{"id":9691,"date":"2020-11-07T19:06:35","date_gmt":"2020-11-07T19:06:35","guid":{"rendered":"http:\/\/raamattuajassamme.fi\/?page_id=9691"},"modified":"2020-11-07T19:06:35","modified_gmt":"2020-11-07T19:06:35","slug":"pyhainpaiva","status":"publish","type":"page","link":"https:\/\/raamattuajassamme.fi\/?page_id=9691","title":{"rendered":"Pyh\u00e4inp\u00e4iv\u00e4"},"content":{"rendered":"

PYH\u00c4INP\u00c4IV\u00c4<\/strong><\/p>\n\n\n\n\n
Pyhien yhteys<\/strong><\/td>\n<\/tr>\n
Pyh\u00e4inp\u00e4iv\u00e4 on sulautuma kahdesta juhlasta, kaikkien pyhien p\u00e4iv\u00e4st\u00e4 ja kaikkien uskovien vainajien muistop\u00e4iv\u00e4st\u00e4. Siten muistelun kohteena ovat sek\u00e4 kaikki kristikunnan marttyyrit ett\u00e4 muut uskossa Kristukseen kuolleet.<\/p>\n

Sana pyh\u00e4 ei kuitenkaan viittaa vain kuolleisiin. Jokainen Kristuksen oma on pyh\u00e4. H\u00e4n on uskossa osallinen n\u00e4kym\u00e4tt\u00f6m\u00e4st\u00e4 pyhien yhteydest\u00e4. P\u00e4iv\u00e4n perinteinen evankeliumi onkin Jeesuksen vuorisaarnan alussa oleva autuaaksijulistus.<\/td>\n<\/tr>\n<\/tbody>\n<\/table>\n

\u00a0<\/strong><\/p>\n

EVANKELIUMI: Matt 5:1-12<\/strong><\/p>\n

N\u00e4hdess\u00e4\u00e4n kansanjoukot Jeesus nousi vuorelle. H\u00e4n istuutui, ja opetuslapset tulivat h\u00e4nen luokseen. Silloin h\u00e4n alkoi puhua ja opetti heit\u00e4 n\u00e4in:<\/em><\/span><\/p>\n

\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u201dAutuaita ovat hengess\u00e4\u00e4n k\u00f6yh\u00e4t, sill\u00e4 heid\u00e4n on taivasten valtakunta.
\nAutuaita murheelliset: he saavat lohdutuksen.
\nAutuaita k\u00e4rsiv\u00e4lliset: he periv\u00e4t maan.
\nAutuaita ne, joilla on vanhurskauden n\u00e4lk\u00e4 ja jano: heid\u00e4t ravitaan.
\nAutuaita ne, jotka toisia armahtavat: heid\u00e4t armahdetaan.
\nAutuaita puhdassyd\u00e4miset: he saavat n\u00e4hd\u00e4 Jumalan.
\nAutuaita rauhantekij\u00e4t: he saavat Jumalan lapsen nimen.
\nAutuaita ovat ne, joita vanhurskauden vuoksi vainotaan: heid\u00e4n on taivasten
\nvaltakunta.<\/em><\/span><\/p>\n

\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0Autuaita olette te, kun teit\u00e4 minun t\u00e4hteni herjataan ja vainotaan ja kun teist\u00e4 valheellisesti puhutaan kaikkea pahaa. Iloitkaa ja riemuitkaa, sill\u00e4 palkka, jonka te taivaissa saatte, on suuri. Niinh\u00e4n vainottiin profeettojakin, jotka eliv\u00e4t ennen teit\u00e4.\u201d<\/em><\/span><\/p>\n

\u00a0<\/strong><\/p>\n

SAARNA<\/strong><\/p>\n

Jeesuksen Vuorisaarna on maailman tunnetuin puhe. Siin\u00e4 h\u00e4n puhuu ajallisesta ja iankaikkisesta el\u00e4m\u00e4st\u00e4. Niit\u00e4 sanoja mekin tarvitsemme kaiken ep\u00e4varmuuden, pimeyden ja kuolemankin edess\u00e4. Jumalan sana tuo el\u00e4m\u00e4n.<\/p>\n

