{"id":634,"date":"2015-09-10T13:36:39","date_gmt":"2015-09-10T13:36:39","guid":{"rendered":"http:\/\/raamattuajassamme.fi\/?page_id=634"},"modified":"2015-09-10T13:36:39","modified_gmt":"2015-09-10T13:36:39","slug":"jumalan-teko-ja-ihmisen-vastuu","status":"publish","type":"page","link":"https:\/\/raamattuajassamme.fi\/?page_id=634","title":{"rendered":"Jumalan k\u00e4sien muovattavana"},"content":{"rendered":"

JUMALA MUOVAA MEIT\u00c4<\/strong><\/p>\n

Aki Miettinen \/ One Way Mission, toiminnanjohtaja Tapani Suonnon luvalla<\/p>\n

 <\/p>\n

Peltoon k\u00e4tketty aarre<\/strong><\/p>\n

Matt. 13:44 kertoo ihmeest\u00e4, jossa maamies l\u00f6yt\u00e4\u00e4 peltoon k\u00e4tketyn aarteen. Mies, mahdollisesti vuokraviljelij\u00e4, meni ja myi kaiken omaisuutensa ja osti tuon pellon saadakseen aarteen itselleen. Jumala n\u00e4kee jokaisessa meiss\u00e4 samanlaisen aarteen ja h\u00e4n on ostanut Kristuksen verell\u00e4 peltomme omakseen. Aarre on taivasten valtakunta, joka on meiss\u00e4.<\/p>\n

Taivasten valtakunta oli murtautunut ihmiskunnan keskelle. Sen vuoksi Kristus oli kuollut ja her\u00e4tetty kuolleista ja Pyh\u00e4 Henki oli l\u00e4hetetty. Siksi Paavali julistaa rohkeasti kirjeiss\u00e4\u00e4n, ett\u00e4 me olemme \u201dnyt, ei kuitenkaan viel\u00e4\u201d kansalaisia tarkoittaen sit\u00e4, ett\u00e4 jo nyt Jumalan valtakunta on todellisena meid\u00e4n keskell\u00e4mme. N\u00e4in on, kun rukoilemme: \u201dTulkoon sinun valtakuntasi, tapahtukoon sinun tahtosi my\u00f6s maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4 niin kuin taivaassa\u201d. <\/em>Mik\u00e4 valtava ajatus: Jumalan valtakunta t\u00e4\u00e4ll\u00e4 maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4. Paavalille t\u00e4m\u00e4 oli t\u00e4ytt\u00e4 totta.<\/p>\n

 <\/p>\n

Aarre saviastioissa<\/strong><\/p>\n

\u201dMutta t\u00e4m\u00e4 aarre on meill\u00e4 saviastioissa, ett\u00e4 tuo suunnattoman suuri<\/em>\u00a0voima olisi Jumalan eik\u00e4 n\u00e4ytt\u00e4isi tulevan meist\u00e4\u201d.<\/em>\u00a0(2 Kor. 4:17) Sinussa toimii suunnattoman suuri voima, mutta koska se on saviastiassa, se ei ole sinun vaan Jumalan.<\/p>\n

Paavali kirjoittaa edelleen:\u00a0\u201dKiitos olkoon Jumalan, joka aina kuljettaa<\/em>\u00a0meit\u00e4 voittosaatossa\u201d.<\/em><\/p>\n

Jumala kuljettaa meit\u00e4\u00a0aina\u00a0voittosaatossa. Paavalille t\u00e4m\u00e4 oli totista totta; h\u00e4n ei saarnannut menestysteologiaa vaan sit\u00e4, ett\u00e4 yl\u00f6snousemusvoima on uskovien eli seurakunnan keskell\u00e4 todellisena l\u00e4sn\u00e4. Siksi kaikki Raamatun lupaukset ovat mahdollisia t\u00e4n\u00e4\u00e4nkin niin kuin alkuseurakunnassa, jotta\u00a0\u201dkukaan ei olisi armosta osaton\u201d<\/em>.<\/p>\n

