{"id":7640,"date":"2018-11-08T09:14:33","date_gmt":"2018-11-08T09:14:33","guid":{"rendered":"http:\/\/raamattuajassamme.fi\/?page_id=7640"},"modified":"2018-11-08T09:14:33","modified_gmt":"2018-11-08T09:14:33","slug":"lohdutusta-surun-keskelle-2","status":"publish","type":"page","link":"https:\/\/raamattuajassamme.fi\/?page_id=7640","title":{"rendered":"Lohdutusta surun keskelle"},"content":{"rendered":"

LOHDUTUSTA SURUN KESKELLE<\/strong><\/p>\n

 <\/p>\n

Vuodenajat<\/strong><\/em><\/p>\n

El\u00e4mme keskell\u00e4 syksy\u00e4. Vuoden sato on korjattu ja syksyn kaunis v\u00e4riloisto on vaihtumassa pimeneviin iltoihin ja savunharmaisiin sateisiin. K\u00e4ymme hiljalleen kohti talvea, jolloin luonto uinuu valkoisen lumipeitteen alla ja odottaa her\u00e4tt\u00e4v\u00e4n auringon l\u00e4mp\u00f6\u00e4, kev\u00e4\u00e4n puhkeamista ja kes\u00e4n riemua.<\/em><\/p>\n

N\u00e4in on ihmisel\u00e4m\u00e4ss\u00e4kin. Saamme kokea el\u00e4m\u00e4n syntymisen kev\u00e4\u00e4n, kasvun vuodet, kes\u00e4ist\u00e4 kukoistusta. Sitten, hieman vastentahtoisestikin viimeisen kypsymisen ja sadonkorjuun aikaa, ennen talven koittamista.<\/em><\/p>\n

Usein meill\u00e4 voi olla montakin erilaista vuodenaikaa el\u00e4m\u00e4ss\u00e4mme. Jotain uutta on syntym\u00e4ss\u00e4. Jotain t\u00e4ytel\u00e4ist\u00e4 on juuri nyt. Jonkin luopumisen edess\u00e4 kipuilemme. Jotakin, mit\u00e4 kaipaamme, meill\u00e4 ei ole t\u00e4ll\u00e4 hetkell\u00e4 l\u00e4sn\u00e4.<\/em><\/p>\n

Kaiken me saamme jakaa yhdess\u00e4, toinen toistemme ja ennen kaikkea Jumalan kanssa.<\/em><\/p>\n

\u00a0<\/em><\/p>\n

El\u00e4m\u00e4 on yhteinen lahja <\/strong><\/em><\/p>\n

Kun meille l\u00e4heinen ihminen kokee onnea, saamme jakaa tuon ilon. Kun l\u00e4heisemme k\u00e4rsii, k\u00e4rsimme mekin. Kun h\u00e4n nukkuu pois, menet\u00e4mme jotain mittaamattoman, sanomattoman arvokasta. Joudumme keskelle suruty\u00f6t\u00e4.<\/p>\n

El\u00e4mme ilon ja surun, el\u00e4m\u00e4n ja kuoleman maailmassa.\u00a0Meill\u00e4 monilla on kokemuksia l\u00e4heisen menett\u00e4misest\u00e4.<\/p>\n

El\u00e4m\u00e4 on lahja. Kristittyin\u00e4, Jumalaan uskovina me tied\u00e4mme, ett\u00e4 Jumala on el\u00e4m\u00e4n antaja. On t\u00e4rke\u00e4\u00e4, ett\u00e4 meill\u00e4 on t\u00e4m\u00e4 perusluottamus kaiken koettavan keskell\u00e4. Silloin voimme el\u00e4\u00e4 turvallisin mielin ja ottaa vastaan el\u00e4m\u00e4n lahjat. Silloin voimme luopua, kun on tullut sellaisen aika.<\/p>\n