Mutta miten me p\u00e4\u00e4sisimme siit\u00e4 osalliseksi? Kovin moni ajattelee, ett\u00e4 ei tarvitse mit\u00e4\u00e4n Jumalaa. Mutta keskell\u00e4 ikuisuutta ja \u00e4\u00e4rett\u00f6myytt\u00e4 on pieni ihminen. Ajallinen onni on sittenkin haurasta, katoavaa kauppatavaraa. Jumala sen sijaan lupaa ikuisen autuuden, ikionnen jokaiselle, joka vain haluaa ottaa t\u00e4m\u00e4n lahjan vastaan.<\/p>\n

Autuaita ovat hengess\u00e4\u00e4n k\u00f6yh\u00e4t<\/strong><\/p>\n

Millainen ihminen on hengess\u00e4\u00e4n k\u00f6yh\u00e4? H\u00e4n ei ole itseriittoinen. H\u00e4n ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 syv\u00e4sti, ett\u00e4 koko el\u00e4m\u00e4 ja kuolema eiv\u00e4t ole h\u00e4nen k\u00e4siss\u00e4\u00e4n. Siksi h\u00e4n turvautuu Jumalaan, joka on el\u00e4m\u00e4n ja kuoleman Herra.<\/p>\n

Olkaamme mekin hengess\u00e4 k\u00f6yhi\u00e4 niin, ett\u00e4 turvaudumme kaiken Luojaan. Silloin taivasten valtakunta avautuu edess\u00e4mme ja meist\u00e4 tulee autuaita, ikionnellisia.<\/p>\n

Autuaita ovat murheelliset<\/strong><\/p>\n

T\u00e4n\u00e4\u00e4n viet\u00e4mme pyh\u00e4inp\u00e4iv\u00e4\u00e4. Ajatuksemme ovat hiljattain menehtyneiss\u00e4 l\u00e4heisiss\u00e4mme. Samalla voimme muistaa heit\u00e4, joista on kulunut jo useampia vuosia. Mielemme saattaa t\u00e4ytt\u00e4\u00e4 suru. Saatamme kokea itsemme my\u00f6s jotenkin tyhjiksi. Saatamme kantaa kipeit\u00e4kin muistoja. Ihmisel\u00e4m\u00e4 ja ihmissuhteet ovat monimuotoisia kuten ymp\u00e4r\u00f6iv\u00e4 luonto. El\u00e4m\u00e4mme kulkua, sen eri vaiheita, v\u00e4rej\u00e4 ja tunnelmia voikin verrata vuodenaikoihin.<\/p>\n

Vuodenajat<\/strong><\/em><\/p>\n

El\u00e4mme nyt keskell\u00e4 my\u00f6h\u00e4ist\u00e4 syksy\u00e4. Vuoden sato on korjattu ja syksyn kauniit v\u00e4rit ovat vaihtuneet pimeneviin iltoihin ja savunharmaisiin sateisiin. K\u00e4ymme hiljalleen kohti talvea, jolloin luonto uinuu valkoisen lumipeitteen alla ja odottaa her\u00e4tt\u00e4v\u00e4n auringon l\u00e4mp\u00f6\u00e4, kev\u00e4\u00e4n puhkeamista ja kes\u00e4n riemua.<\/p>\n

N\u00e4in on ihmisel\u00e4m\u00e4ss\u00e4. Saamme kokea el\u00e4m\u00e4n syntymisen kev\u00e4\u00e4n, kasvun vuodet, kes\u00e4ist\u00e4 kukoistusta. Sitten, hieman vastentahtoisestikin viimeisen kypsymisen ja sadonkorjuun aikaa, ennen talven koittamista.<\/p>\n

Usein meill\u00e4 voi olla montakin erilaista vuodenaikaa el\u00e4m\u00e4ss\u00e4mme. Jotain uutta on syntym\u00e4ss\u00e4. Jotain t\u00e4ytel\u00e4ist\u00e4 on juuri nyt. Jonkin luopumisen edess\u00e4 kipuilemme.
\nJotakin, mit\u00e4 kaipaamme, meill\u00e4 ei ole t\u00e4ll\u00e4 hetkell\u00e4.<\/p>\n

