{"id":773,"date":"2015-09-14T14:01:35","date_gmt":"2015-09-14T14:01:35","guid":{"rendered":"http:\/\/raamattuajassamme.fi\/?page_id=773"},"modified":"2015-09-14T14:01:35","modified_gmt":"2015-09-14T14:01:35","slug":"kirjakieli-luku-ja-kirjoitustaito-koulu","status":"publish","type":"page","link":"https:\/\/raamattuajassamme.fi\/?page_id=773","title":{"rendered":"Kirkko, kansanopetus ja kasvatus"},"content":{"rendered":"

KIRKON ROOLI KANSANOPETUKSEN JA KASVATUKSEN KEHITT\u00c4MISESS\u00c4<\/strong><\/p>\n

\u00a0<\/strong><\/p>\n

Johdanto<\/strong><\/p>\n

Arkikieless\u00e4 opetuksella usein tarkoitetaan tietojen ja taitojen siirt\u00e4mist\u00e4 mutta kasvatuksella luonteen ja tahdon kehitt\u00e4mist\u00e4 sek\u00e4 arvoihin, asenteisiin ja tapoihin vaikuttamista. K\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 rajaa n\u00e4iden v\u00e4lille ei voida vet\u00e4\u00e4 yksiviivaisesti; ennemminkin opetus ja kasvatus ovat synonyymej\u00e4. Toisinaan kasvatusta pidet\u00e4\u00e4n yl\u00e4k\u00e4sitteen\u00e4. Koululaitoksessa kasvatus ja opetus ovat nyky\u00e4\u00e4n organisoitu toisella tavalla kuin kirkossa, jossa kasvatus palvelee julistus- ja palveluteht\u00e4v\u00e4\u00e4. Kirkon piiriss\u00e4 puhutaan mieluiten sen kasvatustoiminnasta. Sit\u00e4 pidet\u00e4\u00e4n vuorovaikutustapahtumana, jossa pyrit\u00e4\u00e4n saavuttamaan kirkon asettamat kasvatustavoitteet oppimisen kautta. Keskeisen\u00e4 l\u00e4ht\u00f6kohtana on Jeesuksen antama l\u00e4hetysk\u00e4sky (Matt 28:18-20). Uudessa testamentissa sanat julistus ja opetus tulevat l\u00e4helle toisiaan. Etenkin katekismuksella on ollut hyvin keskeinen rooli suomalaisessa kansanopetuksessa ja kasvatuksessa useiden vuosisatojen ajan. Samalla on selv\u00e4\u00e4, ett\u00e4 katekismuksen rooli on muuttunut merkitt\u00e4v\u00e4sti tultaessa nykyaikaan.<\/p>\n

 <\/p>\n

Ruotsinvallan aika<\/strong><\/p>\n

Suomi liittyi kiinte\u00e4sti Ruotsin ja l\u00e4nsimaisen kulttuurin vaikutuspiiriin 1200-luvulla. Uskonnollista valtaa piti katolinen kirkko, joka opetti kansaa kirkollisten tapojen, ripin, kirkon sein\u00e4maalausten, Raamatun kertomusten ja pyhimystarujen avulla. Jumalanpalvelukset ja kirkolliset tekstit olivat latinaksi, mik\u00e4 ei edist\u00e4nyt oppimista. Ortodoksisen kirkon alueella kielen\u00e4 oli kirkkoslaavi. Valtakuntien ja kirkkojen v\u00e4linen raja m\u00e4\u00e4riteltiin P\u00e4hkin\u00e4saaren rauhassa vuonna 1323.<\/p>\n

Katolisen kirkon toimesta Turkuun perustettiin katedraalikoulu, jossa koulutettiin pappeja ja virkamiehi\u00e4. Sielt\u00e4 tie aukeni my\u00f6s ulkomaisiin yliopistoihin. Keskiaikana kouluja perustettiin muihinkin kaupunkeihin. Opetuskielin\u00e4 olivat latina ja ruotsi. Kansankielist\u00e4 saarnaa ja opetusta harjoittivat l\u00e4hinn\u00e4 kiert\u00e4v\u00e4t dominikaanimunkit \u2013 tosin skolastiikkaan perustuva opetus ei ollut kovin kansantajuista. Jossain m\u00e4\u00e4rin papit tekiv\u00e4t kansankielell\u00e4 pidettyj\u00e4 ripitysmatkoja. Valtaosa kansasta ei saanut s\u00e4\u00e4nn\u00f6llist\u00e4 opetusta, vaikkakin noin 20 luostarissa opetettiin lukemisen alkeita. Katolisen kirkon kasvatustavoitteina olivat hurskaus ja kuuliaisuus kirkolle, mutta yleens\u00e4 kasvatus j\u00e4i tavallisen kotikasvatuksen, suku- ja heimoperinteiden, sek\u00e4 kunkin s\u00e4\u00e4dyn varaan.<\/p>\n

Suomenkielisyys suojeli kansallisia erityispiirteit\u00e4, mutta eristi kansaa muusta maailmasta. Lis\u00e4ksi suomenkielinen kirjallisuus puuttui tyystin; tekstin\u00e4 oli vain Is\u00e4 meid\u00e4n -rukous, Ave Maria, Apostolinen uskontunnus ja synnintunnustus. Niiden tuntemus alkoi yleisty\u00e4, kun 1400-luvun loppupuolelta alkaen pappien tuli lukea ne kansankielisen\u00e4. Tekstit tuli lausua aina samassa muodossa, jotta kansa oppisi ne. Suomen kirjakieli ja yleinen lukutaito olisivat avaimia kansanopetukseen ja kasvatukseen, mutta niit\u00e4 ei viel\u00e4 ollut. Keskeiset suomenkieliset kristilliset sanat ovat silti t\u00e4lt\u00e4 ajalta.<\/p>\n

