TUOMIOSUNNUNTAI
Kristus tulee aikojen lopulla ”kirkkaudessaan kaikkien enkeliensä kanssa ja istuutuu kirkkautensa valtaistuimelle” (Matt. 25: 31). Kirkkovuoden alussa ja kuuluu sama viesti: Jumala lähestyy meitä Kristuksessa ja asettaa meidät kasvojensa eteen. Ihminen on vastuussa teoistaan ja tekemättä jättämisistään. Viimeisessä tuomiossa Jumalan vanhurskaus toteutuu lopullisesti.
.
EVANKELIUMI: Matt 25:31-46
Jeesus sanoi opetuslapsille: ”Kun Ihmisen Poika tulee kirkkaudessaan kaikkien enkeliensä kanssa, hän istuutuu kirkkautensa valtaistuimelle. Kaikki kansat kootaan hänen eteensä, ja hän erottaa ihmiset toisistaan, niin kuin paimen erottaa lampaat vuohista. Hän asettaa lampaat oikealle ja vuohet vasemmalle puolelleen.
Sitten kuningas sanoo oikealla puolellaan oleville:
’Tulkaa tänne, te Isäni siunaamat. Te saatte nyt periä valtakunnan, joka on ollut valmiina teitä varten maailman luomisesta asti.
Minun oli nälkä, ja te annoitte minulle ruokaa. Minun oli jano, ja te annoitte minulle juotavaa. Minä olin koditon, ja te otitte minut luoksenne. Minä olin alasti, ja te vaatetitte minut. Minä olin sairas, ja te kävitte minua katsomassa. Minä olin vankilassa, ja te tulitte minun luokseni.’
Silloin vanhurskaat vastaavat hänelle:
’Herra, milloin me näimme sinut nälissäsi ja annoimme sinulle ruokaa, tai janoissasi ja annoimme sinulle juotavaa? Milloin me näimme sinut kodittomana ja otimme sinut luoksemme, tai alasti ja vaatetimme sinut? Milloin me näimme sinut sairaana tai vankilassa ja kävimme sinun luonasi?’
Kuningas vastaa heille: ’Totisesti: kaiken, minkä te olette tehneet yhdelle näistä vähäisimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle.’
Sitten hän sanoo vasemmalla puolellaan oleville:
’Menkää pois minun luotani, te kirotut, ikuiseen tuleen, joka on varattu Saatanalle ja hänen enkeleilleen.
Minun oli nälkä, mutta te ette antaneet minulle ruokaa. Minun oli jano, mutta te ette antaneet minulle juotavaa. Minä olin koditon, mutta te ette ottaneet minua luoksenne. Minä olin alasti, mutta te ette vaatettaneet minua. Minä olin sairas ja vankilassa, mutta te ette käyneet minua katsomassa.’
Silloin nämäkin kysyvät:
’Herra, milloin me näimme sinut nälissäsi tai janoissasi, kodittomana tai alasti, tai sairaana tai vankilassa, emmekä auttaneet sinua?’
Silloin hän vastaa heille:
’Totisesti: kaiken, minkä te olette jättäneet tekemättä yhdelle näistä vähäisimmistä,
sen te olette jättäneet tekemättä minulle.’
Ja niin he lähtevät, toiset iankaikkiseen rangaistukseen, mutta vanhurskaat iankaikkiseen elämään.”
.
SAARNA/OPETUS
Kirkkovuoden viimeisenä sunnuntaina olemme Kirkkauden Kuninkaan edessä, joka tuo ihmiskunnan tuomiolle. Kirkkauden Kuningas on myös Vapahtajamme ja Armahtajamme.
Miksi viimeinen tuomio?
Kun ajattelemme viimeistä tuomiota, se herättää vastaväitteitä. Moni ajattelee, että siitä puhuminen on lapsellista tai uskonnollista pelottelua, eihän sellaista koskaan tule. Vaikka Jumala olisi olemassa, ei hän voi tuomita ketään. Millä oikeudella ja perusteella hän tekisi niin?
