TOMMY HELLSTEN SYVÄLLÄ NEW AGE -PIMEYDESSÄ
Eräs tuttuni kehui Tommy Hellstenin uutta kirjaa ”Kun uskalsin olla totta – Kirja uskosta, rakkaudesta ja näkyväksi tulemisesta” (2025). Sain häneltä tuon kirjan luettavakseni.
Kristillistä opetusta ilman kristillisyyttä?
Hän kuvasi kirjaa sellaiseksi, joka avaa syvällisesti kristillistä uskoa ilman että siinä käytetään kristillistä termistöä. Kuulostaa aika haastavalta. Kirjassa kyllä käytetään usein sanoja ”Jumala, henki ja rakkaus”. Muutaman kerran mainitaan ”Kristus”.
Hellsten sanoo, ettei hän käytä ”uskonnollista sanahelinää eikä luutuneita käsitteitä”. Hän kertoo avoimesti olevansa ”pettynyt perinteiseen kristilliseen julistukseen”. (s. 8) Hän väittää, että ”kaikki sanat ovat vääriä” (s. 16).
Silloin Hellsteninkin sanat ovat vääriä. Melkoinen tyyppi taitaakin olla kysymyksessä, kun julistaa kaikkien kaikki sanat vääriksi… Ehkä hän kuitenkin pitää omia sanojaan syvällisenä totuutena kaikesta… Jo tämä vie kaiken uskottavuuden Hellstenin puheilta.
Pitäisikö ihmisten sieluja sitten räätälöidä hänen metodeillaan? Kuka siitä hyötyy? Eikö hän ole kallispalkkainen terapeutti, joka nauttii merkittäviä taloudellisia etuja ja suurta mainetta puoskaroidessaan herkkiä sieluja?
Jeesuksen lähestymistapa on aivan toinen. Hän antaa kaiken lahjaksi ja hän puhuu ikuisen elämän todellisia, totuudellisia, syvällisiä ja vaikuttavia sanoja. Näitä suorastaan pelastavia sanoja hän lähettää viemään, jotta meidät siunattaisiin Jumalan antamalla elämällä.
Jeesus kehottaa tänäänkin tekemään kaikista hänen opetuslapsiaan kastamalla, opettamalla ja elämällä opetuksen mukaisesti.
Raamattu on täynnä elämän sanoja, samalla myös uskonnollista termistöä, joiden sisältö määrittyy Raamatun sivuilla hyvinkin tarkasti. Nämä sanat eivät ole sananhelinää, luutuneita tai pettymyksen tuovia. Niissä on Jumalan antama täysi kate, elämä ja autuus.
On tosiasiassa mahdotonta selittää Raamattua ilman että käyttää Raamatun kieltä. Sitä paitsi esimerkiksi Uusi testamentti on kirjoitettu tuon ajan yksinkertaisella puhekielellä (koine-kreikka), jota vastaa aikamme perusenglanti. Tämä merkitsee sitä, että Raamattu on pääosin täysin ymmärrettävää arkikieltä. Raamattu on käännetty aivan tavalliselle suomenkin kielelle.
Vika ei siis ole sanassa, vaan sanan kuulijassa tai ainakin sen torjujassa ja vääristelijässä. Jos sana ei kelpaa, sen tilalle rakennetaan jotain muuta, joka ainakin minulle on täyttä ”hepreaa”.
Raamatun tilalle New Age
Yksi erittäin suuri Hellstenin ongelma ja harha on siinä, että hän sivuuttaa tosiasiassa koko Raamatun. Hän leikkaa ja irrottaa siitä edellä mainitut keskeiset sanat (Jumala, henki, rakkaus ja Kristus), ja antaa niille Raamatulle vieraan merkityksen, joka nousee ennemminkin itämaisesta uskonnollisuudesta, joka on tullut meille länsimaisessa muodossa (New Age).
