täyttämän elämän koittamista.

Jumala onkin valmistanut meille pelastustien. Se on Jeesus Kristus. Hän on sovittanut syntimme ristillä. Hän on noussut kuolleita, jotta mekin saisimme elää armahdettuina uutta elämää.

Jumalan sisäinen, henkilökohtainen, todellinen tunteminen on ainoa kestävä tapa elää. Siinä on turva, tarkoitus ja iankaikkinen päämäärä.

Herää ihminen ja ihmiskunta! Ylläsi on Damokleen miekka! Turvaudu Jumalaan Jeesuksessa Kristuksessa ja löydät kaiken kestävän armon, rakkauden ja toivon.