HELLITTÄMÄTÖN RUKOUS (Kohtaamispaikka)

Jumalan armoa ja rauhaa teille kaikille!

Luen teille Luukkaan evankeliumista, luvusta 13 (jakeet 1-13)

Kun Jeesus oli eräässä paikassa rukoilemassa, sanoi eräs hänen opetuslapsistaan: ”Herra, opeta meitä rukoilemaan, niin kuin Johanneskin opetti opetuslapsiansa.”

Niin hän sanoi: ”Kun rukoilette, sanokaa:

Isä, pyhitetty olkoon sinun nimesi. Tulkoon sinun valtakuntasi. Tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niin kuin taivaassa. Anna meille joka päivä meidän jokapäiväinen leipämme. Ja anna meille meidän syntimme anteeksi, sillä mekin annamme anteeksi jokaiselle velallisellemme. Äläkä saata meitä kiusaukseen, vaan päästä meidät pahasta.

Jeesus sanoi vielä:

”Jos jollakin teistä on ystävä ja menet hänen luoksensa keskellä yötä ja sanot hänelle:

’Ystäväni, lainaa minulle kolme leipää, sillä eräs ystäväni on matkallaan tullut minun luokseni, eikä minulla ole, mitä panna hänen eteensä’. 
     Toinen vastaa sisältä: ’Älä minua vaivaa; ovi on jo suljettu, ja lapseni ovat minun kanssani vuoteessa; en minä voi nousta antamaan sinulle’.
     Minä sanon teille: vaikka hän ei nousekaan antamaan sen tähden, että on hänen ystävänsä, nousee hän sen tähden, että toinen ei hellitä, ja antaa hänelle niin paljon, kuin hän tarvitsee. 

Niinpä minä sanon teille: Anokaa, niin teille annetaan. Etsikää, niin te löydätte. Kolkuttakaa, niin teille avataan. Sillä jokainen anova saa, ja etsivä löytää, ja kolkuttavalle avataan. 

Kuka teistä on sellainen isä, joka poikansa häneltä pyytäessä kalaa antaa kalan sijasta käärmeen, taikka joka pyytäessään munaa antaa hänelle skorpionin? 

Jos siis te, jotka olette pahoja, osaatte antaa lapsillenne hyviä lahjoja, kuinka paljoa ennemmin taivaallinen Isä antaa Pyhän Hengen niille, jotka sitä häneltä anovat!”

.

OPETUSPUHE

Tähän kärkeen muutama ajatus rukouksesta, kenties tuttuna kertauksena teille.

Jumala tekee aloitteen. Hän lähestyy sinua ja herättää rukoilemaan ja kutsuu yhteyteen hänen kanssaan. Tärkeää on nostaa katseemme häneen, aivan kuten Isä meidän -rukouskin alkaa: Isä meidän, joka olet taivaassa.

Miten Jumala katsoo sinua? Hänen silmissään sinä olet ihmeellinen, arvokas, luomistyönsä kruunu. Jumala loi sinut osoittaakseen rakkautta ja hyvyyttä. Se toteutuu myös rukouksessa.

Siksi Jumalaa ei tarvitse lepyttää eikä suostutella rukouksessa. Hän on jo valmiiksi sinulle suosiollinen Poikansa Jeesuksen Kristuksen tähden. Kaikki on lahjaa, kaikki on valmistettua.

Saamme lähestyä Jumalaa Jeesuksen nimessä ja hänen ansionsa tähden. Siksi meidän kyvyillämme ja onnistumisilla ei ole merkitystä. Saamme tulla Jumalan kasvojen eteen sellaisina kuin olemme, Kristuksessa Jeesuksessa.

Kun rukoilemme, Pyhä Henki meissä auttaa ja johdattaa kaikessa. Saamme käyttää Jumalan sanaa, etenkin Psalmeja ja tuttua Isä meidän -rukousta.

Syvimmiltään tärkeintä ei ole sanat, vaan Jumalan läsnäolossa oleminen, salattu yhteys ja hiljentyminen. Kyllä sanojakin tarvitaan, mutta ei liikaa.

