{"id":7175,"date":"2018-05-06T08:00:27","date_gmt":"2018-05-06T08:00:27","guid":{"rendered":"http:\/\/raamattuajassamme.fi\/?page_id=7175"},"modified":"2018-05-06T08:00:27","modified_gmt":"2018-05-06T08:00:27","slug":"lohdutusta-surun-keskelle","status":"publish","type":"page","link":"https:\/\/raamattuajassamme.fi\/?page_id=7175","title":{"rendered":"Lohdutusta surun keskelle"},"content":{"rendered":"

LOHDUTUSTA SURUN KESKELLE<\/strong><\/p>\n

(Pieni puhe muistotilaisuutta varten)<\/strong><\/p>\n

 <\/p>\n

El\u00e4m\u00e4 on lahja. Jokainen meist\u00e4 on lahjaa toinen toisillemme.<\/em><\/p>\n

Kun meille l\u00e4heinen ihminen kokee onnea, saamme jakaa tuon ilon. Kun l\u00e4heisemme k\u00e4rsii, k\u00e4rsimme mekin. Kun h\u00e4n nukkuu pois, menet\u00e4mme jotain mittaamattoman, sanomattoman arvokasta. Joudumme keskelle suruty\u00f6t\u00e4.<\/p>\n

El\u00e4mme ilon ja surun, el\u00e4m\u00e4n ja kuoleman maailmassa.\u00a0Meill\u00e4 monilla on kokemuksia l\u00e4heisen menett\u00e4misest\u00e4. Nyt tekin, arvoisa saattov\u00e4ki, l\u00e4heiset ja yst\u00e4v\u00e4t, olette temmattu n\u00e4ihin surun syviin vesiin.<\/p>\n

El\u00e4m\u00e4 on lahja. Kristittyin\u00e4, uskovina tied\u00e4mme, ett\u00e4 Jumala on el\u00e4m\u00e4n lahjan antaja. T\u00e4m\u00e4 perustotuus oli piirretty syv\u00e4lle edesmenneen rakkaamme syd\u00e4meen ja monet meist\u00e4 jaamme t\u00e4m\u00e4n saman uskonluottamuksen.<\/p>\n

Joskus l\u00e4heisen menetys kulkee luonnollista polkua. Kun ik\u00e4\u00e4 kertyy jo kovin paljon ja voimat hiipuvat ja sairaudet viev\u00e4t el\u00e4m\u00e4n edellytykset, l\u00e4heisen l\u00e4ht\u00f6\u00f6n on ehtinyt valmistautua jo pitk\u00e4\u00e4n ja kun se sitten tapahtuu, sen voi jotenkin hyv\u00e4ksy\u00e4.<\/p>\n

Toisinaan l\u00e4heisen menetys tulee aivan liian nopeasti. Toivoa on pidetty yll\u00e4 aivan viimeisille hetkille. Tuntuu, ett\u00e4 el\u00e4m\u00e4 j\u00e4i kesken. Olisi ollut viel\u00e4 paljon yhdess\u00e4 jaettavaa ja koettavaa. On vaikea ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4, miksi tapahtui n\u00e4in.<\/p>\n

Usko, suhde Jumalaan on sek\u00e4 voimavara ett\u00e4 haaste. Tied\u00e4mme, ett\u00e4 el\u00e4m\u00e4mme on Jumalan k\u00e4dess\u00e4. H\u00e4nell\u00e4 on valta antaa el\u00e4m\u00e4 ja ottaa se pois. H\u00e4nell\u00e4 on valta parantaa sairaita. Jumalalle se olisi helppoa.<\/p>\n

Monta rukouskamppailua on k\u00e4yty Jumalan kanssa sairauksien edess\u00e4. Asetelma on kuin, ett\u00e4 me hyv\u00e4t ihmiset taistelisimme jollakin tavalla ep\u00e4oikeudenmukaista Jumalaa vastaan. Moni sairastunut on ollut uskollinen, hyv\u00e4 ja ahkera Jumalan ja l\u00e4himm\u00e4isten palvelija. Eik\u00f6 h\u00e4n viel\u00e4 saisi el\u00e4\u00e4?<\/p>\n

Saako Jumalaa vastaan protestoida? Raamatun mukaan saa ja oikeastaan niin pit\u00e4\u00e4kin tehd\u00e4. Kristillisess\u00e4 uskossa keskeist\u00e4 on rehellisyys ja aitous. Meid\u00e4n ei tarvitse tyynesti hyv\u00e4ksy\u00e4 kaikkea ja padota sisimp\u00e4\u00e4mme raskaita tuntemuksia.<\/p>\n

