JEESUKSEN VERTAUS: Epärehellinen taloudenhoitaja
Luukkaan evankeliumi 16:1-9
Jeesus puhui sitten opetuslapsilleen:
”Oli rikas mies, jolla oli taloudenhoitaja. Hänelle kanneltiin, että taloudenhoitaja tuhlasi hänen omaisuuttaan. Hän kutsui tämän luokseen ja sanoi: ’Mitä minä sinusta kuulen! Tee tili toimistasi, minun talouttani sinä et enää hoida.’
Hän kutsui isäntänsä velalliset vuoron perään luokseen. ’Paljonko olet velkaa isännälleni?’ hän kysyi ensimmäiseltä. ’Sata astiaa öljyä’, tämä vastasi. Taloudenhoitaja sanoi: ’Tässä on velkakirjasi, istu ja merkitse äkkiä viisikymmentä.’ Sitten hän kysyi toiselta: ’Entä sinä, paljonko sinä olet velkaa?’ Tämä vastasi: ’Sata tynnyriä vehnää.’ Taloudenhoitaja sanoi: ’Tässä on velkakirjasi, merkitse kahdeksankymmentä.’”
Ja Herra kehui epärehellisen taloudenhoitajan viisautta. Hän sanoi: ”Tämän maailman lapset menettelevät toisiaan kohtaan viisaammin kuin valon lapset. Minä sanonkin teille: hankkikaa väärällä rikkaudella ystäviä, jotka ottavat teidät iäisiin asuntoihin, kun tuota rikkautta ei enää ole.”
.
OPETUS
Hämmentävä vertaus
Vertaus epärehellisestä taloudenhoitajasta on todella hämmentävä. Taloudenhoitaja huijaa isäntäänsä ja käyttää tämän varoja oman asemansa turvaamiseen. Sitten Jeesus antaa tälle miehelle kiitoksen ja kehottaa kuulijoitaan toimimaan samoin.
Mutta opettaako Jeesus todella näin? Onko se linjassa Jeesuksen ja Raamatun muun opetuksen kanssa? Tietenkään ei ole.
Pyhät käskyt kieltävät toisen omaisuuden himoitsemisen, varastamisen ja valehtelun. Jeesus ei tullut kumoamaan käskyjä vaan täyttämään ne. Yhä tänäänkin Pyhä Henki auttaa meitä elämään Jumalan käskyjen mukaisesti, armon varassa, Jeesuksen täytetystä työstä käsin.
Mistä sitten on kysymys? Mitä Jeesus tahtoo sanoa meille?
Jatkoa tuhlaajapoika-vertaukselle?
Raamatussa kukin teksti on asetettava asiayhteyteensä. Kukin sana sijoittuu lauseeseen, joka kuuluu kappaleeseen ja omaan kokonaisuuteensa. Taustatilanteella on suuri merkitys. Ketkä ovat paikalla kuulemassa opetusta ja mitä taustalla on tapahtunut? Pienemmät kokonaisuudet liittyvät toisiinsa. Lopulta on pidettävä mielessä koko Raamatun perusopetus ja suuret linjat.
Koska vertaus epärehellisestä taloudenhoitajasta on välittömästi tuhlaajapoika-vertauksen jälkeen, on ajateltu, että näillä on tärkeä keskinäinen yhteys. Saattaa olla, että tämä vertaus on edellisen jatkoa ja sen teemojen syventämistä ja laajentamista.
Näissä onkin useita keskeisiä yhteisiä teemoja: 1) Jalo isäntä, joka osoittaa hyvin harvinaislaatuista armoa epäkelvolle alaiselleen, 2) Kelvoton poika / alainen, joka tuhlaa isännän omaisuutta, 3) Molemmat joutuvat kohtaamaan totuuden itsestään, 4) Molemmat heittäytyvät isännän armoille, 5) Kumpikin vertaus käsittelee särkynyttä luottamusta ja siitä seuraavia ongelmia.
Hengellisesti kuvaten niiden aiheina ovat Jumala, synti, armo ja pelastus. Tästäkin näkökulmasta katsoen on selvää, että vertaus epärehellisestä taloudenhoitajasta ei opeta meille raha-asioiden hoitamista hyvin tai huonosti. Huomio pitää kiinnittää paljon suurempiin asioihin.
