Kaksi rakentajaa

JEESUKSEN VERTAUS: Kaksi rakentajaa

Matteuksen evankeliumi 7:24-29

Jeesus sanoo:
    ”Jokainen, joka kuulee nämä sanani ja tekee niiden mukaan, on kuin järkevä mies, joka rakensi talonsa kalliolle. Alkoi sataa, tulvavesi virtasi ja myrskytuuli pieksi taloa, mutta se ei sortunut, sillä se oli rakennettu kallioperustalle.
    Jokainen, joka kuulee nämä sanani mutta ei tee niiden mukaan, on kuin tyhmä mies, joka rakensi talonsa hiekalle. Alkoi sataa, tulvavesi virtasi ja myrskytuuli pieksi taloa, ja se sortui, maan tasalle saakka.”
    Kun Jeesus oli lopettanut puheensa, kansanjoukot olivat hämmästyksissään hänen opetuksestaan. Hän opetti niin kuin se, jolle on annettu valta, ei niin kuin lainopettajat.

OPETUS

Tämä evankeliumiteksti luetaan pyhänä, jonka teemaksi on otsikoitu ”Totuus ja harha”. Se on yksi näkökulma evankeliumitekstiin. Pureudutaan nyt siihen, mitä Jumalan sana opettaa meille.

Vertauksessa kaksi miestä rakensi talon, toinen kalliolle ja toinen hiekalle. Myrsky ja tulva tulivat koettelemaan talot. Toinen kesti, toinen sortui. Sen rakennus kestää, joka kuulee Jeesuksen sanat ja tekee niiden mukaan.

Rakentaminen ennen ja nyt

Kävimme Porin asuntomessuilla. Esillä oli yli 30 mitä upeinta ja erilaisinta kohdetta. Keskihinta taloille tontteineen oli yli 400 000 euroa. Mutta kenellä on varaa sellaiseen?

Tietysti on selvää, että Suomen vaativissa olosuhteissa talojen pitää olla kohtuullisen laadukkaita. Silti jostain syystä homeongelmat ovat tulleet yllättävän yleisiksi. Kun minimilaadusta tingitään, käy lopulta huonosti.

Jeesuksen aikanakin talon rakentaminen oli työläs, raskas ja vaarallinenkin projekti. Jokainen järkevä rakentaja tiesi, että talo tuli aina rakentaa kalliolle, jota oli lähes kaikkialla lähellä maan pintaa. Sen sijaan laaksoissa pohjakallion päällä saattoi olla jopa kolmen metrin savi/hiekkakerros.

Kesän kuumuudessa tuo pehmeä maakerros oli kivikovaa mutta sadekauden myötä se pehmeni upottavaksi järkyttäväksi mutavelliksi. Näin on yhä tänäänkin mm. Etiopiassa, jossa kuivana aikana maapohjaiset tiet olivat kivikovia mutta sadeaikana kuin Suomen pahin loskakeli.

Israelissa kiviset talot rakennettiin aina kuumaan ja kuivaan kesäaikaan. Laiska rakentaja saattoi kokea kiusauksen rakentaa matalamman, yksikerroksisen talon nopeammin ja helpommin kivikovan hiekka/savimaaperän päälle. Näin jotkut tekivätkin, mutta heidän talonsa sortuivat. Maaperän pehmetessä kiviseinät alkoivat vajota ja kallistua. Yhden seinän kaatuessa koko talo sortui kasaan.

Vertauksen tulkinta

Lähi-idän kulttuurien ja Raamatun asiantuntijan, tohtori Kenneth Baileyn mukaan vertauksen tulkinta on nykyajassamme liian pelkistetty siihen, että on tärkeää kuulla Jeesuksen opetusta ja elää sen mukaan. Muuten käy kuin tuon tyhmän rakentajan.