 <\/p>\n

Saksassa vuonna 1517 alkanut Martti Lutherin innoittama uskonpuhdistus merkitsi t\u00e4rke\u00e4\u00e4 edistysaskelta. Uskonpuhdistuksessa n\u00e4htiin t\u00e4rke\u00e4ksi, ett\u00e4 kansa saisi lukea puhdasta Jumalan Sanaa omalla kielell\u00e4\u00e4n. T\u00e4m\u00e4 tarkoitti kansankielisen kirjallisuuden luomista, yleist\u00e4 lukutaitoa ja kansanopetusj\u00e4rjestelm\u00e4n rakentamista. Pappikaan ei olisi en\u00e4\u00e4 ensisijassa liturgi vaan kansan opettaja. Luther k\u00e4\u00e4nsi koko Raamatun puhutulle saksankielelle ja laati ensimm\u00e4isen katekismuksen, johon liittyi alkuopetusosa, aapiskirja. V\u00e4litt\u00f6m\u00e4n esikuvan saivat ne suomalaiset, jotka opiskelivat Wittenbergiss\u00e4 Lutherin ja Philipp Melanchthonin ohjauksessa.<\/p>\n

Toinen merkitt\u00e4v\u00e4 muutos Ruotsi-Suomen kannalta oli Kustaa Vaasan kuninkaaksi tulo vuonna 1523. H\u00e4n halusi vahvistaa valtakunnan itsen\u00e4isyytt\u00e4 poliittisesti ja uskonnollisesti. Uskonpuhdistus oli oiva keino p\u00e4\u00e4tt\u00e4\u00e4 katolisen kirkon valta. Luterilaistaminen alkoi V\u00e4ster\u00e5sin valtiop\u00e4ivill\u00e4 vuonna 1527 ja 1544. Kustaa Vaasa salli luterilaisen uskonpuhdistuksen periaatteiden noudattamisen, mik\u00e4 mahdollisti suomenkielisen kirjallisuuden luomisen. T\u00e4t\u00e4 siivitti jo sata vuotta aiemmin keksitty kirjapainotaito ja humanismi, joka korosti painettua sanaa, alkuper\u00e4isi\u00e4 l\u00e4hteit\u00e4 ja ymm\u00e4rrett\u00e4vi\u00e4 opetusmetodeja. Kansankielinen jumalanpalvelus toteutui vuonna 1537.<\/p>\n

 <\/p>\n

Wittenbergin k\u00e4vij\u00f6ist\u00e4 merkitt\u00e4vimm\u00e4ksi nousi Mikael Agricola, joka k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 loi Suomen kirjakielen. H\u00e4n kirjoitti ja painatti kielen, kirkollisen el\u00e4m\u00e4n ja Raamatun tuntemuksen kannalta aivan keskeisi\u00e4 teoksia: ABCkiria (1543), Rucouskiria (1544) sek\u00e4 Se Wsi Testamenti (1548). N\u00e4ist\u00e4 osa painettiin uudelleen ja osaa p\u00e4ivittiv\u00e4t mm. piispa Paavali Juusten ja lehtori Jaakko Finni, joka laati my\u00f6s ensimm\u00e4isen virsikirjan 1580-luvulla. N\u00e4ist\u00e4 l\u00e4hinn\u00e4 ABCkiria, joka sis\u00e4lsi Lutherin V\u00e4h\u00e4 katekismuksen k\u00e4\u00e4nn\u00f6ksen, oli keskeinen v\u00e4line kansanopetuksessa. Katekismuksen osaaminen oli oikeastaan kirkon keskeinen opetuksellinen tavoite.<\/p>\n

Agricolan teht\u00e4viin kuului Turun katedraalikoulun johtaminen ja piispalliset tarkastusmatkat. H\u00e4nen tavoitteena oli humanismin ja luterilaisuuden hengess\u00e4 kasvatettu papisto ja virkamiehist\u00f6, joka opettaisi kansaa sen omalla kielell\u00e4. Ongelmana oli, ett\u00e4 Kustaa Vaasan toimet veiv\u00e4t kirkolta taloudellisen perustan ja heikensiv\u00e4t sen kyky\u00e4 j\u00e4rjest\u00e4\u00e4 opetusta. Edistymist\u00e4 tapahtui hitaasti, mutta silti Agricola el\u00e4m\u00e4nty\u00f6ll\u00e4\u00e4n loi suomenkielisen kansansivistyksen perustan.<\/p>\n

Uskonpuhdistuksen ajaman yleisen lukutaidon, kansanopetuksen ja kasvatuksen perimm\u00e4isen\u00e4 tavoitteena oli kansan kristillist\u00e4minen Raamatun opin mukaisesti. Katekismus oli opetusty\u00f6n avaimena. Vuoden 1571 kirkkoj\u00e4rjestyksen mukaan pappien tuli pit\u00e4\u00e4 katekismussaarnoja ja opettaa ulkoa muistamiseen t\u00e4ht\u00e4\u00e4v\u00e4ll\u00e4 sanelumenetelm\u00e4ll\u00e4 kansaa. Piispojen piti valvoa, ett\u00e4 lasten vanhemmat huolehtivat katekismuksen opettamisesta ja kristillisest\u00e4 kasvatuksesta. P\u00e4\u00e4kappaleiden osaaminen oli edellytyksen\u00e4 ehtoolliselle p\u00e4\u00e4sylle. Jo katoliseen aikaan pohjautuvat ja paastonaikoihin keskittyv\u00e4t tarkastusmatkat merkitsiv\u00e4t lukukinkereiden alkua.<\/p>\n