Itämaisessa uskonnollisuudessa ihmisen yksilöllisyys mitätöidään. Hänen tulee sulautua persoonattomaan perimmäiseen todellisuuteen kuten pisara mereen. Koska länsimaissa yksilö ja persoona ovat luovuttamattomia, siitä on tehty tänne kelpaava versio. Siinä korostetaan yksilöä, joka sulautuu osaksi persoonallista jumaluutta (henkeä). Juuri tätä edustaa Hellsten.
Raamattu on luovuttamaton ja ymmärrettävä
Kristinuskon aitoa ydintä on se, että Jumala on Sana ja siksi Raamatun ilmoitus on luovuttamattoman tärkeä. Raamatussa toistuu ajatus siitä, että joka hylkää Sanan, hylkää Jumalan. Hellsten nostaa ”ihmisen tietoisuuden” ja jonkinlaisen epämääräisen ”rakkauden tilan” Jumalan sanan ja itse Jumalan tilalle läpi kirjansa.
Mutta koska Jumala on Sana ja ihminen on hänen kuvansa, me voimme ymmärtää hyvinkin syvästi sanojen merkityksen, varsinkin kun Pyhä Henki meitä valaisee.
Tämän Hellsten käytännössä kieltää. Tilalle jää vain epämääräinen ”tietoisuuden ja rakkauden tila”, jossa ei ole mitään oikeaa informaatiota – Jumalasta, rakkaudesta, elämästä ja ihmisyydestä.
Moraaliton ja synnitön ihminen vailla sovitusta ja Kristusta
Hellsten ei opeta moraalista mitään. Hänelle ihmisen suurin ja ainoa ongelma on ihmisen ego, joka on vääristyneessä kuvitelman tilassa siitä, että se hallitsee kaikkea. Ihmisen tulee ymmärtää se tosiasia, että hän on pieni ja hauras (mikä on tietysti totta). Kun hän sen ymmärtää, hän siirtyy ”korkeampaan tietoisuuden tilaan”, jonka seuraava askel on luottamus ”jumalaan”.
Hellstenin mukaan ihminen ei ole itsessään syntinen. Hän sanoo jopa, että hänen oma ”pahuutensa ja syyllisyytensä on hänen äitinsä häneen istuttamaa” (s. 91). Hellstenin äiti halusi abortoida poikansa mutta epäonnistui. Siitä hän syyllisti poikansa, joka jäi ilman rakkautta ja turvaa. Tämä on mielestäni Hellstenin suuri tragedia, joka on hänen itsensäkin mukaan johtanut elinikäiseen prosessiin ja terapeutin ammattiin.
Hellstenin vielä suurempi tragedia on mielestäni se, että hän on hylännyt Raamatun Jumalan, Raamatun Kristuksen ja sen ainoa pelastuksen, mikä on vain hänessä. Tämä on tietysti vain minun pintapuolinen arvioni, sillä vain Jumala tietää ihmisen syvimmän sydämen.
Koska hänelle ei ole kelvannut elävä Jumala, hän etsii korkeampaa tietoisuutta ja sanomatonta rakkauden tilaa kohtaamastaan toisesta henkimaailmasta. Sen mukaisesti hän myös kirjoittaa ja opettaa.
Vielä liittyen syntiin Hellsten sanoo, että ”en ole tehnyt mitään väärää” (s. 93). Hänelle synti on jopa rakkauden palvelija: ”synti palvelee rakkautta” (s. 145). ”Rakkaus vain rakastaa virheitä, jotka eivät olekaan virheitä” (s. 123). ”Synti on pois tietoisuudesta olemista” (s. 102).
Hellstenille ei ole mitään todellista moraalia; ei mitään rakkautta, jolla olisi todellista sisältöä; ei todellista omaatuntoa, joka erottaisi oikean ja väärän; ei mitään aitoa vastuuta; eikä siten mitään todellista tuomiota.