Vertausta taustoittaa seikat, jotka olivat juutalaisten hyvin tuntemia, mutta meille vieraita. Baileyn mukaan vertauksen vallankumouksellinen, keskeinen huippu liittyi siihen, että temppelin peruskiven tilalle asettuikin itse Jeesus, persoona. Temppeli oli juutalaisen kansan elämän keskus.

Toinen huippu liittyi tulevaan ”tulvaan”, joka oli juutalaiskapina ja Jerusalemin ja temppelin täydellinen tuho v. 70 jKr. Tämä tapahtui noin 40 vuotta Jeesuksen ristinkuoleman ja ylösnousemuksen jälkeen. Jeesuksen kuulijoina oli siis nuoria, jotka näkivät tämän tuhon muutaman vuosikymmenen kuluttua.

Jesajan profetia ja sen täyttymykset

Jeesuksen vertauksen yhtenä taustana on Jesajan kirjan teksti 28:14-18:

Sen tähden kuulkaa Herran sana, te tyhjänpuhujat, tämän kansan hallitsijat, jotka asutte Jerusalemissa! Näin olette sanoneet: “Me olemme tehneet liiton kuoleman kanssa, tuonelan kanssa olemme solmineet sopimuksen. Kun tuhotulva vyöryy kohti, se ei saavuta meitä, sillä viekkaus on taannut meille turvapaikan, valheen suojaan me olemme piiloutuneet.”

Siksi Herra Jumala sanoo näin: – Katsokaa: minä lasken Siioniin peruskiven, huolella valitun kivipaaden, kallisarvoisen kulmakiven sitomaan vankkaa perustaa. Joka uskoo, ei horju.
Minun työssäni on mittana oikeus ja luotilankana vanhurskaus.

Mutta rakeet hakkaavat pettävän turvapaikan ja tulva vie piilopaikan mennessään, teidän liittonne kuoleman kanssa pyyhitään pois ja teidän sopimuksenne tuonelan kanssa raukeaa. Tuhotulva vyöryy teidän ylitsenne, se lyö teidät maahan.

Profeetta Jesaja toimi noin 700 vuotta ennen Messiaan aikaa. Jesajan profetialla oli oikeastaan monta tähtäyspistettä ja täyttymystä.

Jesaja eli aikana, jolloin suurvalta Assyria uhkasi koko Israelia. Uhan edessä Israel liittoutui Egyptin kanssa ja käänsi selkänsä Herra Jumalalle. Jesaja vertasi Egyptiä kuolemaan, jonka kanssa Israel teki kyseisen liiton. Kuolema oli osuva vertauskuva, koska Egyptin jumalat ja uskonnollinen elämä olivat kuolemakeskeisiä. Kun Assyria hyökkäsi, Egyptistä ei ollut mitään suojaa Israelille. Assyria oli tuo tuhotulva.
Samankaltainen tuho kohtasi Israelia Rooman valtakunnan aikana. Hylättyään Messiaansa Israelin kansa ajautui hiljalleen sekasortoon. Nousi monia kapinallisia ryhmittymiä Rooman miehitysvaltaa vastaan. Omassa voimassa kansa ei voinut saavuttaa vapautta. Se ajautui perikatoon, kun Rooma tuhosi Jerusalemin temppelin ja kaupungin vuonna 70 jKr. Tuho täydellistyi vuonna 135 jKr. toisessa suuressa kapinahankkeessa, joka kukistui Masada-vuorella. Tämän jälkeen juutalaiset karkotettiin pois omasta maasta, joka nimettiin Palestiinaksi. Tuhotulva iski täydellä voimalla kuten Jesaja ja Jeesus ennustivat.
Nämä ennustukset tulevat kokemaan vielä kolmannen, vielä vakavamman täyttymyksen aikojen lopulla. Israel joutuu maailman kansojen vihan ja hyökkäyksen kohteeksi.
Kyseessä on elämän syvä laki ja todellisuus. Kansat ja ihmiset, jotka hylkäävät Luojansa armon ja rakkauden, lopulta tuhoutuvat. Niin voi käydä Suomelle ja niin voi käydä kenelle tahansa. Lopulta koko ihmiskunta ajautuu tuhon partaalle, koska se ei hyväksy Jeesusta elämänsä kulma- ja peruskiveksi. Mieluummin ihmiskunta rakentaa pettävälle humanistis-okkultistiselle perustalle.

