Kyynelusvassa

 

Aamun vielä viipyessä

lähtökutsun kuuli hän

Puoliso ja äiti

jätti elämän

 

Monta kysymystä

vastausta vaille jää

kun ei enää kuule

ääntä lempeää

 

Lukematon määrä

matkan muistoja

kukkatarhan tavoin

tietä reunustaa

 

Kaipauksen aamukaste

lehdillänsä kimaltaa

kyynelusvan haihtuessa

suru hiljaa laantuu

niistä voiman saa

 

 

Isomummon muistolle

 

Kädet joka ilta yhteen liitti

päivästä ja teistä jokaisesta kiitti

Nyt on perille jo päässyt hän

siunaukset jäivät elämään

 

 

***

Eila Ruponen: Maassa ja taivaassa -runokirja