JEESUS, KIUSAUSTEN VOITTAJA (1. paastonajan sunnuntai)

Ensimmäisen paastonajan sunnuntain keskeinen aihe on kertomus Jeesuksen kiusaamisesta autiomaassa. Häntä houkuteltiin pettämään kutsumuksensa, mutta hän voitti kiusaukset. Kiusaukset jatkuivat läpi koko Jeesuksen palvelutyön. Kiusaaja ei jätä rauhaan ketään meistäkään, mutta apumme on Kristus, kiusausten voittaja. Hän tuli juuri meitä varten.

.

EVANKELIUMI: Matt 16:21-23 (vrt. Matt 4:1-11)

Jeesus alkoi puhua opetuslapsilleen, että hänen oli mentävä Jerusalemiin ja kärsittävä paljon kansan vanhimpien, ylipappien ja lainopettajien käsissä. Hänet surmattaisiin, mutta kolmantena päivänä hän nousisi kuolleista.

Pietari veti hänet erilleen ja alkoi nuhdella häntä: ”Jumala varjelkoon! Sitä ei saa tapahtua sinulle, Herra!” Mutta hän kääntyi pois ja sanoi Pietarille: ”Väisty tieltäni, Saatana! Sinä tahdot saada minut lankeamaan. Sinun ajatuksesi eivät ole Jumalasta, vaan ihmisestä!”

Muut tekstit: 1 Moos 4:3-10 / 1 Moos 3:1-7 ja Jaak 1:12-15

.

SAARNA

Käännekohta

Jeesuksen palvelutyön merkittävä käännekohta tapahtui juuri tässä tilanteessa. Suurten joukkojen kohtaaminen ja kasvava kansansuosio vaihtui epäsuosioksi ja ristiksi. Kansanjoukkojen sijaan Jeesus alkoi keskittyä opetuslasten ja lähimpien seuraajien valmentamiseen.

Kaiken myllerryksen keskellä Jeesus tunsi ja tiesi syvästi tehtävänsä. Risti tulisi olemaan hänen kutsumuksensa raskas huipennus. Se oli hänen tulemuksensa syvin tarkoitus: syntien sovittaminen ja pelastuksen tuominen koko ihmiskunnalle.

Tämä tietoisuus painoi Jeesuksen harteilla raskaana taakkana. Kaikki armotyöt, jotka hän teki ennen ristiä, perustuivat juuri tuohon tulevaan hetkeen. Tulevan ristin perustuksella ja voimalla hän antoi syntejä anteeksi, paransi sairaita, ajoi ulos riivaajia ja käytti Jumalan suvereenia valtaa.

Jumala ei ole sidottu aikaan. Sovitus ja ylösnousemus on piirretty Jumalan sydämeen ikuisena ja aina läsnä olevana todellisuutena. Tämä pelastusteko toteutui myös todellisessa historiassa.

Rakkaudessaan Jeesus valmisti opetuslapsia tulevaan kaiken järisyttävään hetkeen kertomalla ristinkuolemastaan. Hän asetti Sanansa opetuslasten sydämiin, jotta kun kaikki tapahtuisi, he voisivat ymmärtää ja saada turvan: juuri näinhän kaiken pitikin mennä! Juuri näin Jeesus sanoi!

Vielä nyt opetuslapset eivät voineet sitä käsittää. Jeesushan oli heidän unelmiensa täyttymys. Hän opetti ihmeellisesti, paransi ja teki voimatekoja. Monet ihmiset tulivat kuulemaan Jeesusta ja pyytämään hänen apuaan. Kuitenkin Jeesus tiesi tulevat raskaat ja pimeät päivät.

Rakkaudessaan hän valmentaa ja valmistaa meitäkin kaikkeen siihen, mitä on tuleva. Vielä nyt emme välttämättä huomaa emmekä käsitä Jumalan valmistavaa työtä, mutta oikealla hetkellä se tulee ilmi ja siksi meillä on juuri hänessä syvä turvamme, voimamme ja toivomme.

Pietarin vastustus

Erityisesti Pietari – opetuslapsista voimakkain persoona – ei empinyt tarttua Jeesusta hihasta ja nuhdella häntä. Kaiken hyvän keskellä oli vaikeaa, jopa mahdotonta ymmärtää tulevia ahdistuksia. Ihminenhän ajattelee, että kaikki jatkuu aina niin kuin ennenkin.

Ennen kaikkea Pietarin oli mahdotonta nähdä ja ymmärtää Jumalan ikuinen pelastussuunnitelma, jossa Isä antaa Poikansa ristinkuolemaan. Sen käsittäminen oli lähes mahdotonta, vaikka koko vanha liitto julisti sovituskuolemaa ja sen merkitystä lukemattomien uhritoimitusten kautta.