Lohdullista vertauksessa lienee se, että esikuvaksi ei aseteta ketään täydellistä vaan epäkelpo veijari. Rima ei nouse liian korkealle. Ehkä mekin voimme oppia jotakin…?
Vertauksen ymmärtäminen
Raamatun äärellä meillä on ongelmia. Elämme toisenlaisessa ajassa ja kulttuurissa. Tulkitsemme Raamattua oman aikamme silmälasien läpi. Silloin teemme virheitä. Sen sijaan meidän tulee perehtyä alkuperäiseen tilanteeseen mahdollisimman hyvin.
Todennäköisesti Jeesuksen vertauksen kuulijat oivalsivat jotain sellaista olennaista, jota me emme huomaa tai jonka tulkitsemme väärin. Jotta voisimme ymmärtää oikein, tarvitsemme Lähi-idän kulttuurin asiantuntijoiden apua. Yksi erityisen hyvä sellainen on Kenneth E. Bailey.
Neljä tahoa
Oli rikas mies, jolla oli taloudenhoitaja. Hänelle kanneltiin, että taloudenhoitaja tuhlasi hänen omaisuuttaan.
Vertauksessa on neljä päähenkilöä tai tahoa. Vertauksen isäntä, epärehellinen taloudenhoitaja
ja kyläyhteisö, joka reagoi tapahtumiin.
(1) Isäntä vaikuttaa olevan hyvämaineinen. Kyläläiset kertoivat hänelle taloudenhoitajan kyseenalaisista toimista. Jos isäntää ei arvostettaisi, kukaan ei välittäisi. Päinvastoin, kyläläiset hykertelisivät keskenään tilanteesta.
Isäntä omisti paljon maata, jota hän vuokrasi viljelijöille. Nämä maksoivat vuokran pääosin luonnontuotteina kuten öljynä ja vehnänä. (2) Taloudenhoitaja edusti isäntää. Hän saattoi hoitaa raha-asioita tai sitten jopa koko tilakokonaisuutta. (3) Velalliset olivat edunsaajia.
(4) Kyläyhteisö on vertauksessa tärkeä peili, joka reagoi tietyllä tavalla taloudenhoitajan mutta myös isännän toimiin. Hyvämaineinen isäntä olo heittäytynyt erityisen mukavaksi ja oli päättänyt antaa osan veloista anteeksi. Aihetta oli suorastaan juhlaan ja maljojen kilistykseen isännän kunniaksi. Mutta peruttaisiko isäntä velkojen anteeksiannon, koska häntä oli huijattu? Mitä se merkitsisi hänen kunnioitetulle nimelleen?
Taloudenhoitaja joutuu tilille
Isäntä kutsui taloudenhoitajan luokseen ja sanoi: ’Mitä minä sinusta kuulen! Tee tili toimistasi, minun talouttani sinä et enää hoida.
Isännän ystävät olivat kertoneet taloudenhoitajasta jotain hyvin epämieluisaa. Luottamus oli särkynyt kokonaan. Isäntä ei katsonut tapahtunutta läpi sormiensa vaan otti asian käsittelyyn.
Isäntä antoi taloudenhoitajalle mahdollisuuden vastata syytöksiin. Se on keskeinen, ajaton oikeusperiaate. Isäntä ei kuitenkaan nimennyt syytettä vaan kertoi kuulleensa jotakin vakavaa. Taloudenhoitaja ei tiennyt varmuudella, mitä isännälle oli kerrottu ja niinpä hän päätti olla vastaamatta.
Mitä minä sinusta kuulen! Vastauksena syvä hiljaisuus. Ilmapiiri oli jännittynyt ja raastava.
Taloudenhoitajan vaikeneminen on hyvin poikkeuksellista. Normaalisti hän sanoisi:
- Rakas isäntäni. Olen palvellut sinua uskollisesti, kuten isäni ja isoisäni. Tässä on jokin väärinkäsitys. Ei anneta sen pilata mitään. Kaikki selviää parhain päin.
- Olen tehnyt parhaani, mutta en pysty valvomaan kaikkea. Palvelijoissasi on varkaita,
jotka ovat tehneet pahoin. Selvitetään tämä.
- Tuo tänne ne, jotka syyttävät valheellisesti minua. Katsotaan uskaltavatko he syyttää,
kun minä olen paikalla!
