HERRAN PALVELIJATAR (Marian ilmestyspäivä)
Tämän pyhäpäivän aiheena on enkeli Gabrielin ilmestyminen neitsyt Marialle ilmoittamaan Jeesuksen syntymisestä. Marian saamassa lupauksessa näkyy Jumalan armon koko rikkaus. Vanhastaan kirkko on viettänyt myös Marian käyntipäivää (2.7.). Silloin on muisteltu Marian vierailua Johannes Kastajan äidin Elisabetin luona (Luuk. 1:36-55).
Monien Vanhan testamentin henkilöiden tavoin Maria asettuu kokonaan Jumalan käytettäväksi. Hän tekee sen tietoisesti ja ilmaisee oman suostumuksensa: ”Minä olen Herran palvelijatar. Tapahtukoon minulle niin kuin sanoit.”
EVANKELIUMI: Luuk 1:39-45
Muutaman päivän kuluttua Maria lähti matkaan ja kiiruhti Juudean vuoriseudulla olevaan kaupunkiin. Hän meni Sakariaan taloon ja tervehti Elisabetia.
Kun Elisabet kuuli Marian tervehdyksen, hypähti lapsi hänen kohdussaan ja hän täyttyi Pyhällä Hengellä. Hän huusi kovalla äänellä ja sanoi: ”Siunattu olet sinä, naisista siunatuin, ja siunattu sinun kohtusi hedelmä! Kuinka minä saan sen kunnian, että Herrani äiti tulee minun luokseni? Samalla hetkellä, kun tervehdyksesi tuli korviini, lapsi hypähti riemusta kohdussani.
Autuas sinä, joka uskoit! Herran sinulle antama lupaus on täyttyvä!”
SAARNA
Usko ja sen puute koronaviruksen kourissa
Jeesuksen syntyminen neitseestä on maailmanhistorian ihmeellisimpiä asioita. Toinen yhtä ihmeellinen on Vapahtajan ristinkuolema ja ylösnousemus. Näiden varassa on koko elämämme. Suurin ihme niissä on se, että itse Jumala tuli ihmiseksi ja sovitti meidän syntimme. Tätä armoa ja elämänihmettä hän tarjoaa jokaiselle ihmiselle.
Mekin elämme todella erityistä maailmanhistorian hetkeä. Jumala on pysäyttänyt koko maailman koronaviruksella. Se on mitä voimakkain huuto ihmiskunnalle, joka on kulkemassa synnin sokaisemin silmin kohti tuhoa. Se on mitä suurinta Jumalan rakkautta. Se on kutsua todelliseen paastoon. Tämän pitäisi olla kirkon sanoma tässä hetkessä.
Entä mitä teki piispa Laajasalo saatuaan miljardin euron mahdollisuuden ylen ykkösuutisissa suorassa lähetyksessä? Hän sanoi, että turvamme on siinä, että meillä on vakaa maa ja luotettavat viranomaiset. Kuljemme ihmisten rinnalla ihmisinä.
Aikoinaan meille nuorille papeille piispa Huovinen kiteytti: Papin tehtävä on puhua Jumalasta. Piste. Poliitikot puhuvat politiikkaa, viranomaiset omasta tehtävästään, ja pappi Jumalasta.
Mutta mitä teki Laajasalo? Hän vaikeni kuoliaaksi Jumalasta ja puhui siitä, kuinka ihminen on ihmiselle pelastaja. Toki tämäkin taso ja yhteys on tärkeä, mutta sen perustana on se, mitä Jumala on tehnyt ja tekee tässäkin ajassa. Tärkein jäi pois ja sen myötä kaikelta muulta putoaa perusta.
Juuri tästähän on kyse, kun Jumala pysäyttää meitä koronaviruksella. Meitä muistutetaan, että elämä ei ole ihmisen varassa vaan Jumalan. Nyt piispa Laajasalo tuuditti ihmisiä juuri siihen, mistä Jumala haluaa herättää. Ihminen tekee ihmisestä jumalan. Se on petollista ja tuhoisaa.
Entä jos Laajasalo olisi lukenut uutislähetyksessä tämän raamatuntekstin, jossa kiteytetään, mistä on tässä maailmanlaajassa kriisissä kysymys ja mikä avain siitä selviämiseen?
