{"id":6426,"date":"2017-11-27T19:40:34","date_gmt":"2017-11-27T19:40:34","guid":{"rendered":"http:\/\/raamattuajassamme.fi\/?page_id=6426"},"modified":"2017-11-27T19:40:34","modified_gmt":"2017-11-27T19:40:34","slug":"tarina-pikkuoravien-leikkikehasta","status":"publish","type":"page","link":"https:\/\/raamattuajassamme.fi\/?page_id=6426","title":{"rendered":"Tarina pikkuoravien leikkikeh\u00e4st\u00e4"},"content":{"rendered":"

TARINA PIKKUORAVIEN LEIKKIKEH\u00c4ST\u00c4<\/strong><\/p>\n

Tapio Rautavaara lausui er\u00e4\u00e4n laulun p\u00e4\u00e4tteeksi syv\u00e4ll\u00e4 rinta\u00e4\u00e4nell\u00e4: T\u00e4m\u00e4 tarina on tosi!<\/em><\/p>\n

 <\/p>\n

Olipa kerran, kauan, kauan sitten\u2026<\/em><\/strong><\/p>\n

pikkuoravien leikkikeh\u00e4. Se sijaitsi suuren vett\u00e4 kuvaavan kaupungin keskell\u00e4. Se kuului osana viel\u00e4 suurempaan koko pikkuoravien valtakunnan kattavaan leikkikehien ketjuun.<\/p>\n

T\u00e4ss\u00e4 leikkikeh\u00e4ss\u00e4 ty\u00f6skenteli nelj\u00e4 kokop\u00e4iv\u00e4ist\u00e4 pikkuoravaa Tiku, Taku, Teku ja Toku. Harmaap\u00e4inen Tiku oli koko joukon mainio johtaja. He j\u00e4rjestiv\u00e4t monenlaista ohjelmaa suurelle, eri-ik\u00e4isten pikkuoravien joukolle. N\u00e4iden toimintaa valvoi yhdeks\u00e4n py\u00f6re\u00e4n ritarip\u00f6yd\u00e4n urhoollista pikkuoravaa. N\u00e4iden johtajana oli p\u00e4\u00e4ritari. Yksi pikkuoravaritari oli varsinainen satuset\u00e4 pikkuorava. H\u00e4n osasi keksi\u00e4 mit\u00e4 mielikuvituksellisempia tarinoita ja kaikki uskoivat ne tosina.<\/p>\n

P\u00e4\u00e4llisin puolin kaikki n\u00e4ytti sujuvan mukavasti. Leikkikeh\u00e4ss\u00e4 riitti ohjelmaa aamusta iltaan. Tulijoita oli monen ik\u00e4isi\u00e4 ja kaikilla oli hauskaa.<\/p>\n

Sitten koitti aika, jolloin Tiku jo kovasti harmaannuttuaan p\u00e4\u00e4tti l\u00e4hte\u00e4 viett\u00e4m\u00e4\u00e4n vanhoja p\u00e4ivi\u00e4\u00e4n etel\u00e4n auringon alle. H\u00e4n oli siell\u00e4 ollut jo nuorempana ja kokenut sen todelliseksi paratiisiksi. Kuin vahingossa h\u00e4n oli p\u00e4\u00e4tynyt takaisin kylm\u00e4n Pohjolan perukoille niin pikkuruiseen leikkikeh\u00e4\u00e4n, ett\u00e4 h\u00e4nt\u00e4 oli ihan itkett\u00e4nyt.<\/p>\n

Tiku oli mahtava kauppamies. H\u00e4n osasi myyd\u00e4 pikkuoravien parasta herkkua, k\u00e4pykakkua kenelle tahansa. Kaiken h\u00e4n osasi k\u00e4\u00e4nt\u00e4\u00e4 parhain p\u00e4in. Syv\u00e4ll\u00e4 syd\u00e4mess\u00e4\u00e4n Tiku kuitenkin tiesi, ett\u00e4 pikkuoravien leikkikeh\u00e4ss\u00e4 oli paljon ik\u00e4vi\u00e4 asioita. P\u00e4\u00e4tt\u00e4v\u00e4isesti h\u00e4n kuitenkin peitti kaiken leve\u00e4\u00e4n hymyyn ja kelpo markkinamiehen tavoin h\u00e4n puristi toisista pikkuoravista sen viimeisenkin pisaran. Meill\u00e4 on kaikki hyvin! T\u00e4m\u00e4 on maailman paras pikkuoravien leikkikeh\u00e4! Kaikki ovat niin onnellisia!<\/p>\n