Mikäli mikään näistä ei tehoaisi, hän pyytäisi omia ystäviään tulemaan ja puhumaan hänen puolestaan. Joka tapauksessa erottamisesta keskusteltaisiin usean päivän ajan. Lisäksi tämä pyytäisi vielä päästä takaisin palvelukseen.
Vaikeneminen kertoo ja vahvistaa kaiken. Taloudenhoitaja oli syyllinen. Hän tunsi isäntänsä ja tiesi, ettei mitkään keksityt selitykset auttaisi. Menettely oli poikkeuksellinen. Syyllisyyttä ei yleensä myönnetä eikä erottamista laiteta täytäntöön välittömästi. Mutta nyt tapahtui näin.
Niinpä isäntä siltä istumalta antoi taloudenhoitajalle potkut. Kirjaimellisesti käännettynä isäntä käski taloudenhoitajaa tuomaan hänelle kaikki tilikirjat, mikä merkitsi valtuutuksen loppumista. Mitään tilinpäätöstä isäntä ei pyytänyt. ”Tee tili toimistasi” – on oikeastaan väärä käännös.
Silloisen ja nykyisenkin oikeusjärjestelmän mukaan erottaminen astui heti voimaan. Siinä hetkessä taloudenhoitajan oikeus hoitaa isännän asioita lakkasi. Kuitenkin kolmansiin osapuoliin nähden oli merkitystä sillä, milloin he kuulivat tästä erottamisesta tai olisiko heidän jostain syystä pitänyt tietää tai ymmärtää, että valtuutus oli päättynyt. Siksi nykyäänkin näistä ilmoitetaan kuulutuksina esimerkiksi virallisissa lehdissä.
Niinpä taloudenhoitaja, jos oli nopea, saattoi vielä tehdä oikeustoimia isäntänsä nimissä tätä sitovalla tavalla. Sen sijaan, että taloudenhoitaja olisi kiikuttanut tilikirjat heti isännän eteen,
hän lähtikin kierrokselle. Tässä tapauksessa hän kutsui isännän velalliset eteensä. Tilikirjojen hallussapito antoi ymmärtää, että kaikki oli niin kuin ennenkin. Ne olivat käytännössä näkyvä valtakirja.
Taloudenhoitajan ovela suunnitelma
Mies mietti: ’Mitä minä nyt teen? Isäntä panee minut pois taloudenhoitajan toimesta. Kaivaa en jaksa, kerjätä en kehtaa. – Nytpä tiedän! Järjestän niin, että toiset ottavat minut taloonsa, kun joudun lähtemään työpaikastani.’
Taloudenhoitaja oli kokenut keplottelija. Hän ei säikähtänyt vaan harkitsi kylmän viileästi. Hän oli myös realisti ja tunsi itsensä. Hänellä oli jäljellä jonkinlaista omanarvontuntoa.
Kaivaa en jaksa… Hänestä ei ollut raskaaseen ruumiilliseen työhön. Hän ei ollut tottunut sellaiseen. Maanviljelys ja maanmuokkaus oli rankkaa puuhaa. Siihen kasvettiin nuoresta pitäen.
Kerjätä en kehtaa… Mies oli kuitenkin perusterve, joten ura kerjäläisenäkin olisi loppunut lyhyeen. Terve ihminen kerjäläisenä oli häpeällistä. Sen sijaan työkyvyttömälle se oli ainoa sosiaaliturva.
Parempi siis jatkaa näitä hommia, jota osaan. On löydettävä uusi pesti ja siihen käytän muutamaa ovelaa kikkaa… Taloudenhoitaja tiesi, että kylällä oli muitakin hänen kaltaisia ovelia veijareita, jotka arvostaisivat hänen erityisiä taitoja. Niinpä jos hän järjestäisi näille tutuille tuntuvia velanalennuksia, he jäisivät kiitollisuuden velkaan ja käyttäisivät hänen palveluksiaan muissakin bisneksissä.
Synti synnyttää uutta syntiä. Rikos peitetään valehtelemalla. Nyt taloudenhoitaja, joka oli varastanut, ts. kavaltanut isäntänsä varoja itselleen, päätti kavaltaa lisää antamalla omavaltaisesti velkoja anteeksi saaden siitä merkittävää hyötyä itselleen. Synnin kierteen pysäyttää vain synnin tunnustaminen, katumus ja parannus. Seurauksista pääsee anteeksiannon ja hyvityksen kautta.
