{"id":884,"date":"2015-09-14T14:26:20","date_gmt":"2015-09-14T14:26:20","guid":{"rendered":"http:\/\/raamattuajassamme.fi\/?page_id=884"},"modified":"2015-09-14T14:26:20","modified_gmt":"2015-09-14T14:26:20","slug":"surutyo-ja-lohdutus","status":"publish","type":"page","link":"https:\/\/raamattuajassamme.fi\/?page_id=884","title":{"rendered":"Suruty\u00f6 ja lohdutus"},"content":{"rendered":"<p><strong>SURUTY\u00d6 JA LOHDUTUS<\/strong><\/p>\n<p><strong>\u00a0<\/strong><\/p>\n<p><strong>Kun suru kohtaa<\/strong><\/p>\n<p>Kuolema yll\u00e4tt\u00e4\u00e4 aina &#8211; olitpa sitten osannut varautua siihen tai joutunut luopumisen keskelle t\u00e4ysin odottamatta.<\/p>\n<p>L\u00e4heisen kuolemasta alkaa pitk\u00e4 surun matka, joka on t\u00e4ynn\u00e4 vieraita ja tuntemattomia maastoja ja maisemia. V\u00e4lill\u00e4 sumu laskeutuu tiiviin\u00e4 yllemme emmek\u00e4 n\u00e4e seuraavaa askelta. V\u00e4lill\u00e4 auringon hohde ylt\u00e4\u00e4 sumun l\u00e4pi ja viitoittaa hetkeksi suuntaa ajatuksillemme. Suru on aaltoliikett\u00e4. Siin\u00e4 on yl\u00e4m\u00e4ki\u00e4 ja alam\u00e4ki\u00e4. Jokainen mutka on kuljettava erikseen, eik\u00e4 oikotiet\u00e4 ole.\u00a0 Jokainen kulkee surun maastossa omaa tahtiaan ja omia reittej\u00e4\u00e4n. Surumatkaa ei kuljeta kello k\u00e4dess\u00e4 (Ekola Hanna, Surulla on aikansa).<\/p>\n<p>Kun suru tulee kohdalle, sen voima yll\u00e4tt\u00e4\u00e4. Se valtaa kaikki ajatuksemme ja ottaa el\u00e4m\u00e4ss\u00e4mme ykk\u00f6spaikan, usein pitk\u00e4ksi aikaa. Surua saa surra niin kauan kuin surua riitt\u00e4\u00e4. \u00a0Joku osa surusta s\u00e4ilyy varmasti mukanamme l\u00e4pi el\u00e4m\u00e4n.<\/p>\n<p>Surulle ja suruty\u00f6lle laaditaan helposti mittoja ja muotoja, olettamuksia ja kaavoja, jotka ovat kuitenkin el\u00e4m\u00e4lle vieraita. Eri tutkijat ajattelevat n\u00e4ist\u00e4 asioista eri tavoin. Surun tutkimus etenee jatkuvasti. Surun vaiheista, tunteista tai teht\u00e4vist\u00e4 on paljon materiaalia.<\/p>\n<p>&nbsp;<\/p>\n<p><strong>Surusta tutkimusten valossa<\/strong><\/p>\n<p>Varhaisimmissa suruteorioissa puhutaan surun vaiheista:<\/p>\n<ul>\n<li>sokki- ja kielt\u00e4misvaihe<\/li>\n<li>reaktio- eli l\u00e4pity\u00f6skentelyvaihe (viha ja ep\u00e4toivo, syyttely, katkeruus, kaupank\u00e4ynti, masennus, tyhjyydentunne, lamaannus)<\/li>\n<li>uudelleensuuntautumisen vaihe (hyv\u00e4ksyminen ja sopeutuminen), jossa el\u00e4m\u00e4 alkaa asettua uuteen uomaan.