{"id":630,"date":"2015-09-10T13:35:58","date_gmt":"2015-09-10T13:35:58","guid":{"rendered":"http:\/\/raamattuajassamme.fi\/?page_id=630"},"modified":"2015-09-10T13:35:58","modified_gmt":"2015-09-10T13:35:58","slug":"kaksisuuntainen-kasvu","status":"publish","type":"page","link":"https:\/\/raamattuajassamme.fi\/?page_id=630","title":{"rendered":"N\u00e4k\u00f6kulmia hengelliseen kasvuun"},"content":{"rendered":"

N\u00c4K\u00d6KULMIA HENGELLISEEN KASVUUN<\/strong><\/p>\n

Kirjoittajana Esa Juutilainen \/ One Way Mission, toiminnanjohtaja Tapani Suonnon luvalla julkaistu t\u00e4ll\u00e4 sivustolla.<\/p>\n

 <\/p>\n

\u201dKunhan vain, mihin saakka olemme ehtineetkin, vaellamme samaa tiet\u00e4.\u201d <\/em><\/strong>(Fil 3:14)<\/p>\n

T\u00e4rkeint\u00e4 ei ole, kuinka nopeasti etenemme hengellisess\u00e4 el\u00e4m\u00e4ss\u00e4mme tai kuinka pitk\u00e4lle olemme p\u00e4\u00e4sseet, vaan se, ett\u00e4 vaellamme samaa tiet\u00e4. Mik\u00e4 sitten on se tie, jota meid\u00e4n tulisi vaeltaa? Omassa el\u00e4m\u00e4ss\u00e4ni olen kokenut, ett\u00e4 tie on se Jumalan armo, jolla Jumala meit\u00e4 kasvattaa ja vie eteenp\u00e4in.<\/p>\n

Syntyess\u00e4\u00e4n ihminen on hyvin avuton. Pienet lapset ovat t\u00e4ysin muiden ihmisten huolenpidon varassa. Samoin on my\u00f6s silloin, kun ihminen tulee uskoon. Hiljattain uskoon tulleina olemme kuin vastasyntyneit\u00e4 lapsia. Tarvitsemme sit\u00e4, ett\u00e4 meit\u00e4 ruokitaan ja ett\u00e4 meist\u00e4 pidet\u00e4\u00e4n huolta.<\/p>\n

 <\/p>\n

Hengelliset is\u00e4t ja \u00e4idit<\/strong><\/p>\n

Hengelliseen lapsuuteen kuuluu samanlaisia asioita kuin tavalliseenkin lapsuuteen. Pient\u00e4 lasta ruokitaan vauvanruoalla, h\u00e4nt\u00e4 hoidetaan ja perheess\u00e4 toimitaan vauvan ehdoilla. Kun perheeseen syntyy lapsi, mik\u00e4\u00e4n ei ole en\u00e4\u00e4 niin kuin ennen. Viimeist\u00e4\u00e4n silloin vanhemmista pit\u00e4\u00e4 tulla aikuisia.<\/p>\n

Aikuistuminen tarkoittaa sit\u00e4, ett\u00e4 emme en\u00e4\u00e4 el\u00e4 vain itsellemme vaan toisten ehdoilla. Perheess\u00e4 elet\u00e4\u00e4n vauvan ehdoilla. Siin\u00e4 toteutuu perheen t\u00e4rkein p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4: lasten synnytt\u00e4minen ja kasvattaminen t\u00e4h\u00e4n maailmaan.<\/p>\n

My\u00f6s seurakunnan teht\u00e4v\u00e4n\u00e4 on synnytt\u00e4\u00e4 lapsia maailmaan, ruokkia ja kasvattaa niit\u00e4. Siksi vain sellainen seurakunta, jossa on kypsi\u00e4 aikuisia, voi kasvaa terveell\u00e4 tavalla. Jos seurakunnassa on n\u00e4ky sielujen voittamisesta, ihmisten uskoon tulemisesta ja her\u00e4tyksest\u00e4, siell\u00e4 pit\u00e4\u00e4 my\u00f6s olla valmiutta ruveta hengellisiksi isiksi ja \u00e4ideiksi n\u00e4ille uusille uskoon tuleville.<\/p>\n

Olen n\u00e4hnyt seurakuntia, joissa on ollut her\u00e4tyst\u00e4, mutta ei valmiutta ottaa sit\u00e4 vastaan. Vanhemmiksi kasvaminen vaatii seurakunnalta yht\u00e4 paljon uhrautumista kuin perheelt\u00e4kin. Jollemme ole valmistautuneet, monen ihmisen samanaikainen uskoontulo on ilon sijasta katastrofi.<\/p>\n

Itsell\u00e4ni on 30 vuotta ollut n\u00e4ky siit\u00e4, ett\u00e4 Jumala antaa her\u00e4tyksen. T\u00e4m\u00e4 n\u00e4ky polttaa koko ajan enemm\u00e4n ja uskon, ett\u00e4 her\u00e4tys on hyvin l\u00e4hell\u00e4. Se tarkoittaa sit\u00e4, ett\u00e4 meid\u00e4n t\u00e4ytyy valmistautua ottamaan vastaan her\u00e4tyksen satoa.<\/p>\n

