Keijo Rainerma: Arvot – aarteemme
(Kustannus Oy Uusi tie, 2007)

.

YHDEKSÄS KÄSKY: ÄLÄ TAVOITTELE LÄHIMMÄISESI OMAISUUTTA

Raamattu määrittelee käskyjen lukumääräksi kymmenen (2 Moos 34:28). Alkuperäisessä muodossa yhdeksäs ja kymmenes käsky ovat yksi ja sama käsky. Lisäksi meidän ensimmäinen käskymme on tosiasiassa kaksi erillistä käskyä:

• Minä olen Herra, sinun Jumalasi. Sinulla ei saa olla muita jumalia. (2 Moos 20:1-3)
• Älä tee itsellesi patsasta äläkä muutakaan jumalankuvaa… äläkä kumarra ja palvele niitä, sillä minä, Herra, olen kiivas Jumala. (2 Moos 20:4-6)

Vasta myöhemmin jotkut kirkkokunnat ovat muokanneet käskyjen jaottelun hieman toiseen muotoon. Niiden sisältö ei sillä ole muuttunut. Niinpä Martti Luther seurasi Augustinuksesta juontuvaa roomalaiskatolisen kirkon perintöä, jonka mukaan kuvantekokieltoa ei voi erottaa ensimmäisestä käskystä.

Älä tavoittele

Yhdeksäs ja kymmenes käsky syventävät aiempien lähimmäistä koskevien käskyjen sanomaa. Ne kertovat, kuinka syvälle lähimmäisenrakkauden vaatimus ja itsekkyyden valta ulottuvat.

Yhdeksäs ja kymmenes käsky suojelevat ajatuksiamme ja paljastavat pahojen tekojen ja sanojen alkulähteen, syntisen sydämen (Matt 15:19). Jumala tuntee ja tuomitsee teot ja sanat, mutta yhtä lailla myös ajatukset, asenteet ja vaikuttimet. Jumala tahtoo totuutta salatuimpaan saakka.

Ei ole mitenkään yhdentekevää, millä ruokimme ajatusmaailmaamme. Ilman yllykkeitäkin mielikuvituksemme tuottaa julkaisukelvotonta materiaalia. Tämän kaiken Jumala näkee. Synnin vallassa olevan ihminen ei mitään sellaista paheksuttavaa edes huomaa, vaan päinvastoin nauttii niistä.

Syvään juurtuneista ja voimistuneista ajatuksista syntyy himo, joka tavoitteluun ja käytännön tekoihin. Himo kantaa teon siementä, joka kasvaa näkyväksi varreksi. Jumalan laki paljastaa himon, jonka voittamiseksi me tarvitsemme sydämen ja mielen uudestisyntymistä Kristuksessa.

Omaisuuden himo

Omaisuuden himo kertoo ihmisen epäluottamuksesta Jumalan huolenpitoa kohtaan. Mikään kohtuullinen ei riitä. Ihminen luulee, että mammona antaa onnen ja iäisen elämän. Jo varsin pienetkin riidat esimerkiksi perintöön kuuluvista esineistä paljastavat omaisuuden himon. Miksi sellainen saisi rikkoa ihmisten välit jopa vuosikymmeniksi?

Entä miksi sitten piittaisimme kauempana olevista lähimmäisistä? Kenellä on sydäntä auttaa lähimmäistä? Kristittyjen tulee opetella omista oikeuksistaan luopumista puolustaakseen lähimmäisiään. ”Pidä minusta kaukana valhe ja vilppi, älä anna köyhyyttä, älä rikkauttakaan. Anna ruokaa sen verran kuin tarvitsen.” (Snl 30:8)

Luottamus Jumalan huolenpitoon

Kuinka voimme taistella omistamisen himoa ja rahariippuvuutta vastaan? Raamattu sanoo: ”Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu” (Ps 23:1) ja vielä: ”Kun hän ei säästänyt omaa Poikaansakaan vaan antoi hänet kuolemaan kaikkien meidän puolestamme, kuinka hän ei lahjoittaisi Poikansa mukana meille kaikkea muutakin?” (Room 8:32).

Voimme pyytää Jeesusta sydämeemme, rukoilla Jumalalta tarpeitamme ja kiittää siitä, että Jumala on ollut meille hyvä (Fil 4:6). Saamme kiinnittää mielemme Jumalaan ja siihen, mitä me olemme saaneet – ei siihen, mitä meiltä puuttuu.

Mitä Jumala ei meille anna, sitä emme ilmeisesti tarvitsekaan. Jos meille kertyy varoja yli oman tarpeemme, ne kannattaa kiireesti sijoittaa Jumalan valtakunnan työhön. Näin sydämemme ei kiinnity katoavaiseen ja saamme nähdä Jumalan ihmeitä ja iloita yllin kyllin.

(Yhdeksäs käsky, sivut 60-63)