Hellsten väittää, että ”tuomion sisältö on aina armo” (s. 145). Jumala ei siis lopulta tuomitse ketään vääristä teoista, vaan automaattisesti armahtaa kaikki – ilman sovitusta. Tämä tietysti kumoaisi myös Viimeisen tuomion ja kadotuksenkin.
Psyykkinen metodi pelastukseen ilman Kristusta ja sovitusta
Hellsten kyllä edellyttää, että ihmisen tulee tajuta pienuutensa, mutta ei koskaan syntisyyttään eikä vastuutaan. Kun ihminen tajuaa pienuutensa, hän vain astuu suoraan ”luottamukseen” (s. 108).
Mitä tästä puuttuu? Siitä puuttuu kaikki olennainen. Ihmisen syntisyyden kohtaaminen ja ennen kaikkea sovitus ja sovittava Jeesus Kristus.
Hellstenin tie ”korkeampaan tietoisuuteen / rakkauden olotilaan / jumaluuteen” on psyykkinen metodi, jonka ihminen toteuttaa itse itselleen. Se ei ole hänestä erillisen Jumalan, Luojan teko.
Ihminen on jumala…
Hellsten sanoo lopulta, että ihminen on itse Jumala. ”Ihminen on Minä Olen”. (s. 152-153, 185). Ihminen on ”yhtä olemusta Jumalan kanssa” (s. 42).
Tämähän oli sielunvihollisen lopullinen päävalhe syntiinlankeemuksessa – valheellinen lupaus ihmisen kehittymisestä jumaluudeksi (1 Moos 3 luku).
Se on myös itämaisten uskontojen pääsanoma: löydä jumaluus itsestäsi. Paradoksaalista siinä on se, että ihmisen tulee luopua omasta tietoisesta minuudesta ja tyhjentää itsensä olemattomaksi. Missä on jumaluus, jos ei ole enää mitään? Jumala ei ole tyhjyyttä tai olemattomuutta!
Hellsten täydentää, että ”Jumala on ihmisessä eikä häntä tarvitse koskaan etsiä itsemme ulkopuolelta” (s. 152). Jumala on ”joka paikassa”. Jumala on ”todellisuus” ja siksi Jumala on aina ihmisessä. Ihmisen tulee vain kasvaa tietoisuudessa niin, että hän ymmärtää tämän.
Hellstenin mukaan ”yhteys itseemme on aina yhteyttä Jumalaan”. Hän sanoo myös: ”Sinä olet (se) Jumala, jonka pitää toimia pahan poistamiseksi” (s.153). Hänelle ihminen on siis jumala, jonka pitää pelastaa itse itsensä ajamalla paha pois.
Ota tietoisuuden askel ja olet hyvä!
Hellstenin mukaan ”ihmisestä tulee heti hyvä, kun hän näkee ylpeytensä. Pahasta hyvään on vain yksi askel: nöyrtyminen tuo heti anteeksiantamisen ja tietoisuuden” (s. 155).
Kysymys: missä on sovitus ja missä on Jeesus? Hellstenille ei missään.
Raamatun keskeinen pääsanoma on, että Jumalan luokse on vain yksi tie: Jeesus Kristus, joka on ristillä sovittanut syntimme ja noussut ylös kuolleista.
Hellsten korvaa tämän epämääräisellä psykologisella tee-se-itse metodilla, joka ei auta yhtään mitään, vaan on yhä syvempää itsepetosta.
Paha aine ja hyvä henki…
Hellsten on dualisti, jolla aine on paha ja henki on hyvä. Ihminen on aineen vanki ja vain henki voi hänet siitä vapauttaa ja nostaa korkeammalle tietoisuuden tasolle. (s. 68)
Hellsten puhuu jatkuvasti siitä, että ”hengen tulee laskeutua aineeseen”. Tätä hän vertaa jopa Kristuksen inkarnaatioon, jonka merkitys jää täysin hämäräksi ja irralliseksi.
Hellstenin mukaan ”henki tulee ihmiseen vaivihkaa hiipien” (s. 148) – ilman Sanaa ja ilman Kristusta.