<\/li>\n<\/ul>\n<p>Ajan my\u00f6t\u00e4 surevan ajatuksissa tapahtuu tietty\u00e4 hyv\u00e4ksymist\u00e4, v\u00e4hitt\u00e4ist\u00e4 vapautumista surusta ja uudelleen orientoitumista. Katkenneen kiintymyssuhteen tuoma kipu v\u00e4henee. El\u00e4m\u00e4n tosiasiat hyv\u00e4ksyt\u00e4\u00e4n ja surusta\/menetyksest\u00e4 tulee osa uuden vaiheen el\u00e4m\u00e4\u00e4.<\/p>\n<p>Jos suruty\u00f6 jostain syyst\u00e4 juuttuu paikalleen, surevan el\u00e4m\u00e4 kapenee ja h\u00e4n takertuu kiinni synkkiin ajatuksiin. Sureva j\u00e4\u00e4 ik\u00e4\u00e4n kuin el\u00e4m\u00e4\u00e4n menneisyydess\u00e4. Suruty\u00f6t\u00e4 voi my\u00f6s siirt\u00e4\u00e4 ja v\u00e4ltt\u00e4\u00e4, paeta esimerkiksi ty\u00f6h\u00f6n, kiireeseen, voimakkaisiin el\u00e4myksiin tai riippuvuuksiin. Suruty\u00f6 voi esty\u00e4 my\u00f6s silloin, kun omaisen on k\u00e4ytett\u00e4v\u00e4 kaikki voimansa toisista huolehtimiseen. T\u00e4ll\u00f6inkin suruty\u00f6 odottaa aikaansa.<\/p>\n<p>Traumaattisen menetyksen kokeneilla trauman purkaminen on v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4t\u00f6nt\u00e4 suruty\u00f6h\u00f6n p\u00e4\u00e4semiseksi. Traumaattisen tilanteen aiheuttamalla surulla on erityispiirteit\u00e4. Poismenneen kuolintapa ja asema perheess\u00e4 vaikuttaa suruun. Lapsen tai sisaruksen menett\u00e4mist\u00e4 sureva tarvitsee vertaistukea kuten my\u00f6s v\u00e4kivallan kautta kuolleen omaiset.<\/p>\n<p>On t\u00e4rke\u00e4\u00e4 n\u00e4hd\u00e4, ett\u00e4 monilla ns. kielteisill\u00e4 tuntemuksilla on teht\u00e4v\u00e4n\u00e4 kuljettaa surua eteenp\u00e4in. Surevan on hyv\u00e4 tutkia omia tuntemuksiaan: sit\u00e4, miksi joku asia synnytt\u00e4\u00e4 niin paljon vihaa, jopa raivoa, ep\u00e4toivoa, syyllisyytt\u00e4. Mit\u00e4 sille voisi tehd\u00e4? Asioilla on lupa olla sit\u00e4, mit\u00e4 ne ovat. Kaikella on aikansa.<\/p>\n<p>Uudemmissa suruteorioissa on siirrytty tarkastelemaan surua menetyksen kokeneen ihmisen arkip\u00e4iv\u00e4ss\u00e4. Surijan oma kokemus surusta n\u00e4hd\u00e4\u00e4n t\u00e4rke\u00e4ksi. Surun aaltoliikett\u00e4 ja teht\u00e4v\u00e4\u00e4 kuvataan esim. ilmaisuilla: <em>\u201dSen tajuaminen, mit\u00e4 on menetetty, sen huomaaminen, mit\u00e4 on j\u00e4ljell\u00e4 ja sen l\u00f6yt\u00e4minen, mik\u00e4 on mahdollista\u201d.<\/em><\/p>\n<p>Surevalle saattaa suruty\u00f6n aloittaman sis\u00e4isen kasvun my\u00f6t\u00e4 tulla yht\u00e4\u00e4lt\u00e4 vahvempi ja toisaalta n\u00f6yrempi tunne omasta persoonasta. H\u00e4n saattaa uudella tavalla kokea tuntevansa inhimillist\u00e4 el\u00e4m\u00e4\u00e4. On mahdollista, ett\u00e4 sureva l\u00f6yt\u00e4\u00e4 harmonian oman itsen, tosiasioiden ja ulkoisen maailman kanssa. Suruty\u00f6n tarkoitus ei ole irrottaa kuolleesta omaisesta, vaan auttaa el\u00e4m\u00e4\u00e4 j\u00e4sentym\u00e4\u00e4n niin, ett\u00e4 suru ja muistot kulkevat siin\u00e4 mukana.