NYT BETLEHEMIIN! (Jouluaamu)
Jouluaamun jumalanpalveluksessa (paimenten messu), joka täällä Pohjolassa on perinteisesti ollut joulun tärkein jumalanpalvelus, lähdemme paimenten kanssa Betlehemiin. Siellä näemme sen, mitä on tapahtunut.
.
JOULUEVANKELIUMI: Luuk 2:1-20
Siihen aikaan antoi keisari Augustus käskyn, että koko valtakunnassa oli toimitettava verollepano. Tämä verollepano oli ensimmäinen ja tapahtui Quiriniuksen ollessa Syyrian käskynhaltijana. Kaikki menivät kirjoittautumaan veroluetteloon, kukin omaan kaupunkiinsa.
Niin myös Joosef lähti Galileasta, Nasaretin kaupungista, ja meni verollepanoa varten Juudeaan, Daavidin kaupunkiin Betlehemiin, sillä hän kuului Daavidin sukuun. Hän lähti sinne yhdessä kihlattunsa Marian kanssa, joka odotti lasta. Heidän siellä ollessaan tuli Marian synnyttämisen aika, ja hän synnytti pojan, esikoisensa. Hän kapaloi lapsen ja pani hänet seimeen, koska heille ei ollut tilaa majapaikassa.
Sillä seudulla oli paimenia yöllä ulkona vartioimassa laumaansa. Yhtäkkiä heidän edessään seisoi Herran enkeli ja Herran kirkkaus ympäröi heidät. Pelko valtasi paimenet, mutta enkeli sanoi heille:
”Älkää pelätkö! Minä ilmoitan teille ilosanoman, suuren ilon koko kansalle. Tänään on teille Daavidin kaupungissa syntynyt Vapahtaja. Hän on Kristus, Herra. Tämä on merkkinä teille: te löydätte lapsen, joka makaa kapaloituna seimessä.”
Ja samalla hetkellä oli enkelin ympärillä suuri taivaallinen sotajoukko, joka ylisti Jumalaa – Jumalan on kunnia korkeuksissa, maan päällä rauha ihmisillä, joita hän rakastaa.
Kun enkelit olivat menneet taivaaseen, paimenet sanoivat toisilleen: ”Nyt Betlehemiin! Siellä me näemme sen, mitä on tapahtunut, sen, minkä Herra meille ilmoitti.”
He lähtivät kiireesti ja löysivät Marian ja Joosefin ja lapsen, joka makasi seimessä. Tämän nähdessään he kertoivat, mitä heille oli lapsesta sanottu. Kaikki, jotka kuulivat paimenten sanat, olivat ihmeissään. Mutta Maria kätki sydämeensä kaiken, mitä oli tapahtunut, ja tutkisteli sitä
Paimenet palasivat kiittäen ja ylistäen Jumalaa siitä, mitä olivat kuulleet ja nähneet. Kaikki oli juuri niin kuin heille oli sanottu.
.
Jes 9:1-6
Kansa, joka pimeydessä vaeltaa, näkee suuren valon.
Niille, jotka asuvat kuoleman varjon maassa, loistaa kirkkaus.
Sinä teet runsaaksi riemun, annat suuren ilon.
He iloitsevat sinun edessäsi niin kuin elonkorjuun aikana iloitaan,
niin kuin saaliinjaossa riemuitaan.
Ikeen, joka painaa heidän hartioitaan, valjaat, jotka painavat olkapäitä,
ja heidän käskijänsä sauvan sinä murskaat,
niin kuin murskasit Midianin vallan.
Ja kaikki taistelukenttiä tallanneet saappaat,
kaikki veren tahrimat vaatteet poltetaan,
ne joutuvat tulen ruoaksi.
Sillä lapsi on syntynyt meille, poika on annettu meille.
Hän kantaa valtaa harteillaan, hänen nimensä on
Ihmeellinen Neuvontuoja, Väkevä Jumala, Iankaikkinen Isä, Rauhan Ruhtinas.
Suuri on hänen valtansa, ja rauha on loputon
Daavidin valtaistuimella ja hänen valtakunnassaan.
Oikeus ja vanhurskaus on sen perustus ja tuki nyt ja aina.
Tämän saa aikaan Herran Sebaotin pyhä kiivaus.
.
Room 1:2-4
Julistamani evankeliumi, jonka Jumala on profeettojensa suulla edeltäpäin luvannut pyhissä kirjoituksissa, on sanoma hänen Pojastaan. Inhimillisen syntyperänsä puolelta hän oli Daavidin jälkeläinen; pyhyyden Hengen puolelta hän oli Jumalan Poika, jolla on valta ja jonka asema on ylösnousemuksessa osoitettu. Hän on Jeesus Kristus, meidän Herramme.
.