T\u00e4ll\u00e4 taidolla Tiku sai houkuteltua sopivanoloisen, aivan vieraspaikkakuntalaisen, tiet\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4n pikkuorava T\u00e4kyn jatkamaan ty\u00f6t\u00e4\u00e4n. T\u00e4ky tulikin mukaan suurta intoa ja iloa tuntien. H\u00e4nkin halusi laittaa kaiken likoon kaikkien hyv\u00e4ksi. Tikun mahtavien tarinoiden edess\u00e4 T\u00e4ky tunsi itsens\u00e4 kovin pieneksi.<\/p>\n

Hyvin nopeasti T\u00e4ky alkoi ihmetell\u00e4 monta eri asiaa. Vaikka kaiken piti olla niin hienosti ja hyvin, pikkuoravilla olikin paha olla. Leikkikeh\u00e4 oli jo kovin vanha ja siit\u00e4 l\u00e4hti paha haju. Monia yskitti kummallisesti. Jostain syyst\u00e4 harmaap\u00e4inen Tiku ei itse ollutkaan juuri paikalla tuossa leikkikeh\u00e4ss\u00e4 vaan h\u00e4n oli k\u00f6ll\u00f6tellyt mukavasti omassa kotipes\u00e4ss\u00e4. Kolme muuta pikkuoravaa olivat j\u00e4\u00e4neet uurastamaan yksin vuosien ajaksi.<\/p>\n

Koska Tiku-johtaja ei ollut paikalla, p\u00e4\u00e4tti tomera Taku ottaa johdon k\u00e4siins\u00e4. H\u00e4n olikin varsinainen superpikkuorava. H\u00e4n tiesi pilkuntarkasti, miten kaikki piti tehd\u00e4. Toiset pikkuoravat Teku ja Toku olivat h\u00e4nen mielest\u00e4\u00e4n tosi tyhmi\u00e4. Heid\u00e4n oli turha puhua mit\u00e4\u00e4n. Taku kyll\u00e4 tiesi, k\u00e4ski ja n\u00e4ytti k\u00e4dest\u00e4 pit\u00e4en. Pikku hiljaa toiset pikkuoravat eiv\u00e4t en\u00e4\u00e4 uskaltaneet sanoa mit\u00e4\u00e4n. He masentuivat, uupuivat ja alkoivat mietti\u00e4 jopa poisl\u00e4ht\u00f6\u00e4. Ottipa uupunut pikkuorava jopa yhteytt\u00e4 pikkuoravien tukiry:n lakipikkuoravaan. H\u00e4n kun koki olevansa jopa kiusattu. T\u00e4t\u00e4 kaikkea oli jatkunut jo monta pitk\u00e4\u00e4 vuotta. Ja kaiken aikaa teht\u00e4v\u00e4t ja kiire vain kasvoivat.<\/p>\n

Monta h\u00e4mm\u00e4stytt\u00e4v\u00e4\u00e4, kummastuttavaa pient\u00e4 ja suurta asiaa pelmahti esille sielt\u00e4 ja t\u00e4\u00e4lt\u00e4 kun T\u00e4ky vain v\u00e4h\u00e4n kurkisti kaappeihin tai nosti liinoja ja kurkisti niiden alle.<\/p>\n

Tomera Taku pikkuorava viis veisasi moisesta. H\u00e4nkin oli kovin innostunut k\u00e4pykakun asiantuntija. H\u00e4n tunsi k\u00e4pykakun koko pitk\u00e4n historiikin ja osasi sit\u00e4 selvitt\u00e4\u00e4 joka n\u00e4k\u00f6kulmasta. H\u00e4nelle oli t\u00e4rke\u00e4\u00e4, ett\u00e4 kaikki pikkuoravat kuuntelivat h\u00e4nen hienoja esityksi\u00e4\u00e4n. Jos joku uskalsi edes ysk\u00e4ist\u00e4 tai kuiskata esityksen aikana, jopa napsahti ter\u00e4v\u00e4 huomautus.<\/p>\n

Tomeralle Takulle harmaantuneen Tikun poisl\u00e4ht\u00f6 ja uuden, kovin nuoren seuraajan, T\u00e4kyn tulo oli j\u00e4rkytys. Nyth\u00e4n tuo kummallinen T\u00e4ky oli leikkikeh\u00e4ss\u00e4 mukana kaiket p\u00e4iv\u00e4t. Enk\u00f6 en\u00e4\u00e4 saakaan olla ykk\u00f6st\u00e4hti? Niinp\u00e4 Taku \u2013 varmaankin ihan huomaamattaan \u2013 teki T\u00e4kylle monenlaista j\u00e4yn\u00e4\u00e4. H\u00e4n ei tahtonut mill\u00e4\u00e4n tavalla auttaa. Varmaan se p\u00e4rj\u00e4\u00e4, kun on niin fiksu olevinaan\u2026<\/p>\n