Siksi Raamatussa on monia esimerkkej\u00e4 ja rohkaisua siihen, ett\u00e4 meid\u00e4n tulee olla aitoja, tuntevia ihmisi\u00e4 Jumalan edess\u00e4. Raamatun Psalmit erityisesti ovat t\u00e4ynn\u00e4 erilaisten tunteiden vuodatusta. Vanhan testamentin Jobin kertomus niin ik\u00e4\u00e4n rohkaisee samaan. Jumalan rintaa vasten saa takoa vaikka nyrkeill\u00e4. H\u00e4n kest\u00e4\u00e4 sen.<\/p>\n

Jumala on luonut meille tunteet. Saamme k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 niit\u00e4. On t\u00e4rke\u00e4\u00e4 purkaa syd\u00e4nt\u00e4 ja mielt\u00e4. Vain siten paha olo ja suru nousevat sisimm\u00e4st\u00e4mme ulos.<\/p>\n

L\u00e4heisen kuoleman kohdattua suru on kuin valtameri. Emme edes k\u00e4sit\u00e4 sen suuruutta, laajuutta ja syvyytt\u00e4. Kun tuomme surumme Jumalan eteen, h\u00e4n mittaa meille kullekin p\u00e4iv\u00e4lle sen osan surusta, jonka voimme kunakin p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 kantaa.<\/p>\n

N\u00e4in surun valtameri tyhjenee hitaasti, mutta varmasti. Ilman Jumalan l\u00e4sn\u00e4oloa ja lohduttavaa hoitoa, suru voi j\u00e4\u00e4d\u00e4 surematta ja paha olo purkamatta. Silloin ihminen kantaa niit\u00e4 loppu el\u00e4m\u00e4ns\u00e4, monella tavalla lamaantuneena ja tukahtuneena.<\/p>\n

Helposti k\u00e4y niin, ett\u00e4 el\u00e4m\u00e4 on kiireist\u00e4 ja pinnallista. Helposti me kyynistymme ja kovetumme. El\u00e4m\u00e4n raskaat kokemukset pys\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t ja ne s\u00e4rkev\u00e4t kuoremme.<\/p>\n

Surulla on positiivinen teht\u00e4v\u00e4. Sureva saa kokea ihmisyyden syvimpi\u00e4 ulottuvuuksia. Jumala antaa herkkyytt\u00e4, syvyytt\u00e4 ja n\u00e4k\u00f6kulmaa el\u00e4m\u00e4\u00e4n. Se ei tee tyhj\u00e4ksi menetyksen suuruutta, mutta antaa merkityst\u00e4. Suru ty\u00f6st\u00e4\u00e4 syd\u00e4nt\u00e4 ja el\u00e4m\u00e4nkaarta. Se j\u00e4sent\u00e4\u00e4 koetun osaksi meit\u00e4 ja el\u00e4m\u00e4nmatkaamme. Surun keskell\u00e4 mennyt saa t\u00e4yden merkityksen. Surun l\u00e4pi k\u00e4yminen avaa tilaa tulevaisuudelle.<\/p>\n

Ratkaisevaa on se, ett\u00e4 annamme itsemme Jumalan k\u00e4siin. H\u00e4n on se suuri savenvalaja, joka muovaa ja muokkaa meit\u00e4. Jos taas suljemme itsemme Jumalalta, kriisit vain rikkovat meit\u00e4. Luottamus el\u00e4m\u00e4\u00e4n s\u00e4rkyy. Ei tapahdu eheytymist\u00e4 eik\u00e4 kasvua.<\/p>\n

El\u00e4m\u00e4 on lahja. Se tulee Jumalan k\u00e4dest\u00e4.<\/em><\/p>\n

Uskon p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4n\u00e4 on taivas, mutta itse matkakin on t\u00e4rke\u00e4. Emme v\u00e4h\u00e4ttele ajallista el\u00e4m\u00e4\u00e4. Jumala on juurruttanut meid\u00e4t t\u00e4h\u00e4n el\u00e4m\u00e4\u00e4n. On t\u00e4rke\u00e4\u00e4 el\u00e4\u00e4 t\u00e4t\u00e4 p\u00e4iv\u00e4\u00e4.<\/p>\n