Jeesus syvänäki Pietarin sydämeen ja vaikuttimiin. Hän sanoi jopa näin voimakkaasti: Väisty tieltäni, saatana! Tuo sana voidaan kääntää myös ”vastustaja”.

Joko oli niin, että itse saatana oli syöttänyt Pietarille tuon ajatuksen, tai sitten se oli puhtaasti Pietarin inhimillinen ajatus, jolla hän vastusti Herraansa. Itse kallistun tähän jälkimmäiseen, koska Jeesus täsmensi: Sinun ajatuksesi eivät ole Jumalasta vaan ihmisestä!

Jumalan toisenlaisuus

Jumalan ikuinen pelastussuunnitelma oli avoin salaisuus. Se oli kyllä luettavissa ja pääteltävissä kirjoituksista ja koko vanhan liiton uhrijärjestelmästä, mutta silti ihmiset eivät sitä ymmärtäneet – varsinkaan sitä, että Jumala itse tulisi ihmiseksi Kristuksessa ja sovittaisi meidän syntimme ristillä.

Etenkin lakiuskonnoissa (juutalaisuus, islam ja tietyt lahkot) Jumala nähdään korkeana, pyhänä Herrana, josta on mahdotonta edes ajatella mitään sellaista, mitä evankeliumi kuvaa.

Niiden mukaan on mahdotonta, että Jumala tulisi ihmiseksi tai että häntä edes voisi verrata ihmiseen. On täysin mahdotonta, että hän kuolisi ristillä. On mahdotonta, että Jumalan pyhät ihmiset voisivat kärsiä ja joutua häväistyksi. Islamin mukaan tällaisen ajattelu tai ääneen sanominen on äärimmäinen, lopullisesti kadotukseen johtavaa Jumalan pilkkaa.

Jeesuksen ajan juutalaisuus oli vääristynyt kunnian teologiaksi, jonka valossa häpeän teologia, ristin evankeliumi, oli mahdottomuus. Pietari ja opetuslapset olivat aikansa uskonnollisuuden lapsia. He olivat kasvaneet siihen ja siitä poisoppiminen otti vuosia.

Siksi Jeesuksen toiminta oli määrätietoista kaiken väärän uskonnollisuuden ja vääristävien ihmisoppien alas repimistä ja uuden, alkuperäisen luomistyön ennalleen asettamista.

Mutta Pietarille oli mahdotonta, että Jeesus joutuisi kärsimään ristinkuoleman. Se oli mitä hirvein kauhukuva, joka merkitsi kaiken loppumista. Siksi se oli estettävä: Jumala varjelkoon! Sitä ei saa tapahtua sinulle, Herra!

Jeesuksen kiusaus

Ristintie ei ollut Jeesukselle helppo. Sitä osoitti etenkin hänen rukoustaistelunsa Getsemanen puutarhassa. Jos mahdollista, menköön tämä kärsimyksen malja ohitseni. Mutta tapahtukoon silti, Isä, sinun tahtosi, ei minun.

Pietarin nuhteluun olisi Jeesuksen oma tahto mielellään yhtynyt. Kärsimyksen, pilkan, väärän syyllisyyden, ruoskinnan ja ristiinnaulitsemisen kivun ja häpeän kokeminen oli kammottavaa. Se repi rikki hengen, sielun ja ruumiin. Syvimpänä kauhuna olisi ikuisen eron kokeminen Isästä.

Kuitenkin – Jeesus oli täydellisen antautunut ja sitoutunut Isän tahtoon. Kyseessä oli kolmiyhteisen Jumalan yhteinen tahto. Isä ja Poika ja Pyhä Henki päättivät yhdessä toteuttaa pelastavan työnsä. Tämä päätös syntyi jo ennen ihmisen luomista ja syntiinlankeemusta.

Vaikka Jeesus oli Jumalan Poika, hän oli sataprosenttisesti ihminen. Hän aidosti pelkäsi, kärsi ja kuoli. Inhimillisesti kiusaus kulkea ristin ohi oli suuri. Silti hän ihmisenä piti kiinni Jumalan tahdosta.

Näin tehdessään Jeesus säilytti synnittömyytensä ja kykeni sovittamaan meidät täydellisen pyhänä ja viattomana uhrikaritsana. Tässä on turvamme, kun kohtaamme kiusauksia ja syntisyytemme.

Meidän kiusauksemme langeta syntiin

Kuten tiedämme, ihminen on itsekäs ja altis pahaan. Raamatussa sitä kutsutaan syntisyydeksi.

Teemme syntiä, koska olemme syntisiä. Itsekkyys on meille luontaista. Syntisyyteen kuuluu sen kieltäminen ja sivuuttaminen. Vasta Jumalan läsnäolo Henkensä ja Sanansa kautta paljastaa sen.

