JEESUS – PAHAN VALLAN VOITTAJA  (3. paastonajan sunnuntai)

Kertomukset pahojen henkien ulosajamisesta liittyvät kolmanteen paastonajan sunnuntaihin. Pääsiäistä edeltävä aika oli aiemmin kasteelle valmistautumisen aikaa. Aiheelta sunnuntai liittyy ensimmäiseen paastonajan sunnuntaihin. Se panee ihmisen miettimään, kenen puolella hän on.

.

EVANKELIUMI: Joh 12:37-43

Vaikka Jeesus oli tehnyt monia tunnustekoja ihmisten nähden, nämä eivät uskoneet häneen. Näin kävi toteen profeetta Jesajan sana: – Herra, kuka uskoi meidän sanomamme? Kenelle ilmaistiin Herran käsivarren voima?

He eivät voineet uskoa, sanoohan Jesaja toisessa kohden: – Hän on sokaissut heidän silmänsä ja paaduttanut heidän sydämensä, jotta he eivät silmillään näkisi eivätkä sydämellään ymmärtäisi, jotta he eivät kääntyisi enkä minä parantaisi heitä. Näin Jesaja sanoi, koska oli nähnyt Kristuksen kirkkauden; juuri Kristusta hän sanoillaan tarkoitti.

Kaikesta huolimatta monet hallitusmiehistäkin uskoivat Jeesukseen. Fariseusten pelossa he eivät kuitenkaan tunnustaneet sitä, jottei heitä erotettaisi synagogasta. Ihmisten antama kunnia oli heille rakkaampi kuin Jumalan antama.

Muut tekstit

• Jer 26:12-16: Kääntykää takaisin Herran puoleen!
• Ilm 3:14-19: Penseä, luopunut Laodikean seurakunta (= moderni luopiokirkko)
  .

SAARNA

Pyhä paasto koko maailmalle

Olemme paastonajassa, mutta vain harvalle se on merkityksellinen. Mutta näinä vuosina Herra on julistanut pyhän paaston koko maailmalle. Hän on pysäyttänyt ihmiset ja kansat – koronan, Ukrainan sodan, Venäjän uhan, Euroopan heikkouden, USA:n mahdin, Kiinan nousun jne. kautta hyvin vakavalla tavalla. Monissa maissa on jatkuva paasto. Suomessa hyvinvointi murenee.

Elämme uutta aikakautta, joka on syntiemme mitan täyttymisen, niiden karujen seurausten ja tuomioiden aikaa. On tullut laskun maksamisen aika. Monet joutuvat miettimään koko elämää ja kuolemaa uudella, tuoreella tavalla. Kenties joku rukoilee. Ehkä. Toivottavasti.

Paasto on pysähtymistä ja vakavaa keskittymistä olennaiseen. Mikä onkaan elämän tarkoitus? Miksi olemme täällä? Minne olemme matkalla? Mikä on suhteemme Jumalaan, kaiken Luojaan? Millainen ihminen minä olen? Miten jatkaa eteenpäin?

Jumalalla on aikaa odottaa, että alamme todellisen paaston. Se on Jumalan kasvojen etsimistä.

Kenties vielä ei ymmärretä, mitä on tapahtunut. Koemme merkittävintä kriisiä ja myllerrystä sitten toisen maailmansodan. Hiljalleen ihmiset ymmärtävät, että paluuta aiempaan ei ole. Tulevaisuus näyttää todella huonolta. Alkaako selviytymistaistelu?

Suuri mahdollisuus

Kriiseihin kätkeytyy suuri mahdollisuus. Voimme löytää todellisen elämän – Luojassamme, Vapahtajan Jeesuksen Kristuksen kautta. Jumala pysäyttää. Ihmiskunta hiljenee. Todellisuus alkaa hahmottua. Elämä ei ole ihmisen käsissä. Tarvitsemme Jumalaa.

Jumala puhuttelee ihmisten sydämiä Pyhän Henkensä kautta. Moni tulee uskoon. Mutta useampi torjuu kutsun. Heihin ei tehoa mikään: ei hyvät runsauden vuodet, ei vakavakaan kriisi. Ei mikään.

Sana kriisi merkitsee kiinankielessä mahdollisuutta. Se on mahdollisuus uuteen ja parempaan. Sen kääntöpuolena on tuon mahdollisuuden hukkaaminen, itsekkyyden ja pahuuden lisääntyminen, katkeroituminen, viha ja kenties lopullinen tuho.

