{"id":6686,"date":"2018-02-10T18:18:00","date_gmt":"2018-02-10T18:18:00","guid":{"rendered":"http:\/\/raamattuajassamme.fi\/?page_id=6686"},"modified":"2018-02-10T18:18:00","modified_gmt":"2018-02-10T18:18:00","slug":"6686-2","status":"publish","type":"page","link":"https:\/\/raamattuajassamme.fi\/?page_id=6686","title":{"rendered":"Suomen hengellisyys uskonpuhdistuksen my\u00f6t\u00e4"},"content":{"rendered":"<p><span style=\"color: #0000ff;\"><strong>SUOMEN HENGELLISYYDEN HISTORIA \u2013 uskonpuhdistus ja sen j\u00e4lkeinen aika<\/strong><\/span><\/p>\n<p><strong>Uskonpuhdistuksen murros ja levi\u00e4minen It\u00e4meren piiriin<\/strong><\/p>\n<p>Uskonpuhdistus alkoi Martti Lutherin kautta vuonna 1517. Katolinen \u201dykseys\u201d s\u00e4rkyi ja pohjoinen Eurooppa irtautui paavin vallasta. Reformaatio merkitsi paluuta Raamattuun, puhdistautumista v\u00e4\u00e4ristyneest\u00e4 uskonnollisuudesta alkuper\u00e4iseen kristillisyyteen. Levisi nopeasti It\u00e4meren piiriin, etenkin hansakaupunkeihin ja mm. Tallinnaan 1525. Maallinen hallinto takasi puitteet ja papisto keskittyi uskonpuhdistuksen sis\u00e4lt\u00f6\u00f6n.<\/p>\n<p><strong>Ruotsin kuninkaallinen uskonpuhdistus<\/strong><\/p>\n<p>Kustaa Vaasa halusi murtaa katolisen kirkon ja piispojen vallan. Uskonpuhdistajat Olaus Petri ja Laurentius Andreae saivat muotoilla kirkkopolitiikan suuntaviivat vuonna 1523. Julistettiin, ett\u00e4 kirkko on uskovien yhteis\u00f6 ja sen varat kuuluvat kansalle. Piispojen tuli olla palvelijoita eik\u00e4 herroja. T\u00e4rke\u00e4\u00e4 oli pit\u00e4yty\u00e4 Raamattuun ja auttaa k\u00f6yhi\u00e4. Ulkonaiseen loistoon ei pit\u00e4nyt keskitty\u00e4. Olaus Petri rakensi evankelisen seurakuntamallin ja t\u00e4hdensi, ett\u00e4 papin virka on julistaa Jumalan Sanaa. Vuonna 1526 Uusi testamentti ilmestyi ruotsiksi.<\/p>\n<p>Vuonna 1527 V\u00e4ster\u00e5sin valtiop\u00e4iv\u00e4t k\u00e4sitteli uskontokysymyst\u00e4 ja asettui uskonpuhdistuksen taakse hengellisess\u00e4 ja maallisessa mieless\u00e4. Yhteys katoliseen kirkkoon katkesi kokonaan. Uudistukset toteutettiin v\u00e4hitt\u00e4in ja maltillisesti.<\/p>\n<p><span style=\"color: #0000ff;\"><strong>Uskonpuhdistus Suomeen<\/strong><\/span><\/p>\n<p>Vuonna 1524 tuomiokapituliin j\u00e4seneksi Pietari S\u00e4rkilahti, joka kannatti uskonpuhdistusta. H\u00e4n oli ensimm\u00e4inen reformaation julistaja Suomessa. H\u00e4nell\u00e4 oli vahva vaikutus uuteen papistoon. Turun ja Viipurin saksalaiset porvarit ja It\u00e4meren yhteydet toivat osaltaan uskonpuhdistusta. Olaus Petrin kirjat tulivat my\u00f6s Suomeen.<\/p>\n<p>Murrosajan piispana toimi Martti Skytte, 1528-1550. Piispojen tuli olla evankelisia, ei paavilaisia. Kuusiston linna revittiin ja tilukset meniv\u00e4t kruunulle. Kirkon asema heikkeni, kymmenyksi\u00e4 ei maksettu ja poikia ei haluttu p\u00e4\u00e4st\u00e4\u00e4 pappiskouluun. Muutamia l\u00e4hetettiin Wittenbergiin ja heid\u00e4n paluu vuonna 1936 k\u00e4ynnisti varsinaisesti uskonpuhdistuksen Suomessa. Heit\u00e4 olivat (tulevat) Turun piispat Mikael Agricola ja Paavali Juusten, sek\u00e4 Viipurin piispat Knuut Johanneksenpoika ja Eerik H\u00e4rk\u00e4p\u00e4\u00e4.<\/p>\n<p><em><strong>Jumalanpalvelusreformi Suomessa<\/strong><\/em><\/p>\n<p>Kansankielisyys oli uskonpuhdistuksen keskeisi\u00e4 periaatteita. 1530-luvulla toimitettiin ruotsinkielinen messu Turun tuomiokirkossa. Vuodesta 1537 alkaen my\u00f6s suomenkielisi\u00e4 jumalanpalveluksia kirkoissa. Luostarit suljetiin ja munkit karkotettiin.<\/p>\n<p><em><strong>Mikael Agricola, 1510-57, Suomen reformaattori ja suomen kirjakielen is\u00e4 \u2013 \u201dSuomen opettaja\u201d<\/strong><\/em><\/p>\n<p>Agricola tuli ruotsinkieliselt\u00e4 alueelta Pernajasta, mutta h\u00e4nen \u00e4idinkielen\u00e4 oli suomi. H\u00e4n opiskeli Wittenbergiss\u00e4 vuosina 1936-39. Palattuaan h\u00e4n aloitti kirkollisen el\u00e4m\u00e4n uudistamisen. Agricolan kirjallinen tuotanto oli mittava: 1543 ABC-kirja ja katekismus yhdistettyn\u00e4, 1544 Rukouskirja, 1548 Uusi testamentti, 1549 kolme jumalanpalvelusta koskevaa teosta: K\u00e4sikirja, Messu ja Piina. Agricola loi koko suomenkielisen kirjallisuuden ja kirjakielen perustan: \u201dkyll\u00e4 se kuulee suomen kielen, joka ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 kaikkein mielen\u201d. H\u00e4n toimi my\u00f6s Turun piispana ja oli osana rauhanvaltuuskuntaa, jonka paluumatkalla h\u00e4n kuoli ja haudattiin Viipuriin.<\/p>\n<p>Piispa Paavali Juusten jatkoi muutamaa vuotta my\u00f6hemmin Agricolan linjoilla. Vuonna 1571 vahvistettiin uusi kirkkoj\u00e4rjestys. Messut pidettiin suomeksi. Ruotsin kuningas Juhana III oli katolishenkinen ja yritti palauttaa katolisuuden valtakuntaan.<\/p>\n<p>Kolmas uskonpuhdistuksen merkitt\u00e4v\u00e4 edist\u00e4j\u00e4 Agricolan ja Juustenin j\u00e4lkeen oli Jaakko Finno. H\u00e4nelt\u00e4 ilmestyi 1583 katekismus, Rukouskirja ja Virsikirja, 101 virtt\u00e4. Finno oli tuomiokapitulin johtava teologi ja Turun koulun rehtori. Naantalin luostari vihittiin Raision kirkoksi 1577.<\/p>\n<p><em><strong>Seurakunnat ja toimihenkil\u00f6t<\/strong><\/em><\/p>\n<p>1500-luku oli voimakkaan laajentumisen ja kasvun aikaa. Syntyi monia uusia seurakuntia ja varsinkin yksinkertaisia puisia kirkkoja rakennettiin, erityisesti Karjalassa, Savossa ja Pohjanmaalla. Kappalaiset alkoivat vastata kappelialueista. Pappisavioliittojen my\u00f6t\u00e4 alkoi synty\u00e4 pappissukuja ja pappiloita. Kirkkoherroilla oli paljon valtaa ja varallisuutta.<\/p>\n<p><em><strong>Seurakuntael\u00e4m\u00e4<\/strong><\/em><\/p>\n<ul>\n<li><u>jumalanpalvelukset<\/u>: saarnakeskeisyys, kansankieli, ehtoollinen, rippi, musiikki t\u00e4rke\u00e4\u00e4, gregoriaanista ja uusi Virsikirja, koruttomuus, liturgiakausi<\/li>\n<li><u>kirkkovuosi<\/u>: juhlap\u00e4iv\u00e4t v\u00e4heniv\u00e4t, ei monta pyhimysjuhlaa, esivallan m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4mi\u00e4 rukousp\u00e4ivi\u00e4, kylv\u00f6- ja sadonkorjuuajat,<\/li>\n<li><u>toimitukset<\/u>: ripitysmatkat, kansanopetus, matkoilla kasteita, ehtoollista yms.<\/li>\n<li><u>avioliitto<\/u>: kirkko vahvisti, ei salakihlausta, esteet, suostumus, silti avoliittoja<\/li>\n<li><u>rippi ja kirkkokuri<\/u>: kolmas sakramentti, yksityisrippi \u2013 sielunhoito, julkirippi, sakkoja<\/li>\n<li><u>taikausko ja noituus<\/u>: tiukka suhtautuminen \u2013 kirkonkirous ja maallisen esivallan tuomio, ei noitavainoja, taikuus kukoisti edelleen<\/li>\n<\/ul>\n<p><em><strong>Uskonpuhdistuksen saavutukset ja perint\u00f6 1500-luvun lopulla<\/strong><\/em><\/p>\n<p>Uskonpuhdistus oli kirkollinen ja poliittinen prosessi. Kruunu hy\u00f6tyi, kirkon valta-asema romahti, silti kirkon ja kruunun v\u00e4lit olivat melko hyv\u00e4t. Kyseess\u00e4 oli pitk\u00e4lti esivaltal\u00e4ht\u00f6inen uskonpuhdistus, jolla oli merkitt\u00e4v\u00e4 vaikutus kansan keskuudessa. Hengellis-kirkollisen uudistuksen toteuttivat Wittenbergin k\u00e4vij\u00e4t. Saavutettiin valtakunnallinen yhdenmukaisuus opissa ja jumalanpalveluksessa. Vanhurskautuminen tapahtui yksin armosta. Suomi oli osa Ruotsin valtiokirkkoa, mutta Suomen hiippakunnilla oli melko itsen\u00e4inen asema. Uskonpuhdistuksen my\u00f6t\u00e4 syntyi suomenkielinen kirjallisuus. Kaikkiaan korostettiin kansankielisyytt\u00e4, saarnaa ja kristinopin ymm\u00e4rt\u00e4mist\u00e4. Papisto luterilaistui ja syntyi pappissukuja. Kansan parissa uskonpuhdistus eteni kuitenkin hitaasti katolisuuden ja taikauskon keskell\u00e4.<\/p>\n<p><span style=\"color: #0000ff;\"><strong>Ortodoksinen kristillisyys K\u00e4kisalmen Karjalassa<\/strong><\/span><\/p>\n<p>Id\u00e4n ja l\u00e4nnen v\u00e4lill\u00e4 vallitsi kilpailutilanne, jota selkiytti 1323 solmittu P\u00e4hkin\u00e4saaren rauha. K\u00e4kisalmen Karjala kuului Novgorodin arkkihiippakuntaa kuten Inkeri ja Aunus. Id\u00e4ss\u00e4 pakanallisuus sekoittui kristillisyyteen enemm\u00e4n kuin l\u00e4nness\u00e4. Luostareiden rooli oli t\u00e4rke\u00e4. Valamo rakennettiin Laatokan saarelle 1329 ja Konevitsan luostari vuosisadan lopulla. N\u00e4m\u00e4 olivat pyhiinvaelluskohteita. Alaluostareita perustettiin Karjalan alueelle. Ikonimaalaus ja kirjallisuuden kopioiminen olivat t\u00e4rke\u00e4ll\u00e4 sijalla.<\/p>\n<p>1500-luvulla Karjalassa oli 7 pit\u00e4j\u00e4nkirkkoa ja pit\u00e4j\u00e4\u00e4, pogostaa. Kirkot olivat puisia ja kullakin kirkolla oli oma pappi ja lukkari, kirkonvartija ja leiv\u00e4npaistaja. Kielin\u00e4 k\u00e4ytettiin kirkkoslaavia ja ven\u00e4j\u00e4\u00e4. Alue oli usein sotien jaloissa. Uskonpuhdistus ei ulottunut Karjalaan. Vuonna 1580 oli jo 13 luostaria ja 50 kirkkoa. Vuoden 1617 rauhassa alue tuli Ruotsin haltuun, jonka my\u00f6t\u00e4 munkit muuttivat pois, mutta papisto sai j\u00e4\u00e4d\u00e4 hoitamaan ortodoksista uskoa.