Suomessa s\u00e4\u00e4ty-yhteiskunnan piirteet alkoivat korostua 1600-luvulla. Papiston ja aateliston asema vahvistui, porvaristo kasvoi, mutta talonpojat olivat heikommalla. Luterilaisuuden n\u00e4k\u00f6kulmasta siirryttiin puhdasoppisuuden aikaan. Koulutuksen saralla kirkko halusi panostaa kansanopetukseen ja perusti useita oppikouluja piispa Isak Rothoviuksen ja Pietari Brahen toimesta. Pappeus muuttui yh\u00e4 enemm\u00e4n opetukselliseen suuntaan. Tosin opetus painotti katekismuksen osaamista ulkoa eik\u00e4 juurikaan sen lukutaitoa ja ymm\u00e4rt\u00e4mist\u00e4. Merkitt\u00e4vin kirkollinen ja kielellinen saavutus oli koko Raamatun suomennos vuodelta 1642. Kaikkiaan suomenkielisen kirjallisuuden m\u00e4\u00e4r\u00e4 oli pieni. Kansan kirjoista t\u00e4rkeimm\u00e4t olivat katekismus ja virsikirja. Katekismus oli kansan Raamattu.<\/p>\n

 <\/p>\n

Kuningas Kustaa II Aadolf aloitti 1620-luvulta lukien yliopiston ja koulujen kehitt\u00e4misohjelman. Vuonna 1649 s\u00e4\u00e4detty kouluj\u00e4rjestys muodostui pitk\u00e4aikaiseksi pysyen p\u00e4\u00e4osin voimassa 1843 saakka. Se turvasi humanistisen painotuksen jatkumisen kouluj\u00e4rjestelm\u00e4ss\u00e4, jonka muodostivat nyt alempi triviaalikoulu, ylempi triviaalikoulu ja lukio. Kasvatustavoitteena oli hurskaus, hyveellisyys, kielitaito ja tieto. Peruskasvatus koski koko kansaa, muu oppineempia. Lasten pedagioissa opetettiin lukutaitoa, katekismusta, virsilaulua, kirjoitusta ja laskentoa. K\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 koulut palvelivat vain pient\u00e4 kansanosaa.<\/p>\n

Tavallinen kansanopetus j\u00e4i yh\u00e4 vahvasti kirkon ty\u00f6ksi. Kansan lukutaito oli yh\u00e4 heikko, jota yritettiin korjata aiempaa ankarammalla kirkkokurilla kuten jalkapuu-rangaistuksilla. Toinen keino oli erityisten lukkareiden palkkaaminen seurakuntiin. Merkitt\u00e4v\u00e4ksi kehitt\u00e4j\u00e4ksi nousi 1600-luvun loppupuolen piispa Juhana Gezelius vanhempi. H\u00e4n loi selke\u00e4n suunnitelman kansanopetuksesta, mik\u00e4 on kantanut l\u00e4hes nykyaikaan saakka. Ulkoa muistamisen sijasta alettiin painottaa ymm\u00e4rt\u00e4v\u00e4\u00e4 lukutaitoa. Gezeliusta kutsutaankin suomalaisen kansanopetuksen is\u00e4ksi. H\u00e4nen laatimistaan oppikirjoista t\u00e4rkein oli Yxi lasten Paras Tawara, joka oli alkeisopetusta varten. Se sis\u00e4lsi aapiskirjan ohella katekismuksen kysymyksineen ja vastauksineen. Kirjaa k\u00e4ytettiin noin 150 vuoden ajan ja siit\u00e4 otettiin 80 painosta.<\/p>\n

Opetus oli yh\u00e4 perinteist\u00e4 saarnaamista, opettamista ja kuulusteluja, mutta nyt t\u00e4rkeint\u00e4 oli kristinopin p\u00e4\u00e4kohtien ymm\u00e4rt\u00e4minen. Opetustavan tuli olla lempe\u00e4 ja innostava, vaikka my\u00f6s rangaistuksia voitiin k\u00e4ytt\u00e4\u00e4. Oppimistulokset merkittiin kirkon lukuluetteloihin eli rippikirjoihin. Lukkareiden tuli koota kinkerikuntia, joissa opetettiin lukutaitoa lyhyiss\u00e4 jaksoissa. T\u00e4m\u00e4 oli pohjana kyl\u00e4- ja kiertokoulujen synnylle. Lukutaidon opetuksessa t\u00e4rke\u00e4ksi tuli asteittainen eteneminen ja harjoittelu. Gezeliuksen perustama kirjapaino tuki ty\u00f6t\u00e4. Yleisen lukutaidon ja Lutherin katekismuksen opin omaksuminen eteniv\u00e4t; tosin alueelliset erot olivat suuria. Nuorten osalta alkoi muotoutua rippikouluk\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n esivaihe. Katekismuksen keskeisyys korostui kirkkolaissa ja sit\u00e4 opiskeltiin my\u00f6s julkisissa kouluissa.<\/p>\n

 <\/p>\n

Ruotsin suurvalta asema murtui 1700-luvulla ja Suomen it\u00e4isi\u00e4 alueita joutui Ven\u00e4j\u00e4n haltuun ison ja pikkuvihan aikana. Sodat haittasivat koulutusta ja hidastivat kehityst\u00e4. Lis\u00e4ksi Suomi haluttiin tehd\u00e4 ruotsinkieliseksi. Koulujen m\u00e4\u00e4r\u00e4 ei juuri kasvanut t\u00e4n\u00e4 aikana. Maaseudulla kansanopetus oli kirkon lukkareiden varassa. Kiertokoulujen rinnalle kehitettiin 1740-luvulta l\u00e4htien pit\u00e4j\u00e4nkouluja, joista tuli kunnallisten koulujen alkusys\u00e4ys. Muutamat varakkaat oppineet perustivat joitakin kouluja toteuttaen valistuksen ihannetta \u201dvaloa kansalle\u201d.<\/p>\n

