{"id":5235,"date":"2016-09-12T07:25:18","date_gmt":"2016-09-12T07:25:18","guid":{"rendered":"http:\/\/raamattuajassamme.fi\/?page_id=5235"},"modified":"2016-09-12T07:25:18","modified_gmt":"2016-09-12T07:25:18","slug":"jeesus-antaa-elaman-17-su-helluntaista","status":"publish","type":"page","link":"https:\/\/raamattuajassamme.fi\/?page_id=5235","title":{"rendered":"Jeesus antaa el\u00e4m\u00e4n (17. su helluntaista)"},"content":{"rendered":"<p><strong>JEESUS ANTAA EL\u00c4M\u00c4N<br \/>\n(17. su helluntaista)<\/strong><\/p>\n<p>&nbsp;<\/p>\n<p><strong>MATKATERVEISI\u00c4<\/strong><\/p>\n<p>Terveisi\u00e4 Lapista ja Pohjois-Norjasta, joissa olin 10 p\u00e4iv\u00e4n matkalla yst\u00e4v\u00e4ni kanssa. Palasimme nyt sunnuntaina kotiin. Matkasimme Rovaniemelt\u00e4 Muonioon ja Kilpisj\u00e4rvelle. Puuruska oli parhaimmillaan, mutta maaruskaa oli melko v\u00e4h\u00e4n. Lapissa on ollut hyvin sateista ja l\u00e4mmint\u00e4. Pakkas\u00f6it\u00e4 ei ole juurikaan ollut. Kilpisj\u00e4rvi, Saana-tunturi ja ymp\u00e4r\u00f6iv\u00e4t tunturit olivat vaikuttava n\u00e4ky.<\/p>\n<p>Matka jatkui Norjan puolelle. K\u00e4\u00e4nnyimme ja ajoimme Lofooteille. Vuoria ja vuoristoa oli loppumattomasti \u2013 ei vain kymmeni\u00e4 tai satoja vuoria vaan varmasti tuhansia. Lofooteilla elettiin kuin Suomen elokuussa. Kaikki oli vihre\u00e4\u00e4. Lofooteilta ajoimme Tromssaan, joka oli todella vaikuttava kaupunki. Sielt\u00e4 matka jatkui Altaan ja lopulta takaisin Suomeen. Kuljimme Inarin, Ivalon, Saarisel\u00e4n ja Sodankyl\u00e4n kautta Rovaniemelle.<\/p>\n<p>Matkalla teimme puolip\u00e4iv\u00e4n mittaisia vaelluksia ja muutenkin kuntoilimme. Ajamista oli lopulta hieman liikaa ja luonnossa olisi viett\u00e4nyt viel\u00e4 enemm\u00e4nkin aikaa. Sateet osuivat pitempiin ajop\u00e4iviin, mutta ulkoillessa oli aina poutaa. Saimme kokea jatkuvaa Jumalan varjelusta ja siunausta. Jylh\u00e4t maisemat opettivat, ett\u00e4 Jumala on suuri ja ihminen pieni. El\u00e4m\u00e4n yl\u00e4- ja alam\u00e4kien, mutkien ja vaihtelevan s\u00e4\u00e4n keskell\u00e4 suuri Jumala pit\u00e4\u00e4 huolen pienest\u00e4 ihmisest\u00e4.<\/p>\n<p>&nbsp;<\/p>\n<p>&nbsp;<\/p>\n<p><strong>EVANKELIUMI:<\/strong> Luuk 7:11-16<\/p>\n<p><em>Jeesus l\u00e4hti Nainin kaupunkiin, ja h\u00e4nen kanssaan kulkivat opetuslapset ja suuri joukko ihmisi\u00e4. Kun h\u00e4n jo oli l\u00e4hell\u00e4 kaupungin porttia, sielt\u00e4 kannettiin kuollutta, leski\u00e4idin ainoaa poikaa, ja \u00e4idin mukana oli runsaasti kaupungin v\u00e4ke\u00e4. <\/em><\/p>\n<p><em>Naisen n\u00e4hdess\u00e4\u00e4n Herran k\u00e4vi h\u00e4nt\u00e4 s\u00e4\u00e4liksi, ja h\u00e4n sanoi: \u201d\u00c4l\u00e4 itke.\u201d H\u00e4n meni paarien viereen ja kosketti niit\u00e4, ja kantajat pys\u00e4htyiv\u00e4t. H\u00e4n sanoi: \u201dNuorukainen, min\u00e4 sanon sinulle: nouse!\u201d Silloin kuollut nousi istumaan ja alkoi puhua, ja Jeesus antoi h\u00e4net takaisin \u00e4idille.<\/em><\/p>\n<p><em>Kaikki joutuivat pelon valtaan ja ylistiv\u00e4t Jumalaa sanoen: \u201dMeid\u00e4n keskuuteemme on ilmaantunut suuri profeetta. Jumala on tullut kansansa avuksi.