<\/p>\n<p><span style=\"color: #0000ff;\"><strong>Luterilaisuus 1600-luvulta eteenp\u00e4in<\/strong><\/span><\/p>\n<p>Luterilaisuuden vakiinnuttua suurimmaksi haasteeksi tuli kansan opettaminen. Vuosisatojen aikana laadittiin useampia katekismuksia sek\u00e4 koko Raamatun k\u00e4\u00e4nn\u00f6ksi\u00e4. Kansa opetettiin lukemaan ja kirjoittamaan, jotta he voisivat ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 kristillisyyden perusasiat ja el\u00e4\u00e4 niiden mukaan. Oppiminen oli ty\u00f6l\u00e4st\u00e4 ja hidasta. Kirkonmiesten taidot vaihtelivat.<\/p>\n<p>Virinneen pietismin vastapainoksi (joka korosti henkil\u00f6kohtaista uskoa, Raamattua, pyhitysel\u00e4m\u00e4\u00e4 ja aktiivisuutta) kirkko ajautui j\u00e4ykk\u00e4\u00e4n puhdasoppisuuteen. L\u00e4hetysajattelu oli sille vierasta ja diakoninen auttaminen lapsenkengiss\u00e4. T\u00e4m\u00e4n kaiken el\u00e4v\u00f6itt\u00e4miseksi Jumala antoi monia her\u00e4tyksi\u00e4, joiden pohjalta syntyi kirkkomme viisi vahvaa her\u00e4tysliikett\u00e4. Monet yksityiset perustivat ulkomaisten mallien mukaan diakonisia ja l\u00e4hetyksellisi\u00e4 j\u00e4rjest\u00f6j\u00e4, jotka julistivat evankeliumia, palvelivat syrj\u00e4ytyneit\u00e4 ja edistiv\u00e4t l\u00e4hetysty\u00f6t\u00e4.<\/p>\n<p>Her\u00e4tysliikkeiden ohella Suomeen rantautui ns. vapaa kristillisyys, jonka rooli on sekin ollut t\u00e4rke\u00e4 kansamme hengellisess\u00e4 el\u00e4m\u00e4ss\u00e4 ja kasvussa. N\u00e4it\u00e4 olivat baptismi, adventismi, helluntailaisuus, vapaa kirkko, metodismi ja pelastusarmeija.<\/p>\n<p><span style=\"color: #0000ff;\"><strong>Her\u00e4tysliikkeiden tausta ja luonne<\/strong><\/span><\/p>\n<p>Suomalaisilla her\u00e4tysliikkeill\u00e4 on p\u00e4\u00e4osin kaksi kansainv\u00e4list\u00e4 taustaliikett\u00e4:<\/p>\n<ul>\n<li>Saksalainen pietismi, joka korostaa el\u00e4v\u00e4\u00e4 ja k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6llist\u00e4 kristillisyytt\u00e4<\/li>\n<li>Anglosaksinen evankelioiva her\u00e4tyskristillisyys kuten metodismi<\/li>\n<\/ul>\n<p>Her\u00e4tysliikkeiden alku osuu 1800-luvulle ja niiden taustalla oli kirkon taantumus ja maatalousyhteiskunta, jota teollistuminen alkoi hiljalleen muuttaa. Ajoittain ilmassa oli maailmanlopun odotusta ja voimakkaat luonnonilmi\u00f6t puhuttelivat kansaa.<\/p>\n<p>Her\u00e4tykset alkoivat usein karismaattisena ja dynaamisena kokemuksena. Niiden keulassa vaikutti keskeisi\u00e4 johtajahahmoja. Kullekin liikkeelle kertyi omia tunnusomaisia piirteit\u00e4, tapoja, lauluja, kannatuslehti\u00e4 ja kirjallisuutta.<\/p>\n<p>Her\u00e4tysliikkeet painottavat uskovien yhteis\u00f6j\u00e4 ja pienryhmi\u00e4, mutta toimivat kirkon piiriss\u00e4, jossa ne saivat merkitt\u00e4v\u00e4kin aseman. Sellaisina ne ovat organisoituneita kirkollisia uudistusliikkeit\u00e4. Alun perin ja ajoittain ne kohtasivat kirkon ja valtiovallan vastustusta, mutta eiv\u00e4t tukahtuneet. Her\u00e4tysliike voi menett\u00e4\u00e4 sis\u00e4isen voimansa ja kangistua menneiden muistelemiseen.<\/p>\n<p><span style=\"color: #0000ff;\"><strong>Her\u00e4nn\u00e4isyys eli k\u00f6rttil\u00e4isyys<\/strong><\/span><\/p>\n<p>Her\u00e4tyksen juurena on pidetty Savon ns. Telppas-niityn kokemusta, jossa pellolla olleet ty\u00f6ntekij\u00e4t kokivat voimakkaan tuulen ja Hengen laskeutumisen niin, ett\u00e4 monet joutuivat hurmokseen ja alkoivat puhua kielill\u00e4. T\u00e4st\u00e4 alkoi my\u00f6s ns. horrossaarnaajien toiminta. Monia lapsiher\u00e4tyksi\u00e4kin koettiin niin, ett\u00e4 5-6-vuotiaat lapset julistivat parannusta.<\/p>\n<p>Her\u00e4tys laajeni Pohjois-Savoon ja Pohjanmaalle. Her\u00e4nn\u00e4isyydelle tuli omaiseksi tummaan k\u00f6rttipukuun pukeutuminen ja seurojen pit\u00e4minen. Sen uskoa voidaan kuvata ik\u00e4v\u00f6iv\u00e4ksi armon odottamiseksi. Tuota armoa saatettiin kokea \u201darmonvilauksina\u201d. Uskovan tuli noudattaa alatien kristillisyytt\u00e4 ja tyyty\u00e4 pysym\u00e4\u00e4n kelvottomana ja syntisen\u00e4 Jumalan edess\u00e4.<\/p>\n<p>Liikett\u00e4 yhdist\u00e4v\u00e4ksi voimahahmoksi nousi\u00a0<strong><em>Paavo Ruotsalainen<\/em><\/strong>\u00a01820-luvun puolelta lukien. Paavo koki merkitt\u00e4v\u00e4n l\u00f6yd\u00f6n sepp\u00e4 Jaakko H\u00f6gmanin opettaessa Kristuksen sis\u00e4llist\u00e4 tuntemista. T\u00e4m\u00e4 taas perustui Thomas Wilcoxin kirjaan Kallis hunajanpisara. Tapahtumaa on kuvattu seuraavasti:<\/p>\n<p><em>Paavo Ruotsalainen oli ahdistunut eik\u00e4 h\u00e4n p\u00e4\u00e4ssyt selvyyteen uskonkysymyksiss\u00e4. Paavolle kerrottiin, ett\u00e4 sepp\u00e4 Jaakko H\u00f6gman Jyv\u00e4skyl\u00e4st\u00e4 osaa auttaa ihmisi\u00e4. Paavo l\u00e4hti pitk\u00e4lle jalkamatkalle ja tapasi sep\u00e4n. Sepp\u00e4 tunnisti Paavon sis\u00e4isen tilan ja sanoi: &#8220;Yksi sinulta puuttuu ja sen mukana kaikki &#8211; Kristuksen sis\u00e4llinen tunteminen!&#8221; Paavo k\u00e4vi sep\u00e4n luona pitk\u00e4n keskustelun. H\u00e4nelle kirkastui Kristus ja paavalilainen ristin teologia koko rikkaudessaan. Helvetin tulet v\u00e4istyiv\u00e4t h\u00e4nen mielest\u00e4\u00e4n ja tilalle pulppusi uutta. J\u00e4lkeen Paavolle avautui armo, joka oli ollut h\u00e4nelt\u00e4 kateissa. Nyt Paavo osasi auttaa my\u00f6s muita.<\/em><\/p>\n<p>Paavo eli ja vaikutti vuoteen 1852 asti. Muita merkitt\u00e4vi\u00e4 nimi\u00e4 olivat\u00a0<em>Juhana Martikainen<\/em>\u00a0ja\u00a0<em>Juhana Lustig<\/em>. Helsingiss\u00e4 vaikutti her\u00e4nn\u00e4ishenkinen ja pietistinen lukupiiri. Pohjanmaalla vaikuttajia olivat pappi\u00a0<em>Jonas Lagus<\/em>, pappi\u00a0<em>N.G. Malmberg<\/em>\u00a0sek\u00e4 talonpoika\u00a0<em>Wilhelm Niskanen<\/em>.<\/p>\n<p>Her\u00e4nn\u00e4isyydelle ik\u00e4v\u00f6iv\u00e4n armon odottamisen lis\u00e4ksi ominaista oli<\/p>\n<ul>\n<li>usko Jumalan ty\u00f6n\u00e4; passiivinen usko<\/li>\n<li>kiusaukset ja ahdistukset Jumalan kasvatuksena<\/li>\n<li>ihminen syntisen\u00e4 ja kelvottomana<\/li>\n<li>vanhurskautus oli immanenttista eli sis\u00e4inen kokemus (ja vain silloin todellisena); ei pysyv\u00e4\u00e4 armon tilaa eik\u00e4 varsinaista pyhitysel\u00e4m\u00e4\u00e4; ainainen tuhlaajapoika<\/li>\n<li>viinan ja tupakan k\u00e4ytt\u00f6<\/li>\n<\/ul>\n<p>Her\u00e4nn\u00e4isyyteen kuului erilaisia painotuksia ja vaikutuksia<\/p>\n<ul>\n<li>ruotsalaisen her\u00e4tt\u00e4j\u00e4papin\u00a0<em>O. Roseniuksen<\/em>\u00a0opetukset, joissa korostetaan vanhurskauttamista Jumalan oikeudellisena toimena ja julistuksena (forenssinen vanhurskauttaminen), todellista pyhitysel\u00e4m\u00e4\u00e4 ja armoa sen perustana<\/li>\n<li>pappi\u00a0<em>Jonas Lagus<\/em>\u00a0k\u00e4ytti paljon Lutherin teoksia ja opetuksia sek\u00e4 luterilaista vanhurskauttamisk\u00e4sityst\u00e4 ja pietismi\u00e4<\/li>\n<\/ul>\n<p>Her\u00e4nn\u00e4isyyden toinen nousukausi koitti 1880-luvulla\u00a0<strong><em>Wilhelm Malmivaaran<\/em><\/strong>\u00a0my\u00f6t\u00e4. T\u00e4ll\u00f6in liike teki lehti- ja kirjallisuusty\u00f6t\u00e4, sek\u00e4 perusti kansanopistoja ja piti her\u00e4tt\u00e4j\u00e4juhlia.<\/p>\n<p>Vuodesta 1945 alkaen her\u00e4nn\u00e4isyys koki kolmannen nousuvaiheensa. Her\u00e4nneet asevelipapit ajoivat kansankirkkoaatetta ja perustettiin Her\u00e4tt\u00e4j\u00e4-Yhdistys. K\u00f6rttipuku j\u00e4i pois k\u00e4yt\u00f6st\u00e4; pietismi, parannus ja her\u00e4tys ohentuivat ja vaihtuivat sielunhoitoon. Her\u00e4nn\u00e4isyys l\u00e4hentyi kirkkoa ja pitk\u00e4lti sulautui siihen.<\/p>\n<p><span style=\"color: #0000ff;\"><strong>Evankelinen liike (Sley ja Slef)<\/strong><\/span><\/p>\n<p>Her\u00e4nn\u00e4isyydest\u00e4 erkani 1840-luvulla\u00a0<strong><em>Fr.G. Hedbergin<\/em><\/strong>\u00a0johdolla evankelinen suuntaus, joka painotti \u201domistavaa uskoa\u201d. H\u00e4nen oppi-is\u00e4n\u00e4\u00e4n oli\u00a0<em>Jonas Lagus<\/em>, joka piti Lutherin opetuksia keskeisin\u00e4. T\u00e4rke\u00e4\u00e4 olikin nyt evankeliumin (armon ja pelastuksen) omistamista heti Sanan ja kasteen perusteella. Uskovan kilvoitusta on jatkuva luottamus armoon, joka on aina voimassa.<\/p>\n<p>Hedberg lukeutui aluksi her\u00e4nn\u00e4isiin ja her\u00e4nn\u00e4ispapin tuottama \u201dh\u00e4iri\u00f6\u201d ratkaistiin niin, ett\u00e4 h\u00e4net m\u00e4\u00e4r\u00e4ttiin vankilapapiksi Oulun linnaan. Valistushenkinen arkkipiispa torjui sek\u00e4 valtiollisista syist\u00e4 (tsaari!) ett\u00e4 teologisista syist\u00e4 (valistus) pietismin. Raamattu oli arkkipiispan mukaan inhimillinen kirja ja oppi Kristuksen ansiosta vain Paavalin henkil\u00f6kohtainen mielipide. (Kuinka tuttua t\u00e4m\u00e4 on nyky\u00e4\u00e4nkin liberaaliteologien hallitsemassa kirkossamme!)