Taloudenhoitajan nokkela toiminta
Taloudenhoitaja kutsui isäntänsä velalliset vuoron perään luokseen. ’Paljonko olet velkaa isännälleni?’ hän kysyi ensimmäiseltä. ’Sata astiaa öljyä’, tämä vastasi. Taloudenhoitaja sanoi: ’Tässä on velkakirjasi, istu ja merkitse äkkiä viisikymmentä.’
Sitten hän kysyi toiselta: ’Entä sinä, paljonko sinä olet velkaa?’ Tämä vastasi: ’Sata tynnyriä vehnää.’ Taloudenhoitaja sanoi: ’Tässä on velkakirjasi, merkitse kahdeksankymmentä.’
Taloudenhoitaja oli tarmokas ja nopea mies. Hän lähetti palvelijat kutsumaan velallisia tapaamisiin. Kunkin hän tapasi erikseen isännän talossa, suljettujen ovien takana. Näin tilanne pysyi hallinnassa eivätkä velalliset alkaneet yhdessä miettiä, mitä ja miksi näin tapahtui.
Velallinen ei välttämättä ollut lukutaitoinen. Velkakirja saattoi olla vain isännän hallussa ja siihen velallinen oli laittanut puumerkkinsä. Keskustelu alkoi siitä, että yhdessä varmistettiin velan suuruus. Kun siitä oltiin samaa mieltä, oli aika yllätykselle. Uusi summa kirjattiin ja velallinen kuittasi sen osaltaan omalla allekirjoituksella.
Kyseiset summat olivat todella suuria. Sata astiaa öljyä (450 oliivipuun sato) merkitsi noin 500 denaaria eli 1,5 vuoden palkkaa. Nykyrahassa se on yli 50 000 euroa, mikäli keskiansio on 3000 euroa kuukaudessa. Tästä puolet oli siis vajaa 30 000 euroa!
Sata astiaa vehnää vaati noin 40 hehtaaria peltoa. Koska vehnä oli hyvin arvokasta viljaa, tämä velallinen sai suunnilleen samansuuruisen hyödyn kuin edellinen, vaikka saikin vain 20 % velasta anteeksi.
Minkälaisia tuntemuksia sinä kokisit, jos sinä saisit vaikka 50 000 euron asuntolaista vaikkapa puolet anteeksi? Aika mukava pankinjohtaja tai virkailija olisi kyseessä. Kuittaisitko ilomielin uudelleen järjestellyn lainan? Alennuksen peruste jäisi kyllä aika lailla kysymysmerkiksi…
Olisikohan vertauksen miehessä ainesta velkaneuvojaksi, joka hakisi oikeudelta velkajärjestelyjä ihan mielikseen! Näitä velkajärjestelyjä toki tehdään hyvä veli -kerhoissa ja vapaamuuraripiireissä. Kun sinä järkkäät minulle tämän kaupan tai projektin, minä annan sinulle mukavia bonuksia paratiisisaaren karttuvalle tilille… Kun tavallinen duunari tekee työtä hiki hatussa ja tienaa pienen peruspalkan, nämä herrat keräävät miljoonia ja miljardeja taskuihinsa. Onneksi heilläkin on Isäntä, joka kerää ja tarkastaa kaikki tilikirjat aikojen lopussa.
Joka tapauksessa taloudenhoitajalla oli nyt pullat hyvin uunissa. Vaikka potkut tuli tältä isännältä, hänellä oli tiedossa uusia pestejä ja ystäviä, joiden varassa hän saattoi jatkaa vanhaa, melko mukavaa elämäänsä.
Ilouutinen leviää!
Isäntä oli paikkakunnan merkkimies. Hän oli jo entuudestaan hyvässä maineessa, pidetty ja luotettu. Hänestä oli vain hyvää sanottavaa. Isäntä antoi rohkeasti melkoisia lainojakin, vaikka niiden takaisinmaksu saattoi olla epävarmaa.
Maanvuokraaja joutui tekemään raskasta työtä saadakseen pellot ja viinitarhat kukoistamaan. Sään vaihtelut ja tuholaiset heikensivät tuottoa. Ensin piti maksaa vuotuista vuokraa ja lyhentää isompaakin velkaa, sitten piti varata siemenviljaa ja vasta loput jäi omaan käyttöön.