Vaikeat ajat aiheuttivat, ett\u00e4 paikoitellen opetusty\u00f6 oli aloitettava l\u00e4hes alusta. Kirjapainojen h\u00e4vitt\u00e4misen takia kirjoista oli kova pula. Vanhempien vastuuta opetuksesta ja kasvatuksesta korostettiin ja siihen velvoitti my\u00f6s vuoden 1726 konventikkeliplakaatti. Sen mukaan kansalle tuli opettaa erityisesti katekismusta. Samaan aikaan lukukinkereist\u00e4 tuli pakollinen tapa ja rippikouluja aloiteltiin seurakuntakohtaisesti. Vuodesta 1763 lukien rippikoulusta tuli pakollinen ja t\u00e4rke\u00e4 osa kirkon kasvatusty\u00f6t\u00e4. Tuolloin alkoi my\u00f6s konfirmaatiok\u00e4yt\u00e4nt\u00f6. Yleisesti kansan kiinnostus lukuopetukseen oli horjuvaa, mutta jo vanhemman her\u00e4nn\u00e4isyyden my\u00f6t\u00e4 lukutaidon arvostus alkoi kasvaa. Pietismin s\u00e4vytt\u00e4m\u00e4\u00e4 hartauskirjallisuutta alettiin julkaista ja ne antoivat piirteit\u00e4 vuosisadan lopulla syntyviin her\u00e4tyksiin. Pietismiss\u00e4 ei riitt\u00e4nyt kristinopin ulkoa osaaminen eik\u00e4 edes ymm\u00e4rt\u00e4minen, vaan omakohtainen syd\u00e4men hurskaus.<\/p>\n

Kaikkiaan 1700-luku j\u00e4i koulutuksen ja kasvatuksen suhteen Suomessa melko pys\u00e4htyneeksi ajaksi. Vaikka kirkko sai uudemman, Svebeliuksen katekismuksen vuonna 1746 ja kielellisesti parannetut Raamatut vuosina 1758 ja 1776, kansan-opetuksen metodit olivat yh\u00e4 kaavamaisia ja vanhentuneita. T\u00e4h\u00e4n kiinnitti huomiota Turun akatemiassa vuosisadan lopulla vaikuttanut professori Henrik Gabriel Porthan. H\u00e4nen mukaansa opetus oli tyly\u00e4 ulkoa opettamista eik\u00e4 siin\u00e4 huomioitu lasten kehitystasoa ja ymm\u00e4rryst\u00e4. Porthan oli monitieteellinen osaaja, joka her\u00e4tti kiinnostuksen Suomen historiaan, kirjallisuuteen ja kansanperinteeseen.<\/p>\n

Vuosisadan lopulla lukutaito oli jo melko yleistynyt, ensin maan l\u00e4nsiosissa ja sitten my\u00f6s it\u00e4isiss\u00e4 osissa. Tosin vain harvalla lukutaito oli hyv\u00e4 eik\u00e4 kirjoitustaitoa juurikaan hallittu. Kristinopin tuntemusta on pidetty kohtuullisena. Kansan parissa yleisimm\u00e4t teokset olivat katekismus, aapinen ja virsikirja. Kaupunkien asukkailla oli enemm\u00e4n kirjoja kuin maaseudulla; ruotsinkielist\u00e4 kirjallisuutta oli saatavilla paljon, mutta suomenkielist\u00e4 v\u00e4h\u00e4n.<\/p>\n

 <\/p>\n

Autonomian aika<\/strong><\/p>\n

Suomi liitettiin Ven\u00e4j\u00e4n autonomiseksi suurruhtinaskunnaksi vuonna 1809. Sen my\u00f6t\u00e4 Suomi sai oman keskushallinnon mutta piti aikaisemman lains\u00e4\u00e4d\u00e4nn\u00f6n perusteet sek\u00e4 s\u00e4\u00e4ty-yhteiskuntarakenteen. Ruotsinkielen asema s\u00e4ilyi vahvana, vaikka kansanopetuksessa k\u00e4ytettiin my\u00f6s suomea. Ven\u00e4j\u00e4 ei ollut kiinnostunut opetuksesta, jolloin monet yksityiset tahot olivat aktiivisia. Syntyi vuoro-opetus-kouluja, sunnuntaikouluja, kartano- ja tehtaankouluja. Valistuksen ajan pedagogiset virtaukset, romantiikka ja uushumanismi osaltaan vaikuttivat opetukseen.<\/p>\n

Keisarin suosiolla kirkosta tuli itsen\u00e4isempi ja Turun hiippakunnasta tuli arkkihiippakunta. Kirkon piiriss\u00e4 kehitettiin rippikoulu- ja pyh\u00e4kouluty\u00f6t\u00e4. Lasten varhaisin ohjaus oli p\u00e4\u00e4osin kotiopetuksen varassa. Lukukinkereille lapset oli tuotava 7-8 vuoden ik\u00e4isin\u00e4 lukutaidon ja katekismuksen p\u00e4\u00e4kohtien kuulustelua varten. Lukutaidon osalta vaadittiin sujuvaa osaamista viimeist\u00e4\u00e4n 10-vuotiailta lapsilta. Katekismuksen ulkoa muistaminen oli t\u00e4rke\u00e4\u00e4. Aapisen ja katekismuksen ohella rohkaistiin Raamatun ja muun uskonnollisen kirjallisuuden lukemiseen. Syntyi my\u00f6s aapisia, joissa oli maallisia kertomuksia, el\u00e4insatuja, runoja ja sananlaskuja. Samalla kritisoitiin katekismusten soveltuvuutta lasten ensimm\u00e4iseksi lukukirjaksi. Kirkon ja koulun v\u00e4linen yhteys olikin kiinte\u00e4 1800-luvun ensimm\u00e4isen puoliskon ajan.<\/p>\n