Jos minä suljen taivaan, niin ettei tule sadetta, jos minä käsken heinäsirkkojen syödä maan tai jos minä lähetän ruton kansaani,
mutta minun kansani, joka on otettu minun nimiini, nöyrtyy, ja he rukoilevat ja etsivät minun kasvojani ja palaavat pahoilta teiltänsä,
niin minä kuulen taivaasta ja annan anteeksi heidän syntinsä ja minä teen heidän maansa jälleen terveeksi.” (2 Aikakirja 7:13-14)
Entäpä jos Laajasalo olisi lukenut tämän ja kehottanut ihmisiä turvautumaan Jumalaan? Talvisodan edessä presidentti Kallio johdatti Suomen kansan yhteiseen polvirukoukseen. Ehkä piispoista ei silloinkaan ollut siihen.
Kirkko on humanismin, liberaaliteologian ja epäuskon valtaama. Onko siitä tullut täysin kelvoton, kun se ei hädänkään hetkellä nosta katsettamme Jumalaan? Ehkä edes joku pappi tekee näin.
Tuo raamatunteksti sisälsi kaksi lupausta: 1) lupaus koettelemuksista, kun kansa elää luopumuksessa, 2) lupaus armosta, terveeksi tekemisestä ja jälleenrakennuksesta, kun kansa nöyrtyy, rukoilee, etsii Herraa ja palaa hänen luoksensa.
Tämä on luonnollinen elämänlaki: Jumalan yhteydessä on elämä, mutta hänen yhteytensä ulkopuolella on vain kuolemaa. Sitä todellisuutta Jumala julistaa nytkin koronaviruksen kautta.
Jumalan lupauksista ja niiden täyttymisestä oli kyse Mariankin kohdalla.
”Autuas sinä, joka uskoit! Herran sinulle antama lupaus on täyttyvä!”
Hauraita inhimillisiä lupauksia…
Maailma on täynnä lupauksia. Uutena vuotena jotkut antavat jonkin hyvän lupauksen. Rakastuneet lupaavat ikuista rakkautta toisilleen. Vanhemmat lupaavat lapsilleen enemmän aikaa yhdessäoloon.
Mainokset lupaavat meille elämän suurinta onnea, kun ostamme tietyn tuotteen tai voitamme lotossa. Elokuvien kautta meille luvataan suurta rakkautta ja seikkailuja, kun vain seuraamme niiden tähtien esimerkkiä.
Valtakunnat solmivat rauhansopimuksia, lupaavat pidättäytyä väkivallasta ja voimapolitiikasta. Tiede lupaa pelastaa ihmiskunnan lääkkeillä ja rokotteilla.
Maailma on täynnä lupauksia. Monet niistä rikotaan. Meistä ihmisistä ei ole pelastajiksi koronakriisinkään keskellä – ilman Jumalaa.
Sinällään lupaukset ovat tärkeitä. Niihin liittyy hyvän odottamista, toiveita, syitä miksi elää. Me tarvitsemme suuntaa ja kantavaa perustaa elämämme askelille. Tuohon suuntaan kannattaa mennä. Tuolta minä löydän elämääni merkitystä. Tällä tiellä minun kannattaa pysyä!
ja kestäviä, jumalallisia lupauksia…
Kun maailma ja ihmiset antavat epävarmoja, hauraita lupauksia, Jumala antaa meille varmoja, kestäviä lupauksia. Ne ovat kuin lujin teräs tai graniittikallio, joka kestää eikä koskaan murru. Jumalan lupausten varaan voimme asettaa askeleemme ja itsemme. Jumalan lupausten varassa saamme kulkea epävarman, horjuvan, välillä pelottavankin maailman keskellä.
Minkälaisia lupauksia Jumala meille sitten antaa?
Tärkeimmät lupaukset ovat universaaleja, kaikkia ihmisiä ja kaikkia aikoja koskevia. Suurin ja keskeisin niistä oli Messiaan, Vapahtajan lähettäminen maailman keskelle. Sitä odottivat israelilaiset ja sen täyttymisen he saivat myös kokea, kuitenkin tavalla, jota he eivät odottaneet eivätkä halunneet. Jumala voi antaa myös henkilökohtaisia, juuri omaan elämäämme liittyviä lupauksia.
Marian kokemus suurimmasta lupauksesta
Nuori neito Maria sai yllättävän vieraan, kun enkeli Gabriel toi hänelle sanoman. Nyt tuon ihmeellisen Vapahtajan maailmantuleminen on käsillä, aika on täyttynyt ja lupaus alkaa toteutua.
Suostutko, sinä Maria, olemaan tämän Vapahtajan äitinä, kun Hän astuu kirkkaudestaan alas ihmisyyteen?
Vaikka tämä kaikki oli mahdotonta ymmärtää ja käsittää, Maria vastasi: Minä olen Herran palvelijatar. Tapahtukoon minulle Herran Sanan mukaan.
