{"id":5334,"date":"2016-10-04T07:41:46","date_gmt":"2016-10-04T07:41:46","guid":{"rendered":"http:\/\/raamattuajassamme.fi\/?page_id=5334"},"modified":"2016-10-04T07:41:46","modified_gmt":"2016-10-04T07:41:46","slug":"luther-ja-lahetystyo","status":"publish","type":"page","link":"https:\/\/raamattuajassamme.fi\/?page_id=5334","title":{"rendered":"Luther ja l\u00e4hetysty\u00f6"},"content":{"rendered":"

LUTHER JA MAAILMANL\u00c4HETYS<\/strong><\/p>\n

Artikkeli Perusta-lehteen 1992 teoksen
\n\u00d6berg, Ingemar: Luther och V\u00e4rldsmissionen<\/em>\u00a0pohjalta.\u00a0<\/strong><\/p>\n

Juhani Lingren (1936-2006), teologian tohtori, Kylv\u00e4j\u00e4n l\u00e4hetysjohtaja<\/p>\n

<\/em><\/strong><\/p>\n

Viime vuonna (1991) ilmestyi laaja, l\u00e4hes 700 sivuinen Lutherin l\u00e4hetysajattelusta tehty tutkimus Luther och v\u00e4rldsmissionen<\/strong> (Luther ja maailmanl\u00e4hetys, 1991). Sen on kirjoittanut ruotsalainen professori Ingemar \u00d6berg, joka on Norjan l\u00e4hetysseuran L\u00e4hetyskorkeakoulun systemaattisen teologisen professori Stavangerissa. T\u00e4m\u00e4 oppilaitos on samalla yksi Norjan kolmesta teologisesta tiedekunnasta. Kirjoittaja on tehnyt merkitt\u00e4v\u00e4n suurty\u00f6n tutkiessaan perusteellisesti Lutherin l\u00e4hetysajattelua. Tutkimus perustuu Lutherin koko l\u00e4hdeaineiston huolelliseen selvitt\u00e4miseen.<\/p>\n

Otsikon kysymys Lutherista ja l\u00e4hetyksest\u00e4 on ollut jo pitk\u00e4\u00e4n monien keskustelujen kohteena. Puhdasoppisuuden ajan luterilaisuus torjui kirkon l\u00e4hetysvelvoitteen mm. sellaisen oletuksen perusteella, ett\u00e4 “apostolit olivat jo vieneet kristinuskon sanoman koko maailmaan”. Alkuseurakunnan saaman teht\u00e4v\u00e4n ei en\u00e4\u00e4 katsottu olevan voimassa. T\u00e4llaisen ajattelun vallitessa oli luonnollista pyrki\u00e4 tulkitsemaan Lutherin ajattelua samansuuntaisesti. Osittain t\u00e4st\u00e4 seurasi luterilaiseenkin kirkkoon iskostunut ajatus, ett\u00e4 l\u00e4hetys olisi ollut Lutherille vieras sek\u00e4 periaatteessa ett\u00e4 k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4. T\u00e4m\u00e4 tulkinta osoittautuu \u00d6bergin tutkimuksen valossa perusteellisesti v\u00e4\u00e4r\u00e4ksi.<\/p>\n

 <\/p>\n

Eri tulkintoja Lutherin suhteesta l\u00e4hetykseen<\/strong><\/p>\n

Ajatus Lutherin vieroksuvasta suhtautumisesta l\u00e4hetykseen on luonnollisesti levinnyt luterilaisten kirkkojen ulkopuolellekin. Uuden ajan l\u00e4hetysty\u00f6n ja l\u00e4hetysteologisen tutkimuksen tuomio Lutherista on siis l\u00e4hes kautta linja ollut p\u00e4\u00e4osin kielteinen. Keskustelussa on kuitenkin esitetty ainakin seuraavat kolme tasapainottavaa n\u00e4kemyst\u00e4.<\/p>\n

Ensinn\u00e4kin on haluttu painottaa Lutherin uskonpuhdistusteht\u00e4v\u00e4\u00e4 kaiken uuden ajan protestanttisen l\u00e4hetysty\u00f6n mahdollistajana. Ilman vapauttavaa evankeliumia ei l\u00e4hetysty\u00f6 luonnollisestikaan voisi el\u00e4\u00e4. Ilman evankeliumin sanomaa l\u00e4hetysty\u00f6 kuihtuisi kulttuurin leivitt\u00e4miseksi, hyv\u00e4ntekev\u00e4isyydeksi, kehitysty\u00f6ksi. N\u00e4in Lutherin teologinen panos on n\u00e4hty – vaikka ep\u00e4suorastikin – ratkaisevaksi uuden ajan l\u00e4hetyst\u00e4 edist\u00e4neeksi tekij\u00e4ksi.<\/p>\n

Toiseksi Lutherin reformatorinen l\u00f6yt\u00f6 on n\u00e4ht\u00e4viss\u00e4 kuin “kiven heitt\u00e4miseksi veteen”: evankeliumin aallot levi\u00e4v\u00e4t veden pintaa pitkin joka suuntaan, yh\u00e4 kauemmaksi ja kauemmaksi kiven putoamispaikasta. T\u00e4m\u00e4 painotus liittyy l\u00e4heisesti edelliseen kohtaan, mutta dynamisoi sen ja lis\u00e4\u00e4 puhtaasti dogmaattiseen n\u00e4k\u00f6kulmaan evankeliumiin itseens\u00e4 k\u00e4tkeytyv\u00e4n eteenp\u00e4in hakeutuvan, k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n tasossa toteutuvan ulottuvuuden. N\u00e4in Lutherin evankeliumil\u00f6yt\u00f6 on jo sin\u00e4ns\u00e4 maailmanl\u00e4hetyksen uusi alku.<\/p>\n

Kolmanneksi: Lutherin el\u00e4m\u00e4ntilanteesta on esitetty painokkaasti historiallis-maantieteellis-yhteiskunnallinen tulkinta, jonka mukaan l\u00e4hetysty\u00f6n k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6llinen suorittaminen Lutherin ajan saksalaisista protestanttisista seurakunnista k\u00e4sin oli sula mahdottomuus. T\u00e4ll\u00f6in on viitattu toisaalta roomalaiskatolisten maiden merenkulkumonopoliin ja toisaalta turkkilaisten hallussa olevien kaakkois-Euroopan alueiden muodostamaan l\u00e4pip\u00e4\u00e4sem\u00e4tt\u00f6m\u00e4\u00e4n muuriin.<\/p>\n