Piispa oli koulutoimen ylin valvoja ja opettajien tuli huolehtia nuorten uskonnollisesta kasvatuksesta. Lukkareiden ty\u00f6 keskittyi yh\u00e4 enemm\u00e4n kiertokouluihin. Paikallinen kirkkoherra johti my\u00f6s pit\u00e4j\u00e4n- eli kirkonkokouksia, joiden teht\u00e4v\u00e4kentt\u00e4 oli laaja kirkon asioista aina k\u00f6yh\u00e4inhoitoon ja yleiseen j\u00e4rjestykseen saakka. Kouluopetuksesta uskontoa oli 20-30 % ja katekismuksella oli siin\u00e4 t\u00e4rke\u00e4 osansa. Koulun muussa opetuksessa katekismuksen merkitys v\u00e4heni selv\u00e4sti.<\/p>\n

Kirkollinen kirjallisuus alkoi hiljalleen yleisty\u00e4. Vuosisadan puoliv\u00e4liss\u00e4 Uusi testamentti oli jo l\u00e4hes kaikkien saatavilla katekismusten tavoin. Pietistinen kirjallisuus ja postillat yleistyiv\u00e4t varsinkin her\u00e4tysliikkeiden levi\u00e4misalueilla. Uskonnollisen kirjallisuuden lukeminen johti yh\u00e4 yksil\u00f6llisempiin korostuksiin ja vaikutti her\u00e4tysliikkeiden linjauksiin. Her\u00e4tysliikkeetkin tuottivat paljon luettuja ja k\u00e4ytettyj\u00e4 uskonopin selityksi\u00e4, hartauskirjoja, laulukokoelmia, kristillisi\u00e4 lehti\u00e4 ja keskin\u00e4isi\u00e4 taistelukirjoituksia 1830-luvulta alkaen. Erityisen merkitt\u00e4v\u00e4\u00e4 oli Lutherin teosten ja tunnustuskirjojen k\u00e4\u00e4nt\u00e4minen suomeksi. Uusi virsikirja valmistui vuonna 1886.<\/p>\n

 <\/p>\n

Yhteiskunnallinen murrosvaihe alkoi 1830-luvulla, jolloin uusia virikkeit\u00e4 syttyi monelta suunnalta. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura aloitti vuonna 1831 ja vaikutti aina maaseutua my\u00f6ten, jonne perustettiin kansankirjastoja. Sanoma- ja aikakausilehtien m\u00e4\u00e4r\u00e4 alkoi kasvaa. Monet kulttuurihenkil\u00f6t kuten J.V. Snellman, J.L. Runeberg, Z. Topelius ja Elias L\u00f6nnrot korostivat kansanopetuksen t\u00e4rkeytt\u00e4 suomalaisuuden kannalta. Her\u00e4tysliikkeiden ohella juuri kansallisuusaate ja liberalismi innostivat koko kansaa oppimisen ja kasvatuksen tielle.<\/p>\n

Koulutuksen saralla tapahtui muutoksia ja yleissivistyksen merkityst\u00e4 alettiin arvostaa. Keisari Aleksanteri II:n tuella kansanopetuksesta rakennettiin 1850-luvulla j\u00e4rjestelm\u00e4\u00e4, joka palvelisi koko kansaa, edist\u00e4isi siveellisyytt\u00e4, yleist\u00e4 hyvinvointia ja sivistyst\u00e4. Se perustuisi kunnalliselle toiminnalle, mutta silti uskonnolliselle pohjalle. T\u00e4m\u00e4n lopullinen kehitt\u00e4minen j\u00e4tettiin pastori Uno Cygnaeukselle.<\/p>\n

Kirkon puolella k\u00e4ynnistyi pyh\u00e4kouluty\u00f6 her\u00e4nn\u00e4ispappi F.J. Bergin esimerkin muokaisesti jo vakiintuneen rippikouluty\u00f6n edelt\u00e4j\u00e4ksi. Rippikoulussa tarkoituksena oli syventy\u00e4 katekismuksen sis\u00e4lt\u00f6\u00f6n, joka osattiin ulkoa jo lukukinkereiden my\u00f6t\u00e4. Katekismuksen rinnalle nousi raamatunhistorian tunteminen ja oman uskonel\u00e4m\u00e4n hoitaminen. Rippikoulu aloitettiin 15-vuotiaana ja kesti yhdest\u00e4 nelj\u00e4\u00e4n viikkoa. Kirkolliseen kasvatukseen kuului kirkkokuri nuhtelun, sakon ja h\u00e4pe\u00e4rangaistusten muodossa.<\/p>\n

 <\/p>\n

Kirkollisen ja kunnallisen hallinnon ero tapahtui, kun kunnallisasetus vahvistettiin maalaiskuntien osalta vuonna 1865 ja kaupunkikuntien kohdalla 1873. T\u00e4rke\u00e4 kansakouluasetus hyv\u00e4ksyttiin vuonna 1866. Suomeen syntyi rinnakkaiskouluj\u00e4rjestelm\u00e4, joka k\u00e4sitti kansakoulun ja oppikoulun. Koulun teht\u00e4v\u00e4n\u00e4 oli varsin laaja yleissivistys. Kouluja kuitenkin perustettiin hitaaseen tahtiin johtuen l\u00e4hinn\u00e4 taloudellisista seikoista. Muutokset johtivat hiljalleen yhten\u00e4iskulttuurin ja kirkollisten tapojen kuten jumalanpalveluksiin osallistumisen murenemiseen.<\/p>\n

