JEESUS ILMAISEE JUMALALLISEN VOIMANSA (2. su loppiaisesta)
Loppiaisen jälkeen kirkkovuodessa siirrytään Jeesuksen lapsuudesta julkisen toiminnan alkuun. Jeesus kutsuu ihmisiä näkemään Jumalan suuria tekoja. Tämän pyhäpäivän toisen vuosikerran mukainen evankeliumiteksti kertoo Jeesuksen ja samarialaisen naisen kohtaamisesta, mikä sekin ilmentää Jeesuksen jumalallista voimaa ja tehtävää.
.
EVANKELIUMI: Joh 4:5-26
Matkallaan Jeesus tuli Sykar-nimiseen Samarian kaupunkiin. Sen lähellä oli alue, jonka kantaisä Jaakob oli antanut pojalleen Joosefille, ja siellä oli Jaakobin kaivo. Matkasta uupuneena Jeesus istahti kaivolle. Oli keskipäivä.
Eräs samarialainen nainen tuli noutamaan vettä, ja Jeesus sanoi hänelle: ”Anna minun juoda astiastasi.” Opetuslapset olivat menneet kaupunkiin ostamaan ruokaa.
Nainen sanoi: ”Sinähän olet juutalainen, kuinka sinä pyydät juotavaa samarialaiselta naiselta?” Juutalaiset eivät näet ole missään tekemisissä samarialaisten kanssa.
Jeesus sanoi naiselle: ”Jos tietäisit, minkä lahjan Jumala on antanut, ja ymmärtäisit, kuka sinulta pyytää juotavaa, pyytäisit itse häneltä, ja hän antaisi sinulle elävää vettä.”
Nainen sanoi: ”Herra, eihän sinulla edes ole astiaa, ja kaivo on syvä. Mistä sinä lähdevettä ottaisit? Et kai sinä ole suurempi kuin isämme Jaakob, jolta olemme saaneet tämän kaivon?
Jeesus vastasi: ”Joka juo tätä vettä, sen tulee uudelleen jano, mutta joka juo minun antamaani vettä, ei enää koskaan ole janoissaan. Siitä vedestä, jota minä annan, tulee hänessä lähde, joka kumpuaa ikuisen elämän vettä.”
Nainen sanoi: ”Herra, anna minulle sitä vettä. Silloin minun ei enää tule jano eikä minun tarvitse käydä täällä veden haussa.”
Jeesus sanoi hänelle: ”Mene hakemaan miehesikin tänne.” ”Ei minulla ole miestä”, nainen vastasi.
Jeesus sanoi: ”Totta puhuit: ei sinulla ole miestä. Viisi miestä sinulla on ollut, ja se, jonka kanssa nyt elät, ei ole sinun miehesi. Siinä puhuit totta.”
Nainen sanoi: ”Herra, minä huomaan, että sinä olet profeetta. Meidän isämme ovat kumartaneet ja rukoilleet Jumalaa tällä vuorella, kun te väitätte, että oikea paikka rukoilla on Jerusalemissa.”
Jeesus vastasi: ”Usko minua, nainen: tulee aika, jolloin ette rukoile Isää tällä vuorella ettekä Jerusalemissa. Te kumarratte sellaista, mitä ette tunne, mutta me kumarramme häntä, jonka tunnemme, sillä pelastaja nousee juutalaisten keskuudesta.
Tulee aika – ja se on jo nyt – jolloin kaikki oikeat rukoilijat rukoilevat Isää hengessä ja totuudessa. Sellaisia rukoilijoita Isä tahtoo. Jumala on henki, ja siksi niiden, jotka häntä rukoilevat, tulee rukoilla hengessä ja totuudessa.”
Nainen sanoi: ”Minä tiedän kyllä, että Messias tulee ja että hän ilmoittaa meille kaiken.”
Jeesus sanoi: ”Minä se olen, minä, joka tässä puhun kanssasi.”
.
SAARNA
Jeesuksen toiminnan alkua
Kirkkovuodessa olemme siirtyneet Jeesuksen syntymän ja lapsuusvuosien jälkeen hänen julkisen toimintansa ja messiaanisen tehtävänsä alkuun. Jeesus vihkiytyi Vapahtajan tehtävään Jordan-joen kasteessa ja asettui siinä meidän syntisten rinnalle. Siitä alkaen hänen matkansa kulki kohti kaiken tarkoitusta ja täyttymystä: ristiä ja ylösnousemusta.