T\u00e4lt\u00e4 pohjalta on osoitettu syv\u00e4llist\u00e4 ymm\u00e4rt\u00e4myst\u00e4 sit\u00e4 kohtaan, ettei Luther organisoinut k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n l\u00e4hetyshankkeita. T\u00e4ss\u00e4 n\u00e4k\u00f6kulmassa on arvokasta nimenomaan se, ettei Lutherin toiminnassa havaittavaa k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n l\u00e4hetysty\u00f6n puutetta tai v\u00e4hyytt\u00e4 tulkita kielteiseksi tai v\u00e4linpit\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4ksi suhtautumiseksi l\u00e4hetysty\u00f6h\u00f6n. T\u00e4h\u00e4n tulkintaa on luonnollisesti liitett\u00e4v\u00e4 se n\u00e4kemys, ett\u00e4 turkkilaisten islam-vy\u00f6hyke ei ollut ainoastaan muuri, jonka yli ei p\u00e4\u00e4sty, vaan ett\u00e4 se itsess\u00e4\u00e4n oli Lutherin ajattelussa selv\u00e4 l\u00e4hetyskohde.<\/p>\n

N\u00e4m\u00e4 ja niihin verrattavat tasapainottavat ajatukset Lutherista ja l\u00e4hetyksest\u00e4 keskusteltaessa ovat oikeaan osuvia ja totuudellisia.<\/p>\n


\nLutherin l\u00e4hetysajattelun tutkiminen<\/strong><\/p>\n

\u00d6bergin laaja tutkimus osoittaa, ettei Luther k\u00e4yt\u00e4 termej\u00e4 “maailmanl\u00e4hetys” ja “l\u00e4hetys” niiden\u00a0nykyisess\u00e4 teknisess\u00e4<\/strong>\u00a0merkityksess\u00e4, jossa ne viittaavat maailmanlaajan evankeliumin julistamiseen. T\u00e4llainen terminologia on paljon Lutherin aikaa my\u00f6h\u00e4isempi. K\u00e4sitteet senden\/Sendung ja mittere\/mission (l\u00e4hett\u00e4\u00e4\/l\u00e4hett\u00e4minen) sen sijaan esiintyv\u00e4t Lutherilla. On my\u00f6s selv\u00e4\u00e4, ett\u00e4 Lutherin kirjoituksissa l\u00e4hetyksen perusteet ja periaatteet ovat enemm\u00e4n esill\u00e4 kuin l\u00e4hetysk\u00e4yt\u00e4nt\u00f6. Aineisto osoittaa kuitenkin, ett\u00e4 Luther ei esit\u00e4 ainoastaan l\u00e4hetyksen perustelua syv\u00e4llisesti ja laajasti, vaan my\u00f6s vetoomuksia ja ehdotuksia l\u00e4hetysty\u00f6n k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n suorittamiseen.<\/p>\n

Etsiess\u00e4\u00e4n Lutherin l\u00e4hetysajattelun sis\u00e4lt\u00f6\u00e4 \u00d6berg tarkastelee Lutheria ennen kaikkea uskonpuhdistajana ja raamatunopettajana.<\/p>\n

N\u00e4in Lutherin\u00a0raamatunselitys<\/strong> nousee suhteellisen keskeiseen asemaan l\u00e4hteist\u00f6n l\u00e4pik\u00e4ymisess\u00e4 siit\u00e4 rippumatta, miss\u00e4 muodossa ja yhteyksiss\u00e4 raamattuopetus on annettu (kommentaarit, saarnat, p\u00e4\u00e4teokset jne.).<\/p>\n

Tutkimuksen luvussa 2 k\u00e4sitell\u00e4\u00e4n Lutherin teologian er\u00e4ist\u00e4 keskeisi\u00e4 alueita, kuten h\u00e4nen k\u00e4sityst\u00e4\u00e4n ilman Kristusta el\u00e4v\u00e4n ihmisen asemasta ja tilasta, Jumalaa koskevan tiedon l\u00e4hteist\u00e4, kirkkok\u00e4sityksest\u00e4 (seurakuntaopista) ja Kristuksen kirkon ykseydest\u00e4 sek\u00e4 yleisest\u00e4 pappeudesta ja virasta.<\/p>\n

Luvussa 3 \u00d6berg erittelee Lutherin raamatunselityksen VT:n, evankeliumeiden ja UT:n muun aineiston osalta. Luvussa 4 tutkitaan Lutherin suhdetta l\u00e4hetyksen konkreettiseen toteuttamiseen. T\u00e4ss\u00e4 \u00d6bergin l\u00e4hdeainestoon tulevat keskeisesti mukaan Lutherin erityisteokset mm. juutalaisista ja turkkilaisista.<\/p>\n


\nIhmisen luonnollinen Jumalan-tuntemus<\/strong><\/p>\n

Lutherin mukaan evankeliumia tuntemattomalla ihmisell\u00e4 ei ole mit\u00e4\u00e4n todellista tietoa Jumalasta, kun tarkoitetaan tietoa pelastuksen mahdollisuudesta ja kun Jumalalla tarkoitetaan Jeesuksen Kristuksen Jumalaa ja Is\u00e4\u00e4. Jotain tietoa Jumalasta Luojana ihmisell\u00e4 kyll\u00e4 on esim. Rm. 1: 19-20 ja 2:14-15 mukaan, mutta t\u00e4ll\u00e4 tiedolla ei ole mit\u00e4\u00e4n pelastavaa merkityst\u00e4. Jumalan yleisen ilmoituksen piiriss\u00e4 ihmiselle v\u00e4littyy t\u00e4ysin v\u00e4\u00e4ristynyt kuva Jumalasta.<\/p>\n

\u00d6bergin tulos Lutherin perusn\u00e4kemyksest\u00e4 Roomalaiskirjeen alkulukujen sanoman valossa on p\u00e4\u00e4kohdissaan seuraava. Ihminen odottaa tuntemattomalta jumaluudelta hyv\u00e4\u00e4, eli pit\u00e4\u00e4 jumalanaan sit\u00e4 tai h\u00e4nt\u00e4, jolta h\u00e4n odottaa apua. Syntiinlangenneessa tilassaan ihminen ei kuitenkaan voi uskoa, ett\u00e4 Jumala olisi armollinen juuri h\u00e4nelle eli “juuri minulle” (pro me). Niinp\u00e4 ihminen luo ajatuksissaan turmeltuneen ymm\u00e4rryksens\u00e4 ja toiveittensa mukaisen oman jumalan. Mutta tilanne osoittautuu umpikujaksi: juuri t\u00e4llainen jumala ei voikaan auttaa ket\u00e4\u00e4n ja on ehdottoman varmasti\u00a0ep\u00e4jumala, jonka edess\u00e4 ihminen katsoo voivansa tulla ansiolliseksi lain tekoja tekem\u00e4ll\u00e4.<\/p>\n

