{"id":512,"date":"2015-09-10T13:15:39","date_gmt":"2015-09-10T13:15:39","guid":{"rendered":"http:\/\/raamattuajassamme.fi\/?page_id=512"},"modified":"2015-09-10T13:15:39","modified_gmt":"2015-09-10T13:15:39","slug":"suomalaiset-heratysliikkeet","status":"publish","type":"page","link":"https:\/\/raamattuajassamme.fi\/?page_id=512","title":{"rendered":"Perinteiset suomalaiset her\u00e4tysliikkeet"},"content":{"rendered":"<p><strong>KIRKKOMME PERINTEISET HER\u00c4TYSLIIKKEET <\/strong><\/p>\n<p>Yleisluonteisen tiedon lis\u00e4ksi l\u00e4hteen\u00e4 on k\u00e4ytetty Voitto Huotarin \u201dKirkkomme her\u00e4tysliikkeet t\u00e4n\u00e4\u00e4n\u201d (1981) sek\u00e4 Viljo Remeksen \u201dHer\u00e4nn\u00e4isyyden nousu ja hajoaminen\u201d (1995) teoksia.<\/p>\n<p>&nbsp;<\/p>\n<p><strong>Her\u00e4tysliikkeiden tausta ja luonne<\/strong><\/p>\n<p>Suomalaisilla her\u00e4tysliikkeill\u00e4 on p\u00e4\u00e4osin kaksi kansainv\u00e4list\u00e4 taustaliikett\u00e4:<\/p>\n<ul>\n<li>Saksalainen pietismi, joka korostaa el\u00e4v\u00e4\u00e4 ja k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6llist\u00e4 kristillisyytt\u00e4<\/li>\n<li>Anglosaksinen evankelioiva her\u00e4tyskristillisyys kuten metodismi<\/li>\n<\/ul>\n<p>Her\u00e4tysliikkeiden alku osuu 1800-luvulle ja niiden taustalla oli kirkon taantumus ja maatalousyhteiskunta, jota teollistuminen alkoi hiljalleen muuttaa. Ajoittain ilmassa oli maailmanlopun odotusta ja voimakkaat luonnonilmi\u00f6t puhuttelivat kansaa.<\/p>\n<p>Her\u00e4tykset alkoivat usein karismaattisena ja dynaamisena kokemuksena. Niiden keulassa vaikutti keskeisi\u00e4 johtajahahmoja. Kullekin liikkeelle kertyi omia tunnusomaisia piirteit\u00e4, tapoja, lauluja, kannatuslehti\u00e4 ja kirjallisuutta.<\/p>\n<p>Her\u00e4tysliikkeet painottavat uskovien yhteis\u00f6j\u00e4 ja pienryhmi\u00e4, mutta toimivat kirkon piiriss\u00e4, jossa ne saivat merkitt\u00e4v\u00e4kin aseman. Sellaisina ne ovat organisoituneita kirkollisia uudistusliikkeit\u00e4. Alun perin ja ajoittain ne kohtasivat kirkon ja valtiovallan vastustusta, mutta eiv\u00e4t tukahtuneet. Her\u00e4tysliike voi menett\u00e4\u00e4 sis\u00e4isen voimansa ja kangistua menneiden muistelemiseen.<\/p>\n<p>&nbsp;<\/p>\n<p>Nelj\u00e4 perinteist\u00e4, vanhaa her\u00e4tysliikett\u00e4 ovat:<\/p>\n<ul>\n<li>Her\u00e4nn\u00e4isyys<\/li>\n<li>Evankelinen liike<\/li>\n<li>Rukoilevaisuus<\/li>\n<li>Lestadiolaisuus<\/li>\n<\/ul>\n<p><strong>\u00a0<\/strong><\/p>\n<p><strong>\u00a0<\/strong><\/p>\n<p><strong><em>HER\u00c4NN\u00c4ISYYS, \u201dk\u00f6rttil\u00e4isyys\u201d<\/em><\/strong><\/p>\n<p>Her\u00e4tyksen juurena on pidetty Savon ns. Telppas-niityn kokemusta, jossa pellolla olleet ty\u00f6ntekij\u00e4t kokivat voimakkaan tuulen ja Hengen laskeutumisen niin, ett\u00e4 monet joutuivat hurmokseen ja alkoivat puhua kielill\u00e4. T\u00e4st\u00e4 alkoi my\u00f6s ns. horrossaarnaajien toiminta. Monia lapsiher\u00e4tyksi\u00e4kin koettiin niin, ett\u00e4 5-6-vuotiaat lapset julistivat parannusta.<\/p>\n<p>Her\u00e4tys laajeni Pohjois-Savoon ja Pohjanmaalle. Her\u00e4nn\u00e4isyydelle tuli omaiseksi tummaan k\u00f6rttipukuun pukeutuminen ja seurojen pit\u00e4minen. Sen uskoa voidaan kuvata ik\u00e4v\u00f6iv\u00e4ksi armon odottamiseksi. Tuota armoa saatettiin kokea \u201darmonvilauksina\u201d. Uskovan tuli noudattaa alatien kristillisyytt\u00e4 ja tyyty\u00e4 pysym\u00e4\u00e4n kelvottomana ja syntisen\u00e4 Jumalan edess\u00e4.