JEESUS HERÄTTÄÄ USKON (3. Su loppiaisesta)

Jeesuksen julkinen toiminta on alkanut. Opettamalla ihmisiä ja parantamalla sairaita Jeesus ilmaisee jumalallisen kirkkautensa. Hänen ihmetekonsa ja ihmisten todistukset, jotka ovat saaneet tuntea hänen voimansa, herättävät uskon häneen auttajana ja Vapahtajana.

.

EVANKELIUMI: Joh 4:39-42

Monet tuon Samarian kaupungin asukkaista uskoivat Jeesukseen kuultuaan naisen todistavan: ”Hän kertoi minulle kaiken mitä olen tehnyt.”

Kun samarialaiset tulivat Jeesuksen luo, he pyysivät häntä jäämään kaupunkiin, ja hän jäikin sinne kahdeksi päiväksi. Yhä useammat uskoivat Jeesukseen kuultuaan hänen itsensä puhuvan, ja he sanoivat naiselle: ”Nyt emme enää usko vain sinun puheesi perusteella. Me olemme nyt itse kuulleet häntä ja tiedämme, että hän todella on maailman pelastaja.”

.

SAARNA

Epäilevä nainen ja Jeesus

Suomalainen ei usko ennen kuin näkee. Tämä oli totta myös Samariassa, joka oli Israelin maakunta, jossa asui maahan pakkosiirrettyjä muukalaisia. He olivat osittain omaksuneet juutalaisten tapoja ja pyhiä Kirjoituksia, mutta valikoivasti. Siksi he olivat hurskaiden juutalaisten halveksimia, jopa siinä määrin, että juutalaiset eivät astuneet heidän asuinalueelle jalallakaan.

Mutta Jeesus rikkoi kaikki väärät rajat. Jumalan armo tuli Kristuksessa myös samarialaisten keskelle. Hän puhutteli syntistä naista kaivolla ja pyysi hänen astiastaan vettä juotavaksi.

Jeesus lähetti opetuslapset Samarian kaupunkiin ostamaan ruokaa, mikä oli juutalaiselle syvä nöyryytys. He olivat varmasti melkoinen nähtävyys ja hupailun aihe samarialaisten keskellä.

Jeesuksen armahtava rakkaus kohtasi syntisen naisen, jolla oli ollut miehiä moneen lähtöön (lue Joh 4:16-19). Siksi hän tuli päivän polttavimpaan aikaan yksin kaivolle, kun siellä ei ollut muita.

Monipolvisen keskustelun jälkeen nainen ymmärsi, että Jeesus on luvattu Messias. Kohtaamisen myötä nainen koki saaneensa syvän ihmisarvon. Hän sai uuden alun elämälleen, joka merkitsi myös sydämen ja elämän puhdistumista.

Tästä kaikesta hän ryntäsi kertomaan kaupungin asukkaille. Nainen, joka häpesi, oli leimattu huonoksi ja pelkäsi muita – juuri hän riensi kertomaan kaikille Messiaan kohtaamisesta.

Ihmettelevät kaupunkilaiset ja Jeesus

Oudot tapahtuvat puhuttelivat ja koskettivat samarialaisia. Ensin kaupunkiin oli tullut joukko pälyileviä, häpeilevän synkkiä juutalaisia miehiä ostamaan ruokaa, mikä oli päivän suuri uutisaihe. Sitten kaupungin halveksittu nainen, joka oli kulkenut vain varjoissa, tuli julistamaan rohkeasti, kuin uutena ihmisenä, ihmeellisestä Messiaasta.

Tämä tapahtui Pyhän Hengen vaikutuksessa, josta Jeesus puhui naiselle kaivolla. Jumala oli suunnitellut kaiken jo ennakkoon ja toteutti tahtonsa Poikansa, Hengen ja naisen välityksellä.

