ELOJUHLAT – päämääränä Taivas!

 

Arvoisa juhlaväki.

Olemme tulleet yhteen viettämään elojuhlaa kiitollisin mielin. Kevään kylvöt on siunattu, maa on antanut satonsa, jota kerätään talteen tulevaa vuotta varten. Jumala pitää ihmisestä huolen.

Syksyisen sadon äärellä arvioidaan myös, oliko sato hyvä, keskinkertainen vai heikko. Kannattiko uurastus? Mitä jäi käteen? Kuten tiedämme, maa- ja metsätaloudessa tuntipalkkaa ei välttämättä kannata laskea. Samalla tiedämme, että maa- ja metsätalous on kullan arvoista, elinehto kansallamme. Siitä tulisi saada kohtuullinen palkka kuten muustakin työstä.

Samankaltaista arviointia on tehty myös Rion olympialaisten jälkeen. Suomalaisittain menestys oli kaikkien aikojen huonoin: 1 pronssimitali, 3 pistesijaa, muutama suomenennätys, monia välttäviä suorituksia. Moni urheilija teki kovan neljän vuoden työn tavoitteenaan menestyminen olympialaisissa. Kannattiko se? Mitä jää käteen, mikäli koko elämän tärkeimmäksi tavoitteeksi asetetaan menestys olympiaurheilussa, mutta sitä menestystä ei tule. Entä kun edes pronssimitali ei tyydytä yksittäistä urheilijaa?

Samaan tapaan saamme tai joudumme tekemään arviota omasta elämästämme. Mitä tuli saavutettua? Minkälaista satoa kertyi elämämme aittaan? Missä onnistuimme? Missä epäonnistuimme? Olemmeko kokeneet onnen hetkiä vai pettymyksiä elämän eri osa-alueilla? Millä ylipäätään voimme mitata ja arvioida elämää?

Kaiken tällaisen ajallisen elämän (sadon) arvioinnin, onnistumisten ja epäonnistumisten yläpuolelle haluan nostaa yhden keskeisen seikan. Lopulta sillä, miten ja millaista elämäntietä olemme kulkeneet ja minkälaista satoa olemme saaneet, ei sittenkään ole ratkaisevaa merkitystä. Olennaisinta on se, että me olemme matkalla taivaaseen.

Iankaikkisen, täydellisen elämän rinnalla – ajallisen elämämme onnistumisilla tai epäonnistumisilla ei ole viime kädessä lopullista merkitystä. Mikäli edessämme on kirkas päämäärä: taivas, kaikki muu asettuu oikeisiin mittasuhteisiin.

Vaikka urheilija ei saavuttaisikaan olympiakultaa, hänen elämänsä ei romahda eikä uurastus mene hukkaan, mikäli elämän suurimpana päämääränä on taivas. Se on mittaamattoman paljon enemmän kuin katoava kulta.

Urheilutermein kirjoitti myös apostoli Paavali: Juoksen kohti maalia saavuttaakseni voittajan palkinnon, pääsyn taivaaseen. Sinne Jumala kutsuu Kristuksen Jeesuksen omat. (Fil 3:14)

Se, miten hyvin menestymme työssä, ihmissuhteissa, varallisuuden keräämisessä, ei ole ratkaisevaa. Vaikka elämämme tielle osuisi konkurssi, vaikeita kriisejä, sairautta, kuolemaa, mitään olennaista ei ole menetetty, kun päämääränä on taivas.

Mutta jos taas mittaamme omaa tai toisten elämää pelkästään maallisilla mittareilla, elämän vastoinkäymiset voivatkin näyttäytyä masentavilta ja jopa musertavilta.

Mikä onkaan sinun elämäsi tärkein päämäärä? Mihin syvimmiltään ja suurimmiltaan pyrit? Minkä valossa sinä arvotat ja mittaat itseäsi, elämäsi satoa tai toisia ihmisiä?

Oikea päämäärä, taivaspäämäärä antaa elämälle kestävän perustan ja suunnan. Silloin tiedostamme ja ymmärrämme monta tärkeää seikkaa, jotka tekevät jokaisen elämästä tärkeän ja mielekkään.

Kaiken takana on Jumala, joka on luonut ihmisen. Meidän alkuperämme on Jumalan rakastavassa sydämessä. Olemme olemassa hänen tahdostaan. Jumala on luonut meidät elämää varten – ajallista ja iankaikkista. Olemme matkalla kotiin, taivaan kotiin.

Näin alkumme ja päämäärämme on Jumalassa. Tämä luo elämällemme turvallisen ja tukevan kaarisillan, jonka molemmat päät on horjumattomasti rakennettu Jumalan varaan. Tämä silta kestää kaikki elämän myrskyt, maanjäristykset, arkipäivän kiireet ja elämän aurinkoiset päivät.