<\/p>\n<p>Liikett\u00e4 yhdist\u00e4v\u00e4ksi voimahahmoksi nousi <strong><em>Paavo Ruotsalainen<\/em><\/strong> 1820-luvun puolelta lukien. Paavo koki merkitt\u00e4v\u00e4n l\u00f6yd\u00f6n sepp\u00e4 Jaakko H\u00f6gmanin opettaessa Kristuksen sis\u00e4llist\u00e4 tuntemista. T\u00e4m\u00e4 taas perustui Thomas Wilcoxin kirjaan Kallis hunajanpisara. Tapahtumaa on kuvattu seuraavasti:<\/p>\n<p><em>Paavo Ruotsalainen oli ahdistunut eik\u00e4 h\u00e4n p\u00e4\u00e4ssyt selvyyteen uskonkysymyksiss\u00e4. Paavolle kerrottiin, ett\u00e4 sepp\u00e4 Jaakko H\u00f6gman Jyv\u00e4skyl\u00e4st\u00e4 osaa auttaa ihmisi\u00e4. Paavo l\u00e4hti pitk\u00e4lle jalkamatkalle ja tapasi sep\u00e4n. Sepp\u00e4 tunnisti Paavon sis\u00e4isen tilan ja sanoi: <\/em><em>&#8220;Yksi sinulta puuttuu ja sen mukana kaikki &#8211; Kristuksen sis\u00e4llinen tunteminen!&#8221; <\/em><em>Paavo k\u00e4vi sep\u00e4n luona pitk\u00e4n keskustelun. H\u00e4nelle kirkastui Kristus ja paavalilainen ristin teologia koko rikkaudessaan. Helvetin tulet v\u00e4istyiv\u00e4t h\u00e4nen mielest\u00e4\u00e4n ja tilalle pulppusi uutta. J\u00e4lkeen Paavolle avautui armo, joka oli ollut h\u00e4nelt\u00e4 kateissa. Nyt Paavo osasi auttaa my\u00f6s muita.<\/em><\/p>\n<p>Paavo eli ja vaikutti vuoteen 1852 asti. Muita merkitt\u00e4vi\u00e4 nimi\u00e4 olivat <em>Juhana Martikainen<\/em> ja <em>Juhana Lustig<\/em>. Helsingiss\u00e4 vaikutti her\u00e4nn\u00e4ishenkinen ja pietistinen lukupiiri. Pohjanmaalla vaikuttajia olivat pappi <em>Jonas Lagus<\/em>, pappi <em>N.G. Malmberg<\/em> sek\u00e4 talonpoika <em>Wilhelm Niskanen<\/em>.<\/p>\n<p>Her\u00e4nn\u00e4isyydelle ik\u00e4v\u00f6iv\u00e4n armon odottamisen lis\u00e4ksi ominaista oli<\/p>\n<ul>\n<li>usko Jumalan ty\u00f6n\u00e4; passiivinen usko<\/li>\n<li>kiusaukset ja ahdistukset Jumalan kasvatuksena<\/li>\n<li>ihminen syntisen\u00e4 ja kelvottomana<\/li>\n<li>vanhurskautus oli immanenttista eli sis\u00e4inen kokemus (ja vain silloin todellisena); ei pysyv\u00e4\u00e4 armon tilaa eik\u00e4 varsinaista pyhitysel\u00e4m\u00e4\u00e4; ainainen tuhlaajapoika<\/li>\n<li>viinan ja tupakan k\u00e4ytt\u00f6<\/li>\n<\/ul>\n<p>Her\u00e4nn\u00e4isyyteen kuului erilaisia painotuksia ja vaikutuksia<\/p>\n<ul>\n<li>ruotsalaisen her\u00e4tt\u00e4j\u00e4papin <em>O. Roseniuksen<\/em> opetukset, joissa korostetaan vanhurskauttamista Jumalan oikeudellisena toimena ja julistuksena (forenssinen vanhurskauttaminen), todellista pyhitysel\u00e4m\u00e4\u00e4 ja armoa sen perustana<\/li>\n<li>pappi <em>Jonas Lagus<\/em> k\u00e4ytti paljon Lutherin teoksia ja opetuksia sek\u00e4 luterilaista vanhurskauttamisk\u00e4sityst\u00e4 ja pietismi\u00e4<\/li>\n<\/ul>\n<p>Her\u00e4nn\u00e4isyyden toinen nousukausi koitti 1880-luvulla <strong><em>Wilhelm Malmivaaran<\/em><\/strong> my\u00f6t\u00e4. T\u00e4ll\u00f6in liike teki lehti- ja kirjallisuusty\u00f6t\u00e4, sek\u00e4 perusti kansanopistoja ja piti her\u00e4tt\u00e4j\u00e4juhlia.<\/p>\n<p>Vuodesta 1945 alkaen her\u00e4nn\u00e4isyys koki kolmannen nousuvaiheensa. Her\u00e4nneet asevelipapit ajoivat kansankirkkoaatetta ja perustettiin Her\u00e4tt\u00e4j\u00e4-Yhdistys. K\u00f6rttipuku j\u00e4i pois k\u00e4yt\u00f6st\u00e4; pietismi, parannus ja her\u00e4tys ohentuivat ja vaihtuivat sielunhoitoon. Her\u00e4nn\u00e4isyys l\u00e4hentyi kirkkoa ja pitk\u00e4lti sulautui siihen.<\/p>\n<p>&nbsp;<\/p>\n<p>&nbsp;<\/p>\n<p><strong><em>EVANKELINEN LIIKE (Sley ja Slef)<\/em><\/strong><\/p>\n<p>Her\u00e4nn\u00e4isyydest\u00e4 erkani 1840-luvulla <strong><em>Fr.G. Hedbergin<\/em><\/strong> johdolla evankelinen suuntaus, joka painotti \u201domistavaa uskoa\u201d. H\u00e4nen oppi-is\u00e4n\u00e4\u00e4n oli <em>Jonas Lagus<\/em>, joka piti Lutherin opetuksia keskeisin\u00e4. T\u00e4rke\u00e4\u00e4 olikin nyt evankeliumin (armon ja pelastuksen) omistamista heti Sanan ja kasteen perusteella. Uskovan kilvoitusta on jatkuva luottamus armoon, joka on aina voimassa.