{"id":546,"date":"2015-09-10T13:20:14","date_gmt":"2015-09-10T13:20:14","guid":{"rendered":"http:\/\/raamattuajassamme.fi\/?page_id=546"},"modified":"2015-09-10T13:20:14","modified_gmt":"2015-09-10T13:20:14","slug":"johtamis-ja-varustamislahjat","status":"publish","type":"page","link":"https:\/\/raamattuajassamme.fi\/?page_id=546","title":{"rendered":"Johtamis- ja varustamislahjat, osa I"},"content":{"rendered":"<p><strong>KRISTILLINEN PALVELU JA ARMOLAHJAT: Johtamis- ja varustamislahjat, osa I<br \/>\n&#8211; apostolit, profeetat ja evankelistat<\/strong><\/p>\n<p>&nbsp;<\/p>\n<p>Kun hankimme jonkin uuden vempeleen, meill\u00e4 on kiire ottaa se heti k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n. Harvoin jaksamme lukea k\u00e4ytt\u00f6ohjeita, ainakaan kunnolla. Otamme ohjeet esille, vasta kun tulee ongelmia. Sama p\u00e4tee hengellisiin armolahjoihin. Moni on kiinnostunut kielill\u00e4 puhumisesta, profetoinnista, parantamisen lahjoista jne. Harvempi pys\u00e4htyy miettim\u00e4\u00e4n, mit\u00e4 varten nuo lahjat ovat olemassa ja miten niit\u00e4 tulisi k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 Jumalan mielenmukaisesti. Armolahjojen ja karismaattisuuden kohdalla tapahtuukin monia valitettavia ylily\u00f6ntej\u00e4. T\u00e4m\u00e4 taas voi johtaa vastareaktioon: niit\u00e4 tulee v\u00e4ltt\u00e4\u00e4 eik\u00e4 hyv\u00e4ksy\u00e4 lainkaan. Kumpikin on huono: v\u00e4\u00e4rink\u00e4ytt\u00f6 ja torjuminen.<\/p>\n<p>Ent\u00e4 jos Jumalalta saatuja lahjoja pyritt\u00e4isiin arvostamaan ja k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4\u00e4n oikein? Niiden luonteesta, k\u00e4ytt\u00f6periaatteista ja p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4rist\u00e4 on aiemmissa opetuksissa. Jos et ole lukenut \u201dKristillinen palvelu ja armolahjat\u201d edellisi\u00e4 opetuksia, niin pys\u00e4hdy t\u00e4h\u00e4n ja lue ne ensin. Armolahjat eiv\u00e4t ole itsekorostuksen vaan rakastavan palvelun v\u00e4lineit\u00e4. Jos emme sitoudu Jumalan rakkauteen, toimintaperiaatteisiin ja p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4riin, emme saa armolahjojakaan.<\/p>\n<p>&nbsp;<\/p>\n<p><strong><em>ARMOLAHJAT KRISTILLISESS\u00c4 PALVELUTY\u00d6SS\u00c4<\/em><\/strong><\/p>\n<p>Seuraavassa k\u00e4sittelemme Jumalan antamia armolahjoja neliosaisen j\u00e4sentelyn mukaisesti:<\/p>\n<ul>\n<li>johtamis- ja varustamislahjat<\/li>\n<li>puhelahjat<\/li>\n<li>erityiset palvelulahjat<\/li>\n<li>k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6lliset palvelulahjat<\/li>\n<\/ul>\n<p>&nbsp;<\/p>\n<p>&nbsp;<\/p>\n<p><strong>JOHTAMIS- JA VARUSTAMISLAHJAT &#8211; PALVELUTY\u00d6N L\u00c4HT\u00d6KOHTA<\/strong><\/p>\n<p><em>Apostolit, profeetat, evankelistat, paimenet, johtajat ja opettajat ovat v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00f6mi\u00e4 seurakunnan olemassaololle, el\u00e4m\u00e4lle ja ty\u00f6lle. He johtavat seurakuntalaiset Jumalan tuntemiseen, kristilliseen el\u00e4m\u00e4\u00e4n ja varustavat palveluty\u00f6h\u00f6n.