Luonnollinen Jumalan-tuntemus johtaa ihmisen ainoastaan lainomaisuuden\/laintekojen ja omavanhurskauden l\u00e4pitunkemaan ep\u00e4jumalanpalvelukseen. “Cognitio naturalis on aina ja ainoastaan cognitio legalis” eli luonnollinen Jumalan-tuntemus on v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 aina ja yksinomaan sellaista uskonnollista ajattelua, jossa ansiollisuus Jumalan edess\u00e4 katsotaan saatavan lain vaatimuksia t\u00e4ytt\u00e4vill\u00e4 ihmisen teoilla. Ihmisen (uskonnollinen) j\u00e4rjenk\u00e4ytt\u00f6 ja Jumalan viisaus sulkevat toisensa pois pelastuksen asiassa (mm. 49-75, 107-108, 248, 495). Luonnollisen ihmisen tila on syvimm\u00e4lt\u00e4\u00e4n pimeytt\u00e4 (160, 173).<\/p>\n

<\/p>\n

<\/strong><\/p>\n

Pelastuksen l\u00e4hde<\/strong><\/p>\n

T\u00e4m\u00e4n yhteydess\u00e4 on eritt\u00e4in valaisevaa seurata Lutherin selityst\u00e4 kohdasta Jh. 1:4 ja 8: Ja h\u00e4ness\u00e4 oli el\u00e4m\u00e4, ja el\u00e4m\u00e4 oli ihmisten valkeus… Totinen valkeus, joka valistaa jokaisen ihmisen, oli tulossa maailmaan.<\/em> Lutherin mukaan n\u00e4iss\u00e4 jakeissa ei ole kysymys pelastumisesta Kristuksen kirkon ulkopuolella tai, nykytermeill\u00e4 sanottuna, “anonyymista Kristuksesta”, joka jo olisi nimett\u00f6m\u00e4n\u00e4 kaikkialla l\u00e4sn\u00e4. Jakeiden sanoma on p\u00e4invastoin, ett\u00e4 pelastukseen v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 tarvittava “valo” on absoluuttisessa mieless\u00e4 sidottu vain ja pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n Kristukseen, jonka ainoastaan evankeliumin sana ja sakramentit v\u00e4litt\u00e4v\u00e4t ihmiselle ja joka on otettava uskolla\/uskossa vastaan.<\/p>\n

Lutherin ajatus pelastavan sanan kulusta ja vaikutuksesta on seuraava: Is\u00e4 -> Poika -> Pyh\u00e4 Henki -> sana ja sakramentit -> maallikoiden todistus ja virkaan liitetty armonv\u00e4lineiden k\u00e4ytt\u00f6 -> uskon syntyminen ja s\u00e4ilyminen (117). Periaatteessa ei voida tehd\u00e4 eroa sis\u00e4- ja ulkol\u00e4hetyksen v\u00e4lill\u00e4, kun asioita tarkastellaan t\u00e4st\u00e4 n\u00e4k\u00f6kulmasta, ts. sama j\u00e4rjestys p\u00e4tee aina ja kaikkialla; my\u00f6s sanoma on sama (380).<\/p>\n

Saarnavirkaan liittyy aina oikea, julkinen kutsu, mutta Luther tiedostaa erityistilanteiden vaatimukset, joihin kristitty joutuu keskell\u00e4 pakanallista ymp\u00e4rist\u00f6\u00e4: “Kun kristitty on paikassa, jossa ei ole ket\u00e4\u00e4n kristitty\u00e4, h\u00e4n ei tarvitse muuta kutsua…h\u00e4n on velvollinen saarnaamaan eksyneille pakanoille ja ep\u00e4kristillisille ihmisille ja julistamaan veljellisen rakkauden t\u00e4hden…” (131). Luther tunnustaa t\u00e4ss\u00e4 periaatteen, jonka mukaan l\u00e4hetysty\u00f6 voidaan n\u00e4hd\u00e4 (my\u00f6s) erityistilanteena seurakunnan perusj\u00e4rjestyksen\/konstituution n\u00e4k\u00f6kulmasta.<\/p>\n

Luther n\u00e4kee evankeliumin levi\u00e4misen ja levitt\u00e4misen olevan kaikkialla Saatanan hy\u00f6kk\u00e4ysten kohteena. Perkeleen teot ovat jatkuvasti n\u00e4ht\u00e4viss\u00e4 kaikessa tapahtumisessa, luomakunnassa ja langenneessa ihmisess\u00e4 (46-48, 368-369). \u00d6berg ilmaisee Lutherin ajatuksen varsin nykyaikaisesti: L\u00e4hetyskentt\u00e4 on Saatanan linnoittamaa ja miinoittamaa aluetta (47). Lutherin realistinen n\u00e4kemys demonisesta todellisuudesta on eritt\u00e4in t\u00e4rke\u00e4 painotus nykyiseen missiologiseen keskusteluun, jossa t\u00e4m\u00e4 n\u00e4k\u00f6kohta varsin yleisesti vaietaan kuoliaaksi.<\/p>\n

\u00a0<\/strong><\/p>\n

Lutherin VT:n tulkinta<\/strong><\/p>\n

Aabrahamin siemen, Kristus, ja syntien anteeksiantamus h\u00e4ness\u00e4 ovat Lutherille luovuttamaton osa kristillisesti tulkittua Vanhaa testamenttia. N\u00e4in vanhan liiton l\u00e4hetys on mahdollista mielt\u00e4\u00e4 ja esitt\u00e4\u00e4 kristillisin k\u00e4sittein. Lutherin Abraham-tulkinnalla on keskeinen sija h\u00e4nen VT:a koskevassa l\u00e4hetysajattelussaan. Abrahamin saamaan lupaukseen kytketty pelastusevankeliumi ja sen universaalisuus olivat Jumalan n\u00e4k\u00f6kulmasta t\u00e4ytt\u00e4 todellisuutta jo kauan ennen Moosesta, lakia ja omaisuuskansaa Israelia. Jo patriarkat levittiv\u00e4t sanomaa tietoisesti l\u00e4hiymp\u00e4rist\u00f6\u00f6n miss\u00e4 he kulkivatkin. Aabraham oli kuin “piispa”. Siin\u00e4 toteutui Jumalan l\u00e4hetys (missio Dei) seurakunnan l\u00e4hetyksen (missio ecclesiae) kautta, mik\u00e4 jatkuu yh\u00e4.<\/p>\n