Suuri velkataakka painoi ja sumensi mieltä. Miten ikinä näistä selvitään? Sitä kokee moni aikamme ihminen. Onneksi isäntä on pitkämielinen ja antaa tarvittaessa lykkäyksiäkin.
Mutta nytpä isäntä ylitti itsensä! Hän antoi merkittävän summan anteeksi monille velallisille. Helpotus ja ilo täytti sydämet. Sana tapahtuneesta alkoi levitä kulovalkean tavoin! Kuulkaa, mitä on tapahtunut! On se isäntä sitten niin hyvä mies! Nyt pidetään juhlat hänen kunniaksi!
Osa kunniasta annettiin tietysti myös isännän taloudenhoitajalle, jolla jotenkin tuntui olevan tärkeä rooli tässä vuosikymmenen tapahtumassa, joka muistettaisiin pitkään.
Kyseessä oli todellinen ilouutinen. Melkein kuin evankeliumi.
Kuin koira veräjästä…
Tämän kaiken tehtyään taloudenhoitaja kiikutti tilikirjat isännälle. Hän jäi katsomaan, kuinka isäntä selasi kirjat läpi ja näki heti, mitä oli tapahtunut. Taloudenhoitaja tunsi isäntänsä ja arvasi, kuinka tämä tulisi toimimaan.
Isännällä oli kaksi vaihtoehtoa:
- Hän pyytäisi velalliset takaisin luokseen ja selittäisi, mitä tapahtui ja kuinka taloudenhoitaja huijasi kavalasti kaikkia. Seurauksena olisi se, että koettu ilo vaihtuisi kirouksiin. Isännän kunnia kyseenalaistettaisiin. Mikä mies se isäntä on, kun ei pidä palvelusväkeään kurissa
eikä pidä sanaansa! Tällä olisi pitkäaikaisia, hyvin negatiivisia vaikutuksia isännän maineelle, bisneksille ja arkielämälle. Olisi aika ikävä kävellä kylän raitilla.
. - Hän painaisi tapahtuneen villaisella. Oli parempi pitää kunnia ja maine kuin alkaa sitä ryvettämään ja riitelemään yhden ja toisenkin kanssa. Bisnekset kärsisivät varmuudella. Sitä paitsi hän oli niin rikas, että velkojen alentamiset eivät lopulta vaikuttaisi kovinkaan paljon hänen talouteensa. Oli muutenkin epävarmaa, pystyisivätkö velalliset maksamaan kaikkia lainoja täysimääräisesti. Kenties alennus innoittaisi heitä entistä tunnollisempaan lyhentämiseen.
Entä sitten taloudenhoitaja? Eikö häntä panna vankilaan ja korvaamaan joka ikinen menetetty denaari? Tähän isännällä olisi ollut täysi oikeus ja valta. Näin tapahtui useasti. Velkavankeus oli aivan tavallista, vaikka Mooseksen laki kielsi sellaisen.
Ajan tavan mukaan taloudenhoitaja oli naimisissa ja hänellä oli lapsia. Se oli jokaisen juutalaisen miehen velvollisuus. Mikäli isäntä laittaisi miehen vankilaan, hän viruisi siellä kuolemaansa saakka, sillä niin isoista summista oli kysymys. Samalla hänen perheensä kärsisi suunnattomasti. Rikollisen vaimon osa oli ankea kuten lastenkin. Kenties vaimosta tulisi prostituoitu tai heistä tulisi kerjäläisiä.
Oikeuden mukaan taloudenhoitaja pitäisi tuomita. Armon näkökulmasta isäntä saattoi olla laupias ja ajatella asiaa laajemmin. Pelissä oli myös hänen nimensä. Jos huijaus tulisi ilmi, hänen kunniansa olisi mennyttä. Isäntä olisi itsekäs hölmö, joka antoi karkeasti huijata itseään eikä tosiasiassa halunnut antaa kenenkään velkoihin alennusta.
Niinpä isäntä antoi taloudenhoitajan mennä. Hän pääsi kuin koira veräjästä. Vai pääsikö sittenkään? Entäpä jos isäntä luotti Jumalaan, joka viimeistään aikojen lopulla tuo kaiken tuomiolle. Isännän jalomielisyys viittaa siihen, että hän oli hurskas, uskovainen juutalainen.
Armollinen, pelastava isäntä
Petollisen taloudenhoitajan toiminta perustui oman epärehellisyyden ohella isännän jalomieli-syyteen. Taloudenhoitaja tunsi isäntänsä ja sen varaan hän laati juonensa.