Voimme kohdata Jumalan armahtavana rakkautena tai pyhänä vihana. Jumala tahtoo sulkea syliinsä, armahtaa ja antaa elämän. Mutta pyhyydestään Jumala ei luovu. Jos ihminen jää itsekkyyteensä ja syntiinsä, hän kohtaa tuomion. Olemme vastuussa elämänlahjan käytöstä.

Todellisessa paastossa meitä kutsutaan armoon ja uuteen, Jumalan tahdon mukaiseen elämään. Sen täyttymys on rakkaus, josta kerrotaan Raamatussa.

Vapahtaja tahtoo hoitaa meitä

Me elämme maailmassa, jossa on paljon kauneutta, hyvyyttä, arvokkuutta – mutta samalla paljon kärsimystä, pahuutta ja kuolemaa. Suomi on luokiteltu jopa maailman parhaimmaksi maaksi asua. Mutta on sitä kaunista ja hyvää muuallakin.

Sain käydä lomamatkalla kohteessa, jossa aurinko lämmitti, palmut huojuivat ja valtameren aallot vyöryivät rantakallioita kohden. Ei tarvinnut palella. Väsymys kaikkosi. Menin varhain nukkumaan ja heräsin virkeänä. Ehkä jonkun lomarytmi on toisenlainen. Aamupalan jälkeen lähdin kävelylle, nelisen tuntia päivässä ja päälle vielä lenkki. Ruoka oli hyvää ja monenlaisia hedelmiä oli tarjolla.

Tämä oli kokonaisvaltaista armohoitoa hengelle, sielulle ja ruumiille. Tosin sitä saattaa miettiä, onko tällaiseen hemmotteluun oikeutta vai pitäisikö vain puurtaa ja kärsiä. Kyllä Jumalan armo riittää kaikkeen hyvään tarkoitukseen.

Moni ihminen elää suorituskierteessä ja ahdistusten, jopa kärsimysten keskellä. Kaiken sen keskelle kaikuu evankeliumin hyvä sanoma: Tulkaa Vapahtajan luokse levähtämään! Siksi koko maailman pysäyttäminen on mitä suurinta armoa.

Sinun ei tarvitse kulkea elämänmatkaasi yksin vaan rinnallesi, tueksesi, kantajaksesi tarjoutuu ikiaikojen Luoja. Hän tahtoo ottaa sinut armosyliinsä levähtämään – kokemaan jotain sellaista, mitä muualla ei voi kokea ja saada.

Jumalan armosylissä on hyvä puntaroida asioiden painoarvoa – sitä, mikä elämässä on todella tärkeää, mikä vähemmän tärkeää ja mikä väärää ja vahingollista. Siinä voi perata matkareppua ja heittää turhat kuormat pois. Samalla voi ladata henkeä, sielua ja ruumista.

Jumalan armotekoja itse kukin saamme ajoittain kokea. Jumala pitää meistä huolta. Kuten evankeliumitekstikin vakuuttaa: monia tunnustekoja mahtuu ihmiselämän kokemuksiin ja vaiheisiin. Monin tavoin Jumalan rakkaus herättää uskoa, luottamusta, toivoa ja rakkautta.

Paatumus

Kohtaamme todellisuuden, jossa moni ei usko. Maailman houkutukset ja pahan valta kiinnostavat enemmän. Ihminen tahtoo pikavoiton onneen – sellaiseen, jossa luvataan kaikki ja heti.

Moni lottovoittaja on katunut kohtaloaan – raha ja mahdollisuudet sekoittivat ja pilasivat oikean elämän. Ihminen juoksi pintakoreuden perässä samalla kun elämän syvimmät lahjat hämärtyivät.

Hämmentävää evankeliumitekstissä on se, että Jesajan profetian mukaan itse Jumala sokaisee ihmiset! Miksi ihmeessä näin? Toisaaltahan Jumala tahtoo pelastaa, mutta toisaalta hän sokaisee ja paaduttaa ihmisen niin, että tämä ei pelastukaan.

Selittämätön vai ymmärrettävissä oleva ristiriita?