Tietysti asenteemme tulisi aina olla se, ett\u00e4 olemme hengellisi\u00e4 isi\u00e4 ja \u00e4itej\u00e4 v\u00e4hemm\u00e4n uskossa olleille. Oman el\u00e4m\u00e4ni eri vaiheissa minulla on aina ollut vaikutuspiiriss\u00e4ni joku, jolle olen saanut olla hengellinen is\u00e4. Joku, jota olen saanut hoitaa, rukoilla h\u00e4nen kanssaan ja ohjata h\u00e4nen uskonel\u00e4m\u00e4\u00e4ns\u00e4 eteenp\u00e4in. Ja se on todella antoisaa.<\/p>\n

 <\/p>\n

Oikeus olla lapsi<\/strong><\/p>\n

On hyv\u00e4 muistaa, ett\u00e4 lapsilla on oikeus olla lapsia. Kukaan ei naura, kun pieni lapsi opettelee k\u00e4velem\u00e4\u00e4n ja kaatuilee. Meid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 rohkaista my\u00f6s nuorta uskovaa, joka alussa saattaa toikkaroidakin yritt\u00e4ess\u00e4\u00e4n p\u00e4\u00e4st\u00e4 eteenp\u00e4in hengellisess\u00e4 el\u00e4m\u00e4ss\u00e4\u00e4n. On hyv\u00e4ksytt\u00e4v\u00e4, ett\u00e4 lapsi on lapsi my\u00f6s hengellisess\u00e4 el\u00e4m\u00e4ss\u00e4.<\/p>\n

Jeesus sanoi Pietarille: \u201dTotisesti, totisesti min\u00e4 sanon sinulle: Kun olit nuorempi, sin\u00e4 vy\u00f6tit itsesi ja kuljit, minne tahdoit. Mutta kun vanhenet, sin\u00e4 ojennat k\u00e4tesi ja sinut vy\u00f6tt\u00e4\u00e4 toinen ja vie sinut, minne et tahdo.\u201d<\/em> (Joh. 21:18)<\/p>\n

Jeesus profetoi t\u00e4ss\u00e4 Pietarin marttyyrikuolemasta. Mutta h\u00e4n kuvaa my\u00f6s sit\u00e4, ett\u00e4 nuorena ihminen vaeltaa oman tahtonsa mukaan. Se kuuluu nuoruuteen. Mutta kun ihminen vanhenee, h\u00e4n alkaa ottaa vastuuta asioista ja haluaa uhrautua my\u00f6s muiden hyv\u00e4ksi.<\/p>\n

 <\/p>\n

En\u00e4\u00e4 en el\u00e4 min\u00e4<\/strong><\/p>\n

Paavali sanoo itsest\u00e4\u00e4n: \u201dEn\u00e4\u00e4 en el\u00e4 min\u00e4, vaan Kristus el\u00e4\u00e4 minussa.\u201d<\/em> (Gal. 2:20). Hengellisen kasvun p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4 on se, ettemme en\u00e4\u00e4 el\u00e4 itsellemme, jotta Jeesus voisi el\u00e4\u00e4 meiss\u00e4. Paavali jatkaa: \u201dMink\u00e4 nyt el\u00e4n lihassa, sen el\u00e4n uskossa Jumalan Poikaan, joka on rakastanut minua ja antanut itsens\u00e4 alttiiksi minun puolestani.\u201d<\/em><\/p>\n

Jeesus antoi itsens\u00e4 alttiiksi meid\u00e4n puolestamme. Samoin my\u00f6s meid\u00e4n uskomme p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4n tulisi olla pyrkimys el\u00e4\u00e4 toisille mieliksi, ei vain itsellemme.<\/p>\n

Siksi mm. Paavali opetti n\u00e4in: \u201dMeid\u00e4n vahvojen tulee kantaa heikkojen vajavaisuuksia eik\u00e4 el\u00e4\u00e4 itsellemme mieliksi. Olkoon kukin meist\u00e4 l\u00e4himm\u00e4iselleen mieliksi h\u00e4nen parhaakseen, ett\u00e4 h\u00e4n rakentuisi.\u201d <\/em>(Room. 15:1-2)<\/p>\n

On hyv\u00e4 muistaa, ett\u00e4 seurakunnassa on aina my\u00f6s heikkoja ihmisi\u00e4, jotka tarvitsevat toisten tukea. Jotkut ovat olleet kauemmin uskossa, toiset v\u00e4hemm\u00e4n aikaa, mutta kaikki eiv\u00e4t kasva samaa tahtia. Seurakunnassa pit\u00e4\u00e4 olla tilaa kaikenlaisille ihmisille.<\/p>\n

 <\/p>\n

Hengen hedelm\u00e4t<\/strong><\/p>\n

Hengellisen el\u00e4m\u00e4mme p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4n\u00e4 tulisi olla pyrkimys Kristuksen kaltaisuuteen. Hengellinen kasvu ei kuitenkaan ole sit\u00e4, ett\u00e4 muutamme itse itsemme, vaan ett\u00e4 annamme Jeesuksen muuttaa meid\u00e4t ja alamme kantaa hedelm\u00e4\u00e4, jota emme ole itse tuottaneet.<\/p>\n