Tee-se-itse psyykkinen metodi
”Hengen laskeutumiseen” Hellstenillä on useita psyykkisiä tee-se-itse metodeja – siis vastoin Raamatun ilmoitusta siitä, että Jumala pelastaa ihmisen Kristuksessa:
- ”viiden askeleen polku” (s. 95 – 132), jossa on oikeankin kuuloisia elementtejä, mutta joista puuttuu ratkaiseva ydin eli risti ja Kristus.
. - ihmisen tulee kasvaa ”korkeampaan tietoisuuteen”. Tämä on erittäin tyypillistä kielenkäyttöä New Age -väelle. Miksi tämä uskonnollinen kieli on parempaa kuin Raamatun?
. - ihmisen tulee nousta selittämättömään ”rakkauden tilaan”, jota ei voi mitenkään määritellä. Rakkaus on Hellstenille tunne ja hyvän olon tila. Jos se katoaa, pieni lapsi hätääntyy ja täyttyy peloilla. ”Rakkauteen ei kuulu tieto eikä ajattelu” (s. 142). Tämä on täysin vastoin Raamatun ilmoitusta, sillä koko Raamattu opettaa ymmärrettävästi, mitä rakkaus on ja mikä on sitä vastaan (rakkauden laki, rakkauden evankeliumi, Jumalan päätös rakastaa, tulla ihmiseksi, uhrautua ristillä, sovittaa ja pelastaa jne.)
. - ”intuition” menetelmä (s. 113). Hellstenin mukaan järki pitää laittaa sivuun ja heittäytyä ”intuitioon” eli ”hengen hallittavaksi”. (s. 125-126). Tätä Hellsten on pitkään opetellut ja elää siinä nyt kaikessa toiminnassaan ja työssään. Hän jopa käytännössä ”automaattikirjoittaa” hengen vaikutuksessa, eli edessä puhdas paperi, ei mitään ajatuksia, sitten hengen vallassa hän kirjoittaa uutta ilmoitustaan ja totuuttaan spontaanisti… Tämä on tyypillistä okkultismin piirissä.
Pyhä Henki ja Sana = kristinusko / hengen ja sanan erillisyys = harhaoppi
Vastoin edellä kuvattua Hellstenin metodia kristityt ovat aina Jumalan sanan ääressä (ei tyhjyyden) ja ammentavat ajattelunsa, sanansa ja tekonsa nimenomaan siitä. Raamatun mukaan Pyhä Henki aina käyttää Jumalan sanaa.
Harhaopit syntyvät ja ovat siellä missä Henki ja Sana erotetaan toisistaan. Näin tapahtuu Hellsteninkin sisäisessä maailmassa ja opetuksissa. Tämä on äärimmäisen tuhoisaa oikealle kristilliselle uskolle.
Vielä yksi metodi: harso ja taivastietoisuus…
Vielä Hellstenillä on yksi keskeinen metodi kasvaa ”korkeampaan tietoisuuteen”. Sitä hän kuvaa termillä ”harso” (s. 13). Ajan ja ikuisuuden välillä on vain hento harso – ei ylittämätöntä muuria. Kun hänen vaimonsa kuoli, tämä ”ilmestyi” Hellstenille heti seuraavana päivänä. Hänelle vaimo on aina läsnä. (s. 12)
Raamatun mukaan yhteys kuolleisiin on ehdottoman kiellettyä! Yhteys kuolleisiin ihmisiin, ja yhteyden tavoittelu kuolleisiin, on vakavaa eksytystä ja vaarallista toimintaa.
3 Moos 19:31 ”Älkää kääntykö vainaja- ja tietäjähenkien puoleen. Älkää pyytäkö niiltä neuvoa, ettette saastuisi niistä. Minä olen Herra, teidän Jumalanne.”