<\/p>\n<p>Yleist\u00e4en voidaan sanoa, ett\u00e4 <em>suruty\u00f6 on luopumista, jossa synnytet\u00e4\u00e4n el\u00e4m\u00e4\u00e4n uusi todellisuus.<\/em> Suruty\u00f6 on prosessi, jossa l\u00e4heist\u00e4\u00e4n <em>sureva voi kasvaa viisaaksi ihmiseksi<\/em> (otteita \u201dKuuletko kun kysyn ja huudan\u201d-oppaasta, Eija Harmanen).<\/p>\n<p>&nbsp;<\/p>\n<p><strong>Sururyhm\u00e4t<\/strong><\/p>\n<p>Monissa seurakunnissa j\u00e4rjestet\u00e4\u00e4n sururyhmi\u00e4, joihin ovat tervetulleita suruty\u00f6n eri vaiheissa olevat ihmiset. Parhaiten surevaa voi ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 toinen samankaltaisen menetyksen kokenut ihminen.<\/p>\n<p>Sururyhm\u00e4 on tarkoitettu paikaksi, jossa surevilla on tilaa ilmaista erilaisia surun tunteitaan ja jossa saa puhua surusta. Parhaimmillaan ryhm\u00e4 tarjoaa sureville aidon kokemuksen kuulluksi ja ymm\u00e4rretyksi tulemisesta. Sururyhm\u00e4ss\u00e4 vallitsee luottamus, joka merkitsee sit\u00e4, ettei ryhm\u00e4ss\u00e4 kuultua ole lupa puhua ulkopuolisille. Ryhm\u00e4ss\u00e4 sitoudutaan kunnioittamaan toisten ilmaisemia tunteita ja ajatuksia. Ryhm\u00e4ss\u00e4 saa my\u00f6s olla hiljaa ja itke\u00e4. Suru on kasvua kyynelten l\u00e4pi.<\/p>\n<p>Seuraavan laulun sanat kertovat jotain siit\u00e4, miten osaisimme kohdata surevaa ja miten Jumala hoitaa kaikissa el\u00e4m\u00e4ntilanteissa.\u00a0 <em>\u201dS\u00e4rkyneille on puhuttava hiljaa ja sanoin, jotka eiv\u00e4t ly\u00f6, kuin tuuli, joka vaalii viljaa, kuin lempe\u00e4 ja l\u00e4mmin y\u00f6. S\u00e4rkyneit\u00e4 on kuunneltava hiljaa, ei mielin jyrkin, ankarin, vaan katsein vastaanottavaisin ja kasvoin herkin, avoimin. S\u00e4rkyneille on olemassa suoja. Sen hoivaan heikot kannetaan. Jo vierell\u00e4 on avun tuoja. H\u00e4n murtui vuoksi kaiken maan. S\u00e4rkyneille soi Jumalamme tuuli niin herkin, hennoin s\u00e4velin. H\u00e4n kaikki huokaukset kuuli. H\u00e4n hoitaa k\u00e4sin siunaavin.\u201d<\/em><\/p>\n<p>&nbsp;<\/p>\n<p><strong>Selviytymiskeinoja surun keskell\u00e4<\/strong><\/p>\n<p>Surun keskell\u00e4 on t\u00e4rke\u00e4\u00e4 pit\u00e4\u00e4 hyv\u00e4\u00e4 huolta itsest\u00e4. Surustressi voi heikent\u00e4\u00e4 immuunij\u00e4rjestelm\u00e4\u00e4 ja lis\u00e4t\u00e4 fyysisten vaivojen todenn\u00e4k\u00f6isyytt\u00e4.