Kaiken me saamme jakaa yhdess\u00e4, toinen toistemme ja ennen kaikkea Jumalan kanssa.<\/p>\n

El\u00e4m\u00e4 on yhteinen lahja <\/strong><\/em><\/p>\n

Kun meille l\u00e4heinen ihminen kokee onnea, saamme jakaa tuon ilon. Kun l\u00e4heisemme k\u00e4rsii, k\u00e4rsimme mekin. Kun h\u00e4n nukkuu pois, menet\u00e4mme jotain mittaamattoman, sanomattoman arvokasta. Joudumme keskelle suruty\u00f6t\u00e4. El\u00e4mme ilon ja surun, el\u00e4m\u00e4n ja kuoleman maailmassa.<\/p>\n

El\u00e4m\u00e4 on lahja. Kristittyin\u00e4, Jumalaan uskovina me tied\u00e4mme, ett\u00e4 Jumala on el\u00e4m\u00e4n antaja. On t\u00e4rke\u00e4\u00e4, ett\u00e4 meill\u00e4 on t\u00e4m\u00e4 perusluottamus kaiken koettavan keskell\u00e4. Silloin voimme el\u00e4\u00e4 turvallisin mielin ja ottaa vastaan el\u00e4m\u00e4n lahjat. Silloin voimme luopua, kun on sellaisen aika.<\/p>\n

Joskus l\u00e4heisen menett\u00e4minen kulkee luonnollista polkua. Kun ik\u00e4\u00e4 kertyy jo kovin paljon ja voimat hiipuvat ja sairaudet viev\u00e4t el\u00e4m\u00e4n edellytykset, l\u00e4heisen l\u00e4ht\u00f6\u00f6n on ehtinyt valmistautua jo pitk\u00e4\u00e4n ja kun se sitten tapahtuu, sen voi jotenkin hyv\u00e4ksy\u00e4.<\/p>\n

Toisinaan l\u00e4heisen menetys tulee aivan liian nopeasti. Toivoa on pidetty yll\u00e4 aivan viimeisille hetkille. Tuntuu, ett\u00e4 el\u00e4m\u00e4 j\u00e4i kesken. Olisi ollut viel\u00e4 paljon yhdess\u00e4 jaettavaa ja koettavaa. On vaikea ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4, miksi tapahtui n\u00e4in.<\/p>\n

Joskus ihmissuhteisiin on liittynyt paljon hankaluutta. Olisimme toivoneet parempaa.
\nOn paljon k\u00e4sitelt\u00e4v\u00e4\u00e4 ja anteeksiannettavaa.<\/p>\n

Kaikki t\u00e4m\u00e4 vie meid\u00e4t Jumalan, Luojamme eteen. Emme ole yksin. Jumala lupaa lohdutuksen: autuaita ovat murheelliset, sill\u00e4 he saavat lohdutuksen. Mit\u00e4 se tarkoittaa?<\/p>\n

Uskon haaste<\/em><\/strong><\/p>\n

Kristillinen usko, suhde Jumalaan on sek\u00e4 voimavara ett\u00e4 haaste. Tied\u00e4mme, ett\u00e4 el\u00e4m\u00e4mme on Jumalan k\u00e4dess\u00e4. H\u00e4nell\u00e4 on valta antaa el\u00e4m\u00e4 ja ottaa se pois. H\u00e4nell\u00e4 on valta parantaa sairaita. Jumalalle se olisi helppoa.<\/p>\n

Monta rukouskamppailua on k\u00e4yty Jumalan kanssa sairauksien keskell\u00e4. Toisinaan, monestikin Jumala kyll\u00e4 parantaa. Mutta toisinaan n\u00e4in ei k\u00e4y. Vastaus on silloin vaikea.<\/p>\n

Saako Jumalaa vastaan protestoida? Raamatun mukaan kyll\u00e4 saa ja oikeastaan niin pit\u00e4\u00e4kin tehd\u00e4. Kristillisess\u00e4 uskossa keskeist\u00e4 on rehellisyys ja aitous. Meid\u00e4n ei tarvitse tyynesti hyv\u00e4ksy\u00e4 kaikkea ja padota sisimp\u00e4\u00e4mme raskaita tuntemuksia.<\/p>\n