Martti Luther painotti lyhyen ja aidon rukouksen tärkeyttä. Monet rukoukset Raamatun sivuilla ovat lyhyitä, jopa huudahduksia.

Itse asiassa Raamatun ensimmäinen maininta rukouksesta käyttääkin sanaa ”huutaa”. Tuohon aikaan ruvettiin huutamaan avuksi Herran nimeä (1 Moos 4:26). Tässä tulee esille kolme seikkaa rukouksesta:

• kohde: Herran nimi
• sisältö: avun tarve, pyyntö
• tapa: huutaminen

Itse olen aina ollut allerginen huutamiselle, varsinkin hengellisissä tilaisuuksissa. Melkein aina tuntuu, että sellainen on vain oman voiman osoittamista. Etiopiassa, jossa olin lähetystyössä, oli uskovien parissa paljon huutamista. Sanoinkin, onko Jumalanne kuuro?

Mutta on myös aitoa, sydämestä ja sydämen hädästä nousevaa huutoa, rukousta. Elämässä on tilanteita, jolloin todella huudetaan Jumalan puoleen. Esimerkiksi vakavan sairauden keskellä, onnettomuuksissa ja sodassa. Herra armahda! Herra auta!

Luulen, että edessämme on aika, jolloin ihmisten ja kansamme pitää huutaa Jumalan puoleen. Mikään vähempi ei riitä. Jumala ei ole kuuro, mutta ihminen itse tarvitsee kokonaisvaltaista herätystä todellisuuteen.

Eräässä toisessakin Jeesuksen vertauksessa opetettiin rukouksesta. Siinä oli leskinainen ja kaupungin väärämielinen tuomari, joka ei piitannut ihmisistä eikä Jumalasta. Vain lahjukset merkitsivät ja suosiollinen päätös tuli sille, joka maksoi eniten. Mutta leskinainen oli jäänyt täysin yksin ja hän oli varaton. Hänellä ei ollut mitään, millä olisi päässyt tuomarin istuimen eteen täyteen tupatussa oikeussalissa ja varsinkaan, että olisi saanut myönteisen päätöksen.

Muuten välivinkki: Milloin tietää varmasti, että juristi valehtelee? Vastaus: Kun huulet liikkuvat. Minäkin olen taustaltani juristi… mutta nyt kuitenkin pappi…

Mitä nainen siis teki? Hän huusi täysillä päivät pitkät. Tiedämme, että jo lapsen huuto käy pian hermoille, saati sitten aikuisen. Tekstin alkukielen sanan mukaan naisen huuto aiheutti tuomarille päänsäryn ja siksi hän lopulta ratkaisi hänen asiansa, jotta pääsisi tästä eroon.

Mutta tämän päivän vertauksessa kyse ei ole itsekkäästä, pahasta tuomarista.

Vertauksessa oli tuttu naapuri. Ongelma oli siinä, että vertauksen päähenkilö sai keskellä yötä yllätysvieraan eikä hänellä ollut mitään tarjottavaa. Vieraanvaraisuus oli ehdoton kunnia-asia. Jos ei tarjonnut mitään, se oli syvästi häpeällistä ja olisi muistettu vielä vuosien päästä. Lisäksi kaupat ja torikin olivat kiinni.

Hätä oli siis aito ja merkittävä, ihan arkinenkin. Naapuri oli nukuksissa eikä olisi millään jaksanut nousta. Ainoa ratkaisu oli hellittämätön pyytäminen ja kolkuttaminen. Kun ryske oli jatkunut riittävän kauan, uni oli jo rapissut silmistä. Jotta saisi edes loppuyön nukkua, oli siis noustava ja annettava leipää.

Jos siis paha tuomari ja väsynyt naapuri lopulta auttoivat, eikö siis elävä Jumala, joka on luonut meidät rakkauttaan varten ja joka haluaa pitää meistä huolen?

Jumala-suhteessa ja rukouksessa olennaisesti onkin kysymys luottamuksesta. Luotammeko Jumalaan elämämme kaikissa tilanteissa ja olosuhteissa? Vai vääristävätkö ikävät tilanteet, kokemukset ja aikamme pimeys käsityksemme Jumalastakin.

