Raamattu ajassamme

ARMAHTAKAA! (5. su helluntaista)

Tuomiovalta kuuluu yksin Jumalalle. Meitä kehotetaan armahtamaan toisiamme ja edistämään oikeuden ja hyvyyden toteutumista. Kuulumme syntisten seurakuntaan, joka elää Jumalan anteeksiantamuksesta Kristuksen sovitustyön varassa ja Jumalan sanan valossa.

.

EVANKELIUMI: Joh 8:2-11

Varhain aamulla Jeesus tuli taas temppeliin. Hänen luokseen kerääntyi ihmisiä suurin joukoin,
ja hän istuutui ja opetti heitä.

    Kesken kaiken toivat lainopettajat ja fariseukset paikalle naisen, joka oli joutunut kiinni aviorikoksesta. He asettivat hänet Jeesuksen eteen ja sanoivat: ”Opettaja, tämä nainen on avionrikkoja, hänet tavattiin itse teossa. Mooses on laissa antanut meille määräyksen, että tällaiset on kivitettävä. Mitä sinä sanot?” He puhuivat näin pannakseen Jeesuksen koetukselle ja saadakseen sitten aiheen syyttää häntä.

    Mutta Jeesus kumartui ja kirjoitti sormellaan maahan. Kun he tiukkasivat häneltä vastausta, hän suoristautui ja sanoi: ”Se teistä, joka ei ole tehnyt syntiä, heittäköön ensimmäisen kiven.” Hän kumartui taas ja kirjoitti maahan. Jeesuksen sanat kuultuaan he lähtivät pois yksi toisensa jälkeen, vanhimmat ensimmäisinä.

Kansan keskelle jäi vain Jeesus ja nainen. Jeesus kohotti päänsä ja kysyi: ”Nainen, missä ne kaikki ovat? Eikö kukaan tuominnut sinua?” ”Ei, herra”, nainen vastasi. Jeesus sanoi: ”En tuomitse minäkään. Mene, äläkä enää tee syntiä.”

.

SAARNA

Ansa

Ansa on viritetty! Näyttämönä on temppelin pylväikköalue. Sitä tähyilivät roomalaiset sotilaat, jotka pitivät yllä yleistä järjestystä ja estivät kapinoitsijoiden nousun. Paikalla oli runsaasti kansaa, jota Jeesus opetti. Yllättäen paikalle tuli lainopettajia ja fariseuksia, jotka raahasivat mukanaan avutonta naista ja paiskasivat hänet Jeesuksen eteen.

Syyttäjien mukaan nainen oli jäänyt kiinni aviorikoksesta. Mitä pitäisi tehdä? Mooseksen lain mukaan tuomiona oli kuolema. Nyt vastausta tivattiin Jeesukselta – mutta miksi? Eihän ollut hänen tehtävänään tuomita ketään maallikkosaarnaajana. Entä missä oli rikoskumppani eli mies? Kyseessä oli näytös, jonka tarkoituksena oli tuhota Jeesuksen maine. Nainen oli vain välikappale.

Kansan ja roomalaisten ja fariseusten edessä Jeesukselta tivattiin selkeää kannanottoa ja tuomionsanan lausumista: Mooseksen lain mukaan nainen on kivitettävä. Mitäs sinä sanot?

Jos Jeesus lausuisi tuomion, roomalaiset ottaisivat hänet kiinni, sillä valta tuomita kuolemaan kuului vain miehittäjälle eli roomalaisille. Lisäksi se sotisi kovasti Jeesuksen armahtavaa ja syntisiä ”syleilevää” linjaa vastaan. Fariseukset olivat varmoja, että Jeesus ei lausu tuomiota.

Mutta jos Jeesus päästäisi naisen ilman lain vaatimaa tuomiota, hän kumoaisi Mooseksen lain ja olisi väärä opettaja, väärä profeetta ja väärä messiaskandidaatti. Silloin Jeesus menettäisi kansan arvostuksen, sillä Mooseksen laki oli juutalaisille pyhä ja ehdoton.

Vapahtajan vastaus

Jeesuksen reaktio oli syvällinen ja strategisesti viisas. Hän kirjoitti vastauksensa hiekkaan, sillä isienkin perinnäissääntöjen mukaan sapattina ei saanut kirjoittaa alustaan, johon jäisi pysyvä jälki. Sen sijaan tomuun sai kirjoittaa.

