JUMALAN OMINAISUUDET JA PIIRTEET
Jumalan tunteminen on iankaikkista elämää
Ja ikuinen elämä on sitä, että he tuntevat sinut, ainoan todellisen Jumalan, ja hänet, jonka olet lähettänyt, Jeesuksen Kristuksen. (Joh 17:3)
Kun tunnemme Luojamme, voimme tuntea myös itsemme ja ymmärtää, miksi olemme olemassa, mitä on ihmisyys ja mitä on elämä. Ilman Luojaa olemme vailla kestäviä ja tyydyttäviä vastauksia.
Jumalan tunteminen on äärimmäisen tärkeää. Se antaa meille perustan, sisällön, tarkoituksen, turvan ja parhaan päämäärän. Jumala on ratkaissut ja voittanut ihmisyyden syvimmät ongelmat: synnin, sairauden, kuoleman ja pahuuden voimat. Tämän hän on tehnyt Jeesuksessa Kristuksessa.
Edellisessä opetuksessa (Jumalan voi tuntea!) käytiin läpi perusteita, joiden tähden ihminen voi todella tuntea Jumalan, Luojansa. Neljä keskeistä perustetta ovat
- Luominen – ihminen on luotu Jumalan kuvaksi ja sellaisena hän omaa kyvyn tuntea Luojansa, vaikkakin syntiinlankeemus vääristää tätä kykyä.
- Sana – Jumala ilmaisee itsensä ja tahtonsa Raamatussa.
- Jeesus – Jumala on palauttanut ihmisen yhteyteensä sen lunastuksen kautta, joka on Jeesuksessa Kristuksessa.
- Pyhä Henki – Jumalan on läsnä ihmisen sisimmässä ja elämässä Pyhän Hengen kautta.
Mikä tekee Jumalasta Jumalan?
Moni sanoo, että hänellä on ”oma jumala”. Eli kyseessä on ihmisen ajatusten ja toiveiden muokkaama kuva jumaluudesta. Tosiasiassa tällainen tee-se-itse-jumala ei ole oikea Jumala. Mielikuvitus-jumala rajoittuu ihmisen omaan ajatusmaailmaan, eikä sillä ole yhteistä, universaalia todellisuuspohjaa.
Mikäli Jumala todella on olemassa, hän on ihmisten ajatuksista riippumaton niin kuin maailmankaikkeuden materiakin on. Jumala oli ennen ihmistä, on hänestä riippumaton ja on vastakin oleva. Samalla voimme pitää loogisena, että tällainen Jumala olisi vuorovaikutussuhteessa luomansa ihmisen ja maailman kanssa. Jumala ilmoittaisi itsensä.
Nimenomaan kristillisyys on ns. ilmoitususkonto. Siinä lähtökohtana on, että Jumala lähestyy ihmistä ja ilmaisee itsensä. Kaikki tieto, mikä ihmisellä on Jumalasta, perustuu Jumalan omaan ilmoitukseen ja toimintaan. Kyseessä ei ole ihmisten ”arvaa kuka Jumala on -kerho”. Kristikunta elää itsensä ilmoittavan Jumalan todellisuudessa.
Jumalan on ja hän ilmoittaa itsensä Sanassa. Raamattu ei ole kirja, jossa jotenkin yritetään todistella Jumalan olemassaoloa. Raamattu on kirja, jossa kuvataan elävän Jumalan elävää puhetta ja elävää toimintaa luomakunnan ja ihmiskunnan keskellä. Sen perimmäinen kirjoittaja ei ole ihminen vaan Jumala, joka ilmoittaa itsensä ihmiselle.
Jumalassa olennaista on se, että hän on koko olemassaolon perusta. Ollakseen sitä ja voidakseen luoda huikean maailmankaikkeuden ja siinä ilmenevän elämän, jonka kruununa on ihminen, hänen tulee olla elävä, ikuinen, materiasta riippumaton, äärettömän voimakas, loppumaton, käsittämättömän viisas persoona. Vain persoonasta voi syntyä persoonallisia olentoja – ei persoonattomasta materiasta. Lisäksi on loogista, että tällainen Luoja vaalii luomistyötään ja on siihen yhteydessä.
Kristinuskon Jumala on juuri tällainen, joka täyttää jumaluuden kriteerit. Kristinusko onkin maailman valtauskonto ja sen juuret ovat jo juutalaisuudessa ja Vanhassa testamentissa ja näiden myötä maailman luomisessa ja vielä enemmän: iankaikkisuudessa Jumalan sydämessä.