5 Moos 18:10-13 ”Keskuudessanne ei saa olla ketään, joka panee poikansa tai tyttärensä kulkemaan tulen läpi, tekee taikoja, ennustaa merkeistä tai enteistä tai harjoittaa noituutta, lukee loitsuja, kysyy neuvoa tietäjähengiltä tai kääntyy vainajien puoleen. Herra inhoaa jokaista, joka sellaista tekee. Tällaisten iljettävien tekojen tähden Herra, sinun Jumalasi, karkottaa nuo kansat sinun tieltäsi. Ole nuhteeton Herran, sinun Jumalasi, edessä.”
Maailmassa on läsnä pimeyden henkimaailma, josta kaikilla on kokemuksia, erityisesti siellä, missä kristinusko ei hallitse. Nyt länsimaissa on luovuttu kristinuskosta ja sen tilalle on tullut henkisyys, itämainen uskonnollisuus ja okkultismi, joita Hellstenkin edustaa.
Yhteys ”kuolleisiin” on todennäköisimmin yhteyttä pimeyden olentoon, joka matkii vainajaa. Tällainen yhteys on yhteyttä pimeyteen, joka sokaisee, sitoo, orjuuttaa ja tuhoaa ihmisen. Siksi Jumala rakkaudessaan haluaa varjella meidät kaikelta sellaiselta.
Minunkin nuori vaimoni kuoli vuonna 1996 vain 29-vuotiaana melko pian häidemme jälkeen. Silti en ole häntä sen jälkeen kohdannut, enkä sitä haluaisi. Hän on taivaassa Kristuksen luona eikä näkemässä tämän maailman kärsimystä ja pahuutta. Olen siis ihan samassa asemassa Hellstenin kanssa eikä minulla ole mitään syytä rikkoa Jumalan hyvää, suojelevaa tahtoa vastaan. Eikö Hellsteninkin pitäisi luottaa Jumalaan?
Tässäkin Hellsten sivuuttaa Jumalan sanan ja Kristuksen ainoana tienä Jumalan yhteyteen ja taivaaseen. Ajan ja ikuisuuden välissä on hänelle vain harso, jossa hän jo suorastaan elää – ilman sovitusta, ilman Kristusta.
Toisin sanoen Hellsten elää jonkin henkimaailman vaikutuspiirissä, joka vääristää hänen ymmärryksensä tämän maailman, ihmisyyden, rakkauden ja Jumalan todellisuudesta. Tätä hän kutsuu epäkristillisellä tavalla ”taivastietoisuudeksi” (s. 126).
Onko elämä leikkiä?
Hellstenin mukaan korkein tila ja viimeinen viidestä askeleesta on ”leikkiminen” (s. 121). On pakko kysyä, onko elämämme tarkoitus tässä ajassa ”leikkiä”?
Eikö maailmamme ole hirvittävä itsekkyyden, rakkaudettomuuden, pahuuden, kärsimyksen ja kuoleman paikka? Onko meidän korkein tavoitteemme leikkiä tämän kaiken keskellä? Leikkiikö Jumalakin?
Rakkauden pilvessä vai maailman ahdistuksissa?
Samalla tähän liittyy Hellstenin syvä harha jostakin sanomattomasta ”rakkauden tilasta”, johon voisimme kokonaan käpertyä kaiken tämän keskellä. Toki saamme kokea onnen ja rakkauden hetkiä, mutta valtaosa elämästä on arkea – sisältäen paljon moninaisia vaikeuksia, ahdistuksia ja kärsimyksiä.
Jeesus itse sanoo, että meidän on kuljettava taivasten valtakuntaan monen ahdistuksen kautta. Monet kristityt ovat uskonsa tähden vainottuja, jopa marttyyreja.
Oman itsekkyytemme kuplia Jumala sen sijaan puhkoo, minkä ehtii. Kirkastusvuorelta on aina laskeuduttava alas laaksoihin. Kirkkauteen kuljemme vain ristin kautta.
Täydelliseksi jalostettuja erämaan kulkijoita?