T\u00e4ky oli t\u00e4st\u00e4kin h\u00e4mm\u00e4styksest\u00e4 ymmyrk\u00e4isen\u00e4. Emmek\u00f6 leikik\u00e4\u00e4n t\u00e4\u00e4ll\u00e4 yhdess\u00e4?<\/p>\n

Uupuneet pikkuoravat Teku ja Toku saivat pient\u00e4 tuiketta syd\u00e4miins\u00e4, kun T\u00e4ky tuntui v\u00e4litt\u00e4v\u00e4n heist\u00e4. Niinp\u00e4 syd\u00e4met purkautuivat, kyyneleit\u00e4 virtasi ja toivo virisi\u2026<\/p>\n

Kaiken keskell\u00e4 T\u00e4ky ihmetteli, kuinka harmaap\u00e4inen Tiku saattoikin antaa kaiken t\u00e4m\u00e4n tapahtua. Ja miten h\u00e4n saattoi hymyill\u00e4 leve\u00e4sti ja vakuuttaa kaiken olevan hyvin?<\/p>\n

Kyll\u00e4 nyt oli aika k\u00e4\u00e4nty\u00e4 yhdeks\u00e4n pikkuoravaritarin puoleen. He varmastikin osaisivat ja halusivat auttaa. Niinp\u00e4 T\u00e4ky ja kaksi pikkuoravaa Teku ja Toku kirjoittivat tarkat selvitykset kaikesta siit\u00e4, mit\u00e4 oli tapahtunut.<\/p>\n

Pikkuoravien p\u00e4\u00e4ritari oli kuitenkin melkoinen veijari. H\u00e4n koki olevansa t\u00e4rke\u00e4 pikkuorava ja halusi p\u00e4\u00e4tt\u00e4\u00e4 kaikesta itse. Jotain oli toki pakko antaa toistenkin p\u00e4\u00e4tt\u00e4\u00e4 \u2013 noin niin kuin muodon vuoksi. P\u00e4\u00e4ritari pikkuorava tapasi pohtia kaikkea kaikista mahdollista n\u00e4k\u00f6kulmista. Oli nukuttava asioiden ylitse yksi, kaksi, kolme, nelj\u00e4, viisi sataa y\u00f6t\u00e4. H\u00e4n tykk\u00e4si my\u00f6s pelata toisten pikkuoravien kanssa \u201dpikkunappulapeli\u00e4\u201d. Siin\u00e4 py\u00f6ritettiin samoja pikkunappuloita yh\u00e4 uudestaan, uudestaan, uudestaan, uudestaan\u2026 Isot nappulat pidettiin visusti laatikossa. Ne olisivat sotkeneet koko hienon pelin. N\u00e4in oli kulunut mukavasti jo monen monta vuotta.<\/p>\n

Kuullessaan T\u00e4kyn, Tekun ja Tokun ihmeellisist\u00e4 ongelmista p\u00e4\u00e4ritari pikkuorava oli j\u00e4rkyttynyt. Samoin muutkin kahdeksan ritaripikkuoravaa. Eih\u00e4n meill\u00e4 mit\u00e4\u00e4n t\u00e4llaista ole!<\/p>\n

Silloin her\u00e4si my\u00f6s satuset\u00e4 pikkuorava lausumahan: Taku on ollut meill\u00e4 niin kauan kuin muistan. H\u00e4nh\u00e4n on loistopikkuorava. On h\u00e4ness\u00e4 v\u00e4h\u00e4n sellaista s\u00e4rm\u00e4\u00e4kin \u2013 onhan h\u00e4n kotoisin tuhatkunnasta, kaikkien s\u00e4rm\u00e4pikkuoravien luvatusta synnyinmaasta. Kyll\u00e4 sin\u00e4 T\u00e4ky olet nyt niin kovin vaativa. Sinun pit\u00e4\u00e4 n\u00f6yr\u00e4sti tehd\u00e4 niin kuin Taku sanoo.<\/p>\n

T\u00e4h\u00e4n yhtyi sangen moni muukin py\u00f6re\u00e4n p\u00f6yd\u00e4n ritaripikkuorava ny\u00f6kyttelem\u00e4\u00e4n.<\/p>\n

