Raamatun luonnontieteellinen luotettavuus

RAAMATUN LUOTETTAVUUS LUONNONTIETEELLISISSÄ KYSYMYKSISSÄ

 

Raamattu ei ole biologian eikä astronomian oppikirja. Raamattu on kirja, joka kuvaa Jumalan toimintaa ihmisten arjen keskellä. Jumalan tarkoitus on opettaa ihmiset tuntemaan Hänet, alkuperämme, ihmisyyden, elämän, oikean ja väärän, sekä tulevaisuutemme.

Raamatussa elämää kuvataan Jumalan ja ihmisen näkökulmasta. Jumalan näkökulma keskittyy olennaiseen eli edellä lueteltuihin asioihin. Ihmisen näkökulma kuvaa elämää ja ympäröivää maailmaa sen mukaan, miltä se näyttää ihmissilmään.

 

Näiden näkökulmien tähden Raamatussa puhutaan esimerkiksi siitä, että aurinko nousee ja laskee. Raamatussa ei kerrota, että maapallo kiertää aurinkoa ja kuu maapalloa. Silti nuo molemmat näkökulmat ovat tosia. Meidän arkielämässä on todella niin, että aurinko nousee ja aurinko laskee. Tämän koemme elämämme jokaisena päivänä.

Sama kerronta toistuu jokaisessa sanomalehdessä. Niissä kerrotaan, milloin aurinko nousee ja laskee. Tämä on ihmisen arkielämää ja arkikieltä. Sen tähden kukaan ei hyökkää sanomalehtiä vastaan ja väitä niitä virheellisiksi. Raamattu on pitkälti samanlaista arkielämän kuvausta kuin mitä voimme lukea sanomalehdistä. Toki mukana on Jumalan näkökulma, joka tekee Raamatusta erityislaatuisen.

 

Kun Jumala loi ihmisen, hän antoi tehtäväksi tutkia, nimetä ja valloittaa maapallon ja sillä vallitsevat elämänmuodot. Ihminen sai tehtäväksi harjoittaa tiedettä. Ei sellaista, jossa elämän Luoja suljetaan ulos, vaan sellaista, jossa säilyy taju kaiken alkuperästä ja tarkoituksesta ja joka kunnioittaa ja ihmettelee kaiken Luojaa.

Niinpä luonnontieteellinen tutkimus on pitkälti ihmisen tehtävä. Kun Jumala on ajan saatossa ilmestynyt ihmisille moninaisilla tavoilla ja varsinkin Jeesuksessa Kristuksessa, hän ei ole pitänyt luonnontieteellisiä luentoja. Jeesus ei kertonut atomeista, soluista, dna:sta, aurinkokunnan rakenteesta tai miljardeista galakseista. Jeesus kyllä jatkuvasti otti eläviä esimerkkejä siitä luonnosta, joka oli sellaisenaan ihmissilmälle nähtävissä.

 

Kun Jeesus opetti Jumalan valtakunnasta sinapinsiemenen avulla, sitä sanottiin kaikkein pienimmäksi siemeneksi. Kaikkein pienimmästä, vähäpätöisimmästä kasvoi lopulta valtavan suuri puu, mikä kuvaa Jumalan valtakunnan kasvua. Sinapinsiemen oli tuon ajan ihmisten elinpiirin ja kokemuksen mukaan pienin siemen. Oli luontevaa, että Jeesus käytti juuri sitä esimerkkinä. Tosiasiassa maailmassa on vielä pienempiä siemeniä. Jeesukselta olisi mennyt melkoisesti aikaa ensin selittäessään, että on niitä vieläkin pienempiä. Tämä olisi vienyt kuulijat tuntemattomalle alueelle ja asian viereen. Juuri tuttu esimerkki avasi hengellisen totuuden, joka oli pääasia. Vieras esimerkki ei olisi sitä tehnyt.