2 Korinttilaiskirjeen 4. luvussa on voimakas vastakkainasettelu: alkuosa julistaa evankeliumin voiman kirkkautta, mutta seuraavissa jakeissa Paavali k\u00e4\u00e4ntyy kertomaan niiden heikkoudesta, jotka tuota kirkkauden sanomaa julistavat. Valtavaa sanomaa viev\u00e4tkin eteenp\u00e4in saviastiat.<\/p>\n

Se aarre, joka meiss\u00e4 on, on Pyh\u00e4 Henki tai Kristus meiss\u00e4, kirkkauden toivo, mutta astiat olemme me. Meill\u00e4 on siis aarre saviastiassa.<\/p>\n

 <\/p>\n

Puhdistuksen j\u00e4lkeen rauhoittumaan<\/strong><\/p>\n

Raamattu puhuu usein Jumalasta savenvalajana. Esim. Jes. 64: 8\u00a0\u201dMutta olethan sin\u00e4,<\/em>\u00a0Herra, meid\u00e4n Is\u00e4mme. Me olemme savi, ja sin\u00e4 olet meid\u00e4n valajamme. Kaikki me olemme sinun k\u00e4ttesi tekoa.\u201d<\/em><\/p>\n

Jumala on taivaallinen savenvalajamme, joka muovaa meit\u00e4. Ennen kuin savi saa astian muodon, on monia ty\u00f6vaiheita. Ensin savi tietysti nostetaan pellosta, sitten se pest\u00e4\u00e4n ja pannaan sivuun rauhoittumaan.\u00a0Savi siis rauhoitetaan, eik\u00f6 ole mukava kuva? Kun olet tullut uskoon eli kun Jumala on nostanut sinut pellosta, h\u00e4n on pessyt sinut verell\u00e4\u00e4n niin, ett\u00e4 olet puhdas, pyhitt\u00e4nyt sinut ja sitten h\u00e4n laittaa sinut rauhoittumaan.<\/p>\n

Hienoin saarna asemastamme Jumalan edess\u00e4 on pieni lapsi is\u00e4ns\u00e4 syliss\u00e4. Ajattele t\u00e4t\u00e4: Kristuksen veren kautta meill\u00e4 on p\u00e4\u00e4sy kaikkein pyhimp\u00e4\u00e4n, paikkaan, jossa Jumala, meid\u00e4n Is\u00e4mme, ilmestyy, ja me saamme juosta esteett\u00e4 Is\u00e4n syliin. Usein meill\u00e4 vain on niin kauhea kiire, ettemme osaa rauhoittua siihen. Monilla on uskoon tulon j\u00e4lkeen valtava kiire toimia. Jumala kuitenkin sanoo, ett\u00e4 \u201drauhoitu hetkeksi, sinut on pesty ja savikin rauhoittuu\u201d. T\u00e4t\u00e4 vaihetta voisi ajatella kuherruskuukautena Kristuksen kanssa ja kuherruskuukausihan on hieno asia. Sana ja el\u00e4m\u00e4 alkavat sulautua yhteen.<\/p>\n

 <\/p>\n

El\u00e4m\u00e4mme paakut ja kovettumat<\/strong><\/p>\n

Rauhoitusvaiheen j\u00e4lkeen seuraa hankalampi vaihe: savi kirnutaan ja pehmitet\u00e4\u00e4n. N\u00e4in saadaan kovettumat ja paakut pois. Kovettumien paikantamiseksi savea pistell\u00e4\u00e4n, sill\u00e4 jos saven sis\u00e4\u00e4n j\u00e4\u00e4 kovettumia, siit\u00e4 seuraa my\u00f6hemm\u00e4ss\u00e4 ty\u00f6st\u00f6vaiheessa rikkoutuminen.<\/p>\n