Kirkko koki suuret muutokset haasteellisina. Vuonna 1870 tapahtui oppikoulun ja kirkon v\u00e4linen ero. Kansakouluasetuksen mukaan alkuopetuksen vastuu oli vanhemmilla ja seurakunnalla, jota pappi ja kouluhallitus valvoivat. Kirkko alkoi kehitt\u00e4\u00e4 kiertokouluja lis\u00e4\u00e4m\u00e4ll\u00e4 niiden m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4 ja kouluttamalla opettajia. Lukutaidon, raamatunhistorian ja katekismuksen ohella yleistiedolliset oppiaineet lis\u00e4\u00e4ntyiv\u00e4t opetusohjelmassa.<\/p>\n

Turun arkkihiippakunnan alueella vanhempien hoitama alkuopetus piti sis\u00e4ll\u00e4\u00e4n l\u00e4hinn\u00e4 vain kirjainten opettamista ja katekismuksen ulkoa opettelua. K\u00e4yt\u00f6ss\u00e4 olivat yh\u00e4 vanhat Yxi Lasten Paras Tavara ja Svebeliuksen katekismus. Pyh\u00e4kouluissa keskityttiin l\u00e4hinn\u00e4 lukutaidon opetteluun, vaikka my\u00f6s niiden hartaudellinen luonne vahvistui. Alkuopetus ei toiminut toivotulla tavalla; kinkereist\u00e4 ja rippikuulustelustakin selvisi ulkoa osaamisella. Kansakoulun aloittaminen edellytti kuitenkin lukutaitoa. Vastuu alkuopetuksesta siirtyi 1890-luvulla selv\u00e4sti kouluille. Arkkihiippakunnassa kirkolliset kiertokoulut s\u00e4ilyiv\u00e4t muuta maata pitemp\u00e4\u00e4n kansakouluja yleisemp\u00e4n\u00e4. Niiss\u00e4 opetus keskittyi aluksi lukutaitoon ja kristinoppiin pit\u00e4en silm\u00e4ll\u00e4 tulevaa rippikoulua; my\u00f6hemmin muitakin aineita otettiin mukaan ja p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4ksi tuli kansakouluun valmistaminen. Tultaessa 1900-luvulle katekismuksen opetus v\u00e4heni voimakkaasti kotiopetuksessa. Ensimm\u00e4isen virallisen katekismuksen (1893) k\u00e4ytt\u00f6\u00f6notto heikensi ulkoa opettelemisen perinnett\u00e4. Katekismus, Raamattu, aapinen ja lukukirja olivat yleisimm\u00e4t oppikirjat kiertokouluissa.<\/p>\n

Kirkollisten kiertokoulujen ja kunnallisten kansakoulujen kasvu oli voimakasta; tosin alueelliset erot olivat suuria. Kirkon kouluissa oli vuonna 1880 vajaat 50\u00a0000 oppilasta ja vuonna 1900 l\u00e4hes 200\u00a0000 (noin 40 % kouluik\u00e4isist\u00e4 lapsista). Kunnallisten kansakoulujen oppilaita oli vastaavasti 30\u00a0000 ja 110\u00a0000. Samalla lukukinkereiden rooli alkoi heikenty\u00e4 kaupungeissa. Vasta nyt kirjoitustaito alkoi yleisty\u00e4 talonpoikien keskuudessa. Kansainv\u00e4lisi\u00e4 vaikutteita saatiin uuden ajan tuulista, joita olivat uushumanismi, empirismi, realismi, naturalismi, positivismi ja kehitysoppi.<\/p>\n

Ensimm\u00e4isen sortokauden aikana 1900-luvun taitteesta lukien Suomen sis\u00e4iset olosuhteet muuttuivat nopeasti. Muutostekij\u00f6it\u00e4 olivat vuoden 1905 suurlakko, ty\u00f6v\u00e4enliike, kirkon ja uskonnonopetuksen vastaisuus, eduskunnan perustaminen sek\u00e4 yleinen, yht\u00e4l\u00e4inen \u00e4\u00e4nioikeus vuonna 1906. Koulutusta haluttiin kehitt\u00e4\u00e4 ja yleist\u00e4 oppivelvollisuutta ajettiin l\u00e4pi, mutta t\u00e4m\u00e4 kilpistyi toiseen sortokauteen, ensimm\u00e4iseen maailmansotaan ja 6.12.1917 itsen\u00e4istyneen Suomen ajankohtaisiin haasteisiin.<\/p>\n

 <\/p>\n

Itsen\u00e4isyyden aika<\/strong><\/p>\n

Koulutus oli keskeinen keino itsen\u00e4isen maan rakentamisessa. Vuonna 1921 s\u00e4\u00e4dettiin oppivelvollisuuslaki, joka otti kaikki 7\u201315 -vuotiaat oppivelvollisuuden ja maksuttoman koulunk\u00e4ynnin piiriin. Toteutus kesti toistakymment\u00e4 vuotta, jona aikana kirkollinen kiertokouluj\u00e4rjestelm\u00e4 lakkasi muualla paitsi harvaanasutuilla seuduilla. Kansakoulun tavoitteena oli hyv\u00e4 yleissivistys sek\u00e4 kodin, uskonnon ja is\u00e4nmaan kunnioitus. Kansakoulun rinnalla toimi oppikoulu. Uskonnonopetuksesta k\u00e4ytiin kiivasta v\u00e4\u00e4nt\u00f6\u00e4, mutta sen asema vakiinnutettiin pakollisten oppiaineiden joukossa. Katekismus kuului koulujen oppikirjojen joukkoon. Samalla kirkon tuli ryhty\u00e4 rakentamaan uutta kasvatusj\u00e4rjestelm\u00e4\u00e4 sen omista perusteista k\u00e4sin. N\u00e4iden muutosten my\u00f6t\u00e4 kristillisen kasvatuksen vastuu hajautui \u2013 siit\u00e4 vastasivat nyt kirkko, yhteiskunta ja kristilliset yhdistykset vanhempien ja kummien ohella.<\/p>\n