Teen kuitenkin pari vastakysymystä. Miksi Jumala ei tuomitsisi? Minkä tähden viimeinen tuomio voisi olla järkevä, luonnollinen, jopa hyvä asia? Ajatellaanpa muutamaa esimerkkiä.
1) Jokaisessa perheessä on omat sääntönsä.
On monia sääntöjä siitä, mikä on sopivaa ja mikä ei. Vanhemmat pitävät järjestystä, kukin tavallaan. Jos lapsi tai nuori rikkoo vanhempien asettamia sääntöjä, siitä seuraa usein nuhtelua. Toisinaan voi rapsahtaa rangaistus: viikkorahan leikkaus, kotiaresti, tehtäviä, netti- tai pelikielto.
Aikuistenkin tulee noudattaa yhteisiä sääntöjä. Ja vaikka kukaan ei ojentaisi heitä, sääntöjen rikkomisesta seuraa ikävää: kunnioituksen vähentymistä, luottamuksen särkymistä ja vakaviakin riitoja. On luonnollista, että kodeissa on sääntöjä ja niiden rikkomisesta seuraa jotain.
2) Vastaavasti koko yhteiskuntaa ohjaavat lait ja säädökset.
Esimerkiksi tieliikennelaki ja rikoslaki koskettavat meitä jokaista. Rikkomuksista on säädetty rangaistuksia. Voimme saada huomautuksen, sakkoja tai vankeutta. Poliisi valvoo yleistä lainkuuliaisuutta ja tuo lain rikkojat oikeuden eteen ja tuomari antaa tuomionsa.
Mitä tapahtuisi, jos lait poistettaisiin? Miten ajaisimme liikenteessä, jos ei olisi sääntöjä? Miten ristiriitatilanteet ratkaistaisiin? Lopputuloksena olisi kaaos ja anarkia. Vahvin sortaisi heikompaa, kunnes itsekin joutuisi koston kohteeksi.
Johtopäätös on selvä: On luonnollista ja järkevää, että ihmisten yhteistä elämää ohjataan lakien ja oikeusjärjestelmän voimalla. Ne edistävät hyvää, suojelevat elämää ja varjelevat vääryydeltä. Eikö silloin Jumalakin saa tehdä samoin, onhan hän luonut maailman ja asettanut sille lakinsa! Jumala omistaa kaiken ja hän saa tehdä omalleen mitä tahtoo!
3) Kolmas esimerkki: kuolemantapauksessa vainajan jälkeen tehdään pesänselvitys.
Siinä luetteloidaan perilliset, omaisuus ja tehdään perinnönjako. Omaisuus käydään tarkasti läpi: rikkinäiset, vanhentuneet ja tarpeettomat heitetään pois ja käyttökelpoinen otetaan talteen.
Mitä sinä ottaisit maailmastamme mukaan? Ottaisitko saasteet, riiston, itsekkyyden, väkivallan, sodat? Mitä hyvää itsessäsi ottaisit mukaan ja mitä huonoa jättäisit pois?
Viimeinen tuomio merkitsee ajallisen, vajavaisen ja monin tavoin turmeltuneen maailman lopullista pesänselvitystä ja sen myötä siirtymistä uuteen, paljon parempaan. Se on tarpeen, sillä tässä maailmassa, kodeissamme ja yhteiskunnassa oikeudenmukaisuus ei koskaan toteudu. Elämme pimeässä ristiriitojen, kärsimyksen ja kuoleman maailmassa.
Jumala on pyhä, vanhurskas ja oikeudenmukainen. Jos Jumala ei välittäisi siitä, mitä maailmassa tapahtuu, Jumalakin muuttuisi pahaksi. Silloin hän olisi epäoikeudenmukainen. Siksi Jumalan on pakko tuomita kaikki vääryys oman itsensä, oikeudenmukaisuuden ja tulevan täydellisen maailman tähden.
