Raamattu ajassamme

APOSTOLIEN PÄIVÄ

Herran palveluksessa

Jo keskiajalla on vietetty apostolien Pietarin ja Paavalin päivää heidän marttyyrikuolemansa muistoksi. Heidät surmattiin perimätiedon mukaan Roomassa keisari Neron toimeenpanemissa vainoissa vuonna 67.

Nykyisin tänä sunnuntaina muistellaan kaikkia apostoleja. Tekstit puhuvat apostolien kutsumisesta ja opetuslapsen tehtävästä laajemminkin. Kristus on katsonut meidätkin arvollisiksi osallistumaan työhönsä. Kuuliaisina Jumalan sanalle olemme osallisia uudesta elämästä Kristuksessa.

.

EVANKELIUMI: Matt 16:13-19

Kun Jeesus oli tullut Filippoksen Kesarean seudulle, hän kysyi opetuslapsiltaan:

”Kuka Ihmisen Poika on? Mitä ihmiset hänestä sanovat?” He vastasivat: ”Toisten mielestä hän on Johannes Kastaja, toisten mielestä Elia, joidenkin mielestä Jeremia tai joku muu profeetoista.” ”Entä te?” kysyi Jeesus. ”Kuka minä teidän mielestänne olen?” Simon Pietari vastasi: ”Sinä olet Messias, elävän Jumalan poika.”

    Jeesus sanoi hänelle: ”Autuas olet sinä, Simon, Joonan poika. Tätä ei sinulle ole ilmoittanut liha eikä veri, vaan minun Isäni, joka on taivaissa. Ja minä sanon sinulle: Sinä olet Pietari, ja tälle kalliolle minä rakennan kirkkoni. Sitä eivät tuonelan portit voita. Minä olen antava sinulle taivasten valtakunnan avaimet. Minkä sinä sidot maan päällä, se on sidottu taivaissa, ja minkä sinä vapautat maan päällä, se on myös taivaissa vapautettu.”

Muut tekstit: Hes 2:1-8 ja Ef 2:19-22

.

SAARNA

Kuhinaa

Jeesuksen ympärillä oli kuhinaa. Kansa odotti Messiasta, joka vapauttaisi sorron yöstä ja toisi onnen ja yltäkylläisyyden. Saatiin kokea vahvaa hengellistä liikehdintää ja etsintää.

Johannes Kastaja oli vaikuttanut erämaassa ja kansa tuli kuulemaan häntä. Mutta se oli vasta alkua. Pian kaikkien huulilla oli Jeesuksen nimi. Kuka hän on? Mistä hän on tullut? Onko hän kuolleista noussut Johannes Kastaja, uusi Elian kaltainen profeetta?

Kaikki tämä oli kansalle viihdettä, mutta myös vakavaa etsintää ja kyselyä arkielämän keskellä. Ehkä jossain määrin samantapaista on nytkin. Kuka esimerkiksi voittaa jalkapallon mm-kisat ja kenestä tulee maalikuningas, uusi Messi tai messias, jolle hurrataan?

Vaalit lähestyvät kirkon piirissä ja valtakunnallisesti. Kenestä leivotaan paikallista ääniharavaa, millä teemoilla mennään, onko peli puhdasta vai likaista? Onko luvassa teatraalisia loukkaantu-misia ja filmaamisia, vai pelataanko reilusti vastustajaa kunnioittaen ja yhteiseen hyvään pyrkien?

Oletko huomannut, että jalkapallossa tapahtuu huomattava määrä äkillisiä ihmeparanemisia! Moni pelaajista tekeekin hartaasti ristinmerkkiä. Olisipa näin tosielämässäkin.

Kuitenkin niin jalkapallossa kuin myös politiikassa ja ylipäätään kaikessa ihmiselämässä vika ja syy näyttää olevan vastapuolessa. Samaan tapaan muussakin elämässä syytetään toisin ajattelevia heitä vaientaen ja maalittaen.

Jos ei aina löydy syyllistä kotikamaralta, sellainen toki löytyy Yhdysvaltojen mantereelta. Tosin lukija ei tule aina huomanneeksi tai ajatelleeksi sitä, kuka puhuu, millä motiivilla ja millä faktoilla. Aikamme ihminen nielee kaiken koukkuineen ja siimoineen.