<\/p>\n<p>Hedberg lukeutui aluksi her\u00e4nn\u00e4isiin ja her\u00e4nn\u00e4ispapin tuottama \u201dh\u00e4iri\u00f6\u201d ratkaistiin niin, ett\u00e4 h\u00e4net m\u00e4\u00e4r\u00e4ttiin vankilapapiksi Oulun linnaan. Valistushenkinen arkkipiispa torjui sek\u00e4 valtiollisista syist\u00e4 (tsaari!) ett\u00e4 teologisista syist\u00e4 (valistus) pietismin. Raamattu oli arkkipiispan mukaan inhimillinen kirja ja oppi Kristuksen ansiosta vain Paavalin henkil\u00f6kohtainen mielipide. (Kuinka tuttua t\u00e4m\u00e4 on nyky\u00e4\u00e4nkin liberaaliteologien hallitsemassa kirkossamme!)<\/p>\n<p>Oulun j\u00e4lkeen Hedberg siirrettiin Raippaluotoon, jossa h\u00e4n varsinaisesti l\u00f6ysi ep\u00e4varmalle uskolleen varman perustan: <em>&#8220;Kun taas tunsin lain tuomion omassatunnossani ja mietin, kuinka minun nyt olisi menetelt\u00e4v\u00e4 saadakseni armon ja syntien anteeksiantamuksen, Jumalan sana valaisi minulle selv\u00e4ksi, ett\u00e4\u00a0Kristus oli jo t\u00e4ydesti hankkinut minulle kaiken t\u00e4m\u00e4n ja ettei minun tarvinnut sen lis\u00e4ksi tehd\u00e4 mit\u00e4\u00e4n muuta kuin ainoastaan uskolla tarttua evankeliumin sanaan, joka saarnaa armoa ja vanhurskautta.\u00a0Aloin silloin kaikkien muiden valmistusten sijasta aivan yksinkertaisesti ja lujasti lohduttautua ja tukea itse\u00e4ni t\u00e4ll\u00e4 sanalla ja n\u00e4in torjua kaikkia ep\u00e4uskon ja Perkeleen vastav\u00e4itteit\u00e4 ja lain vaatimuksia. Niin pian kuin uskalsin n\u00e4in tehd\u00e4, sain kokea omassatunnossani rauhaa ja iloa Jumalan ansaitsemattomasta armosta, jota iloisin syd\u00e4min ja suurella \u00e4\u00e4nell\u00e4 aloin kiitt\u00e4\u00e4 ja ylist\u00e4\u00e4&#8221;<\/em><\/p>\n<p>Raippaluodossa Hedberg keskittyi oivaltavan kokemuksen my\u00f6t\u00e4 sit\u00e4 ilmaisevan kirjallisuuden kirjoittamiseen. T\u00e4rkeimm\u00e4ksi teokseksi tuli Uskonoppi autuuteen. T\u00e4m\u00e4 merkitsi vahvaa pes\u00e4eroa her\u00e4nn\u00e4isyyteen, joka korosti alatien kristillisyytt\u00e4 ja pysyv\u00e4\u00e4 ep\u00e4varmuutta pelastuksen suhteen. Renqvistin johtama her\u00e4tys puhkesi voimakkaasti Lounais-Suomessa ja levisi siit\u00e4 l\u00e4nteen ja etel\u00e4\u00e4n niin, ett\u00e4 evankelinen liike toimi 1870-luvulla jo 200 paikkakunnalla.<\/p>\n<p>Etel\u00e4suomalaiset evankeliset papit olivat my\u00f6s mukana perustamassa Suomen L\u00e4hetysseuraa vuonna 1859 ja <em>Pietari Kurvinen<\/em> oli yksi ensimm\u00e4isist\u00e4 l\u00e4heteist\u00e4 Ambomaalla.<\/p>\n<p>Vuonna 1873 perustettiin Suomen Luterilainen Evankeliumiyhdistys (Sley), joka tuotti kirjallisuutta ja lehti\u00e4, sek\u00e4 rakensi rukoushuoneita, perusti kansanopistoja ja piti evankeliumijuhlia. Ensimm\u00e4inen painos Siionin Kanteleesta tuli vuonna1874.<\/p>\n<p>1880-luvulla evankelisuus oli kirkon merkitt\u00e4vin her\u00e4tysliike. Tuohon aikaan liikkeen piiriss\u00e4 julistettiin \u201dkoko maailman autuuden oppia\u201d, mik\u00e4 toi monia ristiriitoja. Lopulta liikkeen papit siirtyiv\u00e4t Suomen L\u00e4hetysseuran palvelukseen ja osa maallikoista perusti oman, pienehk\u00f6n suuntauksen.<\/p>\n<p>Oman l\u00e4hetysty\u00f6ns\u00e4 Sley aloitti vuonna 1900 l\u00e4hett\u00e4m\u00e4ll\u00e4 ty\u00f6ntekij\u00f6it\u00e4 Japaniin, mik\u00e4 virvoitti ja vahvisti evankelista liikett\u00e4. My\u00f6hemmin liike on tehnyt merkitt\u00e4v\u00e4\u00e4 l\u00e4hetysty\u00f6t\u00e4 mm. Keniassa.<\/p>\n<p>Vuonna 1922 Sley jakautui suomen- ja ruotsinkielisiksi j\u00e4rjest\u00f6iksi (Slef). Samoihin aikoihin k\u00e4ytiin rajanvetoa kirkkoon ja luotiin suhteita Missouri-synodiin. Osa p\u00e4\u00e4tti perustaa omia tunnustuksellisia kirkkoja, jotka j\u00e4iv\u00e4t pieniksi.