Hellsten puhuu Israelin erämaataipaleesta, mutta antaa kuvan, että Luvattuun maahan pääsi vain täydelliseksi puhdistuneita, korkeamman tietoisuuden saavuttaneita ihmisiä. (s. 158)
Hänen mukaansa kärsimys jalostaa ihmisen taivaskelpoiseksi (s. 162). Ei jalosta. Vain Jumala ”jalostaa” ihmisen ja siinä hän voi toki käyttää kärsimyksenkin tulta. Ilman Jumalaa ihminen katkeroituu kärsimyksen keskellä.
Hellstenin mukaan kaikki koettava (oli se sitten miten hirveää tahansa), on Jumalan räätälöimää työtä kullekin ihmiselle (s. 171). Tällä mitätöidään synnin ja pahan valta ja vaikutus. Raamatun mukaan paha on aina pahaa. Jumala ei rakenna kaasukammioita eikä ydinaseita. Sen tekee syntinen ihminen liitossa pahan kanssa. Ylitse sen Jumalalla on kyky kääntää pahankin vaikutus hyväksi, mutta se on aivan eri asia kuin mitä Hellsten sanoo.
Ei ymmärrettävää tietoa vaan mystistä salatietoa
Kaiken keskellä Hellstenin mukaan ”Jumala ei opeta ihmiselle mitään käsitteellistä tietoa, vaan jotain salattua” (s. 168). Tällä jälleen hylätään Raamattu Jumalan sanana ja sen tilalle tuodaan mystinen salatieto, jota ei voi sanoittaa eikä ymmärtää.
Hellstenille ”totuus on todellisuus” (s. 182), mutta ongelma on siinä, että hän kieltää ja vääristää todellisuuden (synti, sovitus, rakkaus, Kristus, Jumala), eikä hänellä siten voi olla totuuttakaan.
Lopulta Hellstenin mukaan ”tietoisuus” tekee vapaaksi (s. 153). Tämä on siis se jokin korkeampi tietoisuuden ja rakkauden taso ja olotila, johon kiivetään edellä kuvatuilla psyykkisillä metodeilla – ilman Raamatun Sanaa, Jumalaa, Kristusta, sovitusta, jne.
Hellstenille rukous kääntyy lopuksi siihen, mitä ihminen itse tekee (s. 190). Se on loogista, koska ihminenhän on hänelle itse jumala.
Loppusumma: eksistentiaalinen yksinäisyys!
Yllättäen ja loogisesti Hellsten päätyy siihen, että kaikki tämä saavutus nousta korkeammalle tietoisuuden tasolle ja määrittelemättömään rakkauden olotilaan ”paiskaa ihmisen eksistentiaaliseen yksinäisyyden tilaan. Tässä yksinäisyydessä ihminen alkaa kuulla ääniä jostain, minne hän on menossa” (s. 197).
Tässä onkin syvä totuus: ilman elävää Jumalaa jokainen ihminen on eksistentiaalisessa yksinäisyydessä – mutta yhdessä Jumalan kanssa ihminen on ikuisessa yhteydessä, rakkaudessa ja turvassa!
Minne matka?
Päätteeksi Hellsten kertoo ”kokevansa olevansa jo siellä, minne hän on menossa” (s. 200).
Kysymys kuuluu: minne hän on menossa ilman sovitusta ja ilman Vapahtajaa Jeesusta Kristusta? Miksi hän on hylännyt Raamatun keskeiset ilmoitukset ja miksi hän elää jossain muussa hengessä kuin Pyhässä Hengessä, jota nimeä hän ei käytä kertaakaan?
Hellstenin kokema dramaattinen lapsuuden ajan hylkääminen, syyllistäminen ja turvattomuus ei parannu ilman todellista Rakkautta, Raamatun Jumalaa – Isää ja Poikaa ja Pyhää Henkeä! Hänellekin kuuluisi tämän ikuinen rakkaus, jolla on selkeä persoonallinen, sanallinen ja toiminnallinen sisältö.