Arviointia

Jotta niin ei kävisi, elämää ja sen tapahtumia tulee arvioida kolmella tasolla ja tavalla:

1. pintataso: mitä todella tapahtuu, mitkä ovat oikeat faktat, mitä lähteitä käytetään
2. moraalinen arvio: mikä on oikein ja väärin, mitkä ovat kunkin vaikuttajan motivaatiot, arvot ja päämäärät
3. syvätaso: mikä on ihmisen, ryhmittymän ja kansan suhde Luojaansa – sillä siitä syvimmiltään on aina kysymys ja siitä kumpuaa kaikki muukin

Samanlaista arviointia tehtiin Jeesuksesta oman aikansa ihmisten ja opetuslasten keskellä:

1. oli pintataso: kouluttamaton rakennusmies, jostain Nasaretin syrjäkylästä…
2. moraalinen arvio: ihmeellisen syvällistä ja vaikuttavaa oli hänen opetuksensa, sekä armollista ja hyvää hänen toimintansa – liekö sittenkin profeetta, Jumalan mies?
3. syvätaso: hänhän puhuu niin kuin itse Jumala ja tekee sellaisia voima- ja tunnustekoja, joihin vain Jumala pystyy!

Tämän arvion tekemiseen Jumala antoi apunsa. Simon Pietari sai ymmärryksen ylhäältä, suoraan Isä Jumalalta, Pyhässä Hengessä, Kirjoitusten valossa. Samalla tavalla Jumala antaa sinullekin – jos tahdot – todellisen syväymmärryksen elämästä ja Jumalan todellisuudesta.

Me olemme ilmoitususkonnon äärellä. Se tarkoittaa, että Jumala ilmoittaa itsensä monella, vakuuttavalla tavalla – sisäisesti ja ulkonaisten todisteiden voimalla. Ja juuri tämän ilmoituksen ja vahvistuksen Pietari sai sydämelleen ja sama annetaan meillekin. Siksi Pietari sanoi: Sinä olet Messias, elävän Jumalan Poika!

Läheltä näkee paremmin kuin kaukaa. Se pätee varsin moneen asiaan. Läheltä katsominen vapauttaa luulottelusta.

Kutsu löytämään

Näin Herra kutsui yhteyteensä, koulutti, varusti ja lähetti opetuslapsensa valloittamaan koko maailman sen Luojan armolle ja rakkaudelle.

Samalla tavalla Jumala kutsuu meitäkin tulemaan lähelle häntä ja turvautumaan häneen, löytämään omakohtaisen vakuuttavasti Luojan ja sen myötä itsemme, lähimmäisemme, elämän tarkoituksen ja oman ainutlaatuisen paikkamme.

Jeesuksen ympärillä kuhistiin ja mielipiteet sinkoilivat. Sellaisesta sekametelisopasta ei saanut silloin eikä saa tänäänkin mitään tolkkua. Siksi on itse mentävä ytimiin, elämän ja olemassaolon, armon ja totuuden lähteelle, Jumalan luokse Vapahtajan viitoittamaa tietä.

Katsokaamme häneen, turvautukaamme häneen, luottakaamme häneen. Riippumatta siitä, mitä muut ajattelevat tai sanovat. Lupaahan Jumala itse meille Vapahtajan sanoin: Anokaa, niin teille annetaan; etsikää, niin te löydätte; kolkuttakaa, niin teille avataan. Sillä jokainen anova saa, ja etsivä löytää, ja kolkuttavalle avataan.

Ja vielä: Te tulette tuntemaan totuuden ja totuus tekee teidät vapaiksi. Jeesus Kristus on tie ja totuus ja elämä, ainoa tie Isän luokse.

Tämä etsintä kannattaa, sillä kyse ei ole vain hyvästä ja merkityksellisestä ajallisesta, vaan ikuisesta elämästä ja kaikkien elämän salaisuuksien avautumisesta Jumalan kirkkaudessa.

Kallio ja kivi

Jumala on se perusta, jonka varaan voimme rakentaa kaiken muun. Sen koki todeksi Pietari, josta tuli alkuseurakunnan johtaja, yksi sen peruspilareista.