<\/p>\n<p>Varsin kriittinen suhde kirkkoon lieveni 1930-luvun j\u00e4lkeen. 1950-luku oli liikkeen kulta-aikaa. Vuodesta 1985 alkaen on pidetty Turussa vuosittainen Maata n\u00e4kyviss\u00e4 -tapahtuma. Vuonna 1987 evankelinen liike p\u00e4\u00e4tti pit\u00e4yty\u00e4 perinteiseen virkakantaan. Ajan my\u00f6t\u00e4 on perustettu useita jumalanpalvelusyhteis\u00f6j\u00e4 eri paikkakunnille. Suomen Luther-s\u00e4\u00e4ti\u00f6 perustettiin vuonna 1999 vaalimaan tiukempaa luterilaista linjaa. Vastavuoroisesti liikkeest\u00e4 irtautui joukko naispappeuden kannattajia vuonna 2008, jolloin he perustivat Evankelisen L\u00e4hetysyhdistyksen (ELY). Perusliike suhtautuu yh\u00e4 kriittisemmin kirkon hengelliseen tilaan ja korostaa omia jumalanpalvelusyhteis\u00f6j\u00e4.<\/p>\n<p>Erityisen vahvaa suuntautumista omaan toimintaan merkitsi muutamien toimesta Suomen L\u00e4hetyshiippakunnan sek\u00e4 sen alaisten seurakuntien perustaminen vuonna 2013. T\u00e4t\u00e4 ei hyv\u00e4ksytty kirkon taholta, mik\u00e4 on johtanut mm. pappisoikeuksien menett\u00e4miseen kirkossa muutaman henkil\u00f6n kohdalla. Luther-s\u00e4\u00e4ti\u00f6 tukee L\u00e4hetyshiippakunnan ty\u00f6t\u00e4. Sley ei ole mukana L\u00e4hetyshiippakunnassa.<\/p>\n<p>Sleyll\u00e4 on 200 paikallisosastoa, noin 100 ty\u00f6ntekij\u00e4\u00e4 ja 26 l\u00e4hetysty\u00f6ntekij\u00e4\u00e4. Se toimittaa Sanansaattaja-lehte\u00e4 sek\u00e4 kustantaa kirjallisuutta Sley-Media Oy:n kautta. Sley j\u00e4rjest\u00e4\u00e4 alueellisia evankeliumijuhlia kerran pari vuodessa sek\u00e4 vuotuisen valtakunnallisen evankeliumijuhlan.<\/p>\n<p>Evankeliseen liikkeeseen voit tutustua nettisivuilla sley.fi \/ slef.fi \/ luthersaatio.fi \/ lhpk.fi (L\u00e4hetyshiippakunta) \/ evankeliset.net (Ely).<\/p>\n<p>&nbsp;<\/p>\n<p>&nbsp;<\/p>\n<p><strong><em>RUKOILEVAISUUS<\/em><\/strong><\/p>\n<p>Rukoilevaisuudella on kaksi p\u00e4\u00e4uomaa: L\u00e4nsi-Suomen liike ja It\u00e4-Suomessa renqvistil\u00e4inen liike. L\u00e4nness\u00e4 her\u00e4tys alkoi 1820-luvulla Kalannissa <em>Liisa Erkintytt\u00e4ren<\/em> kautta ja levisi Satakuntaan ja Varsinais-Suomessa ns. hyppyher\u00e4tyksen\u00e4. Liike painotti polvirukousta ja aktiivista parannuksen tekemist\u00e4. Sen keskeisi\u00e4 vaikuttajia olivat kirkkoherra <em>Abraham Achrenius<\/em> ja <em>Antti Achrenius<\/em>, jotka ohjasivat alkanutta her\u00e4tyst\u00e4.<\/p>\n<p>It\u00e4-Suomen rukoilevaisuuden johtajana oli pastori <strong><em>Henrik Renqvist<\/em><\/strong>, joka tuli her\u00e4tykseen luettuaan Arthur Dentin kirjan Totisen k\u00e4\u00e4ntymyksen harjoitus. Kirja tosin vei h\u00e4net lain alle ja pelkoon, josta h\u00e4n vapautui vasta hartaan rukouksen kautta kokemansa armon my\u00f6t\u00e4. Renqvist sai aikaan her\u00e4tyst\u00e4 ja tapojen paranemista siin\u00e4 m\u00e4\u00e4rin, ett\u00e4 h\u00e4net lopulta m\u00e4\u00e4r\u00e4ttiin Svartholman linnoitussaarelle eristyksiin. Tuolloin h\u00e4n kirjoitti paljon, mik\u00e4 pohjusti suurimman her\u00e4tyksen puhkeamista Sortavalassa, kun h\u00e4n p\u00e4\u00e4si sinne kappalaiseksi.<\/p>\n<p>Rukoilevaisuus toimi l\u00e4nness\u00e4 rinnan evankelisen liikkeen kanssa ja taisteli sen ohella my\u00f6s her\u00e4nn\u00e4isyytt\u00e4 vastaan kehottaen vakavaan parannuksentekemiseen. Rukouksen ja katumuksen ohella korostettiin t\u00e4ysraittiutta ja tupakoimattomuutta. Liike julkaisi mm. kirjat Viinan kauhistus ja W\u00e4\u00e4r\u00e4n opin kauhistus. Se on vahvasti pietistinen ja korostaa selke\u00e4\u00e4 pelastusj\u00e4rjestyst\u00e4: armonj\u00e4rjestys, parannus, usko, uusi el\u00e4m\u00e4 ja rukous kaikessa keskeisen\u00e4.