Luther n\u00e4kee, ett\u00e4 evankeliumi v\u00e4litt\u00e4\u00e4 pelastuksen sek\u00e4 pakanoilla ett\u00e4 juutalaisille (287-296) ja ett\u00e4 se h\u00e4nenkin aikanaan kulkee jatkuvasti eteenp\u00e4in maailmassa, jossa se joko otetaan vastaan tai hyl\u00e4t\u00e4\u00e4n (142). L\u00e4hetysteht\u00e4v\u00e4\u00e4 ei ole suoritettu loppuun (149, 193). Evankeliumi on pantu liikkeelle, mutta se ei ole saavuttanut viel\u00e4 kaikkia. L\u00e4hetysteht\u00e4v\u00e4 on luonteeltaan sentrifugaalinen, keskustasta ulosp\u00e4in suuntautuva. Se rikkoo Siinain liiton partikularismin. \u00d6berg huomauttaa, ett\u00e4 Luther k\u00e4\u00e4nt\u00e4\u00e4 sentrifugaaliseksi jopa sellaisenkin kohdan, joka sis\u00e4lt\u00e4\u00e4 sentripetaalisen, keskihakuisen, l\u00e4hetysmotiivin (Jes. 66:18-19; s. 162)!<\/p>\n

\u00a0<\/strong><\/p>\n

L\u00e4hetys evankeliumeissa<\/strong><\/p>\n

L\u00e4hetysk\u00e4sky on Jeesuksen testamentti seurakunnalle. Matteuksen l\u00e4hetysk\u00e4sky kytkeytyy Lutherilla kolminaisuusoppiin ja kasteteologiaan. Keskeisimm\u00e4n sijan saa Markuksen l\u00e4hetysk\u00e4sky (16:15). Teht\u00e4v\u00e4 on suunnattava koko maailmaan, mik\u00e4 tuli mahdolliseksi helluntain Hengen vapautettua seurakunnan periaatteessa kaikista niist\u00e4 siteist\u00e4, jotka muuten olisivat sitoneet sen yhteen paikkaan (173). Ainoa tapa rakentaa seurakuntaa on sana ja sakramentit, joita ilman Jumalan valtakunta “ei voi tulla”. Vertaukset ovat Lutherille l\u00e4hetysvertauksia.<\/p>\n

Valtakunnan levi\u00e4minen ei pys\u00e4hdy meihin, vaan jatkuu pakanoiden keskuudessa aikojen loppuun asti. T\u00e4ss\u00e4 yhteydess\u00e4 Iso katekismus on hyv\u00e4 l\u00e4hde. Missio ei p\u00e4\u00e4ttynyt apostolien aikaan (183, 193). Evankeliumi on pantu liikkeelle, mutta ei ole saavuttanut viel\u00e4 kaikkia (194). L\u00e4hetysk\u00e4skyn kohteeseen sis\u00e4ltyv\u00e4t sek\u00e4 saksalaiset ett\u00e4 kaikki pakanat. \u00d6berg toteaa, ett\u00e4 evankeliumin universaalisuuden painotus vie Lutherin teologiassa v\u00e4ist\u00e4m\u00e4tt\u00e4 julistamisen velvoitteeseen eli l\u00e4hetyksen k\u00e4yt\u00e4nt\u00f6\u00f6n (188). Kaikilla seurakunnan j\u00e4senill\u00e4 on vastuu vied\u00e4 evankeliumia eteenp\u00e4in.<\/p>\n

Ihmeet ovat nimenomaan siin\u00e4, ett\u00e4 evankeliumi ja sakramentit pit\u00e4v\u00e4t ihmiset uskossa ja n\u00e4in kaatavat perkeleen. L\u00e4hetyksess\u00e4 sanan julistus on n\u00e4in keskeisint\u00e4, ei esim. parantaminen. Erityisesti Luukkaan l\u00e4hetysk\u00e4sky painottaa sanomaa, jonka varsinainen sis\u00e4lt\u00f6 on sanoma Jeesuksesta lain ja evankeliumin sek\u00e4 uskonvanhurskauden n\u00e4k\u00f6kulmasta julistettuna.<\/p>\n

Lutherin l\u00e4hetysajattelussa kolmiyhteinen Jumala on aina painotetusti ty\u00f6n subjekti ja sin\u00e4ns\u00e4 v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4t ty\u00f6n inhimilliset v\u00e4likappaleet j\u00e4\u00e4v\u00e4t usein taka-alalle. Koska Kristus on korotettu Is\u00e4n oikealle k\u00e4delle, kytkeytyv\u00e4t Kristuksen l\u00e4hetys (missio Christi) ja seurakunnan l\u00e4hetys (missio ecclesiae) toisiinsa eritt\u00e4in l\u00e4heisesti (186, 212, 250, 369). Jumalan valtakunnan levi\u00e4mist\u00e4 leimaa salattuna oleminen. Kirkon on lis\u00e4ksi jatkuvasti taisteltava synti\u00e4 ja harhaoppeja vastaan. Ty\u00f6h\u00f6n kuuluvat aina my\u00f6s risti ja k\u00e4rsimys sek\u00e4 vastustus (211, 242, 256). L\u00e4hetysty\u00f6n tulosten v\u00e4hyys ei saa masentaa (365). L\u00e4hetysty\u00f6t\u00e4 pit\u00e4\u00e4 kuitenkin aina muistaa esirukouksin. Erityisesti vastak\u00e4\u00e4ntyneiden puolesta tulee rukoilla. T\u00e4ll\u00f6in tulee erityisesti pyyt\u00e4\u00e4 sit\u00e4, ett\u00e4 he kasvaisivat uskonvanhurskauden tuntemisessa (367). Esirukoukseen kuuluu aina my\u00f6s kiitos (359-369).<\/p>\n

 <\/p>\n

L\u00e4hetys Apostolien teoissa ja UT:n kirjeiss\u00e4<\/strong>
\n<\/strong><\/p>\n