Mikäli isäntä olisi tyypillinen itsekäs rikas, joka vähät välitti alempiarvoisista, taloudenhoitaja ei olisi voinut toimia näin. Lopputuloksena olisi varmuudella ollut vankila, ellei sitten joku olisi illan hämäryydessä tuikannut häntä veitsellä.
Mutta tämä isäntä oli jalomielinen, luottavainen ja armollinen. Hän oli yksiselitteisesti hyvä. Tosiasiassa isäntä kustansi epärehellisen taloudenhoitajan pelastuksen ja tulevaisuuden. Isäntä maksoi huikean summan ja taloudenhoitaja sai uuden alun.
Juuri sellainen on Jumala. Hän on meitä syntisiä, monin tavoin epärehellisiä ja kieroja kohtaan pitkämielinen ja armollinen. Hän antaa käyttöömme kaikki elämänlahjat ja osoittaa meitä kohtaan luottamusta. Hän kustantaa meille koko pelastuksen sovittamalla ristillä kaikki meidän syntimme. Hän antaa meille uuden elämän ja tulevaisuuden ylösnousemuksen kautta.
Isäntä ei silti ollut hölmö. Taloudenhoitaja tiesi heti, että kaikki selitykset olisivat turhia. Isäntä näki hänen lävitseen sydämeen saakka. Siksi taloudenhoitaja oli hiljaa ja myönsi syyllisyytensä vaitiolollaan. Kuitenkaan hän ei pyytänyt anteeksi eikä hyvitellyt tekoaan.
Vertaus on aina osittainen kuvaus hengellisestä todellisuudesta ja sen lainalaisuuksista. Jokaiselle yksityiskohdalle ei kuulu antaa vastaavaa merkitystä.
Jumalaa ei voi huijata missään suhteessa. Hän tietää kaiken jo ennalta. Hän tietää, mitä meistä tulee ja miten toimimme elämämme eri tilanteissa.
Jumala antaa meille runsaasti aikaa tehdä parannusta. Lopulta tulee tuomio. Taloudenhoitaja olisi voinut selvittää asian perinpohjin isännän edessä. Ehkä olisi löytynyt jokin ratkaisu, joka olisi varjellut hänet lopulliselta vankilatuomiolta.
Samoin on asemamme Jeesuksen ristin edessä. Siinä voimme jo ennakolta, heti tuoreeltaan tehdä kaikesta tiliä. Voimme tunnustaa syntimme ja kieroutemme. Voimme turvautua Jumalan armoon ja hyvyyteen. Saamme nähdä, kuinka Vapahtaja maksaa velkamme ja kärsii täyden rangaistuksen. Saamme ihmetellen astua uuteen elämään, armahdettuina ja toivottavasti jotain oppineina.
Rikkaat vastaan köyhät talonpojat
Vertauksessa saattoi olla ripaus Israelissa ja niin monessa muussakin maassa historian saatossa koettua ylhäisten ja alhaisten vastakkainasettelua. Suoranainen maaorjuus on ollut yleinen ja vakava ilmiö hyvin pitkään. Yhä vieläkin on samaa halpatyövoiman käyttöä, jonka myötä rikkaat saavat kääriä itselleen sievoiset voitot ja elää makeasti.
Rikkaiden isäntien ja maaherrojen huijaus saattoi nauttia yleistä kansansuosiota. Oli paikallisia Robin Hoodeja, jotka riistivät rikkailta ja jakelivat köyhille, tai ainakin ystävilleen. Taitavia huijareita saatettiin ihailla aivan oikeasti. Kuinka monta kirjaa ja elokuvaa onkaan tehty juuri tällaisista puhalluksista, huijauksista, kavalluksista ja ryöstöistä?
Siinä mielessä epärehellinen taloudenhoitaja oli aivan suoraankin kutkuttava esimerkki kuulijoiden korville. Toki vertauksen isäntä oli aivan eri maata ja lisäksi Jeesus teki selväksi senkin, että mallikasta ei ollut epärehellisyys vaan miehen osoittama into, tarmokkuus ja päättäväisyys.
.
Vertauksen opetuksia
Ja Herra kehui epärehellisen taloudenhoitajan viisautta. Hän sanoi: ”Tämän maailman lapset menettelevät toisiaan kohtaan viisaammin kuin valon lapset. Minä sanonkin teille: hankkikaa väärällä rikkaudella ystäviä, jotka ottavat teidät iäisiin asuntoihin, kun tuota rikkautta ei enää ole.”