On ratkaisevan tärkeää, että maailmankaikkeudessa on yksi, joka on täydellisen hyvä, oikeudenmukainen ja luotettava. On hyvä Jumala, jonka varaan voimme rakentaa turvallisen tulevaisuuden, jopa iankaikkisuuden.
Viimeinen tuomio on tämän maailman lopullinen pesänselvitys, jossa oikeus toteutuu ja jossa katsotaan, ketkä ovat kelvollisia ikuiseen, täydelliseen elämään.
Tuomiolla on synti
Viimeisen tuomion kohteena on synti, eli itsekkyys ja rakkaudettomuus, jonka seurauksena on kärsimys ja pahuus. Synti on kuin syöpä, joka tuhoaa elimistön ja kuolettaa koko ihmisen. Samaan tapaan toimivat tietokoneiden virukset.
Me kaikki olemme syntisiä ja kuolevaisia. Koko maailma toimii virheellisesti. Tähän olemme niin tottuneita, että emme edes huomaa mitään outoa. Meistä tämä on normaalia, mutta silti samanaikaisesti koemme ristiriitaa ja kärsimme.
Kaipaamme parempaa: rakkautta, hyväksyntää, mielekkyyttä, terveyttä ja onnellisuutta. Järkemme ja tunteemme syvimmiltään kertovat, että maailma ja ihminen toimivat epänormaalisti. Jotain on vakavasti ja syvästi vialla.
Silti ihminen torjuu Luojansa, Vapahtajansa ja Herransa, armon evankeliumin ja Jumalan asettamat elämänlait. Syvimmiltään synti on kapinaa Luojaa vastaan, hänen torjumista ja sulkemista pois sydämistä, kodeista, kouluista, laitoksista, työpaikoilta ja yhteiskunnasta.
Miten sellainen ihminen voisi päästä taivaaseen?
Taivas ei ole taivas, jos sitä asuttaa kapinallinen ihminen, joka haluaa kaiken jatkuvan niin kuin ennenkin. Tiedämme, että tämä maailma ei ole taivas, vaan lopulta varsin karmea paikka, joka kulkee kohti tuhoaan.
Haluatko sinä päästä taivaaseen ja elää täydellisen onnellisen elämää rakastavan, pyhän Jumalan valtakunnassa ikuisesti? Jos ihminen ei siedä Jumalaa päivääkään, miten hän sietäisi ikuisesti? Sitä kannattaa miettiä.
Varmaa on, että Jumala ei päästä kapinallista ihmistä turmelemaan uutta, ikuista luomakuntaa. Yhtä varmaa on se, että jokainen, joka kaipaa Jumalan armoa, rakkautta ja hyvyyttä, ja hänen valtakuntansa tulemusta, pääsee sinne.
Evankeliumitekstissäkin kohtaamme kaksi joukkoa: Lampaat ja vuohet
Kristus tulee aikojen lopulla kirkkaudessaan ja asettaa ihmiset eteensä kahteen ryhmään. Miten voisimme luonnehtia näitä kahta erilaista joukkoa?
Ensimmäinen joukko oli tervetullut ikuiseen elämään. He olivat inhimillisiä. He näkivät ja kuulivat ihmisten hädän, he kipuilivat sydämissään maailman tuskan edessä. Heissä vaikutti rakkaus, joka sai heidät toimimaan. He antoivat nälkäisille ruokaa, janoisille vettä, kodittomille kodin, ja kävivät huolehtimassa sairaista, yksinäisistä, jopa vangituista.
Heissä vaikutti toiset huomioiva, palveleva rakkaus, joka toi hyvää ympärilleen. Mutta he itse eivät huomanneet sitä hyvää, mitä he tekivät. He eivät laskeneet eivätkä ylpeilleet.
Toinen joukko oli erilainen. He eivät nähneet eivätkä kuulleet mitään. He eivät auttaneet eivätkä välittäneet. Varmasti hekin puhuivat rakkaudesta, mutta se oli toisenlaista, itsekästä tunnerakkautta, joka halusi omistaa itselleen kaiken, mitä piti arvokkaana.