\u201dPysyk\u00e4\u00e4 minussa, niin min\u00e4 pysyn teiss\u00e4. Niin kuin oksa ei itsest\u00e4\u00e4n voi kantaa hedelm\u00e4\u00e4, ellei se pysy viinipuussa, niin ette tek\u00e4\u00e4n, ellette pysy minussa. Min\u00e4 olen viinipuu, te olette oksat. Se, joka pysyy minussa ja jossa min\u00e4 pysyn, kantaa paljon hedelm\u00e4\u00e4, sill\u00e4 ilman minua te ette voi tehd\u00e4 mit\u00e4\u00e4n.\u201d<\/em>\u00a0 (Joh. 15:4-5)<\/p>\n

Vain pysym\u00e4ll\u00e4 Jeesuksessa voimme kantaa hedelm\u00e4\u00e4. Hedelm\u00e4 kypsyy aikanaan, kun oksa pysyy kiinni rungossa. Ilman Jeesusta emme voi tehd\u00e4 mit\u00e4\u00e4n.<\/p>\n

Hengen hedelm\u00e4t kertovat siit\u00e4, ett\u00e4 kristityss\u00e4 on tapahtunut kasvua. Todelliset Hengen hedelm\u00e4t ovat sellaisia, jotka muut n\u00e4kev\u00e4t, mutta itse emme. Jos kuvittelemme, ett\u00e4 meill\u00e4 on sellaisia hedelmi\u00e4, jotka kyll\u00e4 itse n\u00e4emme, mutta joita kukaan muu ei huomaa, kyseess\u00e4 ovat muut kuin aidot Hengen hedelm\u00e4t. Er\u00e4s uskova henkil\u00f6 sanoi, ett\u00e4 kun ihminen huomaa omat Hengen hedelm\u00e4ns\u00e4, h\u00e4n sy\u00f6 ne. T\u00e4ss\u00e4 on syv\u00e4 viisaus.<\/p>\n

 <\/p>\n

Kun lapsi ei kasva aikuiseksi<\/strong><\/p>\n

Hengellinen kasvu alkaa siit\u00e4, kun ihminen tulee uskoon. Jos h\u00e4n syntyy \u201dterveeseen perheeseen\u201d, h\u00e4n saa hyv\u00e4\u00e4 ravintoa, ensin maitoa ja sitten vahvempaa ruokaa. Turvallisissa puitteissa ihminen kasvaa itsest\u00e4\u00e4n aikuiseksi. Se on luonnollinen tila.<\/p>\n

Ep\u00e4luonnollista on se, ett\u00e4 lapsesta ei tule aikuista. Kun aikuinen k\u00e4ytt\u00e4ytyy niin kuin lapsi, jotain on pieless\u00e4. Olin kerran uimahallissa, kun sinne tuli joukko poikakodin \u201dpoikia\u201d. He ovat aikuisia miehi\u00e4, mutta heid\u00e4n kehityksens\u00e4 on j\u00e4\u00e4nyt lapsen tasolle. He eiv\u00e4t menneet aikuisten altaaseen vaan lasten altaaseen, jossa jo ennest\u00e4\u00e4nkin oli lapsia. Ja heill\u00e4 oli valtavan hauskaa. He hyppiv\u00e4t ja roiskivat niin, ett\u00e4 vesi lensi metrien p\u00e4\u00e4h\u00e4n. Mutta kaikki lapset l\u00e4htiv\u00e4t altaasta kauhistuneina pois.<\/p>\n

Olen joskus ajatellut, ett\u00e4 v\u00e4lill\u00e4 me uskovat aikuiset k\u00e4ytt\u00e4ydymme samalla tavalla. Ihmiset, joiden pit\u00e4isi jo olla hengellisi\u00e4 aikuisia, ovat kuin pienet lapset. Se ilmenee mm. siten, ett\u00e4 mist\u00e4\u00e4n ei oteta vastuuta, ajatellaan vain itse\u00e4, riidell\u00e4\u00e4n pienist\u00e4kin asioista, kadehditaan ja puhutaan pahaa toisista.<\/p>\n

Ja lapset todella osaavat kehitt\u00e4\u00e4 riitoja mit\u00e4 ihmeellisimmist\u00e4 asioista. Minulla on kolme poikaa. Muistan er\u00e4\u00e4nkin automatkan, jolloin pojat istuivat takapenkill\u00e4 ja keskimm\u00e4inen valitti: \u201d\u00c4iti, Ekku katsoo minua!\u201d Toisella matkalla joku valitti, miten \u201dToi hengitt\u00e4\u00e4 mun puolelta!\u201d N\u00e4in pienest\u00e4 saa syntym\u00e4\u00e4n mehev\u00e4n riidan.<\/p>\n