Silloin T\u00e4kylt\u00e4 p\u00e4\u00e4si itku. Eih\u00e4n t\u00e4lle mitt\u00e4\u00e4n voi. T\u00e4m\u00e4 on heid\u00e4n leikkikeh\u00e4. En mie voi heit\u00e4 ruveta pakottammaan mihink\u00e4\u00e4n. Ovatpa itte soppansa keitt\u00e4nneet, joten itte sen saavat sitte my\u00f6s syyv\u00e4!<\/p>\n

Niin T\u00e4ky pakkasi kimpsunsa ja kampsunsa ja l\u00e4hti surullisena pois.<\/p>\n

Vakavan n\u00e4k\u00f6isin\u00e4 yhdeks\u00e4n py\u00f6re\u00e4n p\u00f6yd\u00e4n ritaripikkuoravaa pudistelivat p\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n ja vetiv\u00e4t paksun punaisen viivan T\u00e4kyn nimen ylitse.<\/p>\n

Kaikki jatkui onnellisesti niin kuin ennenkin. Taku tiesi, k\u00e4ski ja ohjasi kaiken s\u00e4rmikk\u00e4\u00e4ll\u00e4 tavallaan. Teku ja Toku uurastivat hiljaisina yh\u00e4 suurempien reppujen painamina. K\u00f6hin\u00e4 ja p\u00f6hin\u00e4 jatkui tuoksahtavassa leikkikeh\u00e4ss\u00e4. P\u00e4\u00e4ritari sai jatkaa valinkauhassa. Pikkunappulapeli napsahteli. Kukaan ei tosin en\u00e4\u00e4 muistanut, miten sit\u00e4 pitik\u00e4\u00e4n pelata. Lopulta kaikki unohtivat, miksi he edes olivat tuossa leikkikeh\u00e4ss\u00e4. K\u00e4pykakku oli sy\u00f6ty jo aikoja sitten eik\u00e4 siit\u00e4 ollut en\u00e4\u00e4 kuin kaukainen muisto.<\/p>\n

Kaiken tapahtuneen ikuiseksi sinetiksi ly\u00f6tiin murtamaton punainen vahasinetti. Sen iski koko valtakunnan keskusleikkikeh\u00e4n p\u00e4\u00e4strategi pikkuorava Erehtym\u00e4t\u00f6n Yrj\u00f6. H\u00e4nen rakkain lempilaulunsa oli “kaikki muu paitsi purjeh… muoto on turhaa”. Kaikki on hyvin, kun se tehd\u00e4\u00e4n muodollisesti oikein<\/em> – oli h\u00e4nen kuolematon mottonsa.<\/p>\n

Ja niin p\u00e4\u00e4ttyi tarina pikkuoravien leikkikeh\u00e4st\u00e4, ei ehk\u00e4 onnellisesti – tai riippuu n\u00e4k\u00f6kulmasta – mutta kuitenkin, jokaisella tarinalla on omanlainen loppunsa.<\/em><\/strong><\/p>\n

(Syv\u00e4ll\u00e4 rinta\u00e4\u00e4nell\u00e4) T\u00e4m\u00e4 tarina on tosi!<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

TARINA PIKKUORAVIEN LEIKKIKEH\u00c4ST\u00c4 Tapio Rautavaara lausui er\u00e4\u00e4n laulun p\u00e4\u00e4tteeksi syv\u00e4ll\u00e4 rinta\u00e4\u00e4nell\u00e4: T\u00e4m\u00e4 tarina on tosi!   Olipa kerran, kauan, kauan sitten\u2026 pikkuoravien leikkikeh\u00e4. Se sijaitsi suuren vett\u00e4 kuvaavan kaupungin keskell\u00e4. Se kuului osana viel\u00e4 suurempaan koko pikkuoravien valtakunnan kattavaan leikkikehien ketjuun. T\u00e4ss\u00e4 leikkikeh\u00e4ss\u00e4 ty\u00f6skenteli nelj\u00e4 kokop\u00e4iv\u00e4ist\u00e4 pikkuoravaa Tiku, Taku, Teku ja Toku. Harmaap\u00e4inen Tiku oli […]<\/p>\n","protected":false},"author":2,"featured_media":0,"parent":0,"menu_order":0,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","template":"text-template.php","meta":{"_acf_changed":false,"footnotes":""},"class_list":["post-6426","page","type-page","status-publish","hentry"],"acf":[],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/raamattuajassamme.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/pages\/6426","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/raamattuajassamme.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/pages"}],"about":[{"href":"https:\/\/raamattuajassamme.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/page"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/raamattuajassamme.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/2"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/raamattuajassamme.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=6426"}],"version-history":[{"count":0,"href":"https:\/\/raamattuajassamme.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/pages\/6426\/revisions"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/raamattuajassamme.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=6426"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}