Raamatun selkeä pääsanoma on: Jumala tahtoo pelastaa jokaisen ihmisen Kristuksessa. Jokaisen synnit on sovitettu ristillä. Jokaiselle on avattu tie taivaisiin ja elämään. Jumala on täynnä armoa ja rakkautta meitä jokaista kohtaan.

Tämän rinnalla on toinen syvä totuus Jumalasta: Hän on pyhä, oikeudenmukainen, tuomitseva. Mutta olennaista meille on se, että Jumala itse haluaa kantaa meille kuuluvan rangaistuksen ja vasta toissijaisesti ihminen joutuu täysimittaiseen vastuuseen.

• Ensisijaisesti Jumalan tuomio toteutuu ristillä. Jeesus kantaa rangaistuksen puolestamme. Tämä tulee todeksi kaikkien kohdalla, jotka uskovat evankeliumin. (Armahtava rakkaus)
  
• Toissijaisesti Jumala tuomitsee ihmisen Viimeisellä tuomiolla ennen täydellisen ikuisen elämän alkamista. (Pyhä, tuomitseva rakkaus)

Miksi toiset uskovat ja toiset eivät?

Avaimena on ihmisen motiivi ja Jumalan tarkoitus. Jumala pelastaa elämään ja rakkauteen. Hän ei hyväksy, että ihminen jatkaa syntistä elämää sitoutumatta muutokseen, jonka vaikuttaa meissä.

(1) Kun Jumalan rakkauden edessä ihminen ymmärtää oman syntisyytensä ja pyytää anteeksi ja suostuu rakkaudentyön kohteeksi, hän pelastuu. Näin toteutuu Jumalan hyvä tahto ja ihminen siihen suostuu ja sitoutuu. Ihmisen motivaatio on oikea ja Jumalan hyvä tarkoitus saa toteutua.

(2) Mikäli ihminen kääntyisi vain saadakseen siunauksia ja välttääkseen tuomion – ilman että hän suostuu sydämessään Jumalan rakkauteen, kääntymys olisi pinnallista ja valheellista. Ihminen sulkisi sydämensä Jumalalta, mutta ulkonaisesti omisi itselleen Jumalan lahjat. Tällöin ihminen tosiasiassa jäisi syntiseksi ja turmeltuneeksi. Siihen Jumala ei suostu, koska lopputuloksena olisi ikuinen pahuus ja kärsimys.

Johtopäätös: (1) Ihminen, joka avaa sydämensä Jumalan rakkaudelle, saa armon, uskon ja pelastuksen kaikki lahjat. (2) Ihminen, joka sulkee sydämensä, ei pelastu. Tällöin Jumala jopa paaduttaa ihmisen sydämen.

Mitä paaduttaminen on?

Mielestäni seuraava esimerkki avaa asian. Otetaan vettä ja kuiva pesusieni. Jumala on tuo elävä vesi ja ihminen on kuiva sieni. Kun ihminen avautuu Jumalalle, elämän vesi täyttää pesusienen. Sellainen on tuore, Jumalan läsnäolon ja rakkauden täyttämä ihminen.

Raamatun mukaan jokainen ihminen on saanut jo syntymälahjanaan Jumalan armon. Hän saa nauttia elämän lahjoista. Sieni ei ole lähtökohtaisesti täysin kuiva kenenkään kohdalla.

Ihmisellä on tietty perustaju ja -ymmärrys Jumalasta. Jossain vaiheessa ihmisen tulee tehdä lopullinen valinta sen suhteen, elääkö hän ajallisen elämän ja ikuisuuden Jumalan kanssa vai ei.

Kun ihminen päättää hylätä Luojansa, Jumala vetäytyy ihmisen yhteydestä. Tällöin sieni kuivuu ja ihminen paatuu. Juuri tätä paatumus. Se on elämää ilman Jumalaa, koska ihminen ei halua kaiken Luojaa sydämeensä. Sellainen ihminen on jo eläessään kuollut.

Tällöin ihminen jää vaille Jumalan armoa ja suojaa. Ilman Jumalan läsnäoloa ihminen paatuu yhä syvemmin. Synti hallitsee häntä ja hän on altis pahalle. Hän voi paatua kovaksi kuin kivi.

Jopa kristillinen seurakunta tai jopa kokonainen kirkkokunta voi paatua. Siitä meitä varoittaa Ilmestyskirjan kuvaus Laodikean seurakunnasta (3:14-19).