Lapsille on tyypillist\u00e4 riidell\u00e4, mutta aikuisina meid\u00e4n pit\u00e4isi olla jo viisaampia. Paavali kirjoittaa korinttilaisille: \u201dKloen perhev\u00e4elt\u00e4 olen saanut kuulla teist\u00e4, veljeni, ett\u00e4 teill\u00e4 on kesken\u00e4nne riitoja.\u201d<\/em> (1 Kor. 1:11). Paavali toteaa sen kertovan siit\u00e4, etteiv\u00e4t n\u00e4m\u00e4 veljet olekaan kasvaneet hengellisiksi vaan ovat viel\u00e4 lihallisia. Meid\u00e4nkin tulisi valvoa omaa vaellustamme ja tutkia, mit\u00e4 motivaatioita k\u00e4ytt\u00e4ytymisemme takana on ja johtuvatko ne lihallisesta mielest\u00e4. Jos n\u00e4in on, kaipaamme pikaista muutosta.<\/p>\n

Paavali jatkaa: \u201dMin\u00e4 en voinut puhua teille, veljet, niin kuin hengellisille vaan niin kuin lihallisille, niin kuin pikkulapsille Kristuksessa. Juotin teille maitoa enk\u00e4 antanut vahvaa ruokaa, sill\u00e4 sit\u00e4 te ette olisi kest\u00e4neet. Ette kest\u00e4 sit\u00e4 viel\u00e4 nytk\u00e4\u00e4n, sill\u00e4 te olette yh\u00e4 lihallisia. Kun keskuudessanne on kateutta ja riitaa, ettek\u00f6 silloin ole lihallisia ja vaella niin kuin ihmiset yleens\u00e4kin?\u201d<\/em> (1 Kor. 3:1-3)<\/p>\n

Hengellinen el\u00e4m\u00e4mme ja kasvumme eiv\u00e4t vaikuta vain omaan el\u00e4m\u00e4\u00e4mme, vaan koko seurakunnan kasvuun ja hyvinvointiin. Jollemme kasva hengellisiksi aikuisiksi, koko seurakunta k\u00e4rsii. Miten seurakunta voi synnytt\u00e4\u00e4 uutta el\u00e4m\u00e4\u00e4, jos ihmiset k\u00e4ytt\u00e4ytyv\u00e4t lihallisesti ja jos heid\u00e4n oma el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 on viel\u00e4 hengellisen lapsen tasolla?<\/p>\n

T\u00e4m\u00e4 n\u00e4ytti olevan aika yleinen ongelma seurakunnissa, ja Paavali ja heprealaiskirjeen kirjoittaja olivat siit\u00e4 huolissaan.<\/p>\n

 <\/p>\n

Pysy l\u00e4hell\u00e4 Jeesusta, kaukana kiusauksista<\/strong><\/p>\n

Hengellinen kasvamattomuus ei n\u00e4y vain riitoina ja lapsellisena k\u00e4ytt\u00e4ytymisess\u00e4, vaan my\u00f6s siin\u00e4, ett\u00e4 koko seurakunta on heikko. Jos seurakunnan keskell\u00e4 on paljon lihallisuutta, emme ole oikealla tavalla Kristuksen valona maailmassa. Ja ne uudet ihmiset, jotka ovat heikkoja seurakuntaan tullessaan, eiv\u00e4t p\u00e4\u00e4se kasvamaan. Kun ymp\u00e4rill\u00e4 on vain lihallisia ja lapsellisia uskovaisia, uudet tulijatkaan eiv\u00e4t p\u00e4\u00e4se eroon synneist\u00e4\u00e4n ja entisest\u00e4 el\u00e4m\u00e4st\u00e4\u00e4n.<\/p>\n

Lihallisen uskovan on vaikea kantaa hedelm\u00e4\u00e4 tai voittaa ihmisi\u00e4 Kristukselle. Kun kaikki voimavarat menev\u00e4t taisteluun omia heikkouksia ja syntej\u00e4 vastaan, uskonel\u00e4m\u00e4 ei p\u00e4\u00e4se kasvamaan eik\u00e4 my\u00f6sk\u00e4\u00e4n voi olla rakennukseksi seurakunnalle.<\/p>\n

 <\/p>\n

Mik\u00e4 sitten tehd\u00e4, ettei n\u00e4in k\u00e4visi? Miten voimme oppia el\u00e4m\u00e4\u00e4n Kristuksessa?<\/strong><\/p>\n

Olen miettinyt asioita, jotka erityisesti meid\u00e4n aikanamme vaikeuttavat tervett\u00e4 hengellist\u00e4 kasvua seurakunnan keskell\u00e4. On totta, ett\u00e4 varsinkin nuorilla on paljon enemm\u00e4n kiusauksia ja houkutuksia kuin koskaan aikaisemmin. Siksi heid\u00e4n voi olla vaikeaa kiinnitt\u00e4\u00e4 katseensa vain hengellisiin arvoihin.<\/p>\n

Kun Paavali kirjoittaa Timoteukselle: \u201dPakene nuoruuden himoja\u201d,<\/em> h\u00e4n tarkoittaa sit\u00e4, ett\u00e4 pysy kaukana niist\u00e4 kiusauksista, jotka voivat houkutella sinua. Varma tapa s\u00e4ilytt\u00e4\u00e4 itsens\u00e4 puhtaana ja lankeamattomana on pysy\u00e4 erossa siit\u00e4, jonka tiet\u00e4\u00e4 itselleen heikkoudeksi. L\u00e4hell\u00e4 Jeesusta ja kaukana kiusauksista.<\/p>\n