<\/p>\n<p>Oulun j\u00e4lkeen Hedberg siirrettiin Raippaluotoon, jossa h\u00e4n varsinaisesti l\u00f6ysi ep\u00e4varmalle uskolleen varman perustan:\u00a0<em>&#8220;Kun taas tunsin lain tuomion omassatunnossani ja mietin, kuinka minun nyt olisi menetelt\u00e4v\u00e4 saadakseni armon ja syntien anteeksiantamuksen, Jumalan sana valaisi minulle selv\u00e4ksi, ett\u00e4\u00a0Kristus oli jo t\u00e4ydesti hankkinut minulle kaiken t\u00e4m\u00e4n ja ettei minun tarvinnut sen lis\u00e4ksi tehd\u00e4 mit\u00e4\u00e4n muuta kuin ainoastaan uskolla tarttua evankeliumin sanaan, joka saarnaa armoa ja vanhurskautta.\u00a0Aloin silloin kaikkien muiden valmistusten sijasta aivan yksinkertaisesti ja lujasti lohduttautua ja tukea itse\u00e4ni t\u00e4ll\u00e4 sanalla ja n\u00e4in torjua kaikkia ep\u00e4uskon ja Perkeleen vastav\u00e4itteit\u00e4 ja lain vaatimuksia. Niin pian kuin uskalsin n\u00e4in tehd\u00e4, sain kokea omassatunnossani rauhaa ja iloa Jumalan ansaitsemattomasta armosta, jota iloisin syd\u00e4min ja suurella \u00e4\u00e4nell\u00e4 aloin kiitt\u00e4\u00e4 ja ylist\u00e4\u00e4&#8221;<\/em><\/p>\n<p>Raippaluodossa Hedberg keskittyi oivaltavan kokemuksen my\u00f6t\u00e4 sit\u00e4 ilmaisevan kirjallisuuden kirjoittamiseen. T\u00e4rkeimm\u00e4ksi teokseksi tuli Uskonoppi autuuteen. T\u00e4m\u00e4 merkitsi vahvaa pes\u00e4eroa her\u00e4nn\u00e4isyyteen, joka korosti alatien kristillisyytt\u00e4 ja pysyv\u00e4\u00e4 ep\u00e4varmuutta pelastuksen suhteen.<\/p>\n<p>Her\u00e4tys puhkesi voimakkaasti Lounais-Suomessa ja levisi siit\u00e4 l\u00e4nteen ja etel\u00e4\u00e4n niin, ett\u00e4 evankelinen liike toimi 1870-luvulla jo 200 paikkakunnalla. Etel\u00e4suomalaiset evankeliset papit olivat my\u00f6s mukana perustamassa Suomen L\u00e4hetysseuraa vuonna 1859 ja\u00a0<em>Pietari Kurvinen<\/em>\u00a0oli yksi ensimm\u00e4isist\u00e4 l\u00e4heteist\u00e4 Ambomaalla.<\/p>\n<p>Vuonna 1873 perustettiin Suomen Luterilainen Evankeliumiyhdistys (Sley), joka tuotti kirjallisuutta ja lehti\u00e4, sek\u00e4 rakensi rukoushuoneita, perusti kansanopistoja ja piti evankeliumijuhlia. Ensimm\u00e4inen painos Siionin Kanteleesta tuli vuonna 1874.<\/p>\n<p>1880-luvulla evankelisuus oli kirkon merkitt\u00e4vin her\u00e4tysliike. Tuohon aikaan liikkeen piiriss\u00e4 julistettiin \u201dkoko maailman autuuden oppia\u201d, mik\u00e4 toi monia ristiriitoja. Lopulta liikkeen papit siirtyiv\u00e4t Suomen L\u00e4hetysseuran palvelukseen ja osa maallikoista perusti oman, pienehk\u00f6n suuntauksen.<\/p>\n<p>Oman l\u00e4hetysty\u00f6ns\u00e4 Sley aloitti vuonna 1900 l\u00e4hett\u00e4m\u00e4ll\u00e4 ty\u00f6ntekij\u00f6it\u00e4 Japaniin, mik\u00e4 virvoitti ja vahvisti evankelista liikett\u00e4. My\u00f6hemmin liike on tehnyt merkitt\u00e4v\u00e4\u00e4 l\u00e4hetysty\u00f6t\u00e4 mm. Keniassa.<\/p>\n<p>Vuonna 1922 Sley jakautui suomen- ja ruotsinkielisiksi j\u00e4rjest\u00f6iksi (Slef). Samoihin aikoihin k\u00e4ytiin rajanvetoa kirkkoon ja luotiin suhteita Missouri-synodiin. Osa p\u00e4\u00e4tti perustaa omia tunnustuksellisia kirkkoja, jotka j\u00e4iv\u00e4t pieniksi.<\/p>\n<p>Varsin kriittinen suhde kirkkoon lieveni 1930-luvun j\u00e4lkeen. 1950-luku oli liikkeen kulta-aikaa. Vuodesta 1985 alkaen on pidetty Turussa vuosittainen Maata n\u00e4kyviss\u00e4 -tapahtuma. Vuonna 1987 evankelinen liike p\u00e4\u00e4tti pit\u00e4yty\u00e4 perinteiseen virkakantaan.<\/p>\n<p>Ajan my\u00f6t\u00e4 on perustettu useita jumalanpalvelusyhteis\u00f6j\u00e4 eri paikkakunnille. Suomen Luther-s\u00e4\u00e4ti\u00f6 perustettiin vuonna 1999 vaalimaan tiukempaa luterilaista linjaa. Vastavuoroisesti liikkeest\u00e4 irtautui joukko naispappeuden kannattajia vuonna 2008, jolloin he perustivat Evankelisen L\u00e4hetysyhdistyksen (ELY). Perusliike suhtautuu yh\u00e4 kriittisemmin kirkon hengelliseen tilaan ja korostaa omia jumalanpalvelusyhteis\u00f6j\u00e4.<\/p>\n<p>Erityisen vahvaa suuntautumista omaan toimintaan merkitsi muutamien toimesta Suomen L\u00e4hetyshiippakunnan sek\u00e4 sen alaisten seurakuntien perustaminen vuonna 2013. T\u00e4t\u00e4 ei hyv\u00e4ksytty kirkon taholta, mik\u00e4 on johtanut mm. pappisoikeuksien menett\u00e4miseen kirkossa muutaman henkil\u00f6n kohdalla. Luther-s\u00e4\u00e4ti\u00f6 tukee L\u00e4hetyshiippakunnan ty\u00f6t\u00e4. Sley ei ole mukana L\u00e4hetyshiippakunnassa.<\/p>\n<p>Sleyll\u00e4 on 200 paikallisosastoa, noin 100 ty\u00f6ntekij\u00e4\u00e4 ja 26 l\u00e4hetysty\u00f6ntekij\u00e4\u00e4. Se toimittaa Sanansaattaja-lehte\u00e4 sek\u00e4 kustantaa kirjallisuutta Sley-Media Oy:n kautta. Sley j\u00e4rjest\u00e4\u00e4 alueellisia evankeliumijuhlia kerran pari vuodessa sek\u00e4 vuotuisen valtakunnallisen evankeliumijuhlan.<\/p>\n<p>Evankeliseen liikkeeseen voit tutustua nettisivuilla sley.fi \/ slef.fi \/ luthersaatio.fi \/ lhpk.fi (L\u00e4hetyshiippakunta) \/ evankeliset.net (Ely).<\/p>\n<p><span style=\"color: #0000ff;\"><strong>Rukoilevaisuus<\/strong><\/span><\/p>\n<p>Rukoilevaisuudella on kaksi p\u00e4\u00e4uomaa: L\u00e4nsi-Suomen liike ja It\u00e4-Suomessa renqvistil\u00e4inen liike. L\u00e4nness\u00e4 her\u00e4tys alkoi 1820-luvulla Kalannissa\u00a0<em>Liisa Erkintytt\u00e4ren<\/em>\u00a0kautta ja levisi Satakuntaan ja Varsinais-Suomessa ns. hyppyher\u00e4tyksen\u00e4. Liike painotti polvirukousta ja aktiivista parannuksen tekemist\u00e4. Sen keskeisi\u00e4 vaikuttajia olivat kirkkoherra\u00a0<em>Abraham Achrenius<\/em>\u00a0ja\u00a0<em>Antti Achrenius<\/em>, jotka ohjasivat alkanutta her\u00e4tyst\u00e4.<\/p>\n<p>It\u00e4-Suomen rukoilevaisuuden johtajana oli pastori\u00a0<strong><em>Henrik Renqvist<\/em><\/strong>, joka tuli her\u00e4tykseen luettuaan Arthur Dentin kirjan Totisen k\u00e4\u00e4ntymyksen harjoitus. Kirja tosin vei h\u00e4net lain alle ja pelkoon, josta h\u00e4n vapautui vasta hartaan rukouksen kautta kokemansa armon my\u00f6t\u00e4. Renqvist sai aikaan her\u00e4tyst\u00e4 ja tapojen paranemista siin\u00e4 m\u00e4\u00e4rin, ett\u00e4 h\u00e4net lopulta m\u00e4\u00e4r\u00e4ttiin Svartholman linnoitussaarelle eristyksiin. Tuolloin h\u00e4n kirjoitti paljon, mik\u00e4 pohjusti suurimman her\u00e4tyksen puhkeamista Sortavalassa, kun h\u00e4n p\u00e4\u00e4si sinne kappalaiseksi.<\/p>\n<p>Rukoilevaisuus toimi l\u00e4nness\u00e4 rinnan evankelisen liikkeen kanssa ja taisteli sen ohella my\u00f6s her\u00e4nn\u00e4isyytt\u00e4 vastaan kehottaen vakavaan parannuksentekemiseen. Rukouksen ja katumuksen ohella korostettiin t\u00e4ysraittiutta ja tupakoimattomuutta. Liike julkaisi mm. kirjat Viinan kauhistus ja W\u00e4\u00e4r\u00e4n opin kauhistus. Se on vahvasti pietistinen ja korostaa selke\u00e4\u00e4 pelastusj\u00e4rjestyst\u00e4: armonj\u00e4rjestys, parannus, usko, uusi el\u00e4m\u00e4 ja rukous kaikessa keskeisen\u00e4<\/p>\n<p>Rukoilevaisuudessa pit\u00e4ydyttiin vuoden 1701 virsikirjaan ja 1776 raamatunk\u00e4\u00e4nn\u00f6kseen eli Bibliaan. Lis\u00e4ksi k\u00e4ytettiin Siionin virsi\u00e4 ja Halullisten sielujen hengelliset laulut -kokoelmaa. Kun kirkko otti k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n uudempia k\u00e4\u00e4nn\u00f6ksi\u00e4, monet vet\u00e4ytyiv\u00e4t omiin seuroihin. Jyrkin osa muodosti ns. kirjavanhoilliset. 1890-luvulla koettiin hurmoksellista her\u00e4tyst\u00e4, mik\u00e4 johti uuteen jakautumiseen.<\/p>\n<p>Rukoilevaisilla on omat her\u00e4nn\u00e4isjuhlat ja kansanopistotoimintaa. Vuonna 1941 liike j\u00e4rjest\u00e4ytyi yhdistysmuotoiseksi. Se on maallikkojohtoinen liike, jota vanhat saarnaajat hallitsevat. Kaikkia sen suuntauksia leimaa vanhoillisuus.<\/p>\n<p>It\u00e4-Suomessa renqvistil\u00e4isyys hiipui toisen maailmansodan j\u00e4lkeen. L\u00e4nsi-Suomessa vahvin alue on Satakunta, erityisesti Porin ja Rauman ymp\u00e4rist\u00f6.<\/p>\n<p><strong>\u00a0<\/strong><\/p>\n<p><span style=\"color: #0000ff;\"><strong>Lestadiolaisuus<\/strong><\/span><\/p>\n<p>Lestadiolaisuus syntyi 1840-luvun puoliv\u00e4liss\u00e4 pappi\u00a0<strong><em>Lars Levi Laestadiuksen<\/em><\/strong>\u00a0saarnatoiminnan perusteella Ruotsin pohjoisimmassa Lapissa, josta se levisi my\u00f6s Suomen puolelle Lappiin. H\u00e4n oli my\u00f6s merkitt\u00e4v\u00e4 kasvitieteilij\u00e4. Laestadius piti ankaria parannussaarnoja ja korosti raittiutta ja askeettisuutta. Jossain vaiheessa Laestadius oivalsi evankeliumin syvemmin ns.\u00a0<em>Lapin Marian<\/em>\u00a0neuvojen my\u00f6t\u00e4, jolloin her\u00e4tys puhkesi.