Helatorstain ja helluntain tapahtumat aloittavat kirkon l\u00e4hetysajan. Kristuksen seurakunta l\u00e4hetet\u00e4\u00e4n maailmaan viem\u00e4\u00e4n armon sanomaa (225, 227). Pyh\u00e4 Hengen paikka l\u00e4hetyksess\u00e4 avautuu siit\u00e4 k\u00e4sin, ett\u00e4 H\u00e4n toimii sanan ja sakramenttien kautta (186, 207). N\u00e4in Pyh\u00e4 Henki, julistus ja saarnavirka kuuluvat yhteen (212). Monelta kannalta hyvin merkitt\u00e4v\u00e4 on se Lutherin tulkinta, ett\u00e4 helluntai suuntaa l\u00e4hetyksen n\u00e4k\u00f6alat ennen kaikkea globaalisuuteen, ei yksinomaan Pyh\u00e4\u00e4n Henkeen (229).<\/p>\n

Opillisuuden painotus kasvaa t\u00e4ss\u00e4 osassa l\u00e4hteist\u00f6\u00e4. Kuten edell\u00e4 on jo k\u00e4ynyt ilmi, Lutherin koko tulkinnan perustana on trinitaarinen kokonaiskehys. Painotus on kuitenkin hyvin toisenlainen kuin esim. Luterilaisen Maailmanliiton l\u00e4hetysasiakirjassa\u00a0Yhdess\u00e4 Jumalan l\u00e4hetyksess\u00e4<\/em><\/strong>\u00a0(Together in God’s mission<\/em>, 1988), jossa trinitaarinen kokonaistulkinta on suoritettu pitk\u00e4lle ilman lain ja evankeliumin erottamisen n\u00e4k\u00f6kulmaa, ik\u00e4\u00e4n kuin siit\u00e4 erossa.<\/p>\n

T\u00e4llainen ei ole Lutherille mahdollista: kolmiyhteinen Jumala suorittaa l\u00e4hetyst\u00e4\u00e4n\u00a0tietyn sanoman v\u00e4lityksell\u00e4<\/u>. Ilman t\u00e4t\u00e4 sanomaa ei ole mit\u00e4\u00e4n Jumalan l\u00e4hetyst\u00e4, koska l\u00e4hetys edellytt\u00e4\u00e4 sek\u00e4 Suorittajan, suorittajat ett\u00e4 sanoman.<\/p>\n

Lain ja evankeliumin erottamisen sek\u00e4 uskonvanhurskauden n\u00e4k\u00f6kulma olivat Lutherille absoluuttisella tavalla keskeiset (278-286). Esim. itsess\u00e4\u00e4n v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4t\u00f6n rakkauden osoittaminen ei saa tulla “liian l\u00e4helle” vanhurskauttamisen opinkohtaa (299). Apostoli on oikea apostoli vain, jos h\u00e4n julistaa evankeliumia Kristuksen (k\u00e4skyn) mukaan (373). L\u00e4hetyksen tulee aina julistaa samaa, apostolista sanomaa (383), jonka sis\u00e4lt\u00f6 on Kristuksen vanhurskaus (412-413). Uskon aitouden tae eiv\u00e4t ole ihmeet, vaan evankeliumi; k\u00e4\u00e4ntyminen Kristuksen puoleen on suurempi ihme kuin parantuminen (394-395). Mission ainoa “ase” on sana (412).<\/p>\n

Luther puhuu julistetun sanan uskoa synnytt\u00e4v\u00e4st\u00e4 voimasta; sana on armon v\u00e4likappale, ei ainoastaan informaatiota armosta (242, 270-278). Sellainen mystiikka, joka sivuuttaa ulkoisen sanan, torjutaan (232). Jos julistuksesta puuttuu anteeksiantamus, on kysymyksess\u00e4 Saatanan oppi (244).<\/p>\n

Evankeliumin tullessa ei-kristilliseen maahan ei maallisen regimentin piiriss\u00e4 toimivia oikeita (luomisj\u00e4rjestysten mukaisia) asioita tarvitse muuttaa. Ei-kristillist\u00e4 esivaltaa on toteltava, mik\u00e4 on osa oikeasta ja hyvin v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4st\u00e4 el\u00e4m\u00e4n todistuksesta (252, 332-359). T\u00e4m\u00e4 mukautuminen eli akkommodaatio ei saa kuitenkaan koskaan merkit\u00e4 evankeliumin tuhoa eli lain ja evankeliumin sek\u00e4 uskonvanhurskauden kaatumista (247).<\/p>\n

Kaikkien kristittyjen on mit\u00e4 suositeltavinta oppia antamaan henkil\u00f6kohtainen todistus uskostaan (406-408) ja jokaisen pakanoiden keskell\u00e4 olevan kristityn tulee julistaa Kristusta. T\u00e4m\u00e4n Luther sovittaa hypoteettisesti my\u00f6s itseens\u00e4: “Jos olisin turkkilaisten keskell\u00e4, julistaisin majapaikkani is\u00e4nn\u00e4lle” (240, 620, 623, viite 462)!<\/p>\n

Apostolit l\u00e4hetettiin koko maailmaan, mutta ty\u00f6 on yh\u00e4 kesken (375-376, 419, 424). Vastuu ty\u00f6st\u00e4 on annettu Kristuksen koko kirkolle – ei kenell\u00e4k\u00e4\u00e4n yhdell\u00e4 kirkkoherralle tai piispalle. N\u00e4in Luther samalla torjuu paavin vaateet johtaa kristikunnan l\u00e4hetysty\u00f6t\u00e4 (ks. my\u00f6s 621-622). Maailmanl\u00e4hetyksen toteutuminen tapahtuu Lutherin ajattelussa rajoitettujen alueiden puitteissa, mutta on silti globaalia, maailmanlaajaa, koska t\u00e4m\u00e4n “aluejaon” tulee kattaa koko maailma (375-376, 414-415).<\/p>\n

\u00a0<\/strong><\/p>\n

Luther ja juutalaisl\u00e4hetys<\/strong><\/p>\n

Dass Jesus Christus ein geborner Jude sei<\/em><\/strong>\u00a0(1523),\u00a0Wider die Sabbather<\/em><\/strong>\u00a0(1538) sek\u00e4\u00a0Von den Juden und ihren L~ugen<\/em><\/strong>\u00a0(1543)
\n(Jeesus Kristus, juutalaisista syntynyt<\/em>;\u00a0Sapattikiihkoilijoita vastaan<\/em>\u00a0sek\u00e4\u00a0Juutalaisista ja heid\u00e4n valheistaan<\/em>) ovat p\u00e4\u00e4l\u00e4hteet selvitett\u00e4ess\u00e4 Lutherin n\u00e4kemyst\u00e4 juutalaisl\u00e4hetyksen teologiasta ja k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6st\u00e4.<\/p>\n