<\/em><\/p>\n<p>Johtamis- ja varustamislahjoja ovat <u>apostolin<\/u>, <u>profeetan<\/u>, <u>evankelistan<\/u>, <u>paimenen<\/u>, <u>johtajan<\/u> ja <u>opettajan<\/u> lahjat. <em>N\u00e4m\u00e4 ovat t\u00e4rkeit\u00e4 seurakunnan perustamisessa, rakentamisessa, hoitamisessa ja varjelussa.<\/em> Johtamis- ja varustamislahjat palvelevat kaikkia seurakuntalaisia, varustavat ja valmentavat palveluty\u00f6h\u00f6n seurakunnassa ja yhteiskunnassa, Jumalan tuntemiseen ja rakkaudelliseen el\u00e4m\u00e4\u00e4n (Ef 4:11-16). Tarkoituksena on, ett\u00e4 seurakunnan <em>j\u00e4senet <\/em>tekev\u00e4t varsinaisen laaja-alaisen palveluty\u00f6n, kun taas johtajat ja varustajat valmistavat siihen ja koordinoivat sit\u00e4.<\/p>\n<p>Kullakin seurakunnalla tulee olla k\u00e4yt\u00f6ss\u00e4\u00e4n kaikki johtamis- ja varustamislahjat \u2013 apostoli l\u00e4hetysty\u00f6ntekij\u00e4ksi ymm\u00e4rrettyn\u00e4. N\u00e4m\u00e4 ovat seurakunnan keskeisi\u00e4 virkoja. Armoituksia voi ilmet\u00e4 my\u00f6s <em>pienryhm\u00e4tasolla<\/em>. Palveluviroissa ja -teht\u00e4viss\u00e4 kyvyt ja armolahjat ilmenev\u00e4t usein rypp\u00e4in\u00e4, joten henkil\u00f6ll\u00e4 saattaa toimia useampiakin lahjoja. On muistettava my\u00f6s ihmisen persoonan merkitys. Lahjat eiv\u00e4t ole sidoksissa muodolliseen virka-asemaan kirkkolaitoksessa tai organisaatiossa kuten pappeuteen tai piispuuteen, joissa koulutuksen p\u00e4\u00e4osan muodostaa maallinen, jopa raamattukielteinen korkeakoulutus. Todelliset teht\u00e4v\u00e4t ja lahjat liittyv\u00e4t Jumalan ja Sanalle uskollisen seurakunnan antamaan kutsuun, varustukseen ja teht\u00e4v\u00e4\u00e4n asettamiseen.<\/p>\n<p>Keskeist\u00e4 johtamis- ja varustamislahjoissa on Jumalan tahdon v\u00e4litt\u00e4minen ja julistaminen ihmisille Sanan kautta. Niihin liittyy selke\u00e4 <em>auktoriteettiasema<\/em>. Kukin henkil\u00f6 tulee koetella ennen vaativaan teht\u00e4v\u00e4\u00e4n asettamista (1 Tim 3:10); h\u00e4nelle asetetaan selkeit\u00e4 kelpoisuusvaatimuksia (1 Tim 3:1-13; Tiit 1:5-9). Keskeinen asema ja monilahjaisuus tuovat <em>suuren vastuun<\/em> Jumalan ja seurakunnan edess\u00e4 (Hebr 13:17; Jaak 3:1). Kristillinen johtajuus on aina luonteeltaan <em>palvelevaa johtajuutta<\/em>. Se ei ole autorit\u00e4\u00e4rist\u00e4 eik\u00e4 itsens\u00e4 korottamista ja muiden alistamista. Herra Jeesus Kristus antoi t\u00e4ydellisen esimerkin olemalla k\u00e4rsiv\u00e4 palvelija (Jes 52:13 \u2013 53:12; Joh 13:1-17). Lopulta k\u00e4rsiv\u00e4llinen ja hyvin tehty palveluty\u00f6 tuo suuren siunauksen kaikille.