<\/p>\n<p>T\u00e4st\u00e4 kokemuksesta on seuraava muistio:\u00a0<em>&#8220;Talvella vuonna 1844 tulin \u00c5selen Lappiin tarkastusta pit\u00e4m\u00e4\u00e4n. T\u00e4\u00e4ll\u00e4 tapasin muutamia lukijaisia, jotka kuuluivat maltillisempaan puoleen. Niiden seassa oli er\u00e4s lappalaistytt\u00f6 nimelt\u00e4 Maria, joka avasi koko syd\u00e4mens\u00e4 minulle, kuultuaan alttarisaarnani. T\u00e4ll\u00e4 yksinkertaisella tyt\u00f6ll\u00e4 oli armonj\u00e4rjestyksess\u00e4 kokemuksia, joita en koskaan ennen ollut kuullut\u2026 Ja nyt vasta&#8221;, ajattelin min\u00e4, &#8220;nyt n\u00e4en tien, joka viepi el\u00e4m\u00e4\u00e4\u00e4n; se on ollut minulta salattuna, kunnes sain puhella Marian kanssa.&#8221; H\u00e4nen yksinkertainen kertomuksensa vaelluksistansa ja kokemuksistansa teki niin syv\u00e4n vaikutuksen syd\u00e4meeni, ett\u00e4 minullekin valkeus koitti; min\u00e4 sain sin\u00e4 iltana, mink\u00e4 vietin Marian seurassa, tuntea taivaallisen ilon esimakua.&#8221;<\/em><\/p>\n<p>Laestadius oppi hyvin suomenkielen ja ajan my\u00f6t\u00e4 Suomesta tuli liikkeen p\u00e4\u00e4alue ja se levisi vahvasti my\u00f6s Pohjois-Pohjanmaalle. Liike kasvoi voimakkaasti ja vakiintui 1870-1890-luvuilla.<\/p>\n<p><em>Juhani Raattamaa<\/em>\u00a0kiteytti lestadiolaisuuden opetusta ja mm. seurakuntaoppia, josta saa kuvan, ett\u00e4 vain heik\u00e4l\u00e4iset pelastuvat. Valtio ja kirkko ovat vain \u201dkuolleita munankuoria\u201d, jotka suojaavat el\u00e4v\u00e4\u00e4 ydint\u00e4. Siksi valtio ja kirkko ovat hy\u00f6dyllisi\u00e4 mutta eiv\u00e4t sis\u00e4ll\u00e4 Jumalan antamaa el\u00e4m\u00e4\u00e4.<\/p>\n<p>Lestadiolaisuudelle t\u00e4rke\u00e4\u00e4 on seurojen pit\u00e4minen ja syntien anteeksiantamuksen julistaminen \u201dJeesuksen nimess\u00e4 ja veress\u00e4\u201d. Vain lestadiolaisilla on oikea avainten valta p\u00e4tev\u00e4\u00e4n anteeksiannon julistukseen ja siksi he ovat ainoa oikea seurakunta ja pelastuksen yhteis\u00f6.<\/p>\n<p>Seuroissa koettiin my\u00f6s voimakkaita liikutuksia ja ilonilmauksia, mink\u00e4 t\u00e4hden osallistujia kutsuttiin hihhuleiksi. Seuroissa ei k\u00e4ytet\u00e4 soittimia, solmiota eik\u00e4 koruja. Luonteeltaan lestadiolaisuus oli vahvasti maallikkoliike.<\/p>\n<p>Lestadiolaisuus hajosi 1890-1910 v\u00e4lisen\u00e4 aikana nelj\u00e4ksi p\u00e4\u00e4suuntaukseksi:<\/p>\n<ul>\n<li><u>Esikoislestadiolaisuus<\/u>\u00a0on pienin, konservatiivisin ja sulkeutunein ryhm\u00e4, joka halusi palata Ruotsin alkuper\u00e4isille juurille. T\u00e4ss\u00e4 ei ole pappeja mukana vaan maallikkovanhimmat ja kiert\u00e4v\u00e4t saarnaajat johtavat paikallisia seuraliikkeit\u00e4.<\/li>\n<li><u>Uusiher\u00e4tys<\/u>\u00a0on avoimin ryhm\u00e4, joka halusi elvytt\u00e4\u00e4 liikett\u00e4 keskittym\u00e4ll\u00e4 Laestadiuksen opetuksiin. Siin\u00e4 papit ja maallikot ovat tasa-arvoisia. Uusiher\u00e4tys tekee pakanal\u00e4hetysty\u00f6t\u00e4 Suomen L\u00e4hetysseuran kautta. Liike on kirkollistunut ja taantunut.<\/li>\n<li><u>Vanhoillislestadiolaisuus<\/u>\u00a0muodostui hajaannusta korjaavaksi liikkeeksi. Se on suurin ryhm\u00e4 ja sit\u00e4 edustaa Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistys (SRK). Liikkeell\u00e4 on paikallisosastoja ja se on luonteeltaan maallikkojohtoinen. Liike on erist\u00e4ytyv\u00e4 ja katsoo perinteiseen lestadiolaiseen tapaan, ett\u00e4 vain he ovat oikea seurakunta ja pelastuksen yhteis\u00f6. Perinteisesti televisio on kielletty samoin kuin ehk\u00e4isyn k\u00e4ytt\u00f6.<\/li>\n<li><u>Rauhansanalainen suunta<\/u>\u00a0kuuluu vanhoillislestadiolaisuuteen, mutta keskittyy l\u00e4hinn\u00e4 Tornionjokilaaksoon ja Pohjanmaan tietyille alueille. Luonteeltaan liike maltillisempi ja avoimempi eik\u00e4 kovin organisoitunut.<\/li>\n<\/ul>\n<p>Vuonna 1960 Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistyksest\u00e4 erosi 60 lestadiolaista pappia kaste- ja l\u00e4hetysty\u00f6riidan vuoksi. Maallikot katsoivat, ett\u00e4 lapsi syntyy pelastuneena, mutta papit puolestaan edellyttiv\u00e4t pelastukseen kastetta. N\u00e4m\u00e4 eronneet papit ja heit\u00e4 kannattaneet maallikot perustivat\u00a0<u>El\u00e4m\u00e4nsanalaisen suunnan<\/u>\u00a0(joka on eri kuin menestysteologinen El\u00e4m\u00e4n Sana \/ Livets Ordet). Kaikkiaan erilaisia lestadiolaisia suuntauksia on l\u00e4hes kymmenen.<\/p>\n<p>Nykyisin lestadiolaisuuden voimakkainta aluetta ovat Pohjois-Pohjanmaa, Per\u00e4meren rannikkoseutu ja Kainuu. Lapissa sit\u00e4 on vain v\u00e4h\u00e4n. Esikoislestadiolaisuus keskittyy Etel\u00e4-Suomen kaupunkeihin. Vanhoillislestadiolaisuuden Suviseurat on suurin hengellinen vuotuinen tapahtuma. Niiss\u00e4 voi olla k\u00e4vij\u00f6it\u00e4 jopa 100\u00a0000 henkil\u00f6n verran.<\/p>\n<p><em>Kommentti lestadiolaisten seurakunta- ja avaintenvaltaopista:<\/em><\/p>\n<p>On k\u00e4sitt\u00e4m\u00e4t\u00f6nt\u00e4 ja surullista kuvitella, ett\u00e4 vain lestadiolaiset pelastuisivat ja vain heid\u00e4n julistamansa synninp\u00e4\u00e4st\u00f6 olisi p\u00e4tev\u00e4. Jeesus antoi l\u00e4hetysk\u00e4skyn Israelissa, josta evankeliumi on levinnyt l\u00e4hes kaikkialle maailmaan. H\u00e4n sanoi:\u00a0<em>joka uskoo ja kastetaan, pelastuu<\/em>. On mielet\u00f6nt\u00e4 edes ajatella, ett\u00e4 pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n jokin hyvin pieni ryhm\u00e4 suomalaisia pelastuisi ja kaikki muut maailman ihmiset mukaan lukien uskovat joutuisivat kadotukseen. Raamattu puhuu koko ajan kaikille kansoille, heimoille, kielille, roduille annetusta pelastuksesta. Jeesus ei my\u00f6sk\u00e4\u00e4n sanonut, ett\u00e4 vain lestadiolaiset pelastuvat. Seurakunta- ja avaintenvaltaopillaan lestadiolaiset kielt\u00e4v\u00e4t Jumalan sanan, Jeesuksen sovitusty\u00f6n laajuuden ja k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 he itse asettuvat Jumalan paikalle pelastuksen antajaksi ja m\u00e4\u00e4ritt\u00e4j\u00e4ksi. T\u00e4llainen ajattelu on puhtaasti ihmisen syntisyytt\u00e4 ja ylpeytt\u00e4. Se on s\u00e4\u00e4li sik\u00e4likin, ett\u00e4 lestadiolaisissa on paljon hyv\u00e4\u00e4 kristillist\u00e4 uskoa ja el\u00e4m\u00e4\u00e4.<\/p>\n<p><span style=\"color: #0000ff;\"><strong>Mit\u00e4 opimme n\u00e4ist\u00e4 vanhoista her\u00e4tysliikkeist\u00e4?<\/strong><\/span><\/p>\n<p>T\u00e4m\u00e4 on aiheellinen kysymys. Todenn\u00e4k\u00f6isesti voimme oppia sek\u00e4 positiivisia ett\u00e4 negatiivisia asioita. Ihanaa ja rohkaisevaa on se, ett\u00e4 Jumala antaa yh\u00e4 uudestaan todella voimakkaitakin ja merkitt\u00e4vi\u00e4 her\u00e4tyksen aikoja pime\u00e4n maailman keskelle. Jumala toimii suvereenisti ja yll\u00e4tt\u00e4enkin. H\u00e4n ottaa k\u00e4ytt\u00f6\u00f6ns\u00e4 pieni\u00e4 ihmisi\u00e4 heid\u00e4n el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 arjen keskelt\u00e4. Jumala k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 tavallisia maatalon poikia ja tytt\u00e4ri\u00e4, h\u00e4n valjastaa k\u00e4ytt\u00f6\u00f6ns\u00e4 pappejakin. Monesti tavallinen \u201dmaallikko\u201d on saanut neuvoa tulevaa suurta her\u00e4tysjohtajaa oikeaan suuntaan.<\/p>\n<p>Jumalan antaman her\u00e4tyksen ydin on aina ollut sama: ihminen on syntinen ja kelpaamaton, mutta Kristus on t\u00e4ydellinen pelastaja ristinty\u00f6n kautta. T\u00e4m\u00e4 syvin ydin on n\u00e4ht\u00e4vill\u00e4 kaikissa nelj\u00e4ss\u00e4 her\u00e4tysliikkeess\u00e4. Jumala on l\u00e4hestynyt ihmist\u00e4 ja pelastanut h\u00e4net.<\/p>\n<p>Eroavuutta on ollut siin\u00e4, miten tuo pelastuksen todellisuus on kohdattu, omistettu ja otettu k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n. Yksi on oivaltanut hurmoksellisessa Pyh\u00e4n Hengen kohtaamisessa, toinen hartaassa anovassa polvirukouksessa, kolmas ankaran parannussaarnan ja evankeliumin otteessa, nelj\u00e4s aralla tunnolla Jumalan sanan ja kasteen armolahjan \u00e4\u00e4rell\u00e4. Omasta kokemuksesta, toisten antamista malleista, kenties oman heimotaustan ja yhteiskunnallisen aseman, sek\u00e4 eri asteisen Raamatun tuntemisen my\u00f6t\u00e4 uskon todellisuutta on eletty osittain eri tavoin.<\/p>\n<p>Jokaisella her\u00e4tysliikkeell\u00e4 on ollut uskon ytimen ohella jotain todella hyv\u00e4\u00e4 annettavaa suomalaiseen hengelliseen el\u00e4m\u00e4\u00e4n. Samalla kenties jokainen her\u00e4tysliike on ollut jossain kohtaa omalla tavallaan sivupolulla, joka onkin noussut ihmisest\u00e4.<\/p>\n<p>Valitettavasti n\u00e4m\u00e4 eroavuudet ja ihmisten syntisyys ovat johtaneet her\u00e4tysliikkeiden osittaiseen ja rajuunkin yhteenottoon ja vuosikymmenten erill\u00e4\u00e4n kulkemiseen. Samaa on koettu my\u00f6hemminkin mm. viidennen her\u00e4tysliikkeen vaiheissa 1960- ja 1970-luvuilla. Varsinkin johtajien v\u00e4lit ovat tulehtuneet ja jonkinlaista henkil\u00f6kohtaista kaunaa on kannettu kenties hautaan asti. T\u00e4m\u00e4 on yht\u00e4 valitettavaa kuin Israelin 12 sukukunnan ajoittaiset vakavat riidat ja jakolinjat omana aikanaan.