 

Raamatun luonnontieteelliset kuvaukset ovat siten paikkansa pitäviä siinä mielessä, miltä ne näyttivät tuon ajan ihmisestä käsin. Usein ne vastaavat meidänkin arkikokemusta. Samalla ihmiskunta on jatkanut sille annettua tieteen harjoittamisen tehtävää ja oppinut paljon uutta.

Raamatun kuvaukset luonnosta ovat meille useimmiten tuttuja ja merkittäviä. Tuttua on se, että aurinko nousee ja laskee. Harvoin ajattelemme, että tässä sitä viiletetään 30 km sekuntivauhtia aurinkoa kiertävää kiertorataa pitkin maapallon akselin ympäri pyörien. Vaikka tiedämme, että tähtiäkin on huikean paljon, paljain silmin näemme niistä vain noin 6000. Kaupungeissa ja taajamissa näemme vain muutaman tähden, koska valaistus kirkastaa taivasta. Etiopian pimeässä yössä näin huikaisevan tähtitaivaan.

 

Vuosisatojen aikana kirkko päätyi näkemykseen, että maapallo on kaiken keskus, jota aurinkokin kiertää. Kun kristityt tutkijat havaitsivat muuta, kirkko torjui väitteet ja tuomitsi tutkijat kirkonkiroukseen. Tämä ei ole ollut kunniaksi kirkolle. Tosin on sanottava, että kirkko oli innokas langettamaan kirouksia niillekin, jotka vaativat uskonpuhdistusta eli palaamista Raamattuun.

Luonnontieteellisesti kirkko oli väärässä, mutta tosielämän kannalta kirkko on kyllä edelleenkin oikeassa. Meidän ihmisten kannalta maapallo on universumin keskus. Olemme sidottuja maapalloomme. Avaruusromun ripotteleminen maapallon lähiavaruuteen ei muuta vielä mitään. Nykytekniikalla ihminen kykenee näkemään huikean kauas. Hämmästyttävää on se, että pienintäkään merkkiä muusta elämästä ei ole löytynyt. Kaikkialla on vain elotonta materiaalia. Voisiko olla niin, että lopulta vain maapallolla on elämää? Silloinhan maapallo olisikin koko universumin ainutlaatuinen, todellinen keskus – kuin pieni, hedelmöittynyt munasolu äidin kohdussa.

Joka tapauksessa meidän ihmisten kannalta asia on näin. Täällä me synnymme, elämme ja kuolemme. Se, mitä on jossakin toisessa galaksissa, ei merkitse yhtään mitään arkielämämme kannalta. Suhteessa Luojaamme koko huikea, mittamaton avaruus julistaa meille Jumalan kunniaa ja käsittämätöntä suuruutta. Jumala on jotain paljon suurempaa ja mahtavampaa kuin koko maailmankaikkeus. Hän on sen Luoja!

 

Näin ollen on ymmärrettävä Raamatun varsinainen tarkoitus ja ihmisen arkinäkökulma elämään ja luonnon ilmiöihin. Raamattu ei ole biologian eikä astronomian oppikirja. Silti sillä on olennaista sanottavaa elämän alkuperään, tarkoitukseen ja tulevaisuuteen. Olemme Luojamme käsissä. Hänen vallassa on antaa elämä, ottaa se pois ja antaa jälleen ikuinen elämä.

Valitettavasti nykytiede eli ihminen on pitkälti hylännyt Luojansa. Ihminen on syönyt omavaltaisesti hyvän ja pahan tiedon puusta. Tämä ei ollut Jumalan antama tehtävä. Ihmisen olisi pitänyt tutkia luomakuntaa yhdessä Jumalan kanssa – sitä rakastaen ja vaalien. Nyt ihminen surutta käyttää luontoa hyväkseen tavalla, joka saastuttaa ja turmelee elinympäristömme.