Pyhän evankeliumiteksteissä kerrotaan kolmesta eri tapahtumasta: 1) Kaanaan häistä, joissa Jeesus muutti veden viiniksi osoittaen jumalallista voimaansa, 2) Messiaan ohjelmajulistuksesta, jonka hän antoi Nasaretin synagogassa ja 3) tämänpäiväisen evankeliumin kuvaama kohtaaminen Jeesuksen ja naisen kohtaaminen Sykarin kaivolla.
Ongelmallinen Samaria
Kohtaaminen tapahtui, kun Jeesus oli palaamassa opetuslastensa kanssa Jerusalemin pääsiäisjuhlilta takaisin Galilean Nasaretiin. Matkantekoon oli tarjolla kaksi reittiä: pyhiinvaeltajien oli kuljettava joko Samarian maakunnan kautta (3 pv) tai kierrettävä itäistä Jordanin reittiä, jolloin matka kaksinkertaistuisi (6 pv).
Hurskaat juutalaiset kiersivät tuon pitemmän reitin, sillä he halveksivat samarialaisia, jotka eivät olleet juutalaisia, vaikka olivatkin osittain omaksuneet Mooseksen lain. Farisealaiset ajattelivat, että hekin saastuisivat, jos kulkisivat Samarian kautta.
Nämä asenteet omaksuttiin jo lapsesta pitäen ja nämä asennemuurit olivat molemmin puolin ylittämättömiä. Ymmärrämme siitä jotain, kun ajattelemme juutalaisten ja arabien välisiä ristiriitoja tänäänkin. Siitä huolimatta Jeesus päätti kulkea Samarian halki.
Jumalallinen tarkoitus
Alkuperäisen tekstin mukaan ”hänen oli kuljettava Samarian kautta” (jae 4). Ilmaisu merkitsee pakottavaa, välttämätöntä tarvetta. Koska oli toinenkin reitti, kyse oli jumalallisesta tarkoituksesta, jossa oli kolme pointtia: Herra halusi 1) opettaa seuraajiaan, 2) kohdata yksinäisen naisen kaivolla ja 3) tuoda evankeliumin koko kaupungille.
Saavuttuaan alueelle Jeesus oli hetkeä aiemmin lähettänyt omat perijuutalaiset opetuslapsensa mainittuun samarialaiseen Sykarin kaupunkiin ostamaan ruokaa.
Siinä saattoi Jeesuksen silmäkulmassa olla huvittunut pilkahdus, vaikka kyse oli vakavasta asiasta. Herra valmisti omiaan tulevaan lähetystehtävään – etenkin pakanoiden keskelle.
Mennessään opetuslapset olivat hyvin hiljaa tai mutisivat toisilleen vihaisina. Nimittäin hurskas juutalainen ei koskaan astu jalallaankaan samarialaisten alueelle, hän ei koskaan puhu eikä asioi samarialaisten kanssa – saati sitten osta heiltä mitään ruokaa.
Samarialaisillakin riitti hupia, kun lauma synkkiä juutalaismiehiä saapui ostamaan ruokaa. Erottavien muurien murtaminen tekee välillä kipeää.
Mutta mitään herätystä Herran opetuslapset eivät saaneet kaupungissa aikaiseksi, sillä eihän pelastus pakanoille kuulunut. Varsin hiljaisia he olivat silloinkin, kun tapasivat Jeesuksen keskustelemassa epämääräisen samarialaisen naisen kanssa.
Jeesuksen toiminta rikkoi kaikki totutut rajat. Hän astui Samarian alueelle. Hän puhui kahdestaan vieraalle naiselle, joka vieläpä oli samarialainen ja kaiken lisäksi moraalisesti kyseenalainen. Siksi hän ei tietenkään olisi voinut pyytää naiselta vettä eikä varsinkaan juoda tämän astiasta.
Mutta kaiken tämän Jeesus teki, tarkoituksella. Jeesus rikkoi väärät inhimilliset rajat, mutta myös paljasti naisen syntisyyden, jotta voisi armahtaa hänet ja koko kyläyhteisön.