Siksi Raamatussa on monia esimerkkej\u00e4 ja rohkaisua siihen, ett\u00e4 meid\u00e4n tulee olla aitoja, tuntevia ihmisi\u00e4 Jumalan edess\u00e4. Raamatun Psalmit ovat t\u00e4ynn\u00e4 tunteiden vuodatusta. Lis\u00e4ksi Vanhan testamentin Jobin kertomus rohkaisee samaan. Job menetti kaiken, mutta h\u00e4n k\u00e4vi oman kamppailunsa nimenomaan Jumalan kasvojen edess\u00e4, tuntien ja ilmaisten kaiken, mik\u00e4 oli syd\u00e4mess\u00e4.<\/p>\n

Juuri Jumala on antanut meille tunteet. Saamme k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 niit\u00e4. On t\u00e4rke\u00e4\u00e4 purkaa syd\u00e4nt\u00e4 ja mielt\u00e4. Vain siten paha olo ja suru nousevat sisimm\u00e4st\u00e4mme ulos. Vain siten voimme saada jotain uutta tilalle.<\/p>\n

Surun valtameri ja teht\u00e4v\u00e4<\/em><\/strong><\/p>\n

Menetyksen suru voi olla kuin valtameri. Emme edes k\u00e4sit\u00e4 sen suuruutta, laajuutta ja syvyytt\u00e4. Kun tuomme itsemme ja surumme Jumalan eteen, h\u00e4n mittaa kullekin p\u00e4iv\u00e4lle sen osan surusta, jonka voimme kunakin p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 kantaa ja kest\u00e4\u00e4.<\/p>\n

N\u00e4in surun valtameri tyhjenee hitaasti, mutta varmasti. Ilman Jumalan l\u00e4sn\u00e4oloa ja lohduttavaa hoitoa, suru voi j\u00e4\u00e4d\u00e4 surematta ja paha olo purkamatta. Silloin ihminen kantaa niit\u00e4 loppuel\u00e4m\u00e4ns\u00e4, monella tavalla lamaantuneena ja tukahtuneena.<\/p>\n

Surulla on positiivinen teht\u00e4v\u00e4. Sureva saa kokea ihmisyyden syvimpi\u00e4 ulottuvuuksia. Jumala antaa herkkyytt\u00e4, syvyytt\u00e4 ja n\u00e4k\u00f6kulmaa el\u00e4m\u00e4\u00e4n. Se ei tee tyhj\u00e4ksi menetyksen suuruutta.<\/p>\n

Suru ty\u00f6st\u00e4\u00e4 syd\u00e4nt\u00e4 ja el\u00e4m\u00e4nkaarta. Se j\u00e4sent\u00e4\u00e4 koetun osaksi meit\u00e4 ja el\u00e4m\u00e4n-matkaamme. Surun kautta se, mit\u00e4 olemme kokeneet ja mutta sitten menett\u00e4neet, saa t\u00e4ydemm\u00e4n merkityksen. Surun l\u00e4pi k\u00e4yminen avaa tilaa tulevaisuudelle.<\/p>\n

Se on my\u00f6s vaikeiden muistojen ty\u00f6st\u00e4mist\u00e4 ja taakoista vapautumista. Voimme menett\u00e4\u00e4 l\u00e4heisen jo viel\u00e4 h\u00e4nen el\u00e4ess\u00e4. Paljon hyv\u00e4\u00e4 j\u00e4\u00e4 kokematta. Suremme t\u00e4m\u00e4n kaiken menetyst\u00e4.<\/p>\n

Ratkaisevaa kaikessa on se, ett\u00e4 annamme itsemme Jumalan k\u00e4siin. H\u00e4n on se suuri savenvalaja, joka muovaa ja muokkaa meit\u00e4. Jos suljemme syd\u00e4memme ovet Jumalalta, kohdatut kriisit vain rikkovat meit\u00e4. Luottamus el\u00e4m\u00e4\u00e4n s\u00e4rkyy eik\u00e4 tapahdu eheytymist\u00e4 eik\u00e4 kasvua uuteen.<\/p>\n