Pietari oli Kristus-kalliosta lohkaistu peruskivi. Nimittäin sana kallio on Petra ja kivi on Petros. Kristus on kallio ja Pietari on kivi.

Pietarissa itsessään ei ollut mitään kantavaa ja kestävää. Hän oli häilyvä tuuliviiri, äkkipikainen, pelkurikin. Mutta ajan myötä elämän karussa koulussa hän oppi luottamaan itsensä sijasta Kristukseen.

Pietari sai olla lähellä Jumalaa ja siksi hän tunnisti ja tunnusti Vapahtajansa, joka on Messias, elävän Jumalan Poika. Juuri tämä tunnustus Kristuksesta, eli Kristus itse, on kallio, jonka varaan oikea kristillinen kirkko ja armon sanoma rakentuu ja kestää taivaisiin saakka.

Tähän läheisyyteen ja tuntemiseen Jumala kutsuu ja kasvattaa meitäkin. Kristillinen usko onkin syvää lepoa Jumalan todellisuudessa ja läsnäolossa. Se koskettaa ymmärrystämme, arvojamme ja koko elämäämme.

Tästä uskon salaisuudesta, keskinäisestä perheyhteydestä ja merkityksestä kirjoitti apostoli Paavalikin efesolaiskirjeessä:

Te ette enää ole vieraita ja muukalaisia, vaan kuulutte Jumalan perheeseen, samaan kansaan kuin pyhät. Te olette kiviä siinä rakennuksessa, jonka perustuksena ovat apostolit ja profeetat ja jonka kulmakivenä on itse Kristus Jeesus. Hän liittää koko rakennuksen yhteen niin että se kasvaa Herran pyhäksi temppeliksi, ja hän liittää teidätkin Hengellään rakennuskivinä Jumalan asumukseen.

Apostolit

Jeesuksen opetuslapsista tuli apostoleja. Se tarkoittaa kolmeakin asiaa. Ensinnäkin he olivat luvatun Vapahtajan silminnäkijätodistajia ja seuraajia.

Toiseksi he olivat tunnustustodistajia, eli he ymmärsivät Jeesuksen olevan Kirjoitusten lupaama Messias-Vapahtaja, syntiemme sovittaja ja elämän tuoja. Sen, minkä profeetat ennustivat, sen apostolit näkivät ja ymmärsivät. Ja sitä he myös julistivat.

Niinpä vielä kolmanneksi he olivat lähetettyjä. Sana apostoli tarkoittaa nimenomaan lähetettyä. Heillä oli kaiken muuttava sanoma ja palvelutehtävä. Koko Uusi testamentti, sen evankeliumikirjat, kirjeet ja Ilmestyskirja julistavat apostolista täyttymyksen uskoa.

Tämän sanoman julistamiseksi ja kansojen opetuslapseuttamiseksi Herra antoi meillekin lähetyskäskyn. Sen toteuttamisessa olennaista on se, kuka on Lähettäjä. Ratkaisevaa ei ole se, minkälaisia ihmisiä, kuinka vahvoja tai heikkoja, miten onnistuneita tai epäonnistuneita, olemme.

Sekään ei ratkaise, mikä oli opetuslasten tai meidän taustamme ja elämänhistoria. Sillä on oma merkityksensä, mutta olennaista on se, että Kristuksessa ihminen on uusi luomus.

Vanha on kadonnut ja uusi tullut sijaan. Jumala on antanut synnit anteeksi. Hän on antanut valtakirjan mennä kaikkialle maailmaan ja julistaa evankeliumia, Jumalan hyvää tahtoa ja tulevaa valtakuntaa sekä palvella ihmisiä rakkaudessa.

Ratkaisevaa on se, kuka ja millainen on Jumala. Tässä on horjumaton perusta koko kirkolle, paikalliselle seurakunnalle, Jumalan valtakunnan työlle ja meidän omalle elämällemme.

Tämä kallioperusta kestää kaiken ajallisen ja kantaa perille iäisyyteen. Siinä on syvin turva, tarkoitus ja ilo, tulevaisuus ja toivo.