Ensimm\u00e4inen teos on tutkijoiden keskuudessa aivan yleisesti n\u00e4hty suoranaiseksi l\u00e4hetyskirjoitukseksi (457), viimeisess\u00e4 sen sijaan l\u00e4hetysmotiivi on kutistunut ja j\u00e4\u00e4nyt muun aineksen alle, mutta ei ole t\u00e4ysin kadonnut. Lutherin asenne juutalaisiin tiukentui selv\u00e4sti 1540-luvulle tultaessa. \u00d6bergin tutkimus osoittaa, ett\u00e4 Lutheria ei voida miss\u00e4\u00e4n tapauksessa pit\u00e4\u00e4 antisemitistin\u00e4 tai -juutalaisena (438,460). Lutherin mukaan Jumala on osoittanut juutalaisiin kohdistuneella valinnallaan heille suuremman kunnian kuin millek\u00e4\u00e4n muulle kansalle (459).<\/p>\n

Syvin ristiriita juutalaisiin oli teologisella taholla: n\u00e4m\u00e4 eiv\u00e4t tunnusta Jeesusta Messiaaksi (lue: Kristukseksi; 439, 442-445,480) eiv\u00e4tk\u00e4 uskonvanhurskautta (442, 444, 490, 507) ja h\u00e4p\u00e4isev\u00e4t n\u00e4in Kristusta. On merkillepantavaa, ett\u00e4 Luther ei perustele kantaansa juutalaisten syyllisyydell\u00e4 Jeesuksen tappamiseen (447, 482, vrt. 551).<\/p>\n

Luther mainitsee usein nelj\u00e4n tahon liittoutuman (juutalaiset, paavi\/paavin kirkko, nimikristityt, hurmahenget; my\u00f6hemmin turkkilaiset ovat usein v\u00e4\u00e4rien kristittyjen tilalla), joka vastustaa Kristuksen evankeliumia (444, 445,470,535,552 ym.). Samalla kun n\u00e4m\u00e4 ryhm\u00e4t ovat ‘saatanan puolella taistelevia joukkoja’, he ovat kristittyj\u00e4 l\u00e4hinn\u00e4 oleva l\u00e4hetyskentt\u00e4 (475-476).<\/p>\n

Luther samaistuu Paavalin parahdukseen Rm. 9:1-5, joka heijastaa syv\u00e4\u00e4 rakkautta Jumalan omaisuuskansaa kohtaan (443, 524, ks. my\u00f6s 497). Luther varoitta kristittyjen ylpeydest\u00e4 juutalaisia kohtaan ja toteaa, ett\u00e4 kristikunnassa itsess\u00e4\u00e4nkin on ep\u00e4selvyytt\u00e4 uskonvanhurskaudesta. Joka kiroaa juutalaisia, ei voi johtaa heit\u00e4 k\u00e4\u00e4ntymykseen Kristuksen puoleen (443). Juutalaisia ei saa vihata, vaan heit\u00e4 on p\u00e4invastoin rakastettava (448-452, 478-479), vaikka Luther v\u00e4lill\u00e4 ajatteli, ett\u00e4 h\u00e4nen oma yst\u00e4v\u00e4llisyytens\u00e4 vain syvensi h\u00e4nen kohtaamiensa juutalaisten paatumusta (487).<\/p>\n

Sek\u00e4 juutalaisia ett\u00e4 pakanoita on kutsuttava Jumalan valtakuntaan (446). Luther uskoi sanan ja rukouksen voimaan voittaa (ainakin muutamia) juutalaisia Kristukselle (446, 448,450,454,536), mutta koki tilanteen k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 usein toivottomaksi juutalaisten paatumuksen vuoksi (523). Juutalaisille on ilmoitettava evankeliumin totuus, mink\u00e4 j\u00e4lkeen heid\u00e4n on kaikessa rauhassa saatava ottaa siihen kantaa (450-451). Jeesuksen osoittaminen VT:n lupaamaksi Messiaaksi saa keskeisen sijan Lutherin omassa raamattuopetuksessa suhteessa juutalaisiin (491). Usein toistuvia kohtia ovat mm. Gen. 49:10 messiaaninen Silo-teksti (508) sek\u00e4 Daavidin kanssa tehty iankaikkinen liitto (512).<\/p>\n

Toisaalta Luther sanoo, ett\u00e4 pakkokeinot juutalaisia vastaan vain pahentaisivat l\u00e4hetystilannetta (439), esim. juutalaisten kirjoja ei saa polttaa (445). Toisaalta h\u00e4n kuitenkin esitt\u00e4\u00e4 ankaria toimenpiteit\u00e4, erityisesti ns. 7-kohdan ohjelman. Mist\u00e4 muutos johtui?<\/p>\n

Lutherin kiristynyt yhteiskunnallinen asenne juutalaisiin johtui osittain juutalaisten itsens\u00e4 tekem\u00e4st\u00e4 k\u00e4\u00e4nnytysty\u00f6st\u00e4 (499). H\u00e4n my\u00f6s halusi v\u00e4ltt\u00e4\u00e4 saksalaisten joutumisen osasyyllisiksi juutalaisten harjoittamaan pilkkaan; t\u00e4m\u00e4 n\u00e4ytteli selv\u00e4sti ratkaisevaa osaa Lutherin suostumisessa synagogien polttamisajatukseen (526,530).<\/p>\n

My\u00f6s koronkiskonta (jota saksalaiset Lutherin mukaan itsekin harjoittivat!) saa jatkuvasti tuomion Lutherilta (mm. 528-529).<\/p>\n

Juutalaisten olo\u00a0Saksassa\u00a0oli problemaattista ajan yhten\u00e4iskulttuurin ja siis nimenomaan\u00a0cuius regio, eius religio<\/em>\u00a0(kenen maa, sen uskonto) -periaatteen valossa. T\u00e4lt\u00e4 kannalta katsottuna juutalaisten\u00a0tulisi olla omassa maassaan\u00a0(527,530). Heill\u00e4 ei ollut oikeutta kumota saksalaista yhteiskuntaa. Lutherille oli selv\u00e4\u00e4, ett\u00e4 mahdolliset toimenpiteet juutalaisia vastaan tuli valtion suorittaa, ei kirkon.<\/p>\n