Ilman Jumalaa kiusaukset ovat usein jopa ihmisen ilona. Syntisinä tahdomme tehdä syntiä. Mutta kun olemme tulleet Jumalan lapsiksi ja Jumalan armo Kristuksessa on saanut uudistaa meitä ja elämäämme, meissä onkin paljon uutta hyvää mutta yhä kuitenkin vanhaa pahaakin.

Tällaisina – syntisinä mutta armahdettuina ja uudistettuina – me joudumme kamppailemaan läpi koko elämämme. Vasta taivaassa Jumalan pelastusteko täydellistyy niin, että synnin varjo hellittää otteensa ja me kirkastumme täydellisiksi.

Kohtaamme kiusauksia joka päivä, vaikka Jumala on täyttänyt maailman hyvyydellään ja lahjoillaan. Syntisyytemme ja paha joukkoineen vääristää kaiken ja yllyttää käyttämään Jumalan antamia lahjoja itsekkäästi. Niinpä me toimimme vastoin Sanaa, itsemme ja toisten vahingoksi.

Synti tuottaa aina – näennäisestä ihanuudesta huolimatta – lopulta tuskaa, särkymistä, kärsimystä ja kuolemaa. Tältä rakastava Jumala tahtoo meitä varjella. Siksi on viisasta kuunnella ja totella häntä, lukea pyhää Sanaa ja antaa Kristuksen hallita meitä.

Joudumme kamppailemaan kiusausten keskellä. Siinä suuri turvamme ja lohdutuksemme on se, että Kristuksen sovitustyö on joka hetki täydellisesti voimassa. Jumala on pitkämielinen ja kärsivällinen kasvattajamme. Hän tietää tarkasti, miten toimii kohdallamme. Jumalalla on aina hyvä tahto meitä kohtaan. Hän luo elämää, rakkautta ja hyvyyttä.

Saamme aina olla turvallisella mielellä. Jumalan armo riittää. Jeesuksen sovitusveri puhdistaa joka hetki. Armo rohkaisee meitä elämään niin, että suuntaudumme kohti Jumalaa ja hänen tahtoaan.

Oikean paaston aika

Elämme kirkkovuodessa paaston aikaa. Vain harvat luterilaiset paastoavat. Mutta toisinaan Jumala vie ihmiset vaikeissa tilanteissa tai kansojen kohtalonhetkissä todelliseen paastoon. Paasto on mahdollisuus pysähtymiseen ja itsetutkisteluun. Missä olemme elämässämme ja mitä me syvimmiltään tavoittelemme? Mikä elämässä on tärkeää?

Paasto on tilan raivaamista Jumalalle. Me emme voi itseämme parannella. Vain Jumala voi muuttaa sydäntä. Siksi on tärkeää pysähtyä Jumalan eteen ja pyytää häntä tutkimaan meidät ja suostua siihen, että hän uudistaa meitä. Tavoitteena on Jumalan ja lähimmäisen näkevä rakkaus. Tavoite on positiivinen, ei negatiivinen. Silloin autiomaakin alkaa kukoistaa.

Kiusauksena kulkea omaa tietämme

Uskovina emme kamppaile ainoastaan syntiä, vääryyttä ja pahaa vastaan. Meillä saattaa olla valittavana useita vaihtoehtoja elämän eri tilanteissa. Ne saattavat olla aivan hyviäkin. Usein Jumala antaa valita vapaasti osoittaen hänen armonsa rikkautta. Toisinaan hän tahtoo, että valitsemme tietyn vaihtoehdon, joka koituu ihmisten parhaaksi ja Jumalan kunniaksi.

Saamme nauttia elämämme aikana hyviä, aurinkoisia, helppoja päiviä. Elämään kuuluvat myös ahdistusten ja vaikeuksien vuodet, joita emme voi paeta. Joitakin vaikeuksia voimme viisaasti välttää. Joskus on Jumalan tahto, että luovumme oman elämämme mukavuudesta ja astumme epämukavuusvyöhykkeelle jossain määrin luopuen ja uhrautuen.

Esimerkiksi lähetystyössä joutuu usein luopumaan tutusta melko hyvästä elintasosta ja mentävä kenties jopa huonojen ja vaarallisten olosuhteiden keskelle. Se on selkeä kutsumus, johon kutsuttu itsekin tuntee väistämätöntä vetoa.

Juuri näin teki Jumalan Poika, kun hän astui kirkkaudesta tallin seimen karuuteen ja kulki ristille. Tällaiseen samaan, mutta paljon pienemmässä mittakaavassa, ajoittain kutsutaan meitäkin.

Kaikkia kutsutaan lähetystyöhön, joitakin lähtijöiksi ja muita lähettäjiksi. Siinäkin kysytään oman ajan ja varojen antamista, sekä rukoustyötä. Päivät voi täyttää monella, mutta parasta on täyttää päivämme sillä, minkä Jumala vaikuttaa. Siinä on aina ajallinen ja ikuinen siunaus.