Ei siis ihme, että muutamat uskoivat heti. Kaiken lisäksi he saivat henkilökohtaisesti kohdata naisen kertoman Messiaan. Silloin vielä useammat uskoivat. Kaupungissa syntyi herätys.

Me ja Jeesus

Juuri näin evankeliumin sanoma on kiirinyt läpi aikojen ja kansojen. Ensin joku on kohdannut Vapahtajan. Tämä kohtaaminen on muuttanut elämän. Ihminen on löytänyt yhteyden Luojaansa. Hän on saanut syntinsä anteeksi, Pyhän Hengen lahjan, uuden valon ja suunnan.

Näin olen itsekin kokenut. Yhdet kokevat äkillisen, vahvan kääntymyksen. Toiset käyvät läpi pitkän prosessin. Kolmannet ovat kasvaneet Jumalan armossa ja tuntemisessa jo lapsuudesta alkaen.

Kristuksen kohtaamisen myötä ihmisessä syntyy vastustamaton sydämen halu kertoa suurimmasta ja parhaimmasta lahjasta, jonka on saanut. Tuoreen uskovan into on usein ihailtavaa. Toisinaan joku saa tartunnan tästä ilosta, mutta usein edessä on hiljainen muuri.

Mutta silti! Jälleen yksi todistus Jumalan todellisuudesta ja rakkaudesta. Jokainen todistus on suurta Jumalan rakkautta ihmisiä kohtaan. Ne ovat tärkeitä mahdollisuuksia tarttua elämään.

Jeesuksesta kertominen

Omakohtaisen todistuksen kertominen on tärkeää. Ei saa pitää piilossa sitä, minkä on saanut. Uskosta kertominen vapauttaa olemaan sitä, mitä on: Jumalan lapsi. Uskosta kertominen on suurinta rakkautta ihmisiä kohtaan. Se on mitä syvintä kiitollisuutta Jumalaa kohtaan.

Jumalan rakkaudesta kertominen ei ole pakkopullaa. Se nousee aidosta sydämen halusta. Toisinaan on voitettava ihmispelkoja ja muureja, kuten opetuslapset ja syntinen nainenkin.

Väärät pelot ja muurit kaventavat elämää. Ne ahdistavat. Onneksi Jeesus lähettää meidät rikkomaan synkkiä muureja ja vapauttamaan itsemme ja toisemme.

Omakohtaisen todistuksen uskosta tulee olla aito ja rehellinen. Tärkeää on pysyä totuudessa. Liioittelu on valehtelua ja siitä jää kiinni. Asioiden vähättely ei sekään tuo kunniaa Jumalalle.

Asia on yksinkertainen. Kerro siitä, minkä olet saanut kokea todeksi – ei yli eikä sen ali.

Kerro omin sanoin ja sellaista, minkä ymmärrät. Moni on vieraantunut Jumalasta ja hengellisestä sanastosta. He eivät ymmärrä uskovien ”kaanaankieltä”. Sano suomeksi ja ymmärrettävästi.

Uskontodistuksen ei tarvitse olla pitkä saarna tai syvällinen teologinen opetus. Jo yksi lause voi riittää. Siitä on Raamatussa ja elämässä monia esimerkkejä.

Uskon syntyminen

Omalla kohdallani uskon syntymisen kannalta ratkaisevaa oli lause, jonka kuulin vuosia aiemmin: ”Annoin elämäni Jeesukselle”. Kun oma aikani koitti, muistin äkisti tuon lauseen. En ymmärtänyt sen merkitystä, mutta tiesin, että minun tuli tehdä samoin. Kyse ei ollut vain lauseesta, vaan sen sisältämästä todellisuudesta: Jumalasta ja hänen kohtaamisesta Kristuksessa.

Rukoilin kahta asiaa, kun Jumala veti minua voimakkaasti puoleensa: 1) Tapahtukoon sinun tahtosi elämässäni, on se sitten mitä tahansa; 2) Annan elämäni Jeesukselle.