N\u00e4iden seikkojen valossa tarkasteltuna Lutherin kire\u00e4 asenne juutalaisiin 1540-luvulla tulee aivan uuteen valoon, vaikkei ei tietenk\u00e4\u00e4n sellaisenaan hyv\u00e4ksytt\u00e4v\u00e4ksik\u00e4\u00e4n.<\/p>\n

On my\u00f6s huomattava, ett\u00e4 Luther vaati saksalaisille samoja rangaistuksia kuin juutalaisille.\u00a0Lutherin perusteluissa ei ole lainkaan kysymys samankaltaisesta asenteesta, joka aikanaan vei juutalaiset keskitysleireille\u00a0(533-534).<\/p>\n

Luther palaa lopuksi t\u00e4ysin reformatoriseen, evankeliumi-keskeiseen l\u00e4hetysn\u00e4kyyn suhteessaan juutalaisiin (543). \u00d6berg ihmettelee oikeutetusti, miksei t\u00e4t\u00e4 ole tutkimuksessa tuotu selvemmin esiin. Mm. muuten niin kriittinen\u00a0Von den Juden und ihren L\u00fcgen<\/em><\/strong>\u00a0p\u00e4\u00e4ttyy l\u00e4hetysrukoukseen juutalaisten puolesta (545).<\/p>\n

\u00a0<\/strong><\/p>\n

Luther ja islaml\u00e4hetys<\/strong><\/p>\n

Toisin kuin juutalaisl\u00e4hetyksen suhteen Lutherin ajattelu evankeliumin julistamisesta turkkilaisille (=muslimeille) ei juurikaan muuttunut vuosien varrella. Apologia, l\u00e4hetyksen perustelu sek\u00e4 sen toteuttamisohjeet ovat koko ajan esill\u00e4. Turkkilaiset ovat Jumalan ruoska l\u00e4nsimaiden kirkon kurittamiseksi sen katumattomuuden t\u00e4hden. T\u00e4llainen piiska voi olla esim. rutto, paavi tai sitten juuri turkkilaiset (563 ym.). Samalla n\u00e4m\u00e4 edustavat pahan valtaa ja ovat v\u00e4\u00e4r\u00e4n oppinsa vuoksi Saatanan ty\u00f6kaluja. Paavi on Lutherille antikristuksen henki ja turkkilaiset antikristuksen liha (564).<\/p>\n

Turkkilaisten uhatessa Eurooppaa on kansan ensisijaisesti teht\u00e4v\u00e4 parannus ja rukoiltava paljon (566-568). Siin\u00e4 ei ole mit\u00e4\u00e4n ongelmaa, ett\u00e4 (kristillinen)\u00a0valtio<\/strong>\u00a0k\u00e4y (puolustussotaan) turkkilaisia vastaan tilanteen niin vaatiessa ja ett\u00e4 yksitt\u00e4iset kristityt palvelevat t\u00e4llaisessa sodassa (569-574). Luther ei alkuunkaan hyv\u00e4ksy paavin suunnittelemaa uskonsotaa\/ristiretke\u00e4 turkkilaisia vastaan. T\u00e4llaiset miekkal\u00e4hetykset ja vastaavat yritykset kohdistuvat suorastaan itse\u00e4\u00e4n Jumalaa vastaan, elleiv\u00e4t kristityt ennen kaikkea taistele ensin (omaa)\u00a0synti\u00e4(\u00e4n)<\/strong>vastaan (560-561, 570-). Ristiretkiss\u00e4 my\u00f6s sekoittuvat maallinen ja hengellinen regimentti (569).<\/p>\n

Sen, joka haluaa puhua Kristuksen puolesta muslimille, on tunnettava Koraani (579). Luther valittaa vuonna 1529, ettei h\u00e4nell\u00e4 ole viel\u00e4 k\u00e4ytett\u00e4viss\u00e4\u00e4n Koraanin koko teksti\u00e4. L\u00e4hteist\u00e4 k\u00e4y ilmi, ett\u00e4 h\u00e4n kuitenkin tunsi varsin hyvin suuria osia Koraanista. H\u00e4n arvosti Ricolduksen Confutatio Alcorani<\/em><\/strong>\u00a0-teosta, jota h\u00e4n oikeutetusti piti tasapuolisena islamin kritiikkin\u00e4. Monien vaiheitten ja mm. Lutherin esitt\u00e4mien voimakkaitten vetoomusten j\u00e4lkeen julkaistiin Sveitsiss\u00e4 1542 latinankielinen Koraani, jota Luther saksansi vapaasti Ricolduksen teoksen uuden painoksen yhteydess\u00e4 (577). Luther katsoo, ett\u00e4 Koraani paljastaa islamin valheet (633).<\/p>\n

Luther koki islamin mielt\u00e4v\u00e4n itsens\u00e4 absoluuttiseksi ja l\u00e4hetysty\u00f6t\u00e4 tekev\u00e4ksi uskonnoksi (585,588). Islam on ihmisoppia, joka ei tunnusta Kristusta, Kolminaisuutta eik\u00e4 evankeliumia. Se on areiolaisuutta ja rakentaa ihmisten omaa vanhurskautta; se on lain uskonto (590, 595, 599, 600, 603-609), jonka kannattajat ovat tuomion alla ja Kristuksen ulkopuolella. Samalla Luther samaistaa Allahin ja saatanan (Allah…\u00e4r…en Satan; 590) eli pit\u00e4\u00e4 Allahia demonina. Muhammed on Saatanan apostoli (597).<\/p>\n

Luther antaa tunnustusta muslimien j\u00e4rjest\u00e4ytyneest\u00e4 yhteiskunnasta ja pit\u00e4\u00e4 heit\u00e4 yleisesti ottaen kunnollisina, rehellisin\u00e4 ja j\u00e4rkevin\u00e4 ihmisin\u00e4, jotka rakastavat toisiaan ja ovat usein ‘parempia kuin saksalaiset’ (610). Samalla Luther kuitenkin syytt\u00e4\u00e4 heit\u00e4 tappamisesta, ylpeydest\u00e4, kostonhimosta, aistillisuudesta, moniavioisuudesta, naisen halventamisesta ja homoseksualismista (612-617).<\/p>\n