<\/p>\n<p>Yleisimpi\u00e4 fyysisi\u00e4 reaktioita menetykseen ovat univaikeudet ja v\u00e4h\u00e4inen energia. Surevan voi olla vaikea saada unta tai h\u00e4n her\u00e4\u00e4 liian aikaisin aamulla. On hyv\u00e4 <em>lev\u00e4t\u00e4<\/em> p\u00e4iv\u00e4n kuluessa. Riitt\u00e4v\u00e4ll\u00e4 levolla on suuri merkitys, koska suru vie voimia. Sureva tarvitsee my\u00f6s monipuolisen ja riitt\u00e4v\u00e4n <em>ruokavalion<\/em>. On hyv\u00e4 my\u00f6s <em>liikkua<\/em> p\u00e4ivitt\u00e4in. S\u00e4\u00e4nn\u00f6llinen liikunta helpottaa oloa fyysisesti ja psyykkisesti.<\/p>\n<p>Muistot menetetyst\u00e4 rakkaasta s\u00e4ilyv\u00e4t. Muistoista nousee lohduttava voima. Voi keskitty\u00e4 <em>muistelemaan<\/em> kaikkea sit\u00e4, mit\u00e4 yhteist\u00e4 el\u00e4m\u00e4ss\u00e4 oli, mit\u00e4 puhuimme, mit\u00e4 teimme, miss\u00e4 k\u00e4vimme. Muisteleminen auttaa n\u00e4kem\u00e4\u00e4n, millaisesta menneisyydest\u00e4 tulen.<\/p>\n<p>Monet ovat l\u00f6yt\u00e4neet lohdutusta <em>runoista, ajatelmista, lauluista, rukouksista, raamatunkohdista<\/em>. <em>Yst\u00e4vien rukoukset<\/em> kantavat. Tietoisuus siit\u00e4, ett\u00e4 toiset ihmiset haluavat jakaa surua, antaa valtavasti voimaa.<\/p>\n<p>Surun kohdannut tarvitsee vierelleen <em>kanssakulkijoita<\/em> &#8211; heit\u00e4, joilla on aikaa kuunnella ja olla kiireett\u00f6m\u00e4sti l\u00e4sn\u00e4. Luontevassa osanotossa ja surevan tukemisessa on lopulta kysymys hyvin yksinkertaisista asioista \u2013 ei hienoista ja oikeista sanoista \u2013 vaan l\u00e4mpim\u00e4st\u00e4, my\u00f6t\u00e4el\u00e4v\u00e4st\u00e4 ja mahdollisimman luontevasta vierell\u00e4 olemisesta. Sanoja ei aina edes tarvita, vaan usein riitt\u00e4\u00e4 se, ett\u00e4 halaat tai pid\u00e4t k\u00e4dest\u00e4 kiinni. T\u00e4rke\u00e4\u00e4 on, ett\u00e4 surua ei sivuuteta, vaan se otetaan puheeksi ja ett\u00e4 sureva saa kertoa tapahtuneesta ja omasta jaksamisestaan surun keskell\u00e4 (Ekola Hanna, Surulla on aikansa).<\/p>\n<p>Surevan on hyv\u00e4 <em>kuunnella itse\u00e4\u00e4n<\/em>. Kukaan ulkopuolinen ei voi m\u00e4\u00e4ritell\u00e4, miten suruty\u00f6n kuuluisi edet\u00e4. Kukaan toinen ei voi asettaa surulle aikataulua. Surussa ja kyyneliss\u00e4 ei ole mit\u00e4\u00e4n h\u00e4vett\u00e4v\u00e4\u00e4. Meill\u00e4 on <em>lupa k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 suruun se aika ja ne voimavarat<\/em>, joita surumme vaatii. Surevan ei tarvitse olla vahva. <em>Apua<\/em> on olemassa ja sit\u00e4 kannattaa hakea. Avun vastaanottaminen ei aina ole helppoa. Meiss\u00e4 el\u00e4\u00e4 syv\u00e4ll\u00e4 halu selviyty\u00e4, p\u00e4rj\u00e4t\u00e4 itse.<\/p>\n<p>&nbsp;<\/p>\n<p><strong>Toivon n\u00e4k\u00f6aloja<\/strong><\/p>\n<p>Suru muuttaa ihmist\u00e4. Suhtautuminen el\u00e4m\u00e4\u00e4n saa uusia s\u00e4vyj\u00e4. Usein my\u00f6s el\u00e4m\u00e4n t\u00e4rkeisiin asioihin tulee uusia n\u00e4k\u00f6kulmia.