Näiden sydämen sanojen jälkeen sisimpääni laskeutui Jumalan läsnäolo ja rauha. Sen myötä sain levollisen uskon, joka on ollut sisimmässäni aikuisiällä jo 33 vuoden ajan. Uskoa ei tarvitse puristaa eikä luulotella. Koska Jumala on Kristuksessa tullut lähelle ja syvälle sydämeeni, minä uskon. Minun oma henkeni, sisimpäni lepää hänessä. Hän antaa uskon ja kaiken.

Uskoontulossa tapahtuu muutama Jumalan vaikuttama keskeinen asia:

• Ihminen tajuaa syntisyytensä, joka on aidon rakkauden puuttumista ja rikkomista.
• Ihminen suostuu Jumalan hyvään tahtoon ja antaa elämänsä valtakirjan Jumalalle.
• Ihminen turvautuu Jumalan armoon ja pelastukseen eli Jeesukseen Kristukseen, joka on sovittanut syntimme ristinkuolemallaan.
• Ihmisen ja Jumalan välille syntyy ikuinen elämän ja rakkauden yhteys.

Kaiken tämän saa aikaan Jumala, joka tulee meitä lähelle Kristuksessa, Pyhässä Hengessä, Sanassa ja armovälineissä. Ihmisen osa on suostua Jumalan armon ja rakkauden kohteeksi. Ilman Jumalan pelastavaa rakkautta ihminen pakenee Jumalaa ja kapinoi häntä vastaan.

Tämä lahja on tarkoitettu kaikille. Sinullekin! Jumala rakastaa jokaista. Hän on sovittanut meidän kaikkien synnit Kristuksessa. Hän tahtoo pelastaa jokaisen. Sinutkin!

Jotta tämä voi tapahtua, hän on tullut ihmiseksi ja kärsinyt puolestamme. Ajattele! Luojamme ristinpuulla – sinun tähtesi, rakkaudesta sinuun. Mitä suurempaa ja ihmeellisempää voisimme toivoa kaiken Luojalta, Jumalaltamme?

Kasvu ja elämä uskossa

Kun pelastava yhteys Jumalaan avautuu, ihminen alkaa kasvaa Jumalan lapsena. Hän voi ymmärtää paremmin, kuka on Jumala, Jeesus ja Pyhä Henki ja mikä on hänen hyvä tahtonsa.

Kasvu tapahtuu Jumalan Sanan voimalla. Siihen liittyy halu rukoilla ja kokea Jumalan perheväen yhteyttä. Kasvu on elinikäinen prosessi, joka ajassa jää vajaaksi, mutta täydellistyy kirkkaudessa.

Tällä matkalla olemme kuten opetuslapset, syntinen nainen ja samarialaiset kerran olivat. Nyt he ovat kirkkaudessa. Usko on vaihtunut näkemiseen.

Ajallisessa elämässä montaa asiaa verhoaa salaisuuden verho. Yhtäältä tiedämme ja koemme paljon, mutta silti tietomme on vajavaista. Joudumme jättäytymään uskon varaan. Vain Jumalan tietää ja voi kaiken. Siksi hänessä on ainoa todellinen, perimmäinen turva.

Kun koemme heikkoutta uskossa tai elämässä, saamme pyytää vahvistusta. Jumala tahtoo, että uskomme olisi luja ja terve. Vahva usko ei tarkoita sitä, että ihminen itse on vahva ja voisi sillä ylpeillä. Se ei tarkoita, että ihmisestä tulisi lähes synnitön, menestyvä ja muita parempi.

Päinvastoin – vahva usko tarkoittaa sitä, että ihminen on oppinut tuntemaan oman heikkoutensa ja epäluotettavuutensa. Suurin vihollisemme on oma syntinen luontomme. Emme voi luottaa itseemme, kehenkään ihmiseen tai ihmiskunnan kyseenalaisiin saavutuksiin. Emme voi asettaa elämää ja kohtaloa ajallisen ja katoavaisen varaan, vaan ainoastaan Jumalan. Sitä on vahva usko.