Me l\u00e4nsimaiset ihmiset olemme tottuneet ulkonaisesti helppoon el\u00e4m\u00e4\u00e4n. Siksi on usein vaikea l\u00e4hte\u00e4 el\u00e4m\u00e4\u00e4n erilaista el\u00e4m\u00e4\u00e4. Salaisuus ei ole se, ett\u00e4 meid\u00e4n pit\u00e4isi luopua elintasosta, vaan se, ett\u00e4 alamme el\u00e4\u00e4 toisten ihmisten hyv\u00e4ksi.<\/p>\n

Siunausrikkaaseen hengelliseen el\u00e4m\u00e4\u00e4n ei ole oikotiet\u00e4. Monet ovat sit\u00e4 etsineet, mutta kukaan ei ole l\u00f6yt\u00e4nyt. Ainoa tie on se, ett\u00e4 viett\u00e4\u00e4 paljon aikaa Jeesuksen seurassa, lukea Raamattua, rukoilee, k\u00e4y kokouksissa ja lukee hyvi\u00e4 hengellisi\u00e4 kirjoja.<\/p>\n

Hengellinen sodank\u00e4ynti on taistelua meid\u00e4n ajatuksistamme. Ne asiat, joita ajattelemme, teemme ja joista puhumme, hallitsevat meit\u00e4. Jos olet p\u00e4iv\u00e4n puolukassa, n\u00e4et puolukankuvia silmiss\u00e4si nukkumaan menness\u00e4. Jos luet paljon hyvi\u00e4 hengellisi\u00e4 kirjoja ja Raamattua, ne valtaavat ajatuksesi.<\/p>\n

T\u00e4rkeint\u00e4 on, ett\u00e4 opimme lep\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4n Jumalan armossa.<\/em><\/strong> Pieni lapsi ei tee mit\u00e4\u00e4n muuta kuin lep\u00e4\u00e4 \u00e4itins\u00e4 syliss\u00e4 ja imee rintaa. Siksi meid\u00e4nkin tulisi oppia vain lep\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4n Kristuksessa.<\/p>\n

 <\/p>\n

Valona ja suolana maailmassa<\/strong><\/p>\n

Hengellisen kasvun toinen vaihe on kuuliaisuus. Kun Jumala puhuu sinulle jotakin, tee se. Kuuliaisuuteen liittyy kaikki hengellisess\u00e4 el\u00e4m\u00e4ss\u00e4 eteenp\u00e4in meneminen. My\u00f6s se, ett\u00e4 uskallamme olla Jeesuksen valona siell\u00e4, miss\u00e4 el\u00e4mme.<\/p>\n

On t\u00e4rke\u00e4\u00e4, ett\u00e4 uskallamme tunnustaa uskomme ja todistaa Jeesuksesta tavalla tai toisella. Frank Mangs on sanonut: \u201dKun Jumala pelastaa ihmisen, h\u00e4nen t\u00e4ytyy pelastaa h\u00e4net kolme kertaa. Ensin synneist\u00e4, sitten t\u00e4st\u00e4 maailmasta ja lopuksi takaisin t\u00e4h\u00e4n maailmaan.\u201d. <\/em>Se ei tarkoita, ett\u00e4 sinun pit\u00e4isi olla kadulla todistamassa, vaan ett\u00e4 uskallat oman arkesi keskell\u00e4 olla Jeesuksen valona ja Kristuksen tuoksuna. Silloin vaikutat ymp\u00e4rist\u00f6\u00f6si ja muutat sit\u00e4.<\/p>\n

Jeesus kutsui uskovia maailman suolaksi. Jeesuksen aikana liha ja kala suolattiin, jotta se ei pilaantuisi. Jeesus puhui seurakunnasta suolana, joka est\u00e4\u00e4 maailman pilaantumisen. Suola tekee my\u00f6s janoiseksi, ja n\u00e4ille janoisille me voimme n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 tien. Jeesus ei pelastanut ket\u00e4\u00e4n meist\u00e4 itse\u00e4mme varten, vaan siksi, ett\u00e4 voisimme olla H\u00e4nen valonaan maailmassa.<\/p>\n

Alkuseurakunta kasvoi valtavalla vauhdilla. Se ei kasvanut suurkokousten kautta, vaan siten, ett\u00e4 tavalliset uskovat veiv\u00e4t Sanaa yst\u00e4villeen, ty\u00f6tovereilleen ja naapureille.<\/p>\n

 <\/p>\n

Jumalan tahdon mukainen muuttuminen<\/strong><\/p>\n

Kolmanneksi meid\u00e4n pit\u00e4isi suostua koko ajan muuttumaan Jumalan tahdon mukaan: \u201d\u00c4lk\u00e4\u00e4 mukautuko t\u00e4m\u00e4n maailmanajan menoon, vaan muuttukaa mielenne uudistuksen kautta, jotta voisitte tutkia, mik\u00e4 on Jumalan tahto, mik\u00e4 on hyv\u00e4\u00e4, h\u00e4nen mielens\u00e4 mukaista ja t\u00e4ydellist\u00e4.\u201d<\/em> (Room. 12:2)<\/p>\n