Meid\u00e4n on vaikea hyv\u00e4ksy\u00e4 sit\u00e4, ett\u00e4 kun kuherruskuukausi Kristuksen kanssa p\u00e4\u00e4ttyy, meit\u00e4 aletaankin pistell\u00e4, jotta sisimp\u00e4mme paakut ja kovettumat l\u00f6ytyisiv\u00e4t. T\u00e4m\u00e4 vaivaaminen, kirnuaminen ja pisteleminen on kuitenkin ainoa tapa, jolla voimme edet\u00e4 valmistumisprosessissa.<\/p>\n

Kenties Roomalaiskirjeen 5. luvun alku kuvaa t\u00e4t\u00e4 vaihetta ainakin jossakin m\u00e4\u00e4rin.\u00a0\u201d\u2026 ja meid\u00e4n kerskauksemme on Jumalan kirkkauden toivo. Eik\u00e4 ainoastaan se, vaan meid\u00e4n kerskauksenamme ovat my\u00f6s ahdistukset, sill\u00e4 me tied\u00e4mme, ett\u00e4 ahdistus saa aikaan k\u00e4rsiv\u00e4llisyytt\u00e4, mutta k\u00e4rsiv\u00e4llisyys koettelemuksen kest\u00e4mist\u00e4, ja koettelemuksen kest\u00e4minen toivoa; mutta toivo ei saata h\u00e4pe\u00e4\u00e4n; sill\u00e4 Jumalan rakkaus on vuodatettu meid\u00e4n syd\u00e4miimme Pyh\u00e4n<\/em>\u00a0Hengen kautta, joka on meille annettu.\u201d<\/em><\/p>\n

 <\/p>\n

Seurakunta savenvalajan apuna<\/strong><\/p>\n

Savenvalaja, joka vaivaa ja k\u00e4sittelee meit\u00e4, on Jumala. Usein h\u00e4n k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 apunaan muita ihmisi\u00e4. Joudummekin my\u00f6nt\u00e4m\u00e4\u00e4n, ett\u00e4 tarvitsemme toinen toisiamme ja seurakuntayhteytt\u00e4. Juuri Jumala on asettanut seurakuntaan kaikki ne erilaiset ihmiset, joiden kautta meid\u00e4nkin luonteemme kovettumia ja paakkuja kaivellaan. Hankaluudestaan huolimatta vaihe on tarpeellinen, jotta h\u00e4iritsev\u00e4t paakut l\u00f6ytyv\u00e4t ja poistuvat. Sen t\u00e4hden Jumala sallii sen meille.<\/p>\n

Voimme ottaa oppia Paavalin asenteesta Roomalaiskirjeess\u00e4. Emme siis kerskaa ainoastaan Kristuksen armosta ja kirkkaudesta ja toivosta, vaan my\u00f6s ahdistuksista, koska tied\u00e4mme, ett\u00e4 se saa aikaan jotain hyv\u00e4\u00e4. Vaikka pistelemiset, koettelemukset ja menneisyyden selvittely ovat kipeit\u00e4 toimenpiteit\u00e4, ne ovat v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00f6mi\u00e4 hyv\u00e4ksi astiaksi valmistumisessa.<\/p>\n

Saven vaivaamisen tarkoitus on sitkist\u00e4\u00e4 savea.\u00a0\u201dMutta k\u00e4rsiv\u00e4llisyys saa aikaan<\/em>\u00a0koettelemuksen kest\u00e4mist\u00e4.\u201d <\/em>Me ihmiset olemme usein liian h\u00e4t\u00e4isi\u00e4. Niilo Ylivainio kertoi kerran, miten er\u00e4\u00e4ss\u00e4 kokouksessa pohjalainen mies tuli rukoiltavaksi. Kun Niilo kysyi, mit\u00e4 mies halusi Jumalan tekev\u00e4n h\u00e4nelle, t\u00e4m\u00e4 vastasi haluavansa saada k\u00e4rsiv\u00e4llisyytt\u00e4 t\u00e4ss\u00e4 ja nyt! Se ei valitettavasti onnistu niin, sill\u00e4 k\u00e4rsiv\u00e4llisyys tulee koettelemusten kautta.<\/p>\n