Mutta Jumala tahtoo parantaa ja tahtoo eheytt\u00e4\u00e4 syd\u00e4met. H\u00e4n antaa lohdutuksen, mutta se on aito, t\u00e4ysimittainen, syv\u00e4 prosessi, jonka l\u00e4pi k\u00e4ymme. Sille on mitattu oma aikansa. Jumala r\u00e4\u00e4t\u00e4l\u00f6i juuri meille sopivan surun tien takaisin el\u00e4m\u00e4\u00e4n.<\/p>\n

Matkalla kohti taivasta<\/em><\/strong><\/p>\n

Kuoleman edess\u00e4 olennainen kirkastuu. Uskon ja ajallisen el\u00e4m\u00e4n perimm\u00e4inen p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4 on taivas. T\u00e4\u00e4ll\u00e4 olemme vasta opettelemassa el\u00e4m\u00e4n ja rakkauden aakkosia.<\/p>\n

T\u00e4\u00e4ll\u00e4 me p\u00e4\u00e4t\u00e4mme, haluammeko ylip\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n taivaaseen ja viett\u00e4\u00e4 ikuisuuden Jumalan kanssa. Moni ihminen ei halua Jumalaa el\u00e4m\u00e4\u00e4ns\u00e4 edes pieneksi hetkeksi. Miksi h\u00e4n sitten el\u00e4isi Jumalan kanssa ikuisesti? Sellaiseen Jumala ei ket\u00e4\u00e4n pakota.<\/p>\n

Mutta olisiko n\u00e4in: ihminen, joka ajattelee Jumalasta hyvin negatiivisesti, ei tosiasiassa tunne h\u00e4nt\u00e4. Paradoksaalista on, ett\u00e4 se, mit\u00e4 ihminen syvimmilt\u00e4\u00e4n kaipaa \u2013 rakkautta, hyv\u00e4ksynt\u00e4\u00e4, merkityksellisyytt\u00e4 \u2013 avautuukin vain Jumalasta k\u00e4sin, h\u00e4nen yhteydess\u00e4\u00e4n. Ajallinen el\u00e4m\u00e4 on suunnaton mahdollisuus valita el\u00e4m\u00e4 ja rakkaus. Sit\u00e4 ei kannata torjua.<\/p>\n

Olemme matkalla kohti taivasta, mutta itse matkakin on t\u00e4rke\u00e4. Jumala on juurruttanut meid\u00e4t ajalliseen. On t\u00e4rke\u00e4\u00e4 el\u00e4\u00e4 t\u00e4t\u00e4 p\u00e4iv\u00e4\u00e4 ja kulkea p\u00e4iv\u00e4n askel kerrallaan.<\/p>\n

Kun sitten l\u00e4hestyy aika, jolloin el\u00e4m\u00e4npolkumme on kiertym\u00e4ss\u00e4 kohti taivasta, siteit\u00e4mme ajalliseen el\u00e4m\u00e4\u00e4n katkotaan. Meit\u00e4 riisutaan. Joudumme hidastamaan vauhtia, terveys heikkenee, sairaudet koettelevat. Mutta kaiken keskell\u00e4 meit\u00e4 kannattelee pett\u00e4m\u00e4t\u00f6n toivo, syv\u00e4 tietoisuus paljon paremmasta.<\/p>\n

Apostoli Paavali kirjoittaa 2 Korinttilaiskirjeen 5 luvussa seuraavasti:<\/p>\n

Me tied\u00e4mme, ett\u00e4 vaikka t\u00e4m\u00e4 meid\u00e4n maallinen telttamajamme puretaankin, Jumalalla on taivaassa meit\u00e4 varten ikuinen asunto, joka ei ole ihmisk\u00e4tten ty\u00f6t\u00e4.<\/em><\/p>\n