\u201d<\/em><\/p>\n<p>&nbsp;<\/p>\n<p><strong>KIRJETEKSTI:<\/strong> Room. 8:18-23<\/p>\n<p><em>Min\u00e4 p\u00e4\u00e4ttelen, etteiv\u00e4t nykyisen ajan k\u00e4rsimykset ole mit\u00e4\u00e4n sen kirkkauden rinnalla, joka viel\u00e4 on ilmestyv\u00e4 ja tuleva osaksemme. <\/em><\/p>\n<p><em>Koko luomakunta odottaa hartaasti Jumalan lasten ilmestymist\u00e4. Kaiken luodun on t\u00e4ytynyt taipua katoavaisuuden alaisuuteen, ei omasta tahdostaan, vaan h\u00e4nen, joka sen on alistanut. Luomakunnalla on kuitenkin toivo, ett\u00e4 my\u00f6s se p\u00e4\u00e4see kerran pois katoavaisuuden orjuudesta, Jumalan lasten vapauteen ja kirkkauteen. <\/em><\/p>\n<p><em>Me tied\u00e4mme, ett\u00e4 koko luomakunta yh\u00e4 huokaa ja vaikeroi synnytystuskissa. Eik\u00e4 vain luomakunta, vaan my\u00f6s me, jotka olemme ensi lahjana saaneet omaksemme Hengen, huokailemme odottaessamme Jumalan lapseksi p\u00e4\u00e4semist\u00e4, ruumiimme lunastamista vapaaksi.<\/em><\/p>\n<p>&nbsp;<\/p>\n<p><strong>SAARNA<\/strong><\/p>\n<p>Jeesus antaa el\u00e4m\u00e4n. H\u00e4n on kuoleman voittaja! T\u00e4t\u00e4 saivat kokea Jeesuksen aikalaiset todistaessaan valtavaa ihmett\u00e4.<\/p>\n<p>Kuolema oli tuttu, arkip\u00e4iv\u00e4inen vieras. Sit\u00e4 ei peitelty vaan kohdattiin avoimesti. Vainajat haudattiin nopeasti l\u00e4mpim\u00e4ss\u00e4 ilmastossa. Kyl\u00e4l\u00e4iset kokoontuivat suurella joukolla valittajaisiin ja hautajaissaattoon. Itku ja valitus oli kova\u00e4\u00e4nist\u00e4.<\/p>\n<p>T\u00e4t\u00e4 samaa sain kokea Etiopiassa l\u00e4hetysty\u00f6ss\u00e4. Asuimme paikallisen sairaalan vieress\u00e4 ja tie ruumishuoneelle kulki meid\u00e4n talomme edest\u00e4. Useimmiten ihmiset menehtyiv\u00e4t kotimajassaan. V\u00e4ki kokoontui yhteen ja meteli oli aivan valtava. Todellinen vastakohta suomalaisiin hautajaisiin verrattuna. T\u00e4\u00e4ll\u00e4 olemme p\u00e4\u00e4osin hiljaa. Kyyneli\u00e4 pid\u00e4tell\u00e4\u00e4n. Siell\u00e4 kaikki ry\u00f6ps\u00e4ht\u00e4\u00e4 t\u00e4ysill\u00e4 ulos.<\/p>\n<p>Etiopiassa ja varmaankin Israelissa kuolemaa pidettiin luonnollisena, Jumalan tahtona. Asia k\u00e4siteltiin nopeasti. Silti lapsen tai nuoren kuolema saattoi koskettaa syv\u00e4sti. Varsinkin evankeliumitekstin kuvaamassa tilanteessa leski\u00e4iti oli kohdannut kaksinkertaisen surun ja huolen. H\u00e4nen miehens\u00e4 oli kuollut jo aiemmin ja nyt kuoli ainoa poika. Lesken osa oli huono. Vanhettuaan kukaan ei pit\u00e4nyt huolta. Poika oli h\u00e4nen tulevaisuuden turvansa. Samalla poika oli h\u00e4nen suurin ilonsa. Nyt h\u00e4nkin kuoli.<\/p>\n<p>Tilanteessa leski ja poika saivat kokea erityisen ajallisen armon. Jeesus her\u00e4tti kuolleen. \u00c4iti sai takaisin poikansa ja oman el\u00e4m\u00e4n.<\/p>\n<p>L\u00e4sn\u00e4olijat ymm\u00e4rsiv\u00e4t heti, ett\u00e4 kyseess\u00e4 oli Jumalan teko. Usko Jumalaan oli arkip\u00e4iv\u00e4n todellisuutta, syv\u00e4 itsest\u00e4\u00e4n selvyys. Se auttoi my\u00f6s kohtaamaan kuoleman todellisuuden ja el\u00e4m\u00e4\u00e4n el\u00e4m\u00e4\u00e4 kuoleman varjon laaksossa.<\/p>\n<p>Meill\u00e4 l\u00e4nsimaissa kaikki t\u00e4llainen on torjuttua. Usko Jumalaan on jo harvinaista. Kuolemaa pel\u00e4t\u00e4\u00e4n ja se h\u00e4ivytet\u00e4\u00e4n pois silmist\u00e4mme laitoksiin ja kauniiseen arkkuun, joka koristellaan kukkasin. Tuhkaaminen vie lopullisenkin uhan pois silmist\u00e4, kun arkkua ei lasketa kylm\u00e4\u00e4n maahan. Samalla on saattanut kadota taju el\u00e4m\u00e4st\u00e4kin. Kaikki on kiireesti saatava t\u00e4ss\u00e4 ja nyt.