<\/p>\n<p>Kaiken t\u00e4m\u00e4n keskell\u00e4 Jumalan k\u00e4rsiv\u00e4llisyys, pitk\u00e4mielisyys ja armo on ihmeellist\u00e4. H\u00e4n on jaksanut ja siet\u00e4nyt t\u00e4llaistakin menoa, vaikka varmasti on monesti yritt\u00e4nyt sulattaa erimielisyyksi\u00e4 ja yhdist\u00e4\u00e4 Jumalan kansaa. Samalla tavalla h\u00e4n toimii meid\u00e4nkin aikanamme.<\/p>\n<p>Jumalalla on ollut monia verkkoja syv\u00e4ss\u00e4 suomalaisessa sielunmaisemassa her\u00e4tysliikkeiden muodossa. Varmastikin parempi her\u00e4tysliikkeiden keskin\u00e4inen yhteys olisi tuottanut yhten\u00e4isemm\u00e4n todistuksen Kristuksesta ja keskin\u00e4isen riitelyn sijasta aikaa ja voimia olisi j\u00e4\u00e4nyt enemm\u00e4n l\u00e4hetysk\u00e4skyn t\u00e4ytt\u00e4miseen.<\/p>\n<p>Her\u00e4tysliikkeiden elinvoimaisuuden ytimess\u00e4 on aina ollut niiden todellinen suhde Kristukseen ja Jumalan sanaan. Aito ja l\u00e4heinen suhde synnytt\u00e4\u00e4 aitoa el\u00e4m\u00e4\u00e4, joka ei sulkeudu omien tiukkojen tapojen ja kaavojen sis\u00e4lle. Sulkeutuneisuus ja kaikkien muiden tuomitseminen on varmasti kaikille tarkoitetun evankeliumin hengen vastaista ja kuolettavaa. Toinen \u00e4\u00e4rilaita on maailmaa syleilev\u00e4 \u201drakkaus\u201d niin, ett\u00e4 rakkaus Kristukseen ja Sanaan on unohtunut. N\u00e4in her\u00e4tysliike on maallistunut ja menett\u00e4nyt Jumalan antaman pyh\u00e4n ja aidon rakkauden mukaisen el\u00e4m\u00e4n.<\/p>\n<p>Osa her\u00e4tysliikkeist\u00e4 on kokenut monia jakautumisia sis\u00e4isten kriisien my\u00f6t\u00e4. T\u00e4m\u00e4 saattaa olla merkki siit\u00e4, ett\u00e4 dynaaminen evankeliumin voima ja perusteht\u00e4v\u00e4 on unohdettu. Sen sijaan, ett\u00e4 yhdess\u00e4 oltaisiin valloittamassa maailmaa Kristukselle, on sodittu kesken\u00e4\u00e4n &#8211; lillukanvarsista. Pahimmillaan t\u00e4m\u00e4 on tuhoisaa, mutta toisinaan Jumalan ihmeellisest\u00e4 armosta hajaantuminen on merkinnyt Jumalan verkkojen levitt\u00e4ytymist\u00e4 entist\u00e4 laajemmin. Kuitenkin Jumalan tahto olisi, ett\u00e4 hengellinen yhteis\u00f6 yhteistuumin ja rohkeasti voi suunnata ty\u00f6t\u00e4\u00e4n uusille alueille uusilla ty\u00f6muodoilla, ilman vakavaa kriisi\u00e4.<\/p>\n<p>Jokaisen hengellisen yhteis\u00f6n, liikkeen ja yksil\u00f6n elinvoima piilee siin\u00e4, mik\u00e4 on sen suhde Jeesukseen ja Sanaan, sek\u00e4 miten ajanmukaisesti se toimii.<\/p>\n<p><span style=\"color: #0000ff;\"><strong>Viides her\u00e4tysliike, \u201dviidesl\u00e4isyys\u201d<\/strong><\/span><\/p>\n<p>Nelj\u00e4 edell\u00e4 kuvattua her\u00e4tysliikett\u00e4 on saanut jatkokseen ns. viidennen her\u00e4tysliikkeen, joka koostuu useammista liikkeist\u00e4, suuntauksista ja vaiheista. Sit\u00e4 on kutsuttu my\u00f6s uuspietismiksi.<\/p>\n<p>Viidennen liikkeen taustalla vaikutti monia ilmi\u00f6it\u00e4 kuten teollistuminen, kaupungistuminen, ty\u00f6v\u00e4enliike, uusien aatteiden nousu, liberaaliteologian vahvistuminen, kirkollinen taantuma, osin vanhojen her\u00e4tysliikkeiden voimattomuus, anglosaksinen rukous- ja yhteysliike sek\u00e4 ns. vapaiden suuntien vaikutus.<\/p>\n<p><strong>\u00a0<\/strong><\/p>\n<p><strong><em>Hannulan her\u00e4tys<\/em><\/strong><\/p>\n<p>Evankelioiva her\u00e4tysliike alkoi kirkon piiriss\u00e4 1900-luvun alussa l\u00e4hetyssaarnaaja\u00a0<strong><em>Frans Hannulan<\/em><\/strong>\u00a0ja Suomen L\u00e4hetysseuran tuoman l\u00e4hetysher\u00e4tyksen kautta. Hannulan taustalla oli rukoilevaisuutta ja evankelisen liikkeen painotuksia. Palattuaan Ambomaalta Hannula jatkoi Suomen L\u00e4hetysseuran palveluksessa kiert\u00e4v\u00e4n\u00e4 julistajana. H\u00e4n piti ahkerasti l\u00e4hetystilaisuuksia ja -juhlia ymp\u00e4ri Satakuntaa ja l\u00e4ntist\u00e4 H\u00e4mett\u00e4. Samanaikaisesti evankelinen liike oli irtautumassa l\u00e4hetysseuran yhteydest\u00e4 oman ty\u00f6n\u00e4kyns\u00e4 ymp\u00e4rille. Tunnettu kiistakysymys oli &#8220;koko maailman autuuden -oppi&#8221;. Hannula koetti parhaansa mukaan pysy\u00e4 erill\u00e4\u00e4n kiistasta.<\/p>\n<p>L\u00e4hetysjuhlista muotoutui nopeasti voimakkaita her\u00e4tyskokouksia. Hannulan kanssa julistajana toimi\u00a0<em>K.R. Kares<\/em>. T\u00e4rke\u00e4ksi vuodeksi kehkeytyi 1902, jolloin l\u00e4hetysjuhlia pidettiin Lemussa, Merimaskussa ja Rym\u00e4ttyl\u00e4ss\u00e4. Erityisesti Rym\u00e4ttyl\u00e4n seurakunnan nuorten parissa puhkesi voimakas her\u00e4tys. Pyh\u00e4n Hengen voima koettiin tuolloin hyvin voimakkaana. Muita her\u00e4tyksen koskettamia paikkakuntia olivat mm. Perni\u00f6, Nousiainen ja Askainen.<\/p>\n<p>Her\u00e4tykselle tyypillist\u00e4 olivat juuri l\u00e4hetysjuhlat. Laulukirjana pidettiin Hengellisi\u00e4 lauluja ja virsi\u00e4. Hannulan toiminnan kolme p\u00e4\u00e4asiaa olivat sielujen pelastuminen, l\u00e4hetys ja varojen ker\u00e4\u00e4minen Jumalan valtakunnan ty\u00f6h\u00f6n. H\u00e4n julistuksensa oli ter\u00e4v\u00e4\u00e4, k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6llist\u00e4 ja kansantajuisia. Niiss\u00e4 oli suolaa, mutta ytimen\u00e4 oli aina ristiinnaulittu ja yl\u00f6snoussut Jeesus Kristus. Erityisen t\u00e4rkeiksi muotoutuivat ns. j\u00e4lkikokoukset ja juhlien aikana k\u00e4ydyt henkil\u00f6kohtaiset keskustelut. Hannulan tapana oli kysy\u00e4:\u00a0<em>&#8220;Yst\u00e4v\u00e4ni, mitenk\u00e4 on sinun sielusi laita?&#8221;<\/em><\/p>\n<p>Vuonna 1906 Hannula ja l\u00e4hetysseuran ty\u00f6yhteydess\u00e4 olleet her\u00e4tyshenkiset saarnaajat j\u00e4rjestiv\u00e4t her\u00e4tysviikon. Tapahtumaan osallistui 4000-5000 kuulijaa. Toiseksi t\u00e4rke\u00e4ksi keskukseksi rakentui Tampereen alue. Her\u00e4tyksen ominta aluetta n\u00e4iden ohella oli Lounais-Suomi. Laajalti vaikuttanut her\u00e4tys sai hiljalleen nimen &#8220;Hannulan her\u00e4tys&#8221;. Olihan juuri Frans Hannula sen uutterin puuhamies. H\u00e4nen kerrotaan vierailleen vuodessa jopa 140 tilaisuudessa, mik\u00e4 on eritt\u00e4in paljon ottaen huomioon aikansa kulkuv\u00e4lineet.<\/p>\n<p>Her\u00e4tyksen my\u00f6t\u00e4 alettiin rakentaa rukoushuoneita, joita nousi l\u00e4hes 20 kappaletta. T\u00e4rkeimm\u00e4ksi ja vaikeimmaksi hankkeeksi tuli Turun Betel -kirkon rakentaminen, joka nieli varoja ja voimia jopa yli kaiken kohtuuden. Kirkko valmistui vuonna 1906. Sen toiminta oli vire\u00e4\u00e4 vuosikymmenten ajan. Kirkko myytiin v\u00e4lik\u00e4den kautta Adventtiseurakunnalle 1980-luvulla.<\/p>\n<p>Frans Hannulan kova ty\u00f6tahti kulutti terveytt\u00e4 ja lopulta vuonna 1914 h\u00e4n menehtyi noin 60-vuotiaana. Hannulan my\u00f6t\u00e4 her\u00e4tyksen paras ter\u00e4 taittui ja toiminta alkoi hiipua. Harvoista s\u00e4ilyneist\u00e4 rukoushuoneista yksi on Lemussa. Ks.\u00a0<u>lemunrukoushuone.fi<\/u>.<\/p>\n<p><strong><em>Uukuniemen her\u00e4tys<\/em><\/strong><\/p>\n<p>Uukuniemen her\u00e4tys puhkesi 1900-luvun alussa unissasaarnaaja\u00a0<strong><em>Helena Konttisen<\/em><\/strong>\u00a0ymp\u00e4rille rakentuneen hurmoksellisen her\u00e4tyksen my\u00f6t\u00e4. H\u00e4n sai voimakkaita n\u00e4kyj\u00e4 ja saarnasi horrostilassa, jakoi kehotuksia ja rukoili parantumista. Konttinen saarnasi yli kymmenen vuoden ajan. Keskeinen vuotuinen ajankohta oli elokuussa, jolloin h\u00e4n piti \u201dtilip\u00e4ivi\u00e4\u201d, joissa h\u00e4n k\u00e4vi ankaraan itsetutkistelua. T\u00e4m\u00e4 johti juhlainstituutioon, jossa vietettiin elokuisia tilip\u00e4ivi\u00e4 Uukuniemen her\u00e4tyksen ydintoimintona.<\/p>\n<p>Her\u00e4tys sai ihanteensa voimakkaasta sis\u00e4l\u00e4hetystoiminnasta ja oli luonteeltaan maallikkoliike. Siin\u00e4 painotettiin ihmisten uskonel\u00e4m\u00e4n uudistamista ja v\u00e4h\u00e4osaisten auttamista. T\u00e4m\u00e4 johti Parikanniemen orpokodin ja sen kannatusyhdistyksen perustamiseen vuosina 1915 ja 1917. Yhdistys on nyky\u00e4\u00e4n nimell\u00e4 Parikanniemen yst\u00e4v\u00e4t ry. Toimintaa tukemaan perustettiin my\u00f6s Parikanniemis\u00e4\u00e4ti\u00f6 (<u>parikanniemi.fi<\/u>).<\/p>\n<p>Kun orpokoti j\u00e4i luovutetulle Karjalan alueelle, sen toimintaa jatkaa Ristiinan orpokoti vuodesta 1949 l\u00e4htien. Sen nimeksi muutettiin my\u00f6hemmin Parikanniemen lastenkoti. Vuotuisia juhlia jatketaan yh\u00e4, tosin Saaren kirkolla.<\/p>\n<p>Uukuniemen her\u00e4tyst\u00e4 ei v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 lueta ns. viidenteen her\u00e4tysliikkeeseen vaan se muistuttaa enemm\u00e4n 1800-luvulla koettuja her\u00e4tyksi\u00e4.