Suostumuksensa, uskonsa kautta Maria pääsi aivan erityisellä tavalla osalliseksi tästä suurimmasta ja parhaimmasta lupauksesta.
Entä jos Maria olisi kieltäytynyt? Hän olisi jäänyt tuon lupauksen toteutumisen ja kokemisen ulkopuolelle. Lupaus olisi toteutunut jonkun muun kautta ja kohdalla.
Entä jos me kieltäydymme turvautumasta Jumalan lupauksiin? Silloin mekin jäämme niiden ulkopuolelle. Jumalan lupaukset kyllä toteutuvat, meistä riippumatta.
Koronakriisin keskellä Jumala lupaa pitää meistä huolta, kun vain turvaudumme häneen. Se toteutuu monin tavoin ajassa, mutta täydellisesti kirkkaudessa.
Toivon tarve
Maailmamme on nyt ajautunut yhä epävarmemmalle kurssille. Rauhan ja runsauden ajoista saimme nauttia hetken. Historialla on tapana toistaa itseään. Kun ennen sodittiin keihäillä ja miekoilla, nykyajan aseet ovat aivan toisenlaisia. Kun ennen ihminen kykeni turmelemaan vain suhteellisen rajattuja alueita, nyt koko luomakunta on vaarassa saastua. Kun ennen ihmiset liikkuivat rajatusti, nyt globaalisti. Siksi kulkutaudit leviävät ympäri maapallon muutamassa päivässä.
Historia toistaa itseään, mutta tapahtumien voima ja mittasuhteet kasvavat uusiin sfääreihin jokaisella uudella kierroksella. Me olemme tämän keskellä.
Maailman antamat lupaukset ovat lyhytnäköisiä. Odotamme tieteeltä lääkkeitä ja rokotetta, jotka pelastavat koronalta. Sellaisia toki keksitään, mutta se ei ole se juttu.
Ydin on siinä, että viruksia ja taudinaiheuttajia on loppumattomasti. Olemme aina monta askelta perässä. Kuolemaa emme koskaan voita ihmisen voimin. Rokote ei ole pelastus. Vain Jumala on.
Ja lopulta, mitä se hyödyttää ihmistä, jos hän elää muutaman vuosikymmenen pitempään, mutta joutuu ikuiseen kadotukseen? Mitä se hyödyttää? Ei yhtään mitään.
Ydin on siinä, että meidän tulee tajuta itsekkyytemme ja kuolevaisuutemme ja turvautua Jumalaan, joka tahtoo armahtaa ja antaa uuden, ikuisen elämän.
Jumala tahtoo hyvää
Kun sanon, että Jumala on tämän kriisin takana, monet tulkitsevat, että Jumala on sitten paha. Riippuu näkökulmasta. Arvioiko Jumalaa syntinen ihminen? Millä viisaudella? Millä voimalla hän tuomitsee Luojansa? Entäpä jos Jumala on oikeassa ja syntinen ihminen on väärässä?
Entäpä jos Jumala haluaa todellakin pelastaa meidät ikuiselta kuolemalta ikuiseen elämään? Entäpä jos me olemme ylpistyneet hyvinvoinnin keskellä, vaikka se on ollut Jumalan lahja meille? Pitäisikö Jumalan luovuttaa ja antaa meidän kulkea kadotukseen? Eikö heikoille jäille kulkevaa saisi varottaa, jopa tarttua hihasta?
Jumala ei hellitä. Hänen antamat lupaukset ja ohjeet tähtäävät ajalliseen ja ikuiseen hyvinvointiin ja aidon rakkauden toteutumiseen. Hän seisoo lupaustensa takana ja toteuttaa ne. Ei väkisin, vaan lahjana sille, jolle kelpaa.
Sitä varten hän on antanut meille pyhän Sanansa ja lähettänyt luoksemme Vapahtajan ja Pyhän Henkensä. Vapahtaja Jeesus Kristus antaa meille elämänvoiman ja -halun, sydämen sykkeen, jonka voimalla saamme suunnata elämämme Sanan lupausten ja viittojen mukaan.
Ei Jumala tahdo kurittaa meitä ahdistuksilla, mutta rakkaudessaan hän tekee niin, jos on pakko. Jumala on täydellisen hyvä ja oikeudenmukainen.
Kaiken ytimenä Vapahtaja
Jumalan lupauksessa ovi elämään on avattu eteemme Vapahtajan Jeesuksen Kristuksen kautta. Aika harvalle tämä Vapahtaja kelpaa. ”Minulla on oma jumalani, mihin sitä Jeesusta tarvitaan? Olen ihan hyvä ihminen, kunnon kansalainen. Ansaitsen taivaspaikan.”