<\/p>\n<p>Miten ihmeess\u00e4 Jumala kykenisi her\u00e4tt\u00e4m\u00e4\u00e4n kuolleen?<\/p>\n<p>Oletko koittanut koskaan nostaa esimerkiksi 20 kg painoa? Jos jaksat nostaa sen, etk\u00f6 silloin jaksa nostaa my\u00f6s 1 kg painon? Jos Jumala on luonut koko maailmankaikkeuden tyhj\u00e4st\u00e4 ja antanut el\u00e4m\u00e4n miljardeille olennoille, eik\u00f6 h\u00e4n silloin kykene my\u00f6s her\u00e4tt\u00e4m\u00e4\u00e4n kuolleen el\u00e4m\u00e4\u00e4n!<\/p>\n<p>Jumala on Luoja. H\u00e4n on itse el\u00e4m\u00e4. Syvimmilt\u00e4\u00e4n el\u00e4m\u00e4 ei ole materian varassa vaan Jumalan, joka on Henki. Jumalalla ei ole materiaalista, luotua olemusta, mutta silti H\u00e4n el\u00e4\u00e4 ja on kaiken el\u00e4m\u00e4n l\u00e4hde ja perusta.<\/p>\n<p>Luodessaan ihmisen omaksi kuvakseen Jumala puhalsi ihmiseen el\u00e4m\u00e4nhengen, ts. sielun ja hengen. Mekin olemme Jumalan tavoin kolminaisia: meill\u00e4 on henki, sielu ja ruumis. Jumala on kolminainen. H\u00e4n on Is\u00e4 ja Poika ja Pyh\u00e4 Henki.<\/p>\n<p>Sielussa on syvin persoonallisuutemme ja tietoisuutemme. Hengen avulla voimme el\u00e4\u00e4 Jumalan yhteydess\u00e4 \u2013 tai pahimmillaan yhteydess\u00e4 pimeyden voimiin. Ruumiimme on ik\u00e4\u00e4n kuin \u201dauto\u201d, jolla liikumme t\u00e4m\u00e4n maailman keskell\u00e4 aistien ja kokien sen todellisuuden.<\/p>\n<p>Vaikka emme n\u00e4e kuoleman tuolle puolen, siit\u00e4 on monenlaisia kokemuksia. Moni on kokenut esimerkiksi syd\u00e4men pys\u00e4hdyksess\u00e4 ja elvytyksess\u00e4, ett\u00e4 on k\u00e4ynyt ajan rajan tuolla puolen tietoisena kaikesta. Parhaimman ja luotettavimman tiedon n\u00e4ist\u00e4 asioista saamme Raamatusta. Siin\u00e4 itse Luoja kertoo, mit\u00e4 on kuoleman j\u00e4lkeen.<\/p>\n<p>Kuolemassa ihmisen henki-sielu jatkaa olemassaoloa, vaikka ruumis maatuukin. Jumalaan turvautuneet p\u00e4\u00e4sev\u00e4t ns. kolmanteen taivaaseen \/ paratiisiin, jossa on k\u00e4sitt\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4n hyv\u00e4 olla. Siell\u00e4 odotetaan maailmanhistorian tulemista p\u00e4\u00e4t\u00f6kseen, ruumiin yl\u00f6snousemusta ja viimeist\u00e4 tuomiota, jonka kautta p\u00e4\u00e4semme uuteen, lopulliseen luomakuntaan. T\u00e4st\u00e4 tulevasta ihanuudesta ja sen odotuksesta kertoi mm. Roomalaiskirjeen teksti (8:18-23).<\/p>\n<p>Jumalan hyl\u00e4nneet sen sijaan ovat tuonelassa, jota seuraa lopulta ikuinen kadotus Jumalan rakastavista kasvoista. Ihminen on ikuisuusolento \u2013 joko taivaassa tai kadotuksessa.<\/p>\n<p>Kenties tuo kuollut nuorukainen sai kokea hetken taivaan ihanuudesta. H\u00e4nell\u00e4 saattoi olla paljon ihmeellist\u00e4 kerrottavaa. Samalla leski\u00e4iti sai uuden el\u00e4m\u00e4n. T\u00e4m\u00e4 tuli kuitenkin vasta luopumisen kautta. Kenties h\u00e4nen el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 keskipiste oli tuo poika. Kenties tuo poika oli h\u00e4nelle kuin Jumala, joka turvaisi leski\u00e4idin onnen.<\/p>\n<p>Aina kun laitamme el\u00e4m\u00e4mme syvimm\u00e4n turvan ja t\u00e4yttymyksen ajalliseen tai ihmiseen, joudumme lopulta pettym\u00e4\u00e4n. Koko el\u00e4m\u00e4mme saattaa romahtaa yhdess\u00e4 hetkess\u00e4 \u2013 kuten k\u00e4vi leski\u00e4idille pojan kuollessa. T\u00e4m\u00e4 ei ole viisasta.