<\/p>\n<p>&nbsp;<\/p>\n<p>&nbsp;<\/p>\n<p><strong><em>APOSTOLI<\/em><\/strong><\/p>\n<p>&nbsp;<\/p>\n<p>Apostoli-sana tulee kreikankielen sanasta <em>apostolos<\/em>, joka merkitsee l\u00e4hetetty\u00e4, l\u00e4hetti\u00e4 ja l\u00e4hettil\u00e4st\u00e4. Verbi tarkoittaa l\u00e4hett\u00e4\u00e4 matkaan, l\u00e4hett\u00e4\u00e4 teht\u00e4v\u00e4\u00e4 tai sanoman v\u00e4litt\u00e4mist\u00e4 varten. L\u00e4hettil\u00e4s toimii l\u00e4hett\u00e4j\u00e4ns\u00e4 arvovallalla ja h\u00e4nelle vastuunalaisena (2 Kor 5:19-20). Uudessa testamentissa apostoli-sana esiintyy kolmessa eri merkityksess\u00e4:<\/p>\n<ul>\n<li><em>kaksitoista apostolia<\/em><\/li>\n<li><em>seurakuntien l\u00e4hettil\u00e4\u00e4t<\/em><\/li>\n<li><em>kaikki maailmaan l\u00e4hetetyt opetuslapset<\/em><\/li>\n<\/ul>\n<p>Apostolin teht\u00e4v\u00e4 on laaja-alaisin ja t\u00e4rkein, koska se on perustavaa laatua oleva. Ensimm\u00e4iset 12 apostolia vahvistivat osaltaan perustan kristilliselle opille ja alkuseurakunnalle; seurakuntien l\u00e4hettil\u00e4\u00e4t, ts. l\u00e4hetysty\u00f6ntekij\u00e4t perustivat usein seurakuntia; kaikki uskovat kutsuvat Jumalan valtakuntaan uusia ihmisi\u00e4. Jeesus Kristus itse oli apostoli, sill\u00e4 H\u00e4n oli Is\u00e4n l\u00e4hett\u00e4m\u00e4 (Joh 20:21).<\/p>\n<p><strong><em>12 apostolia<br \/>\n<\/em><\/strong>Varsinaisia ja alkuper\u00e4isi\u00e4 apostoleja ei en\u00e4\u00e4 ole. <em>He olivat Jeesuksen el\u00e4m\u00e4n, ristinkuoleman ja yl\u00f6snousemuksen silminn\u00e4kij\u00e4todistajia<\/em> (1 Kor 15:8-9). Jeesus valtuutti heid\u00e4t henkil\u00f6kohtaisesti (Mark 3:14). He v\u00e4littiv\u00e4t Pyh\u00e4n Hengen inspiroiman Jumalan ilmoituksen yhdess\u00e4 Vanhan testamentin profeettojen kanssa (Ef 2:20, 3:5). Heid\u00e4n kauttaan Jumala antoi kristillisen perusopin, joka rakentui Vanhan testamentin ilmoitukselle; my\u00f6s Paavali lukeutui heihin (1 Kor 15:9). Teht\u00e4v\u00e4 ja varustus olivat laaja-alaisia. Jumalan voima vaikutti merkitt\u00e4v\u00e4ll\u00e4 tavalla ja he tekiv\u00e4t tunnustekoja. Teht\u00e4v\u00e4 oli vaikea ja raskas, ja l\u00e4hes kaikki k\u00e4rsiv\u00e4t vainoa ja marttyyrikuoleman.<\/p>\n<p><strong><em>L\u00e4hetysty\u00f6ntekij\u00e4t<br \/>\n<\/em><\/strong>Jeesus l\u00e4hetti 12 opetuslapsen j\u00e4lkeen 70 muuta opetuslasta (Luuk 10:1). He saivat erityisen valtuutuksen, teht\u00e4v\u00e4n ja varustuksen. Uudessa testamentissa apostoleiksi kutsutaan Jaakobia, Herran velje\u00e4 (Gal 1:19), Andronikosta ja Juniaa (Room 16:7), Titusta ja Epafroditusta (2 Kor 8:23; Fil 2:25). Heid\u00e4n tuli evankelioida ihmisi\u00e4, perustaa uusia seurakuntia, asettaa vastuunkantajia ja huolehtia jatkuvuudesta. <em>Teht\u00e4v\u00e4 oli keskeisesti Sanan julistamista ja pioneerity\u00f6t\u00e4.