Itämaisessa uskonnollisuudessa ajatellaan, että jumaluus on persoonatonta, jopa olemattomuutta. Tämä on kuitenkin äärimmäisessä ristiriidassa todellisuuden kanssa. Sama pätee ateismiin, joka ei kykene selittämään maailman ja elämän syntymistä eikä elämän tarkoitusta – ilman Jumalaa. Näistä uskonnoista ja katsomuksista lue enemmän sivuston kohdasta Uskon perusta ja puolustaminen / Ateismi ja relativismi sekä Maailmankatsomukset vertailussa.
Oikean Jumala-kuvan merkitys
Koska Jumala on elämän perusta ja hänen tuntemisensa on iankaikkista elämää, on tärkeää, että tunnemme hänet ja vieläpä mahdollisimman oikein.
Rajallisina, syntisinä ihmisinä emme kykene tuntemaan Jumalaa hänen kaikessa syvyydessä ja äärettömyydessä. Silti Jumala ilmoittaa itsensä meille ja voimme tuntea hänet olennaisella ja luotettavalla tavalla. Jumala paljastaa meille sydämensä Kristuksessa Jeesuksessa ja pyhässä Sanassa.
Aiemmin vertasin Jumalan tuntemista maapalloon ja avaruuteen. Tämän ajallisen elämän kannalta meille olennaisinta on tuntea maapallo ja pitää huolta siinä olevasta elämästä. Tämä kuvaus vastaa Jumalan ”ytimen” tai olennaisen olemuksen tuntemista. Sen sijaan voimme vain aavistella avaruuden äärettömyyttä. Tämä vastaa Jumalan äärettömyyden ihmettelemistä. Tunnemme Jumalasta sen olennaisen, minkä hän meille ilmoittaa. Samalla ihmettelemme Jumalan kaikkea mittaamattomuutta.
Jumalan sydämen tunteminen on meille olennaisinta. Tältä osin on erityisen tärkeää, että kuvamme Jumalasta on oikea. Mikäli me ymmärrämme Jumalan väärin, se vääristää käsityksemme myös ihmisyydestä ja elämästä. Väärä käsitys johtaa meitä harhaan ja luo monenlaista vaikeutta ja turvattomuutta.
Etenkin Jumalan rakkauden ja pyhyyden välinen tasapaino voi horjua mielissämme. Joillekin Jumala on pelkkää rakkautta, joka hyväksyy kaiken. Tämä johtaa välinpitämättömyyteen, laittomuuteen ja vastuuttomuuteen: kaikki, mikä tuntuu syntisestä ihmisestä hyvältä, on oikein.
Toisille Jumala ankara ja pelottava. Ihminen ajautuu kovaan suorittamiseen eikä silti mikään riitä. Pelastus yritetään ansaita omin voimin, vaikka se on toivotonta. Armoa ei ole ja siksi Jumala on aina ankara ja pelottava tuomari, joka tuomitsee kadotukseen.
Kuitenkin Jumala on rakastava ja pyhä – näitä molempia. Oikea tasapaino näiden välille löytyy Jumalan pelastusteosta: Jeesuksesta Kristuksesta ristiinnaulittuna ja ylösnousseena. Kristuksessa täyttyvät molemmat: Jumalan rakkaus ja pyhyys. Kristuksen kautta Jumalan rakkaus ja pyhyys tulevat meidänkin osaksemme.
Monesti myös elämän raskaat vastoinkäymiset, erityisesti rajut kriisit ja niitä seuraavat traumat vääristävät käsitystämme Jumalasta. Koemme Jumalan etäisenä, välinpitämättömänä, jopa pahuutena, joka tahtoo meidän kärsivän. Ihminen saattaa jopa vihata Jumalaa. Tällöin on kuitenkin unohtunut kenties kolmekin perustavaa laatua olevaa näkökulmaa:
- Jumala ei ole pakkovaltias. Hän antaa ihmiselle tietyn ajallisen vapauden tehdä väärin ja harjoittaa pahuutta. Silti Jumala ei koskaan tahdo pahaa vaan pelkästään hyvää. Kun joku esimerkiksi raiskaa tai tappaa, vika ei ole Jumalassa vaan tekijässä.
- Jumala on kärsinyt syvimmän tuskan Golgatan ristillä. Kukaan meistä ei ole viaton vaan me kaikki olemme syntisiä. Silti Jumala rakastaa meitä ja antaa meille anteeksi.
- Jumala lopulta korjaa kaiken. Rakkaudessaan Jumala parantaa haavamme ja ottaa pois kärsimyksemme. Pyhyydessään hän tuomitsee väärintekijät. Kristuksessa me saamme omistaa iankaikkisen elämän.
