VEKARAPOSTIA ETIOPIASTA
Kuudes lasten lähetyskirje: Kengänkiillottaja-poika Ifa!
Heippa ystävämme Suomessa! Miikael ja Johannes vekarat haluavat muistaa teitä kirjeellä. Täältä on pitkä matka sinne Suomeen, mutta kun rukoilemme toistemme puolesta, Jumalan avulla voimme olla lähellä toisiamme. Suuri Jumalamme on samanaikaisesti siellä teidän kanssanne ja täällä meidän luonamme. Jumala on paljon nopeampi, luotettavampi ja viisaampi kuin sähköposti, puhelin tai kirje.
Etiopiassa kaikilla ei ole sähköpostia, puhelinta eikä edes ehkä varaa kirjoittaa kirjeitä. Etiopia on oikein köyhä maa, vaikka on täällä varakkaampiakin ihmisiä. Olisi hyvä, että rikkaat antaisivat köyhille, jotta kaikilla olisi hyvä olla. Sinäkin voit antaa! Tapasimme juuri oikein köyhän pojan, Ifan, joka on 9-vuotias.
Ifa asui pienenä maaseudulla eräässä kylässä. Hänellä on isosisko Shumeni (20-vuotias) ja pikkusisko Marta (7-vuotias). Isä ja äiti hoitivat pientä maatilkkua ja lapset auttoivat, minkä voivat. Kuusi vuotta sitten tapahtui jotain oikein surullista: ensin isä sairasteli ja kohta äiti – lopulta he kuolivat. Jostain syystä, mitä emme voi ymmärtää, Taivaan Isä otti heidät taivaaseen. Jumala lohdutti lapsia, mutta silti se oli suuren surun aikaa. Miten he voisivat selviytyä, kun Ifa oli 4, Shumeni 15 ja Marta 2-vuotias?
Jumala johdatti heidät ystävien luo pääkaupunkiin Addis Abebaan, jossa isosisko Shumeni alkoi pestä naapureiden pyykkiä saadakseen perheelle edes vähän rahaa. Ifa meni kouluun täytettyään seitsemän vuotta ja Marta oli kotona ystävien hoidossa. Heidän kotinsa oli yksi pienen pieni huone näiden ystävien talossa. Huone oli aivan perällä ja se oli hyvin pimeä, eikä pikkuruinen lamppukaan sitä juuri valaissut. Huonekaluina oli yksi sänky, jossa kaikki kolme nukkuivat, pieni kaappi ja hutera tuoli.
Koska Shumenin pyykinpesu ei tuonut kovinkaan paljon rahaa, Ifa-pojan piti aloittaa päivänsä kengänkiillottajana kaupungin kaduilla ennen kouluun menoa, joka alkoi kahdeltatoista. Kaupungilla näkee paljon kengänkiillottajia pienen laatikkonsa kanssa. Laatikon sisällä on tarvittavat välineet: pesusieni, puhdistusainetta, kenkävahaa, harja ja liina – ja sen päälle asiakas laittaa jalkansa. Useimmat kiillottajista ovat alle 15-vuotiaita poikia, mutta muutama parikymppinenkin näkyy mukana. Hinta on yleensä puoli birriä eli 10 senttiä. Eli pitää kiillottaa kymmenen kenkäparia, että saa euron.
Miltä sinulta tuntuisi mennä koulun jälkeen kolmeksi tunniksi kiertelemään asuinalueesi oville ja paikallisen kaupan tai pankin eteen kengänkiillottajana. Ehkä aluksi se voisi olla hauskaa, mutta joka päivä vuodesta toiseen… Ehkäpä et olisikaan siitä niin iloinen. Eikä niitä rahoja käytettäisi karkkeihin, peleihin tai muuhun sellaiseen vaan leivän, vaatteiden ja koulumaksujen rahoittamiseen. Vaatteita sinulla ei olisi kuin yhdet tai kahdet ja nekin risaisia ja usein likaisia.
Jostain syystä tämä Ifa-poika kuitenkin aina hymyili aurinkoisesti ja teki nöyrästi, innokkaasti ja huolellisesti työtään. Täällä Etiopiassa monet uskovat Jumalaan, rukoilevat häntä ja lukevat hänen Sanaansa, Raamattua. He tietävät, että Jumala rakastaa heitä, vaikka rikkaammat eivät heitä auttaisikaan. Mitenkä siellä Suomessa mahtaa olla? Kiukutteletko sinä kenties monista asioista vanhemmillesi ja tahtoisit sitä ja tätä? Vai oletko ahkera ja tunnollinen äidin ja isän apulainen? Autatko sisariasi, veljiäsi tai ystäviäsi? Muistatko rukoilla Taivaan Isää joka päivä Jeesuksen nimessä? Jos näin teet, tulet yhtä onnelliseksi kuin Ifa ja tuotat hyvän mielen kaikille! Taivaan Isä mielellään auttaa meitä olemaan hyviä toisillemme. Hei taas ystävämme ja kiitos kivasta kortistanne!
Miikael ja Johannes vekarat