<\/em> Heid\u00e4n tuli toimia esimiehin\u00e4, ratkaista ongelmia ja koordinoida laajaakin ty\u00f6t\u00e4. Nykyaikana heit\u00e4 ovat seurakuntien <em>l\u00e4hetysty\u00f6ntekij\u00e4t<\/em>, jotka julistavat evankeliumia tavoittamattomille kansanryhmille, t\u00e4ht\u00e4\u00e4v\u00e4t uusien seurakuntien perustamiseen ja olennaisella tavalla luovat jatkuvuutta seurakunnille. Laaja teht\u00e4v\u00e4 edellytt\u00e4\u00e4 monipuolista varustusta. He eiv\u00e4t tuo uutta ilmoitusta tai muokkaa kristillist\u00e4 oppia vaan ammentavat ja jakavat jo olemassa olevasta.\u00a0 L\u00e4hetysty\u00f6 on kirkon ja jokaisen paikallisseurakunnan perusteht\u00e4v\u00e4.<\/p>\n<p><strong><em>Kaikki uskovat<br \/>\n<\/em><\/strong>Kolmanneksi, Kristus on l\u00e4hett\u00e4nyt kaikki uskovat maailmaan todistamaan h\u00e4nest\u00e4 (Apt 1:8). Varsinaisesti apostoli merkitsee kahta edellist\u00e4 ryhm\u00e4\u00e4 ja teht\u00e4v\u00e4kuvaa, koska kolmas ryhm\u00e4 ei t\u00e4yt\u00e4 apostolin armolahjan ja teht\u00e4v\u00e4n tunnuspiirteit\u00e4. Alkuper\u00e4iset apostolit ovat jo t\u00e4ytt\u00e4neet teht\u00e4v\u00e4ns\u00e4, mutta seurakuntien l\u00e4hett\u00e4m\u00e4t pioneerity\u00f6ntekij\u00e4t jatkavat evankeliumin julistamista, uusien seurakuntien perustamista ja niiden olennaista tukemista.<\/p>\n<p>&nbsp;<\/p>\n<p>&nbsp;<\/p>\n<p><strong><em>PROFEETTA<\/em><\/strong><\/p>\n<p>&nbsp;<\/p>\n<p><strong><em>Vanhassa liitossa<br \/>\n<\/em><\/strong>Profeetat olivat keskeisell\u00e4 sijalla vanhassa liitossa. Jumala puhui kansalleen ja muillekin kansoille voitelemiensa profeettojen kautta. He julistivat voimakasta ajankohtaista <em>parannussanomaa<\/em> ja kehottivat kansaa palaamaan Herran luo, jotta <em>liittosuhde uudistuisi<\/em> entiselleen. Toisinaan he ennustivat tulevaisuudesta \u2013 Jumalan armoteoista ja tuomioista. <em>Keskeiset profetiat talletettiin Kirjoituksiin <\/em>eli Vanhaan testamenttiin: ns. suuret kirjaprofeetat Jesaja, Jeremia, Hesekiel ja Daniel sek\u00e4 ns. pienet kirjaprofeetat Hooseasta Malakiaan asti. Muita profeetaksi kutsuttuja olivat esimerkiksi Mooses, Samuel, Daavid, Elia ja Elisa. Kirjaprofeettojen ohella toimi monia tavallisia profeettoja. Pappien teht\u00e4v\u00e4n\u00e4 oli opettaa, toteuttaa ja s\u00e4ilytt\u00e4\u00e4 Jumalan antamaa ilmoitusta.