\u00a0\u00a0 T\u00e4\u00e4ll\u00e4 ollessamme me huokailemme ja kaipaamme p\u00e4\u00e4st\u00e4 pukeutumaan taivaalliseen asuumme,\u00a0sill\u00e4 sitten kun olemme pukeutuneet siihen, emme j\u00e4\u00e4 alastomiksi.
\nMe, jotka viel\u00e4 asumme t\u00e4ss\u00e4 majassamme, huokailemme ahdistuneina. Emme haluaisi riisuutua vaan pukeutua uuteen asuun, niin ett\u00e4 el\u00e4m\u00e4 k\u00e4tkisi sis\u00e4\u00e4ns\u00e4 sen, mik\u00e4 on kuolevaista.\u00a0<\/em><\/p>\n

\u00a0\u00a0 Juuri t\u00e4h\u00e4n Jumala on valmistanut meid\u00e4t, ja vakuudeksi h\u00e4n on antanut meille Hengen.<\/em><\/p>\n

Uskon mahdollisuus<\/em><\/strong><\/p>\n

Vaikka usein kipuilemme, eik\u00f6 olisi helpompia reittej\u00e4, usko Jumalaan on sittenkin mittamaton mahdollisuus, perimm\u00e4inen turva.<\/p>\n

Me kuulumme Jumalalle. H\u00e4n on meid\u00e4t luonut. El\u00e4m\u00e4mme jokainen hetki on Jumalan k\u00e4dess\u00e4. Tulevaisuutemmekin on yksin Jumalan varassa.<\/p>\n

Jumala on luvannut pit\u00e4\u00e4 meist\u00e4 huolen, kun turvaudumme h\u00e4neen. H\u00e4n on kanssamme ensi hetkist\u00e4 alkaen ja mittaa meille koko matkan.<\/p>\n

Itse asiassa, Jumala on kulkenut el\u00e4m\u00e4n tien jo edelt\u00e4 k\u00e4sin, Kristuksessa Jeesuksessa. T\u00e4yten\u00e4 ihmisen\u00e4 Jumala on kokenut ihmisyyden ilot ja surut. H\u00e4n on kulkenut Via Dolorosan k\u00e4rsimystien aina ristille saakka. H\u00e4n on sovittanut meid\u00e4n syntimme ja avannut portit iankaikkiseen el\u00e4m\u00e4\u00e4n.<\/p>\n

Siksi, juuri h\u00e4ness\u00e4, me saamme olla turvassa, kun kuljemme edelt\u00e4 k\u00e4sin kuljettua ja valmisteltua tiet\u00e4 kohti lopullista kirkkautta.<\/p>\n

P\u00e4\u00e4semme perille<\/em><\/strong><\/p>\n

Monet haluaisivat el\u00e4\u00e4 ikuisesti t\u00e4ss\u00e4 kuolemanvarjon laaksossa, mutta Jeesus lupasi valmistaa meille paljon parempaa: kodin taivaaseen. H\u00e4n tahtoo vied\u00e4 meid\u00e4t perille, kun el\u00e4m\u00e4mme kudos on tullut t\u00e4ysin valmiiksi.<\/p>\n

Kristuksessa olemme Jumalan lapsia. Lapsilla on oikeus tulla kotiin. Me kuulumme Jumalalle, joka on luonut meid\u00e4t ja antanut meille el\u00e4m\u00e4n. Emme ole itsemme omia. T\u00e4ss\u00e4 on suurin turvamme ja lohdutuksemme.<\/p>\n

Monet ovatkin jo p\u00e4\u00e4sseet perille, mutta meid\u00e4n matkamme on viel\u00e4 kesken. Teht\u00e4v\u00e4mme ei ole viel\u00e4 valmis. Sen keskell\u00e4, mit\u00e4 me juuri nyt koemme, meit\u00e4 rakennetaan el\u00e4m\u00e4\u00e4, ihmisi\u00e4 ja taivasta varten.<\/p>\n

Lopulta mekin p\u00e4\u00e4semme perille ja kohtaamme kasvoista kasvoihin H\u00e4net, jonka tahdosta me olemme olemassa. Rauhoittava kirkkaus ja syv\u00e4 ilo t\u00e4ytt\u00e4\u00e4 syd\u00e4met. Silloin emme en\u00e4\u00e4 kysy mit\u00e4\u00e4n.<\/p>\n