 

Tähän ihmiskunnan kapinaan kuuluu se, että tieteen harjoittamisessa kaiken Luoja suljetaan pois. Kun ihmisen pitäisi tutkia koko todellisuutta, hän rajaa todellisuuden tavalla, joka vääristää vakavalla tavalla osan tieteellisestä tutkimuksesta. Kun oikea, perimmäinen vastaus suljetaan pois jo ennakkoon, jäljelle jää vain vääriä vastauksia. Silloin rakennetaan maailmankaikkeuden ja elämän synnystä ja kehityksestä teorioita, jotka ontuvat pahasti. Ne ovat selkeitä paperilla ja niistä voidaan tehdä näyttäviä tietokoneanimaatioita. Kuitenkaan todellisuudessa ne eivät ole toimivia ja perusteltuja. Tällöin ihminen yrittää astua Luojan tilalle. Siitä syntyy pelkästään vakavia ongelmia.

Todellisuudessa maailmankaikkeus ja elämä eivät synny tyhjästä. Kaikki matemaattiset todennäköisyysmallit kumoavat sattuman elämän kehityksen moottorina. Sattuma ei synnytä elämää. Elottomasta materiasta ei synny elämää. Huikean monimutkaisia soluja, dna:ta ja olentoja ei synny itsestään. Kärpäsestä ei kasva lintua. Ihminen ei kehity apinoista.

 

Kaiken takana on Jumala, joka on luonut kunkin lajin (heimon), jossa on jossain määrin sopeutumis- ja muuntautumiskykyä. Ihmisrotuja on useita. Koirista voidaan jalostaa kymmeniä, satoja erilaisia rotuja. Tosin mitä pitemmälle jalostetaan, sitä sairaampia rotuja syntyy. Kun tietty raja tulee vastaan, lajit eivät sopeudu vaan kuolevat sukupuuttoon. Tätä todellisuutta näemmekin ympärillämme. Uusia, ihmeellisiä lajeja ja olentoja ei synny. Sen sijaan joka vuosi kuolee tuhansia lajeja sukupuuttoon. Kaikkein runsain lajivalikoima on löydetty hyvin varhaisesta kerrostumasta Afrikassa. Sen jälkeen lajien määrä on supistunut huimaa vauhtia.

Jokaisen uuden sukupolven myötä geenivirheet ja niiden myötä sairaudet lisääntyvät. Ihmisenkin kohdalla tunnetaan jo noin 7000 sairautta. Jokainen uusi sukupolvi tuo tullessaan 3-4 uutta sairautta. Ihmisen perimä heikkenee. Esimerkiksi on todettu, että miehen siittiöiden määrä ja laatu on romahtamassa huolestuttavalla tavalla.

Ihmisen kuvitelma alkuräjähdyksestä ja makroevoluutiosta on pelkkää teoriaa eikä perustu välittömiin todisteisiin. Elämä on syntynyt persoonallisesta Jumalasta. Vain persoonasta voi syntyä persoonallisia olentoja. Vain elämästä syntyy elämää. Tämä on loogista ja ilmeistä.

 

Vaikka ihminen haluaa kieltää Luojansa olemassaolon jopa tieteessä, ihminen ei voi paeta Herraansa. Aikojen lopulla jokainen ihminen tulee seisomaan Luojansa edessä tekemässä tiliä siitä, miten hän käytti elämän, joka sai lahjaksi Luojaltaan.

Ja niin kuin Jumala helposti loi koko maailmankaikkeuden, kerran hän tulee luomaan uuden taivaan ja uuden maan. Vaikka nyt ihmisen syntisyys turmelee kaiken, uusi on täynnä puhdasta elämää, rakkautta ja Jumalan kirkkautta. Elämän syvin tarkoitus täyttyy: saamme nähdä Luojamme kasvoista kasvoihin ja kokea ehyesti ja täydesti hänen rakkautensa. Juuri tästä Raamattu meitä opettaa. Ajallinen ja näkyvä on katoavaista, mutta näkymätön iankaikkista.