<\/p>\n<p><strong><em>Muroman her\u00e4tys ja Suomen Raamattuopisto<\/em><\/strong><\/p>\n<p><strong><em>Urho Muroman<\/em><\/strong>\u00a0is\u00e4 oli evankelisen liikkeen pappi. He asuivat Helsingiss\u00e4 aikana, jolloin kirkollista ja kristillist\u00e4 el\u00e4m\u00e4\u00e4 haastoivat ty\u00f6v\u00e4en nousu ja uudet aatesuunnat, sek\u00e4 vapaiden suuntien voimakas toiminta. Muroma itse koki voimakkaan hengellisen her\u00e4tyksen vuonna 1912, kun norjalainen Albert Lunden vieraili Helsingiss\u00e4. H\u00e4n koki, ett\u00e4 vapaakirkollinen her\u00e4tyskokous auttoi ihmisi\u00e4 paremmin k\u00e4\u00e4ntymykseen kuin luterilainen kirkko perinteineen.<\/p>\n<p>Valmistuttuaan papiksi h\u00e4n osallistui etenkin ty\u00f6v\u00e4est\u00f6n evankeliointiin. Muroma piti pitki\u00e4 kokoussarjoja, joita mainostettiin n\u00e4kyv\u00e4sti. Toiminta oli muodoltaan vapaiden suuntien ja sis\u00e4ll\u00f6llisesti siin\u00e4 pyrittiin julistuksen ja sielunhoidon kautta tuomaan ihmisi\u00e4 her\u00e4tykseen ja uskoon. Kokouksia pidettiin kirkoissa, jotka t\u00e4yttyiv\u00e4t \u00e4\u00e4ri\u00e4\u00e4n my\u00f6ten.<\/p>\n<p>Muroman evankeliointity\u00f6 perustui Jumalan antamaan lahjaan, m\u00e4\u00e4r\u00e4tietoisuuteen, uskon k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6lliseksi tekemiseen ja antaumukselliseen sielunhoitoty\u00f6h\u00f6n. H\u00e4nen julistuksensa keskipisteen\u00e4 oli ristiinnaulittu Kristus. Lis\u00e4ksi Muroma painotti uudestisyntymist\u00e4 uskoon tulemisessa sek\u00e4 pyhitysel\u00e4m\u00e4\u00e4. H\u00e4n j\u00e4rjesti vuosittain Hengellisen el\u00e4m\u00e4n syventymisp\u00e4ivi\u00e4 sek\u00e4 perusti Her\u00e4\u00e4 Valvomaan -lehden, jonka levikki kasvoi nopeasti suureksi.<\/p>\n<p>Muroma painotti maallikkoiden j\u00e4rjestelm\u00e4llist\u00e4 raamatunopetusta, mik\u00e4 oli melko vierasta seurakunnissa. T\u00e4t\u00e4 varten h\u00e4n perusti Suomen Raamattuopiston vuonna 1945, joka keskittyi raamattukurssien pit\u00e4miseen ja evankeliointity\u00f6n jatkamiseen. Kaiken ohella Muroma vastusti kirkkoon pesiytynytt\u00e4 liberaaliteologiaa, joka tappoi kristillisen uskon.<\/p>\n<p>Raamattuopiston merkitys kasvoi ja sen toiminta monipuolistui. Siit\u00e4 tuli viidennen her\u00e4tysliikkeen keskus pariksi vuosikymmeneksi. Vaikka Muroma k\u00e4ytti vapaiden suuntien menetelmi\u00e4 eik\u00e4 pit\u00e4nyt kastetta aivan keskeisen\u00e4, h\u00e4n muutoin pit\u00e4ytyi luterilaiseen tunnustukseen.<\/p>\n<p>Raamattuopiston merkitt\u00e4vi\u00e4 toimijoita olivat mm.\u00a0<em>Eino J. Honkanen, Matti H\u00e4kkinen, Uuras Saarnivaara\u00a0<\/em>ja<em>\u00a0Olavi Peltola<\/em>. 1960-luvun puoliv\u00e4liss\u00e4 viidennen her\u00e4tysliikkeen piiriss\u00e4 tapahtui jakautumista mm. suhteessa pyhitykseen ja karismaattisuuteen, sek\u00e4 ty\u00f6n\u00e4yst\u00e4 ja taloudellisista seikoista.<\/p>\n<p>Vuonna 1967 perustettiin Evankelisluterilainen Kansanl\u00e4hetys, jonka piiriin siirtyi monia viidesl\u00e4isi\u00e4 mm. Raamattuopistolta. T\u00e4m\u00e4 merkitsi pitk\u00e4aikaista kriisi\u00e4 ja v\u00e4lien tulehtumista.<\/p>\n<p>Suomen Raamattuopiston ty\u00f6 jatkui ja esimerkiksi nuorisoty\u00f6n merkitys kasvoi koulutuksen ja mm. Pro Fide -yhtyeen my\u00f6t\u00e4. Ty\u00f6t\u00e4 johtamaan tuli\u00a0<em>Raimo M\u00e4kel\u00e4<\/em>. Raamattuopisto alkoi painottaa luterilaista tunnustusta enemm\u00e4n kuin Muroman aikana. Raamattuopisto sai kansanopisto-oikeudet vuonna 1989, nuorisoty\u00f6nohjaajan koulutuksen, sek\u00e4 diakonia-ammattikorkeakoulun (1996-2015).<\/p>\n<p>Suomen Raamattuopiston sivuilla\u00a0<u>sro.fi<\/u>\u00a0kerrotaan seuraavasti:\u00a0<em>Suomen Raamattuopiston S\u00e4\u00e4ti\u00f6 on Raamattuun ja luterilaiseen tunnustukseen sitoutuva itsen\u00e4inen kristillinen j\u00e4rjest\u00f6, jonka tarkoitus on julistaa evankeliumia, opettaa Raamattua, tarjota ihmisille hengellinen koti ja tukea l\u00e4hetysty\u00f6t\u00e4. Raamattuopistossa j\u00e4rjestet\u00e4\u00e4n pitki\u00e4 ja lyhyit\u00e4 raamattukursseja sek\u00e4 muuta koulutusta ja tapahtumia. Se j\u00e4rjest\u00e4\u00e4 yhdess\u00e4 luterilaisten seurakuntien kanssa toimintaa eri puolilla Suomea. Vuokatissa ja Oulussa j\u00e4rjest\u00f6ll\u00e4 on kristilliset loma- ja kurssikeskukset. Raamattuopiston kustannusliike Perussanoma julkaisee kirjallisuutta sek\u00e4 El\u00e4m\u00e4- ja Perusta-lehti\u00e4. Raamattuopiston yst\u00e4vien yhdyssiteen\u00e4 toimii Suomen Raamattuopiston Yst\u00e4v\u00e4t ry ja sen j\u00e4senlehti Yst\u00e4v\u00e4viesti. S\u00e4\u00e4ti\u00f6ll\u00e4 ja sen kustannusliikkeell\u00e4 on noin 60 palkattua ty\u00f6ntekij\u00e4\u00e4 ja moninkertaisesti enemm\u00e4n vapaaehtoisia. Raamattuopiston talous on suureksi osaksi vapaaehtoisen tuen varassa.<\/em><\/p>\n<p><strong><em>Mangsin her\u00e4tys ja Kansan Raamattuseura<\/em><\/strong><\/p>\n<p>Sota-aika on usein my\u00f6s her\u00e4tyksen aikaa. Evankelista\u00a0<em>Frank Mangs<\/em>\u00a0piti her\u00e4tyskokouksia ymp\u00e4ri maata, joista tuli suosittuja. Her\u00e4tyksen jatkuvuutta varten perustettiin vuonna 1945 syntyi Kansan Raamattuseuran S\u00e4\u00e4ti\u00f6 (KRS)\u00a0<em>Yrj\u00f6 Karilaksen<\/em>\u00a0toimesta. Siit\u00e4 ei muodostunut omaa her\u00e4tysliikett\u00e4 vaan evankeliointity\u00f6n palveluj\u00e4rjest\u00f6. KRS keskittyy julistukseen ja evankeliointity\u00f6n koulutukseen seurakunnissa.<\/p>\n<p>Kansan Raamattuseura julkaisee Sana-lehte\u00e4. J\u00e4rjest\u00f6 sai vuonna 1953 Lohjalla sijaitsevan Vivamon maatilan, jonne perustettiin toimintakeskus. Sen my\u00f6t\u00e4 nuorisoty\u00f6 alkoi kasvaa voimakkaasti. My\u00f6hemmin Vivamosta on kehittynyt mm. Raamattukyl\u00e4. 1960-1970-luvuilla toiminta kasvoi uusien ty\u00f6ntekij\u00f6iden ja toimitilojen my\u00f6t\u00e4.<\/p>\n<p>Karas-Sana Oy hoitaa j\u00e4rjest\u00f6n kustannustoimintaa. 1980-luvulla pidettiin T\u00e4ss\u00e4 El\u00e4m\u00e4 -kampanjan, jolla tavoitettiin puoli miljoonaa ihmist\u00e4. Kansan Raamattuseura on j\u00e4rjest\u00e4nyt monia suuria missiotapahtumia Suomessa ja Baltiassa, yhteisty\u00f6ss\u00e4 mm. evankelista, rovasti Kalevi Lehtisen sek\u00e4 Agape-Europan kanssa. Ty\u00f6 on laajentunut my\u00f6s Ven\u00e4j\u00e4lle ja muihin maihin.<\/p>\n<p>KRSn omilla\u00a0<u>kansanraamattuseura.fi<\/u>\u00a0sivustolla kerrotaan seuraavasti:\u00a0<em>Kansan Raamattuseuran S\u00e4\u00e4ti\u00f6 (KRS) on luterilaisen kirkon piiriss\u00e4 toimiva valtakunnallinen evankelioimisj\u00e4rjest\u00f6. Toimintamme kiteytyy sanoihin: El\u00e4mme armosta, kerromme Jeesuksesta. Haluamme rohkaista ihmisi\u00e4 uskomaan Jeesukseen Kristukseen omana Vapahtajanaan ja tuomaan toisiakin h\u00e4nen yhteyteens\u00e4. Haluamme my\u00f6s palvella seurakuntia evankelioimisteht\u00e4v\u00e4n toteuttamisessa ja seurakuntalaisten varustamisessa. Ty\u00f6n piiriss\u00e4 on tilaa taustaltaan ja kristilliselt\u00e4 korostukseltaan erilaisille ihmisille. Kansan Raamattuseura haluaa toimia sillanrakentajana; rakentamassa el\u00e4m\u00e4n siltaa Jumalan yhteyteen sek\u00e4 kristittyjen yhteyteen yli yhteiskunta- ja kirkkokuntarajojen.\u00a0<\/em><\/p>\n<p>Keskittymisest\u00e4 Jeesukseen huolimatta KRS varoo ottamasta kantaa kristillisiin arvo- ja moraalikysymyksiin, mink\u00e4 vuoksi sit\u00e4 voitaneen pit\u00e4\u00e4 viidesl\u00e4isyyden \u201dvasempana siipen\u00e4\u201d.<\/p>\n<p><strong>\u00a0<\/strong><\/p>\n<p><strong><em>Ylioppilasl\u00e4hetys, my\u00f6hemmin OPKO<\/em><\/strong><\/p>\n<p>Suomessa toimi Kristillinen ylioppilasliitto, mutta se oli suuntautunut yhteiskunnallisiin asioihin eik\u00e4 evankeliumin julistamiseen. Lis\u00e4ksi monet kantoivat huolta kirkkomme hengellisest\u00e4 taantumasta. Samanaikaisesti koettiin laajaakin her\u00e4tyst\u00e4 opiskelijoiden keskuudessa. Niinp\u00e4 etenkin Suomen Raamattuopiston ja Kansan Raamattuseuran vaikutuspiiriss\u00e4 mukana olevat kokivat tarpeelliseksi perustaa sellaisen j\u00e4rjest\u00f6n, joka julistaisi evankeliumia opiskelijoille ja johdattaisi Jumalan syvemp\u00e4\u00e4n tuntemiseen Raamatun kautta.<\/p>\n<p>Suomen Ev.lut. Ylioppilasl\u00e4hetys perustettiin vuonna 1964. Sen p\u00e4\u00e4sihteeriksi valittiin\u00a0<em>Juhani Lindgren<\/em>\u00a0ja puheenjohtajaksi\u00a0<em>Asko Jokiranta<\/em>. Ylioppilasl\u00e4hetyksen keskeisi\u00e4 toimijoita olivat heid\u00e4n lis\u00e4kseen\u00a0<em>Olavi Peltola, Osmo Tiilil\u00e4, Raimo M\u00e4kel\u00e4\u00a0<\/em>ja<em>\u00a0Timo Junkkaala<\/em>.<\/p>\n<p>J\u00e4rjest\u00f6n suurimpana voimavarana olivat opiskelijat, jotka v\u00e4littiv\u00e4t evankeliumin sanomaa juuri siell\u00e4, miss\u00e4 opiskelijatoverit olivat eli korkeakouluissa. Tavoittavia ty\u00f6muotoja olivat my\u00f6s boksiaktiot eli opiskelija-asuntuloissa k\u00e4ynnit sek\u00e4 evankelioivat ja apologeettiset luentosarjat yliopistolla. Raamattupiirej\u00e4 oli kymmeni\u00e4. Toiminnan tueksi perustettiin opiskelijalehti Pro Fide.