Kirkon asema s\u00e4ilyi, vaikka maassa astui voimaan uskonnonvapauslaki vuonna 1923. Vain melko harvat erosivat kirkon j\u00e4senyydest\u00e4 ja kirkko saattoi pit\u00e4\u00e4 itse\u00e4\u00e4n todellisena kansankirkkona, johon valtav\u00e4est\u00f6 kuului vapaaehtoisesti. Kirkon ep\u00e4varma tilanne muuttui erityisesti sota-aikana kansaa yhdist\u00e4v\u00e4ksi ja tukevaksi kirkoksi. Asevelipappeus ja kotirintaman hoitaminen loivat perustan koko kansaa palvelevalle kansankirkolle. Kirkon ty\u00f6t\u00e4 tukivat uusi raamatunk\u00e4\u00e4nn\u00f6s (1938) ja virsikirja (1939) sek\u00e4 monet kirkolliset ja hengelliset lehdet. Kiertokoulujen v\u00e4hetess\u00e4 pyh\u00e4kouluty\u00f6 kasvatti suosiotaan ja 1930-luvun lopulla sen piiriss\u00e4 oli yli 230\u00a0000 lasta. Rippikoulujen osalta pyrittiin niiden yhten\u00e4ist\u00e4miseen kautta maan. Lukukinkereille osallistui vuosittain yli puoli miljoonaa henkil\u00f6\u00e4. Ne koettiin t\u00e4rke\u00e4ksi perinteeksi varsinkin maaseudulla.<\/p>\n

 <\/p>\n

Toisen maailmansodan raskaiden vuosien j\u00e4lkeen kouluty\u00f6t\u00e4 kehitettiin edelleen. Yhteiskunnan suuri rakennemuutos alkoi teollisuuden ja palveluelinkeinojen kehityksen sek\u00e4 muuttoliikkeen maalta kaupunkeihin my\u00f6t\u00e4. Kirkkoa ja sen arvoja kritisoitiin; samalla uuspietistinen her\u00e4tysliikerintama, ns. viides her\u00e4tysliike haastoi uuskansankirkollisuutta pit\u00e4ytym\u00e4\u00e4n kristillisen uskon hoitamisessa. Yhteiskunnan puolella yleissivist\u00e4v\u00e4 peruskoulutus n\u00e4htiin entist\u00e4 t\u00e4rke\u00e4mm\u00e4ksi ja sit\u00e4 palvelisi parhaiten yhten\u00e4iskouluj\u00e4rjestelm\u00e4, peruskoulu.<\/p>\n

Kirkon toiminnassa pyh\u00e4kouluty\u00f6 alkoi hiipua ja tilalle nousi p\u00e4iv\u00e4kerhotoiminta ja muita lapsity\u00f6muotoja. Rippikoulu s\u00e4ilytti vahvan asemansa, kun jopa 90 % nuorista osallistui siihen. Opetuksessa katekismus ei ollut en\u00e4\u00e4 keskeinen oppimisv\u00e4line, koska sen tilalle otettiin erityisi\u00e4 rippikoulukirjoja. Lukukinkereiden suosio v\u00e4heni kaupungistumisen my\u00f6t\u00e4. Niiden muoto muuttui eik\u00e4 niiss\u00e4 en\u00e4\u00e4 kuulusteltu l\u00e4sn\u00e4olijoita eik\u00e4 ker\u00e4tty v\u00e4est\u00f6tietoja. Sis\u00e4isen kehitysty\u00f6n ohella kirkko joutui yh\u00e4 taistelemaan koulun tunnustuksellisen uskonnonopetuksen puolesta.<\/p>\n

 <\/p>\n

Taloudellinen menestys johti 1980-luvulla melko individualistiseen el\u00e4m\u00e4\u00e4n ja ihanteisiin. Uskontoakaan ei en\u00e4\u00e4 arvioitu vain kirkollisena instituutiona vaan ihmisen olemassaoloa ja el\u00e4m\u00e4n tarkoitusta koskevana asiana. Individualismin my\u00f6t\u00e4 yhteinen arvomaailma alkoi pirstaloitua.<\/p>\n

Kirkon kasvatusty\u00f6t\u00e4 haluttiin uudistaa ja yhten\u00e4ist\u00e4\u00e4. T\u00e4m\u00e4 toteutui kirkon kasvatustoiminnan kokonaisohjelmalla, jonka kantavia ajatuksia olivat oppimis-, tavoite-, seurakunta- ja ik\u00e4ryhm\u00e4keskeisyys. Sen yleistavoitteena oli usko, joka j\u00e4sentyy ihmisen el\u00e4m\u00e4nkokonaisuuteen. Kasvatustoiminnan kokonaisohjelman aika p\u00e4\u00e4ttyi, kun kirkko otti k\u00e4ytt\u00f6\u00f6ns\u00e4 entist\u00e4 laajempia strategioita. Kasvatuksessa ja opetuksessa t\u00e4rke\u00e4ksi tuli huomioida uusimpia oppimisteorioita.<\/p>\n