<\/p>\n<p>Profeetta Malakiaan p\u00e4\u00e4ttyi vanha testamentillinen profeettakausi ja julistus. Syntyi noin 400 vuoden hiljaisuus. Sen j\u00e4lkeen alkoi voimakas, ennustettu murroskausi. Jumala l\u00e4hetti Johannes Kastajan Elian hengess\u00e4 julistamaan parannusta vanhan liiton profeettojen tapaan ja Messiaan tulemusta. H\u00e4nen j\u00e4ljess\u00e4\u00e4n tuli Vapahtaja ja Herra Jeesus Kristus, joka kantoi my\u00f6s profeetan nime\u00e4 ja teht\u00e4v\u00e4\u00e4 (Matt 13:57, 16:14). Jeesus oli profeetta, mutta samalla paljon enemm\u00e4n.<\/p>\n<p><strong><em>Uudessa liitossa<br \/>\n<\/em><\/strong>Uudessa liitossa profeetat eiv\u00e4t ole niin keskeisell\u00e4 sijalla kuin vanhassa liitossa. Uuden liiton ilmoitus tuli Kristuksen ja apostolien kautta. Profeettoja mainitaan Uudessa testamentissa vain muutamia: Juudas ja Silas (Apt 15:32), Agabus (Apt 11:27-29, 21:8-11), mahdollisesti Barnabas, Simeon ja Lukius (Apt 13:1) sek\u00e4 Paavali ja Johannes (jotka kuitenkin olivat ensisijassa apostoleja). Joka tapauksessa profeetan teht\u00e4v\u00e4 on selke\u00e4sti mainittu yhten\u00e4 t\u00e4rkeimmist\u00e4 palveluteht\u00e4vist\u00e4 (1 Kor 12:28-29; Ef 4:11). Verbi profetoida on mainittu Uudessa testamentissa 21 kertaa.<\/p>\n<p><strong><em>Profeetta ja profetia<br \/>\n<\/em><\/strong>Profeetta- ja profetointi-sanat on t\u00e4rke\u00e4\u00e4 ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 oikein, sill\u00e4 ne sis\u00e4lt\u00e4v\u00e4t merkitt\u00e4vi\u00e4 aste-eroja. Ensinn\u00e4kin profeetan teht\u00e4v\u00e4 ja profetoimisen lahja eiv\u00e4t ole yksi ja sama asia. <em>Profeetta<\/em> on henkil\u00f6, jolla on Jumalan antama kutsu ja teht\u00e4v\u00e4 toimia p\u00e4\u00e4toimisesti Jumalan profeettana. Teht\u00e4v\u00e4 edellytt\u00e4\u00e4 luonnollisesti profetoimisen armolahjaa. Sen sijaan <em>profetoimisen armolahja<\/em> voi olla monillakin henkil\u00f6ill\u00e4, jotka eiv\u00e4t ole p\u00e4\u00e4toimisia profeettoja. Seurakunta kykenee helposti tunnistamaan varsinaisen profeetan keskuudessaan. T\u00e4m\u00e4n ohella Jumala kehottaa kaikkia tavoittelemaan profetoimisen lahjaa, ja hetkitt\u00e4in jokainen usko voi profetoida (1 Kor 14:1,31).<\/p>\n<p><strong><em>Profetian kaksi tasoa<br \/>\n<\/em><\/strong>Profetoinnissa on ollut kaksi tasoa. Korkeampi taso oli <em>ilmoitusprofetiaa, joka talletettiin Raamatun Sanaksi<\/em>. T\u00e4m\u00e4 ilmoitus oli ja on erehtym\u00e4t\u00f6nt\u00e4 ja t\u00e4ydellist\u00e4 Jumalan Sanaa. T\u00e4m\u00e4n tyyppist\u00e4 ilmoitusprofetiaa ei en\u00e4\u00e4 tule, sill\u00e4 Raamatun ilmoitus on nyt t\u00e4ydellinen ja lopullinen. Tavanomaista tasoa voidaan kutsua <em>seurakuntaprofetiaksi, <\/em>joka on luonteeltaan vajavaista, erehtyv\u00e4ist\u00e4 ja alisteista ilmoitusprofetialle. Se on aina<em> koeteltava<\/em> ja tutkittava Jumalan Sanalla (1 Tess 5:20-21). Sit\u00e4 esiintyi vanhassa liitossa (tavalliset profeetat ja profetiat) ja on seurakunta-aikana ainoa profetian laji (siit\u00e4 alkaen, kun Uusi testamentti sinet\u00f6itiin Ilmestyskirjalla). Profetian armolahjaan palataan jaksossa puhelahjat.