On hienoa, kun on l\u00f6yt\u00e4nyt levon Kristuksessa ja oman paikkansa olla Jeesuksen valona. Mutta niiden lis\u00e4ksi meid\u00e4n tulisi koko ajan muuttua yh\u00e4 enemm\u00e4n Kristuksen kaltaisiksi.<\/p>\n

T\u00e4ss\u00e4 moni vilpit\u00f6n uskova menee harhaan. On t\u00e4rke\u00e4\u00e4 ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 et voi miellytt\u00e4\u00e4 Jumalaa omilla teoillasi. Ihminen ei voi koskaan tehd\u00e4 enemp\u00e4\u00e4 kuin Jumalan tahdon ja niit\u00e4 tekoja, jotka Jumala on valmistanut h\u00e4nt\u00e4 varten. Meit\u00e4 kasvattaa ja muuttaa vain Jumalan armo.<\/em><\/strong><\/p>\n

Uskoon tultuamme saamme halun palvella Jeesusta ja tehd\u00e4 H\u00e4nen tahtonsa. Kun sielunvihollinen huomaa, ett\u00e4 ihminen on oivaltanut jonkun totuuden hengellisess\u00e4 el\u00e4m\u00e4ss\u00e4, se rupeaa vet\u00e4m\u00e4\u00e4n toiseen \u00e4\u00e4rimm\u00e4isyyteen. Se ajattelee, ett\u00e4 \u201dkun en pysty tuota jarruttamaan, vied\u00e4\u00e4n se sitten tarpeeksi pitk\u00e4lle toiseen suuntaan\u201d. Silloin alamme ruoskia itse\u00e4mme ja kielt\u00e4ydymme monista Jumalan meille lahjoittamista iloista ja luulemme n\u00e4in olevamme parempia uskovia. Paavali kuitenkin sanoo, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 tapahtuu vain lihan tyydytt\u00e4miseksi.<\/p>\n

\u201dJumalan armo on n\u00e4et ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille, ja se kasvattaa meit\u00e4 hylk\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4n jumalattomuuden ja maailmalliset himot ja el\u00e4m\u00e4\u00e4n sive\u00e4sti, vanhurskaasti ja jumalisesti nykyisess\u00e4 maailmanajassa.\u201d<\/em> (Tiit. 2:11-12)<\/p>\n

Jos lihallinen ihminen laittaa lihansa kuriin lihan keinoin, lihallisuus on saanut vain toisen muodon. Mutta jos antaudumme armon kasvatettaviksi, silloin Jumalan Henki on saanut vallan ja alamme muuttua Jumalan tekona hengellisiksi ihmisiksi.<\/p>\n

Kun opimme, ett\u00e4 vain Jumalan armo muuttaa meit\u00e4, niin ymm\u00e4rr\u00e4mme my\u00f6s sen, ett\u00e4 vain Jumalan armosta voimme kantaa hedelm\u00e4\u00e4 Jumalalle.<\/em><\/p>\n

 <\/p>\n

Kristuksen takia k\u00e4rsiminen<\/strong><\/p>\n

\u201dMutta Jumalan armosta min\u00e4 olen se, mik\u00e4 olen, eik\u00e4 h\u00e4nen armonsa minua kohtaan ole ollut turha. Olen tehnyt enemm\u00e4n ty\u00f6t\u00e4 kuin kukaan heist\u00e4, en tosin min\u00e4, vaan Jumalan armo, joka on ollut minun kanssani.\u201d<\/em> (1 Kor. 15:10)<\/p>\n

T\u00e4m\u00e4 Jumalan armossa el\u00e4minen ei tarkoita helppoa el\u00e4m\u00e4\u00e4, vaan pikemminkin vaivann\u00e4k\u00f6\u00e4, uhrautumista, k\u00e4rsimist\u00e4 ja taistelemista. Lihallinen ihminen voi kysy\u00e4, mit\u00e4 armoa t\u00e4llaisessa on? Mutta Raamattu opettaa, ett\u00e4 on armoa, jos saamme k\u00e4rsi\u00e4 Jeesuksen nimen takia.<\/p>\n

Jos Jumala pyyt\u00e4\u00e4 sinua luopumaan jostakin, H\u00e4n antaa sinulle aina parempaa tilalle. Raamattu opettaa, ett\u00e4 on etuoikeus, jos saamme k\u00e4rsi\u00e4 Jeesuksen takia. Hengellinen aikuisuus on my\u00f6s sit\u00e4, ett\u00e4 olemme oppineet k\u00e4rsim\u00e4\u00e4n ilolla Kristuksen takia. Raamattu opettaa, ett\u00e4 k\u00e4rsimys saa aikaan kuuliaisuutta.<\/p>\n

\u201dVaikka h\u00e4n oli Poika, h\u00e4n oppi kuuliaisuuden siit\u00e4, mit\u00e4 k\u00e4rsi. Kun h\u00e4n oli tullut t\u00e4ydelliseksi, h\u00e4nest\u00e4 tuli iankaikkisen pelastuksen aikaansaaja kaikille, jotka ovat h\u00e4nelle kuuliaisia.\u201d<\/em> (Hepr. 5:8-9)<\/p>\n

