Adventista jouluun ja juhlavuoteen!

ADVENTTINA KÄYMME KOHTI JOULUA JA JUHLAVUOTTA!

 

Virsi 2

Olemme astumassa todelliseen kaikkien aikojen merkki/juhlavuoteen 2017.

Kirkollisessa kalenterissa se on jo alkanut ensimmäisen adventin myötä.
Mitä tuo juhlavuosi pitääkään sisällään?

  • Suomi täyttää aivan kohta 99 v ja ensi vuonna juhlalliset 100 vuotta.
  • Luterilaisena kirkkona vietämme uskonpuhdistuksen 500-vuotisjuhlaa.
  • Ev.lut. Kansanlähetyskin viettää juhlavuotta täyttäessään 50 vuotta.

Edessä on siis monella tavalla ainutlaatuinen, ihmeellinen, vain kerran koettava juhlavuosien juhlavuosi.

 

Juhlavuotena

  • Saamme muistella menneitä – palauttaa mieliimme juuremme ja yhdessä koetut vuosikymmenet.
  • Saamme pohtia nykyaikaamme – joka on monenlaisten tapahtumien ja kerrostumien summa tai kenties suma.
  • Saamme katsoa tulevaisuuteen – jota valitettavasti varjostaa yhä synkemmät ja myrskyisämmät pilvet.

Inhimillisesti ja realistisesti on sanottava, että tulevaisuus ei tuo mitään parempaa vaan suuressa mittakaavassa paljon huonompaa. Kuljemme koko ajan kohti entistä vaikeampia ja pahempia aikoja. Samalla meillä on entistä kirkkaampi, entistä suurempi toivo kaiken pimeyden keskellä. Päivä päivältä olemme lähempänä täydellisen, ikuisen, ihanan, rakkauden täyttämän elämän koittamista. Kun yö on pimeimmillään, käymme jo kohti aamun sarastamista.

Juhlavuotena on tapana pitää monia juhlapuheita. Varmasti saamme kuulla monia puheita siitä, kuinka

  • Me suomalaiset rakensimme menneinä päivinä omin käsin tämän maan ja taistelimme itsenäisyytemme puolesta.
  • Me suomalaiset loimme hyvinvoinnin ja olemme nyt monella tavalla maailman paras maa.
  • Meidän suomalaisten omissa käsissä on tulevaisuutemme.

Näin katseet käännetään ihmiseen. Elämme aikaa, jolloin Jumala unohdetaan ja työnnetään syrjään koko yhteiskunnastamme. Vaikka jotkut iloitsivat, että nyt maallamme on kristillinen hallitus, se saattaakin olla kaikkein epäkristillisin. Kristilliset arvot saavat kyytiä taloudellisen menestyksen ja humaanin vapauden alttarilla.

Monet yksittäiset ihmisetkin elävät vielä siinä luulossa, että kulutusjuhlat jatkuvat loputtomasti, vaikka aivan pian juhlien jälkilasku kirjoitetaan.

Kirkossakin eletään ennen näkemättömän luopumuksen aikaa. Raamattu, Raamatun Kristus ja Raamatun moraali ja rakkaus on pitkälti vaihdettu humanismiin, jossa kaiken keskuksena ja lähteenä on ihminen – siis syntinen ihminen. Jumalan Sana on korvattu ihmisen sanalla.

Alkava vuosi – vaikka sen pitäisi olla uskonpuhdistuksen juhlavuosi – saattaakin olla kirkkomme kohtalon vuosi. Ratkaisevaa on, ketä se kuuntelee, ketä se seuraa ja tottelee, minne se johdattaa lampaansa.

Kelvottoman kirkon valo sammuu ja sen lampunjalka siirretään syrjään. Mutta kirkko, joka turvautuu Herraansa ja häneen Sanaansa, saa armon loistaa entistä kirkkaammin pimenevän maailman keskellä.

 

Haasteemme ja turvamme

Tässä on meidänkin haasteemme ja toivomme. Jos emme kykene muuttamaan koko kirkon ja yhteiskunnan suuntaa, meidän tulee valvoa ja varjella oma sydämemme.

Meidän ei tule olla tuuliviirejä, jotka kääntyvät jokaisen tuulen mukaan milloin vasemmalle, milloin oikealle. Maailman tuulien ja myrskyjen keskellä meidän tulee liehua Jumalan Pyhän Hengen tuulessa täynnä Kristuksen armoa, rakkautta, Sanaa ja tuntemista.

Meidän ei tule olla kuolleita, tahdottomia kaloja, jotka virta vie mennessään – vaan eläviä, päättäväisiä, määrätietoisia kaloja, jotka uivat vastavirtaan – maksoi mitä maksoi.

Tarvitsemme elämämme jokaiseen hetkeen ja tilanteeseen Herramme Jeesuksen Kristuksen armollista läsnäoloa, voimaa ja siunausta. Hän on meidän heikkojen tuki ja turva, iäti uskollinen Vapahtajamme.

 

Kohti kaiken täyttymystä

Adventtina saamme erityisellä tavalla keskittyä maailman kaupallisen ja poliittisen melskeen keskellä juuri Kristukseen. Vapahtajan odottaminen ja hänen kohtaamisensa kaipaaminen on valon syttymistä ja sytyttämistä pimeän maailman keskelle.

Joulu onkin nimenomaan Herramme syntymäjuhla. Hän on seimen lapsi, joka kasvaa ristin Herraksi, sovittaa syntimme, nousee kuolleista, avaa tien Isän yhteyteen ja taivaan kirkkauteen. Hän on jo kerran tullut ja on vielä tuleva takaisin. Odotus ja kaipaus täyttyvät.

Uskovina saamme elää joka päivä todeksi kristityn juhlaa: joulun ihmettä, pitkäperjantain armoa, pääsiäisen ylösnousemusriemua ja helluntain Pyhän Hengen voimaa.

Maailma myrskyää mutta ikuinen turvamme on Kristuksessa. Hän on Suomi-neidon ihmeellinen Ylkä ja kansamme eläväksi tekevä Henki. Hän on kaiken alku ja päämäärä. Hän on rakkauden, uskon ja toivon täyttymys. Hän on todellisen juhlan aihe!

 

Raamatuntekstit:

 

Hoos. 2: 20-22

– Sinä päivänä minä luon rauhan:
Villieläimet, taivaan linnut, maan matelijat eivät enää tuota vaaraa.
Minä särjen jousen ja miekan, niin ettei sotia enää käydä.
Minä annan kansani asua turvassa.

Minä kihlaan sinut, otan omakseni ainiaaksi,
minä liitän sinut itseeni
vanhurskauden ja oikeuden sitein,
rakkaudella ja hyvyydellä.
Minä liitän sinut itseeni uskollisuuden sitein,
ja sinä tulet tuntemaan Herran.

 

Hepr. 10: 35-39

Älkää heittäkö pois rohkeuttanne, sillä se palkitaan kerran runsaasti. Kestävyys on teille tarpeen, jotta pystyisitte täyttämään Jumalan tahdon ja siten saisitte omaksenne sen, minkä hän on luvannut.

Onhan sanottu näin:
– Vähän aikaa vielä, vain vähän aikaa,
niin tulee se, jonka on määrä tulla, eikä hän viivyttele.

Kun vanhurskas palvelijani uskoo, hän saa elää,
mutta jos hän luopuu, en häntä hyväksy.
Me emme ole niitä, jotka luopuvat ja joutuvat tuhoon,
vaan niitä, jotka uskovat ja saavat sielunsa pelastuksen.

 

Virsi 7 

Rukous  

Virsi 134