Johtopäätös ja varoituksen sana
Johtopäätöksenä on valitettavan pakko todeta, että Hellstenin opetus ei ole kristillistä uskoa, vaan pinnallisesti kuorrutettua syvää harhaoppia (New Age), joka johtaa todellisuuden tajun hämärtymiseen ja toivottomaan tunnetilojen tavoitteluun, jotka haihtuvat tyhjiin kuin sumu.
Joissakin kristillisissä piireissä, joissa on kiinnostuttu sisäisestä eheytymisestä ja parantumisesta tällaiset psykologisoidut kirjat saatetaan todellakin kokea ”korkeampana” tai syvällisempänä hengellisenä tietona. Ainakaan tämä kirja ei ole sellainen, vaan todella surullinen kuvaus rikkinäisyydestä, jonka umpikujista ei omin avuin löydy mitään ulospääsyä.
Jumalan pelastavassa armossa ja rakkaudessa
Sen sijaan elävä Jumala pelastaa syntisen, rikkinäisen ihmisen Jeesuksen Kristuksen sovitustyön, ylösnousemuksen, Pyhän Hengen, Sanan ja sakramenttien kautta – uskolla omistettuna, lahjana, 100 %:na Jumalan tekona ja lahjana.
Tätä meidän tulee rukoilla Hellsteninkin kohdalle!
Kimmo Malinen
pappi
.
.
HERÄTYSLIIKKEIDEN KANNANOTTO PIISPOJEN TOIMINTAAN
Kirkolliskokouksen päätettyä hylätä piispainkokouksen esityksen kahdesta rinnakkaisesta avioliittokäsityksestä ja piispainkokouksen annettua pastoraalisen ohjeistuksen vihkimistä tai siunaamista pyytävien samaa sukupuolta olevien parien kohtaamisesta seurakuntatyössä tahdomme lausua seuraavaa.
Ensiksi, korjaamme harhaanjohtavan väitteen, jonka mukaan kirkko ei olisi tehnyt päätöstä samaa sukupuolta olevien vihkimistä koskevassa asiassa. Tämä ei pidä paikkaansa. Suomen evankelis-luterilaisen kirkon ylin päättävä elin on usean kerran päättänyt, että kirkon avioliittokäsitystä ei muuteta. Viimeksi kirkolliskokouksen täysistunto päätti asiasta 8.5.2025, kun piispainkokouksen esitys ja sitä puoltava lakivaliokunnan mietintö kahdesta rinnakkaisesta avioliittokäsityksestä hylättiin.
Väärän tiedon jakaminen on lopetettava. Kirkolla on voimassa oleva käsitys avioliitosta, jonka mukaan avioliitto on vain miehen ja naisen välinen. Tämä kanta on ilmaistu selkeästi muun muassa kirkolliskokouksen hyväksymässä Kristinopissa, johon esimerkiksi rippikouluopetuksen on kirkkojärjestyksen mukaan perustuttava.
Toiseksi, antamalla pastoraalisen ohjeen, jossa annetaan ymmärtää samaa sukupuolta olevien kirkollisen avioliittoon vihkimisen olevan hyväksyttyä ja jopa suotavaa, piispainkokous ylittää toimivaltansa ja toimii vastoin kirkkojärjestystä, kirkon ylimmän päättävän elimen päätöksiä sekä – mikä pahinta – vastoin Raamatun selkeää sanaa.