<\/p>\n<p>Kukaan ei haluaisi luopua rakastamastaan ihmisest\u00e4. Surun kysymysten kanssa olemme suurten salaisuuksien \u00e4\u00e4rell\u00e4. Viime k\u00e4dess\u00e4 niit\u00e4 voi ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 vain iankaikkisuudesta k\u00e4sin.<\/p>\n<p><em>\u201dNyt katselemme kuin kuvastimesta, kuin arvoitusta, mutta silloin n\u00e4emme kasvoista kasvoihin\u201d<\/em>\u00a0(1 Kor.13:12).<\/p>\n<p><em>Jumala<\/em> on antanut ihmiselle el\u00e4m\u00e4n hengen. H\u00e4nen k\u00e4dess\u00e4\u00e4n ovat el\u00e4m\u00e4mme p\u00e4iv\u00e4t, ensimm\u00e4isest\u00e4 henk\u00e4yksest\u00e4 aina viimeiseen asti. H\u00e4nen tiet\u00e4m\u00e4tt\u00e4\u00e4n t\u00e4\u00e4ll\u00e4 ei tapahdu mit\u00e4\u00e4n. Saamme luottaa H\u00e4nen salattuun suunnitelmaansa siin\u00e4kin, mit\u00e4 on vaikea ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4. Kaiken lohdutuksen Jumala ottaa taakkamme kantaakseen, jotta voimme el\u00e4\u00e4 l\u00e4pi huolten kohti luottamusta, varjoista valoon.<\/p>\n<p><em>Psalmin 23<\/em> mukaan Jumala lupaa l\u00e4sn\u00e4oloaan my\u00f6s surun tielle. H\u00e4n pit\u00e4\u00e4 huolta jokaisena hetken\u00e4. Senkin, mit\u00e4 emme kuolemassa ymm\u00e4rr\u00e4, voimme j\u00e4tt\u00e4\u00e4 H\u00e4nen tahtonsa ja suunnitelmansa varaan. Kristitylle kuolema ei ole el\u00e4m\u00e4n p\u00e4\u00e4tepiste. Ajallinen el\u00e4m\u00e4mme on matkantekoa. Kuljemme Hyv\u00e4n paimenen kanssa synkkienkin vaiheiden kautta Is\u00e4n kotiin.<\/p>\n<p>Surullakin on merkityksens\u00e4. Parhaimmillaan se voi k\u00e4\u00e4nty\u00e4 el\u00e4m\u00e4n voimavaraksi. Silloin yhteiset muistot eiv\u00e4t en\u00e4\u00e4 satuta, vaan kannattelevat el\u00e4m\u00e4\u00e4 ja antavat sille uutta merkityst\u00e4.<\/p>\n<p>&nbsp;<\/p>\n<p><em>Virpi Lasorla<\/em><\/p>\n<p><em>Diakoniaty\u00f6tekij\u00e4<\/em><\/p>\n<p>&nbsp;<\/p>\n<p>&nbsp;<\/p>\n<p><strong><em>L\u00e4hteet<\/em><\/strong><\/p>\n<p>Hanna Ekola, Surulla on aikansa, Kustannus Oy Arkki 2008<\/p>\n<p>Kuuletko, kun kysyn ja huudan, Opas sururyhm\u00e4n ohjaajalle, Kristillinen opintokeskus\/Kirkkopalvelut 2003<\/p>\n<p>Anna-Maija Raittila, Anna-Mari Kaskinen, Ota h\u00e4net vastaan, Sanoja suruun, Kirjapaja \u00a02004<\/p>\n<p>Soili Poijula, Suruty\u00f6, Kirjapaja 2002<\/p>\n<p>&nbsp;<\/p>\n<p><strong><em>Suruun liittyv\u00e4\u00e4 kirjallisuutta<\/em><\/strong><\/p>\n<p>Aalto Kirsti, Saattohoito. L\u00e4himm\u00e4isen\u00e4 kuolevalle. Kirjapaja 2000<\/p>\n<p>Aho Sulo, Surun puhuteltavana. omakohtaisia kokemuksia surusta, Sley kirjat 