<\/p>\n<p><strong><em>Arvovaltainen julistaja<br \/>\n<\/em><\/strong>Profeetta on julistaja, joka puhuu Jumalan puolesta ihmisille, ts. Jumala puhuu h\u00e4nen kauttaan suoraan, h\u00e4n on Jumalan suu. Vanhan liiton aikana profeetat julistivat \u201dHerra sanoo n\u00e4in\u201d ja jatkoivat puhetta Min\u00e4-muodossa (Jumala). Teht\u00e4v\u00e4 on <em>julistuskeskeinen<\/em>, mutta siihen liittyv\u00e4t my\u00f6s <em>johtajuus ja arvovalta<\/em>. Jumalan arvovallalla he julistivat Jumalan tahdon ajankohtaisiin tilanteisiin ja ennustivat toisinaan tulevaisuutta. Profeetta sai sanomansa monin eri tavoin: n\u00e4kyin\u00e4, Jumalan \u00e4\u00e4nen kuulemisena tai suorana puheena. Sanoma tuli suoraan ilman v\u00e4lik\u00e4si\u00e4. Profeetan persoonallisuus antoi leimansa julistukseen ja toimintaan. Sanallisen julistuksen lis\u00e4ksi profeetta saattoi tehd\u00e4 vertauskuvallisia tekoja kuten Hesekiel tai Agabus (Apt 21:10-11). Sanoma oli yleens\u00e4 koko Jumalan kansalle ja harvemmin yksil\u00f6ille. Profeetat joutuivat usein halveksunnan ja vainon kohteeksi, sill\u00e4 kansa ei halunnut kuunnella Jumalaa. Lis\u00e4ksi monet v\u00e4\u00e4r\u00e4t profeetat sekoittivat, h\u00e4mmensiv\u00e4t ja johtivat harhaan antamalla v\u00e4\u00e4ri\u00e4 lupauksia ja nousemalla aitoja profeettoja vastaan (2 Piet 2:1).<\/p>\n<p>&nbsp;<\/p>\n<p>&nbsp;<\/p>\n<p><strong><em>EVANKELISTA<\/em><\/strong><\/p>\n<p>&nbsp;<\/p>\n<p><strong><em>Evankeliumin julistamisen ammattilainen<br \/>\n<\/em><\/strong>Evankelista-sana merkitsee hyv\u00e4n sanoman, evankeliumin tuojaa. Evankelistalla on kyky v\u00e4litt\u00e4\u00e4 hyv\u00e4 sanoma yksinkertaisella, ymm\u00e4rrett\u00e4v\u00e4ll\u00e4 ja koskettavalla tavalla ihmisille. Monet tulevat uskoon heid\u00e4n julistuksensa kautta ja sen my\u00f6t\u00e4 liittyv\u00e4t paikalliseen seurakuntaan. Evankelista-sana mainitaan Uudessa testamentissa vain kolme kertaa: Filippus (Apt 21:8), Timoteus (2 Tim 4:5) sek\u00e4 palveluvirkana (Ef 4:11). T\u00e4st\u00e4 huolimatta on selv\u00e4\u00e4, ett\u00e4 evankelistoja tarvitaan paljon, sill\u00e4 <em>evankeliumin v\u00e4litt\u00e4minen on seurakunnan ja palveluty\u00f6n ensisijainen p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4 ja teht\u00e4v\u00e4<\/em>.<\/p>\n<p><strong><em>Jokainen on evankeliumin julistaja<\/em><\/strong><br \/>\nEvankeliumin v\u00e4litt\u00e4minen kuuluu kaikille; se on kaikkien perusteht\u00e4v\u00e4, sill\u00e4 kaikki on kutsuttu Jeesuksen todistajiksi (Apt 1:8). Evankelistojen olemassaolo ei vapauta muita uskovia t\u00e4st\u00e4 perusteht\u00e4v\u00e4st\u00e4. Ilman evankelistan lahjaakin voi todistaa Herrasta. Kyse on p\u00e4\u00e4toimisuudesta ja tehokkuudesta. Ammattilainen on aina ammattilainen.