Vaikea mutta siunattu tehtävä

Näin Jumala kutsuu yhteyteensä kasvamaan hänen tuntemisessaan. Vasta sitten hän lähettää meidät ihmisten keskelle.

Välillä evankeliumi valloittaa suuria alueita. Toisinaan aikakausi on vaikea ja pimeä. Erityisen pimeää aikaa koettiin profeetta Hesekielin aikana, kuten Vt lukuteksti kertoi.

Silloin elettiin moraalisen rappion, epäjumalanpalveluksen ja pakanuuden aikaa – ennen suurvalta Babylonian hyökkäystä ja Juudan pakkosiirtolaisuutta kaukaisessa maassa.

Onko aikamme Suomi samassa tilassa ja samanlaisen uhan edessä? Millaisen vastaanoton kristillinen sanoma saa tavallisten ihmisten, päättäjien ja median taholla? Arvostetaanko kristillistä uskoa, arvoja, elämää ja tapoja?

Herra sanoi Hesekielille: ”Minä lähetän sinut israelilaisten luo, kapinallisten pariin, jotka ovat nousseet minua vastaan. Alusta alkaen he ja heidän isänsä ovat olleet minulle uskottomia. Minä lähetän sinut ihmisten luo, joilla on kovat kasvot ja taipumaton sydän.

Sinun tulee sanoa heille: ’Näin sanoo Herra Jumala.’ Kuulkoot tai olkoot kuulematta – he ovat uppiniskaista kansaa – he tulevat kuitenkin tietämään, että heidän keskellään on ollut profeetta.

Älä sinä, ihminen, pelkää heitä, älä kauhistu heidän sanojaan, vaikka olet heidän keskellään kuin piikkipensaikossa ja skorpionien seassa. Älä pelkää heidän puheitaan, älä säiky heitä – he ovat uppiniskaista kansaa. Sinun tulee puhua minun sanani heille, kuulkoot tai olkoot kuulematta.

Mutta sinä, ihminen, kuuntele mitä sinulle sanon. Älä niskoittele, niin kuin tämä niskuroiva kansa. Avaa suusi ja syö, mitä sinulle annan.”

Mekin olemme oman aikamme lapsia ja alttiina samalle kovasydämisyydelle Jumalaa ja ihmisiä kohtaan. Ainoa turvamme on Jumalassa ja Vapahtajassamme Jeesuksessa.

Entä mitä Jumalan kansan tulee julistaa ja tehdä aikamme keskellä? Sitä samaa, mitä ennenkin: Julistamme kristillisiä arvoja, elämän oikeaa ja väärää, armon evankeliumia ja palvelemme omassa elämänpiirissä persoonamme ja lahjojemme mukaisesti.

Vaihtoehto

Aito apostolinen, oikea kristillinen usko Jeesukseen ja elämä hänessä on konkreettinen vaihtoehto aikamme pinnalliselle, jumalattomalle menolle. Se ei koskaan mukaudu aikamme liberaaliin, antikristilliseen henkeen.

Jeesus repii rikki kaikki kiiltokuvat. Hän ei nöyristellen tuppaudu seuraamme ja sano, että teen mitä tahansa ja olen millainen tahansa, jos vain huolit minut.

Jumala ja aito kristillinen, apostolinen usko ei taivu aikamme ihmisten toiveisiin. Ihmistä ei koroteta Jumalan herraksi ja käskijäksi. Sen sijaan meidän tulee nöyrtyä hänen edessään.

Kaikkivaltias, pyhä Luoja määrittää elämän ehdot ja rajat sinunkin kohdallasi. Vain hän antaa elämän ja sielun. Jumala antaa meille vapauden elää tiettyjen raamien sisällä, mutta samalla olemme vastuussa koko elämästämme.

Ja vaikka me olisimme hylänneet Jumalamme, hän ei ole meitä hylännyt, vaan etsii ja kutsuu takaisin yhteyteensä. Kaikkivaltias Luoja on alentunut ristinpuulle, kärsinyt puolestamme, sovittanut syntimme, noussut ruumiillisesti ylös kaiken voittajana.