Joskus l\u00e4heisen menett\u00e4minen kulkee luonnollista polkua. Kun ik\u00e4\u00e4 kertyy jo kovin paljon ja voimat hiipuvat ja sairaudet viev\u00e4t el\u00e4m\u00e4n edellytykset, l\u00e4heisen l\u00e4ht\u00f6\u00f6n on ehtinyt valmistautua jo pitk\u00e4\u00e4n ja kun se sitten tapahtuu, sen voi jotenkin hyv\u00e4ksy\u00e4.<\/p>\n

Toisinaan l\u00e4heisen menetys tulee aivan liian nopeasti. Toivoa on pidetty yll\u00e4 aivan viimeisille hetkille. Tuntuu, ett\u00e4 el\u00e4m\u00e4 j\u00e4i kesken. Olisi ollut viel\u00e4 paljon yhdess\u00e4 jaettavaa ja koettavaa. On vaikea ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4, miksi tapahtui n\u00e4in.<\/p>\n

Kaikki t\u00e4m\u00e4 vie meid\u00e4t Jumalan, Luojamme eteen.<\/p>\n

 <\/p>\n

Uskon haaste<\/em><\/strong><\/p>\n

Kristillinen usko, suhde Jumalaan on sek\u00e4 voimavara ett\u00e4 haaste. Tied\u00e4mme, ett\u00e4 el\u00e4m\u00e4mme on Jumalan k\u00e4dess\u00e4. H\u00e4nell\u00e4 on valta antaa el\u00e4m\u00e4 ja ottaa se pois. H\u00e4nell\u00e4 on valta parantaa sairaita. Jumalalle se olisi helppoa.<\/p>\n

Monta rukouskamppailua on k\u00e4yty Jumalan kanssa sairauksien keskell\u00e4. Toisinaan, monestikin Jumala kyll\u00e4 parantaa. Mutta toisinaan n\u00e4in ei k\u00e4y. Vastaus on silloin meille hyvin vaikea.<\/p>\n

Saako Jumalaa vastaan protestoida? Raamatun mukaan kyll\u00e4 saa ja oikeastaan niin pit\u00e4\u00e4kin tehd\u00e4. Kristillisess\u00e4 uskossa keskeist\u00e4 on rehellisyys ja aitous. Meid\u00e4n ei tarvitse tyynesti hyv\u00e4ksy\u00e4 kaikkea ja padota sisimp\u00e4\u00e4mme raskaita tuntemuksia.<\/p>\n

Siksi Raamatussa on monia esimerkkej\u00e4 ja rohkaisua siihen, ett\u00e4 meid\u00e4n tulee olla aitoja, tuntevia ihmisi\u00e4 Jumalan edess\u00e4. Raamatun Psalmit ovat t\u00e4ynn\u00e4 tunteiden vuodatusta. Lis\u00e4ksi Vanhan testamentin Jobin kertomus rohkaisee samaan. Job menetti kaiken. H\u00e4n k\u00e4vi oman kamppailunsa nimenomaan Jumalan kasvojen edess\u00e4.<\/p>\n

Jumala on antanut meille tunteet. Saamme k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 niit\u00e4. On t\u00e4rke\u00e4\u00e4 purkaa syd\u00e4nt\u00e4 ja mielt\u00e4. Vain siten paha olo ja suru nousevat sisimm\u00e4st\u00e4mme ulos. Vain siten voimme saada jotain uutta tilalle.<\/p>\n

 <\/p>\n

Surun valtameri ja teht\u00e4v\u00e4<\/em><\/strong><\/p>\n

Menetyksen suru on usein kuin valtameri. Emme edes k\u00e4sit\u00e4 sen suuruutta, laajuutta ja syvyytt\u00e4. Kun tuomme itsemme ja surumme Jumalan eteen, h\u00e4n mittaa meille kullekin p\u00e4iv\u00e4lle sen osan surusta, jonka voimme kunakin p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 kantaa ja kest\u00e4\u00e4.<\/p>\n

N\u00e4in surun valtameri tyhjenee hitaasti, mutta varmasti. Ilman Jumalan l\u00e4sn\u00e4oloa ja lohduttavaa hoitoa, suru voi j\u00e4\u00e4d\u00e4 surematta ja paha olo purkamatta. Silloin ihminen kantaa niit\u00e4 loppuel\u00e4m\u00e4ns\u00e4, monella tavalla lamaantuneena ja tukahtuneena.<\/p>\n