Olennaista oli se, että roomalaiset eivät voineet kuulla Jeesuksen vastausta, koska hän ei sanonut sitä ääneen. Lisäksi kirjoittaminen loi henkeä salpaavan hiljaisuuden ja jännitteen.

Mitä Jeesus kirjoitti? Sitä emme tiedä, mutta siitä on monia arvailuja.

(1) Kirjoittiko Jeesus jotain sellaista, mikä kosketti suoraan syyttäjien omaatuntoa ja heidän tekojaan? Näin moni on arvellut.

(2) Mutta vakuuttavin ja yllättävin arvaus on se, että Jeesus kirjoitti tomuun yksinkertaisesti sanan ”kuolemantuomio”. Mooseksen laki oli Jumalan antama säädös eikä Jeesus tullut sitä kumoamaan. Näin Jeesus osoitti olevansa Jumalan lähettämä opettaja, profeetta, jopa Messias. Ja koska hän kirjoitti tuon sanan, roomalaiset eivät saaneet häntä siitä kiinni.

Siksi syyttäjät yrittivät uudelleen saada Jeesuksen lausumaan tuomion ääneen. Nyt tuomio oli kirjoitettu tomuun. Mooseksen lakikin oli kirjallinen ja niin oli myös tuomio.

Tuomion toteutus

Seuraavaksi kyse oli tuomion toteuttamisesta. Nainen oli avionrikkoja ja laki määräsi siitä kuolemantuomion. Kun yksi sormi osoittaa lähimmäiseen, muut sormet osoittavat itseemme.

Tosiasiassa jokainen meistä on tuomittu kuolemaan syntiemme tähden. Jumalan laki on tässä ehdoton ja horjumaton. Me kaikki kuolemme, koska olemme syntisiä ja koska Jumala on säätänyt jokaiselle meistä kuolemanrangaistuksen, joka kerran käy toteen.

Jo nyt kannamme kuoleman siementä soluissamme, jotka uusiutuvat koko elämämme aikana vain noin 40-50 kertaa, suunnilleen kerran vuodessa. Soluissamme on kuin helminauha. Kun solu jakautuu, yksi helmi katoaa. Kun jäljellä ei ole enää yhtään helmeä, solut eivät enää uusiudu vaan alkaa lopullinen vanhentuminen ja hiipuminen kohti kuolemaa. Sen huomaamme itsessämme.

Tuomio oli selvä, mutta kuka panisi sen täytäntöön? Roomalaiset sotilaat seurasivat tilannetta, nousisivatko juutalaiset Rooman lakia vastaan kivittämällä naisen.

Tärkeää oli se, että juutalaisen lain mukaan juuri todistajien ja vanhinten tuli heittää ensimmäiset kivet, mutta nyt heillä ei ollut siihen oikeutta miehitysvallan alaisena.

Paine laskeutui nyt raskaana syyttäjien ylle. Jeesus (todennäköisesti) vahvisti lain ja nyt sen täyttämisestä olivat vastuussa juuri nämä syyttäjät eli kansan vanhimmat ja todistajat.

Kansan katse kääntyi syyttäjiin. Roomalaiset seurasivat tilannetta. Tilanne oli piinallinen. Siihen Jeesus lausui lopulliset sanansa: ”Se, joka on teistä synnitön, heittäköön ensimmäisen kiven”.

Kivet putoilivat käsistä. Pyhän Jumalan Pojan läsnäolo ja omatunto todistivat syyttäjätkin syyllisiksi. Rooman vallan tähdenkään he eivät voineet kivittää keskellä temppeliaukiota. Syrjemmässä he olisivat tehneet sen surutta. Mutta nyt nuo lainopettajat ja fariseukset olivat perin pohjin nolattuja ja häpäistyjä. Hekin olivat syntisiä. Kiusallinen Jeesus on raivattava pois!

Naisen armahdus

Naiselle kuului lain mukaan kuolemanrangaistus ja hänen edessään oli Jeesuksenkin vahvistama tuomio tomuun piirrettynä.

Kun lainopettajat ja fariseukset poistuivat nolattuina ja raivoissaan, jäljellä oli nainen ja kansa. Miten tästä eteenpäin? Jeesus kumartui toistamiseen ja kirjoitti uudelleen maan tomuun. Mitä hän kirjoitti, emme tiedä.

