HYVÄ PAIMEN (2. sunnuntai pääsiäisestä)
Tätä pyhäpäivää sanotaan Hyvän paimenen sunnuntaiksi. Jeesus on hyvä paimen, joka pitää huolen lampaistaan. Ylimpänä paimenena hän lähettää opetuslapsensa huolehtimaan Jumalan laumasta. Hänen vastakohtanaan ovat väärät paimenet.
Hyvä paimen on niin tärkeä teema, että kannattaa lukea pyhän kaikki kolme evankeliumitekstiä Johanneksen mukaan: 10:1-10 / 10:11-16 / 21:15-19.
.
EVANKELIUMI: Joh. 21:15-19
Kun he olivat syöneet, Jeesus sanoi Simon Pietarille: ”Simon, Johanneksen poika, rakastatko sinä minua enemmän kuin nämä toiset?” ”Rakastan, Herra”, Pietari vastasi, ”sinä tiedät, että olet minulle rakas.” Jeesus sanoi: ”Ruoki minun karitsoitani.”
Sitten hän kysyi toistamiseen: ”Simon, Johanneksen poika, rakastatko minua?” ”Rakastan, Herra”, Pietari vastasi, ”sinä tiedät, että olet minulle rakas.” Jeesus sanoi: ”Kaitse minun lampaitani.”
Vielä kolmannen kerran Jeesus kysyi: ”Simon, Johanneksen poika, olenko minä sinulle rakas?” Pietari tuli surulliseksi siitä, että Jeesus kolmannen kerran kysyi häneltä: ”Olenko minä sinulle rakas?”, ja hän vastasi: ”Herra, sinä tiedät kaiken. Sinä tiedät, että olet minulle rakas.” Jeesus sanoi: ”Ruoki minun lampaitani.
Totisesti, totisesti: Kun olit nuori, sinä sidoit itse vyösi ja menit minne tahdoit. Mutta kun tulet vanhaksi, sinä ojennat kätesi ja sinut vyöttää toinen, joka vie sinut minne et tahdo.” Näin Jeesus ilmaisi, millaisella kuolemalla Pietari oli kirkastava Jumalaa. Sitten hän sanoi: ”Seuraa minua.”
.
Jer 23:1-4
Voi paimenia, jotka hävittävät ja hajottavat minun laitumeni lampaat! sanoo Herra. Sen tähden Herra, Israelin Jumala, sanoo minun kansani paimenille:
Te olette hajottaneet laumani, päästäneet lampaani omille teilleen ettekä ole pitäneet niistä huolta! Mutta minä kyllä pidän huolen teistä: minä vaadin teidät tilille pahoista teoistanne.
Minä itse kokoan laumani rippeet kaikista maista, joihin olen lampaani karkottanut. Minä tuon lampaani takaisin laitumelleen, ne ovat hedelmälliset ja lisääntyvät. Minä annan niille paimenia, jotka huolehtivat niistä. Enää ne eivät pelkää eikä yksikään niistä joudu hukkaan, sanoo Herra.
.
1 Piet 5:1-4
Seuraavan kehotuksen minä osoitan niille, jotka teidän joukossanne ovat vanhimman asemassa – minä, joka itsekin olen vanhin ja Kristuksen kärsimysten todistaja sekä myös osallinen siitä kirkkaudesta, joka on ilmestyvä:
Kaitkaa sitä laumaa, jonka Jumala on teille uskonut, älkää pakosta, vaan vapaaehtoisesti, Jumalan tahdon mukaan, älkää myöskään alhaisesta voitonhimosta, vaan sydämenne halusta. Älkää herroina vallitko niitä, jotka teidän osallenne ovat tulleet, vaan olkaa laumanne esikuvana. Silloin te ylimmän paimenen ilmestyessä saatte kirkkauden seppeleen, joka ei kuihdu.
.
SAARNA
Hyvä paimen
Hyvän paimenen sunnuntai kertoo Jeesuksesta, joka avaa meille Jumalan rakastavan sydämen. Kun tunnemme Jeesuksen, tunnemme Jumalan.
Jeesus on todellinen Hyvä paimen. Kuva on tuttu kaikille, jotka ovat eläneet ja yhä elävät maatalousyhteiskunnassa. Kuva on niin syvä ja voimakas, että se avautuu myös kaupunkilaiselle.
Paimen piti huolta koko laumasta. Hän johdatti sen vihreille laidunmaille ja vesilähteitten ääreen. Hän varjeli laumaa susilta. Hän hoiti lampaiden vammat. Hän etsi eksyneet. Hän kesytti jukuripäät. Hän vei lauman illaksi kotiin.