Mitä vertaus siis opettaa meille? Moniakin tärkeitä, tuttuja asioita!
Isäntä ja hänen omaisuutensa
Vertauksen isäntä on kuva armollisesta Jumalasta, jolla on varaa siunata kyläläisiä ja väärin-tehnyttä miestä armollaan, josta Jeesus on maksanut kalliin hinnan ristinpuulla.
Jumala pitää kiinni nimensä kunniasta eikä saata sitä häpeään. Hän on meillekin luvannut olla armollinen Kristuksessa Jeesuksessa. Tästä lupauksesta Jumala pitää kiinni.
Vertauksessa mainittu omaisuus kuvaa Jumalan ehtymätöntä hyvyyttä ja rakkautta, jota saamme jakaa lähetyskäskyn hengessä kaikille ihmisille.
Taloudenhoitaja, hänen neuvokkuutensa ja intonsa
Vertauksen toisena päähenkilönä on melkoinen antisankari, epärehellinen taloudenhoitaja. Kenties hänen housuihinsa olisi helppo asettua, jos olisimme aivan rehellisiä. Niin samanlaisia synnin sokeuttamia ketkuja me olemme omassa itsessämme monessa tilanteessa. Ajamme itsekkäästi ensisijassa omia etujamme. Turvaudumme pienempiin tai suurempiin valheisiin ylläpitääksemme nuhteetonta julkisivuamme.
Positiivisena esimerkkinä meille näyttäytyy taloudenhoitajan osoittama luottamus isännän hyvyyteen sekä into, kekseliäisyys, tarmokkuus ja päättäväisyys. Hän ei lamaantunut vaikeassakaan tilanteessa.
Samankaltaisella luottavaisella uskolla ja ponnella saamme mekin toimia evankeliumin asialla –taitavasti tai vähemmän taitavasti. Saamme jakaa Jumalan rakkautta ja hyvyyttä suurella kädellä.
Selvää on se, että Raamattu ei kehota meitä epärehellisyyteen. Jeesus kiteytti tämän saman asian näin: Katso, minä lähetän teidät niin kuin lampaat susien keskelle; olkaa siis älykkäät kuin käärmeet ja viattomat kuin kyyhkyset. (Matt 10:16)
Me elämme turmeltuneessa maailmassa, jossa paha käy hellittämätöntä taistelua Jumalaa ja hänen missiotaan vastaan. Meidän ei tule olla sinisilmäisiä ja avuttomia pahuuden edessä.
Sen sijaan meidän tulee taistella sitä vastaan ja ihmisten puolesta kaikella voimalla, rakkaudella
ja viisaudella. Meidän tulee olla periksiantamattomia ja määrätietoisia.
Silti meidän ei tule sortua käyttämään pahuuden aseita. Hengen hedelmä ja lihan teot ovat ilmeisiä ja vastakkaisia kuten apostoli Paavali opettaa:
Lihan teot ovat ilmeiset, ja ne ovat: haureus, saastaisuus, irstaus, epäjumalanpalvelus, noituus, vihamielisyys, riita, kateellisuus, vihat, juonet, eriseurat, lahkot, kateus, juomingit, mässäykset ja muut senkaltaiset, joista teille edeltäpäin sanon, niin kuin jo ennenkin olen sanonut, että ne, jotka semmoista harjoittavat, eivät peri Jumalan valtakuntaa.
Hengen hedelmä on rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, sävyisyys, itsensähillitseminen. Sellaista vastaan ei ole laki. (Gal 5:19-23)
Elämämme tilikirjat Jeesukselle
Näiden kahden, hyvyyden ja pahuuden jännitteessä me joudumme joka päivä tunnustamaan syntisyytemme. Saamme tuoda oman elämämme tilikirjamme Jeesuksen ristin juurelle. Hän antaa anteeksi. Hän antaa uuden alun. Hän jakaa ehtymätöntä rakkauttaan, loppumattomasti.
Taloudenhoitaja sai jossain mielessä anteeksi eikä saanut tuomiota, mikä tuntuu meistä väärältä. Yhtä epäoikeudenmukaista on se, että meidän kaikki, koko ihmiskunnan synnit annetaan anteeksi. Mutta Jumalalla on siihen varaa. Hän on hyvä ja hänellä on paljon suurempi rakkauden visio.