Mitä pitäisi tehdä, että Jumala vastaisi meille? Käynkö tekemässä jonkin suorituksen ja sitten yritän uudelleen?

Miksi Jumala ei vastaa aina heti – kuuluvasti ja ymmärrettävästi? Ensinnäkin Jumala haluaisi pitää meitä tuokion lähellään ja pysäyttää meitä. Tärkeintä ei olekaan se, mitä pyydämme, vaan Jumalan kasvojen edessä oleminen.

Ja siinä saamme puhua Jumalalle aidosti ja koko sydämestämme. Hän kyllä kuuntelee. Mutta tärkeää rukouksessa on lähellä oleminen. Siinä hetkessä on taivaallinen Isä ja hänen lapsensa, sinä ja minä.

Rukous on sydämen puhetta Jumalalle. Mutta siinä me emme taivuta Jumalaa meidän tahtoomme, vaan hiljalleen Jumala taivuttaa meidät hänen tahtoonsa. Ja sen myötä ajatuksemme monista asioista ja Jumalastakin voivat muuttua.

Kun olemme Sanan ääressä, silloin kuulemme selvästi ja varmasti Jumalan äänen ja silloin opimme tuntemaan Jumalaa ja hänen tahtoaan. Elämän syvin tarkoitus onkin Jumalan, meidän Luojamme tunteminen. Sen myötä kaikki muu asettuu paikoilleen ja oikeaan mittasuhteeseen.

Ensin Jumala-suhteemme rakentuminen (kuten Isä meidän kolme ensimmäistä pyyntöä osoittavat) ja sitten oman elämämme tarpeet ja ihmissuhteemme (neljä seuraavaa pyyntöä).

Kyse on elämänmittaisesta matkasta ja silloin rukouksenkin tulee olla elämänmittaista. Joskus saamme pikavastauksia, mutta useimmiten saamme odottaa, jotta kasvamme uskossamme ja koska kullakin asialla on oma tarkka aikansa. Siksi rukouksemme tulee olla sinnikästä ja hellittämätöntä.

Ja syvimmiltään kyse on luottamuksesta. Onko Jumala paha, joka antaakin sinulle käärmeen tai skorpionin? Vai hyvä, joka antaa meille juuri sitä, mitä me oikeasti tarvitsemme ja vieläpä oikeassa mittasuhteessa ja oikeaan aikaan.

Saattaapa olla niinkin, että me itse pyydämme meille vahingollisia asioita ja siksikin on tärkeää, että hyvä Jumala ei anna meille kaikkea sitä mitä me haluaisimme.

Jumala katsoo asioita aina syvemmin ja laajemmin, meidän oman kasvumme, toisten ihmisten parhaan ja varsinkin ikuisuuden näkökulmasta.

Jumala kutsuu meitä yhteyteensä ja hellittämättömään rukoukseen:

Anokaa, niin teille annetaan. Etsikää, niin te löydätte. Kolkuttakaa, niin teille avataan. Sillä jokainen anova saa, ja etsivä löytää, ja kolkuttavalle avataan. 

Jumala antaa meille riittävästi ravintoa ja ajallista huolenpitoa. Mutta ennen kaikkea hän antaa itsensä Pojassaan Jeesuksessa Kristuksessa, ristinpuulla, kaiken kärsien ja sovittaen. Hän antaa meille itsensä Pyhässä Hengessä, elämäksi ja ikuiseksi autuudeksi.

Mitä enempää voisimme pyytää ja saada rakastavalta Luojaltamme?

Siksi koko elämämme ja Isä meidän -rukous päättyy kiitokseen ja ylistykseen: Sillä sinun on valtakunta ja voima ja kunnia, iankaikkisesti!

Mitäpä muuta tähän voisi sanoa kuin: Aamen! Totisesti on näin!

.

KYSYMYS: Miten voisimme virittää rukouksemme eläväksi ja siunatuksi?

• hyvä rukousaika päivästä?
• hyvä rukouspaikka?
• Raamatun tai päivän sanan yms. äärellä?
• polttavat rukousaiheet?
• hyvä rukousvinkki toisille?