Mutta todellisuus on toinen. Maailmamme on täynnä kärsimystä, pahuutta ja kuolemaa. Sellainen on ihminen. Vähintäänkin olemme kylmän välinpitämättömiä vaikkapa Afrikassa kuolevien lasten suhteen. Vaan mitäpä voisimme tehdä? Avata nettipankin ja antaa kelpo summan vaikkapa Kirkon ulkomaanavun tai kirkon lähetysjärjestön kautta – joka kuukausi!!! Sillä saa paljon hyvää aikaan. Tämän olen itse nähnyt ja kokenut lähetystyössä Etiopiassa orpolasten keskuudessa.
Niinpä tosiasia on, että me olemme syntisiä ja kuolevaisia ja me tarvitsemme Vapahtajaa – juuri sitä Jeesusta! Hänessä saamme kaiken tarvittavan hyvän lahjaksi.
Vapahtajan syntymä, elämä, ristinkuolema ja ylösnousemus on kaiken ydin. Jeesus Kristus on yhdysside, elävä tie, elämänlanka Jumalan ja meidän välillä. Hänen kauttaan kaikki hyvä virtaa meille vajavaisille, syntisille ihmisille.
Hänen kauttaan me pääsemme Jumalan lapsen asemaan ja saamme sydämiimme Jumalan Pyhän Hengen, joka vakuuttaa Taivaallisen Isän rakkaudesta ja huolenpidosta. Hänen kauttaan saamme elää prosessissa, joka kerran johtaa meidät täydelliseen vapauteen ja kirkkauteen.
Tämä Jumalan lupaus on mittaamattoman suuri ja se kätkee sisälleen kaiken hyvän. Se on aina voimassa. Se on voimassa, vaikka me kokisimme tässä maailmassa ja ajassa kuinka suuria vastoinkäymisiä tai pettymyksiä. Se on voimassa koronakriisin keskellä, tässä ja nyt, juuri sinulle!
Ajallisen elämän haasteiden keskellä
Jumala ei silti luvannut, että nykyisestä maailmastamme tulisi paratiisi tai edes melko suuren onnellisuuden paikka. Päinvastoin Raamattu sanoo: monen ahdistuksen kautta joudumme kulkemaan lopulliseen ja täydelliseen valtakuntaan.
Tämä näkyvä maailma on sittenkin vain katoavaa todellisuutta. Sen lupaukset murenevat aikojen saatossa. Varsinkin kun ihmiskunta on päättänyt näyttää, mihin se pystyy ilman Luojaansa. Sitä koemme nytkin.
Raamatun karutkin lupaukset ahdistuksista toteutuvat. Mutta nekin omalta osaltaan ja omalla tavallaan vakuuttavat Raamatun luotettavuudesta ja sen kautta myös Jumalan hyvien lupausten toteutumisesta.
Kun näemme ja koemme oman maailmamme ja ihmisyytemme haurautta, särkyvyyttä ja pahuutta, juuri niin kuin Raamattu sanoo – silloin voimme todeta ja tunnustaa: Raamattu on kokonaan totta. On sittenkin jotain ehdottoman luotettavaa ja varmaa, jonka varaan voimme jättäytyä.
Vaikka me joudumme omassa elämässämme kokemaan kaikenlaista, Jumalan lupaukset ovat silti totta, kun me turvaudumme niihin uskon kautta ja riipumme niissä kiinni. Vaikka taivas olisi sysimustien pilvien peitossa, silti aurinko paistaa niiden takana.
Samalla tavalla Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen ristintyö ja ylösnousemus on joka hetki voimassa kirkkaana ja loistavana. Mitä pimeämpää ja ahdistavampaa aikaa koemme, sitä syvemmin meidän tulisi turvautua Jumalaan.
Elämän ja maailman tummat pilvet haastavat meitä myös tekemään parannusta. On mietittävä, miten kenessä on turvamme ja miten käyttäisimme viisaasti jäljellä olevan ajallisen elämämme.
Ja kaiken keskellä on pettämätön kristillinen toivo: kerran on tuleva päivä, jolloin nuo raskaat pilvet pyyhitään pois ja kaikki on oleva täynnä elävää kirkkautta.
Iloa elämään
Näin nuori Mariakin sai kokea. Hän sai kokea käsittämätöntä iloa, kun Jumalan lupaus alkoi täyttyä hänen kohdallaan. Tämän ilon, Pyhässä Hengessä, kokivat ja jakoivat hänen läheisensä kuten Elisabet, Johannes Kastajan äiti.