Kouluty\u00f6t\u00e4 mm. uskonnonopetuksen suhteen ohjaa opetushallituksen tuottama valtakunnallinen opetussuunnitelma (2004), jonka pohjalta kukin kunta tai muu opetuksen j\u00e4rjest\u00e4j\u00e4 luo oman opetussuunnitelmansa. Perusopetuksen vuosiluokkien 1\u20135 osalta evankelisluterilaisen uskonnonopetuksen painopiste on Raamatun kertomuksissa, kirkkovuodessa, eettisyydess\u00e4 ja seurakuntien toiminnassa. Vuosiluokilla 6\u20139 osaamista syvennet\u00e4\u00e4n ja laajennetaan; kertomusten sijasta tarkastellaan historiallisia ja tulkinnallisia n\u00e4k\u00f6kulmia. Katekismukseen eik\u00e4 sen sis\u00e4lt\u00f6\u00f6n ole selkeit\u00e4 viittauksia. Lukiossa pohdinta keskittyy uskonnon, yhteiskunnan ja kulttuurin vuorovaikutukseen, oman maailmankatsomuksen rakentamiseen sek\u00e4 keskin\u00e4iseen kunnioitukseen ja vuoropuheluun. Vuonna 2003 tunnustuksellinen uskonnonopetus muutettiin oman uskonnon opettamiseksi, joka on luonteeltaan tiedollista mutta ei uskonnon harjoittamista.<\/p>\n

Kirkon osalta on lopuksi huomioitava sen muuttuva asema kansansa keskuudessa. Kirkon suuria haasteita ovat j\u00e4senkato, j\u00e4senten passiivisuus ja sis\u00e4inen erimielisyys koskien kristillist\u00e4 moraalia. Vuonna 1971 kirkon j\u00e4seni\u00e4 oli 92,1 % kansasta, mutta vuonna 2014 lopussa en\u00e4\u00e4 73,7 % ja n\u00e4ist\u00e4kin vain 1,8 % osallistui viikoittain kirkon p\u00e4\u00e4tapahtumaan eli jumalanpalvelukseen.<\/p>\n

 <\/p>\n

Kooste<\/strong><\/p>\n

Vaikka kasteopetus ja kristinuskon perustekstit olivat k\u00e4yt\u00f6ss\u00e4 jo katolisena aikana, 1500-luvun uskonpuhdistus nosti katekismuksen k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 keskeiseksi kirkon opetusv\u00e4lineeksi. Samalla uskonpuhdistus antoi voimakkaan innoitteen kansankielisen kirjallisuuden, lukutaidon ja koululaitoksen synnylle. N\u00e4m\u00e4 innoitteet levisiv\u00e4t nopeasti my\u00f6s Suomeen. Katekismuksesta tuli juuri se kirja, jota k\u00e4ytettiin kansan parissa lukutaidon opetusta ja kristinopin tuntemusta varten. Katekismus oli kansan aapinen ja Raamattu.<\/p>\n

Katekismus s\u00e4ilytti keskeisen roolinsa l\u00e4hes 1800-luvun loppupuolelle saakka. Toki katekismuksia uudistettiin vuosisatojen aikana. Tavallisen kansan parissa muuta kirjallisuutta oli hyvin v\u00e4h\u00e4n \u2013 l\u00e4hinn\u00e4 vain virsikirja ja aapinen. Uusi testamentti alkoi olla talonpojillakin 1700-1800-luvuilta alkaen. Hengellist\u00e4 ja muuta kirjallisuutta ryhdyttiin toimittavaan vasta 1830-luvulta lukien.<\/p>\n

Katekismuksissa oli usein aapisosio. Kirjaa k\u00e4ytettiin lukutaidon opetuksessa pitk\u00e4lle 1800-luvulle. Lukutaito j\u00e4i kuitenkin melko pinnalliseksi ja mekaaniseksi. Ulkoa oppiminen oli t\u00e4rkeint\u00e4, ymm\u00e4rt\u00e4minen ei niink\u00e4\u00e4n. Tosin jo 1600-luvun lopulla kiinnitettiin huomiota ymm\u00e4rt\u00e4misen t\u00e4rkeyteen ja lapsen kehitystason arviointiin. Varsinaisesti lukuopetus alkoi muuttua vasta uudempien pedagogisten suuntausten hedelm\u00e4n\u00e4.<\/p>\n

Kirkon pit\u00e4mill\u00e4 kinkereill\u00e4, pyh\u00e4kouluissa, rippikouluissa ja kiertokouluissa katekismus s\u00e4ilytti t\u00e4rke\u00e4n asemansa viel\u00e4 1900-luvun puolelle. Tosin sen tarkoituksena oli p\u00e4\u00e4osin kristinopin, ei lukutaidon opettaminen. Kunnallisissa kouluissakin katekismus pysyi k\u00e4yt\u00f6ss\u00e4, tosin l\u00e4hinn\u00e4 uskontotuntien oppikirjana. 1900-luvun edistyess\u00e4 sen j\u00e4lkimm\u00e4iselle puoliskolle katekismuksen k\u00e4ytt\u00f6 v\u00e4heni selke\u00e4sti niin kouluissa kuin kirkonkin omassa ty\u00f6ss\u00e4. Kaikkiaan on todettava, ett\u00e4 kansan koulutus on siirtynyt kirkolta yhteiskunnalle, mutta kasvatuksessa kirkko yh\u00e4 tekee oman osansa tavoittaen valtaosan kansastamme.<\/p>\n

 <\/p>\n

 <\/p>\n

L\u00c4HTEIT\u00c4<\/p>\n