 <\/p>\n

Tahdotko?<\/strong><\/p>\n

Vaivaamisen j\u00e4lkeen savi laitetaan sivuun. On vapauttavaa tiet\u00e4\u00e4, ettei k\u00e4sittely kest\u00e4 loputtomiin. Savi pannaan taas lepoon. T\u00e4m\u00e4n lepovaiheen pituuden m\u00e4\u00e4rittelee Jumala sen mukaan, millaisia me olemme. H\u00e4n tuntee meid\u00e4t.<\/p>\n

Lepovaiheen j\u00e4lkeen savi otetaan j\u00e4lleen p\u00f6yd\u00e4lle ja varsinainen astian valmistus alkaa. Savea ei voi koskaan pakottaa vaan savenvalaja suostuttelee sen haluamaansa muotoon. Jumala kysyy siis aina: tahdotko?<\/p>\n

Minua siunaa monesti ajatus, joka on Raamatussa luomiskertomuksesta alkaen. Jumala loi sanallaan kaiken muun, mutta kun h\u00e4n loi ihmisen, h\u00e4n otti maan tomua. Jumala tahri k\u00e4tens\u00e4, kun h\u00e4n loi ihmisen. Toisen kerran h\u00e4n tahri k\u00e4tens\u00e4, kun h\u00e4n lunasti ihmisen. Silloin ne tahrautuivat h\u00e4nen Poikansa viattomaan vereen.<\/p>\n

Ja viel\u00e4 lunastuksen j\u00e4lkeenkin Jumala on savenvalaja, joka on valmis pyhyydess\u00e4\u00e4n j\u00e4lleen tahrimaan k\u00e4tens\u00e4, ottamaan savemme, tarttumaan meihin ja alkamaan muovata meit\u00e4. Sama Pyh\u00e4 Jumala, joka on rakkaus.<\/p>\n

Niinp\u00e4 sitten joudumme tuohon p\u00f6yd\u00e4lle, jos tahdomme \u2013 Jumala suostuttelee meit\u00e4, ei pakota. H\u00e4n tiet\u00e4\u00e4, miss\u00e4 sinun ja minun kipukynnyksemme on. Se on armollista ja lohdullista tiet\u00e4\u00e4.<\/p>\n

 <\/p>\n

Syvent\u00e4v\u00e4\u00e4 savustamista<\/strong><\/p>\n

Kun savi sitten on saanut oikean muodon, alkaa mielenkiintoinen vaihe: esil\u00e4mmitt\u00e4minen. Astia savustetaan polttoa varten. Entisaikaan t\u00e4m\u00e4n savustamisen suorittivat savenvalajan oppipojat.<\/p>\n

Olemme jo p\u00e4\u00e4sseet aika pitk\u00e4lle. Savenvalaja itse on ty\u00f6st\u00e4nyt meit\u00e4 p\u00f6yd\u00e4ll\u00e4\u00e4n ja on antanut meille haluamansa muodon. Mutta sitten tulevatkin oppipojat, jotka aloittavat savustamisen \u2013 siin\u00e4 tulee kyll\u00e4 vesi silmiin. On hankalaa olla savustettavana varsinkin, kun savustajia ovat oppipojat.<\/p>\n

T\u00e4m\u00e4 vaihe voi kuvata meid\u00e4n sopeutumistamme yh\u00e4 enemm\u00e4n osaksi seurakuntaa. Esil\u00e4mmitys savustamisineen on prosessi, jossa tulemme yht\u00e4 tietoisemmaksi sek\u00e4 Jumalasta ett\u00e4 niist\u00e4 kiusauksista, joita aiheuttavat meid\u00e4n oma lihamme, kanssamatkaajat ja maailma. N\u00e4emme selvemmin, miten meiss\u00e4 on lihan haluja ja tekoja, vaikka olemmekin jo vaeltaneet Kristuksen seurassa. Huomaamme my\u00f6s sen, ett\u00e4 kanssamatkaajatkaan eiv\u00e4t ole enkeleit\u00e4 vaan ihan samanlaisia ihmisi\u00e4 kuin me.<\/p>\n