Tämä vertauskuva kertoo siitä, kuinka Jumala pitää meistäkin huolta – jos vain annamme Jeesuksen olla Hyvä paimenemme. Jos hylkäämme Jeesuksen, hylkäämme Jumalan tarjoaman huolenpidon, joka kattaa koko ajallisen elämän ja ikuisuuden.
Ilman Vapahtajaamme me olemme eksyneitä, nälissä, janoissa ja alttiina susien hyökkäyksille. Silloin kukaan ei meitä hoida eikä varjele. Silloin emme löydä tietä kotiin. Silloin ihminen tuhoutuu.
Sydämen avaaminen Jeesukselle tuo Jumalan elävän todellisuuden ja vaikutuksen elämäämme. Sen myötä alkaa sen oppiminen, kuka Jumala todella on ja mitä kaikkea Jeesuksen seurassa kulkeminen merkitsee arkielämässä.
Jumala antaa sen, mitä ihminen syvimmin tarvitsee ja kaipaa. Jeesuksen hyvän paimenuuden suojissa saamme sydämelle elämänravinnon, ja meissä puhkeaa elämän veden virta, joka kumpuaa aina ikuiseen elämään. Hänessä me saamme rauhan ja turvan. Siksi on hyvä kulkea elämänmatkaa näissä turvallisissa käsissä – olipa elämäntilanteemme tai -vaiheemme millainen tahansa.
Matkamme tarkoituskin on tiedossa: alkumme on Jumalan sydämellä, matkaamme hänen varassaan, matkalla saamme välittää Jumala armoa ja rakkautta lähimmäisiämme kohtaan ja pääsemme kerran perille kotiin.
Jeesuksen antama turva varjelee meidät synnin murskaavalta hallintavallalta, ikuiselta kuolemalta ja paholaisen pettäviltä valheilta ja tuhoyrityksiltä. Kaikki sellaiset voimme tunnistaa Jumalan sanan ja Pyhän Hengen avulla – tulivatpa eksyttävät valheet maalliselta rintamalta tai salakavalasti uskonnolliseen, jopa kristilliseen kaapuun pukeutuneena.
Susi saattaa pukeutua lampaaksi ja karitsa puhua kuin lohikäärme. Keskellä kristillistä liturgiaa saatetaan julistaa luopumusta Raamatun Jeesuksesta ja Jumalan sanasta. Sellainen särähtää korvaan ja ahdistaa sydäntä. Se ei ole Hyvän Paimenen ääni, vaan käärmeen sihinää.
Hyvän paimenen syvin rakkaus tulee ilmi siinä, että hän on uhrautunut ja kuollut puolestamme. Hän ei pakene vaan kohtaa ristin ja sovittaa syntimme, voittaa kuoleman ja pahan vallat. Näin käsittämättömän, ihmeellisen suuri ja syvä on Luojamme rakkaus meitä luotuja kohtaan. Mitä enempää tai parempaa enää voisimme pyytää? Luojamme ristinpuulla!
Kun Jeesus on meidän Hyvä paimenemme, olemme iankaikkisen rakkauden ja armon ympäröimiä. Tähän ihmeelliseen suojaan kaikkia kutsutaan tänäänkin.
Ihmisen elämänkaari
Elämän matkaa saamme tehdä hyvään Jumalaan luottaen. Silti elämämme matka on itse kullakin varsin erilainen.
Olen ollut pappina 15 vuoden ajan. Se on pitänyt sisällään noin 300 hautajaiset ja sen myötä olen saanut kirjoittaa siunauspuheisiin jopa 300 ihmisen elämänkaaren lapsuudesta viimeiselle rajalle saakka. Se on mielenkiintoista ja haastavaa.
Kaksi päivää sitten olin oman isäni hautajaisissa. Ystäväpappi toimitti siunauksen, mutta toki valitsin musiikit ja kirjoitin isäni elämänkaaren hänelle luettavaksi. Isäni syntyi Pihtiputaalla, Jyväskylän pohjoispuolella. Sisaruksia oli kaikkiaan 13 ja isäni myötä koko sisarussarja on nyt siirtynyt ajasta iäisyyteen.
Suurperheen isä oli suutari ja sodankäynyt mies. Hyvin ankara. Äiti oli lempeä. Perhe oli köyhä, eikä suutarin lapsilla ollut aina edes kenkiä. Jo varsin nuorena oman isäni tie vei kultaseppä-kouluun Helsinkiin, jossa seura oli kovaa ja kovaksi tuo elämäkin muovautui kaikkine sävyineen.