Marian sydän oli Jumalassa ja Vapahtajassa. Entä missä piispan sydän oli?
Evankeliumin ilo on elämän suurin ilo. Toivottavasti saamme kokea sitä paljon elämässämme. Miten voisimme siitä nauttia? Pysähtymällä sen eteen, pyytämällä sen kosketusta ja vaikutusta elämämme jokaiseen päivään, lepäämällä siinä, kertomalla siitä niille ihmisille, jotka eivät siitä ole vielä kuulleet tai muuten ymmärtäneet ottaa vastaan sydämeensä ja elämäänsä.
Juuri tähän Jumala kutsuu nyt kaikkia ihmisiä: ei tuomittavaksi vaan evankeliumin iloon.
Evankeliumin ilo hiipuu aina silloin, kun olemme vain kiireisiä, emme viitsi rukoilla, emme ole evankeliumin Sanan äärellä ja kun emme jaa sitä toisten kanssa. Vika ei ole evankeliumissa vaan siinä, että me emme elä siitä, emme käytä sitä elämänlähteenä.
Evankeliumi on ehtymätön aarre. Mitä enemmän sitä ammennamme ja annamme myös toisille, sitä enemmän sitä riittää ja sitä suurempi ilo siitä kasvaa.
Särkyneinä arvokkaita ja käyttökelpoisia
Nuori Maria, tarttui Jumalan lupaukseen. Se toi hänelle ihmeellisen ilon ja onnen, mutta ei vapauttanut nykyisen maailman ajallisista rajoista ja kärsimyksistä. Miekka lävisti äidin sydämen, kun poika lyötiin ristille.
Miksi? – oli varmasti se suuri kysymys, jonka hän joutui tuskaisena kysymään niin kuin mekin omassa elämässämme. Sydän särkyi, mutta kerran tuli myös aika, jolloin sydän parannettiin. Rikkoutunut saviastia tuli eheämmäksi ja kauniimmaksi kuin koskaan ennen.
Kun me mietimme elämäämme täällä maan päällä, olemme Marian tavoin särkyviä saviastioita. Olemme maan tomua. Silti Jumalan käsissä meistä muovataan arvokkaita, käyttökelpoisia, iankaikkisia taideteoksia, Jumalan ikuisia luomuksia.
Koronakriisin keskellä meissä murennetaan kovaa ylpeyttä ja sokeaa itseriittoisuuttamme. Ne ovat vihollisiamme, koska ne vangitsevat meidät synnin orjiksi, Jumalan lasten elämän ulkopuolelle.
Ainoa tie eteenpäin on risti
Saamme elää elämämme Jumalan hyviin lupauksiin luottaen. Mitään muuta pysyvää ja varmaa täällä ei ole. Mitään muuta tietä ja ovea ulos tästä katoavasta maailmasta ei ole kuin Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen risti. Tuohon ristin muotoon meitä muokataan, taivutellaan ja riisutaan.
Ja kun lopulta tuohon ristin muotoon suostumme ja käymme sitä kohden, saamme nähdä ja aistia, kuinka ristin kautta loistaa Jumalan kirkkaus ja tulevan maailman ihanuus ja kunnia. Ristissä on Jumalan ylösnousemusvoima, jolla hän kirkastaa meidät ja luo katoamattoman maailman.
Sen voimalla me voimme palvella Jumalaa ja lähimmäisiämme. Silloin elämämme kantaa iankaikkista, hyvää hedelmää.
Tartu Jumalan lupauksiin Marian tavoin. Lepää niiden varassa, aseta elämäsi ja askeleesi niiden varaan. Ammenna niistä voimaa, iloa ja suuntaa elämääsi. Jaa tämä aarre toisten kanssa.
Sulje silmäsi niiden varassa ja anna Jumalan täyttää sydämesi kaipaus. Taivaan Isä pitää sinusta varmasti huolen. Hän on kanssasi tänään, huomenna ja iankaikkisesti. Älä pelkää, usko ainoastaan.
”Autuas, ikionnellinen olet sinä, joka uskot! Herran sinulle antama lupaus on täyttyvä!”
RUKOUS
Jumala, taivaallinen Isämme,
me emme ole itsemme omat,
me kuulumme sinulle.
Valmista meidät tekemään Marian tavoin,
mitä sinä tahdot,
kohtasipa meitä ilo tai suru,
olimmepa terveitä tai sairaita.
Jätämme sinun haltuusi ajallisen elämämme,
kuoleman hetken ja ikuisuutemme.
Kuule meitä Poikasi Jeesuksen Kristuksen,
meidän Herramme tähden.