Jeesus tuli ihmiseksi ja oli kaikessa kiusattu kuten mekin, mutta ilman synti\u00e4. Siksi H\u00e4n kelpasi uhriksi meid\u00e4n puolestamme.<\/p>\n

Kun tulimme uskoon, meist\u00e4 tuli pyhi\u00e4. Mutta meid\u00e4n tulee jatkuvasti el\u00e4\u00e4 t\u00e4ss\u00e4 pyhityksess\u00e4. Se jatkuu siihen asti, kunnes muutumme Kristuksen kaltaisiksi (taivaassa). Samalla olemme kuitenkin jo Jumalan silmiss\u00e4 yht\u00e4 t\u00e4ydellisi\u00e4 kuin Kristus, koska Jumala n\u00e4kee meiss\u00e4 vain Kristuksen. Olemme pyhi\u00e4, koska Jeesus on tehnyt meist\u00e4 sellaisia. Kun ymm\u00e4rr\u00e4mme t\u00e4m\u00e4n, saamme levon.<\/p>\n

Esa Juutilainen<\/em><\/p>\n

\u00a0<\/strong><\/p>\n

\u00a0<\/strong><\/p>\n

T\u00c4YDENT\u00c4V\u00c4 N\u00c4K\u00d6KULMA:<\/strong><\/p>\n

Luterilaisessa her\u00e4tys- ja pyhityskristillisyydess\u00e4 tunnustamme Jumalan pyh\u00e4n tahdon ja siihen sitoutumisen t\u00e4rkeyden. Samalla joudumme tunnustamaan, ett\u00e4 pyhitysel\u00e4m\u00e4mme on kovin vajavaista. Olemme taivaan portille asti armahdettuja syntisi\u00e4, jotka opettelemme armon varassa Kristuksen rakkaudessa el\u00e4mist\u00e4.<\/p>\n

Hengellinen kasvu on kaksisuuntaista: 1) kasvamme kohti Jumalaa ja h\u00e4nen hyv\u00e4\u00e4 tahtoaan, 2) kasvamme yh\u00e4 syvemm\u00e4lle oman syntisyytemme tuntemiseen. Kristitty ja h\u00e4nen el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 on kuin purjelaiva. Parhaimmillaan siin\u00e4 on kauniit valkeat purjeet (kasvu yl\u00f6sp\u00e4in), mutta jotta se ei kaatuisi, sill\u00e4 pit\u00e4\u00e4 olla riitt\u00e4v\u00e4n syv\u00e4 k\u00f6li (kasvu alasp\u00e4in). Mit\u00e4 suuremmat purjeet, sit\u00e4 syvempi k\u00f6li. Esimerkiksi apostoli Paavalilla oli huikean suuri teht\u00e4v\u00e4 ja armoitus. Samalla h\u00e4n koki \u00e4\u00e4rimm\u00e4isen kipe\u00e4sti ja syv\u00e4sti oman syntisyytens\u00e4. Vain t\u00e4llaisena h\u00e4n oli kelvollinen Jumalan k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n, koska h\u00e4n ei luottanut itseens\u00e4 vaan Vapahtajaan.<\/p>\n

Pyh\u00e4n Hengen l\u00e4sn\u00e4olossa ja Jumalan Sanan edess\u00e4 kohtaamme aina n\u00e4m\u00e4 kaksi todellisuutta: Jumalan mittaamattoman, uudistavan rakkauden sek\u00e4 oman syntisyytemme. Jos ajattelemme olevamme jo sangen pyhi\u00e4 ja hurskaita, olemme kaukana Jumalasta. L\u00e4hell\u00e4 Jumalaa saamme ihmetell\u00e4 h\u00e4nen rakkauttaan ja armoa, joka kantaa meit\u00e4 vajavaisia, alati syntisi\u00e4 ihmisi\u00e4.<\/p>\n

Hengellisess\u00e4 kasvussa olennaista on tuntea Vapahtajamme ja Herramme Jeesus Kristus. Yht\u00e4 olennaista on turvautua h\u00e4neen. Mit\u00e4 syvemmin olemme t\u00e4ll\u00e4 turvakalliolla, sit\u00e4 turvallisempaa, vapauttavampaa ja innoittavampaa on el\u00e4m\u00e4mme. Kun katsomme Jeesukseen, saamme aina olla varmoja ja iloisia pelastuksesta, kun katsomme omaan vaellukseemme ja pyhitysel\u00e4m\u00e4\u00e4mme, menet\u00e4mme tuon varmuuden ja ilon. Kristillisyyden tulee aina olla Kristus-keskeist\u00e4.<\/p>\n