<\/p>\n<p>El\u00e4m\u00e4mme syvin turva ja t\u00e4yttymys pit\u00e4isi olla yksin Jumalassa. H\u00e4n ei koskaan pet\u00e4 eik\u00e4 horju. H\u00e4n kantaa syvimm\u00e4ss\u00e4kin ahdistuksessa ja vie varmasti perille. H\u00e4nen varassaan on turvallista el\u00e4\u00e4. H\u00e4nen varassaan suhteemme l\u00e4heisiin ja l\u00e4himm\u00e4isiin voi olla tasapainoinen. Asiat asettuvat oikeille paikoilleen. Leski\u00e4iti oli kiitollinen ja ymm\u00e4rsi, ett\u00e4 h\u00e4nenkin el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 oli lopulta Jumalan hyviss\u00e4 k\u00e4siss\u00e4. Jumala pit\u00e4isi huolen el\u00e4m\u00e4ss\u00e4, kuolemassa ja iankaikkisuudessa.<\/p>\n<p>T\u00e4h\u00e4n turvaan meid\u00e4nkin on hyv\u00e4 j\u00e4tt\u00e4yty\u00e4. Jeesus antaa el\u00e4m\u00e4n. H\u00e4n on ristill\u00e4 sovittanut synnin, joka tuottaa kuoleman ja kadotuksen. H\u00e4n on noussut yl\u00f6s voittajana. T\u00e4st\u00e4 voitosta k\u00e4sin Jumala antaa meille ajallisen el\u00e4m\u00e4n, yl\u00f6snousemuksen kuolleista ja iankaikkisen, t\u00e4ydellisen el\u00e4m\u00e4n.<\/p>\n<p>Jeesus on tie ja totuus ja el\u00e4m\u00e4. Jokainen p\u00e4\u00e4see h\u00e4nen kauttaan Is\u00e4n kotiin, taivaaseen ja uuteen luomakuntaan. Jeesus antaa el\u00e4m\u00e4n \u2013 sinullekin!<\/p>\n<p>&nbsp;<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"<p>JEESUS ANTAA EL\u00c4M\u00c4N (17. su helluntaista) &nbsp; MATKATERVEISI\u00c4 Terveisi\u00e4 Lapista ja Pohjois-Norjasta, joissa olin 10 p\u00e4iv\u00e4n matkalla yst\u00e4v\u00e4ni kanssa. Palasimme nyt sunnuntaina kotiin. Matkasimme Rovaniemelt\u00e4 Muonioon ja Kilpisj\u00e4rvelle. Puuruska oli parhaimmillaan, mutta maaruskaa oli melko v\u00e4h\u00e4n. Lapissa on ollut hyvin sateista ja l\u00e4mmint\u00e4. Pakkas\u00f6it\u00e4 ei ole juurikaan ollut. Kilpisj\u00e4rvi, Saana-tunturi ja ymp\u00e4r\u00f6iv\u00e4t tunturit olivat vaikuttava [&hellip;]<\/p>\n","protected":false},"author":2,"featured_media":0,"parent":0,"menu_order":0,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","template":"text-template.php","meta":{"_acf_changed":false,"footnotes":""},"class_list":["post-5235","page","type-page","status-publish","hentry"],"acf":[],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/raamattuajassamme.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/pages\/5235","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/raamattuajassamme.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/pages"}],"about":[{"href":"https:\/\/raamattuajassamme.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/page"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/raamattuajassamme.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/2"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/raamattuajassamme.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=5235"}],"version-history":[{"count":0,"href":"https:\/\/raamattuajassamme.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/pages\/5235\/revisions"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/raamattuajassamme.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=5235"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}