Alamme k\u00e4sitt\u00e4\u00e4, mink\u00e4lainen ihme Jumalan seurakunta on ja mit\u00e4 on Pyh\u00e4n Hengen luoma ykseys erilaisuudessa. Ja alamme hyv\u00e4ksy\u00e4 toisiamme ja my\u00f6s sen, ett\u00e4 min\u00e4 itsekin saan olla siin\u00e4 savustusvaiheessa ihan sellainen astia, miksi Jumala on minua alkanut muovata.<\/p>\n

 <\/p>\n

Koetuksen helle<\/strong><\/p>\n

Saviastian valmistuksen viimeinen vaihe on polttaminen. Vasta kun astia hehkuu oikealla tavalla, se on valmis ja onnistunut.<\/p>\n

\u201dRakkaani, \u00e4lk\u00e4\u00e4 oudoksuko sit\u00e4 hellett\u00e4, jossa olette ja joka on teille koetukseksi, ik\u00e4\u00e4n kuin teille tapahtuisi jotakin outoa, vaan iloitkaa, sit\u00e4 my\u00f6ten kuin olette osallisia Kristuksen k\u00e4rsimyksist\u00e4, ett\u00e4 te my\u00f6s h\u00e4nen kirkkautensa ilmestymisess\u00e4 saisitte iloita ja riemuita. Jos teit\u00e4 solvataan Kristuksen nimen t\u00e4hden, niin te olette autuaat, sill\u00e4 kirkkauden ja Jumalan Henki lep\u00e4\u00e4 teid\u00e4n p\u00e4\u00e4ll\u00e4nne.\u201d<\/em>\u00a0(1 Piet. 4:12-14)<\/p>\n

Polttamisvaihe saattaa merkit\u00e4 kokemusta, ett\u00e4 Jumala todella vie meit\u00e4 k\u00e4rsimyksiin h\u00e4nen nimens\u00e4 t\u00e4hden. Kristuksen seuraamisen t\u00e4hden saatamme joutua sek\u00e4 sis\u00e4isiin ett\u00e4 ulkoisiin prosesseihin, joissa esiin nousee yh\u00e4 kipe\u00e4mpi\u00e4 asioita. Kun sitten hehkumme oikealla tavalla, olemme valmiita otettavaksi pois savenvalajan uunista.<\/p>\n

 <\/p>\n

Arki- vai juhlakuppi?<\/strong><\/p>\n

2 Timoteuskirjeen 2. luku kertoo siit\u00e4, miten taloudessa on astioita monenlaista k\u00e4ytt\u00f6\u00e4 varten. Me haluaisimme tietysti olla niit\u00e4 mahtavimpia astioita siell\u00e4 astiakaapissa. Mutta mit\u00e4 se merkitsisi hengellisess\u00e4 el\u00e4m\u00e4ss\u00e4? Haluaisitko olla posliinikuppi, joka otetaan esiin vain silloin, kun taloon tulee kunniavieraita? Tai juhlakalusto, joka otetaan silloin, kun on h\u00e4it\u00e4 ja hautajaisia?<\/p>\n

Vai haluaisitko olla Jumalan k\u00e4dess\u00e4 arkikuppi, jota k\u00e4ytet\u00e4\u00e4n joka aamu ja johon aamukahvi kaadetaan? Kuppi, joka on k\u00e4yt\u00f6ss\u00e4 pitkin p\u00e4iv\u00e4\u00e4? Uskon, ett\u00e4 valtaosa meist\u00e4 haluaisi Jumalan k\u00e4yt\u00f6ss\u00e4 olla nimenomaan n\u00e4it\u00e4 arjen astioita.<\/p>\n