<\/p>\n<p>Monet nuoret olivat evankeliointity\u00f6n ohella halukkaita l\u00e4hetysty\u00f6h\u00f6n. Ylioppilasl\u00e4hetys solmikin monia kansainv\u00e4lisi\u00e4 kontakteja. Toimintaa oli my\u00f6s ruotsinkielisen\u00e4, mik\u00e4 j\u00e4rjest\u00e4ytyi vuonna 1977 omaksi yhdistyksekseen. Ylioppilasl\u00e4hetys halusi tavoittaa koululaisiakin mm<em>. Riitta-Maija Korhosen<\/em>\u00a0ty\u00f6panoksella. Ty\u00f6 kehittyi ja muotoutui niin, ett\u00e4 vuonna 1969 perustettiin Suomen Ev.lut. Teinil\u00e4hetys. Kaikkiaan Ylioppilasl\u00e4hetyksen ty\u00f6 kasvoi ja laajeni 1970-luvulla.<\/p>\n<p>Vuonna 1981 j\u00e4rjest\u00f6n nimi ajanmukaistettiin\u00a0<strong>Suomen Ev.lut. Opiskelija- ja Koululaisl\u00e4hetykseksi (OPKO)<\/strong>. Samalla sen kumppanuutta tiivistettiin muutamien l\u00e4hetysj\u00e4rjest\u00f6jen kanssa. 1980-luku oli toiminnan vakiintumisen ja s\u00e4ilytt\u00e4misen aikaa. Haasteeksi nousi uusien sukupolvien tavoittaminen, sill\u00e4 her\u00e4tysten ja suurten joukkojen aika oli ohi. Uudeksi toimintamuodoksi tuli nuorten valtakunnalliset leirit. 1990-luvulla j\u00e4rjest\u00f6n tavaramerkiksi syntyi valtakunnallinen raamattuvisa. Tuolloin my\u00f6s j\u00e4rjestettiin muutamia omia jumalanpalvelustapahtumia ja pohdittiin seurakuntayhteyden merkityst\u00e4 tai sen puuttumista.<\/p>\n<p>Vuonna 2003 hankittiin En\u00e4-Sep\u00e4n leirikeskus Vihdist\u00e4. 2010-luvulla j\u00e4rjest\u00f6n ty\u00f6ss\u00e4 on tapahtunut toiminnan ter\u00e4v\u00f6itymist\u00e4 ja osallistujien m\u00e4\u00e4r\u00e4n kasvua p\u00e4\u00e4sihteeri\u00a0<em>Jussi Miettisen<\/em>\u00a0johdolla. J\u00e4rjest\u00f6\u00f6n voit tutustua\u00a0<u>opko.fi<\/u>\u00a0-sivustolla.<\/p>\n<p><strong>\u00a0<\/strong><\/p>\n<p><strong><em>Evankelisluterilainen Kansanl\u00e4hetys<\/em><\/strong><\/p>\n<p>Suomessa koettiin 1960-luvulla erityist\u00e4 nuoriso- ja l\u00e4hetysher\u00e4tyst\u00e4. Taustalla oli mm. Suomen Raamattuopiston ja Kansan Raamattuseuran tekem\u00e4 hengellinen ty\u00f6. Samalla kun kannettiin huolta yhteiskunnan maallistumisesta ja uusien aatteiden noususta, koettiin kirkon ajautuneen liiaksi liberaaliteologiseen luopumukseen. Taistelua k\u00e4ytiin ihmisten pelastuksesta ja Raamatun arvovallasta.<\/p>\n<p>Her\u00e4tyksen vahvistamiseksi perustettiin vuonna 1964 Ylioppilasl\u00e4hetys ja 1965 Uusi tie -lehti. Sen toimittajia olivat mm.\u00a0<em>Eino J. Honkanen, Per Olaf Malk, Martti Kaipainen\u00a0<\/em>ja<em>\u00a0Seppo V\u00e4is\u00e4nen<\/em>. Lehti oli uskoville t\u00e4rke\u00e4 mutta se yritettiin kaataa jopa eduskunnan kautta.<\/p>\n<p>Jo pitemp\u00e4\u00e4n oli haaveiltu erityisesti omasta l\u00e4hetysj\u00e4rjest\u00f6st\u00e4. Varsinkin Uusi tie -lehti kokosi yhteen evankelioivan her\u00e4tysliikkeen kannattajia ja vahvisti l\u00e4hetysn\u00e4ky\u00e4. P\u00e4\u00e4tettiin perustaa kattoj\u00e4rjest\u00f6 nimelt\u00e4 Suomen Evankelisluterilainen Kansanl\u00e4hetys vuonna 1967, joka aloitti my\u00f6s l\u00e4hetysty\u00f6n koulutuksen Olavi Peltolan johdolla. Jo samana vuonna pidettiin ensimm\u00e4iset kansanl\u00e4hetysp\u00e4iv\u00e4t.<\/p>\n<p>J\u00e4rjest\u00f6 aloitti slaavilaisty\u00f6n ja osti Hausj\u00e4rvelt\u00e4 Ryttyl\u00e4n ty\u00f6ns\u00e4 keskukseksi. Yhteisty\u00f6t\u00e4 tehtiin Norjan luterilaisen l\u00e4hetysliiton kanssa (NLM), jolta saatiin my\u00f6s rakenteellinen malli Kansanl\u00e4hetyksen organisaatiolle. Alueittain perustettiin kansanl\u00e4hetyspiirej\u00e4.<\/p>\n<p>Liikkeen keskeiseksi toiminta-ajatukseksi muotoutui \u201dEvankelioikaa kansa evankelioimaan kansoja!\u201d (Per Olaf Malk). Tavoitteena oli, ett\u00e4 kotimaan her\u00e4tys kanavoituisi l\u00e4hetysty\u00f6n hyv\u00e4ksi. T\u00e4m\u00e4 merkitsi sit\u00e4, ett\u00e4 Kansanl\u00e4hetyksest\u00e4 tuli sis\u00e4- ja ulkol\u00e4hetysj\u00e4rjest\u00f6.<\/p>\n<p>Ensimm\u00e4iset l\u00e4hetit siunattiin 1968 Japaniin ja Etiopiaan NLM:n ty\u00f6yhteyteen. Kansanl\u00e4hetykseen siirtyi ty\u00f6ntekij\u00f6it\u00e4 mm. Suomen Raamattuopistolta. J\u00e4rjest\u00f6n ensimm\u00e4iseksi p\u00e4\u00e4sihteeriksi valittiin\u00a0<em>Matti V\u00e4is\u00e4nen<\/em>. Vuonna 1971 Kansanl\u00e4hetys hyv\u00e4ksyttiin kirkon viralliseksi l\u00e4hetysj\u00e4rjest\u00f6ksi.<\/p>\n<p>Kansanl\u00e4hetys halusi korostaa Raamatun arvovaltaa ja henkil\u00f6kohtaisen uskon merkityst\u00e4. Se vastusti liberaaliteologiaa ja halusi vaikuttaa yhteiskunnan kristillist\u00e4miseen. Kansanl\u00e4hetyksen aktiivit tukivat Suomen Kristillist\u00e4 Liittoa, mik\u00e4 edesauttoi sit\u00e4, ett\u00e4 puolue sai vuonna 1970 ensimm\u00e4isen kansanedustajansa.<\/p>\n<p>Kansanl\u00e4hetys halusi pysy\u00e4 kirkon sis\u00e4ll\u00e4 ja uudistaa sit\u00e4 Raamatun sanalla. Se haluaa toimia kirkon hyv\u00e4ksi mutta ei liberaaliteologian ehdoilla. Kansanl\u00e4hetys painottaa luterilaista tunnustusta, vaikka alueittain onkin painotus- ja tyylieroja.<\/p>\n<p>Kansanl\u00e4hetyksen sis\u00e4ll\u00e4 koettiin linjaerimielisyytt\u00e4 mm. suhtautumisessa pyhitykseen ja karismaattisuuteen. T\u00e4m\u00e4 vaikutti henkil\u00f6- ja johtosuhteisiin sek\u00e4 sis\u00e4- ja ulkol\u00e4hetyksen v\u00e4liseen tasapainoon. Lopulta koettu j\u00e4nnite kasvoi niin, ett\u00e4 vuonna 1973 syntyi Sanansaattajat ja 1974 L\u00e4hetysyhdistys Kylv\u00e4j\u00e4 nimiset j\u00e4rjest\u00f6t. Varsinkin Kylv\u00e4j\u00e4\u00e4n siirtyi moni Kansanl\u00e4hetyksen l\u00e4hetysty\u00f6ntekij\u00e4. My\u00f6s nykyinen OPKO irtautui Kansanl\u00e4hetyksen yhteydest\u00e4.<\/p>\n<p>Hajaannus koetteli Kansanl\u00e4hetyksen el\u00e4m\u00e4\u00e4 ja ty\u00f6t\u00e4 1970-luvulla mutta seuraavalla vuosikymmenell\u00e4 j\u00e4rjest\u00f6 vahvistui ja vakiinnutti asemansa kirkon piiriss\u00e4. Kaiken keskell\u00e4 l\u00e4hetysty\u00f6n vastuu laajeni ja mm. Neuvostoliittoon salakuljetettiin mittavia m\u00e4\u00e4ri\u00e4 Raamattuja.<\/p>\n<p>Kansanl\u00e4hetys kertoo omasta ty\u00f6st\u00e4\u00e4n\u00a0<u>sekl.fi<\/u>\u00a0sivustolla seuraavasti:\u00a0<em>Suomen Evankelisluterilainen Kansanl\u00e4hetys (SEKL) on vuonna 1967 perustettu Suomen evankelisluterialisen kirkon l\u00e4hetysj\u00e4rjest\u00f6, jonka tarkoituksena on toteuttaa Jeesuksen antamaa l\u00e4hetysk\u00e4sky\u00e4 l\u00e4hell\u00e4 ja kaukana. Kansanl\u00e4hetys on her\u00e4tysliike ja toimii ty\u00f6ss\u00e4\u00e4n Raamatun sek\u00e4 luterilaisen tunnustuksen pohjalta. Tunnuksenamme on\u00a0\u201dEvankelioikaa kansa evankelioimaan kansoja\u201d.<\/em><\/p>\n<p><em>Kansanl\u00e4hetys julistaa kotimaassa evankeliumia hengellisen el\u00e4m\u00e4n syntymiseksi, syvent\u00e4miseksi ja vahvistamiseksi. Tavoitteena on, ett\u00e4 ihmiset Kristuksen rakkauden vaikutuksesta l\u00e4htev\u00e4t liikkeelle joko l\u00e4hett\u00e4jin\u00e4 tai l\u00e4htij\u00f6in\u00e4. Kotimaassa Kansanl\u00e4hetys toimii 17 piirij\u00e4rjest\u00f6ns\u00e4 kautta.<\/em><\/p>\n<p><em>Kansanl\u00e4hetyksell\u00e4 on\u00a068 l\u00e4hetti\u00e4\u00a0(vuonna 2014), jotka toimivat viidell\u00e4toista ty\u00f6alueella Aasiassa,\u00a0Afrikassa,\u00a0Euroopassa\u00a0ja\u00a0Oseaniassa. Kansanl\u00e4hetysopisto sijaitsee Ryttyl\u00e4ss\u00e4\u00a0ja sen tunnuslause on: Kiinnostaako Raamattu?<\/em><\/p>\n<p>Kansanl\u00e4hetys j\u00e4rjest\u00e4\u00e4 kes\u00e4isin valtakunnalliset kansanl\u00e4hetysp\u00e4iv\u00e4t. Sen ty\u00f6t\u00e4 edist\u00e4v\u00e4t Uusi tie -lehti ja kirjakustannus.<\/p>\n<p><strong><em>L\u00e4hetysyhdistys Kylv\u00e4j\u00e4 ja Medial\u00e4hetys Sanansaattajat<\/em><\/strong><\/p>\n<p>N\u00e4ist\u00e4 viidenteen her\u00e4tysliikkeeseen lukeutuvista l\u00e4hetysj\u00e4rjest\u00f6ist\u00e4 tarkemmin kohdassa \u201dKirkkomme l\u00e4hetysj\u00e4rjest\u00f6t\u201d. Ks.\u00a0<u>kylvaja.fi<\/u>\u00a0\/\u00a0<u>flom.fi<\/u>\u00a0sek\u00e4\u00a0<u>sansa.fi<\/u><\/p>\n<p><strong><em>Suomen Teologinen Instituutti (STI)<\/em><\/strong><\/p>\n<p>Suomen Teologinen Instituutti perustettiin vuonna 1987, koska her\u00e4tysliikkeet kokivat yliopistollisen teologikoulutuksen riitt\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4ksi. Sen perustajina olivat monet viidesl\u00e4iset j\u00e4rjest\u00f6t ja rukoilevaiset.<\/p>\n<p>STI j\u00e4rjest\u00e4\u00e4 teologisia luentoja, pienryhmi\u00e4, seurakuntavierailuja, yll\u00e4pit\u00e4\u00e4 kirjastoa ja lukusalia, sek\u00e4 julkaisee Justitia-aikakausikirjaa ja Kulmakivi-lehte\u00e4. Sen ty\u00f6ntekij\u00f6it\u00e4 ovat mm. Timo Eskola tutkijana ja Ville Auvinen p\u00e4\u00e4sihteerin\u00e4. STI:ll\u00e4 on kansainv\u00e4lisi\u00e4 yhteisty\u00f6tahoja Pohjoismaissa ja Saksassa. J\u00e4rjest\u00f6n toimintaan voi tutustua\u00a0<u>sti.fi<\/u>\u00a0sivustolla.