Piispainkokouksen päätöksen hyväksyneet piispat rikkovat piispan lupauksensa: ”Minä N.N. lupaan kaikkivaltiaan ja kaikkitietävän Jumalan edessä, että minä toimittaessani N:n hiippakunnassa piispan virkaa, jonka nyt olen valmis ottamaan vastaan, tahdon pysyä Jumalan pyhässä, puhtaassa sanassa ja siihen perustuvassa evankelis-luterilaisen kirkon tunnustuksessa. Tahdon myös tehdä parhaani, että kaikki muutkin, sekä sananpalvelijat että sanankuulijat hiippakunnassani niissä pysyisivät ja niiden mukaan eläisivät. . . Tahdon vihkiä ja asettaa virkaan pappeja, jotka havaitaan siihen kelvollisiksi. Tahdon myös edistää maan rauhaa sekä kuuliaisuutta laillista esivaltaa kohtaan, noudattaa kaikessa kirkon lakia ja järjestystä ja vakavasti kehottaa ja velvoittaa hiippakunnan pappeja samoin tekemään.”
Kolmanneksi, piispojen antamia ohjeita, jotka ovat vastoin Jumalan sanaa, ei tule noudattaa, kuten Augsburgin tunnustuksen XVIII artiklassa kirkkoisä Augustinusta siteeraten sanotaan: ”Katolisillekaan piispoille ei pidä antaa periksi, jos he erehtyvät ja opettavat mielipiteitä, jotka ovat ohjeellisen Jumalan sanan vastaisia.”
.
Allekirjoittajat:
Daniel Nummela, toiminnanjohtaja, Suomen Ev.lut. Kansanlähetys
Niilo Räsänen, varatoiminnanjohtaja, Suomen Ev.lut. Kansanlähetys
Regina Leppänen, hallituksen puheenjohtaja, Suomen Ev.lut. Kansanlähetys
Ville Mielonen, hallituksen puheenjohtaja, Suomen Raamattuopiston Säätiö
Lauri Vartiainen, toiminnanjohtaja, Suomen Raamattuopiston Säätiö
Petri Kortelahti, julistustyön johtaja, Suomen Raamattuopiston Säätiö
Sari Mäkimattila, hallituksen puheenjohtaja, Suomen Luterilainen Evankeliumiyhdistys
Tom Säilä, toiminnanjohtaja, Suomen Luterilainen Evankeliumiyhdistys
Juhana Tarvainen, kotimaantyön johtaja, Suomen Luterilainen Evankeliumiyhdistys
Stig-Erik Enkvist, toiminnanjohtaja, Laestadianernas Fridsföreningars Förbund r.f. (LFF)
Vesa Pöyhtäri, lähetysjohtaja, Laestadianernas Fridsföreningars Förbund r.f. (LFF)
Olav Vikström, hallituksen puheenjohtaja, Laestadianernas Fridsföreningars Förbund r.f. (LFF)
Ingvar Dahlbacka, styrelseordförande, Svenska Lutherska Evangeliföreningen i Finland rf (SLEF)
Albert Häggblom, verksamhetsledare, Svenska Lutherska Evangeliföreningen i Finland rf (SLEF)
Ingemar Klemets, hemlandsledare, Svenska Lutherska Evangeliföreningen i Finland rf (SLEF)
Ville Väkeväinen hallituksen puheenjohtaja, Lähetysyhdistys Rauhan Sana
Jukka Paananen, lähetysjohtaja, Lähetysyhdistys Rauhan Sana
Timo Laato, yhdistyksen pastori, Länsi-Suomen Rukoilevaisten yhdistys ry
Elias Halminen, yhdistyksen puheenjohtaja, Länsi-Suomen Rukoilevaisten yhdistys ry
Soili Haverinen, pääsihteeri, Suomen teologinen instituutti
Vesa Ollilainen, teologinen asiantuntija, Suomen teologinen instituutti
Antti Pitkäniemi, hallituksen puheenjohtaja, Esikoiset ry
Eero Nieminen, tiedotusvastaava, Esikoiset ry
Martti Leinonen, hallituksen puheenjohtaja, Lähetysyhdistys Kylväjä
Janne Aitta, va. lähetysjohtaja, Lähetysyhdistys Kylväjä
Eeva Pouke, toiminnanjohtaja, Uusheräys
Tuomo Lahtinen, varapuheenjohtaja, Uusheräys
Timo Keskitalo, puheenjohtaja, Paavalin synodi