Aito armon kohtaaminen luo uutta elämää.
Armollisuus ja hyvyys lähimmäisiämme kohtaan
Koska Jumala meitä näin ihmeellisesti armahtaa, tulisiko meidänkin armahtaa toisia? Tulisiko meidän paremmin huomioida toisiamme, antaa anteeksi, rakentaa yhteistä hyvinvointia ja purkaa kohtuuttomia kuormia? Saisimmeko silloin itsekin siunauksen ja toisten positiivista huomiota?
Ihmissuhteet ja materiaalinen tasajako
Jumala on rikas isäntä, joka haluaa, että käytämme ajallista rikkautta ja runsautta toisten hyväksi. Jumala ei ole kiinnostunut omaisuuden kasvattamisesta vaan ennemminkin sen tasajaosta ja hyvistä ihmissuhteista.
Minä sanonkin teille: hankkikaa väärällä rikkaudella (= mammona) ystäviä, jotka ottavat teidät iäisiin asuntoihin, kun tuota rikkautta ei enää ole.
Vertauksessa mainittua väärää mammonaa on kaikki materia, joka on ajallista ja katoavaa. Oikeaa mammonaa on Jumalan rakkaus, hyvyys, oikeudenmukaisuus, laupeus ja kaikki se, mikä meille on talletettuna taivaissa.
Taloudenhoitaja käytti maallista varallisuutta ja hankki sillä itselleen ystäviä ja herralleen kunniaa. Vertauksen isäntä painotti ihmissuhteita. Hän vältti riitaa ja asetti toimivat ihmissuhteet ensimmäiselle sijalle. Siksi hän ei peruuttanut velalliselle myönnettyä alennusta eikä toimittanut taloudenhoitajaa vankilaan, jolloin miehen perhekin olisi kärsinyt vakavalla tavalla.
Meidän ei tule asettaa mammonaa Jumalan eikä ihmissuhteiden edelle. Taivaan portilla ei kysytä, paljonko keräsit itsellesi tai sijoititko tuottaviin pörssiosakkeisiin. Siellä kysytään, miten käytit toisten hyväksi kaikkea, mitä sinulle oli annettu. Ei siis paljonko keräsit vaan paljonko annoit!
Valon lasten palvelutyö
Jumalan lapsen tulee olla uskollisia ja palvella luonnollisilla kyvyillään ja armolahjoilla kaikkia ihmisiä, sillä näin tehdessä me palvelemme Herraa. Kullekin on oma merkityksellinen tehtävä, jossa itse kukin on siinä paras mahdollinen.
Jumalan valtakunnan työssä tarvitsemme rakkautta, joka on kekseliäs löytämään yhä uusia hyviä tapoja palvella ihmisiä ja voittaa sieluja. Vain taivas on rajana ja juuri sieltä satelee siunauksia, kun teemme hyvää ihmisten parhaaksi ja Jumalan kunniaksi.
Niin loistakoon teidän valonne ihmisten edessä, että he näkisivät teidän hyvät tekonne ja ylistäisivät teidän Isäänne, joka on taivaissa! (Matt 5:16)
Olkaamme kuten tuo taloudenhoitaja, joka luotti armolliseen, hyväntahtoiseen isäntään tuottaen hänelle kunniaa ja joka kevensi toisten kuormia, rakensi tärkeitä ihmissuhteita ja turvasi omankin tulevaisuutensa.
Olkaamme yhtä neuvokkaita, innokkaita, lannistumattomia ja viisaita kuin taloudenhoitaja – ei epärehellisesti niin kuin tämän maailman lapset, vaan niin kuin Valon lapset, Jumalan rakkauden ja hyvyyden täyttäminä.
Näin saamme itsellemme suurimman Ystävän, joka antaa ikuisen elämän siinä kodissa, jonka Vapahtaja Jeesus meille valmistaa. Saamme myös monia muita ystäviä, jotka rukoilevat meille kaikkinaista siunausta ja varjelusta taivasmatkallemme.
Kaiken sen saamme armosta, koska isäntä, Jumala on hyvä ja armollinen. Hän antaa meille aivan kaiken anteeksi. Hän antaa kaiken tarvittavan. Hän pitää meistä huolen! Se on ihmeellistä.