Väsynyt matkaaja
Jeesus saapui Sykarin kaivolle keskipäivällä, joka on kuumin hetki, jolloin ihmiset ovat lepäämässä varjoisissa kodeissaan. Se, että samarialainen nainen oli juuri tuolloin kaivolla, paljastaa, että hän halusi vältellä muita kylän asukkaita. Se taas kertoo hänen huonosta asemastaan ja arvostuksesta tuossa yhteisössä.
Tälle kaivolle saapui Jeesus kuumimpaan hetkeen. Takana oli 50 km kävelyä ja hän oli väsynyt. Messias, Jumalan Poikakin väsyi ja uupui, olihan hän ihminen kuten mekin.
Väsymyksen keskellä Jeesus pysähtyi lepäämään ja virkistymään. Osaako aikamme kiireinen ihminen pysähtyä ja levätä? Kykenemmekö sammuttamaan medialaitteet ja irtautumaan niistä?
Ihminen jaksaa painaa kovalla intensiteetillä kuukausia ja jopa vuosia. Mutta väistämättä ihminen ajautuu syvään uupumukseen, burnoutiin. Sellaisesta toipuminen kestää kaksinkertaisen ajan. Niinpä monenlaiset pysähdykset ovat lopulta parhaaksemme.
Sen ovat kokeneet monet Jumalan palvelijatkin, kuten profeetat ja aikamme uurastajat. On hyvä elää rohkeasti ja ahkeroiden. Samalla tärkeää on se, että uskallamme todella pysähtyä ja levätä.
Jumalan tarkoittama pyhäpäivä kerran viikossa on tärkeä levon, virkistyksen ja hengellisen vahvistumisen päivä. Monet laiminlyövät sen. Sellainen johtaa turtumiseen.
Uupumukselle voi olla erilaisia syitä. Liika tekeminen, levon puute, sairaus, masennus tai muu syy. Syy on hyvä löytää ja sitten ryhtyä korjausliikkeisiin. Sen sijaan vääränlaiset lääkkeet ja korvikkeet pahentavat tilannetta.
Jeesus tuli elämässään väsyneiden ja uupuneiden Vapahtajaksi. Hän haluaa vapauttaa nekin, jotka vielä juoksevat oravanpyörässään kullankiilto silmissään.
Vapahtaja kutsuu meitä tänäänkin: Tulkaa minun luokseni, kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat. Minä annan teille levon! Hän on hyvä Paimen kuten Paimenpsalmi kertoo. Keskellä korpitaivalta hän vie meidät vihreille niityille virvoittavien vesien äärelle.
Keskellä kiitävää todellisuutta ja ajankulkua meidät ankkuroidaan ikiaikaiseen Luojaamme, jonka varassa on meidän elämämme ja joka on läsnä tässäkin päivässä.
Hyvä on rukoilla häntä ja jakaa kaikki asiamme ja kysymyksemme hänen kanssaan. Tarvitsemme hengellistä ja materiaalista hyvää. Väsynyt Jeesuskin tarvitsi vettä, ruokaa ja lepoa. Niin mekin.
Jumalan armolupaukset ovat aina voimassa. Saamme levätä hänen uskollisuutensa ja rakkautensa varassa. Juuri siinä levossa saamme uutta voimaa rakkauden palvelukseen ja niihin tehtäviin ja kohtaamisiin, joita meille annetaan.
Samarialainen nainen ja kohtaaminen
Vettä tarvitsi samarialainen nainenkin, joka haki sitä keskellä polttavinta paahdetta. Eikä kyse muutenkaan ollut kevyestä pikkuhommasta, vaan raskaasta urakasta.
Etiopiassakin nimenomaan naiset ja tytöt hakivat vettä kaivolta. Heillä oli 20 litran kanisteri selässään. Syvästä kaivosta piti nostaa vettä moneen kertaan. Sitten raskas vesiastia kannettiin selässä kotiin satojen metrien tai kilometrinkin päähän.
Kuumimpaan aikaan kaivolla ei ollut ketään. Muutoin kylän kaivo oli tärkeä kohtaamispaikka, jossa kaikui iloinen puheensorina. Siellä vaihdettiin tuoreimmat kuulumiset. Entä välttelemmekö me koskaan ketään tai mitään? Jos välttelemme, niin miksi?
Mutta Herra yllättää. Hän on läsnä siellä, missä on yksinäinen, vaikeuksissa oleva, elämää pakeneva ihminen – vailla tulevaisuutta ja toivoa, ihmisarvoa, rakkautta ja hyväksyntää.