1995<\/p>\n<p>Ekola Hanna, Otan osaa, Sley kirjat 2001<\/p>\n<p>Ekola Hanna, Sano suruasi rakkaudeksi, Aurinkokustannus 2013<\/p>\n<p>Kalmanlehto Margit, Pieni kirja surusta ja rakkaudesta, Kirjapaja 2002<\/p>\n<p>Kaskinen Anna-Mari, Lohdun sanoja sinulle, Kirjapaja 2005<\/p>\n<p>Koskenniemi Lauri, Et ole yksin, sanoja suruun, Sley kirjat 2000<\/p>\n<p>Kormilainen Risto, Kyynelten l\u00e4pi, rukouksia surussa, Kirjapaja 2002<\/p>\n<p>Poijula Soili, Halkola Ulla, Suru, syd\u00e4men matka, Kirjapaja 2004<\/p>\n<p>Rantalaiho Anneli ja Vikstr\u00f6m John, Liian iso ik\u00e4v\u00e4. Nuoret kertovat surukokemuksistaan, Karas-Sana 2001<\/p>\n<p>Surun sillalla, toimittanut Merja Pitk\u00e4nen, P\u00e4iv\u00e4 osakeyhti\u00f6 2007<\/p>\n<p>Zink J\u00f6rg, Sinulle surun aikaan, Kirjapaja 2010<\/p>\n<p>&nbsp;<\/p>\n<p>&nbsp;<\/p>\n<p>&nbsp;<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"<p>SURUTY\u00d6 JA LOHDUTUS \u00a0 Kun suru kohtaa Kuolema yll\u00e4tt\u00e4\u00e4 aina &#8211; olitpa sitten osannut varautua siihen tai joutunut luopumisen keskelle t\u00e4ysin odottamatta. L\u00e4heisen kuolemasta alkaa pitk\u00e4 surun matka, joka on t\u00e4ynn\u00e4 vieraita ja tuntemattomia maastoja ja maisemia. V\u00e4lill\u00e4 sumu laskeutuu tiiviin\u00e4 yllemme emmek\u00e4 n\u00e4e seuraavaa askelta. V\u00e4lill\u00e4 auringon hohde ylt\u00e4\u00e4 sumun l\u00e4pi ja viitoittaa hetkeksi [&hellip;]<\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"parent":0,"menu_order":0,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","template":"text-template.php","meta":{"_acf_changed":false,"footnotes":""},"class_list":["post-884","page","type-page","status-publish","hentry"],"acf":[],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/raamattuajassamme.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/pages\/884","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/raamattuajassamme.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/pages"}],"about":[{"href":"https:\/\/raamattuajassamme.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/page"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/raamattuajassamme.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/raamattuajassamme.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=884"}],"version-history":[{"count":0,"href":"https:\/\/raamattuajassamme.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/pages\/884\/revisions"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/raamattuajassamme.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=884"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}