Kaiken keskellä isäni oli aina kyselijä. Mikä on elämän tarkoitus? Mistä kaikki on saanut alkunsa? Onko kuoleman jälkeen enää mitään? Vastauksia etsittiin vääristä lähteistä, eikä niistä ollut apua.
Ajan myötä Jumalan todellisuus ja armo alkoivat kirkastua. Isä tuli kanssani mielellään kirkkoon ja ehtoollispöydän äärelle. Ei hän ehkä kuullut eikä ymmärtänyt kaikkea, mutta se, mitä ihmiselle jää loppumetreillä käsiin, on Jumalan armo. Se on lopulta tärkeintä ja ratkaisevaa.
Olen saanut siunata viimeiselle matkalle myös ihmisiä, jotka ovat tehneet merkittävän ja pitkän elämäntyön ennättäen lähes kaikkeen mahdolliseen ja mahdottomaan mukaan. Hautajaisten saattoväkikin voi vaihdella muutamasta henkilöstä yli sataankin.
Hyvä elämä perustuu Jumalan armoon. Ikuinen elämä vielä enemmän. Sitä ei voi ostaa eikä ansaita. Ajallinen ja ikuinen elämä on Jumalan antama lahja, jonka hän antaa rakkaudessaan.
Jotkut saavat kulkea varsin sileän näköistä elämäntietä, toisille lankeaa vastoinkäymisiä ja koetuksia toisensa perään. Monesti niitä ei saata ymmärtää eikä selittää. Toisinaan ihminen itse hankkii vaikeuksia, joista sitten maksaa hintaa.
Omalle kohdalle on osunut kaikenlaista: paljon hyvää, monta raskasta vuosien mittaista ahdistusta. Aikanaan kouluni sujui hyvin, oli kavereita, liikunnasta tuli tärkeä osa elämää, töissä olen aina ollut jo kasiluokasta alkaen opiskelun ohessa, autoja on ollut moneen lähtöön, seurusteluja, yliopisto-opintoja, avioliitto ja heti perään nuoren vaimon sairastuminen ja kuolema.
Sitten leskeyden vuodet, juristin työt, uusi vaimo, neljä poikaa ja neljä vuotta Etiopiassa kirkon lähetystyössä orpolasten parissa, kristillistä järjestötyötä ja pappina nämä 15 vuotta viidessä eri seurakunnassa.
Mikä oli ratkaiseva hetki ja asia minun elämässäni? Alun perin minulla oli vahva lapsen usko, mutta nuorena miehenä en enää tiennyt, onko mitään Jumalaa edes olemassa – kunnes Jumala ilmestyi ja kutsui voimakkaasti äärimmäisen tärkeällä hetkellä.
Jumala tiesi, että edessä olisi niin raskaat vuodet, että minä ja läheiset emme olisi siitä selvinneet – saati sitten kokeneet elämän tarkoituksen, turvan, lohdutuksen ja monenlaisen hyvän löytymistä.
Tuon kaiken ratkaisevan Jumalan kutsun edessä vastasin myöntävästi: tahdon elää elämäni Jumalan kanssa, hänen tahtonsa mukaan. Vielä silloin en ymmärtänyt Jumalasta ja Jeesuksesta oikeastaan yhtään mitään, mutta näiden 33 vuoden aikana olen jo oppinut enemmän.
Tuossa kutsun ja kohtaamisen hetkessä Jumalan läsnäolo tuli elämääni ja turvauduin Jeesukseen, jonka silloin tiesin lähinnä vain sanana ja nimenä, mutta jonka Pyhä Henki nosti vahvasti mieleeni. Tuosta hetkestä alkaen sisimmässäni on ollut levollinen, turvallinen usko kaikki nämä vuodet.
Moni kasvaa uskoon ja Jumalan tuntemiseen hiljalleen. Joku saa kokea sen todeksi jo lapsesta alkaen. Jos sinä et tunne Jumalaa, Luojaasi, hän kutsuu sinua tänään yhteyteensä.
Jumala on luonut sinut kuvakseen. Hänellä on hyvä, merkityksellinen suunnitelma ja tarkoitus elämääsi varten. Hän antaa lahjaksi ikuisen elämän.
Jumala on antanut lahjoja ja mahdollisuuksia, joita en koskaan olisi saanut ilman häntä. Moneen seikkailuun, iloon ja haasteeseen hän kuljettaa. Niissä kaikissa itse kaikkivaltias, rakastava Jumala on kanssamme.
Sen on kokenut todeksi moni suomalainen nuori mies ja nainen. Maassamme on tutkijoidenkin mukaan suurta hengellistä heräämistä nuorten parissa. Minunkin poikieni kohdalla se on totta.