<\/p>\n<p><strong><em>Teht\u00e4v\u00e4n luonne<br \/>\n<\/em><\/strong>Evankelistan teht\u00e4v\u00e4 on luonteeltaan liikkuva ja sen p\u00e4\u00e4kohteena ovat ei-uskovat. Evankelista kykenee v\u00e4litt\u00e4m\u00e4\u00e4n sanoman erilaisille ihmisille; toisinaan h\u00e4n voi keskitty\u00e4 erityisryhm\u00e4\u00e4n. Uskovatkin tarvitsevat evankeliumin kosketusta, muistutusta ja syvemp\u00e4\u00e4 ymm\u00e4rryst\u00e4. Silti valitettavasti evankeliointikokouksia j\u00e4rjestet\u00e4\u00e4n usein vain uskoville. Evankelistan tulee liikkua ihmisten parissa, saada heihin luonteva ja hyv\u00e4 kontakti sek\u00e4 v\u00e4litt\u00e4\u00e4 evankeliumin sanoma sopivalla tavalla. Esimerkiksi evankelista Filippus oli jatkuvasti liikkeell\u00e4 teill\u00e4 ja kaupungeissa (Apt 6:5, 8:5,26-40, 21:8).<\/p>\n<p><strong><em>Sanoma<br \/>\n<\/em><\/strong>Evankelista keskittyy evankeliumin perusasioihin (1 Kor 15:1-5; Hepr 6:1). Niit\u00e4 ovat Kristuksen ristinkuolema, yl\u00f6snousemus, niiden merkitys, parannus ja usko. Evankeliumin kautta ihminen saa voiton synnin, kuoleman ja perkeleen vallasta. Julistus on oikealla tavalla vetoavaa, kutsuvaa, koskettavaa ja ihmisen tahtoon vaikuttavaa ilman manipulointia, ylily\u00f6v\u00e4\u00e4 lupailua tai uhkailua. Se tapahtuu kuulijan ymm\u00e4rt\u00e4m\u00e4ll\u00e4, ajankohtaisella kielell\u00e4 eik\u00e4 ole vain uskonnollisten sanojen ja fraasien toistamista. Evankelista luottaa Jumalan Hengen pelastavaan ty\u00f6h\u00f6n. H\u00e4nen persoonansa on sopusoinnussa hyv\u00e4n sanoman kanssa, sill\u00e4 evankelista ei ole rakkaudeton, tuomitseva julistaja. H\u00e4n kokee h\u00e4t\u00e4\u00e4 ja tuskaa ihmisten sieluista ja iloitsee uskoontulon ihmeest\u00e4.<\/p>\n<p><strong><em>Monet muodot<br \/>\n<\/em><\/strong>Evankelista auttaa ihmisi\u00e4 tulemaan uskoon ja tukee heit\u00e4 uskonel\u00e4m\u00e4n ensiaskeleissa. H\u00e4n soveltaa evankeliumia ihmisten el\u00e4m\u00e4ntilanteisiin ja vastaa el\u00e4m\u00e4n peruskysymyksiin. Evankelistat voivat toimia monin eri tavoin ja kohdistua erilaisiin kohderyhmiin. On massakokouksia, radio- ja tv-ty\u00f6t\u00e4, draamaa, kotikokouksia jne. Evankelista on p\u00e4\u00e4toiminen, mutta armolahja voi toimia monien seurakuntalaisten kohdalla heid\u00e4n elinpiiriss\u00e4\u00e4n. Jokainen uskova voi v\u00e4litt\u00e4\u00e4 evankeliumin ja oman henkil\u00f6kohtaisen todistuksen Vapahtajasta ja Herrastaan hyv\u00e4ll\u00e4 tavalla.<\/p>\n<p><strong><em>V\u00e4heksytty kirkossa?