Kun sitten l\u00e4hestyy aika, jolloin el\u00e4m\u00e4npolkumme on kiertym\u00e4ss\u00e4 kohti taivasta, siteit\u00e4mme t\u00e4h\u00e4n ajalliseen el\u00e4m\u00e4\u00e4n katkotaan. Meit\u00e4 riisutaan. Joudumme hidastamaan vauhtia, terveys heikkenee, sairaudet kohtaavat. T\u00e4m\u00e4 ei ole helppoa.<\/p>\n

Toisaalta tied\u00e4mme olevamme matkalla taivaaseen, mutta silti \u2013 vaikka koemme monenlaisia vaikeuksia t\u00e4ss\u00e4 el\u00e4m\u00e4ss\u00e4, j\u00e4isimme sittenkin viel\u00e4 t\u00e4nne. Apostoli Paavali kirjoittaa 2 Korinttilaiskirjeen 5 luvussa seuraavasti:<\/p>\n

Me tied\u00e4mme, ett\u00e4 vaikka t\u00e4m\u00e4 meid\u00e4n maallinen telttamajamme puretaankin, Jumalalla on taivaassa meit\u00e4 varten ikuinen asunto, joka ei ole ihmisk\u00e4tten ty\u00f6t\u00e4. T<\/em>\u00e4\u00e4ll\u00e4 ollessamme me huokailemme ja kaipaamme p\u00e4\u00e4st\u00e4 pukeutumaan taivaalliseen asuumme,\u00a0sill\u00e4 sitten kun olemme pukeutuneet siihen, emme j\u00e4\u00e4 alastomiksi.\u00a0<\/em>Me, jotka viel\u00e4 asumme t\u00e4ss\u00e4 majassamme, huokailemme ahdistuneina. Emme haluaisi riisuutua vaan pukeutua uuteen asuun, niin ett\u00e4 el\u00e4m\u00e4 k\u00e4tkisi sis\u00e4\u00e4ns\u00e4 sen, mik\u00e4 on kuolevaista.\u00a0Juuri t\u00e4h\u00e4n Jumala on valmistanut meid\u00e4t, ja vakuudeksi h\u00e4n on antanut meille Hengen.<\/em><\/span><\/p>\n

Olemme syntyneet t\u00e4h\u00e4n maailmaan. Olemme osa sit\u00e4. Emme haluaisi riisuutua, kulkea vanhentumisen, sairauksien, luopumisen tiet\u00e4 \u2013 mutta sen on v\u00e4ist\u00e4m\u00e4t\u00f6n ihmisen osa. N\u00e4in Jumala on s\u00e4\u00e4t\u00e4nyt eik\u00e4 ihminen voi vastustaa sit\u00e4.<\/p>\n

Usko, suhde Jumalaan on haaste. Monella tavalla kipuilemme Jumalan edess\u00e4. Eik\u00f6 olisi helpompia reittej\u00e4?<\/p>\n

Samalla usko Jumalaan on mittamaton mahdollisuus, perimm\u00e4inen turva. Me kuulumme Jumalalle. H\u00e4n on meid\u00e4t luonut. El\u00e4m\u00e4mme jokainen hetki on Jumalan k\u00e4dess\u00e4. Samalla tulevaisuutemmekin on yksin Jumalan varassa.<\/p>\n

Jumala on luvannut pit\u00e4\u00e4 meist\u00e4 huolen, kun turvaudumme h\u00e4neen. H\u00e4n on kanssamme matkamme ensi hetkist\u00e4 alkaen. H\u00e4n tahtoo kulkea kanssamme jokaisella askeleella. H\u00e4n antaa el\u00e4m\u00e4n ilon hetket ja onnen k\u00e4\u00e4nteet. H\u00e4n johdattaa puolison, antaa ty\u00f6n, toimeentulon, kodin, lapset, lastenlapset, yst\u00e4v\u00e4t \u2013 kaiken tarvittavan, kaiken hyv\u00e4n. Jumala on l\u00e4sn\u00e4 el\u00e4m\u00e4n vaikeuksissa ja menetyksiss\u00e4. H\u00e4n mittaa meille koko matkan.<\/p>\n

Ja kun matka p\u00e4\u00e4ttyy, p\u00e4\u00e4semme perille. Jeesus lupasi valmistaa meille kodin taivaaseen. H\u00e4n lupasi vied\u00e4 meid\u00e4t perille. Kukaan ei j\u00e4\u00e4 matkalle.<\/p>\n