SAARNA
Oi Jouluyö!
Joulupäivä on se hetki, jolloin vietämme Vapahtajamme syntymäjuhlaa. Se on Jumalan lupaamien pelastustekojen suuri alku samaan tapaan kuin maailman luominen. Seimen lapsi on pelastuksemme alku – ei vielä sen täyttymys.
Vapahtajan syntymään kätkeytyy käsittämättömiä ihmeitä. Itse Jumala, kaiken Luoja, astuu alas kirkkaudesta ja iankaikkisuudesta meidän keskellemme, Pojan persoonassa. Hän syntyy neitseestä ja tulee seimen lapseksi. Vapahtajamme on täydellinen ihminen ja täydellinen Jumala.
Sitä emme saata ymmärtää, mutta Jumala itse vakuuttaa ja vahvistaa sen sydämiimme Sanansa ja Pyhän Henkensä kautta.
Vapahtajan syntymä kertoo Jumalan ihmeellisestä rakkaudesta ja armosta meitä ihmisiä kohtaan. Ihmiskunta ei voi ylpeillä omasta hyvyydestä ja erinomaisuudesta sen historian, oman aikamme ja tulevaisuuden uhkakuvien edessä. Päinvastoin.
Mutta Jumala on päättänyt rakastaa meitä iankaikkisella rakkaudella. Hän on päättänyt armahtaa ja pelastaa meidät. Siksi hän myös toimii päätöksensä mukaisesti ja astuu keskellemme tarjoten meille läsnäoloaan, armoaan, rakkauttaan, tarkoitusta, tehtäviä, siunausta ja varjelusta.
Seimen lapsi oli vasta Jumalan pelastustekojen alku. Hänestä tuli ristinmies, joka täytti tehtävänsä ja lunasti meidät vapaiksi synnin, kuoleman ja pahan lopullisesta vallasta. Hän nousi voittajana kuolleista ja palaa kerran takaisin täydessä kirkkaudessa ja kunniassa.
Tämä kaikki kätkeytyy seimen lapseen, kun katsomme häntä. Siitä kertoo myös tuttu joululaulu Heinillä härkien kaukalon: ”Seimessä nukkuu lapsi viaton, Poika Jumalan, Herra ihmisten, uhri puhtahin.” Tämä on hyvin kaunis, tunnelmallinen ja syvällinen laulu seimen lapsesta, Vapahtajasta.
Samalla tätä herkkää kuvausta ja hetkeä ympäröi suuri enkeleiden ylistävä joukko: – Jumalan on kunnia korkeuksissa, maan päällä rauha ihmisillä, joita hän rakastaa.
Ehkä jotain samaa ylistyksen ja kiitoksen riemua tavoittaa yksi hienoimmista joululauluista, Oi Jouluyö. Se soitettiin historian ensimmäisessä radiolähetyksessä vuonna 1906.
Oi jouluyö, oi autuas sä hetki, kun ihmiseksi sai Herra taivahan.
Synteimme tähden henkensä hän antoi ja kärsi ristinkuoleman.
Jo toivon säde hohtavainen loistaa nyt yllä maan ja merten aavojen.
Siis kansat kaikki, te kiittäkäätte Herraa!
Oi jouluyö, sä lohtu ihmisten. Oi jouluyö, sä lohtu ihmisten.
Täällä eteläisessä Suomessa olemme joutuneet totuttelemaan melko lumettomiin, pimeisiin jouluihin. Niin saattaa käydä tänäkin vuonna, mutta monin paikoin kuitenkin nautitaan perinteisestä talvimaisemasta. Sydämiimme onkin syväpiirretty tunnelmallinen kuva valkoisesta joulusta. Ja mikäli sitä ei olisi, meidän olisi vaikeampi tavoittaa tuttua joulumieltä ja tunnelmaa.
Joulun hyvää sanomaa ja tunnelmaa me tarvitsemme erityisen vahvasti aikamme vaikeiden haasteiden, epävakauden ja sotien aikana. Tuskin edes ymmärrämme, miten poikkeuksellista aikaa elämme juuri nyt. Tulevaisuus näyttää entistä vaikeammalta.
Vaikka haasteet ovat usein ikäviä, niihin kätkeytyy aina myös uusia mahdollisuuksia. Toisinaan nuo uudelta tuntuvat mahdollisuudet ovatkin tuttuja, ikiaikaisia hyvän elämän siemeniä.
Elämän haasteiden tulisi johtaa meitä kaikkein tärkeimpien asioiden äärelle. Saamme muistaa, kenessä meillä on syvin turva ja elämän todellinen mielekkyys.
Miten voisimme kaiken keskellä elää ja kokea hyvän joulun?
