VEKARAPOSTIA ETIOPIASTA

 

Neljäs lasten lähetyskirje: Matkalla Awasaan!

Heipä hei! Miikael ja Johannes vekarat tässä vaan. Mitäpä teille kuuluu talviseen Suomeen? Oletteko terveitä? Meille ainakin kuuluu hyvää tänne Afrikan itäosaan – Etiopian maahan. Muistatteko, että me tulimme tänne parisen kuukautta sitten lähetystyöhön isän ja äidin kanssa. Nytpä saatte kuulla, mitä olemme nähneet täällä! Eniten olemme odottaneet näkevämme sellaisia eläimiä, joita ei ole Suomen luonnossa. Niitä ovat apinat, kamelit, hyeenat, kirahvit, elefantit, seeprat, leijonat, virtahevot ja muut sellaiset.

Nyt me asumme Etiopian pääkaupungissa Addis Abebassa. Etsipä kartasta tämä paikka. Täällä kaupungissa ei ole villieläimiä, joten meidän pitää lähteä maaseudulle. Pakkaamme ja ajamme isolla maastoautolla etelään päin monta tuntia. Kylläpä maaseudulla onkin erilaista kuin kaupungissa! Useat ihmiset asuvat ruohokattoisessa majassa, ja he käyttävät kulkemiseen hevos- tai aasirattaita. Monet kävelevät pitkiä matkoja jalkaisin kantaen isoja taakkoja. Karjaeläimet kuten lehmät, lampaat, vuohet ja aasit kulkevat rauhallisesti ihmisten keskellä – välillä niitä pitää väistää. Suurempia laumoja on kuivan ja karun näköisillä niityillä, joissa on vain muutama puu siellä täällä. Ajamme isossa laaksossa, jonka molemmin puolin häämöttää vuoria ja kukkuloita. Pian näkyy muutama isompi järvikin. Ainoastaan yhdessä niistä voi uida, sillä muissa on pieneliöitä, jotka tekevät sairaaksi (bilhartsia). Siksi vain harva etiopialainen osaa uida. Osaatko sinä jo uida?

Nyt alamme olla perillä. Saavumme ison järven rannalla olevaan pikkukaupunkiin, jonka nimi on Awasa. Täällä on oikein hieno lomapaikka, jossa on kolme uima-allasta, kiipeilypuu, liukumäkiä, keinuja ja paljon lapsia. Entäs niitä jänniä eläimiä? Katsellaanpa ympärille. Ainakin täällä on paljon kummallisia lintuja: isoja kattohaikaroita, pelikaaneja, haukkoja, merikotkan tapaisia sekä monenlaisia värikkäitä pikkulintuja. Ainoastaan pääskyset näyttävät tutuille. Sisiliskotkin ovat paljon isompia kuin Suomessa. Ja mikäs tuo on! Kummallinen lisko, joka kuulemma vaihtaa väriäänkin – sitä sanotaan kameliontiksi. Nyt se on puun oksalla ottamassa aurinkoa ihan paikoillaan.

Kun illalla tulimme pieneltä ajelulta, näimme auton valoissa hyeenan! Tumma, ison koiran kokoinen petoeläin, joka ääni on toisinaan ikään kuin ”naurua”. Naapurimme kertoivatkin kuulleen tuon otuksen äänen. Sen pidempää tuttavuutta emme ehtineet tehdä, koska se hävisi saman tien pimeään pusikkoon. Yöllä täällä kuulee muitakin erikoisia ääniä. Yleisin niistä on voimakas, tasainen siritys. Se lienee jokin pieni sirittäjälintu? Kauempaa kuuluu virtahevon karjuntaa, mutta niitä emme onnistuneet nyt näkemään. Päivällä tapasimme 30 yksikyttyräistä kamelia.

Kaikkein hauskimpia otuksia, joita näimme, olivat marakatit pitkine häntineen. Nämä apinat olivat kyllä aika rohkeita, sillä ne tulivat talojen pihoille ja melkeinpä uima-altaaseenkin. Ne etsivät ruokaa nälkäänsä. Marakatit juoksivat yleensä yksittäin tai kaksittain. Välillä ne pysähtyivät tutkimaan jotain mielenkiintoista ja syömään löytämäänsä makupalaa. Kohta ne taas kiipesivät läheiseen puuhun tarkkailemaan tilannetta. Muutamat veikeät, pienemmät marakatit leikkivät keskenään ja hyppivät kilpaa oksalta toiselle. Tämä sinun pitäisi kyllä nähdä! Vähän vanhemmat apinat hoitivat toisiaan puhdistamalla toistensa turkkia. Yksi emo kantoi pikkuista vatsansa alla.

Kyllä Jumala on ihmeellisen viisas, kun hän luonut kaikki nämä hauskat eläimet, linnut ja kaikenlaiset kasvitkin. Tiedätkö, että Taivaan Isä on luonut sinutkin! Jokainen ihminen on tarkoitettu Jumalan kuvaksi ja hallitsemaan rakkaudella koko tätä Jumalan luomaa maailmaa. Ja siinä me saamme pyytää Taivaan Isän ja Jeesuksen apua, jotta kaikilla olisi hyvä olla. Sovitaanko, että rukoillaan kaikkien ihmisten ja eläinten puolesta! Pidetään luonto siistinä, suojellaan eläimiä ja autetaan toinen toisiamme. Heipä taas – kaikki ystävämme!

Miikael ja Johannes vekarat