Kenties kaikkein tavallisinta nykysuomessa on elää täysin välinpitämättömästi Jumalan suhteen. Oletetaan, että Jumala kyllä saattaa olla olemassa, mutta juuri nyt se ei kiinnosta vähääkään. Tämä kertoo siitä, että ihmisen käsitys Jumalasta on kovin väärä. Jumalaa ei haluta elämän pilaajaksi. Jumala on ahdasmielinen ja kieltää kaiken kivan. Olisi myös kovin häpeällistä tunnustautua uskovaiseksi ja edes mainita Jeesuksen nimeä. Jumala on siis jotain hyvin häpeällistä.
Tosiasiassa Jumala on aivan muuta. Hänhän on koko elämän Luoja ja kaiken rakkauden, hyvän, oikean, arvokkaan lähde! Eikö Luoja tietäisi luomansa elämän parhaat pelisäännöt? Jumalan todellinen luonne avautuu vasta kun ihminen suostuu elämään Jumalan yhteydessä. On luonnollista, mikäli emme tunne jotakuta ihmistä kuin ehkä vain nimeltä, emme tunne minkälainen ihminen hän oikeasti on. Saatamme olla kovin väärien mielikuvien ja ehkä jopa valheellisten juorujen vaikuttamia. Vasta kun tutustumme häneen rauhassa ja pitkän ajan kuluessa, voimme tuntea hänet aidolla tavalla. Sama pätee Jumalaan. Se on kovin luonnollista ja loogista. Vasta kun sinä rauhassa tutustut Jumalaan, voit todella tuntea hänet aidosti!
Jumalan olemus
Jumala on…
Yksi
– On vain yksi Jumala eikä ketään muuta hänen kaltaistaan / 5 Moos 6:4 ja 1 Kor 8:4-6
Persoona
– Jumalalla on tietoisuus, äly, tahto, tunteet, päätöksentekokyky, tietyt piirteet / läpi Raamatun
Kolmiyhteinen
– Jumala on Isä ja Poika ja Pyhä Henki; hän on monitahoinen olento / 2 Kor 13:13
Henki
– Jumala ei ole luotua materiaa vaan jotain aivan muuta / Joh 4:24
Näkymätön
– Jumala on Henki eikä häntä voi nähdä fyysisillä aisteilla / 1 Tim 6:16
Itsessään olemassa oleva ja riippumaton
– Jumala ei tarvitse mitään itsensä ulkopuolista olemassaoloonsa ja elämäänsä / Joh 5:26
Elävä ja elämä
– Jumala ei ole olemattomuutta eikä passiivinen vaan elävä ja elämän lähde / Jer 10:10 ja Joh 5:26
Ikuinen
– Jumala on riippumaton ajasta, jonka hän on luonut tämän maailman yhdeksi ulottuvuudeksi / Ps 90:2
Ääretön suhteessa paikkaan
– Mikään luotu ei rajoita Jumalan olemassaolon ”tilaa” / Job 11:7-9
Kaikkialla läsnäoleva
– Jumala voi olla läsnä kaikkialla luomakunnassaan; silti hän on erillinen luodusta, vaikka hän on läsnä sen keskellä / Ps 139:7-12
Kaikkitietävä
– Jumala tietää kaikesta kaiken (omasta itsestään ja luomakunnasta); mikään ei ole hänelle salattua / Ps 139:1-6
Kaikkivaltias
– Jumala on luonut kaiken; maailmankaikkeus on hänen käsissään; hän voi tehdä sen suhteen mitä hän ikinä tahtoo / Jer 32:17 ja Matt 19:26
Täydellinen ja virheetön
– Jumala on täydellinen kaikessa siinä, mitä hän on / 5 Moos 32:4 ja Matt 5:48
Muuttumaton
– Jumala pysyy samanlaisena; hän ei muutu, etenkään ihmisten toiveiden ja ajatusten mukaan / Mal 3:6 ja Hepr 13:18
Jumalan moraalisia piirteitä
Jumala on…
Pyhä
– Jumala on moraalisesti ehdottoman puhdas, täydellinen, moitteeton, kaikesta pahasta erottautunut / Ilm 4:8
Vanhurskas
– Jumala on kaikissa teoissaan täydellisen oikeamielinen, oikeudenmukainen ja uskollinen / Jer 23:6
Totuus
– Jumala on syvin Totuus; hän on kaiken totuuden lähde ja perusta; hänessä ei ole mitään epärehellisyyttä, valhetta eikä vääryyttä / Joh 3:33
Hyvä
– Jumala on absoluuttisen hyvä; hän tahtoo aina hyvää ja sitä, mikä on oikeaa; Jumalan tuomiotkaan eivät kumoa hyvyyttä, sillä oikeudenmukaisuus vaalii hyvyyttä / Mark 10:18
Rakkaus
– Jumala on täydellinen rakkaus, joka on tahtorakkautta, käytännöllistä, sitoutunutta, päämäärätietoista, uhrautuvaa, anteeksiantavaa ja pelastavaa.