Kotimaassakin, omassa elämänpiirissämme riittää kutsumusta lähimmäisten kohtaamiseen ja tarvittaessa auttamiseen, sekä tietysti evankeliumin ilosanoman viemiseen. Elämän syvin tarkoitus ja mielekkyys löytyy Jumalan rakkauden sanoissa ja teoissa, joissa me saamme olla osallisia.

Joskus saatamme jopa saada kiitosta ja kunnioitusta hyvän tekemisestä, vaikkakin se näyttää kyllä olevan varsin harvinaista herkkua. Hyvästä huolimatta saatamme toisinaan joutua keskelle vaikeuksia, ristiriitoja ja kärsimyksiä.

Varsinkin sielunvihollinen ja hänen kätyrinsä haluavat aina kääntää ihmisten huomion pois Jumalasta ja hänen hyvistä armoteoista kansansa keskellä ja kautta. Se vääristää, valehtelee, syyttää ja on todella pikkumaisen pirullinen. Kateus ja ylpeys ovat sen mieliruokaa, jota se jakaa toisillekin. Mutta se on myrkkyä.

Vaikeuksien ja kärsimyksen keskellä kaiken tarkoitus ja päämäärä voi hämärtyä. Jumalalle päämäärä on kirkas. Hän tahtoo auttaa kärsiviä. Siinä hän käyttää meitä.

Jotta voimme ymmärtää, kohdata ja tukea kärsiviä, meitäkin viedään kärsimyksen keskelle. Usein se on ainoa tapa, jonka myötä mekin voimme ymmärtää, oppia ja toimia. Rinnalla kulkijoina on kuitenkin tärkeää, että säilytämme oman toimintakykymme ja tasapainomme.

Usein huomaamme, että apumme oli kovin vajavaista. Tämä on pienen ihmisen osa. Jumala tekee suuret pelastusteot ja pitää huolta kokonaisuudesta. Mutta tämän suuren keskellä on meidän täsmäosamme ja tehtävämme. Se, että saamme olla mukana Taivaallisen Isän työssä ja pelastussuunnitelmassa, on suurta armoa.

Jeesus, kiusausten voittaja

Olivatpa meidän kiusauksemme minkälaisia tahansa ja kävipä miten tahansa, Jeesus on aina kiusausten voittaja. Tämä voitto on tarkoitettu juuri meidän hyväksemme ja osaksemme.

Omaksi ilokseen Jeesus ei kärsinyt ristinkuolemaa ja voittanut synnin, kuoleman ja pahan voimia. Hän teki sen puhtaasta rakkaudesta meitä kohtaan saavuttaakseen ikuisen hyvän osaksemme.

Kun me olemme täällä ajassa monin tavoin häviäjiä, Kristus on voittaja. Kun sydämemme on avattu Vapahtajalle, meidät on kätketty hänen voittoonsa kiusausten ja tappioidenkin keskellä.

Jumala antaa sinulle täydellisen armonsa ja rakkautensa Jeesuksen yhteydessä. Kätkeydy häneen, joka on ollut kaikessa kiusattu ja joka voi auttaa juuri sinua kiusauksissa ja ahdistuksissa. Anna Jumalan rakkauden uudistaa ajatteluasi, asenteitasi ja elämääsi.

Lankeemukset ja epäonnistumiset eivät ole loppu vaan uuden alku:

Lapsukaiseni! Kirjoitan tämän teille, ettette tekisi syntiä. Jos joku kuitenkin syntiä tekee, meillä on Isän luona puolustaja, Jeesus Kristus, joka on vanhurskas. Hän on meidän syntiemme sovitus, eikä vain meidän, vaan myös koko maailman. (1 Joh 2:1-2)

Kristuksessa olemme aina voittajan puolella.
Hänen rakkautensa sinua kohtaan on loppumaton.
Ole iäti turvassa!

.

RUKOUS

Rakas Jumala.
Me toivomme, että elämämme olisi
mahdollisimman helppoa.
Emme haluaisi kokea kipua ja kärsimystä.

Auta meitä ymmärtämään,
että vaikeilla ja ikävilläkin asioilla
voi olla oma tehtävänsä.

Kiitos, että Vapahtajamme Jeesus pysyi
uskollisena tehtävässään,
vaikka se merkitsi hänelle
kärsimykseen suostumista.

Ohjaa meitä kulkemaan sitä tietä,
jonka olet meille antanut,
vaikka se välillä tuntuisikin
raskaalta ja vaikealta.

Auta meitä tukemaan toisiamme,
niin että voisimme toimia yhdessä
sinun valtakuntasi hyväksi,
kaikkien parhaaksi.

Kuule meitä rakkautesi tähden.
Aamen.