Ihmisen todellinen arvo

Samarialaiset kokivat pienuutensa halveksunnan kohteena. He kaipasivat Jumalan armoa ja rakkautta. Kristuksen kohtaamisessa he saivat mittaamattoman ihmisarvon, jota kukaan ei voinut riistää heiltä, vaikka heitä edelleenkin halveksuttaisiin.

Jokainen ihminen, joka suostuu elämänyhteyteen Luojansa kanssa, saa mittaamattoman arvon. Sinä olet Jumalan luoma ihminen! Sinä olet hänen kuvansa!

Sinut on lunastettu suurimmalla hinnalla Golgatan ristillä! Sinä olet Jumalan Pojan arvoinen Jumalan silmissä! Sinä olet Pyhän Hengen armotyön kohteena! Sinut kirkastetaan täydelliseksi, ikionnelliseksi Jumalan lapseksi. Sinä saat enemmän kuin olet koskaan osannut unelmoida.

Totuuden voi kohdata vain armon varassa

Jumalan antaman ihmeellisen armon kohtaaminen ei tarkoita syntien, vääryyden ja pahuuden lakaisemista maton alle, kuten ihmiset yleensä luulevat. Vain armon varassa voimme kohdata totuuden itsestämme, ihmisestä ja maailmasta. Totuus on karu.

Armo on totuuden kohtaamista ja käsittelyä tavalla, joka vapauttaa ihmisen. Se on Jumalan sylissä olemista, siinä kasvamista ja hoidossa olemista. Jumalan sylissä voimme luottaa, että meitä ei hylätä. Vain armosylissä uskallamme nähdä totuuden syntisyydestämme ja maailman pahuudesta.

Totuuden kohtaaminen armon varassa johtaa vapauteen ja muutokseen. Ilman sitä ihminen elää valheessa eikä voi koskaan vapautua todelliseen elämään. Samalla ihminen joutuu tunnustamaan, että synti riippuu hänessä kiinni kuolemaan saakka. Kuitenkaan synti ei enää täysin hallitse häntä, vaan armollinen Jumala, joka on hänessä Pyhässä Hengessä.

Tässä synnin ja armon jännitteessä Jumala kasvattaa meitä. Välillä tuo kasvatus voi tehdä kipeää, mutta se on aina rakkaudesta ja parhaaksemme.

Silti monet ajallisen elämän ahdistuksen eivät ole Jumalan tahto meitä kohtaan. Monelta pahalta hän on varjellut. Monelta hän olisi tahtonut varjella. Kaikki koettelemukset Jumala voi kääntää hyväksemme. Kaikissa ahdistuksissa hän on kanssamme. Taivaassa ei enää ole ahdistuksia.

Suomen kansan hätätila

Kunpa aikamme suomalaiset voisivat ymmärtää Jumalan todellisuuden ja rakkauden. Monet pakenevat häntä. Jumalaa ei mukamas tarvita. Jumala on paha elämän pilaaja tai kaiken hyväksyvä pehmo lälly, joka siunaa kaiken vääryydenkin. Jumala ei ole kumpaakaan!

Maassamme on menossa ennennäkemätön kristillisen uskon hävittämiskampanja. Kristillinen usko kielletään päiväkodeista saattokoteihin, kaikilla yhteiskunnan tasoilla ja instansseissa. Tämä on erityisesti pienen, mutta äänekkään vähemmistön tuhotyötä. Ihmeellistä, että kirkkoon kuuluvat 61 % ovat hiljaa. Se kertoo siitä, että useimpien sydämissä usko on kuollut.