Kun me nöyrrymme ja turvaudumme tähän hyvään Luojaan, meidät otetaan parhaimpaan ja turvallisimpaan syliin, jossa meidät korotetaan Jumalan lapsiksi ja meille annetaan suurin mahdollinen arvo ja loppumattoman ikuisen elämän lahja.

Liikehdintää ja kuohuntaa

Tällaista liikehdintää tarvitaan nytkin kuten apostolien aikana. Sellaista onkin koettu Suomen Siionissa, kun Jumala antoi herätyksen aikoja menneinä vuosisatoina.

Niiden myötä syntyi suuria herätysliikkeitä kuten herännäisyys, rukoilevaisuus, lestadiolaisuus, evankelinen liike ja ns. viidesläisyys, viiden herätysliike. Ja vieläpä on koettu karismaattisia herätyksiä kuten Niilo Ylivainion aikana.

Monet niistä viettävät kesäjuhlia, joihin kokoontuu tuhansia ihmisiä. Mutta onko niissä vielä samaa alkuaikojen intoa ja rakkautta?

Suurista herätyksistä on jo aikaa vuosikymmeniä, ja kansamme on vallannut hengelliset katovuodet. Olkoon rukouksemme ja pyyntömme tämä: Jumala, katsomme sinuun ja pyydämme sinua lähettämään uuden, tuoreen, eläväksitekevän herätyksen ajan!

Uskon ytimessä on henkilökohtainen syvä kohtaaminen Luojan kanssa. Sen Jumala mielellään lahjoittaa ja silloin tapahtuu elämän pelikenttien suurin ihme. Syntinen ihminen syntyy Jumalan lapseksi ja hänet otetaan taivasten valtakunnan kansalaiseksi.

Silloin jokainen kuuluu voittavaan joukkueeseen ja saa iloita yhdessä todellisen maalikuninkaan, Kristuksen kanssa. Eikä palkintona ole katoava pokaali, vaan katoamaton voittopalkinto, ikuinen elämä taivaissa.

Siksi apostolit uskoivat, julistivat, palvelivat ja olivat valmiit kärsimään ja kuolemaankin, koska heidän turvansa oli ikiaikojen Jumalassa. Olkaamme mekin osallisia samasta armosta, alttiudesta ja päämäärästä – luottaen siihen, että Kristus on se kallio, jota apostolinen usko julistaa ja joka tänäänkin voittaa synnin, kuoleman ja pimeyden vallat.

.

RUKOUS

Vapahtajamme Jeesus Kristus.
Kiitämme sinua apostoleista,
joiden todistukselle olet perustanut seurakuntasi.

Me rukoilemme sinua: Tee heidän sanomansa meille eläväksi.
Varjele meidät totuudessasi ja auta meitä päivä päivältä
kasvamaan sinun ja Sanasi tuntemisessa.

Kuule meitä, sinä, joka elät ja hallitset Isän ja Pyhän Hengen kanssa
aina ja ikuisesti. Aamen.

.

APOSTOLINEN USKONTUNNUSTUS

Uskontunnustus on kuin kultainen elämänlanka sinun ja Jumalan välillä. Älä anna kenenkään katkaista sitä. Jokainen askel on luovuttamaton ja välttämätön. Juuri näin Jumala on tehnyt ja tekee sinun hyväksesi!

Minä uskon Jumalaan,
Isään, Kaikkivaltiaaseen,
taivaan ja maan Luojaan,

ja Jeesukseen Kristukseen,
Jumalan ainoaan Poikaan,
     meidän Herraamme,
joka sikisi Pyhästä Hengestä,
syntyi neitsyt Mariasta,
kärsi Pontius Pilatuksen aikana,
ristiinnaulittiin, kuoli ja haudattiin,
astui alas tuonelaan,
nousi kolmantena päivänä kuolleista,
astui ylös taivaisiin,
istuu Jumalan, Isän, Kaikkivaltiaan, oikealla puolella
ja on sieltä tuleva tuomitsemaan eläviä ja kuolleita,

ja Pyhään Henkeen,
pyhän yhteisen seurakunnan,
pyhäin yhteyden,
syntien anteeksiantamisen,
ruumiin ylösnousemisen
ja iankaikkisen elämän.