<\/p>\n<p>Rukoilevaisuudessa pit\u00e4ydyttiin vuoden 1701 virsikirjaan ja 1776 raamatunk\u00e4\u00e4nn\u00f6kseen eli Bibliaan. Lis\u00e4ksi k\u00e4ytettiin Siionin virsi\u00e4 ja Halullisten sielujen hengelliset laulut -kokoelmaa. Kun kirkko otti k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n uudempia k\u00e4\u00e4nn\u00f6ksi\u00e4, monet vet\u00e4ytyiv\u00e4t omiin seuroihin. Jyrkin osa muodosti ns. kirjavanhoilliset. 1890-luvulla koettiin hurmoksellista her\u00e4tyst\u00e4, mik\u00e4 johti uuteen jakautumiseen.<\/p>\n<p>Rukoilevaisilla on omat her\u00e4nn\u00e4isjuhlat ja kansanopistotoimintaa. Vuonna 1941 liike j\u00e4rjest\u00e4ytyi yhdistysmuotoiseksi. Se on maallikkojohtoinen liike, jota vanhat saarnaajat hallitsevat. Kaikkia sen suuntauksia leimaa vanhoillisuus.<\/p>\n<p>It\u00e4-Suomessa renqvistil\u00e4isyys hiipui toisen maailmansodan j\u00e4lkeen. L\u00e4nsi-Suomessa vahvin alue on Satakunta, erityisesti Porin ja Rauman ymp\u00e4rist\u00f6.<\/p>\n<p><strong>\u00a0<\/strong><\/p>\n<p>&nbsp;<\/p>\n<p><strong><em>LESTADIOLAISUUS<\/em><\/strong><\/p>\n<p>Lestadiolaisuus syntyi 1840-luvun puoliv\u00e4liss\u00e4 pappi <strong><em>Lars Levi Laestadiuksen<\/em><\/strong> saarnatoiminnan perusteella Ruotsin pohjoisimmassa Lapissa, josta se levisi my\u00f6s Suomen puolelle Lappiin. H\u00e4n oli my\u00f6s merkitt\u00e4v\u00e4 kasvitieteilij\u00e4. Laestadius piti ankaria parannussaarnoja ja korosti raittiutta ja askeettisuutta. Jossain vaiheessa Laestadius oivalsi evankeliumin syvemmin ns. <em>Lapin Marian<\/em> neuvojen my\u00f6t\u00e4, jolloin her\u00e4tys puhkesi. T\u00e4st\u00e4 kokemuksesta on seuraava muistio:<\/p>\n<p><em>&#8220;Talvella vuonna 1844 tulin \u00c5selen Lappiin tarkastusta pit\u00e4m\u00e4\u00e4n. T\u00e4\u00e4ll\u00e4 tapasin muutamia lukijaisia, jotka kuuluivat maltillisempaan puoleen. Niiden seassa oli er\u00e4s lappalaistytt\u00f6 nimelt\u00e4 Maria, joka avasi koko syd\u00e4mens\u00e4 minulle, kuultuaan alttarisaarnani. T\u00e4ll\u00e4 yksinkertaisella tyt\u00f6ll\u00e4 oli armonj\u00e4rjestyksess\u00e4 kokemuksia, joita en koskaan ennen ollut kuullut\u2026 Ja nyt vasta&#8221;, ajattelin min\u00e4, &#8220;nyt n\u00e4en tien, joka viepi el\u00e4m\u00e4\u00e4\u00e4n; se on ollut minulta salattuna, kunnes sain puhella Marian kanssa.&#8221; H\u00e4nen yksinkertainen kertomuksensa vaelluksistansa ja kokemuksistansa teki niin syv\u00e4n vaikutuksen syd\u00e4meeni, ett\u00e4 minullekin valkeus koitti; min\u00e4 sain sin\u00e4 iltana, mink\u00e4 vietin Marian seurassa, tuntea taivaallisen ilon esimakua.&#8221;<\/em><\/p>\n<p>Laestadius oppi hyvin suomenkielen ja ajan my\u00f6t\u00e4 Suomesta tuli liikkeen p\u00e4\u00e4alue ja se levisi vahvasti my\u00f6s Pohjois-Pohjanmaalle. Liike kasvoi voimakkaasti ja vakiintui 1870-1890-luvuilla.<\/p>\n<p><em>Juhani Raattamaa<\/em> kiteytti lestadiolaisuuden opetusta ja mm. seurakuntaoppia, josta saa kuvan, ett\u00e4 vain heik\u00e4l\u00e4iset pelastuvat. Valtio ja kirkko ovat vain \u201dkuolleita munankuoria\u201d, jotka suojaavat el\u00e4v\u00e4\u00e4 ydint\u00e4. Siksi valtio ja kirkko ovat hy\u00f6dyllisi\u00e4 mutta eiv\u00e4t omaa itsess\u00e4\u00e4n Jumalan antamaa el\u00e4m\u00e4\u00e4.<\/p>\n<p>Lestadiolaisuudelle t\u00e4rke\u00e4\u00e4 on seurojen pit\u00e4minen ja syntien anteeksiantamuksen julistaminen \u201dJeesuksen nimess\u00e4 ja veress\u00e4\u201d. Vain lestadiolaisilla on oikea avainten valta p\u00e4tev\u00e4\u00e4n anteeksiannon julistukseen ja siksi he ovat ainoa oikea seurakunta ja pelastuksen yhteis\u00f6. Seuroissa koettiin my\u00f6s voimakkaita liikutuksia ja ilonilmauksia, mink\u00e4 t\u00e4hden osallistujia kutsuttiin hihhuleiksi. Seuroissa ei k\u00e4ytet\u00e4 soittimia, solmiota eik\u00e4 koruja. Luonteeltaan lestadiolaisuus oli vahvasti maallikkoliike.