Surulla on positiivinen teht\u00e4v\u00e4. Sureva saa kokea ihmisyyden syvimpi\u00e4 ulottuvuuksia. Jumala antaa herkkyytt\u00e4, syvyytt\u00e4 ja n\u00e4k\u00f6kulmaa el\u00e4m\u00e4\u00e4n. Se ei tee tyhj\u00e4ksi menetyksen suuruutta, mutta antaa merkityst\u00e4.<\/p>\n

Suru ty\u00f6st\u00e4\u00e4 syd\u00e4nt\u00e4 ja el\u00e4m\u00e4nkaarta. Se j\u00e4sent\u00e4\u00e4 koetun osaksi meit\u00e4 ja el\u00e4m\u00e4n-matkaamme. Surun kautta se, mit\u00e4 olemme kokeneet ja mutta sitten menett\u00e4neet, saa t\u00e4ydemm\u00e4n merkityksen. Surun l\u00e4pi k\u00e4yminen avaa tilaa tulevaisuudelle.<\/p>\n

Ratkaisevaa on se, ett\u00e4 annamme itsemme Jumalan k\u00e4siin. H\u00e4n on se suuri savenvalaja, joka muovaa ja muokkaa meit\u00e4. Jos suljemme syd\u00e4memme ovet Jumalalta, kohdatut kriisit vain rikkovat meit\u00e4. Luottamus el\u00e4m\u00e4\u00e4n s\u00e4rkyy eik\u00e4 tapahdu eheytymist\u00e4 eik\u00e4 kasvua uuteen.<\/p>\n

Mutta Jumala tahtoo parantaa ja tahtoo eheytt\u00e4\u00e4 syd\u00e4met. Se on prosessi, jonka l\u00e4pi k\u00e4ymme. Sille on mitattu oma aikansa. Jumala r\u00e4\u00e4t\u00e4l\u00f6i juuri meille sopivan surun tien takaisin el\u00e4m\u00e4\u00e4n.<\/p>\n

 <\/p>\n

Matkalla kohti taivasta<\/em><\/strong><\/p>\n

Uskon ja ajallisen el\u00e4m\u00e4n perimm\u00e4inen p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4 on taivas. T\u00e4\u00e4ll\u00e4 olemme vasta opettelemassa el\u00e4m\u00e4n ja rakkauden aakkosia. T\u00e4\u00e4ll\u00e4 me p\u00e4\u00e4t\u00e4mme, haluammeko ylip\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n taivaaseen ja viett\u00e4\u00e4 ikuisuuden Jumalan kanssa. Moni ihminen ei halua Jumalaa el\u00e4m\u00e4\u00e4ns\u00e4 edes pieneksi hetkeksi. Miksi h\u00e4n sitten el\u00e4isi Jumalan kanssa ikuisesti? Sellaiseen Jumala ei ket\u00e4\u00e4n pakota.<\/p>\n

Uskallan kuitenkin sanoa, ett\u00e4 ihminen, joka ajattelee Jumalasta hyvin negatiivisesti,
\nei tosiasiassa tunne h\u00e4nt\u00e4. Uskallan v\u00e4itt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 se, mit\u00e4 ihminen syvimmilt\u00e4\u00e4n kaipaa \u2013 rakkautta, hyv\u00e4ksynt\u00e4\u00e4, merkityksellisyytt\u00e4 \u2013 avautuu vain Jumalasta k\u00e4sin, h\u00e4nen yhteydess\u00e4\u00e4n. Ajallinen el\u00e4m\u00e4 on suunnaton mahdollisuus valita el\u00e4m\u00e4 ja rakkaus.<\/p>\n

Olemme matkalla kohti taivasta, mutta itse matkakin on t\u00e4rke\u00e4. Kristittyin\u00e4 emme v\u00e4h\u00e4ttele ajallista el\u00e4m\u00e4\u00e4. Jumala on juurruttanut meid\u00e4t ajalliseen. On t\u00e4rke\u00e4\u00e4 el\u00e4\u00e4 t\u00e4t\u00e4 p\u00e4iv\u00e4\u00e4.<\/p>\n