Oikea päämäärä, taivas, merkitsee oikeanlaista suhdetta Jumalaan, meidän Luojaamme sekä lähimmäisiin.

Taivaallinen päämäärä antaa motivaation ja voimaa ahkeroida ja tehdä sitä, mikä on hyvää. Jumala maksaa armopalkkaa – armoa armon päälle.

Olisi siis todella hassua elää ilman kestävää päämäärää.

Olisi hassua juosta pitkää maratonia ilman päämäärää: sitä, että pääsee perille. Varmasti jokaisen maratoonarin silmissä kiiluu koko ajan tuo päämäärä. Päästäkseen maaliin on kuljettava askel askeleelta. Ja kun tulevat viimeiset vaikeat kilometrit, ratkaisevaa on se, että meillä on tuo päämäärä kirkkaana mielissämme. Ilman kirkasta päämäärää moni keskeyttäisi ja jäisi matkalle.

Olisi myös maanviljelyskin hassua ilman päämäärää. Viljelijä heittelisi siemeniä maahan vain huvikseen eikä odottaisi mitään satoa. Juuri tuo päämäärä, sato, saa viljelijän toimimaan päättäväisesti ja järkevästi, sekä odottamaan luvattua satoa kärsivällisesti.

Yllättävän moni elää elämäänsä ilman kestävää päämäärää. Silloin ihminen ei tiedä, minne on matkalla. Usein hän ei silloin tiedä sitäkään, mistä on tulossa. Eikä sitä, miksi ylipäätään elää. Elämän päämäärät ovat vain ajallisissa, mutta ajalliset ovat lopulta katoavaisia. Niiden varaan ei voi rakentaa elämää. Katoavan, ajallisen varassa käy huonosti.

Niin, mikä onkaan päämäärämme?

Elojuhlissa saamme olla elämän suurimman päämäärän äärellä. Sato korjataan talteen. Työt tulevat tehdyksi. On aika lepoon, juhlaan, iloon ja elämän lahjoista nauttimiseen.

Elojuhlat on kuva taivaallisesta juhlasta, joka alkaa kirkkaudessa. Päämäärä on saavutettu. Täydellisyys on koittanut. Haavat ovat parantuneet. Pettymysten kyyneleet on pyyhitty pois. Kuolema on voitettu. Syntiä ei enää ole. Kaikki ovat mittaamattoman arvokkaita, rakastettuja, tyytyväisiä.

Raamatussa on monia kuvauksia tästä tulevasta suuresta juhlasta.

Olkoon meidän suurin, kallein päämäärämme: taivas. Sinne me pääsemme, kun turvaudumme Vapahtajaan Jeesukseen Kristukseen, omakohtaisesti, koko sydämestämme.

1 Piet 1:3-9:

Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä! Suuressa laupeudessaan hän on synnyttänyt meidät uuteen elämään ja antanut meille elävän toivon herättämällä Jeesuksen Kristuksen kuolleista. Häneltä me saamme perinnön, joka ei turmellu, ei tahraannu eikä kuihdu. Se on varattuna teille taivaissa, ja voimallaan Jumala varjelee teidät uskossa, niin että te saavutatte pelastuksen, joka on valmiina saatettavaksi ilmi lopunaikana.

Siksi te riemuitsette, vaikka nyt jouduttekin jonkin aikaa kärsimään monenlaisissa koettelemuksissa. Kultakin koetellaan tulessa, ja onhan teidän uskonne paljon arvokkaampaa kuin katoava kulta. Koettelemuksissa teidän uskonne todetaan aidoksi, ja siitä koituu Jeesuksen Kristuksen ilmestyessä ylistystä, kirkkautta ja kunniaa. Häntä te rakastatte, vaikka ette ole häntä nähneet, häneen te uskotte, vaikka ette häntä nyt näe, ja te riemuitsette sanoin kuvaamattoman, kirkastuneen ilon vallassa, sillä te saavutatte uskon päämäärän, sielujen pelastuksen.

Rukoilemme:

Kiitos Taivaallinen Isä, että et ole jättänyt meitä harhailemaan yksin tässä maailmassa.
Kiitos, että sinä lähetit meille Vapahtajaksi ja oppaaksi Jeesuksen, joka on sovittanut meidän syntimme Golgatan ristillä ja joka on noussut ylös kuolleista, jotta mekin saisimme elää yhdessä hänen kanssaan.

Kiitos, että kuljet kanssamme ajallisen elämän matkan ja siunaat meitä monilla, runsailla lahjoillasi.
Kiitos, että saamme olla matkalla kohti taivaallista, iankaikkista päämäärää, taivasta. Kirkasta meidän kaikkien sydämissä taivasnäky.

Kiitos, että tänäänkin saamme viettää elojuhlaa, taivasjuhlaa!
Herramme Jeesuksen Kristuksen pyhässä nimessä.
Aamen.