<\/p>\n<p>Lestadiolaisuus hajosi 1890-1910 v\u00e4lisen\u00e4 aikana nelj\u00e4ksi p\u00e4\u00e4suuntaukseksi:<\/p>\n<ul>\n<li><u>Esikoislestadiolaisuus<\/u> on toiseksi suurin, konservatiivisin ja sulkeutunein ryhm\u00e4, joka halusi palata Ruotsin alkuper\u00e4isille juurille. T\u00e4ss\u00e4 ei ole pappeja mukana vaan maallikkovanhimmat ja kiert\u00e4v\u00e4t saarnaajat johtavat paikallisia seuraliikkeit\u00e4.<\/li>\n<li><u>Uusiher\u00e4tys<\/u> on avoimin ryhm\u00e4, joka halusi elvytt\u00e4\u00e4 liikett\u00e4 keskittym\u00e4ll\u00e4 Laestadiuksen opetuksiin. Siin\u00e4 papit ja maallikot ovat tasa-arvoisia. Uusiher\u00e4tys tekee pakanal\u00e4hetysty\u00f6t\u00e4 Suomen L\u00e4hetysseuran kautta. Liike on kirkollistunut ja taantunut.<\/li>\n<li><u>Vanhoillislestadiolaisuus<\/u> muodostui hajaannusta korjaavaksi liikkeeksi. Se on suurin ryhm\u00e4 ja sit\u00e4 edustaa Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistys (SRK). Liikkeell\u00e4 on paikallisosastoja ja se on luonteeltaan maallikkojohtoinen. Liike on erist\u00e4ytyv\u00e4 ja katsoo perinteiseen lestadiolaiseen tapaan, ett\u00e4 vain he ovat oikea seurakunta ja pelastuksen yhteis\u00f6. Perinteisesti televisio on kielletty samoin kuin ehk\u00e4isyn k\u00e4ytt\u00f6.<\/li>\n<li><u>Rauhansanalainen suunta<\/u> kuuluu vanhoillislestadiolaisuuteen, mutta keskittyy l\u00e4hinn\u00e4 Tornionjokilaaksoon ja Pohjanmaan tietyille alueille. Luonteeltaan liike maltillisempi ja avoimempi eik\u00e4 kovin organisoitunut.<\/li>\n<\/ul>\n<p>Vuonna 1960 Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistyksest\u00e4 erosi 60 lestadiolaista pappia kaste- ja l\u00e4hetysty\u00f6riidan vuoksi. Maallikot katsoivat, ett\u00e4 lapsi syntyy pelastuneena, mutta papit puolestaan edellyttiv\u00e4t pelastukseen kastetta. N\u00e4m\u00e4 eronneet papit ja heit\u00e4 kannattaneet maallikot perustivat <u>El\u00e4m\u00e4nsanalaisen suunnan<\/u> (joka on eri kuin menestysteologinen El\u00e4m\u00e4n Sana \/ Livets Ordet). Kaikkiaan erilaisia lestadiolaisia suuntauksia on l\u00e4hes kymmenen.<\/p>\n<p>Nykyisin lestadiolaisuuden voimakkainta aluetta ovat Pohjois-Pohjanmaa, Per\u00e4meren rannikkoseutu ja Kainuu. Lapissa sit\u00e4 on vain v\u00e4h\u00e4n. Esikoislestadiolaisuus keskittyy Etel\u00e4-Suomen kaupunkeihin. Vanhoillislestadiolaisuuden Suviseurat on suurin hengellinen vuotuinen tapahtuma. Niiss\u00e4 voi olla k\u00e4vij\u00f6it\u00e4 jopa 100\u00a0000 henkil\u00f6n verran.<\/p>\n<p>&nbsp;<\/p>\n<p><em>Kommentti lestadiolaisten seurakunta- ja avaintenvaltaopista: <\/em><\/p>\n<p>On k\u00e4sitt\u00e4m\u00e4t\u00f6nt\u00e4 ja surullista kuvitella, ett\u00e4 vain lestadiolaiset pelastuisivat ja vain heid\u00e4n julistamansa synninp\u00e4\u00e4st\u00f6 olisi p\u00e4tev\u00e4. Jeesus antoi l\u00e4hetysk\u00e4skyn Israelissa, josta evankeliumi on levinnyt l\u00e4hes kaikkialle maailmaan. H\u00e4n sanoi: <em>joka uskoo ja kastetaan, pelastuu<\/em>. On mielet\u00f6nt\u00e4 edes ajatella, ett\u00e4 pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n jokin hyvin pieni ryhm\u00e4 suomalaisia pelastuisi ja kaikki muut maailman ihmiset mukaan lukien uskovat joutuisivat kadotukseen. Raamattu puhuu koko ajan kaikille kansoille, heimoille, kielille, roduille annetusta pelastuksesta. Jeesus ei my\u00f6sk\u00e4\u00e4n sanonut, ett\u00e4 vain lestadiolaiset pelastuvat. Seurakunta- ja avaintenvaltaopillaan lestadiolaiset kielt\u00e4v\u00e4t Jumalan sanan, Jeesuksen sovitusty\u00f6n laajuudeen ja k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 he itse asettuvat Jumalan paikalle pelastuksen antajaksi ja m\u00e4\u00e4ritt\u00e4j\u00e4ksi. T\u00e4llainen ajattelu on puhtaasti ihmisen syntisyytt\u00e4 ja ylpeytt\u00e4. Se on s\u00e4\u00e4li sik\u00e4likin, ett\u00e4 lestadiolaisissa on paljon hyv\u00e4\u00e4 kristillist\u00e4 uskoa ja el\u00e4m\u00e4\u00e4.