Aikamme vakavat haasteet laittavat miettimään. Jonkun tutkimuksen mukaan vain 17 % nuorista uskoo hyvään tulevaisuuteen. Jumalan kanssa tämä luku voi nousta 100 %:iin. Jumalan, Hyvän paimenen matkassa meillä on syvin turva, tarkoitus ja kirkas päämäärä.
Mutta aikamme on täynnä pettäviä, valheellisia ääniä, jotka eivät anna sitä mitä lupaavat. Ilman Jumalaa jäämme itsekkyyden, rakkaudettomuuden, elämän vaikeuksien, pahan ja kuoleman valtaan. Ihminen on itsepäinen ja ylpeä, Luojansakin edessä.
Rakastatko sinä minua?
Niin oli opetuslasten suuri mies, Pietarikin. Hän oli kova uhoamaan ja luotti omaan voimaansa. Kolmesti hän kielsi Herransa ja joutui itkemään katkerasti. Kaikki näytti romahtavan lopullisesti.
Mutta silloin paikalle ilmestyi Vapahtaja, itse evankeliumi, joka armahti ja rohkaisi Pietaria. Kolme kertaa Jeesus kysyi Pietarilta, rakastatko sinä minua.
Jo ristillä Vapahtaja oli armahtanut Pietarin ja sinutkin. Nyt Vapahtaja, Hyvä paimen hoiti Pietarin sielua. Rakkaus peitti kieltämiset.
Rakkaudesta on koko olemassaolossamme ja elämässä kysymys. Nämä sanat ovat kaikkien sydämellä. Rakastaako kukaan?
Jumala, sinun Luojasi rakastaa täydellisellä, uhrautuvalla, ikuisella rakkaudella juuri sinua (agape-rakkaus)!
Jumalan rakkaus herättää vastarakkautta. Evankeliumitekstin käännöksessä kreikasta suomeksi ei tule ilmi tärkeät sanaerot. Kun Jumala rakastaa meitä täydellisellä agape-rakkaudella, Pietari kykenee vastaamaan siihen vain fileo-ystävärakkaudella.
Kun Jeesus kysyy, rakastatko sinä minua, Pietari vastaa: kyllä minä pidän sinusta. Näin Pietari oli ymmärtänyt jotain syvää. Jumala on täydellinen rakkaus ja ihminen on siitä vain heijastusta.
Meidänkin kohdallamme on olennaisen tärkeää, että suostumme Jumalan täydellisen rakkauden kohteeksi. Silloin saamme kaiken ja silloin voimme alkaa opetella rakkauden ensiaskeleita kohti tulevaa kirkkautta, jossa kaikki on täydellistä, mutta täällä vielä vajavaista.
Pietari oli näin suorittanut apostolisen loppututkinnon Jumalan elämänkoulussa ja hän sai tehtävän: Kaitse minun karitsojani ja lampaitani!
Jumala kuljettaa ja kasvattaa meitäkin hänen rakkautensa tuntemiseensa ja kutsuu tehtäviin. Lapsi kasvaa ajallaan aikuisuuteen. Lapsen ja aikuisen välinen rajapyykki on juuri tämä: rakkaudellinen palveleminen – kodissa, työpaikalla, seurakunnassa ja yhteiskunnassa – Jumalan siunauksen alla.
Paimenuudesta
Pietarista tuli paimen, Jumalan perheväen kaitsija. Useimmiten se on positiivinen tehtävä. Paimen saa ravita seurakuntaa selvällä, hyvin valmistelulla sanalla. Hän saa kutsua, rohkaista ja lohduttaa.
Toisinaan paimen joutuu puolustamaan laumaansa, jonka hän tuntee ja jota hän rakastaa. Se on jo paljon vaikeampaa ja jopa raastavan kipeää ja raskasta.
Jumalan kansaa uhkaa sisäisiä ja ulkonaisia vaaroja. (1) Ulkonaiset vaarat ovat kristillisen uskon ja uskovien vähättelyä ja pilkkaamista, pahimmillaan vainoamista. Kristittyjä marttyyreja on paljon.
(2) Vakavin uhka on sisäinen. Sen osalta Jeesus kehotti varomaan fariseusten ja saddukeusten hapatusta, ts. vääriä opettajia, vääriä profeettoja, monenlaisia eksyttäjiä. Farisealaisuus on kovaa lakiuskontoa, jossa armo ja Jeesuksen ristintyön merkitys katoaa.
Se voi olla fanaattista ylikarismaattisuuttakin, jossa henkilö esiintyy erityisenä Jumalan miehenä tai naisena. Kaikki, mitä hän sanoo ja tekee, on Jumalasta. Jos joku vastustaa, se on saatanasta. Tällainen harha on äärimmäisen mustavalkoista: on vain Jumala ja saatana.