Rukoilkaamme my\u00f6s, ettei seurakunnastakaan tulisi mik\u00e4\u00e4n pyhimysten museo, joka on t\u00e4ynn\u00e4 arkeologisesti arvokkaita astioita, sein\u00e4lle ripustettuja ja lasikaappiin talletettuja niin, ettei kukaan voi niihin koskea. Olkaamme mieluummin vaikkapa kirpputorimyym\u00e4l\u00e4, miss\u00e4 on paljon arjen astioita, joihin saa koskea ja joista voi valita tarvitsemansa. Antakaamme seurakunnan olla juhlaesineiden n\u00e4yttelyn sijasta arkiastioiden, jopa s\u00e4rjettyjen ja pilalle menneiden astioiden eli syntisten sairaala, jossa Jumala muovaa meit\u00e4 yh\u00e4 uudelleen ja uudelleen.<\/p>\n

 <\/p>\n

Olemme Jumalan k\u00e4siss\u00e4<\/strong><\/p>\n

Ent\u00e4 jos menemme rikki \u2013 meh\u00e4n olemme kaikki valuvikaisia.<\/p>\n

Jeremian kirjan18. luvusta l\u00f6yd\u00e4mme kertomuksen siit\u00e4, miten Jeremialle tuli sana:\u00a0\u201dNouse ja mene alas savenvalajanhuoneeseen\u2026 Ja jos astia, jota h\u00e4n valmisti, meni pilalle, niin kuin savi voi menn\u00e4, niin h\u00e4n teki siit\u00e4 taas toisen astian, miten vain savenvalaja n\u00e4ki parhaaksi tehd\u00e4. Silloin tuli minulle t\u00e4m\u00e4 Herran sana: Enk\u00f6 min\u00e4 voi tehd\u00e4\u2026\u201d<\/em><\/p>\n

Paavali jatkaa:\u00a0\u201dSanoisiko savi valajalleen, miksi minusta t\u00e4llaisen astian teit?\u201d<\/em><\/p>\n

Kun menemme rikki, on turvallista tiet\u00e4\u00e4, ett\u00e4 me s\u00e4rymme Jumalan k\u00e4siss\u00e4. Rikkoutuminenkin tapahtuu h\u00e4nen k\u00e4siss\u00e4\u00e4n.<\/p>\n

Er\u00e4s helluntaisaarnaaja sanoi, ett\u00e4 \u201dKun menen rikki ja Jumala heitt\u00e4\u00e4 minut sellaiseen rikkimenneiden astioiden varastoon, joka savenvalajilla on, niin siell\u00e4 sirujenkin kasassa min\u00e4 huudan: Halleluja! Sill\u00e4 tied\u00e4n, ett\u00e4 savenvalajani on Jumala ja Jumalan k\u00e4siss\u00e4 on turvallista s\u00e4rky\u00e4.\u201d My\u00f6s Daavid sanoi valinnan hetkell\u00e4: \u201dEn halua ihmisilt\u00e4 mit\u00e4\u00e4n vaan haluan j\u00e4\u00e4d\u00e4 Jumalan k\u00e4siin.\u201d<\/p>\n

On hyv\u00e4 tiet\u00e4\u00e4, ett\u00e4 jos menemme rikki, Herra aloittaa aina alusta. H\u00e4nell\u00e4 riitt\u00e4\u00e4 aina vaihtoehtoja ja h\u00e4nell\u00e4 riitt\u00e4\u00e4 k\u00e4rsiv\u00e4llisyytt\u00e4. Ja kuten savenvalajalla my\u00f6s Jumalalla on s\u00e4rkyneiden astioiden sirpalekasa, josta h\u00e4n ajallaan ty\u00f6st\u00e4\u00e4 uusia astioita.<\/p>\n

 <\/p>\n

Kohti Kristuksen kaltaisuutta<\/strong><\/p>\n

Savi ja sen ty\u00f6st\u00e4minen kertovat Raamatussa meille omaa tarinaansa siit\u00e4, kuinka Jumala ty\u00f6st\u00e4\u00e4 meit\u00e4 sen j\u00e4lkeen, kun olemme tulleet h\u00e4nen omikseen. Kun h\u00e4n johdattelee, k\u00e4sittelee ja k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 meit\u00e4, siihen sis\u00e4ltyy sek\u00e4 suostuttelevaa k\u00e4sittely\u00e4, p\u00f6yd\u00e4ll\u00e4 odottamista, savustusuunissa olemista ett\u00e4 polttamista. Kaikki n\u00e4m\u00e4 vaiheet kuvaavat hyvin lohdullisesti, miten Jumala valmistaa meist\u00e4 astioita omaan k\u00e4ytt\u00f6\u00f6ns\u00e4 ja kasvattaa meit\u00e4 samalla kohti Kristuksen kaltaisuutta.<\/p>\n