Ratkaiseva kysymys: Kumpaan joukkoon me kuulumme ja minkälaisia olemme?
Jumala haastaa miettimään vakavasti itseämme ja elämäämme. Jeesuksen sanat pakottavat kysymään, kumpaan joukkoon me kuulumme? Minkälaisia ihmisiä me olemme?
Lähtökohtaisesti me kuulumme rakkaudettomien joukkoon. Olemme syntyneet syntisiksi ja kannamme itsekkyyden taakkaa. Emme voi syvämuuttaa itseämme, emmekä edes halua.
Onko mitään toivoa? Voimmeko mitenkään kuulua rakastavien joukkoon?
Kun Jeesus Kristus tuli maailmaan, hän ei tullut sitä tuomitsemaan vaan pelastamaan. Siksi hänet myös naulittiin ristille – meidän syntiemme tähden.
Raamatun mukaan maailman keskelle on pystytetty kaksi lopullista tuomioistuinta:
- Viimeinen tuomio aikojen lopulla. Siinä ihminen itse vastaa perin juurin koko elämästään, jokaisesta sanasta, teosta ja tekemättä jättämisestä.
- Jeesuksen risti. Sen eteen voimme tulla juuri sellaisina kuin me olemme. Kristus on sovittanut syntimme. Voimme turvallisesti kohdata totuuden, Jumalan armon sylissä.
Jeesus Kristus on ikuinen turvamme ja toivomme. Jeesuksen ristin juurella:
- saamme tehdä oman elämämme pesänselvityksen
- syntimme siirretään Jeesuksen päälle ja hän kärsii niistä täyden rangaistuksen
- saamme kaiken anteeksi, uuden elämän ja meidät siirretään kelvollisten joukkoon
- saamme näkevät silmät, kuulevat korvat, rakastavan sydämen, palvelevat kädet
- saamme Jumalan ennakkopäätöksen, joka on voimassa viimeisellä tuomiolla
- meille julistetaan: Sinä olet armahdettu – Kristuksen tähden!
- saamme taivaspassin: Tervetuloa kotiin, Jumalan lapsi, taivaan kansalainen!
Meillä on vapaus valita
Jumala luo meissä uutta, kun annamme siihen luvan ja mahdollisuuden. Voimme valita elämämme perussuunnan, mutta emme muuttaa valinnan seurauksia. Juna kulkee kohti päämäärää, jota ei voi muuttaa. Mutta voimme valita sen, mihin junaan me nousemme.
Nousemmeko Jumalan rakkauden junaan, joka kulkee kohti taivasta vai nousemmeko itsekkyyden ja pahuuden junaan, joka kulkee kohti turmiota?
Jumalan valitseminen, häneen turvautuminen on suurinta mahdollista rakkautta itseämme, lähimmäisiämme ja Jumalaa kohtaan.
Jumalan torjuminen on pahinta, mitä ihminen voi tehdä. Silloin hän joutuu kohtaamaan kaiken yksin ja kantamaan monenlaisia pelkoja.
Jeesuksen ristin juurella Jumala vakuuttaa meille: Saat olla armahdettu, rakastettu, hyväksytty ja turvassa. Sinä olet matkalla kotiin etkä pimeyteen.
Mutta silti joudumme kohtaamaan monenlaista ahdistusta ja kipua. Ympäröivä maailma on sama kuin ennenkin ja meissä on yhä synnin pimeä varjo. Mutta Jumala on kanssamme ja pitää meistä huolen. Hän on kanssamme elämän iloissa ja suruissa, onnellisina ja vaikeina päivinä, voitoissa ja tappioissa, elämässä ja kuolemassa.
Evankeliumiteksti puhuu hyvistä teoista, mutta ne eivät ole ennakkovaatimuksia, vaan seurausta siitä, että ihminen elää oikeassa suhteessa Jumalaan. Elämä on aina Jumalan lahja. Pelastus on aina Kristuksen teko, sillä Herra Jeesus Kristus on täyttänyt lain vaatimukset elämällään, ristinkuolemallaan ja ylösnousemuksellaan.