Kristillistä uskoa ja arvoja pidetään ”elämänkielteisenä”. On järkyttävää, että viattomia, terveitä vauvoja ei saakaan surmata äitiensä kohtuihin, sukupuolisuutta ei saakaan kumota ja silpoa, seksuaalisuutta ei saakaan toteuttaa missä, milloin ja miten tahansa, alkoholin ja huumeiden kauppaa ei saakaan vapauttaa, vanhuksia ja sairaita ei saakaan tappaa eutanasian nimissä!!!

Tätä on liberaali usko ja moraali. Tätä on humanismi. Mutta kumpi onkaan Jumalasta ja kumpi saatanasta? Hedelmistä puu tunnetaan. Hyvä puu tekee hyvää hedelmää ja paha puu pahaa hedelmää. Kristillinen usko on aina elämän puolella, mutta liberaalit voimat kylvävät rikkinäisyyttä ja kuolemaa vauvasta vaariin.

Kun ainoa järjen, rakkauden ja vastuullisuuden ääni tukahdutetaan, yhteiskuntamme ja ihmisyys murenee ja romahtaa. Olemme jo nyt siirtyneet aikaan, jota leimaa pahoinvointi, rikkinäisyys, ahdistukset, epävarmuus, vakavat kriisit ja sota.

Mikäli jatkamme samaa tietä, edessä on lopullinen tuho. Vain Jumalassa on elämä. Ilman Jumalaa on vain itsekkyyttä, turmelusta, kärsimystä, kuolemaa ja tuho.

Suomen kansa on vuodesta 1970 alkaen surmannut yli 670 000 lastaan abortoimalla. Monet heistä olisivat perustaneet perheen. Meitä suomalaisia puuttuu yli miljoona. Mikään kansa ei kestä sellaista moraalisesti eikä käytännössä.

Lapsia syntyy vähän ja ihmisiä eläköityy paljon. Veronmaksajia ei ole riittävästi. Jokainen abortoitu olisi tuonut tärkeän, luovuttamattoman panoksensa. Terveydenhoito- ja eläkejärjestelmämme romahtavat mahdottoman edessä.

Onko siis ainoa taloudellinen ratkaisu eutanasia eli vanhusten ja sairaiden surmaaminen? Jo nyt monissa hoitolaitoksissa ei lääkitä keuhkokuumeen kohdatessa ja moni kuolee ennenaikaisesti. Tämä on arkipäivää Suomessa.

Jos olisimme pitäneet kiinni kristillisestä rakkaudesta ja moraalista, lapsia ei olisi abortoitu. Meitä olisi yli miljoona enemmän. Ikärakenne olisi terveempi ja taloutemme vahvempi. Suomen kansa maksaa kovan hinnan lastensa tappamisesta – käytännössä ja kerran Jumalan kasvojen edessä.

Silti kansamme tahtoo vain entistä enemmän kieltää Jumalan ja kaiken kristillisyyden. Mutta eivät elämän realiteetit muutu, vastuuta voi paeta, eikä Jumala luovu oikeudenmukaisuudesta.

Tosiasiassa vain Jumala voi pelastaa sen, mikä on pelastettavissa niin Suomessa kuin koko maailmassa. Suomen kansa on hätätilassa ja hysterian vallassa.

Kansamme keskellä on julistettu vuosisatojen ajan evankeliumia Jumalan armosta ja rakkaudesta Kristuksessa. Miksi tuo hyvä sanoma kaikuu kuuroille korville ja sydämille?

Jumalahan on antanut meille elämän ja ennennäkemättömän hyvinvoinnin. Onko lahjaksi saatu hyvinvointi tehnyt meistä ylpeitä – ikään kuin itse olisimme kaiken tämän hyvän luoneet?

Tosiasiassa jokainen elämämme hetki on lahjaa. Emme määränneet syntymäämme emmekä voi päättää sitä, kuinka pitkään sydämemme lyö. Lahjaa on osaamisemme ja kykymme. Lahjaa on ollut perusvakaa ympäristömme. Lahjaa on maamme nimeltä Suomi.