Muista, ett\u00e4 Kristus s\u00e4rkyi ristill\u00e4 meid\u00e4n t\u00e4htemme t\u00e4ydellisesti. H\u00e4nen ruumiinsa, sielunsa ja henkens\u00e4 s\u00e4rkyiv\u00e4t ja murtuivat Jumalan k\u00e4siss\u00e4 sen t\u00e4hden, ett\u00e4 sinulla ja minulla olisi t\u00e4n\u00e4\u00e4nkin el\u00e4m\u00e4.<\/p>\n

Siksi ei ole t\u00e4rke\u00e4\u00e4, oletko t\u00e4n\u00e4\u00e4n ehj\u00e4 vai rikki, vaan t\u00e4rkeint\u00e4 on tiet\u00e4\u00e4 ja uskoa se, ett\u00e4 olet Jumalan k\u00e4dess\u00e4. Vaikka olisitkin juuri nyt rikkimenneiden astioiden kasassa, sekin on valimossa, jossa savenvalajana on Jumala. Olet miss\u00e4 el\u00e4m\u00e4nvaiheessa tahansa, Jumala ei pakota sinua mihink\u00e4\u00e4n \u2013 h\u00e4n suostuttelee. Siksi voit olla turvallisella mielell\u00e4.<\/p>\n

Aki Miettinen<\/em><\/p>\n

\u00a0<\/em><\/p>\n

\u00a0<\/em><\/p>\n

T\u00c4YDENT\u00c4VI\u00c4 N\u00c4K\u00d6KULMIA:<\/strong><\/p>\n

Jumalan ty\u00f6 on usein salattua ja ihmeellist\u00e4. H\u00e4nell\u00e4 on suunnitelma ja tarkoitus meille jokaiselle. Jumala k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 meit\u00e4 niin kuin h\u00e4n n\u00e4kee hyv\u00e4ksi. Otollisia olemme silloin, kun annamme Jumalan tehd\u00e4 h\u00e4nen ty\u00f6t\u00e4\u00e4n meiss\u00e4 ja olemme h\u00e4nest\u00e4 riippuvaisia. Jumala riisuu meist\u00e4 v\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4 itseluottamusta ja omavanhurskautta, jotka est\u00e4v\u00e4t meit\u00e4 turvautumasta Jumalaan. Usein t\u00e4m\u00e4 merkitsee heikkouden tiell\u00e4 kulkemista. Vain heikkoina tarvitsemme suurta Jumalaa.<\/p>\n

Jumala muovaa meist\u00e4 hauraita saviastioita. Kun ylpeys on kovettanut meid\u00e4t kivikoviksi, Jumalan ty\u00f6 s\u00e4rkee ja muovaa meit\u00e4. Vasta s\u00e4rkyneen astian s\u00e4r\u00f6jen kautta voi loistaa Jumalan kirkkaus. Tuo kirkkaus on Jeesuksen rakkautta kaikkia ihmisi\u00e4 kohtaan.<\/p>\n

Muistan, kuinka Kalevi Lehtinen joutui k\u00e4ym\u00e4\u00e4n monenlaista s\u00e4rkymisen ja kivun koulua. Kun h\u00e4n julisti evankeliumia, h\u00e4n vaikutti ihmeellisen hauraalta ja s\u00e4rkyneelt\u00e4, mutta samalla hyvin kirkkaalta ja valoisalta evankelistalta. Koska h\u00e4n oli s\u00e4rkynyt, Kristus sai loistaa h\u00e4ness\u00e4. Kovan ihmisen syd\u00e4meen Jumala ei voi tulla eik\u00e4 h\u00e4n voisi sielt\u00e4 my\u00f6sk\u00e4\u00e4n n\u00e4ky\u00e4 ulosp\u00e4in.<\/p>\n