Kun sitten l\u00e4hestyy aika, jolloin el\u00e4m\u00e4npolkumme on kiertym\u00e4ss\u00e4 kohti taivasta, silloin siteit\u00e4mme ajalliseen el\u00e4m\u00e4\u00e4n katkotaan. Meit\u00e4 riisutaan. Joudumme hidastamaan vauhtia, terveys heikkenee, sairaudet koettelevat. Mutta kaiken sen keskell\u00e4 meit\u00e4 kannattelee toivo paremmasta.<\/p>\n

Apostoli Paavali kirjoittaa 2 Korinttilaiskirjeen 5 luvussa seuraavasti:<\/p>\n

Me tied\u00e4mme, ett\u00e4 vaikka t\u00e4m\u00e4 meid\u00e4n maallinen telttamajamme puretaankin, Jumalalla on taivaassa meit\u00e4 varten ikuinen asunto, joka ei ole ihmisk\u00e4tten ty\u00f6t\u00e4. T\u00e4\u00e4ll\u00e4 ollessamme me huokailemme ja kaipaamme p\u00e4\u00e4st\u00e4 pukeutumaan taivaalliseen asuumme,\u00a0sill\u00e4 sitten kun olemme pukeutuneet siihen, emme j\u00e4\u00e4 alastomiksi.\u00a0Me, jotka viel\u00e4 asumme t\u00e4ss\u00e4 majassamme, huokailemme ahdistuneina. Emme haluaisi riisuutua vaan pukeutua uuteen asuun, niin ett\u00e4 el\u00e4m\u00e4 k\u00e4tkisi sis\u00e4\u00e4ns\u00e4 sen, mik\u00e4 on kuolevaista.\u00a0Juuri t\u00e4h\u00e4n Jumala on valmistanut meid\u00e4t, ja vakuudeksi h\u00e4n on antanut meille Hengen.<\/em><\/p>\n

 <\/p>\n

Uskon mahdollisuus<\/em><\/strong><\/p>\n

Kristillinen usko, suhde Jumalaan ja koko el\u00e4m\u00e4 on haaste. Monella tavalla kipuilemme. Eik\u00f6 olisi helpompia reittej\u00e4?<\/p>\n

Samalla usko Jumalaan on mittamaton mahdollisuus, perimm\u00e4inen turva. Me kuulumme Jumalalle. H\u00e4n on meid\u00e4t luonut. El\u00e4m\u00e4mme jokainen hetki on Jumalan k\u00e4dess\u00e4.
\nTulevaisuutemmekin on yksin Jumalan varassa.<\/p>\n

Jumala on luvannut pit\u00e4\u00e4 meist\u00e4 huolen, kun turvaudumme h\u00e4neen. H\u00e4n on kanssamme ensi hetkist\u00e4 alkaen. H\u00e4n tahtoo kulkea kanssamme jokaisella askeleella. H\u00e4n antaa el\u00e4m\u00e4n ilon hetket ja onnen k\u00e4\u00e4nteet. H\u00e4n johdattaa meille l\u00e4heiset ja matkakumppanit. H\u00e4n antaa kaiken tarvittavan, kaiken hyv\u00e4n. Jumala on l\u00e4sn\u00e4 el\u00e4m\u00e4n vaikeuksissa ja menetyksiss\u00e4. H\u00e4n mittaa meille koko matkan.<\/p>\n

Itse asiassa, Jumala on kulkenut el\u00e4m\u00e4n tien jo edelt\u00e4 k\u00e4sin, Kristuksessa Jeesuksessa. T\u00e4yten\u00e4 ihmisen\u00e4 Jumala on kokenut ihmisyyden ilot ja surut. H\u00e4n kulkenut Via Dolorosan k\u00e4rsimystien aina ristille saakka. H\u00e4n on sovittanut meid\u00e4n syntimme ja avannut portit iankaikkiseen el\u00e4m\u00e4\u00e4n. Siksi, h\u00e4ness\u00e4, me saamme olla turvassa, kun vain kuljemme t\u00e4t\u00e4 Jeesus-tiet\u00e4 kohti lopullista kirkkautta.<\/p>\n