Herätys

Mikä saisi kansamme kääntymään? Tarvitaanko uuden, vielä kauhistuttavamman talvi- ja jatko-sodan kohtaamista? Pitääkö Putinin todella kääntää katseensa Suomen ylle Ukrainan tavoin Jumalan herättävänä ruoskana, kun USA ei meitä suojaakaan?

Eikö jo maailmamme ole murenemassa pelottavalla tavalla ja nopeudella? Kuinka pitkään ihmiset vielä sinnittelevät siinä luulossa, että kaikki jatkuu kuten ennen. Koska alkaa herätys?

Samarialaiset kohtasivat armahtavan Vapahtajan. He nöyrtyvät hyvän edessä, tulivat uskoon ja saivat uuden elämän. Sen koki syvästi syntinen nainen Sykarin kaivolla. Me kaikki olemme syntisiä, mutta voimme kohdata saman Vapahtajan elämän lähteellä. Voimme vakuuttua omakohtaisesti.

Mikäli Jumalan armo ja rakkaus eivät kelpaa, niitämme kärsimystä, kuolemaa ja tuhoa. Rooman armeija tuhosi vuonna 70 jKr. Jerusalemin kaupungin ja temppelin. Vuonna 135 jKr. Israelin valtio lakkautettiin ja alkoi lähes 2000 vuoden mittainen diaspora maailman kansojen keskellä.

Silti juutalaisillekin on avattu armon ovi. He saivat oman maansa takaisin vuonna 1948. Vielä he kokevat kansallisen herätyksen ja hyväksyvät Jeesuksen Messiaakseen.

Mekin voimme menettää kaiken sen hyvän, mikä meille on annettu lahjana – ellemme käänny. Synnin vallalle on piirretty raja, jota emme voi ylittää. Vielä hetken Jumala kutsuu ja vetää meitä puoleensa. Ilman Jumalaa me menetämme suojan, tarkoituksen ja elämän.

Meidän syntimme on sovitettu Golgatan ristillä Jeesuksessa Kristuksessa. Jumala on valmis antamaan kaiken anteeksi ja puhdistamaan uutta alkua varten. Hän tarjoaa ikuista rauhaa jokaiselle ihmiselle ja kansalle.

Valinta on sinun arvoisa suomalainen ja koko Suomen kansa!

Rukoilemme ja toivomme, että Jumala vuodattaisi pysäyttävän Henkensä kansamme ylle niin, että välttyisimme pahimmalta. Kunpa syntyisi suuri herätys! Se olisi suurin mahdollinen lahja, koska siihen sisältyy ikuinen armo ja elämä.

Ota tämä lahja vastaan ja kasva uskossa Jumalan armon varassa. Todista, julista ja palvele kaikella sillä, mikä sinulle annetaan. Kun saat sydämeesi syvimmän tarkoituksen ja ilon, haluat jakaa sitä toisillekin. Näin teki Sykarin kaivolla ollut nainen. Hän teki sen sydämen riemusta ja alkoi herätys.

Tule armon Herra ja anna meillekin pelastava, uudeksi luova usko!

.

RUKOUS

Pyhä Jumala.

Me olemme syntisiä.
Totuus tekee kipeää emmekä tahtoisi sitä kohdata.

Anna meille anteeksi.
Tapahtukoon sinun tahtosi elämässämme.

Tule Jeesus Kristus minulle Herraksi ja Vapahtajaksi.

Annan elämäni sinun käsiisi.
Kiitos, että olet sovittanut kaikki syntini ristillä.

Kiitos, että nousit kuolleista ja saan elää yhdessä sinun kanssasi.
Kiitos Pyhän Hengen lahjasta, uskosta, armosta ja elämästä.

Anna minulle sydämen riemua kertoa tästä suurimmasta.
Siunaa ja pelasta lähimmäiseni.

Johdata kaikessa.
Kiitos, että viet kerran perille taivaaseen.

Aamen.