Jumalan koulu ja muovausprosessi on elinik\u00e4inen. Siin\u00e4 on monenlaisia vaiheita, joita emme aina voi ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4. Parasta, mit\u00e4 voimme tehd\u00e4, on luottaa Jumalaan. Jumalan koulussa voimme oppia tuota hiljaista luottamusta. Vaikka ihmiset tahtoisivat pahaa, Jumala voi k\u00e4\u00e4nt\u00e4\u00e4 senkin hyv\u00e4ksi.<\/p>\n

Jumalan koulussa olemme tavallisia ihmisi\u00e4 \u2013 kuolevaisia. Vuosikymmenten my\u00f6t\u00e4 fyysinen ruumiimme rapistuu. Solut eiv\u00e4t en\u00e4\u00e4 uusiudu vaan ne vanhenevat ja sen my\u00f6t\u00e4 mekin. Psyykkeemme voi hidastua ja kuormittua. Muisti voi alkaa pett\u00e4\u00e4. Sairaudet voivat muuttaa persoonaammekin. Nuoruuden hengellinen into ja touhu voi muuttua pohtivaksi ja olennaiseen keskittyv\u00e4ksi. Lopulta j\u00e4ljelle j\u00e4\u00e4 vain Kristuksen ihmeellinen rakkaus ja armo.<\/p>\n

Silloin kun kaikki omat voimat ovat loppuneet, olemme valmiita taivaaseen. Siell\u00e4 meid\u00e4t t\u00e4ytet\u00e4\u00e4n \u2013 ei mill\u00e4\u00e4n ajallisella, vajavaisella, kuolevaisella tai syntisell\u00e4 vaan pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n Kristuksen kirkkaudella. Silloin meist\u00e4 tulee rakkauden, hyvyyden, ilon ja onnellisuuden t\u00e4ytt\u00e4mi\u00e4 ihmisi\u00e4. Silloin Jumalan hyv\u00e4 tahto t\u00e4yttyy lopullisesti ja t\u00e4ydellisesti. Silloin emme en\u00e4\u00e4 muistele koettuja kipuja. Niill\u00e4 ei ole en\u00e4\u00e4 mit\u00e4\u00e4n merkityst\u00e4. Merkityst\u00e4 on vain sill\u00e4, ett\u00e4 saamme n\u00e4hd\u00e4 Luojamme kasvoista kasvoihin, Kristuksessa Jeesuksessa.<\/p>\n

Kimmo Malinen<\/em><\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

JUMALA MUOVAA MEIT\u00c4 Aki Miettinen \/ One Way Mission, toiminnanjohtaja Tapani Suonnon luvalla   Peltoon k\u00e4tketty aarre Matt. 13:44 kertoo ihmeest\u00e4, jossa maamies l\u00f6yt\u00e4\u00e4 peltoon k\u00e4tketyn aarteen. Mies, mahdollisesti vuokraviljelij\u00e4, meni ja myi kaiken omaisuutensa ja osti tuon pellon saadakseen aarteen itselleen. Jumala n\u00e4kee jokaisessa meiss\u00e4 samanlaisen aarteen ja h\u00e4n on ostanut Kristuksen verell\u00e4 peltomme […]<\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"parent":0,"menu_order":0,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","template":"text-template.php","meta":{"_acf_changed":false,"footnotes":""},"class_list":["post-634","page","type-page","status-publish","hentry"],"acf":[],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/raamattuajassamme.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/pages\/634","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/raamattuajassamme.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/pages"}],"about":[{"href":"https:\/\/raamattuajassamme.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/page"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/raamattuajassamme.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/raamattuajassamme.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=634"}],"version-history":[{"count":0,"href":"https:\/\/raamattuajassamme.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/pages\/634\/revisions"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/raamattuajassamme.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=634"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}