Entäpä jos Jeesus piirsi risti-kuvion sanan ”kuolemantuomio” päälle? Risti oli kaikkien tuntema, kauhistuttava roomalainen teloitustapa. Mitä ihmettä Jeesus tarkoitti sillä? Vakava kuoleman uhka leijui yhä naisen yllä.

Huomiomme siirtyy naiseen. Miltä hänestä tuntui tuossa tilanteessa? Hänhän oli oikeasti tehnyt vakavan synnin ja jäänyt siitä kiinni. Nyt hänet oli tuotu kaiken kansan ja Jeesuksen eteen.

Hänen elämänsä romahti. Kaikki oli nyt ohi ja menetetty. Ei ollut enää mitään toivoa.

Sitten Jeesus piirtää hämmentävän ristin kuolemanrangaistuksen päälle. Ja vielä lisäksi Jeesus sanoi: Missä ovat syyttäjäsi? Eikö kukaan tuominnut sinua? En minäkään tuomitse sinua!

Varman kuoleman edessä avautuikin armahdus, vapaus ja polku uuteen elämään. Millainen hämmennys hänet valtasikaan. Entä millainen kuva hänen sydämeensä piirtyi raivoavista, kylmäsydämisistä syyttäjistä ja sitten ihmeellisen lempeästä, ehkä hieman surullisesta Jeesuksesta, joka puhutteli ja vapautti hänet?

Laki, kuolemanrangaistus ja risti

Hämmentyneenä ja ihmetellen nainen katosi kertomuksemme sivuilta. Mutta Jeesusta hän ei unohtanut. Varmasti hän vielä hämmentyneempänä seurasi Messiaan kärsimystietä Golgatan ristille. Ja kun hän katsoi Vapahtajan kärsimystä ja kuolemaa ristillä, hän muisti nuo kaksi piirrosta tomussa: kuolemanrangaistus ja risti.

Mutta nyt nainen ei ollutkaan ristillä, vaan Vapahtaja Jeesus Kristus. Samoin mekin saamme ihmetellen katsoa kärsivää Herraamme, joka kantaakin meidän ikuisen kuolemanrangaistuksen Golgatan ristillä. Tuon rangaistuksen syvin olemus on ikuinen ero Jumalasta ja elämästä.

Nyt sen ylle on piirretty risti sinunkin kohdallasi. Se on täytetty. Se on maksettu. Se on sovitettu kertakaikkisesti ja ikuisesti!

Kuolemanrangaistuksen päälle on piirretty risti. Syytön on kuollut syyllisen puolesta. Synti on saanut rangaistuksensa ja Mooseksen lain vaatimus on täytetty kaikessa syvyydessään, kauheudessaan ja lopullisuudessaan.

Tämä oli Jeesuksen ratkaisu ja syvä, rakastava, pyhä asenne meitäkin kohtaan. Se on armon tie karussa totuudessa. Mutta sen rinnalla on kaksi väärää tietä, jotka nekin ovat läsnä ajassamme.

Aikamme liberaali henki

Ensimmäinen väärä, aikaamme hallitseva väärä tie on liberaali humanismi, jonka lonkerot ovat läsnä kirkossakin mittavalla ja hallitsevalla tavalla. Pride-liike on tästä äärimmäisin esimerkki. Pahinta sen ideologiassa on vauvojen murhaaminen äitiensä kohtuihin ja sen lisäksi paljon muuta käsittämätöntä. Sellainen ei ole rakkautta vaan mitä syvintä vihaa ihmisyyttä kohtaan.

Aikamme liberaali henki ihannoi syntiä. Se hekumoi siinä. Kaikki, mikä on terveen elämän ja uskon vastaista, nostetaan ihanteeksi. Kaikki perinteinen murskataan. Suvivirttäkään ei saa laulaa.

Liberaali henki sanoisi: syytetty nainen ja veräjästä päästetty mies ”rakastivat” toisiaan. Kaiken lisäksi Jeesus siunaisi heidän suhteensa ja käskisi jatkamaan samaan malliin.

Näin aikamme liberaalit – olivatpa he maallistuneita ateisteja tai pinnallisesti kuorrutettuja luterilaisia – tosiasiassa hylkäävät Jumalan lain ja tekevät Vapahtajasta ja Jumalasta irvikuvan.