Ulkonaisesti Laodikean seurakunta oli vauras ja rikas. Se kantoi kristillisyyden ulkonaisia merkkejä, mutta sisäisesti siltä puuttui kaikki aito kristillisyys. Se oli ylpeä. Se ei tarvinnut Herran pyhää Sanaa eikä todellista Herraa ja Vapahtajaa. Se oli ajan hengen täyttämä.

Sellaisen Herra oksentaa ulos suustaan. Se on kelvoton.

Millaisia ovat paikallisseurakunnat ja kirkko nykyään? Miksi monet papit ja työntekijät ovat hylänneet Raamatun ja tarjoavat tilalle itämaisia uskontoja, vapaamuurariutta ja sellaista, mikä on Jumalan silmissä syntiä? Miksi he vaikenevat eivätkä puolusta elämää, ihmisarvoa, aitoa rakkautta ja julista kääntymystä?

Entä aikamme kansat? Ukrainan sodassa ei ole kysymys pahasta Venäjästä ja hyvästä Ukrainasta, joka puolustaa hienoja länsimaisia, humanistisia arvoja! Molemmat ovat pahoja ja paatuneita – Venäjä ja länsimaat, Ukraina ja Suomi mukaan lukien.

Kumman elämäntavan ja arvot valitsemme? Jumalan vai itsekkään ihmisyyden?

Valinta

Olemme vakavan valinnan edessä yksilöinä, seurakuntina ja yhteiskuntina. Ihminen yhdessä Jumalan kanssa pelastuu, mutta ihminen ilman Jumalaa tuhoutuu.

Evankeliumi kertoo ihmeellisestä Jumalan rakkaudesta. Se on todellista ja meitä varten. Se tuo elämän ja autuuden. Samalla sillä on kääntöpuolensa. On vain yksi pelastus, vain yksi oikea elämä, vain yksi rakkaus, vain yksi taivas ja ikuinen elämä. Niiden ulkopuolella on vain pimeyttä ja kuolemaa. Olkoon valintamme aina Jumala – Kristuksessa Jeesuksessa. Sinunkin!

Salaiset uskovaiset

Evankeliumiteksti kertoo, että monet hallitusmiehistä kyllä uskovat, mutta salaisesti. Nykyäänkin on näin. Ulkopuolinen paine, leimaaminen ja vaino vaikuttavat, varsinkin muslimimaissa.

Suomessa ei ole mitään syytä piilottaa uskoaan. Mitä enemmän annamme painostuksen ja vainojen hiljentää meitä, sitä enemmän paha ottaa valtaa ja sitä kovemmaksi vaino käy.

Lopulta käy niin kuin juutalaisille natsien aikana. Ensin ghettoihin ja lopun me tiedämmekin. Sama paha toistuu läpi historian ja sama paha toimii tänäkin päivänä. Se ei lopeta eikä luovuta.

Jotkut elävät kaksoiselämää. Sydämissään he kantavat uskoa mutta ulkonaisesti salaavat sen. Sydämen usko kyllä pelastaa, mutta sen salaaminen sitoo ihmistä vääryyteen ja pinnallisuuteen niin, että uskonelämä on heikkoa. Silloin ei voi nauttia uskosta eikä maailmallisestakaan elämästä.

Parasta olisi voittaa näennäinen pelko ja tunnustaa avoimesti uskonsa. Tällöin ihminen vapautuu olemaan sitä, mitä hän sydämessään on. Itse koin tämän aikanaan todella vapauttavaksi ja vahvistavaksi. Saan olla oma itseni – Jumalaan uskova. Olen Jumalan lapsi!

Tunnustaminen ja värin näyttäminen on reilua toisiakin kohtaan. He saavat tuntea meidät sellaisina kuin me oikeasti olemme. Lisäksi he saattavat nähdä ja kuulla jotain evankeliumin kirkkaudesta, jotta hekin pelastuisivat ja saisivat osakseen elämän suurimman lahjat.

Pyhä paasto ja elämä

Jumala herättää ihmisiä todellisuuteen. Olemme historiallisen vakavassa hetkessä. Jumala kutsuu kaikkia Jeesuksen ristin juurelle saamaan synnit anteeksi ja saamaan uuden, todellisen elämän.

Ihmiskunta on pysäytetty. On hiljentymisen ja syvällisen pohdinnan aika. Jumala puhuttelee.