Kaiken keskellä saatamme kuitenkin tavoitella pelkästään pinnallisia asioita näin joulunakin. Jouluun on kasattu monenlaista kuorrutusta, kimalletta, herkkuja, suuria odotuksia ja kaikkea mahdollista. Tuloksena on usein joko pahoinvointia tai pettymyksiä.
Itse pääasia on usein hukkunut, kuten laulussa sanotaan: Turhuuden turhuus kaikki on, niin turhaa touhu tää, me kylmin käymme sydämin, jos laps vain sivuun jää.
Joulun ikiaikainen ydin on Vapahtajan syntymässä, joulun lapsessa, Jeesuksessa Kristuksessa. Hänestä on kyse joulussa. Hän on elämän ja oikean joulun lähde. Kun keskitymme häneen, löydämme joulun ja sen tunnelman.
Häneen me voimme keskittyä kuuntelemalla nimenomaan hengellisiä joululauluja. Ainakin itselleni tutut ja uudemmatkin hengelliset joululaulut ja virret ovat todella tärkeitä ja koskettavia. Kenties kaikkein parhaiten juuri niiden kautta tavoittaa sitä kaivattua joulun hyvää, aidointa tunnelmaa.
En etsi valtaa, loistoa, en kaipaa kultaakaan;
Mä pyydän taivaan valoa ja rauhaa päälle maan!
Se joulu suo, mi onnen tuo ja mielet nostaa Luojan luo!
Ei valtaa eikä kultaakaan, vaan rauhaa päälle maan!
Voimme seurata television, radion ja netin välityksellä jouluisia hartauksia, jumalanpalveluksia ja ohjelmia, joissa puhutaan joulun oikeasta ilosanomasta ja sisällöstä – hyviä suomalaisia perinteitäkään unohtamatta.
Saamme olla Jumalan sanan ääressä ja rukoilla. Voimme ottaa Raamatun käteen ja lukea sen sanomaa. Mitähän Jumala haluaisi sanoa juuri minulle tänään? Voimme ristiä kätemme ja vaikka vain huokaista tai vuodattaa koko elämämme hänen eteensä.
Ylipäätään tämä vaatii pysähtymistä ja rauhoittumista. Osaammeko enää tehdä niin? Se voi vaatia opettelua ja ponnistelua, mutta se kannattaa. Kiireessä ihminen nimittäin juoksee elämänsä ja onnensa ohi. Jatkuva kiire kuluttaa ja syö ihmistä. Se vaatii raskaan veronsa.
Jumala sen sijaan tarjoaa pysähdyksen ja levon hetkiä. Joulu voisi olla sellainen, mutta kaupalliset mediat ajavat meitä hirveään suorittamiseen, hamstraamiseen, ylikuluttamiseen ja stressiin.
Kun ihminen pysähtyy, hän näkee paremmin, mikä elämässä on tärkeää. Silloin voi tuntea miten itse jaksaa. Silloin voi nähdä lähimmäisensä.
Tahtoisin päästä, paimenten mukaan.
Unohtaa kiireen ja melun rasittavan.
Tulkoon juhla todellinen, tulkoon Jeesus Herraksi sen.
Tulkoon rakkaus, ihmisrintaan.
Silloin joulu luonamme on.
Moni suomalainen kärsii yksinäisyydestä, etenkin jouluna. Meillä on monia hyviä mahdollisuuksia kohdata läheisiä ja tuttuja. Parasta on tavata kasvokkain, mutta puhelimitsekin voi jutella kuulumisia. Voimme lähettää viestejä ja kuvatervehdyksiä.
Kun pysähdymme ja levähdämme, voimme muistaa ihmisiä, joihin olisi hyvä olla yhteydessä, kenties pitkästäkin aikaa. Näitä kohtaamisia ja yhteydenottoja voimme sirotella pitkin jouluviikkoa.
Joulu on saamisen ja antamisen aikaa. Lapsen mieli on sellainen, että hän odottaa, mitä hän saisi itselleen. Aikuinen ihminen sen sijaan miettii, mitä hyvää hän voisi antaa toisille ihmisille.
Jumala onkin antanut meille lahjaksi koko elämän ja kaiken hyvän, mitä se pitää sisällään. Kaikki on suurta lahjaa. Tätä lahjaa meidän kuuluu jakaa tasapuolisesti kaikille. Siinä meillä on vastuumme ja etuoikeutemme. Antaessaan nimittäin saa. Rakkaus on antamista ja toisten huomioimista. Samalla oma sydän täyttyy tyytyväisyydestä, koska antamiseen liittyy aina Jumalan siunaus.
Tavallisesti annamme kaikkein läheisillemme. Se on hyvä lähtökohta, mutta samalla meidän tulisi vakavasti muistaa tasajaon ja kohtuullisuuden periaatetta. Nykyajan ihmisellä, ainakin monilla on jo kaikkea mahdollista. Kaapit ja varastot pursuavat ylimääräistä, turhaa tavaraa. Kannattaako sellaista hankkia lisää?