Liitto Naton kanssa on sekin samanlainen pettävä liitto kuoleman kanssa kuin Israelin ja Egyptin liitto aikanaan. Nato antaa vain hetkellisen turvan ja tuudittaa siihen, että mitään Jumalaa ei tarvita. Tosipaikan tullen Natosta ei ole muuhun kuin tuhon airueeksi. Nato ei anna elämää, varsinkaan iankaikkista sellaista.

Parempi vaihtoehto: Kristus-kallio!

Jesajan ennustus ei ollut pelkkää varoitusta ja tuomioita. Sen keskellä oli lupaus Siionin peruskivestä, kivipaadesta, kallisarvoisesta kulmakivestä, joka tulisi olemaan horjumaton perusta Israelin kansalle ja myös seurakunnalle.

Jesajan ennustus oli kaikille juutalaisille tunnettu ja Jeesuksen vertaus pohjautui siihen. Jeesuksen kaikki opetukset ja toiminta perustuivat aina Kirjoituksiin. Jeesus ei tuonut uutta uskontoa vaan hän oli luvatun täyttymys. Hän myös korjasi sen, minkä juutalaiset olivat vääristäneet.

Jeesuksen aikana oli tunnettua, että temppelin kaikkein pyhimmän huoneen keskellä oli suuri peruskivi, joka oli pääosin maan sisässä niin että vain sen päällysosa oli näkyvissä. Tuo kivi oli nimetty peruskiveksi / perustaksi ja se sijaitsi siten Israelin kansan elämän keskipisteessä Jerusalemin temppelissä. Sen päälle ylipappi asetti suitsutusastian kerran vuodessa Suurena sovituspäivänä. Näin ollen tuo kivi ja temppelirakennus olivat Israelin perusta ja ydinkeskus.

Vertauksessa kahdesta rakentajasta radikaalia oli se, että Jeesus asetti itsensä kaiken perustaksi henkilönä. Sillä hän korvasi juutalaisten rakastaman temppelin.

Vääristynyt uskonnollisuus ja harhaopit

Jeesuksen aikana Essealaisten Qumranin yhteisössä pyhänä perustana / peruskivenä pidettiin 15 vanhurskasta miestä, joista kolme oli pappia. Jesajan lupaama uusi alku ja siunaus toteutuisivat vain heidän yhteisönsä muurien sisällä. Jeesuksen näky ja ymmärrys Jesajan profetiasta ja omasta tehtävästään oli maailmanlaaja.

Vääristyneessä uskonnollisuudessa persoonallinen Jumala korvataan rituaaleilla ja pyhillä rakennuksilla, paikoilla ja reliikeillä, jotka alkavat ”elää omaa elämäänsä” irrotettuna Jumalasta. Samalla koko uskonnon sisältö muutetaan radikaalilla tavalla. Tutut nimet ja asiat saavat vääristyneen sisällön – vastoin Raamattua, ainoaa Jumalan antamaa ilmoitusta.

Vakavin aikamme suomalainen harha on liberaaliteologia, joka on liberaalin humanismin uskonnollinen kuorrutus. Se on vallannut pitkälti luterilaisen kirkkomme. Siinä ihmisestä tehdään kaiken keskus ja perusta. Tämä perusta ei kestä todellisuuden haasteiden edessä. Vale-Jumala, vale-Kristus, vale-rakkaus, vale-armo eivät pelasta ketään. Sanat ovat tuttuja, mutta niiden sisältö hyökkää Raamattua vastaan. Jumala ja Kristus ovat synnin siunaajia. Rakkaus on inhimillistä halua ja himoa. Kristillinen moraali on pahennus.