<br \/>\n<\/em><\/strong>Suomalaisessa luterilaisuudessa evankelistan teht\u00e4v\u00e4 ja evankeliumin v\u00e4litt\u00e4minen on usein rajattu seurakunnan virallisessa toiminnassa vain virkapapeille ja virallisille ty\u00f6ntekij\u00f6ille. He saattavat toimia seuraavien n\u00e4kemysten mukaisesti: kaikki ovat kastettuja, kirkon j\u00e4seni\u00e4 ja kristittyj\u00e4; ep\u00e4usko on ihanne; evankeliointi on painostamista ja v\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4 k\u00e4\u00e4nnytt\u00e4mist\u00e4; evankeliointitoimikunnat lakkautetaan; evankeliumin julistus kuuluu papeille. Tuloksena on, ett\u00e4 kirkon j\u00e4senet vieraantuvat kirkosta, kristinuskosta ja kristillisest\u00e4 el\u00e4m\u00e4st\u00e4. Her\u00e4tysliikkeemme onneksi yritt\u00e4v\u00e4t paikata t\u00e4t\u00e4 ep\u00e4kohtaa. <em>Evankeliumi kuuluu kaikille ja kaikki uskovat ovat sen v\u00e4litt\u00e4ji\u00e4 ja julistajia \u2013 erityisesti Jumalan kutsumat ja asettamat evankelistat.<\/em><\/p>\n<p>&nbsp;<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"<p>KRISTILLINEN PALVELU JA ARMOLAHJAT: Johtamis- ja varustamislahjat, osa I &#8211; apostolit, profeetat ja evankelistat &nbsp; Kun hankimme jonkin uuden vempeleen, meill\u00e4 on kiire ottaa se heti k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n. Harvoin jaksamme lukea k\u00e4ytt\u00f6ohjeita, ainakaan kunnolla. Otamme ohjeet esille, vasta kun tulee ongelmia. Sama p\u00e4tee hengellisiin armolahjoihin. Moni on kiinnostunut kielill\u00e4 puhumisesta, profetoinnista, parantamisen lahjoista jne. Harvempi pys\u00e4htyy [&hellip;]<\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"parent":0,"menu_order":0,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","template":"text-template.php","meta":{"_acf_changed":false,"footnotes":""},"class_list":["post-546","page","type-page","status-publish","hentry"],"acf":[],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/raamattuajassamme.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/pages\/546","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/raamattuajassamme.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/pages"}],"about":[{"href":"https:\/\/raamattuajassamme.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/page"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/raamattuajassamme.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/raamattuajassamme.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=546"}],"version-history":[{"count":0,"href":"https:\/\/raamattuajassamme.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/pages\/546\/revisions"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/raamattuajassamme.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=546"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}