Kaivolla kohtasivat kaikkivaltias, pyhä Jumalan Poika, ja muiden halveksima nainen, joka lopulta vain suojeli itseään ja oli kenties kovettanut itsensäkin.
Mutta mitä tapahtui?
Herra Jeesus Kristus, Messias, laskeutui nöyrästi naisen tasolle, jopa hänen alapuolelleen, koska pyysi tältä vettä ja oli siinä mielessä naisen armoilla.
Tämän nöyrän kohtaamisen myötä tapahtui monta murtavaa ihmettä. Nainen sai kokea rakkauden ihmeitä toisensa perään.
- Jeesus kohtasi naisen, katsoi häntä silmiin ja puhutteli häntä ystävällisesti.
- Jeesus pyysi naiselta vettä ja halusi käyttää naisen vesiastiaa.
- Jeesus antoi naiselle tasavertaisen ihmisarvon.
. - Jeesus paljasti hienotunteisesti naisen taustan. Naiselle oli jo viidesti lyöty erokirja käteen ja hylätty. Kuudes mies oli satunnainen seuralainen. Koska samarialaiset noudattivat hekin Mooseksen kirjojen opetuksia, avioliitto oli heillekin pyhä.
- Jeesus ei kiistellyt naisen kanssa Jaakobista eikä siitä, olisiko paikallinen vuori tai Jerusalem oikea paikka rukoilla.
- Jeesus kertoi tärkeimmästä, ikuisen elämän lahjasta ja uudesta, läheisestä suhteesta taivaalliseen Isään, jota saattoi rukoilla missä tahansa Hengessä ja totuudessa.
. - Näin Jeesus kertoi evankeliumin, pelastavan armon sanoman.
- Poikkeuksellista oli se, että Jeesus kertoi naiselle olevansa luvattu Messias.
- Jeesus synnytti uskon naisen sydämessä sanoessaan: Usko minua! Jumala on aina uskon antaja, vahvistaja, kohde, sisältö ja täyttymys.
Näin rakkaudellisesti ja uutta luovalla tavalla Jumala kohtaa ihmistä, sinua ja minua. Hän ei siunaa syntiä, vaan armahtaa ja vapauttaa sen vallasta.
Samalla tässä on kirkas malli, miten mekin voimme kohdata toisiamme, miten viedä hyvää sanomaa ja miten suhtautua ihmisiin, joilla on rikkinäisyyttä tai vääriäkin elämäntapoja.
Naisen reaktiot?
Samarialainen nainen hämmästyi. Jotakin tapahtui hänen sisimmässään. Hän uskaltautui keskustelemaan Jeesuksen kanssa, koska koki arvostusta ja vapautta kertoa ajatuksensa.
Kohtaamisen ja keskustelun myötä naisen ymmärrys kasvoi ja usko vahvistui hänen sydämessään. Elävä vesi ei ollutkaan tavallista vettä. Jeesus puhui Pyhästä Hengestä, elämän lähteestä.
Silti arkielämäkin jatkuu. Vettä on haettava kaivolta mutta sinne voi mennä jopa samaan aikaan kuin toisetkin. Arkielämäkin on Jumalan luomaa.
Samalla saamme uuden elämän Jumalan läsnäolossa. Ymmärrämme ihmisarvon Jumalan luomistyön, lunastuksen, pyhityksen ja taivaallisen kirkkauden valossa. Kasvamme hyvien elämänarvojen ymmärtämisessä ja noudattamisessa. Taivaallinen tarkoitus ja siunaus laskeutuu arkielämän ylle.
Nainen toki vältteli syyllisyyttään, ja yritti piiloutua uskonnollisen väittelyn taakse. Sekin oli inhimillinen reaktio. Kun sydämemme haava paljastuu, koemme kipua ja häpeää. Sen ihminen haluaa peittää, mutta se estää sydäntemme haavojen parantumisen.
Jumala haluaa vapauttaa synnin kahleista ja seurauksista, sekä parantaa rikkinäisyydestä, haavoista ja peloista. Sen hän tekee hienovaraisesti, usein salatulla tavalla. Hän kohtaa meitä hiljaisuudessa tai elämämme piilo- ja pakopaikoissa. Ajallaan Jumalan rakkaus parantaa meidät, osittain ajassa ja täydellisesti kirkkaudessa.