Näin Jumala lähestyy sinua armahtajana ja Vapahtajana. Meillä on ihmeellinen Tuomari, joka on sovittanut meidät ja itse kantanut meille kuuluneen rangaistuksen. Sellaisen tuomarin eteen on turvallista asettautua.
Meitä kutsutaan rakastamaan ja palvelemaan
Tähän turvaan ja armoon Vapahtajamme kutsuu. Samalla hän herättelee rakkauteen ja vastuuseen. Saamme palvella kohtaamiamme lähimmäisiä ja kokea siinä syvää elämän mielekkyyttä ja tarkoitusta.
Sen, minkä te olette tehneet yhdelle vähäisimmistä, sen te olette tehneet minulle! Kärsivän ihmisen auttaminen on hyvän Jumalan tahto. Vaatimustaso ei ole korkealla, saamme auttaa yhtä ihmistä kerrallaan.
Autettavista ei varmasti ole pulaa, mutta auttajista kylläkin. Suomessa kärsitään erityisesti yksinäisyydestä. On syrjäytymistä ja ahdinkoa, sairautta ja kuolemaa. Terveydenhoidon järjestelmämme on vakavassa kriisissä. Maailman uutiset ahdistavat ja pelottavat.
Näinä vaikeina aikoina tarvitaan rinnalla kulkijoita, tukijoita, rohkaisijoita, hyvän sanan sanojia, auttavia käsiä, aikaa, välittämistä ja rakkautta. Me varmasti voimme auttaa etenkin niitä, joita kohtaamme arjessa.
Samalla on tärkeää, että autamme ihmisiä kauempanakin sillä, monesti he ovat paljon vaikeammissa oloissa kuin me suomalaiset. Tämän näin ja koin omakohtaisesti Etiopiassa, jossa olimme orpolapsityössä. Kristillisten järjestöjen, diakonia- ja lähetystyön kautta voimme auttaa ihmisiä luotettavalla ja merkittävällä tavalla.
Kristus kutsuu meitä palvelukseensa, jaloon tehtävään kutakin omalla paikallamme ja niillä lahjoilla ja varoilla, jotka Jumala meille suo.
Kristus on kirkkauden Herra ja Tuomari, mutta meille hän on armollinen Vapahtaja ja lohduttaja. Hänessä on ajallinen ja ikuinen turvamme.
Kun sinäkin turvaudut Kristukseen, Vapahtajaamme, hän sanoo kutsuvasti ja rohkaisevasti:
Tulkaa, te Isäni siunaamat. Saatte periä Jumalan valtakunnan.
Ristintyöni tähden sinäkin olet armahdettu, puhdistettu ja taivaskelpoinen!
Tuomiosunnuntain myötä astumme kohta adventin aikaan odottamaan Vapahtajamme ja Herramme paluuta. Kirkkauden päivä on jo lähellä. Hän saapuu pian!
.
RUKOUS
Pyhä Jumala.
Tänään tuomiosunnuntaina ajattelemme sinun pyhyyttäsi ja katsomme kohti täyttymyksen päivää, jolloin olemme kirkkauden valtaistuimen edessä ja näemme sinut kasvoista kasvoihin.
Herra, sinussa ei ole mitään pimeyttä, syntiä eikä vääryyttä. Kiitos, että olet oikeamielinen kaikissa teoissasi ja viet totuuden lopulta voittoon.
Herra, sinä olet armahtava Jumalamme. Kiitos, että annat meille anteeksi. Kiitos, että Jeesus kantoi ristille syntimme ja kärsi meidän tuomiomme.
Auta meitä koko elämämme ajan turvautumaan sinuun, elämään anteeksiantamuksesi varassa ja noudattamaan kaikessa sinun tahtoasi.
Suo meidän nähdä kirkkautesi ja päästä luoksesi ikuiseen elämään.
Kuule meitä Poikasi Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme tähden.
Aamen.