<\/p>\n<p><strong><em>Viisikielinen laulukirja ja muu yhteistoiminta<br \/>\n<\/em><\/strong>Yhten\u00e4 viidennen her\u00e4tysliikkeen tuoreena merkkipaaluna voitaneen pit\u00e4\u00e4 yhteisen laulukirjan \u201dViisikielisen\u201d kokoaminen ja julkaiseminen helmikuussa 2014. Laulukirja on mittava ja monipuolinen kokoelma rakkaimpia, tuttuja ja uudempiakin hengellisi\u00e4 lauluja, joita on k\u00e4ytetty vuosikymmenten aikana. Viiden vuoden aikana on pidetty my\u00f6s Kirkkokansan Raamattup\u00e4ivi\u00e4, joihin on kokoontunut eri j\u00e4rjest\u00f6jen v\u00e4ke\u00e4 yhteiselle asialle. T\u00e4m\u00e4 on yksi esimerkki n\u00e4iden tahojen halusta tehd\u00e4 yh\u00e4 tiiviimp\u00e4\u00e4 yhteisty\u00f6t\u00e4 evankeliumin edist\u00e4miseksi.<\/p>\n<p><strong>\u00a0<\/strong><\/p>\n<p><span style=\"color: #0000ff;\"><strong>Karismaattinen liike Suomessa<\/strong><\/span><\/p>\n<p>Karismaattinen liike alkoi rantautua Suomeen 1960-luvulta alkaen etenkin Ruotsin suunnalta. Tukholmassa pidettiin Karisma-72-kokous, jonka vaikutuksesta Suomeen perustettiin karismaattisia pienryhmi\u00e4. Alkuvaiheissa liikkeess\u00e4 toimivat mm.\u00a0<em>Erik Ewalds, Ulla-Christina Sj\u00f6man\u00a0<\/em>ja<em>\u00a0Olli Valtonen<\/em>. Eniten julkisuutta karismaattisuudelle toi helluntaipastori\u00a0<em>Niilo Ylivainion<\/em>\u00a0mittava kokoustoiminta ja ns. kaatumisilmi\u00f6iden esiintyminen vuodesta 1977 alkaen. Varsinkin media halusi nostaa esille n\u00e4it\u00e4 ulkonaisia ilmi\u00f6it\u00e4 varsinaisen julistuksen sijasta.<\/p>\n<p>Kirkon piiriss\u00e4 osa liikkeest\u00e4 j\u00e4rjest\u00e4ytyi Hengen uudistus kirkossamme ry:ksi vuonna 1978. Karismaattisesta toiminnasta tunnettuja ovat olleet pastori Seppo Juntunen, Pirkko Jalovaara sek\u00e4 pastori Markku Koiviston johtama Nokia-missio, joka irtautui kirkosta ja kohtasi vakavia vaikeuksia. Muita karismaattisia yhteis\u00f6j\u00e4 ovat Palatsiseurakunta Tampereella ja Ilpoisten piiri Turussa.<\/p>\n<p>Etenkin vapaakirkossa ja osin helluntailaisuudessa innostuttiin uuskarismaattisista her\u00e4tyksist\u00e4 maailmalla ja niit\u00e4 haluttiin tuoda Suomeen. Niiden vaikutus ainakin osittain synnytti paikallisia kriisej\u00e4 ja seurakuntien jakautumisia, jolloin syntyi uusia City-seurakuntia.<br \/>\n<strong><em>Karismaattisuuden arviointia<\/em><\/strong><\/p>\n<p>L\u00e4ht\u00f6kohtaisesti karismaattisuus nousee Raamatusta ja on luonnollinen osa kristillisyytt\u00e4, vaikkakin vaihtelevissa m\u00e4\u00e4rin. Saman aikaan se on v\u00e4hint\u00e4\u00e4nkin yht\u00e4 altis kristillisyyden ja hengellisyyden v\u00e4\u00e4ristymille kuten kaikki kirkkokunnat, seurakunnat ja liikkeet. Niinp\u00e4 karismaattisuuden nimiss\u00e4 ja my\u00f6t\u00e4 on kaiken hyv\u00e4n ohella esiintynyt ihmisl\u00e4ht\u00f6ist\u00e4 \u201dsielullista\u201d ja jopa demonista toimintaa.<\/p>\n<p><strong><span style=\"color: #0000ff;\">Seuraava suuri her\u00e4tys?<\/span><br \/>\n<\/strong>El\u00e4mme aikaa, jolloin yksil\u00f6t, kansa, yhteiskunta ja jopa kirkko on maallistunut ja el\u00e4\u00e4 yh\u00e4 enemm\u00e4n vailla Raamattua ja uskoa. Liberaalisuus yritt\u00e4\u00e4 repi\u00e4 kaiken raamatullisen. Liberaaliteologia tekee samaa kirkon sis\u00e4ll\u00e4. Kirkko on menett\u00e4m\u00e4ss\u00e4 perustansa ja sanomansa, mik\u00e4 n\u00e4kyy monenlaisena hiipumisena, pinnallisuutena, muotomenoina ja kristillisen uskon vakavina v\u00e4\u00e4ristymin\u00e4.<\/p>\n<p>Aika ajoin on historian saatossa koettu ja kaivattu her\u00e4tyksi\u00e4. Jumala on antanut niit\u00e4 monella eri tavalla, aina yll\u00e4tt\u00e4en. Kymmenisen vuotta sitten rukoiltiin ja odotettiin uutta suurta her\u00e4tyst\u00e4, joka oli kuin jo puhkeamassa esiin. Varsin usein kajahti profetia, ett\u00e4 Jumala ei anna her\u00e4tyst\u00e4, koska uskovat eiv\u00e4t ole siihen valmiita. He eiv\u00e4t rukoile, kasva ja palvele riitt\u00e4v\u00e4sti. He eiv\u00e4t ole riitt\u00e4v\u00e4n pyhi\u00e4\u2026<\/p>\n<p>Itse en usko n\u00e4ihin \u201dprofetioihin\u201d. Jumala on toiminut l\u00e4hes p\u00e4invastaisella taktiikalla. Her\u00e4tys on alkanut silloin, kun kaikki inhimilliset mahdollisuudet on menetetty. Silloin kun kaikki n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 mahdottomalle ja t\u00e4ysin menetetylle, silloin Jumala on noussut ja vuodattanut her\u00e4tt\u00e4v\u00e4n Henkens\u00e4 uudella voimalla.<\/p>\n<p>Her\u00e4tykset alkoivat Jeesuksen ristinkuoleman j\u00e4lkeen. Opetuslapsien maailma oli romahtanut. He pelk\u00e4siv\u00e4t jo omaakin vangitsemista. He olivat lamaantuneita, kaiken menett\u00e4neit\u00e4. Silloin heille ilmestyi yl\u00f6snoussut Jeesus Kristus. Silloin heille annettiin Pyh\u00e4n Hengen voima julistusta ja palvelua varten. Silloin puhkesi her\u00e4tys.<\/p>\n<p>Sama on toistunut historian saatossa eri her\u00e4tyksiss\u00e4. Yht\u00e4kki\u00e4 on kesken hein\u00e4t\u00f6iden vuodatettu her\u00e4tyksen Henki tavallisten ihmisten ylle. Her\u00e4tysten avainhenkil\u00f6it\u00e4 on siirretty l\u00e4hes vankilanomaisiin olosuhteisiin, mutta siell\u00e4 he ovat saaneet keskitty\u00e4 Sanaan ja kiteytt\u00e4\u00e4 sanomansa. Mik\u00e4\u00e4n ei ole voinut est\u00e4\u00e4 Jumalaa. Kaikki kunnia kuuluu yksin Jumalalle, sill\u00e4 vain H\u00e4n antaa her\u00e4tyksen ja vain H\u00e4n sit\u00e4 haluaa kokosyd\u00e4misesti ja puhtaasti. Mik\u00e4\u00e4n ei ole kiinni meist\u00e4 syntisist\u00e4, penseist\u00e4, monin tavoin ep\u00e4onnistuneista uskovista.<\/p>\n<p>Jumala toimii suvereenisti ja antaa uuden, suuren her\u00e4tyksen \u2013 juuri silloin kun me ihmiset olemme kaiken menett\u00e4neit\u00e4, kaiken luopumuksen, liberaalisuuden painamia ja sitomia. Sit\u00e4 eiv\u00e4t tuo rukouksemme eiv\u00e4tk\u00e4 pyhitysohjelmamme. Vasta kun oikea her\u00e4tys alkaa, vasta silloin Jumala t\u00e4ytt\u00e4\u00e4 meid\u00e4t oikealla her\u00e4tyksen Hengell\u00e4 ja sen mukaisella rukouksella, el\u00e4m\u00e4ll\u00e4 ja innolla. Vasta silloin kahleet kirpoavat.<\/p>\n<p>Suuri her\u00e4tys tuo paljon hyv\u00e4\u00e4, mutta hyvin pian nousee ankara vastustus. Jyv\u00e4t seulotaan akanoista ja kulta puhdistetaan tulessa. Kokemusten ja el\u00e4mysten j\u00e4lkeen on aika juurtua ja syventy\u00e4 Sanaan. Vainot, k\u00e4rsimykset ja el\u00e4m\u00e4n kova arki pit\u00e4v\u00e4t l\u00e4hell\u00e4 Kristusta. Kukaan ihminen ei olekaan suuri saarnaaja ja her\u00e4tt\u00e4j\u00e4. Kukaan ihminen ei anna el\u00e4m\u00e4\u00e4. Sen tekee yksin Jumala. Vain H\u00e4n on el\u00e4m\u00e4n ehtym\u00e4t\u00f6n l\u00e4hde. Suuri lopunajallinen her\u00e4tys johtaa suureen, ennenn\u00e4kem\u00e4tt\u00f6m\u00e4\u00e4n uskovien ja juutalaisten vainoon. Moni kokee marttyyrikuoleman. Mutta t\u00e4m\u00e4 ajallinen el\u00e4m\u00e4 ei olekaan p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4mme eik\u00e4 t\u00e4yttymyksemme. Se on taivaissa, kirkkaudessa.<\/p>\n<p>&nbsp;<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"<p>SUOMEN HENGELLISYYDEN HISTORIA \u2013 uskonpuhdistus ja sen j\u00e4lkeinen aika Uskonpuhdistuksen murros ja levi\u00e4minen It\u00e4meren piiriin Uskonpuhdistus alkoi Martti Lutherin kautta vuonna 1517. Katolinen \u201dykseys\u201d s\u00e4rkyi ja pohjoinen Eurooppa irtautui paavin vallasta. Reformaatio merkitsi paluuta Raamattuun, puhdistautumista v\u00e4\u00e4ristyneest\u00e4 uskonnollisuudesta alkuper\u00e4iseen kristillisyyteen. Levisi nopeasti It\u00e4meren piiriin, etenkin hansakaupunkeihin ja mm. Tallinnaan 1525. Maallinen hallinto takasi puitteet ja [&hellip;]<\/p>\n","protected":false},"author":2,"featured_media":0,"parent":0,"menu_order":0,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","template":"text-template.php","meta":{"_acf_changed":false,"footnotes":""},"class_list":["post-6686","page","type-page","status-publish","hentry"],"acf":[],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/raamattuajassamme.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/pages\/6686","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/raamattuajassamme.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/pages"}],"about":[{"href":"https:\/\/raamattuajassamme.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/page"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/raamattuajassamme.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/2"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/raamattuajassamme.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=6686"}],"version-history":[{"count":0,"href":"https:\/\/raamattuajassamme.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/pages\/6686\/revisions"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/raamattuajassamme.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=6686"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}