<\/p>\n<p>&nbsp;<\/p>\n<p>&nbsp;<\/p>\n<p><strong>MIT\u00c4 OPIMME HER\u00c4TYSLIIKKEIST\u00c4?<\/strong><\/p>\n<p>&nbsp;<\/p>\n<p>T\u00e4m\u00e4 on aiheellinen kysymys. Todenn\u00e4k\u00f6isesti voimme oppia sek\u00e4 positiivisia ett\u00e4 negatiivisia asioita.<\/p>\n<p>Ihanaa ja rohkaisevaa on se, ett\u00e4 Jumala antaa yh\u00e4 uudestaan todella voimakkaitakin ja merkitt\u00e4vi\u00e4 her\u00e4tyksen aikoja pime\u00e4n maailman keskelle. Jumala toimii suvereenisti ja yll\u00e4tt\u00e4enkin. H\u00e4n ottaa k\u00e4ytt\u00f6\u00f6ns\u00e4 pieni\u00e4 ihmisi\u00e4 heid\u00e4n el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 arjen keskelt\u00e4. Jumala k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 tavallisia maatalon poikia ja tytt\u00e4ri\u00e4, h\u00e4n valjastaa k\u00e4ytt\u00f6\u00f6ns\u00e4 pappejakin. Monesti tavallinen \u201dmaallikko\u201d on saanut neuvoa tulevaa suurta her\u00e4tysjohtajaa oikeaan suuntaan.<\/p>\n<p>Jumalan antaman her\u00e4tyksen ydin on aina ollut sama: ihminen on syntinen ja kelpaamaton, mutta Kristus on t\u00e4ydellinen pelastaja ristinty\u00f6n kautta. T\u00e4m\u00e4 syvin ydin on n\u00e4ht\u00e4vill\u00e4 kaikissa nelj\u00e4ss\u00e4 her\u00e4tysliikkeess\u00e4. Jumala on l\u00e4hestynyt ihmist\u00e4 ja pelastanut h\u00e4net.<\/p>\n<p>Eroavuutta on ollut siin\u00e4, miten tuo pelastuksen todellisuus on kohdattu, omistettu ja otettu k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n. Yksi on oivaltanut hurmoksellisessa Pyh\u00e4n Hengen kohtaamisessa, toinen hartaassa anovassa polvirukouksessa, kolmas ankaran parannussaarnan ja evankeliumin otteessa, nelj\u00e4s aralla tunnolla Jumalan sanan ja kasteen armolahjan \u00e4\u00e4rell\u00e4. Omasta kokemuksesta, toisten antamista malleista, kenties oman heimotaustan ja yhteiskunnallisen aseman, sek\u00e4 eri asteisen Raamatun tuntemisen my\u00f6t\u00e4 uskon todellisuutta on eletty osittain eri tavoin. Jokaisella her\u00e4tysliikkeell\u00e4 on ollut uskon ytimen ohella jotain todella hyv\u00e4\u00e4 annettavaa suomalaiseen hengelliseen el\u00e4m\u00e4\u00e4n. Samalla kenties jokainen her\u00e4tysliike on ollut jossain kohtaa omalla tavallaan sivupolulla, joka onkin noussut ihmisest\u00e4 itsest\u00e4.<\/p>\n<p>Valitettavasti n\u00e4m\u00e4 eroavuudet ja ihmisten syntisyys ovat johtaneet her\u00e4tysliikkeiden osittaiseen ja rajuunkin yhteenottoon ja vuosikymmenten erill\u00e4\u00e4n kulkemiseen. Samaa on koettu my\u00f6hemminkin mm. viidennen her\u00e4tysliikkeen vaiheissa 1960- ja 1970-luvuilla. Varsinkin johtajien v\u00e4lit ovat tulehtuneet ja jonkinlaista henkil\u00f6kohtaista kaunaa on kannettu kenties hautaan asti. T\u00e4m\u00e4 on yht\u00e4 valitettavaa kuin Israelin 12 sukukunnan ajoittaiset vakavat riidat ja jakolinjat omana aikanaan.<\/p>\n<p>Kaiken t\u00e4m\u00e4n keskell\u00e4 Jumalan k\u00e4rsiv\u00e4llisyys, pitk\u00e4mielisyys ja armo on ihmeellist\u00e4. H\u00e4n on jaksanut ja siet\u00e4nyt t\u00e4llaistakin menoa, vaikka varmasti on monesti yritt\u00e4nyt sulattaa erimielisyyksi\u00e4 ja yhdist\u00e4\u00e4 Jumalan kansaa. Samalla tavalla h\u00e4n toimii meid\u00e4nkin aikanamme.<\/p>\n<p>Jumalalla on ollut monia verkkoja syv\u00e4ss\u00e4 suomalaisessa sielunmaisemassa her\u00e4tysliikkeiden muodossa. Varmastikin parempi her\u00e4tysliikkeiden keskin\u00e4inen yhteys olisi tuottanut yhten\u00e4isemm\u00e4n todistuksen Kristuksesta ja keskin\u00e4isen riitelyn sijasta aikaa ja voimia olisi j\u00e4\u00e4nyt enemm\u00e4n l\u00e4hetysk\u00e4skyn t\u00e4ytt\u00e4miseen.