Esikuvista ja vertauskuvista täyttymykseen

Jumala on persoonana aina ollut Kirjoitusten keskushahmo ja perusta. Kaikki ajallinen on vain kalpeaa vertauskuvaa hänestä. Ajallisten vertauskuvien, jumalanpalvelusten, Jerusalemin temppelin ja nykyisten kirkkorakennusten tulisi auttaa meitä ymmärtämään ja kohtaamaan Jumala – ei korvaamaan Häntä. Oikein käytettyinä ne ovat hyödyllisiä ja tarpeellisia. Väärin käytettyinä niillä korvataan elävä Jumala ja ihminen kätkeytyy niiden taakse jatkaakseen syntistä elämää.

Niinpä vertauksen kuulijat todennäköisesti vahvasti tunnistivat, että Jeesus asetti itsensä temppelin tilalle. Jumalan Sanan kuuleminen ja sen mukaan eläminen oli heille selvää, ainakin teoriassa. Vertauksen kärki olikin Jeesuksessa persoonana, joka asettui temppelin ja Jumalan asemaan. Tämä oli äärimmäisen radikaalia. Jeesuksen persoonassa, opetuksessa ja teoissa oli aina läsnä jumalallinen voima ja ulottuvuus.

Kivitemppeli ei suojele

Puhuessaan tulevasta tulvasta Jeesus ei tarkoittanut vain elämän yleisiä koettelemuksia vaan näki profeetallisesti roomalaisen armeijan hyökkäyksen sekä Jerusalemin ja temppelin tuhon.

Kansan elämän ja tulevaisuuden perusta ei olisikaan temppeli, joka tuhoutuisi. Ei myöskään sen fyysinen peruskivi. Eikä liioin fariseuksissa, essealaisissa, saddukeuksissa tai ylipapeissa. Ei liioin tikari-miehissä (selooteissa), jotka luottivat omaan voimaansa ja fanaattiseen jumalakuvaan. Kaikki tämä oli sitä pettävää hiekkaa.

Sitä samaa itsepetosta on nykyihmisen luottamus itseensä ja vajavaiseen tieteeseen, joka ei ole absoluuttinen totuus vaan ihmisen vajavaista ja tarkoitushakuista toimintaa. Jumalasta irrotettu tiede luo osin väärää kuvaa todellisuudesta, osin se löytää totuuttakin. Tieteen saavutukset valjastetaan aseteknologiaan ja massakulutukseen, jotka tuhoavat ihmiskunnan ja elinympäristön.

Väärää luottamusta on pelkkä kirkon jäsenyyskin ilman aitoa sydämen uskoa ja suhdetta Jumalaan. Pelkkä jäsenyys, kaste ja kirkollisverojen maksaminen ei pelasta sinua, ellet turvaudu sydämestäsi Jumalaan ja anna koko elämääsi Jeesuksen käsiin. Pelkkä joulukirkossa käyminen ei ole kovin vakuuttava viesti sydämen uskosta.

Mikään ajallinen ei suojele meitä etenkään viimeisellä tuomiolla. Saamme syntimme anteeksi vain Jeesuksessa Kristuksessa. Vain hän on sovittanut meidät pätevällä tavalla. Vain Jeesus on tie ja totuus ja elämä.

Kristus pelastaa ja antaa elämän

Pelastus ei ole (syntisissä) teoissamme vaan Jumalan pyhässä ja armahtavassa persoonassa. Kallioperusta on Kristus ja hänen varassaan eläminen tuottaa automaattisesti hyvää hedelmää. Kristuksen kuuleminen niin, että hänen Sanansa tulevat meissä lihaksi, johtavat uudistuneeseen elämään. Teot ovat seuraus oikeasta suhteesta Kristukseen. Hän on se kallio, joka kestää.

Mielestäni Jeesuksen vertaus sopii laajasti sovellettavaksi ihmiselämän kokonaiskaareen. Vain harvat ihmiskunnasta kokivat Jerusalemin tuhon ja vain harvat elävät juuri silloin, kun viimeiset tuhotulvat vyöryvät ihmiskunnan ylitse.