Mitä puuttuu? Ihminen. Me olemme ihmisiä, aina vajavaisia sanoissa ja teoissa, mutta onneksi pahalta varjeltuja.
Paimenen tehtävä on varjella laumaa susilta. Valitettavasti nykyään suorastaan kutsutaan susia lauman keskelle ja niitä hellitään. Susia ei saa kieltää syömästä lampaita, koska susille tulisi siitä paha mieli.
Tämä näkyy aikamme yhteiskunnassamme susilaumojen keskellä, mutta erityisesti liberaalissa eli saddukeusten hapattamassa modernissa, humanistisessa uskonnollisuudessa. Siinä ihminen nostetaan Jumalan ja sanan paikalle, mikä on syntiinlankeemuksen syvä ydin ja suurin kauhistus.
Hyvän paimenen suojassa
Mutta kaiken tämän keskellä Vapahtajamme sanoo: Minä olen hyvä paimen. Minä tunnen lampaani ja ne tuntevat minut. Minä annan henkeni alttiiksi lampaiden puolesta. (Joh 10:14-15)
Kun vietämme aikaa Jumalan, Vapahtajamme seurassa, varmasti tunnemme hänen äänensä. Jokaiselle meistä on oma, yksilöllinen äänemme. Vanhemmat tuntevat lapsensa äänen ja lapsi tuntee vanhempiensa tutun äänen väkijoukonkin keskellä.
Samoin on suhteessa Jumalaan, taivaalliseen Isäämme. Hän tuntee sinut ja sinä saat oppia tuntemaan hänet. Jumalan ääni on Raamattu. Siinä hän puhuu meille elävällä tavalla Pyhässä Hengessä.
Jumala on täynnä hyvyyttä, armoa ja rakkautta sinua kohtaan. Hän on tullut ihmiseksi meidän rinnallemme. Hän on kantanut ristille meidän syntimme ja rikkomuksemme. Hän osoittaa suurinta, uhrautuvaa rakkautta meitä kohtaan. Hän on luonut juuri sinut ja lupaa pitää juuri sinusta huolta perille taivaan kotiin saakka.
Päätän apostoli Pietarin sanoihin ja syvään kokemukseen ja iloon, jonka hän sai elää todeksi: Me olimme eksyksissä kuin lampaat, mutta nyt me olemme palanneet sielujemme paimenen ja kaitsijan luo. (1 Piet 2:25) Onhan tämä totta sinunkin kohdallasi!
.
Rukous Jumalan yhteyteen:
Herra Jeesus Kristus. Kiitos, että kuolit puolestamme,
sovitit kaikki rikkomuksemme ja syntimme,
ja avasit meille tien ikuiseen elämään.
Tule elämääni ja sydämeeni Vapahtajaksi ja Herraksi.
Tapahtukoon sinun tahtosi elämässäni.
Ole minun Hyvä paimeneni ja pidä meistä kaikista huolta!
Aamen.
.
PYHÄN RUKOUS
Jeesus, hyvä paimenemme.
Tänään tahdomme kiittää sinua hyvyydestäsi ja huolenpidostasi.
Sinä olet pienten ja suurten paimen.
Sinä johdatat meitä koko elämämme ajan.
Me emme itse tunne tietä emmekä vaaroja, jotka meitä uhkaavat.
Älä anna meidän joutua kauas luotasi.
Opeta meitä erottamaan sinun äänesi kaikkien muiden äänten joukosta
ja sinun kutsusi niistä kutsuista, jotka ovat viemässä meitä harhaan.
Jos lähdemme omille teillemme, vedä meidät takaisin luoksesi.
Kiitos rakkaudestasi ja huolenpidostasi.
Aamen.
.
PSALMI 23
Herra on minun paimeneni,
ei minulta mitään puutu.
Hän vie minut vihreille niityille,
hän johtaa minut vetten ääreen, siellä saan levätä.
Hän virvoittaa minun sieluni,
hän ohjaa minua oikeaa tietä nimensä kunnian tähden.
Vaikka minä kulkisin pimeässä laaksossa,
en pelkäisi mitään pahaa, sillä sinä olet minun kanssani.
Sinä suojelet minua kädelläsi,
johdatat paimensauvallasi.
Sinä katat minulle pöydän vihollisteni silmien eteen.
Sinä voitelet pääni tuoksuvalla öljyllä,
ja minun maljani on ylitsevuotavainen.
Sinun hyvyytesi ja rakkautesi ympäröi minut
kaikkina elämäni päivinä, ja minä saan aina asua Herran huoneessa.