<\/p>\n<p>Her\u00e4tysliikkeiden elinvoimaisuuden ytimess\u00e4 on aina ollut niiden todellinen suhde Kristukseen ja Jumalan sanaan. Aito ja l\u00e4heinen suhde synnytt\u00e4\u00e4 aitoa el\u00e4m\u00e4\u00e4, joka ei sulkeudu omien tiukkojen tapojen ja kaavojen sis\u00e4lle. Sulkeutuneisuus ja kaikkien muiden tuomitseminen on varmasti kaikille tarkoitetun evankeliumin hengen vastaista ja kuolettavaa. Toinen \u00e4\u00e4rilaita on maailmaa syleilev\u00e4 \u201drakkaus\u201d niin, ett\u00e4 rakkaus Kristukseen ja Sanaan on unohtunut. N\u00e4in her\u00e4tysliike on maallistunut ja menett\u00e4nyt Jumalan antaman pyh\u00e4n ja aidon rakkauden mukaisen el\u00e4m\u00e4n.<\/p>\n<p>Osa her\u00e4tysliikkeist\u00e4 on kokenut monia jakautumisia sis\u00e4isten kriisien my\u00f6t\u00e4. T\u00e4m\u00e4 saattaa olla merkki siit\u00e4, ett\u00e4 dynaaminen evankeliumin voima ja perusteht\u00e4v\u00e4 on unohdettu. Sen sijaan, ett\u00e4 yhdess\u00e4 oltaisiin valloittamassa maailmaa Kristukselle, on sodittu kesken\u00e4\u00e4n &#8211; lillukanvarsista. Pahimmillaan t\u00e4m\u00e4 on tuhoisaa, mutta toisinaan Jumalan ihmeellisest\u00e4 armosta hajaantuminen on merkinnyt Jumalan verkkojen levitt\u00e4ytymist\u00e4 entist\u00e4 laajemmin. Kuitenkin Jumalan tahto olisi, ett\u00e4 hengellinen yhteis\u00f6 yhteistuumin ja rohkeasti voi suunnata ty\u00f6t\u00e4\u00e4n uusille alueille uusilla ty\u00f6muodoilla, ilman vakavaa kriisi\u00e4.<\/p>\n<p>Jokaisen hengellisen yhteis\u00f6n, liikkeen ja yksil\u00f6n elinvoima piilee siin\u00e4, mik\u00e4 on sen suhde Jeesukseen ja Sanaan, sek\u00e4 miten ajanmukaisesti se toimii.<\/p>\n<p>&nbsp;<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"<p>KIRKKOMME PERINTEISET HER\u00c4TYSLIIKKEET Yleisluonteisen tiedon lis\u00e4ksi l\u00e4hteen\u00e4 on k\u00e4ytetty Voitto Huotarin \u201dKirkkomme her\u00e4tysliikkeet t\u00e4n\u00e4\u00e4n\u201d (1981) sek\u00e4 Viljo Remeksen \u201dHer\u00e4nn\u00e4isyyden nousu ja hajoaminen\u201d (1995) teoksia. &nbsp; Her\u00e4tysliikkeiden tausta ja luonne Suomalaisilla her\u00e4tysliikkeill\u00e4 on p\u00e4\u00e4osin kaksi kansainv\u00e4list\u00e4 taustaliikett\u00e4: Saksalainen pietismi, joka korostaa el\u00e4v\u00e4\u00e4 ja k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6llist\u00e4 kristillisyytt\u00e4 Anglosaksinen evankelioiva her\u00e4tyskristillisyys kuten metodismi Her\u00e4tysliikkeiden alku osuu 1800-luvulle ja niiden [&hellip;]<\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"parent":0,"menu_order":0,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","template":"text-template.php","meta":{"_acf_changed":false,"footnotes":""},"class_list":["post-512","page","type-page","status-publish","hentry"],"acf":[],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/raamattuajassamme.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/pages\/512","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/raamattuajassamme.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/pages"}],"about":[{"href":"https:\/\/raamattuajassamme.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/page"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/raamattuajassamme.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/raamattuajassamme.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=512"}],"version-history":[{"count":0,"href":"https:\/\/raamattuajassamme.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/pages\/512\/revisions"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/raamattuajassamme.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=512"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}