Luther kysyy, mikseiv\u00e4t paavilaiset julista turkkilaisille; heill\u00e4 olisi nimitt\u00e4in ollut siihen aivan toisenlaiset k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n mahdollisuudet kuin uskonpuhdistuksen alueiden ihmisill\u00e4 (621-622). Luther toteaa ter\u00e4v\u00e4sti my\u00f6s, ett\u00e4 muslimien hurskaus vet\u00e4\u00e4 ja kirkon ulkokultaisuus ty\u00f6nt\u00e4\u00e4 vastenmielisyydell\u00e4\u00e4n ihmisi\u00e4 islamiin (583).<\/p>\n

Luther tiedostaa islamty\u00f6n vaarat ja vaikeudet (621). K\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n islam-l\u00e4hetyst\u00e4 ajatellen on erityisesti pantava merkille Lutherin toistuvat maininnat niist\u00e4 monista kristityist\u00e4, jotka ovat j\u00e4\u00e4neet tai mahdollisesti j\u00e4\u00e4v\u00e4t sotavankeina turkkilaisten vallan alle (620,627). Heid\u00e4n on ennen kaikkea pysytt\u00e4v\u00e4 uskossa ja todistettava oikealla, n\u00f6yr\u00e4ll\u00e4 el\u00e4m\u00e4ll\u00e4\u00e4n; he eiv\u00e4t saa paeta eiv\u00e4tk\u00e4 tehd\u00e4 itsemurhaa (628-630). Luther ilmaisee halunsa itsekin saarnata Turkissa (ks. yll\u00e4; 240, 620, 623, viite 462).<\/p>\n

T\u00e4ss\u00e4 eritt\u00e4in hienossa ja suunnattoman t\u00e4rke\u00e4ss\u00e4 tutkimuksessa her\u00e4tt\u00e4\u00e4 kysymyksi\u00e4 ainoastaan pitk\u00e4hk\u00f6 ekskurssin omainen jakso UT:n kehotuksista, pareneesista. Aines ei tunnu sopivaan muuhun yhteyteen kiinte\u00e4sti ja toiseksi pareneesi esitet\u00e4\u00e4n evankeliumiin, ei lakiin kuuluvaksi. Vaikka pareneesia ei v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 haluttaisikaan n\u00e4hd\u00e4 samanmuotoiseksi laiksi kuin esim. dekalogi, on se aina kuitenkin palautettavissa Jeesuksen t\u00e4ydelliseen esimerkkiin ja on n\u00e4in luonteeltaa nimenomaan lakia eli ts. kehotusten noudattamatta j\u00e4tt\u00e4minen on synti\u00e4.<\/p>\n

\u00a0<\/strong><\/p>\n

\u00a0<\/strong><\/p>\n

L\u00c4HTEET<\/strong><\/p>\n

Berentsen, Jan-Martin
\n1990 Teologi og misjon. Trekk fra protestantismens historie fram til v\u00e5rt \u00e5rhundrade. Oslo.<\/p>\n

Forsberg, Juhani
\n1982 Abraham als Paradigma der Mission in der Theologie Luthers. – Lutherische Beitr\u00e4ge zur Missio Dei. Ver\u00f6ffentlichungen d. Luth.- Akad. Ratzeburg 3. Erlangen.<\/p>\n

1983 Das Abrahambild in der Theologie Luthers. Pater fidei sanctissimus. Diss. Ver\u00f6ffentlichungen des Instituts fur europ\u00e4ische Geshichte Mainz. Abteilung fur Abendl\u00e4ndische Religionsgeschichte. Hg. von Manns, Peter. Band 117. Stuttgart.<\/p>\n

Koivisto, Juhani
\n1992 Luther ja maailmanl\u00e4hetys. – Uusi tie.<\/p>\n

Malk, Per-Olof
\n1978 Onko l\u00e4hetys luterilaisuudelle vierasta? – Perusta.<\/p>\n

P\u00f6rsti, Juhani
\n1984 Luthers syn p\u00e5 evangelisation. – Ekumenisk
\norientering. Sigtuna.<\/p>\n

Scherer, James
\n1969 Mission and Unity in Lutheranism. A Study in Confession and Ecumenicity. Diss. Philadelphia.<\/p>\n

1982 …that the Gospel May be Sincerely Preached Throughout the World. A Lutheran perspective on Mission and Evangelism in the 20th Century. LWF Report 11\/12. Stuttgart.<\/p>\n

1987 Gospel, Church, & Kingdom. Comparative Studies in World Mission Theology. Minneapolis.<\/p>\n

Yhdess\u00e4 Jumalan l\u00e4hetyksess\u00e4
\n1988 Kirkon l\u00e4hetysty\u00f6n keskus. Helsinki. Original: Together in God’s Mission: A LWF Contribution to the Understanding of Mission Mission. – LWF Documentation No. 26. Mimeographed. Geneve<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

LUTHER JA MAAILMANL\u00c4HETYS Artikkeli Perusta-lehteen 1992 teoksen \u00d6berg, Ingemar: Luther och V\u00e4rldsmissionen\u00a0pohjalta.\u00a0 Juhani Lingren (1936-2006), teologian tohtori, Kylv\u00e4j\u00e4n l\u00e4hetysjohtaja Viime vuonna (1991) ilmestyi laaja, l\u00e4hes 700 sivuinen Lutherin l\u00e4hetysajattelusta tehty tutkimus Luther och v\u00e4rldsmissionen (Luther ja maailmanl\u00e4hetys, 1991). Sen on kirjoittanut ruotsalainen professori Ingemar \u00d6berg, joka on Norjan l\u00e4hetysseuran L\u00e4hetyskorkeakoulun systemaattisen teologisen professori Stavangerissa. T\u00e4m\u00e4 […]<\/p>\n","protected":false},"author":2,"featured_media":0,"parent":0,"menu_order":0,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","template":"text-template.php","meta":{"_acf_changed":false,"footnotes":""},"class_list":["post-5334","page","type-page","status-publish","hentry"],"acf":[],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/raamattuajassamme.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/pages\/5334","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/raamattuajassamme.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/pages"}],"about":[{"href":"https:\/\/raamattuajassamme.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/page"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/raamattuajassamme.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/2"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/raamattuajassamme.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=5334"}],"version-history":[{"count":0,"href":"https:\/\/raamattuajassamme.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/pages\/5334\/revisions"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/raamattuajassamme.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=5334"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}