Autuaita ovat murheelliset, sill\u00e4 he saavat lohdutuksen!<\/em><\/strong><\/p>\n

 <\/p>\n

Autuaita ovat k\u00e4rsiv\u00e4lliset<\/em><\/strong><\/p>\n

K\u00e4rsiv\u00e4llisyyden l\u00e4ksy lienee niit\u00e4 kaikkein vaikeampia. Sit\u00e4 opettelemme yh\u00e4 uudelleen. Mutta k\u00e4rsiv\u00e4llisyys palkitaan. Saamme lopulta peri\u00e4 luvatun maan, i\u00e4isen el\u00e4m\u00e4n.<\/p>\n

Autuaita ovat ne, joilla on vanhurskauden n\u00e4lk\u00e4 ja jano<\/em><\/strong><\/p>\n

Matkallamme on tarkoitus. Meid\u00e4t on luotu rakastamaan ja tekem\u00e4\u00e4n hyv\u00e4\u00e4. Tuota tarkoitusta emme kykene omin voimin l\u00f6yt\u00e4m\u00e4\u00e4n ja t\u00e4ytt\u00e4m\u00e4\u00e4n. Mutta kun el\u00e4mme yhdess\u00e4 Jumalan kanssa, el\u00e4m\u00e4\u00e4mme rakennetaan pala palalta ja sill\u00e4 mit\u00e4 teemme,
\non pysyv\u00e4 arvo ja syv\u00e4 merkitys. El\u00e4m\u00e4mme kaipuu saa t\u00e4yttymyksen.<\/p>\n

Autuaita ovat ne, jotka toisia armahtavat<\/em><\/strong><\/p>\n

T\u00e4rke\u00e4\u00e4 on huomata ensin oma vajavuutemme. Silloin turvaudumme Jumalan armoon. Silloin voimme olla armollisia toinen toisiamme kohtaan. Anteeksianto on ainoa kest\u00e4v\u00e4 perusta ihmissuhteille. Anteeksiannon l\u00e4hteen\u00e4 on Jumalan iankaikkinen rakkaus.<\/p>\n

Autuaita ovat puhdassyd\u00e4miset<\/em><\/strong><\/p>\n

On t\u00e4rke\u00e4\u00e4 s\u00e4ilytt\u00e4\u00e4 taju el\u00e4m\u00e4n oikeasta ja v\u00e4\u00e4r\u00e4st\u00e4. Helposti venyt\u00e4mme omaatuntoa ja silloin paadumme. Kovasyd\u00e4minen ihminen ei n\u00e4e Jumalaa eik\u00e4 l\u00e4himm\u00e4ist\u00e4. Mutta Jumala pehmitt\u00e4\u00e4 meit\u00e4 lain ja evankeliumin sanalla ja moninaisilla olosuhteilla. Puhdistettuina voimme el\u00e4\u00e4 ja kuolla rauhassa ja kohdata kenet tahansa kasvoista kasvoihin hyvill\u00e4 mielin.<\/p>\n

Autuaita ovat rauhantekij\u00e4t<\/em><\/strong><\/p>\n

Riitaa ja ep\u00e4sopua on kovin helppo synnytt\u00e4\u00e4, mutta rauhan rakentaminen on paljon vaikeampaa. Meid\u00e4n ihmisten ep\u00e4sopuun on tarjolla pysyv\u00e4 rauha, Jumalan rauha. Sit\u00e4 tahdomme julistaa ihmisten ja kansojen v\u00e4lille. Evankeliumi on rauhan evankeliumi ja me olemme sen sanoman synnytt\u00e4mi\u00e4 lapsia, Jumalan lapsia.<\/p>\n

Autuaita ovat Kristuksen ja vanhurskauden t\u00e4hden vainotut<\/em><\/strong><\/p>\n