Ihmiselämässä suurin tuho liittyy kuolemaan. Suuria uhkia ovat myös ihmissuhteiden karikot, työttömyys, konkurssi ja sairaudet. Ne tulevat ajallaan – yhtä yhdelle ja toiselle toista – eikä niitä voi välttää. Mutta niiden läpi voi kulkea kallioperustan varassa.

Luottamus rahaan, lääketieteeseen tai sosiaaliturvaan voi antaa hetkellistä ja osittaista apua, mutta lopulta vain Jumala antaa elämän, ikuisen elämän. Siksi me tarvitsemme Kristusta, Jumalan valmistamaa kallioperustaa elämämme pettämättömäksi tueksi ja turvaksi.

Kumpaa siis seuraamme – totuutta vai harhaa?

Kenneth Bailey nostaa vertauksen äärellä esille profeetta Hesekielin, joka oli aikansa tunnettu julistaja. Monet ihmiset tulivat kuulemaan Hesekieliä, mutta hänen puheensa oli heille lähinnä viihdettä, kuin kauniisti laulettu rakkauslaulu. Ihmiset kuulivat mutta eivät eläneet profeetan julistaman Sanan mukaisesti.

Ja sinä, ihmislapsi! Sinun kansasi lapset puhuvat sinusta seinänvierustoilla ja talojen ovilla ja sanovat keskenään, toinen toisellensa, näin: ‘Lähtekää kuulemaan, millainen sana nyt on tullut Herralta’. He tulevat sinun luoksesi joukoittain, istuvat edessäsi minun kansanani ja kuuntelevat sinun sanojasi, mutta he eivät tee niitten mukaan, sillä he osoittavat rakkautta suullansa, mutta heidän sydämensä kulkee väärän voiton perässä.

Ja katso, sinä olet heille kuin rakkauslaulu, kauniisti laulettu ja hyvin soitettu: he sanojasi kyllä kuuntelevat, mutta eivät tee niitten mukaan. Mutta kun se toteutuu – ja katso, se toteutuu – silloin he tulevat tietämään, että heidän keskuudessansa on ollut profeetta. (Hes 33:30-33)

Jeesus haastoi kuulijoita – ei vain kuuntelemaan vaan toimimaan Sanan vaatimalla tavalla: turvautumaan todelliseen peruskiveen, Kristukseen ja elämään hänen avullaan Jumalan mielen mukaisesti.

Vertaus kahdesta rakentajasta päättää Vuorisaarnan, laajan opetuskokonaisuuden. Loppuvertauksessa Jeesus korostaa sitä, että hänen opetukset eivät ole viihdettä vaan elävää Jumalan Sanaa, joka on tarkoitettu ajalliseksi ja iankaikkiseksi elämäksi.

Vertauksen haastamana meidän tulee kysyä itseltämme:

Ketä sinä kuuntelet?
Mikä tai kuka on sinun elämäsi syvin turva ja perusta?
Mikä on elämäsi tarkoitus?
Toteutatko sitä omin voimin vai Jumalan avulla?
Mikä on suhteesi Jumalaan, Jeesukseen ja Raamattuun?
Miten voitat kuoleman haasteen ja säilytät toiveikkaan, positiivisen elämänasenteen?

Kun olemme tehneet järkevän, välttämättömän johtopäätöksen, on aika toimia sen mukaan. Pelkkä kuuleminen tai edes ymmärtäminen eivät riitä. Ne ovat välttämätön alku oikealle toiminnalle.

Omaa pelastusta emme voi rakentaa. Se on jo rakennettu. Kristus on kaiken perusta ja hänestä kumpuavat kaikki hyvät elämänvoimat. Saamme antaa itsemme hänen käsiinsä. Hän pelastaa meidät. Hän ohjaa elämämme talon rakentamista. Hän vie perille täydelliseen kotiin.