Pyhitysel\u00e4m\u00e4 ja koko el\u00e4m\u00e4nmatkamme Kristuksessa on kuin laiva. Kasteen ja uskon kautta meid\u00e4t on otettu pelastuksen laivaan, joka on matkalla ihanaan kotisatamaan. Laivan kapteenina on Jeesus. Tuossa laivassa meill\u00e4 on oma hyttimme, roolimme ja teht\u00e4v\u00e4mme. Laivalla tapahtuu kaikenlaisia kommelluksia, liukastumisia mutta my\u00f6s hienoja onnistumisen kokemuksia. Matkalla p\u00e4iv\u00e4t ovat erilaisia. Toisinaan aurinko paistaa ja tuuli puhaltelee kevyesti. Toisinaan taivas on harmaassa pilvess\u00e4. Joskus nousee rajuja myrskyj\u00e4 ja tuntuu silt\u00e4 kuin uppoaisimme. Jopa merirosvot hy\u00f6kk\u00e4ilev\u00e4t kimppuumme. V\u00e4lill\u00e4 kauniit seireenit laulavat suloisesti ja kutsuvat laivav\u00e4ke\u00e4 hypp\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4n mereen pois laivasta. Reitill\u00e4 on my\u00f6s monta karikkoa. Kuitenkin \u2013 laivan kapteeni, Jeesus Kristus tuntee ne kaikki. H\u00e4n luotsaa laivaa tarkasti ja turvallisesti. Osaa vaaroista emme edes huomaa. Tarvittaessa laivan kaiuttimista saamme kaikki tarpeelliset ohjeet.<\/p>\n

Lopulta laiva saavuttaa p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4ns\u00e4. Jokainen laivalla oleva p\u00e4\u00e4see perille \u2013 ei omalla voimalla vaan pelastuksen laivan ja sen kapteenin voimalla ja viisaudella. Oli vaelluksemme ja toimintamme laivalla kuinka huonoa tahansa, p\u00e4\u00e4semme perille. Ket\u00e4\u00e4n ei heitet\u00e4 pois. Hetkellinen, ajallinen, usein huonokin vaelluksemme p\u00e4\u00e4ttyy ja meid\u00e4t kirkastetaan Kristuksen kaltaisiksi. Jumala rakkaudessaan n\u00e4ki meid\u00e4t Kristuksessa kirkastettuina jo paljon aikaisemmin. H\u00e4n tiesi, ett\u00e4 kannattaa olla k\u00e4rsiv\u00e4llinen meit\u00e4 kohtaan. Onhan h\u00e4n uhrannut kalleimpansa \u2013 Poikansa, meid\u00e4n t\u00e4htemme.<\/p>\n

Surullista on se, ett\u00e4 jotkut matkustajista hypp\u00e4siv\u00e4t pois laivasta kesken matkan. Heit\u00e4 varotettiin, heit\u00e4 palveltiin, heit\u00e4 rakastettiin \u2013 mutta mik\u00e4\u00e4n ei kelvannut heille. He hypp\u00e4siv\u00e4t ja hukkuivat. Toki monia pelastusrenkaita heitettiin ja muutamia saatiin takaisin laivaan. Silti, liian moni hukkui. Omin voimin ei p\u00e4\u00e4se perille. Houkutteleva maailman meri olikin tappava. Seireenit pettiv\u00e4t lupauksensa. Eth\u00e4n sin\u00e4 koskaan hypp\u00e4\u00e4 pois pelastuksen laivasta, Kristuksesta Jeesuksesta!<\/p>\n

Jeesuksessa me olemme parhaassa ajallisessa ja ikuisessa turvassa. Jeesus on pelastuksemme, pyhityksemme ja kirkastajamme. Katso h\u00e4nen ihmeelliseen rakkauteensa ja armoonsa. H\u00e4n on Jumalan syd\u00e4n ja kasvot, jotka katsovat sinuun \u2013 omaan lapseensa!<\/p>\n

Kimmo Malinen<\/em><\/p>\n

 <\/p>\n

 <\/p>\n

 <\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

N\u00c4K\u00d6KULMIA HENGELLISEEN KASVUUN Kirjoittajana Esa Juutilainen \/ One Way Mission, toiminnanjohtaja Tapani Suonnon luvalla julkaistu t\u00e4ll\u00e4 sivustolla.   \u201dKunhan vain, mihin saakka olemme ehtineetkin, vaellamme samaa tiet\u00e4.\u201d (Fil 3:14) T\u00e4rkeint\u00e4 ei ole, kuinka nopeasti etenemme hengellisess\u00e4 el\u00e4m\u00e4ss\u00e4mme tai kuinka pitk\u00e4lle olemme p\u00e4\u00e4sseet, vaan se, ett\u00e4 vaellamme samaa tiet\u00e4. Mik\u00e4 sitten on se tie, jota meid\u00e4n […]<\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"parent":0,"menu_order":0,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","template":"text-template.php","meta":{"_acf_changed":false,"footnotes":""},"class_list":["post-630","page","type-page","status-publish","hentry"],"acf":[],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/raamattuajassamme.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/pages\/630","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/raamattuajassamme.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/pages"}],"about":[{"href":"https:\/\/raamattuajassamme.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/page"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/raamattuajassamme.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/raamattuajassamme.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=630"}],"version-history":[{"count":0,"href":"https:\/\/raamattuajassamme.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/pages\/630\/revisions"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/raamattuajassamme.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=630"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}