Siksi aikamme on ajautumassa ennen näkemättömään moraaliseen rappioon ja kaaokseen. Kristillisyys korvataan pakanallisuudella ja moraalittomuudella. Tapahtuu asioita, joita emme olisi voineet edes kuvitella vielä muutama vuosikymmen sitten.

Edes koronakriisi ei johtanut parannukseen. Eikä Ukrainan sota eikä Venäjän uhka. Riittääkö mikään pysäyttämään kansaamme? Mitä vielä tarvitaan? Tosiasioita ei voi kieltää, sillä ihmisen itsekkyys ja ahne itsetuhoisuus on kiistämätöntä. Kun emme saa kaikkea riittävän nopeasti, valjastetaan tekoäly tuhovoiman moninkertaistamiseksi.

Lakihenkisyys ja äärimmäisyydet

Se toinen väärä tie on juuri se, mitä lainopettajat ja fariseukset edustivat: kylmä lakihenkisyys ja äärimmäinen uskonnollisuus. Siinä on kahden kerroksen väkeä: ylin eliitti ja tavallinen kansa, joka he halveksivat. Hurskas fariseus kiitti Jumalaa joka päivä, että hän ei ollut syntynyt publikaaniksi eikä naiseksi. Sellaiseenko rukoukseenko Jumala mielistyisi?

Jumala loi miehen ja naisen kuvakseen – tasa-arvoisiksi, osin samanlaisiksi, osin erilaisiksi – täydentämään toisiaan. Väärä uskonnollisuus alistaa ihmisiä ja monesti juuri naisia.

Näin tapahtui evankeliumin kuvaamassa tilanteessa. Tuomiolle raahattiin vain nainen. Missä oli mies? Eihän nainen yksin voinut aviorikosta tehdä. Se oli todellista sovinismia, vieläpä uskonnon nimissä. Näitä kaikuja on yhä meidänkin ajassamme, myös uskonnollisissa piireissä ja erilaisissa herätysliikkeissä, tosin hyvinkin eriasteisesti.

Varhaisemmissa vaiheissa oli selvää, että nainen ei voinut olla keskeisissä pastoraalisissa tehtävissä, koska naisten lukutaito oli heikko eikä heillä ollut koulutusta, jonka myötä he olisivat voineet lukea pyhiä Kirjoituksia ja saati sitten opettaa niitä. Toisin on nyt, kun aikamme naiset ovat vähintään yhtä koulutettuja ja osaavia kuin miehet. Ja näyttääpä Pyhä Henki käyttävän naisia monenlaisissa hengellisissä tehtävissä. Kuka voi moittia tai neuvoa itse Herraa?

Yhtä selvää on se, että hengellisissä tehtävissä ja kaikessakin elämässä jokaisen tulee pitäytyä Jumalan sanassa ja evankeliumissa – sukupuolesta riippumatta. Ratkaisevaa siis on se, mitä suusta tulee ulos ja miten Sanan valossa eletään.

Nimenomaan evankeliumi on muuttanut ja mullistanut naisten, lasten, rotujen ja erilaisten sosiaalisten asemien väliset eriarvoisuudet. Jumala rakastaa meitä kaikkia yhtäläisesti.

Kristus-tie

Näiden kahden väärän välille saapuu Vapahtaja. Hän tarjoaa oikeaa elämää – armosta, lahjana.

Siinä katsotaan totuutta ja todellisuutta silmästä silmään ilman selityksiä – mutta kuitenkin armon varassa. Vain armo ja totuus johtavat uuteen elämään, pelastukseen.

Jumala ei koskaan hyväksy syntiä eikä päästä vastuusta sanoen ”ei se mitään… jatka samalla tavalla”. Synti on aina syntiä, vaikka sen voissa paistaisi tai kuorruttaisi.

Olennaisen tärkeää on muistaa, mitä Jeesus sanoi naiselle: Mene, äläkä enää tee syntiä! Niin hän sanoo meillekin, yhä uudestaan. Jeesus on syntisten pelastaja ja vapauttaja – ei synnin siunaaja.