Tuleva herätys tuottaa kahdenlaisia ihmisiä: (1) uskovia, jotka ottavat askelia uuden elämän ja Kristuksen armon häikäisevässä kirkkaudessa, (2) ihmisiä, jotka ovat vakaasti päättäneet, että he eivät tarvitse mitään Jumalaa. He ovat paatuneet, kenties lopullisesti.

Herätys on hyvä, siunattu, välttämätön asia. Silti se ei ratkaise ajallisia ongelmia. Lopunaikana ihmiskunta jakautuu entistä voimakkaammin. Pian uskovia vainotaan entistä enemmän.

Koettelemukset eivät lopu. Ne voimistuvat ja tihentyvät kuin synnytyspoltot. Juuri näin Raamatussa kerrotaan. Edessä on paljon vaikeammat ajat. Ihmiskunta ilman Jumalaa kulkee kohti tuhoa. Me olemme samassa veneessä, keskellä samaa todellisuutta.

Lääkkeeksi sielunvihollinen tarjoaa diktatuuria. Valta keskitetään. Ihmisiä kontrolloidaan uuden teknologian voimin. Kaikki tämä tarjoillaan välttämättömänä ja ihmisten parhaaksi.

Suomen päättäjät hamuavat ydinaseita, mutta niitä ei anneta Puolallekaan. Mitä pari ydinasetta auttaisi säälimättömän Venäjän edessä, jolla on niitä tuhansia? Päinvastoin. Nyt Venäjällä on lopullinen ”legitiimi” syy aloittaa sota Suomea vastaan.

Ilman Jumalaa ihminen sortuu järjettömiin, tuhoisiin päätöksiin ja tekoihin. Ajallinen hinta on silloin karmea. Mutta vielä on toivoa, koska nyt Jumala kutsuu kansaamme armosyliinsä.

Todellinen arvo ja täysi toivo Jumalassa

Jumalalla on ikiaikainen pelastussuunnitelma. Hän tahtoo pelastaa jokaisen ihmisen. Hän haluaa olla läsnä ja vaikuttaa ajallisessa elämässä. Hän kutsuu julistamaan ja palvelemaan. Jo pienet rakkauden sanat ja teot ovat suuria ja merkityksellisiä.

Jumalalle sinä olet mittaamaton arvokas. Sinut on luotu Jumalan kuvaksi. Sinut on lunastettu Jumalan Pojan hinnalla. Sinut pyhitetään ja kirkastetaan Pyhällä Hengellä. Sinä olet Jumalan lapsi. Tässä on sinun todellinen arvosi, asemasi, tehtäväsi ja ikuinen tulevaisuutesi.

Paastonaika vie pääsiäisjuhlaan. Sen sai kokea jo Israelin kansa, kun se vapautui Egyptistä vitsausten myötä. He turvasivat Karitsaan ja heidän sydämensä oli merkitty pyhällä sovitusverellä. Kuolema meni ohitse. Kansa astui vapauteen ja uuteen elämään.

Niin on tänäänkin. Kristuksessa me olemme matkalla taivaaseen. Jumalan lupaukset täyttyvät.

Kautta kärsimysten voittoon, käynyt on tie Jeesuksen.
Eikä meille toista tietä, suotu maassa varjojen.

Kautta kärsimysten voittoon, käy myös kristikunnan tie.
Kulkemaansa tietä Herra seuraajansa aina vie.

Kautta kärsimysten voittoon, laula riemumielin näin.
Sydämissä särkyneissä syttyy toivo, uskallus.

* * * * *

Jumala huutaa koko maailmalle.
Paastonaika on tullut.

Kuka kuuntelee ja turvautuu ikiaikojen Jumalaan?

Kristus Jeesus on täydellinen pelastus
ja lopullinen pahan vallan voittaja!

.

RUKOUS

Kaikkivaltias Jumala.

Sinä lähetit Poikasi maailmaan
tekemään tyhjäksi Paholaisen teot.

Varjele meitä antautumasta sen valtaan
ja anna rakkautesi ohjata elämäämme.

Vapauta meidät sanallasi.
Anna Poikasi voiton näkyä meissä
ja arkipäivässämme niin, että elämme tahdossasi.

Kuule meitä, sinä, joka elät ja hallitset aina ja ikuisesti.
Aamen.