Jumala on kaiken perusta
Ilman Jumalaa ei olisi maailmankaikkeutta, elämää eikä ihmistä. Koko luomakunta (alkuperäisessä hyvyydessä) heijastaa sitä, mitä Jumala on. Luotu on tekijänsä näköinen. Tämän kuvan on särkenyt syntiinlankeemus.
Kun mietimme elämää, kuolemaa ja ikuisuutta…
Meidän turvamme on Jumala. Hän on ikuinen, kaikkivaltias, hyvä ja rakastava. Tässä maailmassa ei ole mitään, mikä voisi antaa meille syvimmän turvan ja mielekkyyden. Kuolema tuntuu nielevän ja tekevän kaiken merkityksettömäksi. Pahuus ja kärsimys ovat nekin täysin voittamattomia ongelmia. Jumala on voittanut nämä ongelmat Jeesuksessa Kristuksessa. On hyvä elää Jumalan yhteydessä, koska hän on kanssamme elämässä, kuolemassa ja ikuisuudessa.
Kun mietimme yhteiskuntaa…
Jumala on kaiken inhimillisen järjestyksen, oikeuden ja lähimmäisen rakkauden perusta ja voimavara. Jumala ei luonut kaaosta vaan huikean tarkoituksenmukaisen, järjestäytyneen ja monimuotoisen elämän ja yhteiskunnan.
Kun mietimme perhettä ja ihmissuhteita…
Jumala on persoona, joka haluaa yhteyttä. Ihminen luotiin elämään suhteessa Luojaansa ja lähimmäisiinsä. Keskinäinen rakkaus, tukeminen ja huolenpito nousevat siitä, mitä Jumala on. Jumala loi ihmisen mieheksi ja naiseksi. Heidän välinen avioliitto on lasten paras koti ja Jumalan siunausten kohde. Syntiinlankeemus on vääristänyt Jumalan hyvän tahdon ja luomisteon monella tavalla. Hän voi eheyttää ja uudistaa Kristuksen armolla sen, mikä on mennyt rikki ja vääristynyt.
Kun mietimme itseämme…
Löydämme arvomme siitä, että meidät on luotu Jumalan kuvaksi, lunastettu Kristuksessa ja pyhitetty Pyhässä Hengessä. Jokainen meistä heijastaa persoonallisuudellamme Jumalaa. Kaikki moraaliset piirteet, mitä Jumalassa on, löytyvät meistäkin (tosin synnin vääristämänä). Kun koemme itsemme rikkinäisiksi, syyllisiksi ja monella tavalla kadotetuiksi, Jumala uskollisuudessaan armahtaa ja pelastaa meidät.
Kun mietimme luontoa…
Kaikki eläimet, eliöt ja kasvit ovat arvokkaita ja tarkoituksenmukaisia. Meidän tehtävämme on hallita ja vaalia luomakuntaa viisaasti ja rakkaudellisesti. Samalla näemme luonnossakin turmeluksen rajut seuraukset. Kaikki kärsimys ja kuolema muistuttavat meitä omasta kuolevaisuudestamme ja tarpeestamme löytää uusi elämä Jumalassa. Samalla voimme lohduttautua sillä, että Jumala kerran tulee luomaan kaiken uudeksi ja hyväksi.
Kun mietimme tulevaisuuttamme…
Jumala loi kerran valtavan maailmankaikkeuden ja ihmeellisen elämän. Vaikka tämä kaikki on särkynyt ja elämme monien kärsimysten ja kuoleman keskellä, Jumala on voimallinen korjaamaan kaiken ja uudestiluomaan kaiken hyväksi. Tästä saamme jo nyt kokea esimakua, kun olemme avaamme sydämemme Jumalan armolle, rakkaudelle ja läsnäololle. Jumalassa, joka on olemassaolon perusta, meillä on paras mahdollinen tulevaisuus. Iankaikkinen elämä on jotain niin hyvää ja ihmeellistä, että emme sitä kykene edes aavistamaan.
Kun mietimme Jumalaa…
Kaikella sillä, mitä Jumala on, on suunnaton merkitys itsellemme, ihmisyydelle ja elämälle. Jumalan jokaisesta ominaisuudesta ja piirteestä seuraa välittömästi ratkaisevan tärkeitä, luovuttamattomia seikkoja. Olisi mieletöntä sivuuttaa Jumala ja elää pinnallista ”kaikki on vain tässä ja nyt” ja ”minä teen mitä minä haluan” elämää. Tämä olisi suunnatonta itsepetosta ja todellisuuden unohtamista. Sen sijaan yhdessä Jumalan kanssa saamme kohdata koko todellisuuden – kaikessa sen karuudessa mutta myös suunnattomassa toivossa, turvassa ja iankaikkisessa ilossa.