Vakava valinta

Jeesus oli kiusallinen uhka aikansa ihmisille. Julkisyntisiä hän muistutti, että Jumalan laki on voimassa. Kaikkien pitää kääntyä Luojansa puoleen. Sama päti hurskaisiin teeskentelijöihin, sillä Jeesus paljasti heidänkin syntinsä. Jeesus oli uhka heidän asemalleen ja rahakukkaroille.

Entä tänään? Mitä tehdä? Jatkaako vastuutonta syntielämää? Tekeytyäkö ulkonaisesti hurskaaksi muita tuomiten? Vai taipuako lain totuuden ja Jumalan armon edessä?

Uskonnolliset johtajat päättivät raivata Jeesuksen pois. Niin on tehty historian saatossa monissa maissa maallistenkin diktatuurien voimalla. Tänäänkin Jeesus torjutaan vaikenemalla, välinpitä-mättömyydellä, mutta myös aktiivisesti ja aggressiivisesti hyökkäämällä kristillistä uskoa, arvoja ja tapoja – siis itse Herraa Jeesusta ja Jumalaa vastaan.

Mutta onneksi on niitäkin, jotka syvästi kosketettuina ymmärtävät ihmisen itsekkyyden ja elämän lyhyyden. Tarvitsemme sittenkin syntien anteeksiantoa, ristinsovitusta, hyvien elämänlakien seuraamista ja Jumalan Hengen voimaa. Silti me kompastumme, mutta Jumalan armo nostaa meidät jälleen ylös – ristin voimassa.

Opimmeko mitään?

Tuo nainen saattoi oppia eniten – laista ja evankeliumista. Mutta oppivatko fariseukset ja kansa? Oppivatko aikamme liberaalit? Opimmeko me? Haastavinta Raamatussa ei ole se, mitä me emme ymmärrä, vaan se, minkä ymmärrämme – sillä sen mukaan meidän tulisi elää usko todeksi…

Mitä voimme oppia?

• Jeesus on Tuomarimme, joka kärsii rangaistuksemme, sovittaa syntimme ja armahtaa meidät.
• Jumala ei koskaan hyväksy eikä siunaa syntiä, joka on aina vakavaa ja elämää tuhoavaa. Aviorikos tuhoaa avioliiton ja perheen. Yhteiskunnassa sellaista ei tule suosia.
• Jumalan säätämä moraalilaki on voimassa ja ihminen on aina vastuussa sen edessä.
• Lopullinen ja ylin tuomiovalta kuuluu yksin Jumalalle. Silti maallinenkin oikeuslaitos on välttämätön ja perustuu Jumalan antamaan valtuutukseen.
• Meidän ei tule (yksityishenkilöinä) tuomita lähimmäisiämme. Me emme tiedä tapahtumien taustoja ja syy-seuraussuhteita. Tehtävämme on auttaa ihmisiä takaisin valoon kuten Jeesus.
• Kristillisen seurakunnan tehtävä on julistaa lakia ja evankeliumia. Laki ohjaa oikeaan, paljastaa synnin, tuo tuomion ja johtaa saamaan armon ja pelastuksen Vapahtajan ristin juurelta.
• Kaikkein syntisinkin voi saada armon ja uuden elämän. Aina on toivoa.

Pyhä laki opettaa meitä oikeaan elämään, mutta tuo yllemme oikeudenmukaisen tuomion ja kuolemanrangaistuksen. Evankeliumi Kristuksessa Jeesuksessa piirtää ristin tuomiomme ylle ja saamme lahjaksi elämän ja autuuden.

Jeesus Kristus on meidän syntisten Vapahtaja ja Herra!

.

RUKOUS

Herra Jumala, taivaallinen Isä.

Sinä annat synnit anteeksi ja nostat langenneet.
Armahda meitä, jotka tuomitsemme toisen,
mutta emme näe omaa suurta velkaamme.

Varjele meitä omahyväisyydestä ja ylpeydestä.
Anna meille kykyä kohdella lähimmäisiämme
oikein ja armahtavasti.

Varjele, että emme suosi syntiä omassa elämässämme.
Suo, että pyhää elämänlakiasi kunnioitetaan ja noudatetaan
koko yhteiskunnassamme.

Herätä meidän kansalliseen parannukseen,
jotta emme tuhoutuisi lopullisesti synnin ja ylpeyden sokaisemina.

Tule meille Vapahtajaksi ja Herraksi
ajallisen ja ikuisen elämän antajaksi!

Aamen.