Kristuksessa olemme Jumalan lapsia. Jumalalla on oikeus ottaa lapsensa kotiin. Kun p\u00e4iv\u00e4ty\u00f6 on tehty, on luonnollista tulla kotiin. Kun el\u00e4m\u00e4n koko kudos on punottu valmiiksi kaikkine v\u00e4reineen ja s\u00e4vyineen, on aika leikata loimilangat irti.<\/p>\n

El\u00e4m\u00e4 on Jumalan lahja.<\/em><\/p>\n

Poisnukkuneet l\u00e4heisemme on puettu t\u00e4ydelliseen kirkkauteen, t\u00e4ydelliseen onneen. Siell\u00e4 meill\u00e4kin olisi hyv\u00e4 olla. Mutta meid\u00e4n matkamme on viel\u00e4 kesken. Teht\u00e4v\u00e4mme ei ole viel\u00e4 valmis. Surun keskell\u00e4 meit\u00e4 rakennetaan el\u00e4m\u00e4\u00e4, ihmisi\u00e4 ja taivasta varten.<\/p>\n

T\u00e4n\u00e4\u00e4n surun sankka sumu t\u00e4ytt\u00e4\u00e4 mielet. Mutta aurinko nousee, sumu h\u00e4lvenee ja maisema kirkastuu. Matkareitille on piirtynyt monta t\u00e4rke\u00e4\u00e4 muistoa. Nyt on pys\u00e4htymisen, levon p\u00e4iv\u00e4. On t\u00e4rke\u00e4\u00e4 katsoa, mist\u00e4 on tullut, milt\u00e4 ymp\u00e4rill\u00e4 n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 ja minne olimmekaan matkalla. Huomenna tuo matka jatkuu. Lopulta p\u00e4\u00e4semme perille ja kohtaamme kasvoista kasvoihin.<\/p>\n

Jumalan armollista l\u00e4sn\u00e4oloa ja lohdutusta!<\/p>\n

 <\/p>\n

Rukous:<\/strong><\/span><\/p>\n

Kiitos Taivaallinen Is\u00e4 rakkaistamme,
\njotka ovat jo kulkeneet l\u00e4pi koko ajallisen el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 ja p\u00e4\u00e4sseet kotiin.
\n<\/em><\/span><\/p>\n

Ole meid\u00e4n kanssamme, jotka olemme viel\u00e4 matkalla.
\nTartu k\u00e4teemme Vapahtajan Jeesuksen kautta.
\nAnna syntimme anteeksi ja johdata meit\u00e4 sinun tahtosi mukaan.<\/em><\/span><\/p>\n

Lohduta meit\u00e4 ja t\u00e4yt\u00e4 l\u00e4sn\u00e4olollasi.
\nOle sin\u00e4 meid\u00e4n iankaikkinen el\u00e4m\u00e4mme, rauhamme ja toivomme.
\nVapahtajamme Jeesuksen nimess\u00e4.
\nAamen.<\/em><\/span><\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

LOHDUTUSTA SURUN KESKELLE (Pieni puhe muistotilaisuutta varten)   El\u00e4m\u00e4 on lahja. Jokainen meist\u00e4 on lahjaa toinen toisillemme. Kun meille l\u00e4heinen ihminen kokee onnea, saamme jakaa tuon ilon. Kun l\u00e4heisemme k\u00e4rsii, k\u00e4rsimme mekin. Kun h\u00e4n nukkuu pois, menet\u00e4mme jotain mittaamattoman, sanomattoman arvokasta. Joudumme keskelle suruty\u00f6t\u00e4. El\u00e4mme ilon ja surun, el\u00e4m\u00e4n ja kuoleman maailmassa.\u00a0Meill\u00e4 monilla on kokemuksia […]<\/p>\n","protected":false},"author":2,"featured_media":0,"parent":0,"menu_order":0,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","template":"text-template.php","meta":{"_acf_changed":false,"footnotes":""},"class_list":["post-7175","page","type-page","status-publish","hentry"],"acf":[],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/raamattuajassamme.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/pages\/7175","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/raamattuajassamme.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/pages"}],"about":[{"href":"https:\/\/raamattuajassamme.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/page"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/raamattuajassamme.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/2"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/raamattuajassamme.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=7175"}],"version-history":[{"count":0,"href":"https:\/\/raamattuajassamme.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/pages\/7175\/revisions"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/raamattuajassamme.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=7175"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}