 <\/p>\n

P\u00e4\u00e4semme perille<\/em><\/strong><\/p>\n

Jeesus lupasi valmistaa meille kodin taivaaseen. H\u00e4n lupasi vied\u00e4 meid\u00e4t perille. Kristuksessa olemme Jumalan lapsia. Lapsilla on oikeus tulla kotiin.<\/p>\n

Monet ovat jo p\u00e4\u00e4sseet perille, mutta meid\u00e4n matkamme on viel\u00e4 kesken. Teht\u00e4v\u00e4mme ei ole viel\u00e4 valmis. Sen keskell\u00e4, mit\u00e4 me nyt koemme, meit\u00e4 rakennetaan el\u00e4m\u00e4\u00e4, ihmisi\u00e4 ja taivasta varten.<\/p>\n

Lopulta mekin p\u00e4\u00e4semme perille ja kohtaamme kasvoista kasvoihin H\u00e4net, jonka tahdosta me olemme olemassa. Rauhoittava kirkkaus ja syv\u00e4 ilo t\u00e4ytt\u00e4\u00e4 syd\u00e4met. Silloin emme en\u00e4\u00e4 kysy mit\u00e4\u00e4n.<\/p>\n

 <\/p>\n

Rukous:<\/strong><\/p>\n

Kiitos Taivaallinen Is\u00e4 rakkaistamme,<\/em>
\njotka ovat jo kulkeneet l\u00e4pi koko ajallisen el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 ja p\u00e4\u00e4sseet kotiin.<\/em><\/em><\/p>\n

Ole meid\u00e4n kanssamme, jotka olemme viel\u00e4 matkalla. Tartu k\u00e4teemme Vapahtajan Jeesuksen kautta. Anna syntimme anteeksi ja johdata meit\u00e4 sinun tahtosi mukaan.<\/em><\/p>\n

Lohduta meit\u00e4 ja t\u00e4yt\u00e4 l\u00e4sn\u00e4olollasi.<\/em>
\nOle sin\u00e4 meid\u00e4n iankaikkinen el\u00e4m\u00e4mme, rauhamme ja toivomme.<\/em>
\nVapahtajamme Jeesuksen nimess\u00e4. Aamen.<\/em><\/em><\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

LOHDUTUSTA SURUN KESKELLE   Vuodenajat El\u00e4mme keskell\u00e4 syksy\u00e4. Vuoden sato on korjattu ja syksyn kaunis v\u00e4riloisto on vaihtumassa pimeneviin iltoihin ja savunharmaisiin sateisiin. K\u00e4ymme hiljalleen kohti talvea, jolloin luonto uinuu valkoisen lumipeitteen alla ja odottaa her\u00e4tt\u00e4v\u00e4n auringon l\u00e4mp\u00f6\u00e4, kev\u00e4\u00e4n puhkeamista ja kes\u00e4n riemua. N\u00e4in on ihmisel\u00e4m\u00e4ss\u00e4kin. Saamme kokea el\u00e4m\u00e4n syntymisen kev\u00e4\u00e4n, kasvun vuodet, kes\u00e4ist\u00e4 kukoistusta. […]<\/p>\n","protected":false},"author":2,"featured_media":0,"parent":0,"menu_order":0,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","template":"text-template.php","meta":{"_acf_changed":false,"footnotes":""},"class_list":["post-7640","page","type-page","status-publish","hentry"],"acf":[],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/raamattuajassamme.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/pages\/7640","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/raamattuajassamme.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/pages"}],"about":[{"href":"https:\/\/raamattuajassamme.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/page"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/raamattuajassamme.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/2"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/raamattuajassamme.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=7640"}],"version-history":[{"count":0,"href":"https:\/\/raamattuajassamme.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/pages\/7640\/revisions"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/raamattuajassamme.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=7640"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}