Jostain k\u00e4sitt\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4st\u00e4 syyst\u00e4 on niit\u00e4, jotka torjuvat el\u00e4m\u00e4n lahjan. Kaiken ikuisuuden, \u00e4\u00e4rett\u00f6myyden, itsetuhoisen ihmiskunnan ja saastuvan maapallon, sairauksien, sotien ja kuoleman keskell\u00e4 he julistavat: En tarvitse Jumalaa! H\u00e4vitk\u00f6\u00f6n kristillinen usko, arvot ja niiden kannattajat! T\u00e4m\u00e4 on aikamme henki ja median keskeinen sanoma.<\/p>\n

Kristuksen nimen, kristillisen sanoman ja uskomme t\u00e4hden joudumme kokemaan syrjint\u00e4\u00e4, ep\u00e4oikeudenmukaista kohtelua, jopa vainoa. Kaiken senkin voimme kest\u00e4\u00e4, koska tied\u00e4mme, ett\u00e4 Jumala lohduttaa, kantaa ja vahvistaa meit\u00e4. Saamme iloita, koska olemme el\u00e4m\u00e4n puolella ja perimme taivasten valtakunnan, t\u00e4ydellisen, iankaikkisen el\u00e4m\u00e4n.<\/p>\n

Silloin on tapahtuva n\u00e4in: Murhep\u00e4iviemme luku on t\u00e4yttynyt<\/em> ja Jumala on pyyhkinyt silmist\u00e4mme joka ainoan kyyneleen<\/em>. Silloin kaikki autuaaksi julistusten lupaukset t\u00e4yttyv\u00e4t!<\/p>\n

\u00a0<\/strong>\u00a0<\/strong><\/p>\n

RUKOUS<\/strong><\/span><\/p>\n

Kiitos Taivaallinen Is\u00e4 rakkaistamme,<\/em>
\njotka ovat jo kulkeneet l\u00e4pi koko ajallisen el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 ja p\u00e4\u00e4sseet kotiin.<\/em><\/em><\/span><\/p>\n

Ole meid\u00e4n kanssamme, jotka olemme viel\u00e4 matkalla.
\nTartu k\u00e4teemme Vapahtajan Jeesuksen kautta.
\nAnna syntimme anteeksi ja johdata meit\u00e4 sinun tahtosi mukaan.<\/em><\/span><\/p>\n

Lohduta meit\u00e4 ja t\u00e4yt\u00e4 l\u00e4sn\u00e4olollasi.<\/em>
\nOle sin\u00e4 meid\u00e4n iankaikkinen el\u00e4m\u00e4mme, rauhamme ja toivomme.<\/em><\/em><\/span><\/p>\n

Vapahtajamme Jeesuksen nimess\u00e4.
\nAamen.<\/em><\/span><\/p>\n

 <\/p>\n

 <\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

PYH\u00c4INP\u00c4IV\u00c4 Pyhien yhteys Pyh\u00e4inp\u00e4iv\u00e4 on sulautuma kahdesta juhlasta, kaikkien pyhien p\u00e4iv\u00e4st\u00e4 ja kaikkien uskovien vainajien muistop\u00e4iv\u00e4st\u00e4. Siten muistelun kohteena ovat sek\u00e4 kaikki kristikunnan marttyyrit ett\u00e4 muut uskossa Kristukseen kuolleet. Sana pyh\u00e4 ei kuitenkaan viittaa vain kuolleisiin. Jokainen Kristuksen oma on pyh\u00e4. H\u00e4n on uskossa osallinen n\u00e4kym\u00e4tt\u00f6m\u00e4st\u00e4 pyhien yhteydest\u00e4. P\u00e4iv\u00e4n perinteinen evankeliumi onkin Jeesuksen vuorisaarnan alussa […]<\/p>\n","protected":false},"author":2,"featured_media":0,"parent":0,"menu_order":0,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","template":"text-template.php","meta":{"_acf_changed":false,"footnotes":""},"class_list":["post-9691","page","type-page","status-publish","hentry"],"acf":[],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/raamattuajassamme.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/pages\/9691","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/raamattuajassamme.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/pages"}],"about":[{"href":"https:\/\/raamattuajassamme.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/page"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/raamattuajassamme.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/2"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/raamattuajassamme.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=9691"}],"version-history":[{"count":0,"href":"https:\/\/raamattuajassamme.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/pages\/9691\/revisions"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/raamattuajassamme.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=9691"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}