Armo ja rakkaus vapauttaa elämään. Opimme tuntemaan Jumalaa ja itseämme. Voimme kohdata toisemme samalta tasolta, kunnioittaen.
Samarialainen nainen sai takaisin ihmisarvonsa ja ikuisen elämän lahjan. Hän sai yhteyden rakastavaan Jumalaan ja vahvistui niin, että myöhemmin hän kertoi tästä kohtaamisesta kaikille kaupungin asukkaille ilman pelkoa, täynnä iloa ja ihmetystä.
Silloin tuossa kaupungissa alkoi herätys – samarialaisen naisen toimesta, ei opetuslasten.
Messiaan ja itsemme tuntemisen kasvuprosessissa
Nainen sai pikakurssin siihen, kuka Jeesus on. Ensin Jeesus näyttäytyi juutalaisena miehenä, sitten profeettana ja lopulta Messiaana, joka antaa elämän vettä, kuten Jumala. Samalla tavalla mekin kuljemme oppimisen prosessissa, kenties pitemmän kaavan mukaan.
Ilman Luojaa ihminen olisikin pimeydessä ja toivottomuudessa. Ilman Luojaa ihminen ei tiedä, mistä on tullut, mikä on kaiken tarkoitus, mikä on hänen ikuinen tulevaisuutensa. Sattumalta synnyin, sattumalta harhailen ja sattumalta kuolen, vailla mitään tarkoitusta.
Elämme parhaillaan vaikeaa ja vakavaa aikaa. Sen perimmäisenä syynä on kansan vieraantuminen Jumalasta. Olemme kuin samarialainen nainen kuumimmassa helteessä äyskäröimässä viimeisiä pohjavesiä pelokkaasti ympärille vilkuillen.
Mikään ajallinen ei auta ihmistä. Apu ei löydy kotikylästä eikä naapurista. Tarjolla on pelkkiä tyhjiä, katteettomia sanoja, joilla ihminen pettää vain itseään.
Mutta apu tulee ylhäältä. Vapahtajamme ja Herramme istuu vierellämme. Hän kohtaa ja kutsuu. Hän ilmaisee itsensä ja antaa elävää vettä, Pyhän Hengen, turvaksemme ja voimaksemme. Hän opettaa rukoilemaan. Juuri rukous on ratkaisevan tärkeää ihmisten ja kansojen kohtaloiden hetkinä. Vapahtaja antaa kestävän ja varman toivon.
Tätä ilosanomaa hän lähettää viemään kaikille ihmisille riippumatta kenenkään rodusta, sukupuolesta, iästä, yhteiskunnallisesta asemasta, varallisuudesta tai mistään muusta. Siinä noudatamme Jeesuksen mallia lähimmäisen kunnioittavasta kohtaamisesta. Palvelemme ja pidämme kiinni Jumalan sanasta, armon varassa.
Tämä kaikki on elämää Hengessä ja totuudessa. Saamme levätä, vahvistua ja iloita hänessä, joka sanoo ”Minä Olen”. Kun ajallisen elämämme tarkoitus ja tehtävä täyttyy, saamme tulla kotiin.
Näin kuljemme yhdessä Vapahtajamme jumalallisen voiman suojissa ajallisen elämän kivuista kaiken lopulliseen täyttymykseen kirkkaudessa.
.
RUKOUS
Jeesus Kristus, Herramme.
Maan päällä sinä ilmaisit jumalallisen voimasi.
Sinä olet Jumala meidän kanssamme.
Elämän arjessa meiltä usein hämärtyy se,
että sinä elät ja teet työtäsi meissä kaikissa.
Herra, me emme aina tiedä, miten meidän tulisi rukoilla.
Kiitos että sinä tiedät, mitä tarvitsemme.
Auta meitä Pyhässä Hengessä rukoilemaan tahtosi mukaan
ja vahvista meissä uskoa ja rakkautesi voimaa.
Opeta meitä jättämään kaikki asiamme sinun hoitoosi
ja luottamaan kaikessa sinuun.
Tuo sydämiimme kestävä toivo
ja pelastus kaikille kansoille sinun voimassasi.
Kuule meitä, sinä, joka elät ja hallitset
Isän ja Pyhän Hengen kanssa aina ja ikuisesti.
Aamen.