Entäpä köyhien maiden lapset ja kärsivät? Heillä ei ole juuri mitään. Tämän näin omin silmin, kun olin kirkon lähetystyössä Etiopiassa neljän vuoden ajan. Useimmilla lapsilla ei ollut yhtäkään lelua. Neljän vuoden aikana näin yhdellä tytöllä nuken. Pojilla oli jalkapallo, joka oli tehty sukasta, joka oli täytetty jollakin. Asuinolosuhteet olivat monilla hyvin karut. Puhdasta vettä sai vain harva. Heillekin kuuluu elämän ja joulun lahjat.
Luo köyhän niin kuin rikkahan saa joulu ihana!
Pimeytehen maailman tuo taivaan valoa!
Me suomalaiset olemme pääsääntöisesti yhä vielä varsin etuoikeutettuja. Köyhäkin suomalainen on rikas verrattuna keskiluokkaiseen afrikkalaiseen.
On monia, varsinkin kirkollisia järjestöjä, jotka tekevät merkittävää kehitys- ja avustamistyötä köyhissä maissa. Ne saavat paljon hyvää aikaiseksi. Tämänkin olen nähnyt omin silmin. Voimme aidosti ja ratkaisevan tärkeällä tavalla auttaa näitä ihmisiä. Ja kun apu kohdennetaan sinne, missä nämä ihmiset elävät ja asuvat, heidän ei tarvitse lähteä muualle.
Voit ottaa itsellesi kummilapsen, jota tuet varoillasi ja rukouksin. Kun satsaat lapseen, luot varmasti parempaa huomista ja tulevaisuutta.
Näitä järjestöjä ja kirkon työtä voimme tukea todella helposti esimerkiksi nettipankin välityksellä, vaikka kotisohvalta. Tänä jouluna ja tulevina kuukausina autathan sinäkin näitä ihmisiä! Siinä on inhimillinen ja kristillinen vastuumme. Se kuuluu joulun hyvään henkeen.
Etenkin saamme muistaa Ukrainan kärsivää kansaa esimerkiksi ukrainanhata.fi -sivuston kautta. Sen joulukeräyksen kautta voit olla lahjoittamassa perheelle kamiinan tai lapselle vaatteita, kenkiä ja joululahjoja. Suosittelen!
Kotimaassakin tarvitaan kohdennettua apua. Hyvää työtä tekevät mm. Pelastusarmeija ja kirkon diakoniatyö.
Oi ystävät, jos myöskin me kuin tietäjämme nuo,
veisimme kullan mirhamin tuon rakkaan lapsen luo.
Niin meille joulu maallinen, ois alku joulun taivaisen.
Pimeyden keskelle valoa
Aito joulu ei ole kadonnut minnekään, vaikka elämmekin vaikean, pimeän ajan keskellä. Itseasiassa, joulun sanoma on tarkoitettu juuri syvimmän pimeyden keskelle tuomaan valoa – uskoa, toivoa ja rakkautta.
Ehkäpä voimme ymmärtää sen vähän paremmin, kun kohtaamme haasteita. Jokainen ihminen, sinä ja minä, tarvitsemme Jumalaa, todellista Vapahtajaa, joka on voittanut synnin, kuoleman ja pimeyden voimat.
Vapahtaja on syntynyt juuri sinua varten! Sen saivat kokea Maria ja Joosef, paimenet, itäisen maan tietäjät. Tämä sanoma on tarkoitettu ihan jokaiselle ihmiselle. Sinullekin!
Kristuksessa Jumala antaa sinulle parhaimman joululahjan:
ajallisen ja ikuisen elämän!
”Älkää pelätkö!
Minä ilmoitan teille ilosanoman, suuren ilon koko kansalle.
Tänään on teille Daavidin kaupungissa
syntynyt Vapahtaja. Hän on Kristus, Herra.
Tämä on merkkinä teille:
Te löydätte lapsen, joka makaa kapaloituna seimessä.”
Siunattua Vapahtajan syntymäjuhlaa meille kaikille!
.
RUKOUS
Pyhä Jumala, taivaallinen Isä.
Me katsomme ihmettä:
Iisain suvun kannosta nousee verso,
seimeen syntyy sinun Poikasi, maailman Vapahtaja.
Kiitämme sinua siitä,
että hänen syntymässään sanasi lupaukset ovat toteutuneet.
Anna meille elämä hänen elämästään,
niin että sydämessämme puhkeaisi taivaallinen elämä
ja me kantaisimme uskon, toivon ja rakkauden hedelmää.
Tätä rukoilemme Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä.
Aamen.